Lääkäriliiton haamujahti

Elina Hytönen huhtikuu 2019

Lääkäriliitto on ollut aktiivisesti mukana luontaishoitojen mustamaalauskampanjassa, joka alkoi jo syksyllä 2018. Itse asiassa liitto on näyttänyt olevan kampanjan johtaja, niin yhtenäistä, samoja sanontoja käyttävää on ollut tämä maanlaajuinen propaganda.

Tarkoituksena on ollut vakuuttaa yleisölle, että luontaishoidot ovat yhtä kuin hopeavesi ja mustasalva eli heikosti tutkittuja, todennäköisesti haitallisia rahanahneiden puoskarien myyntipuuhia. Parjaaminen on ollut ilmapiirin muokkausta luontaishoitojen käyttöä rajoittavalle lainsäädännölle, jonka valmistelun Sosiaali- ja terveysministeriö on jo aloittanut.

Suomen hierojat, kiropraktikot, naprapaatit, jäsenkorjaajat, akupunktuurikot ja kiinalaisen lääketieteen, ayurvedan ja antroposofisen lääketieteen harjoittajat, homeopaatit, fytoterapeutit, vyöhyketerapeutit, aromaterapeutit, ravintoterapeutit, luontaistuotteiden valmistajat ja kauppiaat jne. jne. – Lääkäriliiton haamujahdissa te olette puoskareita ja teidän palveluitanne käyttävät yli 2 miljoonaa ihmistä höynäytettäviä, yliluonnolliseen uskovia, analyyttiseen ajatteluun pystymättömiä kummajaisia (Duodecim, 19/2008, psykologi Marjaana Lindeman pohtiessaan, miksi hyvin koulutetut ihmiset hakeutuvat luontaishoitoihin). Teihin on sovellettava puoskarilakia, joka rajaa tiukasti työskentelymahdollisuuksianne.

Lääkäriliitto viimeisteli koko talven jatkunutta luontaishoitojen ajojahtia sivustollaan huhtikuussa 2019 (os. https://www.laakariliitto.fi/site/assets/fibs/39279/laakariliittoeduskuntavaalit2019.pdf). Tähtäimessä olivat eduskuntavaalit ja uusi eduskunta. Otsikko kuuluu: ”Uskomushoitojen tarjoaminen kiellettävä lapsille, vakavasti sairaille, raskaana oleville ja muille haavoittuville ryhmille”.

Puutun tässä muutamiin olennaisiin sivuston väitteisiin. Aloitan sananvalinnasta.

# Uskomushoito-sana on Duodecimin skepsisläisten keksintö 80-luvulta.

Se on poikamainen pilkkasana, jonka tilalle on korrektia valita sana luontaishoito tai täydentävä hoito tai kansainväliseen tapaan englannin lyhenne CAM-hoidot (Complementary and Alternative Medicine). Missään muussa länsimaassa ei luontaishoitoja nimitellä tällä tavalla.

# ”Uskomushoitojen vaikuttavuutta ei voida rationaalisesti perustella tieteellisessä viitekehyksessä. Niiden vaikuttavuudesta tai turvallisuudesta ei ole tieteellistä tutkimusnäyttöä. ”

Luontaishoidot lähestyvät ihmistä toisella tavalla kuin vallitseva biolääketiede. Luontaishoitojen hoitonäkemys on holistinen, kokonaisvaltainen. Ne kysyvät esimerkiksi kiinalaisen lääketieteen tavoin: mitä kaikkea tässä ihmisessä tapahtuu nyt? Mistä häiriöistä oireet ja merkit kertovat, miten ne liittyvät toisiinsa ja muuhun elimistöön, psyykeä myöten? Ilman kokonaiskartoitusta ei voida antaa hoitoa, vaikka potilas valittaisi vain yhtä oiretta kuten päänsärkyä tai ummetusta. Jokainen ihminen nähdään siten yksilönä, oman historiallisen kehityksensä tuloksena ja vielä tässä hetkessä, NYT. Seuraavalla hoitokerralla tilanne on jo enemmän tai vähemmän toinen.

Lähestymistavasta johtuen luontaishoitoihin on vaikea soveltaa luonnontieteiden tieteelliselle näytölle asettamaa vaatimusta, että tutkimuskoe on pystyttävä toistamaan tuloksen muuttumatta. Sitä vaatimusta biolääketiede soveltaa ihmiseenkin, subjektiin, jolla on tietoisuus ja taju. Vaatimuksen voi luontevasti täyttää kun tutkimuskohde on objekti, kuten esimerkiksi kemiallinen aine laboratoriossa. Ihmisen, elävän psykofyysisen, tietoisen, tahtovan ja tuntevan olennon kohdalla se on realistisesti ajatellen mahdotonta. Lisäksi jokainen ihminen on erilainen ja vielä muuttuu hetkestä ja päivästä toiseen. Jokaisella on jopa täysin yksilöllinen immuunijärjestelmä, joka reagoi ärsykkeisiin kaiken aikaa ja omalla tavallaan. Käytäntö, tilastot ja tutkimukset osoittavat, että ihminen reagoi lääkkeisiinkin hyvin yksilöllisesti, vaikka biolääketiede mieluummin unohtaa tämän asian. Tutkimusten mukaan pelkästään lääkeaineenvaihduntaa säätelevät monet ympäristöön, yksilön fysiologiseen ja patologiseen tilanteeseen ja perimään liittyvät tekijät, joiden vaikutuksesta yksilöiden väliset erot lääkeaineiden aineenvaihdunnassa ovat hyvin suuria, jopa monikymmen- tai satakertaisia (Olavi Pelkonen ja Miia Turpeinen, Lääkeaineenvaihdunnan perinnölliset erot, Duodecim 2008;124(11):1275-82).

Holistisen näkemyksen vastakohta on reduktiivinen, jota biolääketiede edustaa. Reduktionisti tutkii jakamalla kokonaisuuden erikseen pienempiin osiin. Ihmisenkin kohdalla ollaan nyt jo suunnilleen atomitasolla. Luontaishoitojen vaikutusten tutkimiseen tämä on hankala menetelmä, koska ne hoitavat koko ihmistä. Niiden mielestä myös ihmistä on mahdoton tutkia kokonaisuudesta erotettuina osina. Luontaishoitojen tehokkuustutkimukset, jotka sisältävät kokonaisuudesta erotettuja yksittäisiä hoidon osia ilman perusteellista ymmärrystä kontekstista (asiayhteys, kokonaisuus), ovat tuomittuja epäonnistumaan, sanovat tutkijat (Täydentävien hoitomuotojen kansainvälinen kehitys, WHO:n ja EU:n suositukset jäsenvaltioille, Kaija Helin, 2009).

Luontaishoitojen tutkimuksessa tarvitaan siis erilainen ja monitahoisempi tutkimusstrategia, joka ottaa huomioon luontaishoitojen kontekstuaaliset (kuten synergiavaikutuksen!) ja ainutlaatuiset lähtökohdat. Esimerkiksi satunnaistettu kaksoissokkokoe, joka on biolääketieteellinen tutkimusmalli, antaa usein lumevaikutukseen viittaavia tuloksia (mm. Walach H et al 2006, Launsö L et al., 2000, Haidvogl et al., 2007; Kaija Helin, 2009), kun taas laajat evaluaatio-tutkimukset antavat positiivisen tuloksen ja osoittavat merkittävää kliinistä hyötyä. Muun muassa Norjan luontaishoitojen tutkimuskeskus NAFKAM on selvitellyt tämän ristiriidan syitä ja laatinut uusia tutkimusstrategioita.

Biolääketiede haluaa siis ”tieteen” eli luonnontieteen nimissä uskoa, että ihmiset ovat keskenään samanlaisia ja ihminen tutkimusmaastona muuttumaton ja tieteellisen näytön vaatimus siten nykymuodossaan oikeutettu ja ainoa oikea. Toisaalta biolääketiede ei edes tähtää lääkehoidolla koko ihmisen parantamiseen, vaan oireen hallintaan. Lääkkeellä hyväksytään voimakkaita, jopa kuolemaan johtavia sivuvaikutuksia, jos se voidaan todeta tehokkaaksi oireen hillitsijäksi. Tämä ajattelutapa ei sovellu lainkaan luontaishoitojen viitekehykseen.

Sveitsi on vuonna 2017 integroinut WHO:n ja EU:n suositusten mukaan viisi suurinta luontaishoitoa julkiseen terveydenhuoltoonsa ja sairausvakuutuksesta korvattaviksi. Vaatimuksena oli, että mukaan otettavien hoitomuotojen oli oltava hoitotehokkaita, kustannustehokkaita ja soveltuvia. Sveitsin sisäasiainministeriö totesi integraatiopäätökseen liittyen, että kokonaisvaltaisten hoitomuotojen tehosta on ”mahdoton antaa samanlaista tieteellistä näyttöä” kuin lääkekemian potilashoidoista. Näissä hoitomuodoissa hoidetaan koko ihmistä, ei oiretta. ”Näyttö on tyypillisesti yksilön omassa kokemuksessa, havainnoissa, paranemisen etenemisessä.” (Sisäasiainministeriön tiedote, maaliskuu 2016; swissinfo.ch)

Lääkäriliiton kuuluttaman ”tieteellisen tutkimusnäytön” puute ei siis ole estänyt Sveitsiä luottamasta luontaishoitojen vahvaan kokemusperäiseen näyttöön. Lisäksi Sveitsi monen muun maan tavoin lienee myös lukenut niitä tuhansia tutkimuksia, joita tutkijat, lääkärit ja tiedemiehet kaikesta huolimatta ovat tehneet luontaishoitojen vaikuttavuudesta ja turvallisuudesta. Eniten tutkimuksia löytyy akupunktuurin ja homeopatian laajasta käytöstä. Yksin akupunktuurista on Yhdysvaltain Kansallisen Terveysjärjestön (National Institutes of Health NIH, joka mm. rahoittaa Suomen THL:a) lääketieteellisessä kirjastossa PubMed yli 28 000 tutkimusta. Luontaishoitojen tehosta ja turvallisuudesta on tuhansittain tutkimuksia myös mm. osoitteissa Cochrane Collaboration, GreenMedInfo ja Mercola. Tutkimuksissa on todettu (niissä jotka eivät ole lääketeollisuuden tilaustöitä), että luontaishoidot vahvistavat terveyttä ja immuunipuolustusta, parantavat elämänlaatua, auttavat kestämään stressiä ja vaikeiden sairauksien lääkehoitoja ja jopa toipumaan vaivoista.

Koulutetun luontaishoitajan hoidot ovat hyvin turvallisia. Viimeisten 50 vuoden aikana ei Yhdysvaltain CDC:lle (Amerikan THL, Centers of Disease Control and Prevention) ole tullut ainuttakaan ilmoitusta akupunktuurin aiheuttamasta fataalista haittavaikutuksesta; muissa maissa niitä on ollut tänä aikana yhteensä pieni määrä, kouluttamattomien akupunktuurikkojen aiheuttamina. Akupunktuurin antajia Yhdysvalloissa on kuitenkin paljon, maassa on 60 lisensoitua akupunktuurikoulua ja yli 38.000 lisensoitua akupunktuurikkoa, lisäksi noin 10.000 lääkäriä ja terveydenhuollon muuta ammattilaista antaa akupunktuuria. WHO:n jäsenvaltioista 103:ssa akupunktuuria käytetään rutiininomaisesti. (Medical Acupuncture –lehti, Acupuncture and Whole Health in Veteran Administration, HealthCareNews, 2.12.2018) Lisäksi WHO on päättänyt lisätä kiinalaisen lääketieteen diagnoosit ICD-luokitukseensa (International Statistical Classification of Diseases and Related Health Problems); tälle luokitukselle vakuutusyhtiöt perustavat korvauksensa ja valtioiden terveydenhuoltojärjestelmät osan budjettivarojensa sijoittelusta. Päätös astuu voimaan 1.1.2022.

Homeopaattiset ja antroposofiset lääkeaineet on todettu erittäin turvallisiksi. Monilla yrttilääkkeillä on korkea turvallisuusprofiili, mutta lääketieteellisessä kirjallisuudessa on dokumentoituna muutamia tapauksia yrttilääkkeiden ja reseptilääkkeiden välisestä interaktiosta. Yrttilääkkeitä on myös mahdollista käyttää liian pitkään. Joka tapauksessa niiden sivuvaikutukset ovat paljon harvinaisempia kuin tavanomaisten lääkkeiden, ja koulutettu fytoterapeutti tuntee hoitoon liittyvät varottavat tilanteet. (Täydentävien hoitomuotojen kansainvälinen kehitys, WHO:n ja EU:n suositukset jäsenvaltioille, Kaija Helin, 2009)

Tätä taustaa vasten on pakko nostaa vertailtavaksi toisenlaisia lukuja. Yhdysvaltain tilastot kertovat, että yksinomaan lääkehaittojen takia vuonna 2017 maassa joutui tehohoitoon 1,3 miljoonaa aikuista ja heidän lisäkseen 200 000 lasta, eli kaikkiaan 1,5 miljoonaa henkilöä. Suomessa tilanne on hyvin takapajuinen. Täällä ei kukaan tilastoi kunnolla potilaskuolemia, hoitovirheitä ja lääkkeiden haittavaikutuksia. Meillä olettamukset siitä, kuinka paljon maassamme on haittatapahtumia, esimerkiksi hoitovirheiden aiheuttamia kuolemia, perustuvat muiden maihin lukuihin. Suomessa ei ole koskaan tehty kattavaa tutkimusta potilasturvallisuudesta, sanoo potilasturvallisuusprofessori Risto Roine (YLE Puhe, Ajantasa, 20.2.2018). ”Me olemme potilasturvallisuusasioissa viitisen vuotta jäljessä suurinta osaa muita länsimaita.” Potilasturvallisuus ei ole meillä biomedisiinisessä hoitokäytännössä ykkösprioriteetti, niin kuin sen pitäisi olla.

Biolääketieteen hoitojen turvallisuus on Lääkäriliiton omaa kotikenttää. Liitto palvelisi potilaiden etua paremmin, jos se vaatisi uudelta eduskunnalta tehotoimenpiteitä biolääketieteen potilasturvallisuuden parantamiseksi ja luopuisi kansainvälisesti hyvin turvallisiksi todettujen luontaishoitojen asiattomasta syyttelystä.

Turun hovioikeuden päätöksessä 17.11.1995 todettiin, että perinteisen kiinalaisen lääketieteen pohjalta laadittu, hyvin koulutetun akupunktuurikon (joka ei ole lääkäri) antama hoito ei vaaranna potilaan terveyttä – eli on turvallinen. Oikeuden päätöksen mukaan kiinalaisen lääketieteen pohjalta annettu akupunktuurihoito ei siis ole puoskarointia. Sen sijaan lääkärien ja fysioterapeuttien akupunktiohoito ei juuri koskaan perustu kiinalaiseen lääketieteeseen. Olisiko se oikeuden päätöksen valossa katsottava puoskaroinniksi?

# ”Hoidon haitat ovat suuremmat kuin hyödyt,” vihjaa Lääkäriliitto.

WHO ja EU suosittavat jäsenvaltioilleen luontaishoitojen integroimista julkiseen terveydenhuoltoon juuri siksi, että niistä on hyvin vähän haittoja ja runsaasti hyötyä. (WHO:n strategiat 2002-2005 ja 2014-2023) WHO näkee luontaishoitojen myönteisinä puolina muun muassa seuraavia asioita:

  • moninaisuus ja joustavuus
  • kasvava suosio kehittyneissä maissa
  • suhteellisen matalat kustannukset
  • matala teknologinen vaatimustaso
  • matala riskitaso

– luontaishoitajien antaman hoidon huomattavan korkea arvostus

– luontaishoitojen kasvava taloudellinen merkitys.

Luontaishoitojen taloudellista merkitystä kasvattaa niiden ennaltaehkäisevä vaikutus. Ne vahvistavat potilaidensa terveydentilaa ja vastustuskykyä. Biomedisiininen lääketiede taas on lähes kokonaan jättänyt ennaltaehkäisyn omalta työlistaltaan. Eivätkä valtiot toimi terveydenhuollossaan sen paremmin. Arvioidaan, että vain 3 % EU-valtioiden terveysbudjeteista kohdistuu sairauksien ennaltaehkäisyyn (OECD:n tilastoa 2016), vaikka ennaltaehkäisyn merkitystä julkisesti korostetaankin.

Luontaishoidot ovat suuri voimavara, jonka avulla valtiot voivat lähteä pienentämään rajusti kasvavia terveyskulujaan. EU:n alueella luontaishoitajia on tällä hetkellä 350 000.

# ”Ongelmana on, että vaikuttava hoito jää saamatta. ”

Vaikuttavalla hoidolla Lääkäriliitto tarkoittaa biolääketieteen hoitoja.

Hyvin koulutetun luontaishoitajan koulutukseen kuuluu myös WHO:n suositusten mukainen, melko suuri oppimäärä länsimaisen lääketieteen anatomiaa, fysiologiaa ja tautioppia. Koulutetut hoitajat osaavat ohjata potilaan tarvittaessa lääkärille. Tosin on niin, että valtaosa luontaishoitoihin tulevista potilaista on jo saanut lääkärin diagnoosin/diagnooseja sekä lääke- ja leikkaushoitoa. Miksi he sitten tulevat luontaishoitoon?

WHO:n mukaan yksi tärkeä syy on lääkkeiden aiheuttamat haittavaikutukset. Moni potilas haluaa vähentää lääkkeiden käyttöä haittavaikutusten vuoksi tai etsii tukea kestääkseen lääkehoidon paremmin. He siis käyttävät luontaishoitoa terveytensä tukemiseen lääkärin määräämän hoidon rinnalla. On myös ihmisiä, joille lääkkeet eivät sovi ja joille luontaishoidot ovat ainoa vaihtoehto. Katso lisää alla.

# ”Sairaiden ihmisten taloudellinen hyväksikäyttö”

Tämä on niin tyypillistä Skepsis-panettelua, että sitä tuskin viitsii kommentoida.

Kuinka Lääkäriliitto, joka tekee yhteistyötä maailman eniten liikevoittoa tuottavan teollisuusalan eli lääketeollisuuden kanssa, keksiikin syyttää rahastamisesta juuri luontaishoitajia. Suurten lääkeyritysten vuosibudjetit ovat monta kertaa Suomen valtion vuosibudjettia suuremmat, ja niiden pelkät lobbausmenot (tutkitusti) tähtitieteellisiä miljardeja. Lääkärit ovat lääketeollisuuden ainoa väylä tuotteiden myyntiin, eivätkä yhteistyöhalukkaat lääkärit jää niin halutessaan teollisuuden hyvityksistä paitsi. Tästäkin on tutkimuksia.

Ylilääkitseminen ja ylihoito, turhat tutkimustoimenpiteet, terveystarkastukset ja seulonnat, joista ei ole osoitettu mitään varsinaista hyötyä, ja turhat leikkaukset vaarantavat lisäksi potilaiden turvallisuutta ja tulevat potilaille ja yhteiskunnalle kalliiksi. Tämän sairaiden ihmisten taloudellisen hyväksikäytön muodon tulisi olla Lääkäriliiton kiireisellä asialistalla.

Luontaishoitojen käyttäjät ovat tutkimusten mukaan yleensä hyvin koulutettuja ihmisiä. He valitsevat luontaishoidon hyvän harkinnan jälkeen. Tekstin ”vaaralliset lieveilmiöt” on samaa ylimalkaista, perustelematonta panettelua. Millaisista lieveilmiöistä mahtaa olla kyse?

# ”Lailla tulee kieltää uskomushoitojen tarjoaminen lapsille, vakavasti sairaille, raskaana oleville ja muille haavoittuville ryhmille. ”

Nyt olemme sitten Lääkäriliiton kaipaaman rajoittavan lainsäädännön parissa.

Biolääketieteen vahvuuksia ovat akuutit sairaustilat ja kirurgia, sen heikkoutena reduktionistinen, mekaaninen lähestymistapa, sanoo WHO.

Tämä viittaa siihen, että lääketiede ja lääkärien koulutus nojaavat voittopuolisesti luonnontieteisiin. Siitä seuraa, että luonnontieteellinen tarkastelutapa leimaa kaikkea lääketieteellistä tutkimusta, myös sellaista, jonka tieto- ja menetelmäperusta on käyttäytymistieteellinen tai muu ihmistieteellinen. Lääketieteen ”tieteellinen totuus” tarkoittaa luonnontieteellistä totuutta. Se rakentuu reduktionistisen ajattelun kautta, jossa ihminen pilkotaan yhä pienempiin osiin, molekyyli- ja geenitasolle. Luonnonlakeja tutkimalla uskotaan voitavan ymmärtää sairauksia. Pyritään yksinkertaisiin kausaalisiin selityksiin. Jokainen sairaus on selitettävissä spesifisellä etiologialla. Kuten sanottu, luonnontiede tutkii jotakin objektiivista, jolla ei ole tietoisuutta eikä tajuntaa. Vain fysiikkaa, kemiaa ja biologiaa opiskeleva lääkäri muodostaa siten automaattisesti ihmiskäsityksen, joka on reduktionistinen ja mekaaninen. (Mikko Niemi, Duodecim, 1995;111(1):91) Hän soveltaa luonnontieteitä ihmiseen, jolla on tietoisuus ja tajunta, eikä hänen koulutuksensa anna hänelle välineitä kritisoida menettelytapaansa ja suhtautumistaan. Hän saattaa reduktionistisen materialismin tapaan luottaa siihen, että ihminen kuten maailmankaikkeus on täysin palautettavissa atomeihin ja muihin pienempiin hiukkasiin, eikä ilmiöiden taustalla ole mitään muuta. Ihmisen tietoisuus voidaan silloin kuvata vaikka binäärikoodilla 01010101. Reduktionisti voi keskittyä lääkitsemään tai leikkaamaan ihmisen sydäntä, aivoja tai polvea kiinnittämättä huomiota muuhun. Tämä ajattelutapa on johtanut moniin ongelmiin, kuten medikalisaatioon eli ylilääkitsemiseen.

Palautan mieliin, että reduktionismin vastakohta on holismi, kokonaisvaltaisuus, joka on tunnusomaista luontaishoidoille.

Lääkärien kouluttaminen ja pakottaminen vain lääkkeiden määrääjiksi tiukoissa käypäsuositus-raameissa on johtanut suurimittaiseen medikalisaatioon jaosaltaan kroonisten sairauksien valtavaan yleistymiseen, jopa lapsia myöten. Joka toinen aikuinen Yhdysvalloissa sairastaa kroonista tautia, joka 4. kahta tai useampaa. Lapsista yli puolet (54 %) potee yhtä tai useampaa kroonista tautia. Neljä viidestä yli 65-vuotiaasta eurooppalaisesta sairastaa ainakin yhtä kroonista tautia. Moni vanhus meillä syö yli 20 eri lääkettä päivässä. Medikalisaatio tarkoittaa myös, että jo monet nuoretkin ihmiset pitävät lääkkeiden syömistä normaalina elämänilmiönä.

Useat tutkijat ovat kartoittaneet kansalaisten syitä luontaishoitojen käyttöön.

  1. Tärkeimmäksi syyksi on noussut potilaan tyytymättömyys biolääketieteelliseen hoitoon sen tehottomuuden takia. Suuri enemmistö ottaa yhteyttä luontaishoitajaan väsyttyään biolääketieteelliseen hoitoon tai olosuhteissa, joissa biolääketiede on antanut apua vain rajallisesti tai ei lainkaan.
  2. Potilaat ovat yhä enemmän huolissaan lääkkeiden sivuvaikutuksista ja myrkyllisyydestä. Lääkkeet ovat teollisissa maissa suuri sairaalahoidon tarpeen ja ennenaikaisen kuoleman syy. Potilaat etsivät vähemmän myrkyllisiä (haitallisia) vaihtoehtoja.
  3. Potilaat haluavat hoitajaltaan aikaa ja tulla kuulluiksi. He näkevät luontaishoidot vähemmän autoritäärisinä, sillä luontaishoidossa heillä on mahdollisuus hallita itse hoitoa koskevaa päätöksentekoa. He haluavat läheisempää suhdetta terveydenhuoltopalveluiden tuottajiin ja näkevät biolääketieteellisen hoidon persoonattomana ja liian teknisesti suuntautuneena.
  4. Luontaishoitojen nähdään sopivan hyvin yhteen potilaiden arvojen, etiikan, maailmankatsomuksen, henkisen tai uskonnollisen filosofian kanssa. (Täydentävien hoitomuotojen kansainvälinen kehitys, WHO:n ja EU:n suositukset, raportti, Kaija Helin 2009)

Euroopan täydentävän lääketieteen lääkäriliittojen yhteisjulkaisussa (Complementary Medicine CAM – its current position and its potential for European Healthcare, 2008, Joint publication by ECH, ECPM, ICMART and IVAA) huomautetaan, että vaikka biolääketiede onkin ollut menestyksekäs monien akuuttien sairauksien kuten keuhkokuumeen ja sydänongelmien hoidossa, se ei ole voinut juurikaan tarjota apua kroonisista vaivoista kärsiville potilaille. Se turvautuu lääkkeisiin ja leikkauksiin niissäkin tilanteissa, joissa tarvittaisiin toisenlaista lähestymistapaa. Luontaishoidoilla on tässä paljon tarjottavaa. Niitä voidaan useissa vaivoissa käyttää ensimmäisenä vaihtoehtona, jolloin kalliimpien, voimakkaampien ja mahdollisesti myrkyllisten hoitojen aloittaminen voidaan jättää toiseksi vaihtoehdoksi, sanovat nämä lääkäriliitot.

Kroonikot haluavat enenevästi käyttää luontaishoitoja terveytensä kohentamiseen ja lääkeriippuvuuden vähentämiseen. Lisäksi lääkkeet eivät sovi kaikille – lääkeaineenvaihdunnassa on suuria perinnöllisiäkin eroja (Duodecim, Olavi Pelkonen ja Miia Turpeinen, 2008; 124(11): 1275-82). Nimenomaan kroonikoiden hoidossa biolääketieteen ja luontaishoitojen yhteistyöllä olisi suuri merkitys potilaille.

Luontaishoitajat eivät pyri yksinään diagnosoimaan syöpäsairaita, diabeetikoita, epileptikoita ja psyykkisesti sairaita, jotka Lääkäriliitto haluaa rajata pois luontaishoitojen työkentältä. Mutta luontaishoidoilla voidaan näissäkin sairauksissa tukea ja vahvistaa potilasta ja parantaa elämänlaatua, jopa auttaa toipumaan sairaudesta. Monet vakavasti sairaat haluavat juuri tätä tukea saamansa lääkehoidon lisäksi. Ei ole oikein viedä potilailta tätä mahdollisuutta.

Myös raskaana olevat naiset, lapset, vanhukset ja kehitysvammaiset hyötyvät pehmeistä, myrkyttömistä luontaishoidoista erityisen paljon. Hyvin tutkittua, matalariskistä hoitomuotoa käyttävä hyvin koulutettu hoitaja ei vaaranna heidän terveyttään, siitä on sekä tutkimuksia että valtavaa kokemusperäistä näyttöä.

# Uskomushoitoja käyttäville tulisi suoda nykyistä helpommat mahdollisuudet valittaa saamastaan palvelusta ja hakea vahingonkorvausta.”

Aivan kannatettavaa. Tosin se, että luontaishoidoista tulee kovin vähän vahinkoilmoituksia, ei merkitse sitä että ilmoittaminen olisi vaikeampaa kuin biolääketieteen vahinkojen kohdalla. Se kertoo lähinnä, että vahinkoja tulee hyvin vähän. Toisaalta luontaishoitojen vahingot on helppo ilmoittaa: sen voi tehdä luontaisalan järjestölle, jonka eettinen toimikunta käsittelee valituksen. Järjestäytyneillä luontaishoitajilla on myös vahinkovastuuvakuutus.

Samalla on huomautettava, että esitys koskee kiireellisesti etenkin biolääketieteen hoitojen käyttäjiä. Näistä vahingoista raportointi on meillä melko hankalaa, korvauksen saaminen voi vaatia vuosien oikeuskäsittelyn, eivätkä kaikki ilmoitukset haittavaikutuksista ole edes julkista tietoa. Tiedämme vain, että niitä ei meillä kukaan systemaattisesti kerää.

# Viranomaisten on voitava puuttua tehokkaammin epäasialliseen ja laittomaan toimintaan.”

Tämä on kovin ylimalkainen ja siksi jopa vaarallinen vaatimus, joka tuskin sopii demokraattiseen kansalaisyhteiskuntaan.

Ruotsissa on ainoana teollisena länsimaana ollut voimassa 1960-luvulta peräisin oleva puoskarilaki, joka rajoittaa luontaishoitojen harjoittamista ja joka on toiminut Lääkäriliiton nykyisen mallin esikuvana. Tosin Ruotsi luopui sanasta puoskarilaki v. 1999 ja on nyt muuttamassa rajoittavaa lainsäädäntöään. Se on muuttumassa sallivammaksi ja luontaishoitoja sekä potilaan valinnan vapautta arvostavaksi. Mutta Ruotsista siis löytyy esimerkkejä rajoittavan lain suomista virkavaltaisuuden mahdollisuuksista ja mm. turhista oikeudenkäynneistä.

Luontaishoitajaäiti antoi kotona asuvalle aikuiselle diabeetikkopojalleen luontaishoitoja. Joku ilmiantoi äidin antaman luontaishoidon. Seurauksena oli, että sosiaaliviranomaiset pakottivat diabeetikon muuttamaan pois kotoaan äidin hoitojen ehkäisemiseksi. Koliikkivauva sai luontaishoitajalta vauvahierontaa ja vauva parani. Äiti kertoi iloissaan uutisen neuvolassa. Hoitaja ilmiannettiin ja sai rangaistuksen, äidin vastustuksesta huolimatta. Ruotsalainen lääkäri hoiti diabeetikkopotilastaan myös ravintoterapialla, ja hänet haastettiin oikeuteen. Lääkäri voitti jutun, koska hän pystyi osoittamaan, että hänen käyttämänsä ravintoterapia perustui amerikkalaisiin tieteellisiin tutkimuksiin.

Kaipaammeko me todella tätä? Jos Suomeen päätettäisiin säätää Lääkäriliiton ehdottama puoskarilaki, se olisi länsimaisten teollisuusmaiden ainoa lajissaan, muinaisjäänne viime vuosituhannen puolelta. Muutaman vuoden jälkeen se olisi kuitenkin todettava haitalliseksi ja potilaiden asemaa heikentäväksi, kuten Ruotsissa nyt.

Luontaishoidot ovat kasvava voimavara

Luontaishoitojen ja –hoitajien määrä on jo kauan kasvanut EU:ssa ja muissa teollisissa maissa. On siis olemassa inhimillinen tarve, jolle luontaishoidot ovat vastaus. Tätä tarvetta vastaan asettuu Lääkäriliitonkin edustama halu monopolisoida terveydenhoito biolääketieteelle. Biolääketieteellä ei kuitenkaan ole vastauksia ongelmiin, joita sen oma toiminta on luonut, kuten medikalisaatio, kroonisten sairauksien yleistyminen ja nopeasti kasvavat terveydenhuollon kustannukset.

Luontaishoitoala on jo kauan toivonut alalleen kattavaa lainsäädäntöä. Sen pohjaksi tarvitaan kunnon selvitys luontaishoitojen käytöstä ja siihen liittyvistä kysymyksistä. Ruotsin hallitus ratkaisi asian vuonna 2017 nimittämällä selvityskomitean, jolle se antoi työaikaa kaksi vuotta. Komitean lakisuositusten odotetaan valmistuvan 2019 kesäkuun loppuun mennessä. WHO suosittelee, että luontaishoitoja koskevassa laissa otetaan huomioon muun muassa

  • toimialan määrittely
  • terapioiden ja valmisteiden turvallisuuden ja laadun varmistaminen
  • hoitajien koulutus ja ammattiinharjaannuttaminen, koulutuskriteerit
  • luontaishoitojen oikean käytön edistäminen
  • alan harjoittajien riittävyyden varmistaminen, mukaan lukien taloudellinen tuki
  • terapioiden saattaminen sairausvakuutuksen piiriin
  • terveydenhuollon ammattilaisten perehdyttäminen luontaishoitoihin.

”Ensin on huolellisesti selvitettävä luontaishoitojen käyttö ja käytännöt maassa, toiseksi miten parhaiten voidaan käyttää luontaishoitoja maan omia terveydenhuollon tarpeita ajatellen. Kansallisten poliittisten toimintatapojen tulisi hyödyttää potilaita, jotka käyttävät luontaishoitoa,” sanoo WHO. EU:n suositukset jäsenmailleen ovat samansuuntaiset (www.cambrella.eu). Potilaiden turvallisuutta palvelisi parhaiten viranomaisten ylläpitämä koulutettujen hoitajien rekisteri, jollainen nyt on esimerkiksi Sveitsissä ja osittain Portugalissa.

WHO ja EU kehottavat jäsenmaitaan tehostamaan luontaishoitojen tutkimusta ja uusientutkimusmenetelmien kehittämistä. Luontaishoitojen kansallisia tutkimuskeskuksia toimii jo monessa maassa, mm. Tanskassa terveysministeriön alainen Vifab, Norjassa Tromssan yliopistossa NAFKAM ja Ruotsissa karoliinisen instituutin yhteydessä OCIM. Yhdysvalloissa luontaishoitoja tutkii NCCAM (National Center for Complementary and Alternative Medicine), joka on perustanut yli 10 yliopistoissa toimivaa tutkimuskeskusta. Suomeen tutkimuskeskus pitäisi perustaa mitä kiireisimmin. Se voisi luontevasti osallistua uuden laajan luontaishoitoja koskevan lainsäädännön valmisteluun. Vasta kun on huolellisesti selvitetty luontaishoitojen tilanne ja mahdollisuudet, voidaan valmistella tarpeellinen lainsäädäntö.

Potilaat Suomessakin ovat osoittaneet tarvitsevansa luontaishoitojen palveluita. Luontaishoitoja tukemalla valtio voi osoittaa ottavansa potilaiden tarpeet huomioon ja arvostavansa heidän oikeuttaan valita hoitomuotonsa ja määrätä omasta terveydenhoidostaan. Säätämällä uuden laajatahoisen lain luontaishoitoalalle valtio voi myös suunnata terveydenhuollon voimavarat palvelemaan paremmin kansalaisten terveyttä, kuten sairauksien ennaltaehkäisyä ja elämänlaadun parantamista. Samalla saadaan terveyspalvelut kohdistetuksi tehokkaammin sekä hoidollisesti että kustannuksia ajatellen. Lääketiede hoitaa sen minkä se osaa parhaiten, luontaishoidot sen mihin niillä on valmiudet ja taito.

Skepsis, tieteen korruptio ja luontaishoitojen vaino

Elina Hytönen 8.3.201S

Vuonna 1976 American Humanist Association AHA:n konferenssi päätti perustaa järjestön vastustamaan uskontoa, paranormaaleja ilmiöitä, spiritualismia, astrologiaa ja irrationaalisuutta yleensä. Tämä järjestö oli Committee for Scientific Investigation of Claims of the Paranormal CSICOP, nykyään lyhyemmin Committee for Skeptical Inquiry eli CSI.

Sen emojärjestö AHA perustettiin jo 1930-luvulla ajamaan sosialismia, humanismia ja vapaa-ajattelua sekä taistelemaan uskontoa vastaan. Sitä ennen AMA, Amerikan Lääkäriliitto, oli käynyt katkeraa sotaa homeopatiaa vastaan jo 1800-luvulta asti. 1920-luvulla homeopaattisista klinikoista ja kouluista oli Amerikassa enää jäljellä murto-osa, ja terveydenhoidon monopoli oli varmistunut lääketieteen ammattilaisille.

CSICOP:in perustajaksi mainitaan yleensä AHA:n jäsen, filosofian lehtori Paul Kurz, joka alkoi ripeästi organisoida SKEPSIS-yhdistyksiä ensin Yhdysvalloissa ja Euroopassa. Jäseniä värvättiin samalla menetelmällä, jota kommunistit ja CIA ovat käyttäneet: ensin luodaan kontakti yhteisön vaikuttajahahmoon, tässä tapauksessa esim. tiedemieheen yliopistossa tai järjestössä, ja tämän ympärille muodostetaan solu, jonka jäsenet eivät tunne järjestön koko agendaa. Jäsenille annetaan paikallisia tehtäviä, jotka kutkuttavat ”rationaalista mieltä” ja kritisoivat hauskasti järjettömyyksiä. Suomen Skepsiksen (per. 1987) järjestämiä tempauksia ovat mm. Huuhaa-palkinnot, homeopatia-pilkkatapahtuma Helsingin Hakaniemen torilla ja tuoreena vaikka Yle Puheen Akti-ohjelman hullunkuristen luontaishoitojen metsästys helmikuussa 2019, esimerkkinä kolmannen silmän voitelu. Yhdysvalloissa ja Englannissa herätti huomiota mm. laaja jumalanpilkkatapahtuma. Ruohonjuuritason toiminta näyttää usein viattomalta hassuttelulta, mutta sen tavoite on selvä: yleiseen mielipiteeseen vaikuttaminen.

1980-luvulla lääketeollisuus ja ravintoteollisuus havahtuivat luontaishoitojen edustamaan potentiaaliseen taloudelliseen uhkaan. Vuodesta 1985 eteenpäin tuoreet Skepsis-järjestöt keskittyivät erityisesti paljastamaan luontaishoitojen edustamia ”terveyshuijauksia” (health fraud -liike). Skepsis on leimannut luontaishoidot tai täydentävät ja vaihtoehtoiset hoidot, kuten niitä myös kutsutaan, pseudotieteeksi ja placebo-vaikutukseen perustuvaksi petokseksi. Suomessa niiden Skepsis-nimityksiä ovat huuhaa ja tarkemmin uskomushoidot. Maailmanlaajuisesti terveysrintamalla näin linkittyneet Skepsis-keskusjärjestöt ja muut samanmieliset järjestöt ovat aloittaneet yhtenäisiä kampanjoita mm. homeopatiaa, kiropraktiikkaa, akupunktiota, kiinalaista lääketiedettä, hyvän ravinnon merkityksen puolustajia (luomu etenkin) ja ravintolisiä sekä näiden tutkijoita vastaan. 1980-luvulla yrttiteet todettiin likaisiksi ja vaarallisiksi, ja Suomessakin lääkärit varoittivat juomasta kamomillateetä. Useamman kerran Yhdysvalloista on lähtenyt liikkeelle kampanja, joka kertoo että omega 3-valmisteet ovat vaarallisia ja aiheuttavat jopa syöpää tai että monivitamiinivalmisteet ovat vain valheellista liikevoiton tavoittelua. Vitamiinien ja luontaishoitojen vaarallisuus (ja toisaalta niiden tehottomuus, missä piilee tietty epäloogisuus) onkin yksi lähes vuosittain toistuvista teemoista.

Skepsis tänään

Skepsis on tänään globaali liike. Tärkeimmät kansalliset järjestöt voi googlata Wikipediasta, niitä on useita kymmeniä (List of skeptical organizations). Näiden lisäksi on lukemattomia paikallisyhdistyksiä. Skepsiksen aatemaailman puolesta toimivia tai sen läpitunkemia järjestöjä, sanoma- ja aikakauslehtiä ja tv-radio-yhtiöitä on runsaasti, ilmeisesti joka maassa. Internet on Skepsis-sivustoja tulvillaan. Skepsis luettelee niitä itse omilla sivuillaan, Skeptical About Skeptics-sivusto luettelee ja luonnehtii niitä kymmenittäin, samoin Martin J Walkerin kirja Dirty Medicine, The Handbook listaa niitä etenkin Englanti-Yhdysvallat-akselilla. Skeptikot itse mainitsevat nykyään internetissä Wikipedian ensimmäisenä viidestä tärkeimmästä maailman skeptikkojärjestöstä (!). Wikipedia sensuroikin systemaattisesti luontaishoitoja ja niiden riippumatonta tutkimusta koskevaa tietoa ja päästää julkisuuteen vain luontaisterapioita koskevan kielteisen, lääketeollisuuden korporatiivisia etuja tukevan tiedon.

Skeptical About Skeptics –sivusto kertoo, että CSICOP (sittemmin CSI) on nykyään ”rahakas huijareiden paljastaja –järjestö (debunking organization), jolla on 4 miljoonan dollarin päämajarakennus New Yorkin Amherstissä ja 5 miljoonan dollarin keskustoimisto Los Angelesissa”. Samassa päämajatalossa New Yorkissa majailevat myös Council for Secular Humanism sekä Commission for Scientific Medicine and Mental Health, joka on omistautunut vaihtoehtoisen lääketieteen ”paljastamiseen”.

CSICOP /CSI julkaisee lehteä Skeptical Inquirer, ”tieteen ja järjen aikakauslehti”. Järjestöllä on arvovaltaisia jäseniä, kuten tunnetut ateistit Richard Dawkins ja Daniel Dennett sekä toimittajia ja akateemikkoja. Walker esittelee kirjassaan Dirty Medicine yli sata Englannissa vaikuttavaa/vaikuttanutta Skepsis-hahmoa. Monet ovat professoreita ja toimittajia, mutta mukana on myös näyttelijöitä, etenkin koomikkoja (kuten Stephen Fry), taikureita (kuten James Randi) ja useita kommunisteja, jotka ovat omaksuneet entiselle ideologialleen aivan vastakkaisen pro-korporatiivisen ajattelutavan. Tärkeillä Skepsis-vaikuttajahahmoilla on yleensä voimakkaat taloudelliset siteet lääketeollisuuteen, kemian teollisuuteen ja elintarviketeollisuuteen.

CSICOP/CSI:n pääasiallinen tavoite on ollut yleiseen mielipiteeseen vaikuttaminen. Se näkyy selvästi järjestön käsikirjassa alaryhmien toiminnan organisoimiseksi (Manual for Local Regional and National Groups, 1987). Kirja omistaa 17 sivua aiheille ”Median käsittely” ja ”PR-toiminta”, mutta vain kolme sivua ”tieteelliselle tutkimukselle”. Epäonnistuneen astrologiaa koskeneen tutkimusyrityksen jälkeen järjestö päätti vuonna 1981, ettei se tee tutkimuksia. Tutkimus epäonnistui siinä mielessä, että sen tulokset vahvistivat astrologi Gauquelinin tutkimuksen havainnot. CSICOP/CSI luonnehtii strategiaansa kahtiajakoiseksi. Se haluaa vahvistaa skeptikkojen otetta mediaan tarjoamalla informaatiota, joka debunkkaa (Suomenkin skepsisläisten viljelemä sana) eli ”paljastaa” okkulttisia ja paranormaaleja ilmiöitä (kuten astrologia, luontaishoidot, rokotekriittisyys, luomuruoka ja väitteet sokerin haitallisuudesta). Toiseksi se haluaa palvella ”median vahtikoirana” kiinnittämällä yleisön ja median huomion median harjoittamaan paranormaalien ilmiöiden myönteiseen julkistamiseen.

Onko Skepsiksellä ideologia?

Mielenkiintoinen kysymys. Skeptikot itse väittävät kivenkovaa, että liikkeellä ei ole kollektiivista ideologista näkemystä, vaan siellä toimivat vain yksilöt. Se ei ole totta, sanoo Walker (Dirty Medicine s.52). Skeptikkojen näkökannat osoittavat, että liike noudattaa kollektiivista ideologista näkemystä.

Yksi liikettä yhdistävä aate on CSICOP:in perustamisesta asti mukana ollut ateismi. Skeptikkojen ateistiset kampanjat eivät kuitenkaan ole saavuttaneet kansan suosiota toivotussa määrin, joten ateismi pysyy nykyään liikkeen toiminnassa taka-alalla. Mutta se on mukana, mm. Suomen Skepsis ry on esittänyt kärjekkäitä uskontokriittisiä kannanottoja perustamisestaan lähtien (Teemu Taira, Väärin uskottu, s. 165). Ateistiset kannanotot liittyvät usein darwinismin/evoluutioteorian ja kreationismin kannattajien välisiin väittelyihin varsinkin Yhdysvalloissa. Meillä keskustelun aiheita ovat olleet mm. kirkon ja valtion erottaminen ja uskonnonopetus kouluissa.

Paul Kurtzin mukaan CSICOP:in perustajajoukko piti itseään ” Valistuksen puolustajana”. Tämä on ideologisen näkökohdan omaksumista. Skepsis-liike esiintyy tieteen, rationaalisuuden ja kriittisen ajattelun esitaistelijana. Se on omaksunut jälkiteollisen ajan uskonnoksi sanotun ideologian, joka rakentuu käsitteille rationalismi ja tiede, hokemalle ”tieteellisesti todistettu”. Toisin sanoen tiedeuskonnon, scientismin. Tiedeuskovaisille tiede on yhtä kuin totuus, jota ei voi kyseenalaistaa, ja myös totuuden ainoa ilmentymä. Usko tieteeseen on uskonnollinen teko, se on valinta joka tehdään subjektiivisesti ja henkilökohtaisesti, ei tieteellisesti. Se on osa skepsisläistä ideologiaa.

Mutta millaisen tieteen Skepsis on valinnut uskonsa kohteeksi?

Tieteellisen prosessin olennainen osa on kyseenalaistaminen, skeptisismi joka kohdistuu todellisuutemme ilmiöihin. Tämä positiiviseksi tai terveeksi skeptisismiksi kutsuttu kyseenalaistaminen kohdistuu myös kaikkeen, mitä tiede tähän asti on saanut selville. Tieto lisääntyy ja uusia keksintöjä tehdään haastamalla tieteelliset tulokset ja testaamalla vaihtoehtoisia hypoteesejä. Tieteelle ei ole ominaista sanoa: tämä on lopullinen totuus. Lisäksi tiede nojaa menetelmään. Se ei periaatteessa puolusta mitään kohteeseen liittyvää asiasisältöä. Se vain osoittaa olettamuksen todeksi tai epätodeksi, paikkansapitäväksi tai ei-paikkansapitäväksi. ”Tieteellinen” ei siis tarkoita välttämättä, että jokin on oikein, validia tai parasta – se tarkoittaa, että on noudatettu tiettyä menetelmää.

Tällainen tieteellinen suhtautumistapa ei ole ominaista Skepsis-liikkeelle, kuten ei positiivinen skeptisismikään. Skepsis-liike sanoo edistävänsä kriittistä ajattelua, mutta sen kritiikki suuntautuu yhtäälle, ei koskaan toisaalle. Se ei pohdi, miksi biomedisiininen lääketieteen lääkkeet ja menetelmät ovat teollisuusmaissa yleisimpien kuolinsyiden listassa. Se ei emmi vastustaa lainsäädäntöä, joka asettaa lääketeollisuuden vastuuseen aiheuttamistaan vaurioista. Skepsis-liikkeellä on kapea negatiivinen agenda, eikä liikkeellä ole tapana osallistua rakentavaan tieteelliseen väittelyyn. Usein sen agenda ilmenee jyrkkänä ennakkoluulona uusia ideoita ja niiden tutkijoita kohtaan. Skepsis on tullut tunnetuksi rajuista hyökkäyksistään tiedemiehiä kohtaan, joita se ei hyväksy. Moni tutkija on Skepsiksen vainon ansiosta menettänyt uransa, rahoituksensa, maineensa, jopa joutunut vankilaan. Luonteenomaisesti Skepsis ei perustele hyökkäyksiään kohteen tieteellisen työn asiakritiikillä, vaan käy työn tekijän kimppuun kyseenalaistamalla hänet henkilönä ja tutkijana.

Dogmaattinen Skepsis kritisoi taikauskona ja pseudotieteenä kaikkea, mikä ei ole puhtaasti materiaalisen maailman ilmiöitä. Ihmisen mieli on aivokemiaa, tietoisuus on illuusio, ihminen on kone. Nämä ovat myös biomedisiinisen lääketieteen mekanistisen ajattelun pääkohtia. Sen juuret ovat kuin ovatkin Valistuksen ajassa. Skepsiksen ei liene koskaan nähty kyseenalaistavan biomedisiinisen lääketieteen premissejä, mitä voi pitää vain ideologisena valintana tieteellisen skeptisismin sijaan. Eikä se koskaan kritisoi lääketeollisuuden tai yleensä suuryritysten toimintatapoja tai korporatiivista tiedettä.

On helppo nähdä, miten esimerkiksi luontaishoidot pakostakin sijoittuvat Skepsiksen aatemaailmassa irrationaalisten huijausilmiöiden eliminoitavaan joukkoon.

Skepsis lääketeollisuuden edunvalvojana

Mutta Skepsiksellä on toinenkin agenda, joka helposti unohtuu, koska se ei ole niin ilmeinen eikä Skepsis suinkaan itse sitä korosta. Agendan selittää Skepsiksen sitoutuminen suurteollisuuden etuihin.

Tiedemiesten enemmistö on nykyään monikansallisten yhtiöiden palveluksessa.(Esimerkiksi Martin J. Walker, Dirty Medicine, s. 10; asiasta on ilmaissut huolensa myös tieteen etiikan tutkija David B. Resnick, Kirja The Price of Truth – How Money Affects the Norms of Science, 2007, sivut 33 – 47.) Tämä trendi on voimistunut viimeisten 30 vuoden aikana. Teollisuus, korporaatiot, ovat suurelta osin yhteiskunnan demokraattisen kontrollin ulkopuolella, niitä ohjaavat markkinat ja taloudellinen hyöty. Suuri raha on korporaatioissa, ei yhteiskunnilla. Yritysten ostamat tiedemiehet tekevät tutkimustyötä ja konsultaatioita yrityksille. He istuvat myös komiteoissa, jotka myöntävät lääkkeille ja rokotteille myyntiluvan, hyväksyvät GMO-tuotteet markkinoille, valvovat tehomaataloutta ja rehuntuotantoa, arvioivat ihmisille, eläimille ja ympäristölle koituvat vahingot, antavat lausuntoja oikeusistuimille ja komiteoille aineista jotka ovat toksisia, allergisoivia, karsinogeenisiä ja teratogeenisiä (kuolemaa aiheuttavia). He istuvat WHO:n ja EU:n keskeisissä neuvoa-antavissa elimissä ja vaikuttavat niiden päätöksiin pandemioista, rokotevaurioiden korvattavuudesta, aspartaamin vaarallisuudesta tai vitamiinien markkinoinnin rajoituksista. Samat korporatiivista tiedettä palvelevat tiedemiehet esiintyvät mediassa tieteenalansa edustajina, mutta ovat siis itse asiassa kaksoisroolissa. Heidän edustamansa tiede on suurteollisuuden kustantamaa ja palvelee sen etuja. Terveyden ollessa kysymyksessä he palvelevat lääketeollisuuden etuja, ei yhteiskunnan, lääkäreiden tai potilaiden etuja. Eikä itsenäistä tieteellistä tutkimusta, jossa rahoitus on riippumaton tuloksesta.

Lääketeollisuuden rahoitus on läsnä myös Suomessa. Suomen THL:n tutkijat tekevät myynninedistämistutkimusta rokoteyrityksille. Turun yliopisto kertoo nettisivuillaan antoisasta yhteistyöstä lääkeyhtiö Rochen kanssa. Muistatteko, kun professori Fågelholm kertoi hymyillen Ylen haastattelussa tekevänsä tutkimusta Coca Colalle? Korporatiivinen tiede on kaikkialla. Yhdysvalloissa lääketeollisuus on hiljalleen vallannut lähes kaiken lääketieteellisen yliopistotasoisen tutkimuksen 1980-luvun jälkeen. Vuonna 2011 lääkefirmojen tutkimusrahoitus ylitti NIH:in (National Institutes of Health, Kansallinen Terveysinstituutti) antamien apurahojen määrän 8 miljardilla dollarilla (TheDailySheeple.com, NCBI.NLM.NIH.gov).

Viime vuosikymmeninä rajusti kasvanut tiedemaailman ongelma ovat väärennetyt tutkimukset. Paine tutkimusten julkisaamiseen on suuri, sillä se tuo tutkijalle arvostusta ja rahoitusta. Kun tutkimuksen teettäjä on lääkeyritys, tutkimuksen julkaisu lääketieteellisessä lehdessä merkitsee, että lääkkeen tai rokotteen myynti nousee kohisten. On selvä, että kielteisistä tuloksista mielellään vaietaan, kun se kerran on mahdollista. Tällöin voidaan jättää kielteiset seikat pois tutkimustuloksista tai muunnella tutkimusta jälkikäteen positiivisemman tuloksen saamiseksi (tai jättää tutkimus kokonaan julkaisematta). Kaikkea tätä tapahtuu. Vuosina 1966-1997 tieteellisistä julkaisuista 37 % vedettiin pois tieteellisten väärinkäytösten vuoksi. Vuosina 2000-2011 poistettujen tieteellisten tutkimusten osuus oli jo 72 %. Lääkeyritysten rahoittamien tutkimusten kohdalla osuus oli suurin, peräti 75 %. (Mercola-sivusto, 30.12.2014) Tutkimukset ovat yhä uudestaan todistaneet, että lääkeyritysten rahoittamat tutkimukset suosivat yritysten lääkkeitä 80 %:ssa tapauksista.

Lääketieteellisiä tutkimuksia teetetään myös tietokoneella. Vuonna 2005 kolme Massachusetts Institute of Technologyn opiskelijaa halusi testata, miten helppoa on tieteellisen tutkimuksen saaminen julkisuuteen. Ryhmä loi SCIgen-ohjelman, joka pystyy laatimaan uskottavalta näyttäviä tutkimuksia aiheesta kuin aiheesta. Opiskelijat panivat ohjelman nettiin vapaasti ladattavaksi. SCIgenin tutkimuksia on jäljitetty satoja, niitä on julkaistu tiedelehdissä ja konferensseissa. Ranskalainen tutkija Cyril Labbé kehitti näiden valetutkimusten jäljityssysteemin, ja hänen keksimänsä haamututkija Ike Antkare oli v. 2010 yksi siteeratuimmista tutkijoista Google Scholar´s-tiedostossa. (www.slate.com)

Tieteellisten tutkimusten tason romahdusta kuvaa myös, että suuri enemmistö tutkimuksista ei ole toistettavissa. ”Tieteellinen näyttö” on tieteellisesti pätevä, jos tutkimus on toistettavissa yhä uudestaan ja tulos pysyy samana. Maaliskuussa 2012 Reuters kertoi hätkähdyttävästä selvityksestä, jossa Glenn Begley tiimeineen tutki 53 syöpätutkimusselostusta – kaikki maailman arvovaltaisimpien lääketieteellisten lehtien julkaisemia – eikä 47 tutkimuksen kohdalla pystynyt toistamaan koetta. Kaikki nämä tutkimukset tulivat arvostetuista yliopistollisista laboratorioista, ja kaikkia pidettiin tärkeinä ja arvokkaina syöpähoitojen tulevalle kehitykselle. ”Työn edetessä tulimme siihen tulokseen, että mitään ei voi ottaa täydestä,” Begley sanoi. (Reuters, Nature-lehti, 28.3.2012). Maailman kunnioitetuimpiin lääketieteellisiin lehtiin kuuluvan British Medical Journalin (BMJ) päätoimittaja Marcia Angell, MD, erosi toimestaan havaitessaan, ettei voinut enää luottaa lehdelle lähetettyihin tutkimusartikkeleihin johtuen lääketeollisuudessa vallitsevista korruptoituneista, hyötyä tavoittelevista vaikutteista ja eturistiriidoista lääketeollisuuden ja Amerikan Ruoka- ja lääkeviraston FDA:n välillä. (http://www.theguardian.com)

Skepsiksen ideologisesta valinnasta kertoo, ettei ”kriittistä ajattelua edistävä” tieteen puolustaja Skepsis koskaan kyseenalaista tätä korporatiivista tiedettä.

Miksi juuri luontaishoidot?

Tiede ja teollisuus ovat korvanneet yleislääkärin, joka ennen yleensä oli humaani, sosiaalisesti tietoinen ihminen, sanoo Walker (s.24). Nyt lääketiede lähes pelkästään kokeilee ihmismassoilla. Lääkäri on ajautunut tiedemiehen rooliin: potilaana ei enää ole ihminen, vaan ihmisorganismin normatiivinen tieteellinen tila, jonka ”epänormaaliudet” korjataan. Se tapahtuu yleensä kemiallisesti, solutasolla. Samalla lääketeollisuus on onnistunut painostamaan yhteiskuntaa, niin että on luotu lakeja ja säädöksiä, jotka yleensä estävät lääkäreitä hoitamasta potilaita millään muulla kuin lääkkeillä tai kirurgialla.

Luontaishoidot sen sijaan näkevät ihmisen yksilöllisenä kokonaisuutena, jossa elämänrytmit vaihtelevat ja ovat alttiita ympäristön tapahtumille, jossa mieli, henki ja ruumis ovat erottamattomasti yhteydessä toisiinsa. Hoitotuloksia on vaikea mitata pitoisuuksina tai rajattuina reaktioina, ne ovat usein subjektiivisia ja yksilöllisiä eivätkä helposti toistettavissa samankaltaisina, koska kaikki ihmiset ovat erilaisia. Monet tiedemiehet pitävät luontaishoitoja irrationaalisina, koska ne eivät diagnoosiltaan tai hoitoina asetu yksinkertaisen oire-syy-seuraus-ajattelun rajoihin. Luontaishoitoja onkin tutkittava toisin tieteellisin menetelmin kuin luonnontieteiden käyttämät satunnaistetut kaksoissokkokokeet.

Toinen syy luontaishoitojen joutumiselle skeptikkojen paljastuslistalle on taloudellinen. Lääketeollisuus harjoittaa vahvasti taloudellista voittoa tavoittelevaa liiketoimintaa. Terveysala on yksi maailman suurimpia markkinoita, ja lääketeollisuus onkin kehittynyt kaikista teollisuusaloista parhaiten voittoa tuottavaksi. Se on tuottoisampi kuin autoteollisuus tai aseteollisuus. Rikastuessaan se voi samalla esiintyä ihmiskunnan suurena hyväntekijänä, hengenpelastajana, jota valttikorttia muilla teollisuudenaloilla ei ole ainakaan yhtä selvästi.

Lääketeollisuuden aktivoituminen etujensa aggressiiviseksi puolustajaksi tapahtui 1980-luvulla, aikaan jolloin luontaishoitojen suosio kasvoi voimakkaasti teollisuusmaissa. Luontaishoidot eli CAM-hoidot (Complementary and Alternative Medicine) tähtäävät potilaan paranemiseen, toisin kuin biomedisiiniset lääkkeet, joiden tarkoitus on pitää oireet kurissa. (Tri Kaija Helin, 21.11.2013, Lääketietokeskuksen seminaari). Potilaan parantaminen taas ei ole kestävä liiketaloudellinen malli (liikepankki Goldman Sachs neuvoessaan lääketeollisuuden biotekniikan edustajia; https://www.wddty.com/news/2018/04/drug-companies-wouldn´t-…; www.cnbc.com/2018/04/11/goldman-asks-is-curing-patients-a-sustainable-business-model.html). Jokainen parantunut potilas merkitsee lääketeollisuudelle menetyksiä. Sairauden kroonistuminen taas on luonnollisesti suotuisaa kehitystä.

Luontaishoitojen harjoittamisella ei voi kerätä voittoa niin kuin lääkkeiden myynnillä. Sairauden ennaltaehkäisy, sairauden alkuperän ymmärtäminen eivät ole siirrettävissä voiton maksimointiin. Monet hoidoissa käytetyt yrttirohdokset tai hoitoaineet eivät ole patentoitavissa. Luontaishoidot ovat vain menestyksekkään liiketoiminnan haitallisia kilpailijoita, jotka vievät lääkeyrityksiltä asiakkaita. Siksi ne ovat joutuneet lääketeollisuuden hävitettävien listoille, homeopatia peräti jo 1800-luvulla.

Aikaisemmin korporatiivisella teollisuudella oli varsin rajallista lobbausta lähinnä asbestin ja tupakan puolustuksessa. Asbestilla ei ollut haitallisia vaikutuksia terveyteen, ja tupakointia suositeltiin raskaana oleville naisillekin, koska se piti painon kurissa, auttoi ruoansulatusta ja helpotti taipumusta hysteriaan. 1980-luvulta lähtien lääketeollisuuden lobbaus on kasvanut tähtitieteellisiin mittoihin rahassa ja aktiivisuudessa mitattuna. Lääkeyritysten tutkimuskulujen sanotaan enää edustavan 1 % niiden myynninedistämiskuluista. Lobbaus on myös kannattavaa. The Sunshine Foundation kertoi vuonna 2015, että Yhdysvalloissa lääketeollisuus sai jokaista poliitikoille annettua miljoonaa dollaria kohden 77,5 miljardia dollaria sijoitustuottona (return of investment ROI). (http://sunlightfoundation.com, http://www.zerohedge.com)

Kansainvälinen Skepsis pyrähtelee näissä rahavirroissa äänekkäänä vahtikoirana, joka käyttää välineinään huumoria, hyväntuulista pilaa ja arvovaltaisia sanoja tiede ja kriittinen ajattelu. Samalla se tukee epähumaaneja ja epädemokraattisia tavoitteita kuten terveydenhoidon valinnanvapauden kaventamista ja korporatiivisen vallankäytön lisäämistä. Ne ovat jo johtaneet itsenäisen tieteellisen tutkimuksen ennennäkemättömään korruptoitumiseen ja miljoonien ihmisten sairauden kroonistumiseen ja kuolemaan.

Skepsis puuhamiehenä

Valitsen tähän vain muutamia esimerkkejä konkretian lisäämiseksi. Martin J. Walkerin kirja Dirty Medicine tarjoaa niitä lisää.

Entinen taikuri, englantilainen James Randi on ollut CSICOP:in johtavia jäseniä aina 1980-luvulta asti ja koonnut näinä vuosina omaisuutta ja mainettakin etenkin luontaishoitojen debunkkaajana. Hänen tehonsa perustuu kykyyn luoda mediasirkus valitun aiheen ympärille. Randilla on hänen omien sanojensa mukaan hyviä ystäviä Suomessa, ja Ylen A-Talk haastattelikin häntä, joulupukkimaista myhäilevää miestä, ihailevasti 16.4.2015.

Yksi Randin varhaisimpia harhautustemppuja tapahtui vuonna 1980. Hän lähetti kaksi nuorta miestä, joille hän kertomansa mukaan oli opettanut petkuttamisen taitoja, osallistumaan MacDonnell-laboratorion psyykkisiin tutkimuksiin. Tarkoituksena oli tehdä pilkkaa ja herättää epäluuloja osoittamalla, että tutkimus oli huonosti suunniteltu ja tulokset todennäköisesti saatiin petoksellisin keinoin. Laboratorion testikontrolli oli kuitenkin niin tiukka, ettei nuorten miesten petkutusyrityksistä tullut mitään. Vaikka Randin hanke epäonnistui, hän piti lehdistötilaisuuden ja ilmoitti, että tutkijat olivat antaneet pettää itsensä. Randin huijaus sai suurenmoisen myönteisen vastaanoton lehdissä, televisiossa ja radiossa.

Vuonna 1993 Randi matkusti Nature-lehden päätoimittajan John Maddoxin ja Walter Stewartin (Amerikan NIH) kanssa Ranskaan debunkkaamaan immunologi Jaques Benvenisten, joka oli tutkimuslaitos Inserm Unitin tutkija ja johtaja. Benveniste oli julkaissut Nature-tiedelehdessä artikkelin viiden vuoden tutkimuksestaan, joka osoitti, että suurinakin laimennoksina vasta-aineliuoksissa ilmeni biologista aktiviteettia, jota ei ollut pelkässä vedessä. Tutkimus viittasi siis homeopaattisten lääkkeiden vaikutustapaan. Artikkelin julkaisun ehtona oli ollut, että Benveniste päästäisi retkikunnan tarkkailemaan laboratorioonsa. Hyväuskoinen Benveniste luuli skeptikkoja tiedemiehiksi ja päästi heidät mellastamaan laboratorioonsa muutamaksi päiväksi ilman valvontaa. Tuona aikana ryhmä väärensi Benvenisten tutkimusprotokollan (jolloin tulosta ei enää voitu todistaa) ja julkaisi sitten Naturessa löydöksensä: Benvenisten tutkimus oli huijaus ja hän poti harhoja. Skeptikkomyönteinen The Guardian julkaisi samat tulokset ja leimasi tutkimuksen törkeäksi väärennökseksi. Benveniste menetti työpaikkansa, rahoituksensa ja maineensa eikä enää voinut jatkaa tutkimustyötään.

Randin perustama James Randi Educational Foundation vierailee kouluissa opettamassa nuorisolle tieteellistä ajattelua.

Hiukkasfysiikan tohtori, sittemmin skepsisläinen toimittaja Simon Singh on Skepsis-järjestö Sense About Sciencen luottohenkilöitä. Singh sai kuuluisuutta kampanjoimalla korporatiivisen tieteen puolesta vuosina 2009-2010, tavoitteena kunnianloukkauslain muuttaminen Englannissa. Muutokselle oli tarvetta, sillä mm. juuri Randi ja Singh olivat usein oikeudessa käräjöimässä joko kunnianloukkausten jakelusta tai niiden kohteina. Vuonna 2008 Singh oli kirjoittanut herjaavan jutun kiropraktikoista The Guardianiin, ja kiropraktikkojen yhdistys veti hänet oikeuteen alan maineen mustaamisesta ja kunnianloukkauksesta. Singh voitti jutun ”tiedeyhteisön” eli Skepsiksen, Sense About Science –järjestön ja korporatiivisten bloggaajien taloudellisella ja aatteellisella tuella. Kunnianloukkauslaki lieveni, ja Singh oli näin avannut tien skepsisläisille ”suurempien ja parempien valheiden levittämiseksi kenestä tahansa, jonka kanssa he olivat eri mieltä, ja mistä tahansa järjestöstä, joka uhkasi korporatiivisen tieteen kilpailukykyä”, kuten Walker sanoo (Dirty Medicine, s.119).

Singhin kampanjaan kuului vihjauksia luontaishoitoja edustavista vallankäyttäjistä, henkilöistä ja ryhmistä, jotka sensuroivat tiedettä kunnianloukkausjutuilla tai niillä uhkaamalla. Kampanja herätti mielikuvia pahantahtoisista luontaishoitojen kannattajista, jotka jopa fyysisesti uhkailivat tiedemiehiä. Sense About Scienceen kuuluva toimittaja Tracey Brown: ”Me tarvitsemme todellista yhteisen edun puolustusta…[muuten] kunnianloukkauslait pysyvät ökyvarakkaiden öykkäreiden työkaluina, niiden jotka haluavat vaientaa kritiikin.” (Dirty Medicine, s.119). Todellisen tilanteen kääntäminen päälaelleen on tavanomaista taktiikkaa skepsisläisessä polemiikissa.

Muutama vuosi sitten (2012 – 2014) Simon Singh johti Englannissa yli 20 kuukauden kampanjaa What Doctors Don´t Tell You –lehteä vastaan. Jo vuonna 1989 perustettu WDDTY on ehkä ainoa laatuaan koko maailmassa, se on terveyskysymyksiä käsittelevä lehti joka seuraa kriittisesti sekä lääketeollisuuden että luontaishoitoalan tutkimuksia. Muiden muassa Tesco, brittein SOK, oli ottanut lehden myyntiin lehtihyllyihinsä. Skepsis-sivusto Quackometer julkaisi WDDTY-”kritiikkiä”, koska lehti ”heikensi luottamusta lääketieteen ammattilaisiin”, ja ohjeisti sivuston seuraajia antamaan Tescolle ja muille myyjille palautetta, että lehti saataisiin pois myynnistä. Quackometer luonnehti lehteä sanoilla ”killer magazine”, joka ”antaa hengenvaarallisia terveysohjeita”. Singh ja muut aktiivit skepsisläiset soittivat häirintäsoittoja lehden jakelufirmalle Comagille, järjestivät paheksuvia kirjekampanjoita myymäläketjuille, vainosivat kymmeniä mainostajia tekemällä heistä ilmoituksia ASA:lle (mainostajia valvova järjestö), lähettivät kenttämiehensä piilottamaan lehtiä hyllyjen takaosiin, hakkeroivat lehden nettisivuston ja lähettivät vihapostia lehden facebook-sivuille. Näin WDDTY kertoi lukijoilleen 27.6.2014. The Times julkaisi komean parjausjutun, joka levisi muuhun mediaan. WDDTY:n taloudellinen romahdus näytti jo ilmeiseltä.

WDDTY vetosi lukijoihinsa ja pyysi näitä lähettämään sähköpostiviestejä lehden ulosmyyjille. Lukijat puolustivat lehteä ennennäkemättömän laajasti, lehti pysyi myynnissä ja sen tilaajamäärä jopa kasvoi. Tesco ja muut jälleenmyyjät ilmoittivat uskovansa lehdistön sananvapauteen ja ihmisten oikeuteen saada lukea haluamiaan terveysuutisia. Lehden päätoimittaja kutsuttiin BBC:hen kertomaan lehtensä todellisesta sisällöstä ja oman kantansa parjauskampanjaan.

Singhin kampanja siis epäonnistui Englannissa. Mutta Suomessa kävi toisin.

Kesäkuussa 2016 S-ryhmä ja Kesko, R-kioskit sekä muutamat kirjakaupat ottivat myyntiin uuden lehden, Mitä lääkärit eivät kerro sinulle (MLEKS). Lehdessä oli lyhyitä artikkeleita kansainvälisistä lääketieteellisistä julkaisuista (kuten JAMA, Amerikan Lääkäriliiton julkaisu) ja uutispalveluista (kuten BBC News) sekä juttuja silmäsairauksista, ravintorasvoista, matkustajien rokotuksista, liikunnasta, marjoista, vitamiineista ym. Lehti oli luontaishoitomyönteinen, kuten WDDTY:kin.

Somessa nousi ”kohu”. Ja kohun takaa löytyy mediasotilas Skepsis. Googlaamalla sanan WDDTY voit bongata sivuston Paholaisen asianajaja -blogi ja jutun, jonka päiväys on 7.6.2016. Sivusto kommentoi tuoreeltaan ja aitoon Skepsis-tyyliin samalla viikolla myyntiin tullutta lehteä ja kertoi pahamaineisesta ja vaarallisesta WDDTY:stä. Parjauskampanja tehosi Suomessa salamannopeasti, ja lehti vedettiin myynnistä. MTV uutisoi tästä harvinaisesta lehden takaisinvedosta jo 8.6. otsikolla ”Hämmentävä terveyslehti ilmestyi lehtihyllyihin – S-ryhmä ja Kesko vetivät heti myynnistä”. S-ryhmä ilmoitti syyksi prosessivahingon ja Kesko asiakaspalautteet. Uutinen levisi mediaan laajalti.

S-ryhmä ja Kesko olisivat voineet torjua ulkoisen painostuksen Englannin Tescon tavoin. Tesco ilmoitti, ettei se halua ryhtyä sensuroimaan, vaan kuluttajat Isossa-Britanniassa saavat itse valita, ostavatko lehden vai ei. Suomessa sen sijaan hyvin pieni ryhmä äänekkäitä ihmisiä saneli, mitä kaupan asiakkaat saavat ostaa ja lukea.

Suomen Skepsis ry. myönsi ensimmäisen Huuhaa-palkintonsa 1989 WSOY:lle ”valetieteellisen kirjallisuuden” julkaisemisesta. Kustantaja oli julkaissut astrologiaa ja numerologiaa koskevat kirjat sekä teoksen Terveen elämän salaisuudet. Sen jälkeen palkinto tuli kaksikin kertaa Ylelle epätieteellisistä väitteistä ja taikauskosta. Vuonna 2000 Skepsis tarttui perusteemaansa ja myönsi palkinnon kaikelle uskomuslääkinnälle. Sitä ovat seuranneet eläinten uskomushoito (kyytiä saivat refleksologia, akupainanta, kukkauutteet, aromaterapia jne.), lääkärit jotka käyttävät uskomuslääkintää, Rokotusinfo yksipuolisen ja näennäiskriittisen tiedon levittämisestä, Magneettimedia täysin väärän kuvan antamisesta uskomushoitojen vaikutuksista, Suomen Terveysjärjestö STJ asiantuntijaksi tekeytymisestä ja terveysaiheisen keskustelun hämärtämisestä, Keski-Pohjanmaan kansanopisto pseudotieteellisistä kursseista (reiki, homeopatia, kiinalainen lääketiede), Suomen Energiahoitajat ja vuonna 2018 Otavan tietokirjayksikkö Antti Heikkilän Lääkkeetön elämä –kirjan ja Ritva Lauraeuksen Homeopatiaa koko perheelle –kirjan uusintapainoksen kustantamisesta. Muita Huuhaa-aiheita ovat olleet mm. tieteellisen ajattelun vastainen aineisto, älykkään suunnitelman teoria, joka kritisoi evoluutioteoriaa, ravitsemus sekä GMO-vapaa Suomi -kansalaiskampanja. – Huuhaa-palkinto myönnetään taholle, joka kunnostautuu pseudotieteen aseman vakiinnuttamisessa, yhdistys kertoo.

Syksystä 2018 luontaishoito ja luontaisterapeutit ovat olleet Suomessa kiihkeän parjauskampanjan kohteena. Kampanja täyttää sanastoa myöten Skepsis-prosessin tunnusmerkit. Media, virkamiehet, muutamat lääkärit, poliitikot, ministeritkin puhuvat uskomushoidoista ja niiden vaarallisuudesta. Koska STM kertoo käynnistäneensä tätä terveydenhoidon alaa koskevan lakiuudistuksen, uskomushoitoja vaaditaan pantavaksi kuriin potilasturvallisuuden nimissä. Media tai jopa STM ei kerro, mistä hoidoista on kysymys, vaan puhuu mustasalvasta ja hopeavedestä, ei kiinalaisesta lääketieteestä ja akupunktiosta tai jäsenkorjauksesta. Myöskään ei kerrota, että luontaishoidot ovat kansainvälistenkin tilastojen valossa erittäin turvallisia. Sekä WHO että EU suosittelevat jäsenvaltioilleen luontaishoitojen integroimista julkiseen terveydenhuoltoon. Miksi? Siksi että ne ovat turvallisia, tehokkaita, kustannustehokkaita – ei kalliita aineita, koneita eikä menetelmiä – ja potilaat kokevat ne miellyttävinä. Sveitsi ja Portugali maksavat jo hoidoista kelakorvauksia luontaishoitojen käyttäjille. Suomessa on 5000-6000 luontaisalan terapeuttia, joiden mainetta ja ammatinharjoitusta parjauskampanja pyrkii vahingoittamaan. Tyypillistä on, että yhtä tai kahta poikkeusta lukuun ottamatta luontaisterapiat eivät pääse mediasulun läpi kertomaan omaa kantaansa. Skepsiksen luoma mielikuva luontaishoidoista on todella lyönyt itsensä läpi.

Media ja Skepsiksen lumo

Skepsis-liike on ehtinyt hioa mediataitojaan 1980-luvulta asti. Se on nimittänyt itsensä tieteen etujen vartijaksi. Sana TIEDE on oivallinen väline, kun halutaan vaikuttaa.

Pohtiessaan tieteen ja scientismin olemusta kirjailija C. S. Wells totesi, että tiede voi myös edistää epäkriittistä taipumusta hyväksyä näkemyksiä, joiden sanotaan olevan tieteen vahvistamia tai jotka kiedotaan ”tieteelliseen” sanastoon. Wells pilkkasi kollegoitaan Oxfordin yliopistossa antaessaan romaanihahmonsa kirjassa That Hideous Strength väittää, että työväenluokkaa on hankala huiputtaa, koska työläiset pitävät muutenkin eliitin kirjoituksia propagandana. ”Mutta hyvin koulutettu yleisö, ihmiset jotka lukevat älyllisiä viikkolehtiä, eivät tarvitse aivopesua. He uskovat mitä tahansa.” ”Tieteeseen” vetoaminen voi olla avain, jolla älykkäät ihmiset saadaan lopettamaan terve kyseenalaistaminen. (John West, C. S. Lewis on Science, Scientism and Skepticism. http://healthimpactnews.com/2014/does-modern-science-hinder-sk…)

Wells käytti esimerkkinä eugeniikkaa eli rodunjalostusoppia, joka sata vuotta sitten edusti tieteen moderneinta kärkeä ja oli tiedeyhteisön yleisesti hyväksymä, vakavasti otettava tiede. Eugeniikan avulla haluttiin parantaa ihmisen geenistöä, mikä johti epätäydellisten kansalaisten, kuten heikkomieliset ihmiset ja aviottomat äidit, joukkosterilointeihin, myös Suomessa ja Ruotsissa. Natsi-Saksan ideologia oli jatkumoa eugeniikalle. Vain sata vuotta sitten me uskoimme eugeniikkaan tieteenä. Itse tiede ei enää usko eugeniikkaan. Mitä meidän halutaan uskovan tieteenä nyt?

Olen jo edellä selvittänyt, millaista tiedettä Skepsis-liike edustaa. Se ei ole tuntemattoman tutkimista avoimin mielin, vaan ahdasmielistä uuden tai erilaisen tuomitsemista tutkimatta. Tiede Skepsiksen käsissä on agendan työväline. Skepsisläiset tuomitsevat luontaishoidot pseudotieteenä, mutta eivät ole saaneet koulutusta luontaishoidoissa, eivät tunne niiden filosofiaa, menetelmiä tai hoitotuloksia. Media suhtautuu heihin kuitenkin kuin he olisivat luontaishoitojen asiantuntijoita ja antaa heille viimeisen sanan.

Siihen vaikuttanee taikasana tiede, mutta myös Skepsis-liikkeen edustajien hyvä esiintymistaito. Kiireinen toimittaja haastattelee mielellään ”asiantuntijaa”, joka on tunnettu, jolta saa selvät vastaukset, joka puhuu hauskasti ja sydämellisesti hankalistakin asioista. Varsinkin jos toimittaja itse ei ehdi lainkaan perehtyä aiheeseen. Lääketieteen professori Juhani Knuuti Turun Yliopistosta on tällainen etevä Skepsis-haastateltava, joka harjoittaa aktiivista uskomushoitojen vastustusta mm. omassa blogissaan. Juhani Knuutin ideoima lääketieteen opiskelijoiden Vastalääke-yhdistys (nimi tangeeraa hauskasti Vastarinta-nimeä) ilmoittaa taistelevansa virheellisiä terveysväittämiä vastaan kriittistä ajattelua edistäen, ja sen jäsenet saavat ”monipuolista viestintä- ja kirjoituskoulutusta”. Psykiatri Hannu Lauerman mediakarismaan luotetaan, hän on ilmaissut huolensa uskomushoidoista jo parinkymmenen vuoden ajan. Välillä Ylen katsoja saa vaikutelman, että toimittajien mielestä Suomessa on vain yksi psykiatri. Ylen aktiivi-skepsisläiset toimittajat ovat tänä talvena erottuneet uskomushoitojen kuriinpanovaatimuksillaan ja ilmoituksilla niiden vaarallisuudesta. Luontaishoitojen edustajaa ei ole kutsuttu vastaamaan moitteisiin luontaishoitojen kannalta.

Ylessä vallitsi ainakin ennen tietyn tasapuolisuuden periaate. Ehkä toimittajat kokevat toteuttavansa tasapuolisuutta, kun he terveysaiheisen ohjelma- tai uutispalan perään kutsuvat paikalle Skepsis-liikkeen edustajan, joka esittää aiheeseen liittyvää negatiivista kritiikkiä. Tähän minulla on oivallinen vastaehdotus, joka itse asiassa on Rupert Sheldraken, katso alla. Toimittaja voi pyytää skepsisläistä kommentoijaa esittämään väitteensä ensin ja antaa viimeisen sanan asianosaiselle, esimerkiksi luontaisterapeutille tai aihetta aidosti tutkineelle tiedemiehelle. Tämä voisi olla katsojillekin virkistävä kokemus. Yleisradion antautuminen Skepsis-liikkeen ideologialle on joka tapauksessa hämmästyttävää. Yle on veronmaksajien rahoittama, ei edes riippuvainen lääketeollisuuden mainostuloista, niin kuin lehdistö usein.

”Media-skeptikkona on helppo olla,” sanoo biologi Rupert Sheldrake, joka on usein ollut skeptikkotrollien hyökkäysten kohteena (http://www.skepticalaboutskeptics.org/examiningskeptics/rup…). ”Saat sanoa viimeisen sanan. Voit sanoa mitä haluat. Sinun ei tarvitse panna vuosia aiheen tutkimiseen. Ja voit samalla itse pysyä kritiikin ulottumattomissa, koska niillä joita kritisoit ei ole oikeutta vastata.”

On ikävää, että media-skeptikot ovat haluttomia todellisiin väittelyihin, joissa väitteet perustellaan hyvän tavan mukaan, asiallisesti näyttöön perustuen. Skeptikot ovat huuhaahaamujahdissa – sana on peräisin Skepsiksen oman sivuston kommenteista – ja valitettavasti median lähes täydellä tuella.

Skepsis haluaa vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen. Se tekee sen kohdistamalla pyrkimyksensä etenkin vaikuttajiin, niihin ”koulutettuihin”, joista C. S. Wells puhuu. Siis lääkäreihin, lääkäriliittoihin – jotka yleensä ovat tärkeitä skepsis-tukikohtia – poliitikkoihin, tiedemiehiin, virkamiehiin, asiantuntijapaneeleihin, yritysjohtajiin, järjestöihin, säätiöihin ja mediaan. Skepsis on myös etevä somen käyttäjä. Sen tehtävä on pehmittää maaperää, valmistella ja totutella päättäjät ja kansalaiset suurteollisuuden sanomaan: vain me olemme oikeassa. Muut ovat väärässä ja heidät on syytä eliminoida.

Siksi Martin J. Walker näkee pro-korporatiivisen Skepsis-liikkeen uhkana kansan terveydelle. Skepsis-liike puolustaa hyödyn tavoitteluun orientoituneen teollisen tieteen tuotteita ja prosesseja, tieteen jonka lopullisena päämääränä on ihmisen ja hänen terveytensä täydellinen kontrolli. Niinpä sen pyrkimyksenä on hävittää kaikki terveyttä tuovat terapiat, jotka eivät ole sen kontrollissa. Luontaishoidot eivät ole.

Skepsisläisten kyseenalaistaminen ei ulotu heidän omaan skepsismiinsä, niin kuin pitäisi, jos se olisi aitoa kriittistä ajattelua. Siksi Skepsis-liikkeen todellisten, suurteollisuuden hyötyä ajavien tavoitteiden ja tiedettä lamaannuttavan ”tieteellisyyden” kritiikki jää enimmäkseen juuri niiden koulutettujen vastuulle, joihin Skepsis pyrkii vaikuttamaan. Suurelta yleisöltä puuttuvat yleensä ne taustatiedot ja kokemus, joiden avulla Skepsiksen väitteet voisi ”debunkata” eli paljastaa vääriksi. On aika debunkata Skepsis.

Rokotteet ja terveys

Forum Humanum 24.10. 2018

 

Rokotukset ovat lääketieteen suurin keksintö, kuulee usein sanottavan. Rokotukset ovat tieteellisesti tutkittuja ja turvallisia, ja ne ovat myös tehokkaita. Näin sanovat rokotteiden valmistajat, terveysviranomaiset, useimmat lääkärit ja suuret järjestötkin kuten WHO ja Unicef. Sen pitäisi siis olla totta.

 

Olen hoitanut ihmisiä perinteisen kiinalaisen lääketieteen menetelmin, etenkin akupunktuurilla, noin 35 vuotta. Rokotuskysymyksiin rupesin perehtymään potilaitteni sairauksien kautta. Niitä ei voinut välttää. Kun aloin kysyä, koska sinut on viimeeksi rokotettu tai otitko tuota ennen rokotuksen, uudenlainen sairauksien ja vaivojen syntytapa alkoi hahmottua eteeni. Moni sairastuminen näytti tosiaan liittyvän ainakin ajallisesti rokotukseen. Lisäksi nämä sairaudet olivat usein hankalampia, sitkeämpiä hoidettavia kuin muut. Esimerkiksi kipu ei lähtenyt normaaliajassa tai potilaan lihavuus ei lähtenyt normaalisti sulamaan. Tai hänen väsymyksensä ei millään tahtonut antaa periksi.

 

Niin olin ajautunut rokotteiden maailmaan. Rupesin lukemaan kirjoja ja internetin terveyssivustojen julkaisemia tutkimuksia ja uutisia. Voin sanoa että niitä on valtavasti. On rokotevalmistajien rahoituksesta ja valvonnasta riippumattomia tietolähteitä ja niitä, joita lääketeollisuus ylläpitää. Luotan enemmän niihin riippumattomiin. Olen opiskellut kaikkea rokotteisiin liittyvää yli 7 vuotta, ja uutta tietoa tulvii eteen koko ajan. Tarkoitukseni on tässä selittää muutamia pääkohtia siitä, mitä olen oppinut.

 

Olemme maailmanlaajuisesti tulleet tilanteeseen, jossa teollisia maita vaivaa kroonisten sairauksien Kuva epidemia (Acad. Pediatr. kartoitus,2011). Joka toinen aikuinen Yhdysvalloissa sairastaa kroonista tautia, joka 4. kahta tai useampaa. (CDC, syyskuu 2018) Näitä ovat lihavuus, astma, syöpä, immuuni- ja autoimmuunisairaudet ja neurologiset ja kehityshäiriöt, joita kaikkia aiheuttavat etenkin huono ravinto ja kemiallinen myrkkykuormitus. Rokotukset ovat yksi tärkeimpiä kemiallisia kuormittajia.

 

Myös ennen hyvin harvinaiset sairaudet ovat nyt tulleet yleisiksi, ja niiden rinnalle on tullut vielä aivan uusia kroonisia sairauksia. Merkillisintä on, että nimenomaan lapsista on tullut enenevästi kroonikoita. Lapsilla on nykyään nelinkertainen riski sairastua krooniseen sairauteen heidän vanhempiinsa verrattuna. Yhdysvalloissa puhutaan jo lasten terveyskriisistä (Children´s Health Defense, syyskuu 2018). Siellä yli puolet (54 % ) lapsista potee yhtä tai useampaa kroonista sairautta. Syöpä on lasten yleisin kuolinsyy. Tämä kehitys alkoi 1980-luvun loppupuolella, jolloin lasten rokotusohjelma USA:ssa laajeni voimakkaasti. Sen jälkeen monen kroonisen sairauden esiintyvyys on yli kaksinkertaistunut (Acad.Pediatr.2011). Yleisimpiä ovat nykyään ”neljä A:ta”: ne ovat autismi, ADHD (ylivilkkaus-keskittymiskyvyn aleneminen), astma ja allergiat. Erityisesti autismi (autoimmuunisairaus) on lisääntynyt KUVA räjähdysmäisesti. 1950-luvulla autistilapsia oli USA:ssa 1:10.000 lasta, v. 2012 heitä oli 1:88 ja v. 2017 luku oli 1: 68 (poikalasten kohdalla 1:42, tyttöjen 1:186, CDC:n tilastoja) Tänä vuonna yhteisluku on liittovaltioiden tilastossa jo 1: 59.   Keskimääräinen elinikä on laskusuunnassa, nimenomaan nuorten ja nuorten aikuisten kuolleisuuden kasvun takia. Puolet nuorista potee ainakin yhtä kognitiivista, emotionaalista tai käytöksen häiriötä, ja teini-ikäisten 2. yleisin kuolinsyy on itsemurha. Terveysviranomaiset eivät pysty löytämään selitystä näille dramaattisille muutoksille, mutta yhä enemmän löytyy todisteita, jotka viittaavat ympäristötoksiineihin eli ympäristöstä tuleviin myrkkyihin.

 

Lapset altistuvat voimakkaasti monille hermostollisille ja immunologisille myrkyille, jotka synergeettisesti eli yhteisesti vaikuttaen voivat vahingoittaa heidän terveyttään. Näitä ovat raskasmetallit, kasvinsuojeluaineet kuten glyfosaatti, fluori (meillä esim. hammastahnassa), bisfenoli A (muoveista), ftalaatit, tulenestoaineet, hajusteet, ruoan lisäaineet ja aspartaami – sekä rokotteet.

 

Tutkimukset ovat yhdistäneet rokotteet, sekä niiden muunnellut virukset ja bakteerit että niiden myrkylliset muut ainesosat laajaan kirjoon haittavaikutuksia. Kuva Rokotteiden haittavaikutuksia Näitä ovat mm. allergiat, astma, korvatulehdukset, ihottumat, epilepsia, diabetes (1 ja 2), keliakia, Cronin tauti, kilpirauhasen ja lisämunuaisen sairaudet, reuma, lupus (SLE), myastenia gravis, Guillain-Barrén syndrooma, POTS, syöpä ja lihavuus. Sekä lasten neurologiset ja psykiatriset häiriöt.

Lasten ja nuorten hermostollisten kehityshäiriöiden, tunne-elämän ja kognitiivisten häiriöiden (MEB) määrät ovat valtavasti kasvaneet. Lasten on vaikea oppia lukemaan ja laskemaan, he eivät jaksa keskittyä, on mielialan heittelyä ja univaikeuksia. Yhdysvaltain lääketieteen tutkimuksen instituutti kehottaa jo suhtautumaan näihin häiriöihin ”tavallisina” vaivoina, ”samalla tavalla kuin raajan murtumaan”. Lääkkeiden määrääminen lapsille ja nuorille on lisääntynyt eksponentiaalisesti, koska biolääketiede ei näe ongelmalle muuta ratkaisua. Mutta tilastot kertovat merkillisiä asioita: Amerikassa lukion lopettaneista lähes 20 % ei osaa lukea todistuksensa tekstiä, ja vain 11 % pojista ja 12% tytöistä osasi lukea hyvin 6 – 8:nnella luokalla (US Dept. of Education + Nat. Inst. of Literacy, 2013), ja esim. Detroitin Public Schoolin oppilaista 93 % ei osaa lukea ja 96% ei osaa laskea (CNS News, 2015). 14 % aikuisista ei osaa lukea lainkaan (32 milj.), 23 % ei pysty hahmottamaan tekstistä informaatiota – ei siis ymmärrä lukemaansa, 44 milj. ei osaa lukea tuoteselosteen varoituksia tai lastenkirjaa. Eli käytännön lukutaidottomuutta on 30 %:lla aikuisista. Nuorisorikollisista 85 % ei osaa lukea, ei edes ajo-ohjeita liikenteessä tai kadunnimiä. Lukutaidottomien määrä kasvaa joka vuosi 2,2 miljoonalla.

 

Tutkijat ovat myös ihmetelleet yleisen älykkyyden laskua teollisuusmaissa. Norjalaistutkimus (Proceedings of the National Academy of Sciences –lehti, 2018, 730,000 asepalvelusmiestä) toteaa, että ÄO:t laskevat hälyttävästi, niin että sukupolvi toisensa jälkeen tulee 7 testipisteen verran vähemmän älykkääksi. Tuore englantilaistutkimus toteaa myös, että II maailmansodan jälkeen älykkyys on jatkuvasti pudonnut kymmenvuosittain noin 2,5 – 4,3 testipistettä. Sen sijaan ennen vuosituhannen puoliväliä ÄO:t nousivat tasaisesti. Tähän on muiden ympäristötekijöiden lisäksi pidetty syypäinä myös rokotuksia.

(Suomessakin on todettu älykkyyden laskua vuoden 1998 jälkeen, alokastutkimus.)

 

Miten rokotukset liittyvät näihin ilmiöihin?

 

Rokotuksissa manipuloidaan immuunipuolustusta. Me olemme olemassa immuunipuolustuksemme ansiosta, sanovat immuunitutkijat. Meissä elää yli sata triljoonaa mikrobia, niitä on enemmän kuin ihmisessä soluja, ja joukossa on sekä elämälle välttämättömiä hyviä mikrobeja että pahiksia. Ulkopuolellamme niitä on lisää, taas triljoonia. Immunologi Gerald Callahan sanoo, että immuunijärjestelmän ansiosta me heräämme joka aamu lähes samana ihmisenä kuin illalla. Hän tarkoittaa hiukan kärjistäen, että koska immuunijärjestelmämme valvoo, mikrobit ja sienet eivät ole syöneet meitä suihinsa yön aikana.

Koska rokotuksilla nimenomaan manipuloidaan immuunijärjestelmää, tässä siis lyhyt selostus siitä mitä rokotuksessa tapahtuu. Immuunijärjestelmä on kaksijakoinen.

Normaalisti me saamme tartuntataudin kuten tuhkarokon tai influenssan hengitysteiden limakalvojen tai sitten ruoansulatuskanavan kautta (kuten poliovirus). Iho, limakalvot ja suoliston sisältö kuuluvat luonnolliseen immuunijärjestelmään. Se on puolustuksemme ETURINTAMA. Eturintamassa puolustusreaktiot käynnistyvät nopeasti. Limakalvojen lisäksi siellä toimivat maksa, munuaiset ja keuhkot sekä monenlaiset syöjäsolut. (siellä liikkuu syöjäsoluja kuten makrofagit ja neutrofiilit ja dendriitit sekä NK-tappajasoluja (Natural Killers)). Esimerkiksi makrofagi nielee paitsi bakteereja myös (elämänsä aikana noin sata bakteeria, se syö myös huonokuntoisia omia soluja ja muita mikrobeja. Mutta se nielee myös esimerkiksi) alumiinipartikkeleita ja kuljettaa niitä mukanaan, jopa veriaivoesteen läpi aivoihin. Tämä liittyy rokotuksiin, sillä monessa rokotteessa on alumiinia, joka on voimakas neurotoksiini.

Terveen ihmisen eturintaman puolustus on nopea ja voimakas, ja moni infektio eli tulehdus sammuu sen käsittelyssä kokonaan. Bakteerit ja virukset katoavat elimistöstä, niitä ei jää sinne piileksimään.

 

Jos tilanne niin vaatii, elimistö käynnistää noin viikon kuluttua taudinaiheuttajan (viruksen tai bakteerin) tunkeutumisesta immuunipuolustuksen toisen vaiheen, jota sanotaan adaptiiviseksi tai spesifiseksi immuunijärjestelmäksi. Siellä ovat puolustuksemme ERIKOISJOUKOT. Sen toiminta perustuu lymfosyyttien eli imusolujen toimintaan. Toiset lymfosyytit tuhoavat bakteereja, viruksia ym., toiset, kuten B-solut, erittävät vasta-aineita, jotka leviävät kaikkialle kehoon. Lymfosyyttien torjuntakyky perustuu niiden kykyyn tunnistaa omat solut vieraista. Lymfosyytteja on meidän systeemissämme miljoonia ja tunkeilevia vieraita on myös miljoonia. Lymfosyyteilla on kullakin vastaanotin, joka sopii vain tiettyyn tunkeilijaan. Kun toisilleen ”sopiva” pari siellä miljoonien joukossa kohtaa, tunkeilijan (antigeenin) vastaava osanen (epitooppi) napsahtaa lymfosyytin vastanottimeen kuin avain lukkoon. Nyt tunkeilijan tuhoamisprosessi voi alkaa.

 

Tästä kohtaamisesta jää järjestelmään immunologinen muistikuva. Kun immuunipuolustus on kohdannut villin/luonnollisen tuhkarokkoviruksen tai influenssaviruksen ja käsitellyt sen, siitä jää elimistöön jäljelle vain muisto. Kun sama virus kohdataan uudestaan, puolustus käynnistyy nyt paljon nopeammin ja vasta-aineitakin esiintyy runsaammin. Ihmisellä on nyt vastustuskyky tätä tautia vastaan. Yleensä vastustuskyky on tässä tilanteessa elinikäinen (kun tartuntatauti on saatu luonnollisena tartuntana ja sairastettu luonnollisella tavalla).

 

Mitä tapahtuu rokotuksessa?

 

Rokotuksen tarkoitus on saada immuunipuolustuksessa aikaan tulehdus, joka saa B-lymfosyytit tuottamaan vasta-aineita. Tämä vasta-ainetuotanto on rokotuksen tavoite. Jos vasta-aineita ilmenee, rokotteen katsotaan antavan vastustuskyvyn taudille. Rokotteella siis kiihotetaan keinotekoisesti immuunipuolustusta. Rokotteessa sijoitetaan elimistöön esimerkiksi heikennetty tuhkarokkovirus, jonka ottaa vastaan sille sopiva immuunisolu. Näin saadaan aikaan tulehdus ja vasta-aineita ja viimein elinikäinen tai ainakin pitkäaikainen vastustuskyky tuhkarokkoa vastaan. Näin siis teorian mukaan. Todellisuus on näyttänyt, että vasta-ainetuotanto ei olekaan sama kuin vastustuskyky. Rokotetussa ihmisessä saattaa kierrellä vasta-aineita, mutta hän voi silti saada tartunnan ja sairastua.

 

Rokotevirus ei kykene uimaan immunosolujen käsittelyyn yksin, sen avuksi tarvitaan kaikenlaisia tehoste- ja apuaineita immuunireaktion syntymiseksi. Yksi tärkein on alumiini, hermomyrkky. Elohopea on myös hermomyrkky. Sitä on käytetty säilöntäaineena, ja sitä esiintyy rokotteissa vieläkin, esim. influenssarokotteissa, vaikka käyttöä on vähennetty. Polysorbaatti 80 on liuotin, jossa voi olla maissia, seesamia, pähkinäöljyä jne., se aiheuttaa syöpää ja hedelmättömyyttä. Formaldehydi, palsamointiaine, aiheuttaa syöpää. Rokotteissa on myös antibiootteja, kortisonia, fenolia, lipeää, bariumia, asetonia, soijaa, lateksia ym. sekä eläinten ja ihmisten kudosjäämiä ja DNA:ta, joiden alkuperä voi olla apinan munuaiset, koiran munuaiset, hiiren aivot, kananpojan alkio ja munuainen, vasikan sikiö, lehmän sydän, kanin aivot, usean eläimen veri, kuolleen naudan seerumi sekä ihmisperäisistä abortoidut sikiöt, sikiön ja poikavauvan esinahka, keuhkokudos, munuaiskudos, silmän verkkokalvo ja ihmisen syöpäkudos. Näitä ihmisperäisiä kudoksia käytetään solulinjoissa, joissa rokotteet valmistetaan. (esim. vesirokko, vihurirokko, tetanus, influenssa) Esimerkiksi sikiön DNA:ta jää tutkimuksen mukaan rokotteeseen vaarallisen korkeita määriä (kirja Rokotteet ja vaiettu tieto s. 180), jotka ilmeisesti ovat yhteydessä autismin lisääntymiseen.

 

Rokotuksessa nämä ainekset useimmiten ruiskutetaan ihon alle.  Tällöin ohitetaan kokonaan immuunipuolustuksen eturintama eli luonnollinen immuunijärjestelmä. Ihmisen monen miljoonan vuoden kehityskulussa tätä ei ole koskaan ennen tapahtunut. Teemme siis jotain ennenkuulumatonta, johon elimistö ei ole valmistautunut. (Luonnollisen tuhkarokkoviruksen ottaa elimistössä vastaan lymfosyytti, jolla on vastaanotin numero CD150 (kun virus on ensin ollut luonnollisen puolustuksen käsittelyssä). Sen jälkeen se päätyy lymfakiertoon, ja kohta ilmenevät mm. punaiset pilkut iholla merkkinä siitä, että immuunipuolustus toimii. Mutta rokotteen tuhkarokkoviruksen ottaa vastaan aivan toinen lymfosyytti, jolla on reseptori numero CD46. Tämä vastaanotin tekee tuhkarokkoviruksen sellaiseksi, että jokainen solu jolla on tuma voi ottaa sen vastaan.) Tutkimuksissa on havaittu, että näitä rokoteperäisiä viruksia jää elämään rokotettujen elimistöön, sen soluihin – immuunipuolustus ei siis ole jaksanut häätää niitä.

Tästä aukeaa mahdollisuus moniin kroonisiin vaivoihin ja sairauksiin, etenkin autoimmuunisairauksiin. Niissä immuunipuolustus hyökkää kehon omia soluja vastaan koettaen tulehduksella eliminoida viruksen. Jos immuunipuolustus on heikentynyt, se ei jaksa häätää vierasta virusta solun sisältä, jatkuvista yrityksistä huolimatta. Näin on syntynyt krooninen sairaus, johon kuuluu tyypillisesti taudin lehahduksia ja taas parempia kausia. (Yle Uutiset, tammikuu 2014: ”Lapsille puhkesi joukkoreuma Iitissä”, tapauksia alkoi ilmetä muutama vuosi 2009 Pandemrix-rokotuksen jälkeen, 10 sairastui; koko Suomessa yht. 27, Terveys 10.1.2014. Kouvolan Sanomat kertoi 21.12.2013: THL tutkii parhaillaan ikäryhmittäin 130 eri taudin diagnoosia, jotka voisivat johtua sikainluenssarokotteesta. Yhteys on toki mahdollinen, kertoo THL:n ylilääkäri Hanna Nohynek (reumasta). (Muistilista: autoimm.-sairauksia ovat mm. autismi, MS-tauti, nivelreuma, reumakuume, Sjögrenin syndrooma, Crohnin tauti, keliakia, Hashimoto eli kilpirauh. autoimm.tulehdus, lisämunuaisen vajaatoiminta, pernisiöösi anemia, anemia AIHA – autoimm. hemolyyttinen – trombosytopenia, myastenia gravis eli voimatt. lihakset, autoimm. nokkosihottuma, psoriaasi, pälvikalju, autoimm. hepatiitti type 2, CFS eli kroon. väsymyssyndr., narkolepsia, punahukka SLE eli syst. lupus erytematosis, skleroderma, Alzheimer, Parkinson, diabetes jne.)

 

Kun immuunipuolustusta stimuloidaan rokotteella, myös aivojen oma immuunijärjestelmä aktivoituu. Aivojen oma immuunijärjestelmä on tieteen uusia havaintoja, aikaisemmin sen olemassaolosta ei tiedetty. Mitä voimakkaammin immuunisysteemiä aktivoidaan, sitä voimakkaammin aivot myös reagoivat. Yhden rokotuksen aiheuttama immuunistimulaatio voi kestää  kaksikin vuotta tai pitempään. Koko ajan aivot ovat alttiina suurille määrille eksitotoksiineja ja tulehdusta edistäviä immunosytokiinejä – toisin sanoen aivoissa jyllää jatkuva, keinotekoisesti aikaansaatu tulehdusprosessi, joka aiheuttaa vahinkoa hermostolle. Se muuttuu helposti autoimmuunitilaksi. Lasten kehittyvissä aivoissa tämä aiheuttaa puhumiseen ja kielen ymmärtämiseen liittyviä ongelmia, käytösongelmia, kouristuksia, muistihäiriöitä, matalaa kuumetta, sekavuutta ja jopa dementiaa. Aikuisilla seurauksena voi olla rappeutumissairauksia kuten Parkinsonin tauti, Alzheimerin tauti ja ALS.

 

Alumiini on vaaraton, sitä on kaikkialla, kotipuutarhan tomaateissakin, eikä siitä ei ole haittaa rokotteissa, sanovat terveysviranomaiset Suomessakin. Tämä on Amerikan CDC:nkin kanta, ja THL kuuntelee CDC:tä kuin sotamies kenraalia. Ihon alle ruiskutettuna alumiini ja muut rokotteiden aineosat, kuten proteiinit, käyttäytyvät kuitenkin paljon aggressiivisemmin kuin suun kautta nautittuina – kun ne niellään ruoan mukana, elimistön puolustus pääsee niitä varsin tehokkaasti käsittelemään ja eliminoimaan. Silti alumiini on elimistöön kertyvä hermomyrkky, niletynäkin.

Alumiini on nykyään rokotteissa yleisimmin käytetty adjuvantti eli tehosteaine, jonka tehtävä on stimuloida, ärsyttää immuunijärjestelmää tulehduksen aikaansaamiseksi. Se tekee sitä monin tavoin. Tutkimusten mukaan sama mekanismi, jolla alumiini ärsyttää immuunisysteemiä, pystyy myös sytyttämään autoimmuunireaktioita elimistössä. Näin kehittyviä sairauksia ovat esim. diabetes, Alzheimer, Parkinson, paksusuolen tulehdus, ateroskleroosi, MS-tauti (valtimonkovettumatauti) ja autismi. Alumiini myös kertyy aivoihin, kuten alumiinitutkija, prof. Exleyn tutkimus autismipotilaiden ja Alzheimer-potilaiden aivoista on osoittanut (Chr. Exley, Aluminiun in brain tissue in autism, Journal of Trace Elements in Medicine and Biology, marrask. 2017). Exley: “Ei ole olemassa ‘normaalia’ aivojen alumiinitasoa. Alumiinin läsnäolo aivokudoksessa, oli taso mikä tahansa, on epänormaalia.” Rokotuksen alumiini myös pysyy elimistössä kauan, jopa 11 vuotta.

Aivan pienet lapset ovat immunologisesti ohjelmoituja tulehduksettomiksi, ts. heidän on vaikea tai mahdoton reagoida tulehduksella vieraaseen patogeeniin. Heidän immuunijärjestelmänsä on tarkoitus kypsyä äidiltä saatujen immunologisten suoja-aineiden varassa (IgG). Kun vastasyntyneelle tai muutaman kuukauden ikäiselle annetaan rokotus, murretaan tämä immuunipuolustuksen uinuminen. Koskaan ei ole tutkittu, mitä siitä vuosien saatossa seuraa. Joka tapauksessa rokottamalla viemme myös lapselta mahdollisuuden sairastaa luonnollisesti lasten tartuntataudit, joiden avulla immuunisysteemi järjestäytyy, opettelee tautien torjuntaa, vahvistuu ja hankkii elinikäisen vastustuskyvyn tartuntataudeille. Rokottamalla me 1) heikennämme lasten ja aikuisten immuunipuolustusta ja 2) siirrämme lastentautien sairastamisen myöhemmäksi, teini-ikään tai aikuisikään, jolloin ne ovat vaarallisempia sairastettavia. Esimerkiksi nykyään tuhkarokkotapauksista neljäsosa-puolet on aikuisia, useimmilla on myös keuhkokuume ja neljännes joutuu sairaalahoitoon. (VV. 2012-2015 oli 900 MPR-rokotteen aiheuttamaa vakavaa vauriota ja kuolemantapausta, mutta yli 10 vuoteen ei yhtään luonnollisen tuhkarokon aiheuttamaa kuolemaa, VICP Vaccine Injury Compensation Program)

 

Rokotukset ovat tehokkaita, niillä on pelastettu miljoonia ihmishenkiä

Tämän on jokainen kuullut ja luultavasti myös uskonut, minä myös aikanani. Rokotuksia on annettu laajemmin kampanjoin noin sata vuotta, jos 1800-luvun isorokkorokotukset lasketaan pois, ja tänä aikana tilanne on tosiaan muuttunut. Mutta miten, sitä kannattaa tutkia.

 

Minulle oli melkoinen silmien avaus se tieto, että lasten tartuntataudit olivat suurimmaksi osaksi jo  siirtymässä historiaan siinä vaiheessa, kun lasten rokotukset niitä vastaan aloitettiin. Tulirokko tappoi ennen paljon lapsia, samoin kurkkumätä, tuhkarokko ja hinkuyskä. 1800-luvulla alkoi länsimaissa yleinen elintason nousu, jonka mukana tartuntatautien aiheuttamat kuolemat vähenivät tasaisesti. 1900-luvun puoliväliin mennessä tartuntatautikuolleisuus oli teollisuusmaissa laskenut jo lähes sataprosenttisesti. Vuonna 1940 näiden lasten tartuntatautien kohdalla kuolleisuus oli enää 1:100.000, ja hinkuyskänkin kuolleisuusaste oli laskenut yli 90 %. Tuhkarokkorokotusten alkaessa 1960 tautiin kuolleisuus oli esim. Britanniassa 0,030 % sairastuneista.

 

Tulirokko,  joka tappoi paljon aliravittuja ja lian keskellä eläviä lapsia, enemmän kuin isorokko ja muut yllämainitut taudit, on mielenkiintoinen luku. Sitä vastaan kehitetyt rokotteet (strepto-toksoideja) olivat niin vaarallisia, että rokottamisesta luovuttiin. Saniteettiolojen paranemisen myötä tulirokkokuolemat vähenivät itsestään 1900-luvun alkuun mennessä 95 % ja 1950-luvulle tultaessa jo 100 %, tilastot osoittavat. Tämä tapahtui jo kauan ennen antibioottien aikaa. Jokin ihmisessä muuttui: hän ei enää ollut altis sairastumaan tulirokkoon. Eikä ole vieläkään, tulirokon streptokokkibakteeri asustelee edelleen rauhanomaisesti noin 15-20 %:ssa koululaisista (Rokotteet ja vaiettu tieto s.193 Humphries). (Lavantautikaan ei ole rokotusohjelmissa, mutta ei sitä esiinny väestössäkään.)

 

Tartuntataudit olivat siis suureksi osaksi jo siirtymässä historiaan, kun rokotukset niitä vastaan aloitettiin. Kun tulirokkoa vastaan ei rokotettu, se katosi itsestään. Tämä suuntaus on saanut muutamat immunologit arvelemaan, että ilman rokotusten väliintuloa nämä lasten tartuntataudit olisivat kaikki ”sammuneet” pois tulirokon tavoin viimeistään vuosituhannen vaihteeseen mennessä.   

Sen sijaan meillä on nyt tuhkarokko-, hinkuyskä-, sikotauti- ja influenssaepidemioita sekä polioepidemioita, joissa suurin osa sairastuneita on rokotettuja, useat moneen kertaan, ja joissa tartunnan yleisimmin aiheuttaa kiertelevä rokotevirus, ei enää alkuperäinen villi virus. WHO ja YK ovat myöntäneet esimerkiksi polion kohdalla, että rokotukset ylläpitävät tautia väestöissä. Rokotevirukset ovat heikennettyjä, mutta ne pystyvät muuttumaan elimistössä uudelleen hyvin virulenteiksi ja vaarallisemmiksi. Äsken rokotettu on oireeton taudinkantaja ja pystyy tartuttamaan muita, rokotettuja ja rokottamattomia. Kaikki voivat myös saada villivirustartunnan, jos se osuu kohdalle.

 

Meillä on mielenkiintoinen kotoinen esimerkki virusten elämästä. Vuosina 1984-85 Suomessa oli voimakas poliorokotuskampanja, jossa 97 prosenttia väestöstä otti nk. sokeripalarokotuksen (Sabin). Vuonna 2009 Tampereen jätevesistä löytyi polioviruskanta, joka oli tämä sama rokotteen poliovirus. Virus oli kierrellyt ihmisten suolistoissa 24 vuotta – ja taitaa kierrellä edelleen. Tutkimusten mukaan tuoreiden rokotusten poliovirus ei enää useinkaan tehoa näihin kauan kierrelleihin ja usein muuntuneisiin viruksiin. Lasten saama poliopiikki ei siis anna heille suojaa rokotteiden muuntuneita polioviruksia vastaan, villit virukset taas ovat lähes kokonaan kadonneet.

(Hinkuyskä on toinen esimerkki. Rokotukset aloitettiin 1914 kokosolurokotteella, sitten siirryttiin asellulaarirokotteeseen 1996. Jo kymmeniä vuosia on tiedetty, että B. pertussis –bakteeri alkoi 50-luvulla muuntua selvitäkseen hengissä rokotteesta. Ts. siitä tuli rokoteresistentti. Nyt kumpikaan rokotteista ei sisällä niitä bakteerikantoja, jotka kiertelevät väestössä. Silti niillä rokotetaan lapsia – WHO:n arvion mukaan 85 % maailman kaikista lapsista on saanut kolme hinkuyskärokotetta, joko DTP:n tai DTaP:n. Ja alle 5-vuotiaita lapsia kuolee n. 160.000 / vuosi hinkuyskään, näistä 60% Afrikassa. Rokotteen antama suoja-aika on 2 v.) Jokainen elävä olento haluaa pysyä hengissä, niin myös virukset ja bakteerit.

 

Onko poliokaan kadonnut? (Huom. Poliohalvauksia ei ollut ennen 1900-lukua.) Vuonna 2011 Intia julistettiin poliovapaaksi massiivisten rokotusten jälkeen. Sen kertoi Ylen uutisankkurikin ilahtuneena hymyillen. Uutisissa ei mainittu, että samana vuonna Intiassa oli todettu 47.500 uutta tapausta harvinaista sairautta jonka nimi oli Ei-polionkaltainen akuutti veltto halvaus (NPAFP). Sairaus ei kliinisesti eronnut poliosta, mutta oli kaksi kertaa vaarallisempi (aiheutti enemmän ja vaarallisempia halvauksia; normaalisti vain 1 % poliotartunnoista johtaa halvaukseen, joka useimmiten menee ohi parissa viikossa). Maalaisjärjellä ajateltuna rokotukset aiheuttivat vaarallisemman polion kuin se jota vastaan se annettiin ja vielä enemmän poliohalvauksia kuin mitä normaalisti esiintyi. Mutta terveysviranomaiset ja rokoteyritykset ja rokotuksia rahoittanut Bill ja Melinda Gates-järjestö ym. eivät ajattele niin. Päinvastoin. Halvaukset koetetaan kömpelösti salata antamalla niille uusi nimi. Se on menetelmä, jota käytetään paljon näissä tilanteissa, kun rokote aiheuttaa taudin jota vastaan se annetaan.  (Viimeisen viiden vuoden aikana Amerikassa, Euroopassa ja Intiassa ovat lisääntyneet AFM/AFP-tapaukset, niitä on satoja: ”Se on täsmälleen polion kaltainen, mutta terveysviranomaiset säikähtävät suunniltaan sanaa polio”, sanoo neurologi, Robert F. Kennedy-sitaatti, Children´s Health Defence, 2018.)(Acute Flaccid Myelitis/Acute Flaccid Paralysis)

Tehokkuus

Kun rokotetieteilijät puhuvat rokotteen tehokkuudesta, he tarkoittavat nimenomaan, kuinka paljon vasta-aineita rokote pystyy aikaansaamaan. Tutkimuksissa on paljastunut, että ihmisten kyky tuottaa vasta-aineita on synnynnäisesti hyvin erilainen. Noin 5 % tuhkarokkoa vastaan rokotetuista antaa hyvin heikon vasteen (vasta-ainetuotanto on matala) ja voi sairastua tautiin jo 5 vuoden kuluttua. Tehosterokotukset eivät tilannetta paranna. Noin 70 % rokotetuista saa tuhkarokkotartunnan, jossa on lähes kaikki tuhkarokon oireet – vaikka heidän vasta-ainetuotantonsa on korkea. Vain viimeisellä neljänneksellä rokotetuista vasta-ainepitoisuudet olivat kohtalaiset vielä 10 vuoden kuluttua. Mutta kaikilla rokotetuilla vasta-ainepitoisuudet saavuttivat huippunsa kuukauden-kahden sisällä rokotuksesta tai tehosterokotuksesta, ja alkoivat sen jälkeen laskea seuraavan 5 – 10 vuoden aikana. Lasten enemmistön kohdalla siis vasta-ainetaso on matala kun he tulevat teini-ikään, he voivat saada tartunnan ja olla mahdollisia tartuttajia epidemian aikana, vaikka heidän tuhkarokkonsa voi olla muuntunutta tyyppiä, eikä sitä siksi luokitella raporteissa tuhkarokoksi.

Vasta-ainetuotanto ei siis ole sama kuin vastustuskyky. Ihmiset voivat olla täysin vastustuskykyisiä ilman vasta-aineiden muodostumistakin. On myös ihmisiä, joilla ei koskaan kehity vasta-aineita, mutta jotka silti ovat vastustuskykyisiä. Spesifinen, mahdollisesti elinikäinen vastustuskyky saadaan vain sairastamalla tuhkarokko tai muu ns. lasten tartuntatauti luonnollisena, villin viruksen aiheuttamana.

 

Mitä on tätä taustaa vasten sanottava laumasuojasta? Laumasuoja on se, johon meilläkin THL:n lääkäri televisiossa vetoaa, kun hän kertoo uuden rokotteen ottamisesta lasten rokotusohjelmaan. Viimeeksi kyseessä taisi olla vesirokkorokote. Tai kun hän kehottaa ottamaan influenssarokotteen. Laumasuoja on vain epidemiologinen ennustusmalli, se ei ole immunologinen tosiasia. Se on teoreettinen arvio, uskomus, joka ei ole koskaan osoittautunut paikkansapitäväksi. Sen mukaan mahdollisimman monen pitää hankkia rokotus, että koko väestö olisi suojattu. Noin 70 % – 95 %:n rokotustason arvellaan antavan kaikille laumasuojan.

 

Rokotusten historiassa epidemioita on esiintynyt kaikkialla rokotuksista huolimatta. 1800-luvulla jo nimenomaan isorokkorokotukset aiheuttivat valtavia isorokkoepidemioita esim. Englannissa. Nyttemmin, kun melkein kaikki ihmiset ovat moneen kertaan rokotettuja, epidemiat puhkeavat lähes 100%:sesti rokotettujen keskuudessa. (WHO arvioi että 85 % maailman koko väestöstä on saanut 3 x hinkuyskärokotteen, ja hinkuyskäepidemioita on kaikkialla vuosittain.) Tautien tartuttajana on yleensä rokotettu henkilö, ja sairastuneet ovat usein kaikki rokotettuja. Taudin aiheuttajakin on yleensä rokoteperäinen, ei villi. Laumasuojaidealla vedotaan epärehellisesti ihmisten moraaliin ja vastuuntuntoon, kun halutaan markkinoida rokotuksia. Tosiasiallisen terveydenhoidon kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.

 

Entä turvallisuus?  

 

Viime syyskuun lopulla (21.9.2018) 122 kansainvälistä järjestöä lähetti WHO:lle avoimen kirjeen rokotteiden turvallisuudesta. Järjestöt olivat Yhdysvalloista, Euroopasta ja Australiasta. WHO:n lisäksi kirje meni Euroopan Parlamentille, Euroopan lääkevirastolle (EMA) ja Euroopan lääkkeiden laatua valvovalle virastolle (EDQM).

Kirjeessä todetaan, että rokotusten pitkäaikaiset vaikutukset immuunijärjestelmään ja niiden mahdollinen rooli kroonisten sairauksien synnyssä on jäänyt kokonaan tutkimusten ulkopuolelle. Rokotukset annetaan terveille ihmisille tiettyjen infektioiden välttämiseksi, mutta samalla jätetään arvioimatta riskit, jotka jokainen rokotettu yksilö joutuu kohtaamaan. Koska yksilöllisiä eroja ei arvioida eikä oteta huomioon ennen rokotteiden antamista, rokotukset ovat johtaneet terveyshaittoihin, kuolemaan ja muihin ei-tarkoitettuihin seurauksiin. (Riippumattomat tutkijat ja laboratoriot ovat lisäksi havainneet, että monet rokotteet ovat retrovirusten ja nanopartikkeleiden saastuttamia. )

 

Nykyisissäkin rokotteiden turvallisuustutkimuksissa on suuria puutteita. Miljoonat ihmiset maailmalla ovat allekirjoittaneet vetoomuksia rokotteiden turvallisuuden ja turvallisuustutkimusten läpinäkyvyyden puolesta, mutta WHO ja muut päättäjät eivät ole ryhtyneet toimiin. Sen sijaan rokotteiden hyväksymismenettelyjä on vain joudutettu. Ja rokoteryritykset tekevät edelleen myyntiluvan saantia edeltävät rokotetutkimuksensa täysin omin päin, missä on selvä taloudellinen eturistiriita.

 

Jostain kumman syystä, jota en ole voinut käsittää, juuri rokotteiden kohdalla katsotaan, että 3 – 5 päivän seuranta-aika  rokotuksen jälkeen on riittävä kertomaan, aiheuttaako rokote haittavaikutuksia vai ei. (Itse asiassa se on helppo käsittää.) Näin on tilanne yleensä sekä rokotteiden turvallisuustesteissä että rutiinirokotuksissa. Lääkkeen kohdalla näin lyhyttä aikaa ei yleensä pidetä riittävänä, vaan testiajat kestävät kuukausia ja vuosia. Ja silti lääkkeitä joudutaan vetämään markkinoilta, kun ne osoittautuvat liian haitallisiksi. Esimerkiksi poliorokotuksen aiheuttama halvaus ilmenee useimmiten 2-4 viikkoa rokotuksen jälkeen, autismi ilmaantuu 3 – 4 vuotta ja 1-tyypin diabetes samoin keskimäärin 4 vuotta rokotuksesta.

Kun rokote on saanut myyntiluvan FDA:lta (Yhdysvaltain Ruoka- ja lääkevirasto, jonka hyväksymiä rokotteita Suomessakin käytetään), sen haittavaikutusten seuranta on surkean puutteellista. Useammassa maassa on arvioitu, että vain noin 1 % rokotevaurioista tulee ilmoitetuksi ja terveysviranomaisten tietoon. Suomessa ilmoitusmenettely on alkeellinen, terveysalan työntekijät eivät enää ole edes velvoitettuja ilmoittamaan rokotevaurioista, ja tietojen kerääjä Fimea pitää tietonsa yleisöltä salassa. On myös todettu, että Suomesta ei ilmeisesti ilmoiteta eteenpäin rokotevaurioista EU:lle tai WHO:lle. Lisäksi WHO itse on äskettäin muuttanut omaa haittavaikutusluokitteluaan niin, että rokotevaurioita ja –kuolemia ei enää voi ilmoittaa rekisteriin, jos ne tapahtuvat myyntiluvan saannin jälkeen! (Ts. vain rokoteyrityksen itse kehittelyvaiheessa havaitsemat vauriot ja kuolemat voi ilmoittaa…arvata sopii, kuinka moni rokotteen valmistaja on todella siihen halukas, kun se kerran on helppo välttää. Esimerkiksi GSK:n on arvioitu poistaneen EMA:lle lähettämistään raporteista kuolemantapauksia.)

 

Jo rokotuskäytäntö, rokotteiden myyntilupamenettely ja puutteellinen valvonta varmistavat, että rokotteet eivät voi olla turvallisia. Mutta millaisia ovat itse rokotetutkimukset? Ne ovat kahdella sanalla sanoen tieteellisesti kyseenalaisia. Ne suorittaa lääkeyritys itse, se värvää tutkijat, määrää tutkimustavan, valvoo tutkimusta ja päättää, mitä tutkimuksesta julkistetaan. Yleistä on, että kielteisiä tuloksia, kuten vakavia haittoja ja kuolemantapauksia, ei julkaista. Rokotteiden valmistajat kertovat hämmästyttävän avomielisesti pakkausselosteissaan tutkimustavasta. Testattavaa rokotetta ei verrata neutraaliin lumerokotteeseen, kuten suolaliuokseen, vaan toiseen rokotteeseen tai jopa useamman rokotteen yhdistelmään. Kun nyt molemmissa ryhmissä esiintyy haittavaikutuksia, uusi rokote ei ole sen vaarallisempi kuin toinen rokote. Terveysviranomaiset puolestaan vertaavat rokotteen saajia väestöön: taaskaan rokote ei aiheuta enempää oireita kuin mitä väestössä ilmenee yleensä – mutta sanomatta jää, että väestökin on rokotettu. Omenoita verrataan omenoihin. Tutkimuksen johtopäätös: rokotettujen oireet eivät johdu rokotteesta ja rokote on siis turvallinen. Rokote kiidätetään markkinoille, sillä rokotetaan miljoonia ja miljoonia lapsia ja aikuisia kaikkialla maailmassa. Mitä siitä seuraa rokotetuille – siitä rokoteyritykset pesevät kätensä. Rokotteiden valmistajilla on Yhdysvalloissa ollut täydellinen lainsuoja kaikkia vahingonkorvauksia vastaan vuodesta 1986. Kun huonosta tuotteesta ei joudu rahalliseen edesvastuuseen, se tekee valmistajan huolettomaksi: valmistaja ei enää ponnistele paremman tuotteen kehittämiseksi, kun rahaa tulee helpommallakin. Näin on valitettavasti käynyt. (Oikeusjuttuja on nostettu lääkeyrityksiä vastaan rokotteiden tuottamista vaurioista muualla maailmassa, mutta ei Yhdysvalloissa. Ennen vuotta 1986 niitä nostettiin sielläkin niin paljon, että rokotevalmistajat uhkasivat lopettaa rokotteiden valmistamisen, ellei suojalakia saataisi.)

 

Ainoa luotettava tutkimustapa rokotteiden todellisia haittavaikutusten selvittämiseksi on verrata rokotettuja rokottamattomiin. Näitä tutkimuksia on ymmärrettävistä syistä tehty hyvin vähän, olen löytänyt niitä kaikkiaan 6 eri puolilta maailmaa.  Viime vuonna Yhdysvalloissa ilmestyi tutkimus, joka vertasi 6-12-vuotiaiden rokotettujen ja rokottamattomien lasten terveyttä neljässä USA:n osavaltiossa (Mawson et al., Pilot comparative study on the health of vaccinated and unvaccinated 6-12-year-old US children, 2017, Jackson State University).

 

Tutkimus totesi, että rokotetuilla lapsilla oli yli kaksi kertaa useammin krooninen sairaus ja noin neljä kertaa enemmän hermostollisia kehityshäiriöitä (oppimiskyvyn häiriö ja/tai ADHD ja /tai ASD eli autismi). Allergioita rokotetut lapset sairastivat 30 kertaa enemmän kuin rokottamattomat. Rokotetut käyttivät myös huomattavasti enemmän lääkkeitä ja kävivät huomattavasti useammin lääkärillä ja sairaalahoidossa.  Molemmat ryhmät sairastivat yhtä paljon tuhkarokkoa, sikotautia, hepatiitti A:ta ja B:tä, influenssaa, rotavirusta ja meningiittiä – rokottaminen ei siis suojannut ketään näiltä taudeilta!

 

Tutkimusta tukee toinen tutkimus, joka tehtiin VAERS:ille (USA:n rokotehaittavirasto, johon haittoja saa ilmoittaa) tehtyjä haittailmoituksia, joita oli yhteensä 38 801. Ne koskivat kaikki sairaalahoitoon tai kuolemaan johtaneita rokotehaittoja, jotka ilmenivät muutama viikko rokotuksen jälkeen. Tutkimus paljasti että mitä nuorempana lapsi sai rokotuksen, sitä enemmän esiintyi sairaalahoidon tarvetta ja kuolemantapauksia. Rokotteiden määrällä oli myös vaikutusta. Sairaalahoitoon joutui 11 % lapsista saatuaan kaksi rokoteannosta, mutta 23,5 %, kun annoksia oli 8. Lapsista kuoli 3,6 % saatuaan 1-4 rokoteannosta, ja 5,4 % kun he saivat 5-8 rokoteannosta.

 

Tämä on siis hinta siitä, että lapsille hankitaan heikohko ja parhaassakin tapauksessa vain väliaikainen suoja lastentauteja vastaan, joiden sairastaminen luonnollisessa kulussa vahvistaisi heidän immuunipuolustustaan – ja jotka hyvin mahdollisesti olisivat ilman rokotuskäytäntöä jo kadonneet maapallolta.

 

Lääketeollisuudesta riippumaton tutkimus osoittaa mielestäni selvästi, että rokotukset eivät ole terveellisiä. Päinvastoin, tilastot osoittavat, että mitä enemmän kansakunnassa rokotetaan, sitä sairaampia lapset ovat. Yhdysvalloissa lapset saavat kaikkein eniten rokotteita ja ovat myös kaikkein sairaimpia. Immunologian tutkijat sanovat, että kauan ylläpidetty lasten rokotusohjelma tekee vuosien mittaan koko aikuisväestön ja erityisesti lapset yhä puolustuskyvyttömämmiksi virustartuntoja vastaan. Taas epidemiologit (JM Heffernan ja MJ Keeling) ovat ennustaneet, että rokotteiden tuoma immuniteetti katoaa aikaa myöten kokonaan monien sairauksien kohdalla. Silloin infektion kuten tartuntataudin ilmaantuminen uudelleen johtaa paljon laajempiin epidemioihin kuin mitä standardimallit ennustavat.

 

Heikennämme siis rokottamalla koko väestön immuunipuolustusta ja teemme sen ymmärtämättä edes, miten terve immuunijärjestelmä toimii – näin immunologit kertovat (Rokotteet ja vaiettu tieto s. 49) – ja ymmärtämättä, mitä rokotuksen jälkeen elimistössä oikein tapahtuu ja voi tapahtua, lyhyellä ja pitkällä aikavälillä. Kun tiedeyhteisö lähes yksissä tuumin kieltää rokotteiden voivan aiheuttaa vakavia haittavaikutuksia, se myös estää rokotevaurioiden syntymekanismien tieteellisen tutkimuksen. Turvallisempiin rokotteisiin ei päästä senkään takia.

Näyttää siltä, että rokotteiden kohdalla ei pyrkimyksenä ole terveys, vaan rokottaminen. Se on itseisarvo, jota ei saa kyseenalaistaa. Rokotealalla liikkuu kaikkein eniten miljardeja (enemmän kuin muilla teollisuudenaloilla), niitä käyttelevät hallitukset ja kansainväliset järjestöt kuten WHO ja Unicef, se on lääketeollisuuden ehtymätön kultainen lehmä. Rokotteisiin liittyy lahjoituksia ja lahjuksia, patenttituloja, sponsorointia, palkkioita, urakehitystä ja yhteiskunnallista vallankäyttöä. Siksi rokotekäytäntöä suojellaan, eikä siitä saa keskustella. TV välttää rokoteongelmien käsittelyä, lehdet eivät julkaise vastineita.

 

Viime heinäkuussa (2018) lehdet kertoivat, että oikeuskansleri oli pyytänyt STM:ltä selvitystä THL:n saamasta yksityisestä rahoituksesta. Oikeuskansleri halusi selvittää, oliko THL:n puolueettomuus vaarantunut. THL on saanut miljoonalahjoituksia rokoteyrityksiltä tutkimuksiin, jotka olennaisesti ovat rokoteyritysten myyntiluvan hankkimiseen liittyviä eli myynnin edistämistutkimuksia (ja koskevat 10 000:ia suomalaislapsia). Näitä rokotteita THL sitten suosittelee Suomen hallitukselle ostettavaksi. Moni THL:n johtaja on myös ollut aikaisemmin rokoteyritysten palveluksessa.

Tätä taustaa vasten on ilmeistä, että Suomeen tarvitaan ehdottomasti itsenäinen rokotusturvallisuusvirasto, jonka yksikään työntekijä ei ole sidoksissa rokoteyrityksiin. Se vastaisi rokoteturvallisuudesta, edistäisi rokotetutkimusta, ottaisi vastaan haittailmoituksia ja tilastoisi niitä. Sen tilastot olisivat tutkijoille, medialle ja yleisölle avoimia. Se järjestäisi rokotevaurioituneiden kuntoutusta. Se kouluttaisi lääkäreitä rokotetieteessä ja sen ongelmissa, opettaisi lääkärit ja sairaanhoitajat tunnistamaan, ketkä rokotettavat ovat erityisen alttiita rokotevaurioille ja tunnistamaan  rokotevaurioita, kun niitä on tullut. Tällaista koulutustahan nyt ei ole. Virasto pitäisi myös huolen siitä, että rokotettavien kohdalla toteutuu informoidun valinnan periaate. Meitä rokotetaan verovaroin, on aivan oikein että valtio ylläpitää myös virastoa, joka huolehtii siitä että rokotettavien terveys otetaan vakavasti.

 

Rokotekeskustelun vaikeudesta

Kaksi yritystä

 

Syyspuolella 2018 kirjoitin vastineen kahteen rokotusaiheiseen artikkeliin, toisen elokuussa ja toisen joulukuussa. Artikkelit ilmestyivät Tekniikan Maailmassa ja Helsingin Sanomissa. Molemmat vastineet ovat luettavissa tässä, sillä lehdet eivät julkaisseet niitä.  

 

Tekniikan Maailma julkaisi elokuussa kaksiosaisen rokoteartikkelin. Ensimmäinen osa Autismiväitteen takana huijaus toisti 20 vuotta sitten kehitellyn panettelun koskien lääkäri Andrew Wakefieldin ja työryhmän tutkimusta. Huijausväite, jota mm. Wikipedia ylläpitää sellaisenaan, on todettu sittemmin täysin perättömäksi. Toinen artikkeliosio oli kooste erilaista rokotetietoa otsikolla Sortuuko Eurooppa tauteihin?, joka korosti rokotteiden merkitystä tautien torjujana, hiukan pelkovalttia käyttäen. Tuttua taktiikkaa siis, niin influenssarokotteitakin ”myydään”.

Kirjoitin lehdelle vastineen, jossa oioin pahimpia asiavirheitä. Lehti torjui vastineen viestimällä, että ”Kirjoituksessasi esität erilaisia yleisluonteisia väitteitä. Ne eivät ole osoitus asiavirheistä.” ”Jos kaipaat oikaisua, sinun täytyy osoittaa tiedeyhteisön kanta vääräksi.”

Kirjoitin vastineesta tiiviimmän version. Sekin torjuttiin. Jätin asian siihen. Mielestäni olin vastineissa nimenomaan osoittanut tiedeyhteisön kannan vääräksi. Lehden kanta ilmeisesti oli sama kuin mainitun ”tiedeyhteisön”, eikä lehti halunnut aiheesta keskustelua.

 

Onko lehden tulkinta tiedeyhteisöstä oikea? Tiedettä määritellään sanomalla, että se on itseään korjaavaa, että se on aina avoin keskustelulle ja kyseenalaistamiselle. Tiede ei voi koskaan sanoa: tämä on viimeinen totuus tästä asiasta. Tiede on menetelmä maailman tutkimiseksi, ja se kehittyy vain kyseenalaistamalla totuuksia. Maapallo oli litteä, kunnes siitä tuli pallo. Tupakointi oli vaaratonta, minkä moni tiedemies ja lääkäri vannoi oikeussalissakin, kunnes se vastaansanomattomasti osoitettiin terveydelle vaaralliseksi. Nyt Suomi pyrkii savuttomaksi.

 

Tiedeyhteisössä on jo paljon nykyisen rokoteteorian kyseenalaistajia. Kyseenalaistamisen vastustus on rokotepiireissä kuitenkin ennennäkemättömän voimakasta. Rokotteisiin liittyy niin paljon rahavirtoja hallituksilta rokotevalmistajille ja valmistajilta järjestöille, virkamiehille, lääkäreille, tutkijoille, yliopistoille, poliitikoille, niin paljon lobbausta, palkkioita, arvovaltaa, urakehitystä ja yhteiskunnallista valtaa, korruptiota ja synkkiä salaisuuksia, että rokoteilluusiota halutaan varjella lähes hinnalla millä hyvänsä, jopa lasten ja aikuisten terveyden hinnalla.

 

Rahan kytkeytyminen julkiseen terveydenhuoltoon on syypää lääketeollisuuden harjoittaman tieteen nykyiseen alennustilaan. Kirjallisuudessa puhutaan korporatiivisesta tieteestä, ”tieteestä” jonka teollisuus kustantaa ja joka tukee teollisuuden tavoitteita. Sellaista ”tiedettä” saamme esimerkiksi kun lääkeyritys rahoittaa yliopistollisia tutkimuksia. Viranomainen tai tutkija, joka omistaa osakkeita rokoteyrityksessä tai saa yrityksiltä tutkimusrahoitusta ja palkkioita, haluaa yleensä edistää rokotteiden käyttöä maailmalla. Jos hän valvoo rokotetutkimusta, hän on altis salaamaan negatiiviset tutkimustulokset, kuten vauriot ja kuolemat. Rokotevalmistajan rahoittama tutkija on altis samaan. Asiantuntijapaneeli, joka päättää pandemiavaarasta, julistaa helposti pandemian, kun rahoittajat painostavat paneelin eturistiriidassa olevia jäseniä. Pandemia tuo suunnattomasti rahaa yrityksille ja monille muille, mutta hallituksia, jotka ostavat rokotteet, se köyhdyttää. Ja – kuten tutkimukset soittavat – moni sairastuu rokotuksesta, joka on usein täysin turha.

 

Alla on siis luettavissa vastineeni, jota Tekniikan Maailma ei julkaissut.

 

 

  • WAKEFIELDIN TUTKIMUS JA TUHKAROKKOEPIDEMIAT

 

 

Tekniikan Maailma julkaisi 22.8.2018 kaksi artikkelia, jotka liittyvät rokotuksiin. Puutun kirjoituksessani kolmeen asiavirheeseen:

  • Wakefieldin tutkimusta koskeva huijausväite on todettu perättömäksi.
  • Rokotteiden yhteys autismiin on todettu pitävästi monessa tutkimuksessa.
  • Epidemioilla pelottelu rokotevastaisuuden ja rokottamattomuuden nimissä ei perustu tosiasioihin.

 

Gastroenterologi Adrew Wakefieldin rokotetutkimusta (Ileal-lymphoid-nodular hyperplasia, non-specific colitis, and pervasive developmental disorder in children) on yli kymmenen vuotta syytetty huijaukseksi.

 

Huijausväite on todettu perättömäksi panetteluksi. Wakefieldin väitetään sanoneen vuonna 1998 tutkimusta esitellessään, että MPR-yhdistelmärokotteen ja autismin välillä on yhteys. Näin hän ei sanonut. Hän päinvastoin totesi, ettei tutkimusryhmä osoittanut tällaisen yhteyden olemassaoloa.  Hän jatkoi: ”Jos MPR-rokotteen ja tämän syndrooman (autismin) välillä on kausaalinen yhteys…” Hän suositteli asiasta jatkotutkimuksia ja MPR-rokotteen sisältämien rokotteiden – tuhkarokko, sikotauti, vihurirokko –  ottamista erikseen, tietyin väliajoin. Hän ei suositellut rokotteiden ottamatta jättämistä. Wakefieldin ja työryhmän tutkimusesittely on osoitteessa https://www.thelancet.com/journals/lancet/article/PIIS0140-6736(…

 

Britannian lääkärirekisterin General Medical Councilin eettinen paneeli päätti syyttää Wakefieldiä ja hänen työryhmänsä 12 muuta tutkijaa epäeettisestä ammatinharjoittamisesta ja viedä sen kahdelta jäseneltä, Wakefieldiltä ja prof. John Walker-Smithiltä heidän lääkärinoikeutensa (2010). Tähän antoi sysäyksen freelance-toimittaja Brian Deerin kirjoittama artikkeli (The Sunday Paper, 2004), jossa hän väitti, että Wakefield ja työryhmä olivat väärentäneet dataa ja toimineet petoksellisesti ja että tutkijoilla oli ilmoittamattomia taloudellisia eturistiriitoja. Tutkimus vedettiin pois.

    

TM:n artikkelin vihjaamat lahjussyytökset juontuvat mahdollisesti tästä artikkelista. Britannian Korkein oikeus kumosi Deerin väitteet 7.3.2012 oikeusjutussa, jonka prof. Walker-Smith nosti General Medical Councilia vastaan. Walker-Smith sai lääkärinoikeutensa takaisin.

 

Lahjussyytöksistä ei oikeuden päätöksessä ole sanaakaan, ne oli ilmeisesti jo aiemmin todettu aiheettomiksi. Korkein oikeus hylkäsi myös kokonaan syytteen epäeettisestä ammatinharjoittamisesta ja totesi sen sijaan General Medical Councilin syyllistyneen mm. ”epäpätevään ja pinnalliseen ajatteluun ja useassa kohdin vääriin johtopäätöksiin”. Oikeuden päätös, kaikki 70 sivua, on osoitteessa http://www.bailii.org/ew/cases/EWHC/Admin/2012/503.html

 

Autismitapaukset ovat maailmanlaajuisesti lisääntyneet, ja niiden lisääntyminen korreloi suoraan rokotuskattavuuden laajuuteen. Eri maiden tilastovertailut osoittavat, että mitä enemmän rokotetaan, sitä enemmän tulee autisteja. 1950-luvulla autistilapsia oli Yhdysvalloissa suhteessa 1:10 000 lasta. Vuonna 2017 suhdeluku oli 1:68 (pojat 1:42, tytöt 1:189.) Nämä ovat  ovat CDC:n eli Yhdysvaltain korkeimman terveysviranomaisen ilmoittamia lukuja. (Vuonna 2018 tämä luku oli jo 1:36 poikien kohdalla.)

 

Vuonna 2003 CDC julkaisi elohopea-autismitutkimuksen, johon ilmeisesti TM:nkin juttu viittaa, tosin yksilöimättä (Thimerosal and the Occurrence of Autism, Pediatric-lehti). CDC tarvitsi tämän tutkimuksen sen jälkeen, kun sen oma tutkija, epidemiologi Tom Verstraeten oli laajassa tutkimuksessa osoittanut elohopeapitosten rokotteiden autismiyhteyden. CDC:n tilaustutkimuksen tarkoitus oli todistaa, että rokotteet eivät aiheuta autismia ja ovat turvallisia. Se tehtiin Tanskan vauvoilla, jotka saivat rokotteissa 75% vähemmän elohopeaa kuin Yhdysvaltain vauvat. Monipuolisella tutkimusmanipulaatiolla saatiin tulokseksi, että elohopean (timerosaalin) poiston jälkeen Tanskan lapsissa esiintyi autismia 20 kertaa enemmän kuin aikaisemmin. Tutkimuksen kritiikissä on todettu, että sen tavoitteena oli autismitapausten määrän kasvattaminen keinotekoisesti tutkimuspetoksin, jotta saatiin todistetuksi, että autismi ei johdu rokotteista (Mark Blaxill, The Age of Autism, 2010). Tähän Tanskan erittäin epärehelliseen tutkimukseen vedotaan yleensä, kun halutaan todistaa, että autismi johtuu jostain muusta kuin rokotteista.

 

Rokotuksen tarkoitus on aikaansaada tulehdus, jonka elimistö sitten teorian mukaan nujertaa, tullen taudille vastuskykyiseksi. Rokotuksen aikaansaama prosessi on kuitenkin keinotekoinen. Etenkään pienten lasten kehittymätön immuunipuolustus ei kykene käsittelemään tulehdusta (aikuisten tavoin). Rokotteen viruksia jää piileksimään soluihin, ja elimistö yrittää päästä niistä eroon ylläpitämällä tulehdusta. Se joutuu silloin hyökkäämään omia solujaan vastaan.

 

Näin syntyy autoimmuunisairaus. Autismikin on autoimmuunisairaus. On selvä, että mitä enemmän lapsia ja aikuisia rokotetaan, sitä enemmän voi väestössä esiintyä autoimmuunisairauksia. Jos rokotteet, autismi ja autoimmuunisairaudet kiinnostavat, niistä voi lukea maailman eturivin autoimmunologien kirjasta Vaccines & Autoimmunity (Yehuda Shoenfeld et al, 2015). Se on kirjoitettu lääketieteen opiskelijoille ja sisältää monipuolisen tiedon lisäksi satoja tutkimusreferaatteja.

 

TM:n toinen rokotejuttu koski mm. tuhkarokkoepidemioiden uutta uhkaa. Tuhkarokkoepidemioista Euroopassa ja muualla on saatavissa tilastotietoa, mutta epidemioiden syistä ollaan eri mieltä.

 

Data-analyysien perusteella 1950-luvun lopun tuhkarokkokuolleisuus oli noin 1/10 000. Suomi on todettu tuhkarokosta vapaaksi vuodesta 1996. Vuosina 1995-2017 tuhkarokkotapauksia oli Suomessa yhteensä 74, joista osa oli rokotettuja. Verikokeella voidaan nykyään selvittää, onko tuhkarokko luonnollinen vai rokoteviruksen aiheuttama.

 

CDC:n raportti vuoden 1984 Illinoisin tuhkarokkoepidemiasta totesi, että tuhkarokko voi levitä myös sataprosenttisesti rokotettujen koululaisten keskuudessa. Tämä on todettu useasti myöhemminkin. Vuoden 1994 tutkimus Failure to Reach the Goal of Measles Elimination (Miksi tuhkarokkoa ei pystytä eliminoimaan, Poland ja Jacobson, 08/1994) esittää, että tuhkarokosta tulee yhä enemmän rokotettujen sairaus sitä mukaa, kun rokotettujen määrä kasvaa. Mielenkiintoista on, että nämä tutkijat ovat tunnetusti rokotemyönteisiä. Heidän ennustuksensa on toteutunut. Luonnolliset tuhkarokkovirukset ovat lähes jo kadonneet, epidemioiden aiheuttajat ovat valtaosaltaan rokotteiden kierteleviä viruksia, ja epidemiat puhkeavat yleensä rokotetussa väestössä. Epidemioiden loppua ei siis ole luvassa. Tätä taustaa vasten ei ole asiallista pelotella kansalaisia rokotevastaisten ja rokottamattomien aiheuttamalla uhalla. Pikemminkin on syytä miettiä, miten tuhkarokkoepidemioita olisi paras vähentää, jos vähentäminen kerran katsotaan aiheelliseksi, nyt kun rokottaminen ilmeisesti ei enää siihen pysty. Lääketieteellinen ja hyvin dokumentoitu tosiasia on, että esimerkiksi suuri määrä A-vitamiinia pystyy nujertamaan ja ehkäisemään tuhkarokon.

 

Vuonna 2017 julkaistu tutkimus Pilot comparative study on the health of vaccinated and unvaccinated 6- to 12-year-old U.S. children vertaili rokotettujen ja rokottamattomien lasten terveydentilaa. Tutkimuksen teki ryhmä Jackson State –yliopiston tutkijoita prof. Anthony R. Mawsonin johdolla. (Katso osoite http://www.cmsri.org/wp-content/uploads/2017/05/MawsonStudyHealthOutcomes) Rokottamattomia lapsia oli 261, täysin tai osittain rokotettuja 405. Tutkimus osoitti, että rokotetut ja rokottamattomat potivat yhtä paljon tuhkarokkoa, sikotautia, hepatiitti A:ta ja B:tä, influenssaa, rotavirusripulia ja meningiittiä (aivokalvontulehdusta), sekä virus- että bakteeriperäistä. Rokottaminen ei siis vaikuttanut sairastuvuuteen. Sen sijaan rokotetut potivat merkittävästi enemmän allergioita, korvatulehduksia, keuhkokuumetta ja neurologisia kehityshäiriöitä kuin rokottamattomat. Näitä olivat mm. oppimiskyvyn häiriöt, ylivilkkaus ja autismi.

 

5.9.201

Elina Hytönen

 

   

 

Rokotteiden turvallisuudesta ja haitoista

 

Toinen kirjoitukseni oli vastine Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL), Hus:in Uuden lastensairaalan ja Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksen Fimean ylilääkäreiden kirjoitukselle Helsingin Sanomissa 8.12.2018.  Se puolestaan oli vastaus äidille, joka oli jättänyt lapsensa rokottamatta. Hanna Nohynek, Harri Saxen ja Tiina Karonen toistivat samoja väitteitä, joita terveysviranomaiset meillä ja maailmalla viran puolesta aina tarjoavat: rokotteiden turvallisuus tutkitaan tarkoin, kansallinen rokotusohjelma perustuu hyötyjen ja haittojen tarkkaan puntarointiin, rokotukset eivät kuormita lapsen puolustusjärjestelmää. Koska HS ottaa vastaan vain hyvin lyhyitä kirjoituksia, en voinut puuttua näihin lähinnä rauhoittaviksi tarkoitettuihin lausuntoihin. Kirja Rokotteet ja vaiettu tieto antaa niistä asioista tutkimustietoa, joka ei ole lääkeyritysten rahoittamaa.

 

Mutta mitä sanotte tästä:

”Rokotus on luonnollinen ja turvallisempi tapa saada vastustuskyky tautia vastaan kuin taudin sairastaminen. Esimerkiksi tuhkarokon sairastaminen on jopa satoja kertoja vaarallisempaa kuin MPR-rokotteen ottaminen.”

 

En ole vielä koskaan nähnyt rokotusta väitettävän luonnolliseksi. En missään rokotealan tutkimuksissa tai artikkeleissa, joita olen lukenut jo varmaan tuhansia. Rokotus on jokseenkin yhtä luonnollinen kuin ydinvoimala. Rokotuksessa taudinaiheuttaja ei tule kehoon normaalia reittiä ihon ja limakalvojen kautta, vaan se ruiskutetaan ihon läpi kudokseen. Rokote sisältää myrkkyjä ja vieraita proteiineja eläimistä, kasveista ja ihmisestä, jopa taudinaiheuttajavirus tai -bakteeri on sekin laboratorion käsittelemä vieras proteiini. Vieras proteiini ihon alla eli jossain muualla kuin ruoansulatuskanavassa on allergisoiva tekijä, usein vielä paljon pahempaa. Rokote aikaansaa tulehduksen, jonka pitäisi taata samanveroinen vastustuskyky kuin minkä luonnollinen virus tai bakteeri aiheuttaa. Mutta rokotuksen antama suoja on väliaikainen ja suurella osalla väestöä varsin heikko, toisilla olematon (kts. kirja Rokotteet ja vaiettu tieto, luku Miksi rokotesuoja heikkenee). Siksi rokotetut sairastuvat nykyään tauteihin, joita vastaan heidät on rokotettu. Rokottamalla manipuloidaan luonnonvastaisesti immuunipuolustusta, etenkin lasten kohdalla, joiden immuunijärjestelmä on vielä kehittymätön. Lasten immuunijärjestelmän provosoiminen rokotuksilla on johtanut sairastuvuuden lisääntymiseen, niin meillä kuin muualla. Yhdysvalloissa lapsi saa 70 rokoteannosta 18 ikävuoteen mennessä. Siellä 1 lapsi 2,5 lapsesta potee allergiaa, 1:11 astmaa, 1: 13 vakavia ruoka-aineallergioita, 1:36 autismia (vuoden 2018 tilastolukuja, CDC). Jo 54 % lapsista potee yhtä tai useampaa kroonista sairautta (CDC).  Meillä ollaan kapuamassa samaan suuntaan. Lapsilla on siis immuunijärjestelmän häiriöitä keinotekoisen manipulaation seurauksena.

 

Mihin tutkimukseen perustuu väite, että tuhkarokon sairastaminen on satoja kertoja vaarallisempaa kuin MPR-rokotteen ottaminen? Pelkään, että tämä on vain taktinen väite, jolla tyynnytetään rokotettavia. Ja pelotellaan. Mikäpä siinä, jos rokotusten turvallisuuteen voisi luottaa.  Mutta näin ei ole. Kukaan ei voi taata, etteikö rokotus aiheuttaisi lapselle tai aikuiselle jonkinasteista vauriota tai vammaa. Rokotteita on kehitteillä lisää useita satoja, kertovat uutiset. Uusien rokotteiden kehittämisen sijaan terveysviranomaisten pitäisi panostaa nimenomaan jo käytössä olevien rokotteiden turvallisuuden parantamiseen ja ottaa jo tietoon tulleet ja tilastoihin kootut haittavaikutukset todesta. Mutta kun rokotehaittojen olemassaolo halutaan kieltää eikä niitä edes kunnolla koota ja tilastoida, niiden tutkimukseenkaan ei ryhdytä. Tämä jarruttaa turvallisten rokotteiden aikaansaamista.   

Alla vastineeni, jota HS ei julkaissut.

 

 

  • ROKOTTEIDEN HAITOISTA EI PIITATA

 

 

Rokotteiden valmistajat kertovat pakkausselosteissaan, että rokotteet aiheuttavat haittavaikutuksia, ne myös luettelevat haittoja. Ei tietenkään kaikkia, koska lopullinen haittatieto saadaan vasta rokottamalla miljoonia lapsia ja aikuisia.

 

Miten haittatiedot kerätään? Huonosti. Yhdysvalloissa on laskettu, että siellä viranomaisten tietoon tulee  1% rokotehaitoista. Niitä keräävä viranomainen VAERS ottaa vastaan vuosittain noin 30.000 haittaraporttia. Näistä viranomaisten mukaan (CDC, Amerikan HTL) 4.500 on vakavia eli aiheuttanut pysyvän vamman, sairauden tai kuoleman. VAERS on taho, johon saa ilmoittaa vauriosta, kuten meidän Fimea. Ei ole viranomaistahoa, ei meillä eikä siellä, joka aktiivisesti keräisi tietoa rokotehaitoista ja tilastoisi ne. Se haittaa suuresti rokotehaittojen tutkimusta ja on vahva este rokotteiden turvallisuuden kehittämiselle.

 

Suomessa ei tunneta edes 1 %:a rokotehaitoista, koska Fimea ei paljasta rokotehaittatietojaan yleisölle. Sekä CDC että meidän viranomaiset ovat sitä mieltä, että ”vaikka näitä ongelmia ilmenee rokotuksen jälkeen, ne johtuvat harvoin rokotteesta”. Viranomaiset eivät halua tutkia rokotevaurioita tai kehittää hoitoja vaurioiden parantamiseksi. Sen sijaan toistetaan HS:n kirjoituksen allekirjoittajien tapaan väitteitä, että rokotus on luonnollinen (!) ja turvallinen tapa saada vastustuskyky ja että rokotteet eivät kuormita lapsen puolustusjärjestelmää. Koska minun on vaikea uskoa, että esimerkiksi THL:ssa ei tiedetä, mitä immuunijärjestelmässä rokotettaessa tapahtuu, tämän voi kuitata vain myyntipuheeksi.

 

Vuoden 2009 sikainfluenssarokotteen jälkeen Suomessa rekisteröitiin 79 narkolepsiatapausta, maailmanlaajuisesti yli 900 (huom. samaa rokotetta ei käytetty Yhdysvalloissa). Silloin Suomessa tunnustettiin, että rokotuksen ja sairastumisen välillä oli syyseuraussuhde. Sen jälkeen ei liene tunnustettu mitään, vaikka rokotuksista sairastuneiden lasten vanhemmat ovat kääntyneet hädässään monen viranomaistahon puoleen. Tämän vuoden alussa (2018) päättyi oikeudenkäynti, joka totesi, että THL ei ole korvausvelvollinen rokotteiden alumiinin aiheuttamista vaurioista, koska rokotus on Suomessa vapaaehtoista. Entä jos se olisi pakollista? Entä niiden terveysalan työntekijöiden kohdalla, joille se THL:n tulkinnan mukaan on käytännössä pakollista? Onko valtio silloin korvausvelvollinen?

 

Rokotusohjelmamme perustuu hyötyjen ja haittojen tarkkaan puntarointiin, sanovat kirjoittajat. Tämä ei ole mahdollista, niin kauan kun rokotusten haittoja ei haluta myöntää, kartoittaa eikä tutkia.

 

Elina Hytönen

11.12.2018

 

Toivon edelleen, että Suomi havahtuu julkiseen keskusteluun rokotuksista. Keskustelu on välttämätöntä, että tiede pääsee eteenpäin immuunijärjestelmän ymmärtämisessä, sen toimintatapojen tutkimisessa ja tautien ja sairauksien torjunnassa. Rokotukset eivät missään nimessä ole tämän tieteen viimeinen sana. Suuri raha sekä viranomaisten ja poliitikkojen asenne ja kytkökset vain ovat jäädyttäneet kehityksen hetkeksi tähän pisteeseen.

 

Influenssarokote

 

 

  • Influenssarokote on tehoton influenssan ehkäisijä – kaikissa ikäryhmissä
  • Turvallisuus ja tehokkuus – ei tieteellistä näyttöä
  • Influenssarokote on selvästi vaarallisempi kuin influenssa

Vain 7 – 15 % kaikista flunssista on influenssaviruksen aiheuttamia. Influenssavirus on todettava laboratoriossa, mitä aika harvoin tehdään. Influenssankaltaisia flunssia, lieviä ja ankaria, aiheuttaa yli 200 erilaista virusta ja bakteeria. Rokotteet laaditaan suojaamaan A- ja B-viruksilta, joita on noin 10 % kaikista influenssaviruksista (Cochrane-yhteisön tutkimus, 2010). Näitäkin A- ja B-viruksia on useita tyyppejä, joista WHO yrittää arvata ne oikeat 3 – 4 tyyppiä puoli vuotta ennen flunssakautta. Lisäksi virukset muuntuvat nopeasti, sekä rokotteen valmistusvaiheessa että ympäristössä. Oikeiden virusten metsästys rokotteeseen on onnenpeliä. Tänä vuonna (2018) WHO on suosittanut meille pohjoisen Euroopan asukeille tiettyä neljää influenssavirustyyppiä. Tehoaako rokote? Onko siitä haittaa? Onko se edes tarpeen?

 

Ensimmäinen influenssarokote sai myyntiluvan 1945. Laajemmat rokotuskampanjat alkoivat noin 20 vuotta myöhemmin. Ne ovat aikaa myöten voimistuneet. Nyt influenssarokotus on lähes kansalaisvelvollisuus, jonka suorittamiseen jo puolivuotiaiden vauvojenkin on osallistuttava.

 

Rokotteen teho ei ole ollut kehuttava

 

CDC (Yhdysvaltain THL) ilmoitti 2015 joulukuussa, että vuosina 2005-2015 influenssarokotteen teho oli yli puolet ajasta alle 50 %. Useimpina vuosina influenssarokotteen teho on USA:n viranomaisten mukaan enimmillään 50-60 %. Yleisesti tehot liikkuvat rajoissa 0-60 %. Lisäksi mm. statiinihoito eli kolesterolilääkitys ja lihavuus heikentävät  influenssarokotteen ja muidenkin rokotteiden tehoa.

 

Yllättävää kyllä, rokotteen teho näyttää heikkenevän jokaisella peräkkäisellä kausirokotuksella (STAT News, 2015, 11.11.) Rokotteen antama suoja influenssaa vastaan oli suurin niiden joukossa, jotka eivät olleet saaneet rokotetta edellisenä viitenä vuonna (Clinical Infectious Diseases, 2014; 59 (10): 1375-1385).  Toinen tutkimus havaitsi, että suojateho laski huomattavasti, jos rokotus saatiin kahtena peräkkäisenä vuonna (Clinical Infectious Diseases, 2013, 1.441 rokotettua). Lisäksi tutkimus totesi: ”Ei ollut mitään näyttöä, että rokotus ehkäisi kotitalouden muiden jäsenten sairastumista, kun influenssatartunta oli kerran saatu; aikuiset olivat erityisen riskialttiita rokotuksesta huolimatta.” (http://vaccineimpact.com/2015/getting-yearly-flu-shots-decreases-…) Jo pelkästään tätä taustaa vasten ei ole tieteellisesti perusteltua vaatia keneltäkään kausirokotteen ottamista vuosittain.

 

Laajat riippumattomat tutkimukset osoittavat, että influenssarokotteet eivät näytä estävän influenssaa tai sen komplikaatioita (The Cochrane Library, July 2015, Cochrane Database of Systematic Reviews 2012, Issue 8).

Ei ole olemassa tutkimuksia, jotka pitävästi osoittaisivat, että influenssarokote suojaa lapsia, aikuisia tai vanhuksia influenssalta, influenssankaltaisilta sairauksilta tai lievittää influenssan oireita.

 

  • Influenssarokote on vauvaikäisillä tehoton. Arvostettu tutkijayhteisö Cochrane Collaboration kävi läpi 51 tutkimusta, jotka koskivat 6 – 24 kk ikäisiä lapsia (vuosi 2009, 294.000 lasta). Tämä tutkimus osoitti, ettei influenssarokote ollut sen tehokkaampi kuin placebo. (cochrane.org/reviews/en/ab004879.html)
  • Influenssarokote ei suojaa lapsia vakavilta hengitystiesairauksilta. Päinvastoin, rokote lisää lasten sairaalahoidon tarvetta. American Thoracic Societyn kansainvälisessä konferenssissa San Diegossa 2009 esiteltiin tutkimus, jonka mukaan ”influenssarokotteen saaneilla lapsilla oli kolminkertainen riski joutua sairaalahoitoon verrattuna lapsiin, jotka eivät saaneet rokotetta. Astmaatikkolapsilla riski oli vielä korkeampi…” (Science Daily, May 2009). Myös koululaisten poissaolopäiviin rokotuksilla ei ole ollut vaikutusta.
  • Marshfield Clinic Research Foundation tutki 8 vuoden ajan yli 20-vuotiaita influenssapotilaita, jotka joutuivat sairaalahoitoon laboratorion vahvistaman influenssan takia. Tulos: ”Rokotus ei vähentänyt sairaalaan joutumisen riskiä yhdenkään potilaan kohdalla. Löydökset eivät myöskään tue olettamusta, että rokottaminen lieventää influenssaa tautina.”(4.999 sairaalapotilasta, joista 1.393 laboratoriovahvisteista influenssatapausta, tutkimus 2013, University of Minnesota).

Toinen laaja tutkimus (48 tutkimusta, 66.000 aikuista, www.cochrane.org/reviews/en/ab001269.html) päätteli, että rokotteen antama hyöty oli lähes olematon. ”Terveiden aikuisten rokottaminen vähensi influenssaan sairastumisen riskiä vain 6 % ja rajoitti työstä poissaoloa tuskin päivääkään eli 0,16 päivää”. Siis sellaisinakin vuosina, jolloin influenssarokotteen virukset täsmäävät tavallista paremmin kiertäviin influenssaviruksiin, 33 – 100 henkilön rokottaminen antaa tutkimuksen mukaan tulokseksi influenssatapausten määrän vähenemisen yhdellä (1) henkilöllä. Tämä on ilmaistu myös luvuin 1,5 : 100. Entä jos osuvuus on heikko?

  • Vuonna 2006 The Cochrane Database of Systemic Reviews kävi läpi 64 tutkimusta kaikkiaan 98:n influenssakauden ajalta koskien hoitokodeissa asuvia vanhuksia ja totesi, että ”influenssarokotteet olivat merkityksettömiä influenssan ehkäisyssä.”

Vanhuksille suositellaan influenssarokotetta väittämällä, että se myös suojaa keuhkokuumeelta. Tutkimusten mukaan näin ei ole. Influenssarokote ei suojaa vanhuksia keuhkokuumeelta, totesi Lancet-lehdessä julkaistu tutkimus (Jackson M et al. Influenza vaccination and risk of community acquired pneumonia in immunocompetent elderly people. The Lancet 2008;372:398-405). Toinen tutkimus osoitti, että rokote ei suojele vanhuksia influenssan vakavilta komplikaatioilta, sairaalakuolemilta, influenssalta tai keuhkokuumeelta (Manzoli et al., Italia, J Prev Med Hyg. 2009;50 (2): 109-112).

 

Lisäksi influenssarokote ei näytä estävän influenssankaltaisia sairauksia ILI, jotka johtuvat muista viruksista, niistä siis joita on noin 80 – 90 % kaikista hengitystie-maha-suolisto-infektioista flunssakauden aikana (FDA, CDC, JAMA Intern. Med. 2013). CDC totesi 2017, että 3 viiden vuoden aikana nenäsuihke FluMist ei ole suojellut niitä jotka saivat sen.  Ei tiedetä miksi. FluMistin elävä heikennetty virus ilmeisesti myös levittää tehokkaasti influenssaa. Ruiskeena annettava influenssarokote sisältää inaktivoidun eli tapetun viruksen, mutta sekin levittää influenssaa jopa hengityksen välityksellä. Ei siis tarvita edes sylkipisaroita. Toisin kuin meille vakuutetaan, sekä ruiskeena että nenäsuihkeena annettava influenssarokote näyttävät siis tutkimusten mukaan levittävän influenssaa.

 

Influenssarokote näyttää myös lisäävän riskiä saada muita, jopa vaarallisempia influenssainfektioita.

Clinical Infectious Diseases –lehdessä julkaistu tutkimus vuodelta 2012 osoitti, että influenssarokote aiheutti rokotteen saajilla ”ei-spesifisen immuniteettivajauksen muita hengitystieviruksia vastaan” eli heidän vastustuskykynsä muita hengitystieinfektioita vastaan aleni. Tämä aleneminen oli suuri: rokotetut sairastuivat 5,5 kertaa helpommin muihin hengitystietulehduksiin eli muihin ”flunssiin”. Tilastodata osoittaa, että ihmiset jotka saivat kausirokotteen vuonna 2008, saivat kaksi kertaa useammin H1N1 sikainfluenssan kuin ne, jotka eivät saaneet rokotetta (CIDRAP, huhtikuu 2010).

 

  • 1968 ja 1997: näinä kahtena vuonna rokotteiden teho oli nolla, koska niiden virukset eivät kerta kaikkiaan ”osuneet” kierteleviin influenssaviruksiin. Käytännössä siis ketään ei rokotettu influenssaa vastaan. Lisääntyivätkö influenssakuolemat? Rokotteiden valmistajat ilmoittavat rokotteen vähentävän kuolleisuutta jopa 50 %, joten tilastoissa olisi pitänyt näkyä kaksi hurjaa piikkiä. Mutta toisin kävi, kuolleisuus ei lisääntynyt lainkaan.
  • 1992-93 ja 1997-98 influenssarokotteen teho oli 16%
  • 2004-2005 teho 10 %
  • 2012-13 teho 56 %, vanhuksilla 9 %
  • 2013-2014: 59 % NVICP:n maksamista rokotekorvauksista koski Guillain-Barrén syndroomaa, jota vuoden 2009 Pandemrix-sikainfluenssarokote oli aiheuttanut. VAERS oli saanut 93.000 haittavaikutusilmoitusta, joista 8.800 oli vaatinut sairaalahoitoa, kuolemia oli 1.080. Suomalainen THL:n tutkimus totesi, että rokotteen muunnettu virusnukleotidi aiheutti narkolepsiatapaukset, joita Suomessa oli 79, maailmanlaajuisesti yli 900, 14 maassa. Yhdysvallat ei kuulu näihin maihin, siellä ei käytetty Pandemrixiä. Guillain-Barré on vaikea hermostosairaus, jota influenssarokotteet aiheuttavat suhteellisen runsaasti. Yhdysvalloissa se on toiseksi yleisin influenssarokotevaurioiden korvauskohde. Ensimmäinen on kivulias olkapääsyndrooma SIRVA, johon kuuluu mm. jäätynyt olkapää.
  • 2014-15 teho 23 %
  • 2015-16 teho 63 %, mutta nenäsuihke Flumistin vain 3 %
  • 2017-18 teho 20 %, täysin tehoton yli 75-vuotiailla. Influvac-rokote suojasi viruksia B/Victoria ja A-H3N2 ja H1N1pdmo9 vastaan, mutta liikkeellä olikin B/Yamagata ja A/H3N2, joten rokote osui huonosti. Kausina 2016-17 ja 2017-18 influenssatapauksista vain 3 % oli A-tyyppiä, B-tyyppiä oli 18%.

 

WHO päättää influenssarokotteen koostumuksen puoli vuotta ennen influenssakautta, käyttäen todennäköisyysarviota. Ennustaminen on osoittautunut vaikeaksi myös siksi, että virukset muuntuvat nopeasti. Ne muuntuvat jopa rokotteen kehittelyvaiheessa, yrittäessään sopeutua viljelyalustaansa, joka influenssaviruksilla on nuoren kanan hedelmöitetty muna. Ihmisissä kiertelevä influenssa on joka vuosi geneettisesti erilainen kuin edellisvuoden influenssa. Rokote on siis joka vuosi kokeellinen, sen tehoa ei ole voitu kunnolla tutkia. THL hankkii rokotteen Suomeen hintavertailun perusteella. Kaudelle 2018-2019 THL osti pistettävää influenssarokotetta 1,7 miljoonaa annosta ja nenäsuihketta 71.000 annosta. Yksi influenssahoidon sairaalajakso maksaa Suomessa 7000 – 10.000 euroa (arvio 2018).

 

Kun CDC arvioi kausi-influenssan aiheuttamien kuolemantapausten määriä, se sisällyttää lukuihin kaikki keuhkokuumekuolemat, nekin jotka eivät johdu influenssasta. CDC ei siis laske kuolemien määrää, vaan arvioi määrät matemaattisten tietokonemallien avulla. Sama koskee sairastuvuusennusteita. Ilmeisesti THL toimii samalla tavalla. Vuonna 2001 CDC ilmoitti, että 62.034 amerikkalaista oli kuollut influenssaan ja keuhkokuumeeseen. Todellisuudessa sinä vuonna 257 kuoli influenssaan ja 61.777 keuhkokuumeeseen (väestöä yli 300 milj.) Ja noista 257 kuolemantapauksesta vain 18 kuolemaa varmistettiin CDC:n ilmoituksen mukaan influenssaviruksen aiheuttamaksi. Keväällä 2011 edeltävän influenssakauden laboratoriossa vahvistetut, influenssaviruksen aiheuttamat kuolemantapaukset olivat Yhdysvalloissa 105 lasta ja 206 aikuista. Toisin sanoen vähemmän kuin 2 lasta miljoonasta kuoli influenssaan. Saman verran, alle kaksi miljoonasta, oli lapsikuolemia vuoden 2009 sikainfluenssan aikana (Lancet). Terveet lapset kuolevat erittäin harvoin influenssaan. Yhdysvalloissa noin 30.000 ihmistä joutuu vuosittain sairaalahoitoon laboratoriovahvisteisen influenssan takia, mutta CDC uskottelee edelleen, että 80.000 ihmistä kuolee influenssaan joka vuosi. Tämä siitä huolimatta, että useimmat influenssakauden hengitystietaudit ja vilustumiset johtuvat muista patogeeneistä. Keuhkokuumeet taas voivat johtua mitä moninaisimmista syistä, lääkkeistäkin. Jopa vatsahappoja neutraloivat lääkkeet aiheuttavat keuhkokuumeen todennäköisemmin kuin influenssa (American Society of Registered Nurses ASRN, 2015).

 

Lisäksi CDC ei suostu paljastamaan, kuinka moni influenssaan kuollut on ollut rokotettu influenssaa vastaan. CDC:llä on omat motiivinsa liioitella kausi-influenssan vaarallisuutta, sillä se omistaa yli 20 rokotepatenttia, myös influenssarokotteiden. Valvova viranomainen itse myy vuosittain rokotteita 4,1 miljardin dollarin edestä, arvioitiin kolme vuotta sitten.

 

Harva siis sairastuu vakavasti influenssaviruksen johdosta, ja hyvin harva kuolee influenssaan.

Kanadassa, jossa hengitystieinfektiot tarkistetaan huolellisemmin kuin USA:ssa, virallinen tartuntatautiraportti paljasti, että vuosien 2004 – 2005 influenssakautena maassa tehtiin 68.849 laboratoriotestiä influenssaviruksen varalta, ja näistä vain 14,9 % oli positiivisia. Influenssakautena 2005 – 2006 influenssavirus-positiivisia oli 10,4 % testatuista (testejä 68.439).  Loput eli 89,6 % oli muita taudinaiheuttajia. Jos olisin terveysviranomainen, sanoisin että tämä ei ole oikeaan osunutta terveydenhoitoa eikä kansantaloudellisesti kannattavaa. Kuvaa synkentää entisestään tieto, että influenssarokote aiheuttaa kaikista rokotteista eniten haittailmoituksia, pysyviä terveysvaurioita ja jopa kuolemaa. Influenssarokotuksen hinta yhteiskunnallekin on siten aina enemmän kuin rokoteannoksen hinta.

 

 

Rokotteen laatija pelaa arpapeliä,

rokotteen ottaja pelaa venäläistä rulettia

 

Marraskuuhun 2017 mennessä Yhdysvaltain VAERS:ille oli tullut influenssarokotteen johdosta 142.515 haittavaikutusilmoitusta. Näistä kuolemaan johtaneita oli 1.366. Esimerkiksi Italian viranomaiset varoittivat kansalaisia ottamasta influenssarokotetta vuonna 2014, kun 13 ihmistä oli kuollut rokotteen saatuaan. Puoli miljoonaa rokoteannosta jäi käyttämättä. On huomattava, että rokotehaitoista ylimalkaan ilmoitetaan hyvin heikosti, arviolta vain 1 %:n verran.

 Influenssarokotteet aiheuttavat mm. silmä- ja rintakipuja, huimausta, tajuttomuutta, kuumekouristuksia, keuhkokuumeita, allergioita ja anafylaktisia shokkeja, niveltulehdusta, raajojen halvaantumista, kasvohalvauksia, sikiökuolemia ja keskenmenoja, aivojen turpoamista, enkefaliittia (aivotulehdusta) ja autoimmuunisairauksia kuten Guillain-Barrén sydroomaa, joka on hyvin polion kaltainen kivulias hermoston tulehdus ja johtaa usein halvaukseen. Enkefaliitti voi olla ”lievempää” (kognitiivisia häiriöitä kuten oppimisvaikeuksia, lukemisen ja laskemisen vaikeuksia, ADHD, puhehäiriöt, mielialan heittelyt, unettomuus) tai vaikeampia kuten narkolepsia, Alzheimer, autismi ja muut autoimmuunisairaudet sekä lasten syöpä. Hermostollisia häiriöitä on haittalistassa kaikkein eniten. Influenssarokotteet myös aiheuttavat usein voimakkaita influenssoja rokotetuille. Vuonna 2011 julkaistu tutkimus (International Journal of Medicine) paljasti, että influenssarokotteet aiheuttavat tulehduksellisia sydän- ja verenkiertoelinten muutoksia, jotka viittaavat kohonneeseen vakavien sydänoireiden kuten sydänkohtauksen riskiin. Rokote lisäsi verihiutaleiden aktiviteettia (hyytymistaipumus lisääntyi), nosti CRP:tä ja aiheutti sydämen autonomisen säätelyn häiriintymisen (adrenerginen predominanssi).

Kuten kaikki rokotteet, influenssarokotekin heikentää immuunipuolustusta. Se tarkoittaa suurempaa alttiutta sairastua tartuntatauteihin, kuten flunssiin yleensäkin tai influenssaan vaikkapa seuraavana vuonna. Se tarkoittaa esimerkiksi toistuvia korvatulehduksia tai kuukausikaupalla kestävää flunssamaista oloa ja huonoa yleiskuntoa.

Alzheimer on yhä yleisempi, maailmassa jo 30 miljoonaa ihmistä sairastaa sitä.  Alzheimer ja muut dementiasairaudet lisääntyvät vanhuksilla ja nykyään myös nuoremmissa ikäluokissa. Useat riippumattomat tutkimukset osoittavat rokotusten lisääntymisen olevan siihen yhtenä syynä. Rokotukset käynnistävät aivoissa tulehduksen, joka murtaa niiden normaalin toiminnan. Samalla aivoihin pääsee rokotteiden aineosia, kuten alumiinia ja elohopeaa, jotka ovat voimakkaita hermomyrkkyjä.  Erityisesti monessa influenssarokotteessa on edelleen säilytysaineena elohopeaa, vaikka alumiini niistä olisikin jätetty pois.

 

Tri Hugh Fudenberg, immunologi ja perinnöllisyystutkija, tutki kymmenvuotisen projektin aikana 1971-80 rokotteiden elohopean terveysvaikutuksia ja etenkin elohopean roolia influenssarokotuksissa. Fudenberg toimi siihen aikaan Kalifornian yliopiston bakteriologian ja immunologian professorina. Hän julkaisi myöhemmin kaksi raporttia havainnoistaan International Journal of Clinical Investigation –lehdessä. Vuonna 1997 hän kertoi haastattelussa: ”Jos henkilö sai vuosina 1970 – 1980 influenssarokotteen viitenä (5) vuotena peräkkäin, hänen riskinsä saada Alzheimerin tauti oli 10 kertaa suurempi, kuin jos hän olisi  saanut tuona aikana yhden, kaksi tai ei yhtään rokotusta…Tämä johtuu rokotteiden alumiinin ja elohopean kertymisestä aivoihin. Vaiheittainen kertyminen aiheuttaa kognitiivisia häiriöitä.”

 

Tämä tutkimus oli ensimmäisiä suurta huomiota saaneita paljastuksia rokotteiden elohopean ja alumiinin vaarallisuudesta aivoille. Se oli rokoteteollisuudelle ja terveysviranomaisille suuri järkytys. Seuraukset olivat normaalin kaavan mukaisia. Rokottajat eivät ryhtyneet pohtimaan, miten rokotteet voitaisiin tehdä turvallisemmiksi, vaan Fudenberg, aikansa etevimpiä tutkijoita, lähes 900 tieteellisen artikkelin kansainvälisesti arvostettu tekijä, julistettiin puoskariksi, hänen tutkimuksensa pantiin mustalle listalle ja häneltä vietiin lääkärinoikeudet. Rokoteteollisuudella on arat varpaat. Toinen esimerkki aiheesta on englantilainen tri Andrew Wakefield, jonka tutkimustyöryhmä uskalsi esittää, että kolmoisrokote MPR:llä (sikotauti-tuhkarokko-vihurirokko) SAATTOI OLLA yhteys autismiin ja että asiaa pitäisi tutkia lisää. Häneltä vietiin lääkärinoikeudet ja hänet mainitaan edelleen Wikipediassa huijarina ja puoskarina, kuten Fudenbergkin. Kun alumiinin myrkyllisyyden tutkija prof. Chris Exley julkaisi 2016-17 tutkimukset, jotka osoittivat rokoteperäisen alumiinin kertyneen autismi- ja alzheimerpotilaiden aivoihin, hän sai heti netissä arvonimen puoskari. – Elohopea on poistettu useimmista lasten rokotteista, mutta ei aikuisten, ja sitä on vielä monissa influenssarokotteissa. Alumiinia taas on lähes kaikissa rokotteissa, lastenkin, mutta ei esimerkiksi Suomen 2018-19 influenssarokotteessa, kuten ei valmistajan mukaan elohopeaakaan.

 

Teoreettinen kysymys:

Miksi on rokotettava joka vuosi, jos kerran rokote antaa vastustuskyvyn?

 

Influenssarokotteen virukset on valittu arvaamalla. Se on kokeellinen tuote ja siksi epävarma. Tiedämme myös, että influenssarokotteen virukset levittävät influenssaa.

Otetaan esimerkiksi tilanne, jossa rokote sisältää etenkin B-virusta, mutta liikkeellä onkin paljon A-viruksia: nyt väestössä leviää sekä rokoteperäinen B-influenssa että  ”luonnollinen” A-influenssa, jolloin viranomaiset selittävät, että liikkeellä on ”harvinaisen voimakas” influenssa-aalto ja tarvitaan lisää rokotuksia. Jokainen epäonnistunut kausirokotuskampanja palvelee näin kausirokotusten lisäämistä. Ja tutkimuksen mukaan edellisten kausien influenssarokotteet eivät suojaa uuden kauden influenssalta, vaikka virukset ”osuisivatkin”. Vain luonnollisesti sairastettu influenssa voi antaa suojan. On esitetty myös epäilys, että rokotteet tehdään heikoiksi, että niitä voitaisiin myydä joka vuosi.

 

Ei ole mitään järkeä rokottaa influenssaa vastaan, koska silloin pitää rokottaa joka vuosi”, sanoo professori Mark Geier, Yhdysvaltain National Institute of Healthin (NIH, joka myös rahoittaa THL:a) rokoteturvallisuuden tutkija. Hänkin myöntää, että kysymyksessä on liiketoiminta. Influenssarokotemarkkinat ovat isot, pelkästään USA:ssa 300 miljoonaa annosta, kun lasten koko rokotusohjelmaan menee siellä vain 20 miljoonaa annosta. Pieni Suomikin osti taas (2018) yli 2 miljoonaa annosta influenssarokotteita. Maailmassa on 7,6 miljardia asukasta, ja kaikki halutaan rokottaa.  Geierin mukaan ”miljardit.”on naurettavaa haaskata miljardeja dollareita rokotteeseen, joka parhaimmillaan pelastaa ehkä 50 ihmishenkeä vuodessa (Yhdysvalloissa, jossa on väkeä yli 300 miljoonaa), kun on paljon vakavampia, kuolemaa tuottavia ongelmia, jotka ansaitsivat paremmin ne miljardit.” (http://healthimpactnews.com/2014/government-pays-compensatio…)

 

Tapaus KYS. Kuopion yliopistollisen sairaalan kaikki työntekijät rokotettiin kaudella 2017-2018 (uuden tartuntalain ankara paikallinen tulkinta). Helmikuussa 2018 sairaalassa oli hätätila. Potilaat sairastuivat influenssaan osastoilla, kolme kardiologia neljästä oli sairaana, toimenpiteitä peruttiin, sairaanhoitajat sairastuivat. Näin luotiin kokeellisen influenssarokotteen käytännön koetilanne. Mutta otettiinko siitä opiksi? Virusnäytteitä lähetettiin THL:een. Mikä lie ollut tulos?  Ymmärtääkseni näytteet joko osoittivat, että sairaalassa riehui rokotteen sisältämä virus/virukset, joita rokotetut levittivät osastoilla, tai sairaalaan oli tullut influenssavirus, jota vastaan rokote ei suojannut – joko se ei ”osunut” tai ei tehonnut. Kaikki kolme vaihtoehtoa ovat ikäviä terveysviranomaisen kannalta. Sairaalan infektiolääkäri tosin arveli, että kiertelevä A-virus oli varmaan muuntunut. Jos tosiaan näin oli, se myös osoittaa influenssarokotteiden avuttomuuden. Virukset muuntuvat kaiken aikaa, se kuuluu niiden eloonjäämisstrategiaan, myös silloin kun niitä stimuloidaan rokotteilla.

Suomen STM joutui esittämään tartuntalain uudistuksen tarkennusta (22.10.2018). Ministeriön mukaan moni terveysalan työnantaja on ollut liian tiukka lain soveltamisessa, ”Suomessa ei ole pakkorokotuslakia”. Lakia täsmennetään joulukuussa 2018. Se on toivon mukaan hyvä uudistus.

 

Raskaana olevat, pienet lapset ja vanhukset – ei hyötyä, vaaroja kyllä

 

Kausirokotteita annetaan paljon, ja ne aiheuttavat myös paljon haittavaikutuksia, kuolemia myöten. Yhdysvalloissa rokotevaurioita korvaa virasto NVICP National Vaccine Injury Compensation Program, koska rokotteita valmistavat lääkeyritykset ovat siellä lailla suojattuja korvausvaatimuksilta (laki vuodelta 1986). NVICP:n korvauksia maksetaan eniten influenssarokotteen aiheuttamista vaurioista ja kuolemista. Vuosina 2014-2015 rokotekorvausten määrä nousi yhdessä vuodessa 4,9 miljoonasta dollarista 61 milj. dollariin, josta valtaosa osa maksettiin influenssarokotteen vaurioittamille. Suomen tilanteesta meillä ei ole tietoa, sillä Fimea ei paljasta rokotehaittatilastojaan muille kuin talon omalle väelle, näin minulle sieltä kerrottiin. Se on häpeällistä. Se myös ehkäisee tieteellistä tutkimusta, jolla rokotukset voitaisiin yrittää tehdä turvallisemmiksi.

 

Raskaana olevien rokottaminen on vaarallista sekä äidille että sikiölle. CDC:n oma tutkimus (2017) on liittänyt keskenmenot kausirokotteisiin, etenkin kun ne annetaan raskauden 1. kolmanneksella. Ja etenkin kun kausirokote otetaan toistuvasti (tutkimus, CIDRAP.UMN.edu, 2017, Vaccine-lehti). Silti CDC ja THL suosittelevat rokotetta raskaana oleville! Influenssarokotuksen on dokumentoitu aiheuttavan odottavissa äideissä tulehdusreaktion, joka voi johtaa mm. lapsen autismiin. Tulehdusreaktion on osoitettu aiheuttavan myös raskausmyrkytyksiä ja keskoslapsia (tutkimus 2011, Vaccine-lehti) sekä sikiökuolemia, joissa havaittiin huomattava nousu esim. sysksyllä 2010 (4.250% Increase in Fetal Deaths Reported to VAERS After Flu Shot Given to Pregnant Women, http://www.fhfn.org, prosenttiluku tarkoittaa ”4,25-kertainen lisäys”). Laaja tutkimus seurasi 50.000 raskaana olevaa naista viiden influenssakauden ajan eikä havainnut mitään eroa influenssatartunnoissa kausirokotteet saaneiden raskaana olevien naisten ja niiden välillä, jotka eivät niitä saaneet.

 

Pienten lasten kausirokotteet eivät näytä hyödyttävän alle 2-vuotiaita lapsia, mutta sen sijaan antavat bonukseksi huomattavasti kohonneen määrän rokotehaittoja. Kaikki rokotteet voivat aiheuttaa vastasyntyneille sydämen ja hengitysteiden ongelmia ja CRP:n nousua; 16 % sai niitä 48 tunnin sisällä rokotuksesta (tutkimus 2007, Journal of Pediatrics) –  ja influenssarokotetta suositellaan jo 6 kuukauden ikäisille. Siinä iässä lapsen immuunijärjestelmä on vielä kykenemätön käsittelemään rokotteen laukaisemaa sytokiinimyrskyä. Vauvaikäisen immuunijärjestelmä ei osaa edes kunnolla käynnistää tulehdusta, jota rokotteen ”teho” eli vasta-aineiden muodostuminen edellyttäisi. Lisäksi moni influenssarokote sisältää edelleen tiomersaalia, josta puolet on etyylielohopeaa. Elohopea on hermomyrkky, jonka monet tutkimukset yhdistävät mm. autismin ja Alzheimerin taudin lisääntymiseen. Vauvaikäisellä elohopea (kuten alumiinikin) läpäisee helposti veriaivoesteen ja pääsee häiritsemään aivojen toimintaa. Terveysviranomaiset ja rokoteteollisuus kieltävät yhteyden, mutta tieteellinen näyttö on voimakas. – Vuonna 2010 Australia keskeytti lasten influenssarokotusohjelman, kun yksi (1) 110:stä lapsesta sai kouristuksia ja muita vakavia  reaktioita muutamia tunteja rokotuksen jälkeen.

 

Influenssarokotetta suositellaan yli 65-vuotiaille. Yhdysvaltain CDC sanoi vuonna 2015: ”Viime influenssakausien aikana 80 % – 90 % kaikista influenssaan liittyvistä kuolemista tapahtui 65-vuotiaille ja sitä vanhemmille.” Tämä lause pitää paikkansa. Tutkimusten mukaan vanhuksista 5 % menehtyy Yhdysvalloissa talvikauden influenssaan.  Valitettavasti ei ole ainuttakaan hyvää tutkimusta, joka osoittaisi, että influenssarokote ehkäisisi vanhuksia saamasta influenssaa tai että se estäisi vanhuksia sairastumasta influenssan jälkitauteihin, kuten keuhkokuumeeseen. Vanhuus on ikä, jossa muutenkin esiintyy paljon kuolemantapauksia, itse asiassa vuosittain noin 65 % kuolemantapauksista sattuu iäkkäille. Jos elämme vanhoiksi, se sattuu meillekin viimeistään silloin. Jonkin verran tavallinen kuolinsyy on keuhkokuume; Suomessa esimerkiksi 4 % iäkkäistä menehtyy keuhkokuumeeseen. Ainakin Yhdysvalloissa viranomaiset laskevat influenssakuolleisuusarvioihinsa mukaan kaikki keuhkokuumeet, sekä virus- että bakteeriperäiset, oli niiden syy mikä tahansa. Ehkä meilläkin. Jos huonokuntoisella vanhuksella on kuollessaan nuha, hän myös todennäköisesti saa kuolinsyyksi influenssan.

 

Useina kausina influenssarokotteen teho on ollut erityisen heikko iäkkäiden kohdalla, kuten viranomaisetkin tunnustavat. CDC: ”Vanhemmilla ihmisillä, joiden immuunijärjestelmä on heikentynyt, on usein heikompi immuunivastesuoja influenssarokotuksen jälkeen kuin nuoremmilla ja terveemmillä. Se voi johtaa rokotteen alentuneeseen suojatehoon.” 2017 julkaistu tutkimus ( University of Nottingham, Vaccine-lehti) osoitti, että yli 50-vuotiaat hyötyivät huomattavasti muita vähemmän influenssarokotteesta. Näyttää siis siltä, että rokottamisesta huolimatta vanhuksia kuolee influenssaan tai keuhkokuumeeseen – mutta tieteellistä näyttöä ei ole, ehkäiseekö rokotus yhtäkään influenssatapausta tai kuinka moni vanhusten vaarallinen influenssa on tosiasiassa rokotteen aiheuttama.

 

Tutkimusten mukaan vanhusten sairaalahoidon tarve influenssakausina on joka tapauksessa kasvanut, myös rokotettujen vanhusten kohdalla. Mutta: vaikka vanhusten influenssarokotukset ovat lisääntyneet Yhdysvalloissa vuodesta 1980 (15 %) aina 65 %:iin tai yli, influenssa- ja keuhkokuumekuolemat eivät siitä huolimatta ole vähentyneet (EurichDT et al. Mortality reduction with influenza vaccine in patients with pneumonia outside ”flu” season..; Am J Respir Crit Care Med.2008; 178:527-533.)  Englannin Daily Mail Online kertoi 2015, että kuolemantapauksia oli yllättäen ollut vuoden aikana 28.000 tapausta enemmän kuin edellisenä vuonna. Näistä ekstrakuolemista 86 % sattui yli 75-vuotiaille ja 38 % yli 90-vuotiaille. Daily Mail Onlinen mukaan vanhusten talvikauden kuolemat johtuivat heidän saamastaan ”huonosta rokotteesta”.

 

Vanhusten, raskaana olevien naisten ja pienten lasten rokottaminen influenssarokotteella näyttää siis olevan lähinnä terveysriski rokotetuille.

 

Statiinit eli kolesterolilääkkeet heikentävät entisestään influenssarokotteiden tehoa. Statiineja määrätään runsaasti iäkkäille, kroonista sydänvaivaa poteville ja lihaville, ja heille myös erityisesti suositellaan influenssarokotuksia. Lokakuussa 2015 julkaistussa kahdessa tutkimuksessa (The Journal of Infectious Diseases) todettiin, että statiinit muuttavat immuunijärjestelmän toimintatapaa. Ne alentavat immuunivastetta, ”mikä ilmeisesti alentaa influenssarokotteen tehoa”, totesi toinen, 7000:ta yli 65-vuotiasta koskenut tutkimus (California University). Toinen, 140.000:ta henkilöä vuosina 2002-2011 koskenut tutkimus havaitsi, että statiinipotilaiden kohdalla influenssarokote ehkäisi huonommin vakavia hengitystiesairauksia (Emory University).

 

Ylipainoiset ja lihavat ovat normaalipainoisia alttiimpia sairastumaan vakavasti influenssan johdosta, koska virus tunkeutuu heillä syvemmälle keuhkoihin. Pohjois-Carolinan yliopiston tutkimuksessa (1.022 aikuista koehenkilöä) tutkittiin influenssarokotuksen tehoa 2013-14 ja 2014-15 flunssakausina normaalipainoisilla, ylipainoisilla ja lihavilla (tutkimus 2017). Rokotetut ylipainoiset saivat kaksi kertaa useammin influenssan tai influenssankaltaisen taudin (ILI) kuin rokotetut normaalipainoiset henkilöt. Sama tulos saatiin, kun aikaisemmassa tutkimuksessa verrattiin normaalipainoisten ja lihavien rokotettujen hiirien sairastuvuutta.

 

Mielenkiintoista kyllä, koehenkilöistä otetut serumnäytteet – sekä ennen että jälkeen rokotusten – eivät osoittaneet mitään eroa vasta-ainepitoisuuksissa sairastuneiden tai terveenä pysyneiden välillä tai ylipainoisten ja normaalipainoisten välillä.  Vasta-aineiden määrä ei siis liittynyt tosiasialliseen vastustuskykyyn. Vasta-aineiden muodostuminen on kuitenkin se, mitä rokotuksilla tavoitellaan ja minkä perusteella rokotuksen teho arvioidaan. Tutkimuksen havainto viittaa siihen, että vasta-aineiden muodostuminen keinotekoisesti manipuloimalla, kuten rokottamalla, ei välttämättä todista, että henkilö on vastustuskykyinen.

 

Rokotteet ovat ainoa lääke, jolta ei vaadita tieteellistä näyttöä turvallisuudesta ja tehokkuudesta

 

Ala-arvoista tutkimusta ja kaunistelua

 

Miksi näin on? Suurin osa rokotetutkimuksista tehdään yhteistyössä rokotevalmistajan kanssa tai rokotteen valmistaja tekee ne itse. Rokoteyritys etsii taloudellista hyötyä, ei tieteellistä totuutta. Taloudellisten tekijöiden voimaa osoittaa, että valvova viranomainen suostuu hämäykseen mukaan. FDA ja CDC eivät vaadi rokotevalmistajilta tieteellistä tutkimusnäyttöä, eivät näköjään EU tai WHO:kaan. Rokotteet tuottavat koko ajan miljardivoittoja, influenssarokotteet kaikkein eniten. Niinpä ei ole olemassa kaksoissokko- ja placebo-kontrolloituja randomisoituja tutkimuksia, jotka osoittaisivat, että rokotteet ovat tehokkaita ja turvallisia. Rokotteiden teho- ja turvallisuusväitteet eivät perustu tieteelliseen näyttöön.

Arvostetun Cochrane-yhteisön tutkija tri Thomas Jefferson kertoi käyneensä v. 2009 perusteellisesti läpi 217 tutkimusta, jotka koskivat influenssarokotteita. Vain 5 % niistä oli luotettavia. Toisin sanoen 95 % julkaistuista influenssarokotetutkimuksista oli puutteellisia ja kelvottomia.

 

Ei ole luotettavaa tutkimusta, joka osoittaisi että influenssarokotteet ehkäisevät influenssaa. Rokote kattaa vain murto-osan kaikista influenssankaltaisia sairauksia aiheuttavista viruksista ja bakteereista. Näitä muita mikrobeja ovat mm. rhinovirukset (RSV), adenovirukset, parainfluenssavirukset ja bakteerit kuten Legionella spp., Chlamydia pneumoniae, Mycoplasma pneumoniae ja Streptococcus pneumoniae. Jopa CDC:n virkamiesten on ollut pakko tunnustaa, että influenssarokotteet ovat ”kaikkein tehottomimpia rokotteita, ja se tuntuu pätevän erityisesti vanhusten kohdalla” (Kidder D, Scmitz R, Measures of costs and morbidity in the analysis of vaccine effectiveness based on Medicare claims, Excerpts Medica 1993; 127-33). Luotettava riippumaton tutkimusnäyttö osoittaa, että influenssarokotteet ovat tehottomia vauvaikäisillä, vahingoittavat lasten immuunijärjestelmää ja aiheuttavat kroonisia sairauksia, ovat jokseenkin hyödyttömiä aikuisilla ja tehottomia vanhuksilla. Tri Anthony Morris, virustutkija ja FDA:n (Amerikan Ruoka- ja Lääkevirasto)  rokoteviraston entinen johtaja:

”Ei ole todisteita, että yksikään tähän mennessä kehitetty influenssarokote ehkäisisi tai lievittäisi influenssaa. Influenssarokotteiden valmistajat tietävät, että ne ovat arvottomia, mutta myyvät niitä silti.” (Patrick Jay, ”Flu Vaccines Worthless Says Eminent FDA Virologist”).

Influenssarokotteet eivät ole hyvin tutkittuja eivätkä turvallisia. Kukaan ei tarkkaan tiedä, miten vaarallisia influenssarokotteet ovat, koska niitä ei ole kunnolla tutkittu. Luotettava näyttö kertoo, että niistä ei ole  hyötyä, ja tilastot kertovat, että ne aiheuttavat rokotteista eniten haittavaikutuksia. Mutta ei ole tutkittu, aiheuttavatko ne syöpää tai mutaatioita tai lisääntymisongelmia kuten hedelmättömyyttä. Niiden, kuten muidenkaan rokotteiden, pitkäaikaisvaikutuksia ei tunneta. Ei ole tutkittu, mitä toistuvasti, peräkkäisinä vuosina annetut rokotteet voivat aiheuttaa, tiedetään vain, että silloin rokotteiden antama suoja heikkenee. Ei ole tutkittu, aiheuttaako raskaana olevan influenssarokotus vahinkoa sikiölle tai lisääntymiskyvylle. Ei tiedetä, erittyykö influenssarokote rintamaitoon. Rokotevalmistajien tuoteselosteissa yleensä mainitaan, ettei valmistaja tiedä, voiko rokote olla raskaana olevalle tai sikiölle haitallinen. Esimerkiksi Yhdysvalloissa runsaasti käytetty Flulaval (valmistaja GSK) sanoo pakkausselosteessa: ”Kontrolloituja tutkimuksia, jotka osoittaisivat että Flulaval-rokote ehkäisee influenssaan sairastumista, ei ole tehty.” ”Raskaana olevien, imettävien naisten ja lasten kohdalla ei  Flulaval-rokotteen turvallisuutta tai tehoa ole varmistettu.”    Valmistaja varoittaa myös yleensä, että rokotetta ei pidä ottaa, jos on jollekin rokotteen aineosalle allerginen. Useimmat ihmiset eivät tiedä, ovatko he jollekin aineosalle allergisia. Sen saa tietää vain kokeilemalla; ensimmäisellä kerralla ei ehkä ole, toisella voi jo olla. Lisäksi influenssarokote vaihtuu vuosittain. Sen vaikutuksia ei ehditä luotettavasti tutkia.

 

Huvittava ja karmiva esimerkki tutkimuksista, joille rokottajien rokotussuositukset perustuvat. Yhdysvaltain lääkärien liiton lehdessä JAMA:ssa julkaistiin 1994 yli 60-vuotiaiden keskuudessa tehty tutkimus, jossa puolet 1838:sta koehenkilöstä sai influenssarokotteen ja puolet suolaliuoksen. Tutkimus totesi, että influenssarokotteet antavat rokotetuille 50 % paremman suojan rokottamattomiin verrattuna. Tavallinen ihminen ajattelee, että aika hyvä rokote, flunssakautena rokotetuista sairastuu tautiin puolta vähemmän kuin rokottamattomista. Mutta miten tulos 50 % saatiin? Tutkimuksessa 2 % rokotetuista eli 1,78 ihmistä sairastui influenssaan, rokottamattomista 3 %  eli 1, 8 ihmistä. Näin ollen rokotetuista 98 % säästyi influenssalta, rokottamattomista 97 %. Ero oli siis 1 %.  Nyt tutkijat laskivat, että 1 % on puolet 2:sta, eli rokote antoi 50 %:n suojan. Tämä on kaunis suhteellisen laskutavan sovellutus. Se antaa todellakin vähemmän luotettavan kuvan todellisuudesta kuin absoluuttinen laskutapa. Absoluuttisen laskutavan mukaan ero on häviävän pieni, 1,8 ihmistä verrattuna 1,78:aan ihmiseen, eli rokote ei käytännössä vaikuttanut sairastuvuuteen. Mutta terveysviranomaiset sanovat edelleen, että influenssarokote antaa 50 – 70 %:n suojan influenssaa vastaan.

 

Saksan Terveydenhuollon laadun ja tehokkuuden instituutti tutki 90 Yhdysvalloissa FDA:n hyväksymää lääkettä ja rokotetta (Trials-lehti, tammikuu 2014), koska tiedetään, että FDA luottaa lääketeollisuuden rahoittamiin tutkimuksiin hyväksyessään lääkkeitä ja rokotteita yleiseen myyntiin. Instituutti havaitsi, että 900:sta tutkimuksesta 60 % oli julkaisemattomia ja osa oli salattu liittovaltion virastoilta. 40-60 % tutkimuksista jätti kliinisiä yksityiskohtia mainitsematta tai muunsi loppupäätelmäänsä. Lääketeollisuuden tutkimuksista 94 % oli julkaisematta ja yliopistojen tekemistä, lääketeollisuuden rahoittamista tutkimuksista 86 %. Mistä tämä kertoo? Jos tulokset olisivat olleet lääketeollisuuden kannalta positiivisia, ne olisi julkaistu heti. Mutta kielteinen tutkimustulos (esimerkiksi lääke/rokote ei tehoa  tai tuottaa ikäviä haittoja) viivyttää ja estää tuotteen hyväksynnän ja myyntiluvan saannin. Se ei kannusta julkaisemaan tutkimusta. Eikä mikään säädös edes pakota julkaisemaan tällaista kielteistä tutkimusta. Siten amerikkalaisilta jää saamatta olennainen tieto myyntiin tulevasta lääkkeestä/rokotteesta (Richard Gale, Gary Null, The Progressive Radio Network (2010), http://www.progressiveradionetwork.com Mutta myös muilta, suomalaisiltakin, sillä meillä käytetään mm. lasten rokotusohjelmassa FDA:n hyväksymiä rokotteita. Lääkkeistä puhumattakaan, esimerkkinä tässä tehottomaksi influenssan estäjäksi todettu Tamiflu.

 

Suomessa kauden 2018-2019 influenssarokotteessa VaxigripTetrassa (nenäsumute FluenzTetra) on neljä virustyyppiä, mukana myös ”A/Michigan/45/2015 (H1N1 pdm09)–kaltainen virus”. Lopputunnukset viittaavat vuoden 2009 pandemiarokotteeseen, siihen voimakkaaseen narkolepsioiden aiheuttajaan. Siis samaan, joka laukaisi autoimmuunireaktion lasten unikeskuksen soluja vastaan. Voi vain toivoa, että rokotteen virusnukleotidi ei ole samanlainen kuin silloin. Muut rokotteen virustyypit ovat A/Singapore/NFIMH-16-0019/2016 (H3N2)–like virus, B/Colorado/2017-like virus (B/Victoria 2/87 lineage) ja B/Phuket/3073/2013-like virus (B/Yamagata/16/88 lineage). Rokotteessa ei valmistajan ilmoituksen mukaan ole elohopeaa eikä alumiinia. THL:n sivuillaan ilmoittamat erittäin positiiviset suojaluvut taas ovat viranomaisen virallista toiveajattelua. Mitenkähän niihin arvioihin on päästy?

 

Varoituksia. Älä ota mitään rokotetta, jos olet vähääkään flunssainen, kuumeinen, edes nuhainen. Tai jos podet ylimalkaan mitään infektiota.  Älä ota rokotetta, jos sinulla tai suvussasi on autoimmuunisairauksia. Niitä ovat diabetes, MS-tauti, Alzheimerin tauti, psoriaasi, keliakia, Parkinsonin tauti, reuma, paksusuolentulehdus, kilpirauhasen autoimmuunitulehdus (Hashimoto), autoimmuuni nokkosihottuma, krooninen väsymyssyndrooma, punahukka SLE, ALS, skleroderma, pälvikalju jne. Rokotteet toimivat autoimmuunisairailla huonosti, sanoo maailman johtava immunologi Yehuda Shoenfeld (kirja Vaccines and Immunity, 2015). Tutkimuksissa reumapotilaiden nivelkivut ja kuume pahenivat influenssarokotuksen  jälkeen, samoin auto-vasta-aineet lisääntyivät, eli elimistön hyökkäys omia kudoksia vastaan voimistui (Vaccines and Immunity). Myös matala D-vitamiinitaso ja tupakointi ovat rokoteperäisen autoimmuunisairauden riskitekijöitä. Älä ota rokotetta, jos olet allerginen, sillä rokotteissa on paljon aineksia, jotka voivat aiheuttaa allergisen reaktion. Influenssarokote kasvatetaan kananmunassa, joka on yksi reaktioiden aiheuttajista, ja siinä on myös formaldehydiä, neomysiiniä jne. Korkea estrogeenitaso on autoimmuunisairauden riskitekijä. Tämä koskee esim. E-pillereitä ja vaihdevuosien hormonihoitoja käyttäviä.

Vältä ehdottomasti parasetamolin (esim. Panadol) käyttöä ennen tai jälkeen rokotuksen. Parasetamoli vaurioittaa maksaa ja estää sitä tuottamasta glutationia, joka on antioksidantti ja hillitsee tulehdusta. Parasetamoli voi nopeasti vaurioittaa lasten maksaa, sitä ei siis pidä muutenkaan antaa lapsille.

 

  • a
  • vältät sokeria ja makeutteita, ne alentavat välittömästi immuunipuolustusta ja ruokkivat viruksia ja bakteereja
  • syöt hyvin eli säännöllisin noin 4 tunnin välein lämpimiä kypsytettyjä aterioita, valmistat itse kotona ruokasi mahdollisimman luomusta – ei kylmiä raakoja ruokia kylmään aikaan! Immuunipuolustuksesta 70-80 % on suolistossa, pidä siitä hellää huolta.
  • nukut riittävästi. Hyvä riittävä uni myös hillitsee makeanhimoa.
  • ulkoilet ja liikut niin paljon kuin mukavasti jaksat – älä rehki väsyneenä
  • olet hyvällä mielellä. Jos masennus uhkaa, tee kaikkesi että pysyt positiivisena. Masennuskin heikentää immuunipuolustusta.
  • otat hyvää orgaanista C-vitamiinia, ei synteettistä! Ota mukaan myös D3-vitamiini, sinkki, monivitamiini-hivenainevalmiste, omega 3 (EPA, DHA), probiootit suoliston kunnolle jne. D3 deaktivoi viruksia ja toimii tehokkaasti influenssan estäjänä varsinkin lapsilla. Muutkin hyötyvät. American Journal of Clinical Nutrition julkaisi 2010 aiheesta satunnaistetun kaksoissokkotutkimuksen. Siinä lapset saivat D3-vitamiinia 1200 IU eli 30 mcg päivässä. He sairastuivat influenssaan 4 kertaa harvemmin kuin verrokkiryhmä, joka ei saanut D:tä.a Kun D3 lisättiin 2000 IU:hun asti (50 mcg), influenssaan sairastuminen väheni 100 %. Vain 1 lapsi 144:stä sairastui tämän jälkeen. THL:n olisi syytä lisätä D3-vitamiini vaihtoehdoksi sivustoilleen.

 

Hae lisätietoa – etenkin jos harkitset influenssarokotteen ottamista – osoitteista www.summaries.cochrane.org tai  https://childrenshealthdefense.org tai http://healthimpactnews.com tai articles/mercola.com, greenmedinfo.com

Kirjassa Rokotteet ja vaiettu tieto, 2018, on mm. lueteltu rokotteiden aineosat, uutta kausirokotetta lukuun ottamatta.

 

 

Elina Hytönen

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Rikollisuus ja ravinto

 

”Sokeri aiheuttaa rikollisuutta”, sanoi tohtori Stephen Schoenthalerille eräs hänen oppilaansa vuonna 1980. Schoenthaler on kriminologi, joka on pitkään toiminut Kalifornian yliopiston sosiologian ja kriminologian professorina, mutta tämä oli silloin hänelle uutta. Hän tutki kriminologian oppikirjoja ja löysi niistä teorian, jota kukaan ei vielä ollut ottanut niin vakavasti että olisi tehnyt siitä kliinisen tutkimuksen.

Uusi teoria väitti, että nuorisorikollisuuden valtava lisääntyminen Yhdysvalloissa ei johtunut geeneistä, lastenkasvatuksesta, feminismistä tai ydinpommista, vaan syynä oli sokeri. Koska nykyajan teollinen prosessoitu ruoka sisältää niin paljon sokeria, nuorisorikolliset potevat reaktiivista hypoglykemiaa eli alhaista verensokeria, joka on seurausta veren liian korkeasta sokerimäärästä. Mielenkiintoista, Schoenthaler ajatteli, mutta näyttöä teorian tueksi oli hyvin vähän tai ei ollenkaan.

Vuonna 1981 hän järjesti pienen kokeen teorian testaamiseksi, vaikka ei siltä suuria odottanutkaan. Hän otti yhteyttä nuorisovankilaan, joka poisti automaateista virvoitusjuomat ja makeiset ja alkoi tarjota ruokalassaan valmisruokien sijaan tuoreista aineksista itse valmistettua ruokaa, kuten lihaa, vihanneksia ja hedelmiä.

Vaikutus oli dramaattinen. Kolmessa kuukaudessa nuorten käytös parani merkittävästi, samalla kun vakavien järjestyshäiriöiden määrä putosi 40 %. Tri Schoenthaler sai luvan toistaa kokeen kolmessa muussa Kalifornian kasvatuslaitoksessa, joissa oli yhteensä yli tuhat nuorta. Parempi ravinto toi taas samat dramaattiset muutokset parempaan. Tärkeä havainto oli, että käytöshäiriöt vähenivät etenkin niillä, joiden ravitsemustaso oli huono kokeen alkaessa.

Mutta oliko kysymyksessä nimenomaan sokeri? Jos oli, Schoenthaler mietti, käytösmuutosten olisi pitänyt olla nopeita, sillä reaktiivinen verensokerin alhaisuus on lyhytaikainen ilmiö. Tutkimuksissa taas nuorten käytös ei muuttunut äkisti, vaan hiljalleen päivien edetessä. Jonkin muun seikan ravinnossa täytyi olla ilmiön takana. Parannusten täytyi johtua aterioiden kohonneesta ravintoarvosta, Schoenthaler arveli – siis ruoan paremmasta laadusta ja sen vitamiineista ja hivenaineista. Häntä kiinnosti myös kokeilla, oliko ravintomuutoksella vaikutusta älykkyyteen.

Vitamiinit vähensivät väkivaltaisuuden puoleen

Vuoteen 1988 mennessä Schoenthaler tutkijaryhmineen oli tutkinut ravinnon vaikutusta järjestyshäiriöihin ja älykkyyteen yli 830:ssä Yhdysvaltain nuorisorikollisten laitoksessa. Joka kerta tulos oli sama, paremmin ravitut nuoret käyttäytyivät paremmin ja olivat fiksumpia.

Nyt Schoenthaler päätti tehdä oikeaoppisen kaksoissokkokokeen asian varmistamiseksi. Sattumanvaraisesti valitut osanottajat Oklahoman nuorisolaitoksissa jaettiin kontrolliryhmään, joka sai lumetta, ja koeryhmään, joka sai vitamiineja ja hivenaineita.

Vitamiineja ja hivenaineita saavassa ryhmässä käytöshäiriöt vähenivät puoleen vain 48 tunnissa. Vaikutus ulottui kaikkiin käytöshäiriöihin, kuinka usein nuoret kävivät toistensa tai henkilökunnan kimppuun, kuinka usein heille tuli kahnauksia laitoksen koulussa, kuinka paljon syntyi fyysisiä vammoja ja millaisia, kuinka paljon oli hyperaktiivisuutta, pinnausta ja määräysten rikkomista. Lumeryhmä osoitti hienoista käytöksen paranemista, mutta varsinainen muutos tapahtui vitamiiniryhmässä. Tulos oli niin vakuuttava, että työilmapiirin paranemisesta huojentunut laitoksen henkilökunta keräsi keskuudestaan rahat ja osti nuorille vitamiinit – sen sijaan että olisi jäänyt odottamaan valtion virkamiesten mahdollisia toimia.

Kustannukset putosivat myös

Käytöshäiriöiden ja väkivaltaisuuden vähenemisen tuomaa taloudellista hyötyä nuorisovankiloissa on Yhdysvalloissa sittemmin arvioitu useaan kertaan. Säästöt saattavat olla hyvinkin suuria. Yhden nuorisorikollisen ravintolisäkustannukset arvioitiin 1990-luvulla noin 15-40 dollariksi (tukkuhintaisina) vuodessa. Paikka laitoksessa maksoi yhteiskunnalle 36.000 dollaria/nuori/vuosi. Väkivaltaisuus aiheuttaa lääkärinlaskuja ja oikeudenkäyntejä. Yhden oikeudenkäynnin kuluiksi arvioitiin silloin 6.000 – 7.000 dollaria.

Huomattava älykkyyden lisääntyminen

Tutkimustulosten analyysi osoitti, että vitamiineja ja hivenaineita saaneiden ryhmässä älykkyysosamäärä (ÄO) nousi keskimäärin kuusi pistettä verrattuna kontrolliryhmään, joka ei saanut ravintolisiä. Samanlainen tulos on saatu kaikissa kokeissa, joissa on mitattu ravintolisien vaikutusta lasten ja nuorten älykkyyteen. Näissä jopa 16-20 pistekeskimääräinen ÄO:n nousu on ollut 3,5 pistettä, mutta joka kolmannen koehenkilön kohdalla nousu on ollut yli 10 pistettä, jopa 16-20 pistettä. Tulos saavutettiin kolmessa kuukaudessa, mikä oli tutkimusten yleinen kesto.

Onko 10 pisteen nousu jotenkin merkittävä? On, kun tiedetään että ”tavallisen” amerikkalaisen ja toisaalta lakimiehen, lääkärin tai professorin älykkyysosamäärien ero on vain keskimäärin 11 pistettä. Joka kolmannen koehenkilön saama hyöty vitamiineista vastaa siis samaa, mitä vaaditaan amerikkalaiselta joka haluaa lakimieheksi, lääkäriksi tai professoriksi. Kolmessa kuukaudessa älykkääksi – ruoan voimalla.

Ei kiinnostavaa?

Vielä toistakymmentä vuotta myöhemmin, 2000-luvun taitteessa, yksikään tieteellinen aikakauslehti ei ollut suostunut julkaisemaan Schoenthalerin havaintoja. Aihe oli ”of no interest”, ei kiinnostava, kuten torjunnassa saatettiin sanoa. Vastaanotto on parantunut vain lievästi. ”Paljon lisää tutkimuksia tarvitaan selittämään, onko ravinnon ja rikollisuuden välillä ylimalkaan mitään yhteyttä”, totesi Abell Foundationin raportti vielä muutama vuosi sitten.

Tutkimuksista ei ole ollut eikä ole pulaa. Schoenthaler on tehnyt niitä satoja, muut tutkijat myös enenevissä määrin. Ne ovat myös tuloksiltaan harvinaisen yhteneväisiä. Parempi ruoka ravintolisineen tekee rauhallisempia ja älykkäämpiä lapsia, nuoria ja aikuisia.

Schoenthaler on tutkinut varattomien perheiden vastaanottokotilapsia, koululaisia, nuorisorikollisia ja aikuisia rikollisia vankiloissa. Monivuotisessa tutkimuksessa, joka alkoi vuonna 2003, vastaanottokodin koululapset saivat vitamiineja, hivenaineita ja omega 3 – rasvahappoja pieninä annoksina, ravitsevampaa lounasruokaa ja liikuntaa ja söivät ravinteikkaan perhetyyppisen päivällisen. Tutkimuksen aikana järjestyshäiriöiden aiheuttamat kurinpidolliset toimenpiteet vähenivät 95 % ja pysyivät vähäisinä vielä vuoden tutkimuksen päätyttyä. Väkivaltaisuus laski merkittävästi, ja matematiikan ja äidinkielen arvosanat vuorostaan nousivat merkittävästi.

Bernard Geschin tutkimus tehtiin vaarallisten vankien vankilassa. Siinäkin ravintolisien antamisen seurauksena kurinpidollisten toimenpiteiden tarve aleni huomattavasti. Lievempien rikkomusten osuus putosi 33 % ja vakavampien, myös väkivaltaisten rikkomusten 37 %. Hollantilainen tutkimus raportoi samanlaisista tuloksista (katso Crime Times, 2009, Vol. 15, No 4 ja Crime Times, 2010, Vol. 16, No 2).

Etelä-Australian ja Indonesian lasten parissa tehty tutkimus osoitti, että ravintolisien saanti johti merkittävään parannukseen sanallisen oppimisen ja muistamisen testeissä. Nämä ovat kognitiivisia kykyjä jotka vaikuttavat käytökseen.

Jianghong Liun ja Adrian Ranen tekemä tutkimus osoitti, että lapsuuden ravinneköyhä ruoka – eli prosessoitu teollinen ruoka – on yhteydessä alhaiseen älykkyysosamäärään ja epäsosiaaliseen käytökseen, teini-iän aggressiivisuus mukaan lukien.

Ylläolevat tutkimukset mainitaan Abell Foundationin raportissa, joka suosittelee yhä lisää tutkimuksia ravinnon ja väkivaltaisuuden yhteyden selvittämiseksi, niiden monien satojen lisäksi joita jo on tehty.

Uskaltaako vitamiineja antaa? Onko tarpeeksi tietoa?

Samainen raportti sanoo, että ravintolisien, siis vitamiinien, hivenaineiden, omega 3:n jne, rooleista elimistössä, oikeasta annostuksesta ja niiden liikasaannin mahdollisista haittavaikutuksista ei ole tarpeeksi tietoa.

Tämä on laitostuneen länsimaisen lääketieteen vakiintunut propagandaväite. On totta, että lääkärit eivät saa opetusta ravinnon ja ravintolisien merkityksestä terveydelle eikä moni heistä usko ravintoaineilla olevan mitään terveydellistä vaikutusta. Kuten ei usko FDA:kaan, Yhdysvaltain THL:a vastaava laitos, johon lääkeyrityksillä on vahva ote. Mutta tutkimuksia niistä on tehty viimeiset sata vuotta tuhatmäärin ja täysin tieteellisin menetelmin. Suuri osa tutkijoista on myös itse ollut lääkäreitä, jotka ovat huomanneet ravinnon ja terveyden yhteyden. Jos nyt sadat, ehkä tuhannet tutkimukset osoittavat vakuuttavasti käytöshäiriöiden ja ravinnon välisen yhteyden, eikä yhteyttä silti vielä pidetä todistettuna, vian täytyy olla tarkastelijan silmässä, ei tutkimuksissa.

Ja siellä se vika onkin. Samat tarkastelijat tai heidän toimeksiantajansa järjestävät vitamiineja ja muita ravintolisiä parjaavia kampanjoita, joiden mukaan ravintolisä, milloin mikäkin, on tehoton tai vaarallinen ja voi jopa aiheuttaa syöpää. Samat väitteet kohdistetaan vaihtoehtohoitoihin. Painavaksi tarkoitettu argumentti on usein, ettei ravintolisiä eikä luontaishoitoja ole tutkittu. Sen propaganda-arvo alkaa jo kuihtua, kun kuka tahansa voi itse netistä löytää tutkimuksia kaikista ravintolisistä, oli se D-vitamiini tai omega 3 tai magnesium, ja eri ruoka-aineista, vihanneksista, hedelmistä, lihasta, viljasta, kalasta, voista. Kuten myös monista vaihtoehtohoidoista. Tärkeää on vain katsoa, kuka tutkimuksen on rahoittanut. Lääketeollisuus ja elintarviketeollisuus eivät tietenkään rahoita tutkimuksia, jotka osoittavat luonnollisella ravinnolla, ravintolisillä ja vaihtoehtohoidoilla olevan parantavia vaikutuksia.

Luonnollisia ravintoaineita ei voi patentoida, ja siksi lääketeollisuus mielellään kieltää niiden ja ravintolisien terveyttä edistävät ominaisuudet. Siksi myös niitä koskevat tutkimukset eivät ole ”oikeita” tieteellisiä tutkimuksia, vaikka niitä tekisivät tiedemiehet yleisiä tieteellisen tutkimuksen sääntöjä noudattaen.

Mutta jos käytöshäiriöitä ja väkivaltaisuutta alentava lääke olisi keksitty, niin tätä Nomurderix-lääkettä koskevat, lääkeyrityksen järjestämät tutkimukset olisivat tiedettä, ja lääke hyväksyttäisiin yleiseen käyttöön, vaikka haittavaikutuksina olisi esimerkiksi hyväksyttävä myös maksavauriot, unettomuus, lihavuus, diabetes ja sydäntaudit. Sama olisi totta, jos tutkittaisiin Fixummax-lääkettä joka kohottaa älykkyysosamäärää.

Vuosi sitten Yhdysvaltain Kansallinen myrkytystietokeskus ilmoitti vuoden 2014 aikana tapahtuneen 2,2 miljoonaa myrkytystapausta, joista yksikään ei johtunut ravintolisistä, yrttirohdoksista tai aminohapoista. Lääkärien määräämät lääkkeet sen sijaan tappoivat tilastojen mukaan Yhdysvalloissa 128,000 ihmistä, ja 2,74 miljoonaa sai vakavia haittavaikutuksia. Rokotevauriot lienevät tässä mukana. Vain harva haittavaikutus tai lääkkeen tai rokotteen aiheuttama kuolema – noin 1 % kaikista – tulee raportoiduksi, joten todelliset luvut ovat ehkä satakertaiset. Lääkkeet, näistä etenkin psyykenlääkkeet ovat nykyään länsimaissa kolmanneksi yleisin kuolinsyy, sydäntautien ja syövän jälkeen. Tässä valossa huoli vitamiinien yliannostuksen vaaroista on höpötiedettä ja epärehellistä suunsoittoa.

Sokerikin syyllinen

Valmisruokateollisuus ei myöskään pidä tutkimuksista jotka osoittavat, että roskaruoka on epäterveellistä ja luonnollisista aineksista tehty kotiruoka voi parantaa. Kun professori Schoenthaler julkisti ensimmäiset tutkimuksensa, Maailman sokerijärjestö (World Sugar Association) teetti muutamassa päivässä oman tutkimuksen, joka halusi kumota väitteet sokerin haitallisuudesta. Sokeriteollisuuden tutkimus oli puutteellinen eikä pystynyt todistamaan sitä mitä halusi, mutta se kyllä julkaistiin heti arvovaltaisessa Lancet-lehdessä. Sen jälkeen sokerin ja makeutteiden haitallisuudesta terveydelle on tullut niin paljon tietoa, että Maailman terveysjärjestö WHO joutui pari vuotta sitten elintarviketeollisuuden ankarista vastaväitteistä huolimatta antamaan sokerin käytöstä varoituksen.

Sokeria on makeisten ja jäätelön lisäksi suuria määriä valmisruoissa, jugurteissa, rahkoissa, virvoitusjuomissa, kekseissä. Sokerin rinnalle samaankin tuotteeseen ovat ilmaantuneet glukoosisiirappi, fruktoosi-glukoosisiirappi, maissi-glukoosisiirappi ja tärkkelyssiirappi, jotka ovat nyttemmin osittain syrjäyttäneet huonomaineisen ja myrkyllisen aspartaamin ja asesulfaami-K:n. Ne ovat kaikki sokeria makeampia ja vielä pahempia elimistön järkyttäjiä kuin sokeri. Teollinen fruktoosi on myös suuri lihavuuden ja tulehdustautien aiheuttaja.

Sokerin ja makeutteiden vaikutuksesta käytöshäiriöiden syntyyn on paljon tutkimuksia. Otan esimerkkinä esille vain yhden tutkimuksen, joka julkaistiin Journal of Pediatrics –lehdessä 2013. Se totesi sokeripitoisten limujen aiheuttavan ylivilkkateini-ikäisissä ja lapsissa aggressiivisuutta, ylivilkkautta ja keskittymiskyvyn alenemista (ADHD). Runsaasti makeita limuja juovat alle 5-vuotiaatkin muuttuivat aggressiivisiksi ADHD-häiriöisiksi lapsiksi. Tilannetta kärjisti huono ravinto. Tutkimus totesi myös, että jotkut olivat sokerin vaikutuksille erityisen herkkiä.

Tuore uutinen (tammikuu 2016) kertoo, että Kelloggs on luvannut poistaa lastenmuroistaan 723 tonnia sokeria, tosin vasta kun Englannin hallitus uhkasi sitä sokeriverolla. Nykyiset murot koostuvat 35 %:sesti sokerista. Englanti aikoo vähentää sokerin kulutusta 20 % vuoteen 2020 mennessä. Coca-Cola ei ole luvannut vähentää sokeria (7 teelusikallista sokeria/tölkki, 1 tl = 5 ml), mutta aikoo vähentää markkinointia alle 16-vuotiaille. Nykyään lapset ja teini-ikäiset syövät sokeria kolme kertaa suosituksia enemmän, aikuiset lähes saman verran. Sokerin ja muiden makeutteiden rajoittaminen merkitsisi huomattavaa lihavuuden, diabeteksen ja syöpäsairauksien vähenemistä – sekä rauhallisempia, mieleltään terveempiä lapsia ja aikuisia.

Olet mitä syöt

Meissä asuu valtava suolistobakteerien yhdyskunta, jokaiselle yksilöllinen, joka säätelee kaiken aikaa mielen ja kehon toimintoja ja terveyttä. Kun nämä miljoonat mikrobit voivat hyvin, mekin voimme hyvin. Niiden kuntoa parannetaan tai huononnetaan etenkin ravinnolla, mutta myös monet lääkkeet, rokotukset ja muut kemikaalit voivat mullistaa bakteerikannan ja rampauttaa sen, samoin krooninen stressi.

Suolistobakteerit tuottavat muun muassa neurokemikaaleja kuten dopamiinia ja serotoniinia, jotka säätelevät mielialaa, sekä aivojen terveydelle tärkeitä vitamiineja.

Hyvät bakteerit ehkäisevät ns. vuotavan suolen syntymisen. Vuotava suoli ja sen aiheuttama hiljainen tulehdus taas on useimpien autoimmuunisairauksien ja neurologisten ongelmien taustalla. Suolistossa on hermosoluja yhtä paljon kuin aivoissa, ja aivojen ja suoliston välillä on jatkuva vuorovaikutus. Ei ihme, että vuotava suoli saa aikaan aivosumua, brain fog. Suolistomikrobien laatu, määrä ja koostumus vaikuttavat siis voimakkaasti aivoihin ja koko terveyteen. Tästä voi lukea esimerkiksi neurologi David Perlmutterin uudesta kirjasta Brain Maker: The Power of Gut Microbes to Heal and Protect Your Brain-for Life (2015).

Mitä ravinto tekee geeneille: geenejä syttyy ja sammuu

Ravinnon merkitystä terveydelle selvittää myös nutrigenomiikka eli ravitsemuksen systeemibiologia, tieteenala joka tutkii miten geenit reagoivat ruokaan ja sen sisältämiin lukemattomiin kemiallisiin yhdisteisiin.

Lääkärikunnan lausunnoista saa usein käsityksen, että jos sinulla on reumageeni tai migreenigeeni tai syöpägeeni, kohtalosi on lähes sinetöity. Tällaiset puheet saivat filmitähti Angelina Jolien leikkauttamaan ennaltaehkäisevästi pois molemmat rintansa. Mutta edes syöpä ei ole ihmisessä paikallinen ilmiö vaan koko elimistön sairaus, jota voidaan muun muassa ravinnolla ehkäistä ja parantaa, vaikka sitä olisi suvussa.
Ravinto pystyy aktivoimaan ja sammuttamaan geenejä, niin hyviä kuin pahoja.

Keväällä 2010 julkaistussa tutkimuksessa Barcelonan Institut Municipal d´Investigacio Medican tutkijat havaitsivat, että oliiviöljy sammutti kolmessa kuukaudessa terveillä koehenkilöillä verisuonten kovettumiseen ja sepelvaltimotautiin altistavia geenejä. Vähän aikaisemmin Cordoban yliopiston tutkijat totesivat kuusi kuukautta kestäneessä tutkimuksessa, että oliiviöljy sytytti 19 geeniä ja sammutti 79 geeniä. Sammutetuista monet liittyivät sydänsairauksiin, 2-tyypin diabetekseen ja veren korkeisiin rasva-ainepitoisuuksiin. Monet näistä geeneistä olivat myös tulehdusten aiheuttajia. Terveydellisesti hyvä tulos saatiin nimenomaan extra virgin olive oil –koeryhmässä, koska extra neitsytoliiviöljyssä on korkein polyfenolipitoisuus. Johtopäätös: ruokavaliosta kannattaa poistaa monityydyttämättömät kasviöljyt kuten rypsi-, maissi-, auringonkukkaöljyt ja ottaa tilalle korkealaatuinen extra neitsytoliiviöljy, joka on se paras ja samalla valitettavasti kallein. Oliiviöljy, joka on kertatyydyttämätön, kestää myös kuumentamisen, toisin kuin nuo muut kasviöljyt.

Oxfordin yliopiston tutkijat selvittivät 2012, kuinka montaa geeniä D-vitamiini säätelee. Tulos oli, että D-vitamiinin syönti muuttaa huomattavasti 229:n geenin toimintaa. Erityisesti D-vitamiini ohjailee geenejä, jotka kytkeytyvät immuunipuolustuksen häiriöihin, kuten MS-tautiin. Aiemmissa tutkimuksissa MS-taudin onkin todettu liittyvän D-vitamiinin saannin ongelmiin.

Laktoosi-intoleranssi on geneettinen ominaisuus. Monet aasialaiset intolerantikot kuitenkin kehittävät maidonsietokyvyn asuttuaan muutaman vuoden länsimaissa. Ja moni länsimainen intolerantikko pystyy ravintomuutoksen ja esimerkiksi akupunktuurihoidon jälkeen sietämään maitotuotteita, etenkin niitä jotka ovat peräisin Välimeren lehmäroduista ja joiden proteiinityyppi on helpommin siedettävä kuin meidän lehmiemme. Suoliston mikrobikanta voi siis muututtuaan vaikuttaa geeneihin niin, että intoleranssia ylläpitävät geenit syrjäytyvät, sammuvat ja toleranssia ylläpitävät geenit aktivoituvat.

Kaksi väkivaltageeniä

Kansainvälinen tutkijaryhmä julkisti 2014 tutkimuksen, joka selvitti 900 suomalaisen rikollisen geeniperimää. Etenkin kaksi geeniä, MAOA ja CDH13, olivat vahvasti yhteydessä erittäin väkivaltaiseen käytökseen. Jos henkilöllä sattuu olemaan molemmat geenit, väkivaltarikoksen riski on 13-kertainen. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun pystyttiin todistamaan yhteys geenien ja väkivaltaisen käytöksen välillä.

Molemmat geenit ovat melko yleisiä, ja suurin osa geenien kantajista ei ole väkivaltaisia. Käytöksestä vain puolet selittyy geeneillä, toinen puoli on ympäristön vaikutusta. Rankat lapsuudenkokemukset ja ravitsemus voivat muuttaa geenien toimintaa ja tässä tapauksessa aktivoida väkivaltageenit. Lisäksi alkoholi tai huume voi MAOA-geenin kantajilla aiheuttaa nopean väkivaltaisen reaktion. CDH13-gereni taas on yhteydessä ADHD:hen. (Molecular Psychiatry, 2014; tutkimukseen osallistui yliopistoja eri maista, Yhdysvaltain kansallinen alkoholitutkimuskeskus NIAAA, Karolinska Institutet sekä Suomesta Niuvanniemen sairaala, THL, Helsingin yliopiston Suomen molekyylilääketieteen instituutti FIMM, Itä-Suomen Yliopisto ja Rikosseuraamusvirasto; tutkimusta johti professori Jari Tiihonen.)

Uudempi tutkimus auttaa ymmärtämään myös geenien ja suoliston mikrobien kautta, miten tärkeä ravinto on terveyden ja käytöksen säätelyssä. Psykososiaaliset tekijät vaikuttavat tietysti mukana, samoin ympäristön myrkyt, kodin saniteettiaineiden, muovien, hajusteiden ja viljelymyrkkyjen kemikaalit, joista monet ovat hormonihäiritsijöitä. Mehän myrkytämme ruoan, jonka aiomme syödä ja antaa lapsillemme. Samat myrkyt ovat myös haitallisia älykkyydelle, kuten muovien BPA ja ftalaatit sekä fluori, jota on hammastahnoissa, lääkkeissä ja joidenkin alueiden pohjavesissä.

Mahdollisimman puhdas, luonnollinen, itse valmistettu ruoka ja tilanteen vaatimat lisäravinteet on yhdistelmä, jolla on kauaskantoiset vaikutukset.

Elina Hytönen

Lähteitä:
CERI: Interview with Dr. Stephen Schoenthaler, Smart Drug News 9/1992 (http://www.ceri.com/iq.htm); Crime and Nourishment, Tony Edwards, WDDTY, 10/1998¸ Children and Diet, http://www.lightparty.com/Health/ChildrenDiet.html; Report calls for more research on nutrition/violence link, http://www.crimetimes.org/10c/w10cp12.htm; Sugar and Children´s Behaviour, New E. J. of Medicine, July 1994; Journal of Nutritional & Environmental Medicine, July 2009; Nutritional suppelements kill zero people, while Big Pharma´s dangerous medications kill millions worldwide, http://www.naturalnews.com/051422_Big_Pharma_nutritional_su…; Research shows direct link between poor nutrition and behavioral disorders, July 2015, http://www.naturalhealth365.com/behavioral-disorders-good-nutrit…; Importance of Gut Bacteria for Neurological Disorders, http://aricles.mercola.com/sites/articles/archive/2015/05/17/gut-ba…; Ruoka säätää geenejäsi, http://www.tiede.fi/artikkelit/jutut/artikkelit/ruoka_saataa_geenejasi; Olive Oil Turns Off Heart Disease Genes, http://www.greenmedinfo.com/blog/olive-oil-turns-heart-disease-…; Suomalaistutkimus löysi kaksi väkivaltageeniä, http://yle.fi/uutiset/suomalaistutkimus_löysi_kaksi_väkivaltageeni…; Corn Syrup is More Toxic Than Refined Sugar, Researchers Conclude, http://articles.mercola.com/sites/articles/archive/2015/01/21/corn-…; Kellogg´s vows to cut hundreds of tons of sugar from children´s cereals, but only after being financially threatened by the U.K. government, http://www.naturalnews.com/052804_Kelloggs_Coca-Cola_sugar…; Phthalates and BPA Linked to IQ Reductions in Children, but FDA Reasserts the Chemical´s Safety, http://articles.mercola.com/sites/articles/archive/2014/12/24/phthal…

HPV-rokotteet: lääkärit vaativat rokotusten lopettamista

Yli 200 lääkäriä eri puolilta Eurooppaa vaatii HPV-rokotusohjelmien keskeyttämistä, kunnes rokotteiden turvallisuus, tehokkuus ja riskit on kunnolla selvitetty.

Ihmisen papilloomavirusta (HPV) vastaan myyty rokote on tarkoitettu kohdunkaulasyövän ehkäisyyn. Sen aiheuttamat voimakkaat ja jopa kohtalokkaat haittavaikutukset ovat johtaneet kasvavaan kritiikkiin, vastalauseisiin ja oikeudenkäynteihin rokotteiden valmistajia vastaan.

Japanin terveysviranomaiset eivät enää suosittele HPV-rokotteita, ja oikeudenkäyntejä on vireillä Ranskassa, Espanjassa ja Intiassa. Huhtikuussa 2015 HPV-rokotteiden vammauttamien tyttöjen vanhemmat protestoivat Kolumbiassa kaduilla rokotuksia vastaan.

Eurooppalaiset lääkärit tri Philippe de Chazournesin johdolla lähettivät huhtikuussa 2015 EU:n sosiaaliministeri Marisol Tourainelle kirjelmän, jossa he vaativat rokotusohjelmien keskeyttämistä Euroopan Unionin jäsenvaltioissa, kunnes komissio on selvittänyt rokotteisiin liittyvät turvallisuuskysymykset, riskit ja rokotteiden tehokkuuden.

Euroopan parlamentin jäsen Michele Rivasi (Vihreät) esitteli vaatimuksen Euroopan parlamentille huhtikuussa. Hänen mukaansa miljoonat tytöt Euroopassa – kaksi miljoonaa Ranskassa – ovat saaneet HPV-rokotteen, vaikka sen tehokkuus on yhä todistamatta. Samaan aikaan yhä suuremmalla joukolle rokotuksen saaneista ilmenee voimakkaita ja osin pysyviä haittareaktioita.

Ruotsalainen päivälehti Svenska Dagbladet kertoi 12.7.2015 European Medicines Agencyn (EMA) ilmoittaneen, että se aikoo tutkia, onko HPV-rokotteilla yhteys kahteen ”harvinaiseen tilaan” (rare conditions). Nämä ovat monimuotoinen alueellinen kipusyndrooma (complex regional pain syndrome) ja ortostaattinen takykardia-syndrooma (POTS), jossa sydämen syke kiihtyy epänormaaliksi. Sairastuneiden tyttöjen vanhemmat ovat eri puolilla maailmaa ottaneet uutisen vastaan helpottuneina: vihdoin edes yksi viranomaistaho rohkenee tarttua ongelmaan, joka koskee miljoonia ihmisiä ja vaurioittaa satoja tuhansia.

Ei näyttöä tehosta

HPV-rokotteiden kaksi tuotemerkkiä ovat käytännössä hyvin samanlaiset. Gardasil tehoaa valmistajan (Merck) mukaan neljään HPV-virustyyppiin eli tyyppeihin 6, 11, 16 ja 18. Cervarix tehoaa kahteen näistä, tyyppeihin 16 ja 18.

Tämä jo on kysymyksiä herättävää. HPV-viruksia on yli 100 eri tyyppiä, joista ainakin 15:tä pidetään syöpää aiheuttavina, mutta vain jos HPV-infektio jatkuu pitkään eikä irtosolukoetta eli papa-testiä tehdä mahdollisten syövän esiasteiden hoitamiseksi. Lisäksi rokotteiden tyypit 16 ja 18 ovat Euroopassa melko harvinaisia. Euroopassa rokotetaan siis miljoonia tyttöjä sellaista virusta vastaan, jota ei juurikaan Euroopassa esiinny.

Kysymyksiä herättää myös, että rokotteiden kykyä ehkäistä kohdunkaulansyöpää ei ole todistettu. Rokotteet tehoavat jonkin verran yllämainittuihin virustyyppeihin, mutta ei ole ainuttakaan tutkimusta, joka osoittaisi rokotteiden ehkäisevän syöpää. Gardasilin valmistaja Merck väittää, että HPV-rokote johtaa noin 70 %:n vähennykseen kohdunkaulansyöpätapauksissa, vaikka kliininen tutkimustieto ei ole tähän päivään saakka osoittanut rokotteiden ehkäisseen yhtäkään kohdunkaulansyöpätapausta. University of British Columbian tutkijat pitävät Merckin väitettä harhaanjohtavana, ei-toteennäytettynä olettamuksena, joka perustuu vain tutkimusdatan merkittävään vääristelyyn. (Current Pharmaceutical Design 2012 Sep 24)

Lisäksi vuonna 2012 tehty tutkimus paljasti, että HPV-rokote vähensi HPV tyyppi 16 –infektioita vain 0,6 % (rokotetut naiset/rokottamattomat naiset). Sen sijaan korkeamman syöpäriskin HPV-tulehduksia todettiin rokotetuilla naisilla 2,6 % – 6,2 % useammin kuin rokottamattomilla. Merckin omat tutkimukset osoittavat vielä että naisilla, jotka ovat saaneet HPV tyyppi 16 tai 18 -tartunnan ennen rokotteen ottamista, riski saada syövän esiaste tai itse syöpä nousee 44,6 %! (Am J Obstet Gynecol 2012;206:46; FDA.gov Gardasil TM HPV Quadrivalent Vaccine May 18, 2006 VRBPAC Meeting (PDF); CDC.gov Genital HPV Infection Fact Sheet February 23, 2015)

Tutkijat syyttävät alumiinia

Gardasilin ja Cervarixin tuottamisessa on käytetty uutta valmistustapaa. Niiden sisältämä virus ei ole heikennetty, kuten yleensä, vaan se on geneettisesti muunneltu. Näin saatujen viruksen kaltaisten hiukkasten (VLP) on tarkoitus aiheuttaa immuunipuolustuksen reaktio.

Gardasilissa ja Cervarixissa on kummassakin adjuvanttina eli kantaja-aineena alumiinisuoloja, joihin nämä viruksen kaltaiset proteiinit (VLP) on adsorboitu eli kiinnitetty. Gardasilissa on ASO4-adjuvantti tyyppiä 3-O-desasyyli-4-monofosforyylilipidi (MPL) adsorboituna alumiinihydroksidiin. Cervarixissakin virusainekset on adsorboitu alumiinihydroksidiin. Gardasilissa on lisäksi polysorbaatti 80:aa, mikä puuttuu Cervarixista. Polysorbaatti 80 on haitallinen aine, jonka tiedetään aiheuttavan mm. hedelmättömyyttä.

Monet tutkijat syyttävät HPV-rokotteiden toksisista vaikutuksista niiden alumiinia. Näitä tutkijoita ovat Ranskassa R.- K. Gherardi ja F.- J. Authier, Canadassa C. Shaw ja L. Tomljenovic, Pohjois-Amerikassa S. Seneff ja S.-H. Lee, Israelissa Y. Schoenfeld ja Englannissa C. Exley ja muut. (Michele Rivasi, MEP, 9.4. 2015, http:://vaccineimpact.com/2015/european-parliament-addresses-the…)

Rokotteiden alumiinisuolat vaeltavat kehossa vapaasti, kunnes saapuvat aivoihin, mihin ne alkavat kerääntyä. Alumiini on neurotoksiini, hermostomyrkky. Tutkimukset ovat osoittaneet, että rokotteiden alumiiniadjuvantit pystyvät aiheuttamaan vakavia immunologisia häiriöitä ihmisessä. Etenkin ne altistavat autoimmuunisairauksille, aivotulehduksille ja pitkäaikaisille neurologisille komplikaatioille.

Nuoret tytöt sairaiksi

Vuoden 2015 maaliskuun puoliväliin mennessä Gardasil oli USA:ssa aiheuttanut 39.000 ilmoitusta haittavaikutuksista, mukana 227 kuolemaa. Englannissa on rekisteröity 20,000 Gardasilin ja Cervarixin aiheuttamaa haittavaikutusta.

Tämä lienee vain murto-osa, alle 10 % todellisista haittavaikutuksista, sillä laki ei USA:ssa rankaise ilmoittamatta jättämisestä – niin kuin tietääkseni ei muuallakaan. Vaurioiden ilmoittamista haittaavat muutkin tekijät. Rokotetut ja rokotettujen vanhemmat eivät useimmiten osaa yhdistää vaurioita rokotuksiin, yleensä siksi ettei heitä ole niistä edes varoitettu. Lääkärit ja muut rokottajat eivät halua tai osaa yhdistää haittavaikutuksia rokotuksiin, kun heille niistä valitetaan. Rokotuksethan ovat turvallisia! Monet rokotussairaudet saattavat lääkärit ymmälle, eikä vaivojen syy selviä vaikka potilasta tutkitaan vuodesta toiseen. Rokotteet aiheuttavat ennennäkemättömiä sairaustiloja, joille lääkäreillä ei ole diagnoosia, ja kun diagnoosia ei ole, ei ole hoitoakaan. Osa vaurioista, esimerkiksi autoimmuunisairaudet, voivat ilmetä vasta muutama vuosi rokotuksen jälkeen. Silloin syyllisen tunnistaminen on vielä vaikeampaa.

Kun potilas valittaa vaivaa, jota ei ole lääkärin ”kirjassa” ja jolle ei ole lääkettä, lääkärikunnan on tapana hypätä ojan yli ja luokitella sairaus psykosomaattiseksi. Siihen voidaan antaa mielialalääke. HPV-rokotusten vaikutuksia tutkineet ovatkin hämmästelleet sitä massahysterian, psykogeenisten sairauksien, neuroosien, Münchausen-syndroomien ja valesairauksien määrää jonka HPV-rokotteet näyttävät laukaisseen.

HPV-rokotteiden haittavaikutuksia ovat kouristukset, epilepsia, halvaus, kasvohalvaus, huimaus, aivojen ja selkäytimen vauriot, krooninen väsymyssyndrooma, Guillain-Barrén oireyhtymä (autoimmuunisairaus: halvaantumista, kipuja, hengitysongelmia, jopa tukehtuminen, virtsa- ja ulostusongelmia), muita autoimmuunisairauksia kuten MS, lupus, idiopaattinen hypersomnia (jatkuva voimakas uneliaisuus ja nukahteluherkkyys), lihas- ja nivelkivut, monimuotoinen alueellinen kipusyndrooma (complex regional pain syndrome), turvotukset, lymphadenopatia, hiustenlähtö, sydänsairaudet, ortostaattinen takykardia-oireyhtymä (POTS), jossa sydämen syke kiihtyy epänormaaliksi, unettomuus, neurologiset häiriöt kuten muisti-, puhe- ja keskittymisongelmat, sokeus, kuurous, persoonallisuuden muutokset, ihottumat, kuukautiskierron muutokset, murrosikäisten ennenaikaiset vaihdevuodet, keskenmenot, ennenaikainen synnytys, synnynnäiset epämuodostumat (VAERSin raportit 2005-20012, Moro P, Abstract #S26, Annual Conference on Vaccine Research, April 28-30, 2014; Bethesda, Md), keuhkoveritulppa, haimatulehdus ja kuolema. Lievempien oireiden kirjo on laaja.

Hedelmättömyystilastot ovat kokeneet muutoksen. Yhdysvaltain CDC:n arvion mukaan 10,9 %:lla naisista on vaikeuksia tulla raskaaksi. Vuodesta 2007 lähtien hedelmättömyysilmoitukset ovat lisääntyneet vuosittain 7,9 %. HPV-rokotukset (Gardasil ja Cervarix) aloitettiin USA:ssa vuoden 2006 puolivälissä. Tähänkään eivät terveysviranomaiset ole kiinnittäneet huomiota.

Amerikan Ruoka- ja lääkeviraston FDA:n mukaan ”vakavan haittavaikutuksen” pitää täyttää ainakin yksi seuraavista kriteereistä: kuolema, hengenvaarallinen, sairaalahoitoa vaativa, vahingoittuminen tai pysyvä vamma, synnynnäinen epämuodostuma tai vaatimus väliintulosta pysyvän vamman ehkäisemiseksi. HPV-rokotteiden haitat täyttävät kaikki nämä kriteerit.

Miksi?

Miksi tällainen rokote? Kirjelmässään eurooppalaiset lääkärit haluavat, että EU perustaa ” komission tutkimaan HPV-rokotteiden käytön oikeutusta, niiden hyöty/riski-suhdetta, rokotteiden käytön eettisiä näkökohtia sekä liittyykö niiden käyttöönottoon pikemminkin poliittinen kuin lääketieteellinen agenda”. Sana ”taloudellinen” olisi hyvin sopinut mukaan.

HPV-rokotetta markkinoidaan papilloomavirustulehduksen aiheuttaman kohdunkaulansyövän ehkäisijänä. Rokote annetaan nuorille tytöille, Suomessa alkaen 11-vuotiaista, muualla jopa 8-vuotiaille. Se annetaan kolmena rokotuskertana. Rokotteen suojaava vaikutus kestää noin 4 vuotta – siitä ei ole täyttä varmuutta – eli monen tytön kohdalla suoja on ohi, kun aktiivinen seksielämä todennäköisesti alkaa. Silloin on siis aika ottaa uudet suojaavat rokotukset. Vaurioiden riskit ovat nyt suuremmat kuin ennen. Myös poikien liittäminen HPV-rokotusohjelmaan on suunnitteilla.

Yli 90 % HPV-tulehduksista paranee itsestään. Virus häviää elimistöstä 2 vuoden sisällä, jolloin gynekologi voi tutkimuksessaan havaita solujen palautuneen normaalitilaan. Elimistö kehittää myös vasta-aineita mahdollisia uusia HPV-infektioita vastaan.

Niillä naisilla joiden infektio ei häviä on pieni riski sairastua kohdunkaulansyöpään. Riski on mitättömän pieni: kohdunkaulansyöpään sairastuu maailman väestöstä alle 1 prosentti; THL kertoo Suomessa esiintyvän 150 tapausta vuodessa eli sairastuvia on noin 0,006 % väestöstä, toinen arvio on 50-70 tapausta vuodessa. Useimmat saavat sen yli 50-vuotiaina. HPV-rokotteen kohderyhmä onkin kummallisesti valittu: tauti saadaan yleensä vaihdevuosien jälkeen, mutta rokotus, joka antaa ehkä neljän vuoden suojan, tapahtuu ennen murrosikää. HPV-rokotteiden käyttöönoton jälkeen on kylläkin tapahtunut hälyttävä muutos. Kohdunkaulansyöpää on viime aikoina tavattu jo jopa 20-vuotiailla (HPV-rokotetuilla), kuten Tanskassa maaliskuussa 2015 nähty, HPV-rokotteiden haitoista kertova tv-dokumentti paljasti. Tanskassa myös kohdunkaulasyövän aiheuttamat kuolemat ovat lisääntyneet aivan viime vuosina: vuonna 2011 oli 80 kuolemaa, vuonna 2012 niitä oli 100, vuonna 2013 119. Gardasil-rokotukset aloitettiin Tanskassa vuonna 2009.

1950-luvulta lähtien kohdunkaulansyöpä oli kuitenkin tullut teollistuneissa maissa yhä harvinaisemmaksi, niin että se on nyt syöpien yleisyyttä kartoittavissa tilastoissa 14.sijalla. Toisaalta syöpää aiheuttavat muutkin papilloomavirustyypit kuin ne joita vastaan tyttöjä rokotetaan.

Mikä tässä on hyöty/riski-suhde?

Gardasilin valmistaja Merck kertoo omassa tuoteselosteessaan, että 100 000:ta rokotettua kohtaan on odotettavissa 2.500 vakavaa haittavaikutusta (eli 2,5 %). Otetaan rinnalle Malaiji, jossa tällä hetkellä esiintyy eniten kohdunkaulansyöpää maailmassa, peräti 75,9/100 000 naista eli 0,076 %. Kuka täysissä järjenvoimissa oleva vaihtaisi edes tuon luvun Merckin tarjoamaan 2.500:an vakavaan haittavaikutukseen/100 000 rokotettua?

Tarkennan vielä. Meillä on 11,111 naista, joiden papa-testin tulos on epänormaali. Näistä yksi (1) voi tilastojen valossa sairastua kohdunkaulansyöpään. Näitä sairastuneita tarvitaan 33.000, että saadaan yksi kuolemantapaus. HPV-rokotteilla me liikumme aivan toisissa luvuissa. Yksi (1) tyttö 300:sta saa vakavan, jopa hengenvaarallisen haittareaktion ja yksi (1) 30:stä saa autoimmuunireaktion, joka voi viedä terveyden eliniäksi.

Kohdunkaulansyöpää pidetään helposti hoidettavana syöpälajina, ja toisaalta se on helposti ehkäistävissä kondomin käytöllä, elämäntapojen hallinnalla ja papa-kokeilla, joilla kohdunkaulansyöpä ja sen esiasteet voidaan todeta hyvin varhain. (Papa-kokeita suositellaan myös rokotetuille!)

Rokotuksen hinta

Yksi Gardasil-rokote maksaa 123,45 euroa, yksi Cervarix 122,97 euroa. Suomi käyttää Cervarixia. Yhden 11-vuotiaan tytön kolminkertainen rokoteannos maksaa meillä siis 368,91 euroa.

Pääkaupunkiseudulla 11-vuotiaita on laskennallisesti 10.000, vähän alle puolet näistä tyttöjä (48,9 % vuonna 2011). Jos kaikki 11-vuotiaat tytöt ottavat rokoteannoksen, sen hinnaksi tulee noin 1.842.000 euroa.
Kaikki eivät kuitenkaan ota rokotetta, joten siitä syntyy säästöä.

Jatketaan koko maan mittakaavassa. Siinä yksi ikäluokka on noin 60 000, joista tyttöjä taas vähän alle puolet. Yhden ikäluokan rokotuksen hinnaksi tulee noin 11 miljoonaa euroa. THL ilmoittaa rokottavansa 11-12-vuotiaat tytöt sekä kahtena ensimmäisenä vuonna (2014-15) myös ikäluokat 13-15. Näin rokotusohjelman alussa 11 miljoonaa pitänee siis kertoa luvulla 5, mikä tekee 55 miljoonaa. Sen jälkeen rokotusvuorossa ovat nimenomaan 11-vuotiaat, eli 11 miljoonaa/v. Tässä ei ole mukana vahvistusrokotuksia.

Kaikki eivät kuitenkaan ota rokotetta, joten taas siitä syntyy säästöä. Rokotteita ei kulu, ja toisaalta kansanterveydellinen hyöty on huomattava, kun odotettavissa olevia kroonikkoja, vammautuneita, kuntoutettavia ja lääkittäviä nuoria ei saatukaan aikaan.

Sekä rokotteet että hoidot, kuntoutukset ja sairauseläkkeet ovat veronmaksajien maksettavia. Rokoteostokset THL tekee verovaroilla GlaxoSmithKlinelta, joka saa voitot.

GlaxoSmithKline? Sama firma joka myi THL:lle Pandemrix-rokotteen sikainfluenssaa vastaan. Silloin rokotteen aiheuttamat narkolepsiatapaukset läpäisivät Suomen mediamuurinkin. GSK on kansainvälinen lääkeyritys, joka maksoi vuonna 2011 USA:n historian suurimmat sakot terveydenhuollon alalla: 3 miljardia dollaria useiden lääkkeiden laittomasta markkinoinnista off-label-käyttöön eli muuhun käyttöön kuin mihin lääke on hyväksytty. Yksi näistä oli Avandia, joka 2010 vedettiin Euroopassa pois myynnistä tuhansien sydänkuolemien takia. Vuonna 2009 GSK sai 750 milj. dollarin sakot petoksellisesta toiminnasta, koska toimitti markkinoille viallisia lääkkeitä ja valehteli niistä. GSK maksoi 2003 sakkoja 88 milj. dollaria liikahinnoittelusta, ja verottaja uhkasi sitä 7,8 miljardin lisäveroilla maksamattomista veroista. Firma maksoi 3,1 miljardia dollaria verokeinottelusta (2006), 175 miljoonaa sakkoina halvempien lääkkeiden saannin estämisestä (2004), 14 miljoonaa dollaria laittomista toimista ja petoksista lääkemonopolin ylläpitämiseksi (2006). Samanlainen GSK:n toiminta maksoi EU:lle 3 miljardia kahdeksassa vuodessa (2008). Nämä tiedot ovat peräisin Peter C. Götzschen kirjasta Deadly Medicines and Organized Crime, joka myös on saatavissa suomeksi.

GSK ei ilmeisesti ole sen kummempi kuin muutkaan suuret lääkeyritykset. HPV-rokotteet ovat hyvä liikeidea, nuoria tyttöjä ja poikia riittää, heitä tulee koko ajan lisää ja ennen pitkää he harrastavat seksiä. Lääkeyritys etsii voittoa niin kuin muutkin liikeyritykset. Lääkeyritysten toimikenttä on kuitenkin erityinen, ne toimivat terveyden, sairauden ja kuoleman alueella ja ovat siksi hallitusten erityisessä suojeluksessa. Hallitukset tukevat niiden taloudellista toimintaa verovaroin ja valvovat niiden etuja tiukasti. Hallitusten harjoittama, lain vaatima lääkeyritysten kontrolli on lempeää ja hataraa, ystävä kontrolloi ystävää. USA:ssa samat ihmiset istuvat vuoroin valvovan elimen FDA:n johdossa, vuoroin suurten lääkeyritysten johdossa. USA:n hallituksella on myös mm. Gardasilia koskevia patentteja, joten se saa tuloja rokotteiden myynnistä. Siksi näin suurisuuntainen, kyynisesti valtioilta verovaroja keräävä hanke kuin HPV-rokotukset on mahdollinen. Siksi myös näin suurisuuntainen, kokonaisten ikäluokkien terveyden vaarantava hanke voi toimia viranomaisten tuella, vuodesta toiseen.

Siksi myös pieni Suomi, jonka taloutta Sipiä-Soini-Stubb-hallitus koettaa saada tolpilleen 4 miljardin säästöohjelmalla, suostuu maksamaan (vuosittain?) yli 50 miljoonaa euroa tuotteesta, joka on tarpeeton, jonka tehoa ei ole vieläkään tieteellisesti todistettu ja joka on terveydelle erittäin haitallinen. 4 miljardia on suurelle lääkeyritykselle pikkusumma, hyväksyttävä myynninedistämiskustannus. Suomelle se on iso raha ja niin on 50 miljoonaakin. Ei sitä saisi panna järjettömyyksiin.

HPV-rokotteet ovat kansainvälinen skandaali

Muutamat maat ovat jo ottaneet etäisyyttä HPV-rokotuksiin.

Tri Lucija Tomljenovic (University of British Columbia, lääketieteellinen osasto) ja autoimmuunisairauksien erikoistuntija prof. Yehuda Shoenfeld ryhmineen (Sheba Hospital, tutkimuskeskus, Israel) ovat tutkineet, miten HPV-rokote kohottaa riskiä saada aivojen autoimmuunihäiriöitä, kuten MS-tautia. Kun Japanin Lääkevalvontavirasto tutustui tutkimukseen 2013 ja vertasi sen tuloksia oman maansa tilastoihin, Japanin hallitus ja terveysviranomaiset päättivät 2014 lakata suosittelemasta HPV-rokotuksia.

Itävalta punnitsi HPV-rokotteen terveysriskit ja kieltäytyi hyväksymästä sitä rokotusohjelmaansa, ottaen huomioon että kohdunkaulansyövän esiasteen toteamiseen on jo olemassa luotettava ja halpa papa-testi.

Ranskassa on nostettu useita oikeusjuttuja Gardasilin valmistajaa Sanofita vastaan rokotevaurioista, joita ovat lupus, Guillain-Barré, ADEM (disseminated encephalomyelitis, aivoihin ja selkäytimeen kohdistuva tulehdus, harvinainen sairaus, jonka esiintyvyys on lisääntynyt 8,1 % vuosittain HPV-rokotteiden käyttöönoton jälkeen), idiopaattinen hypersomnia ja MS-tauti.

Espanjassa on nostettu oikeusjuttu Gardasilin valmistajaa Merck-Sanofi Pasteuria, Espanjan terveysviranomaisia ja La Riojan paikallisia terveysviranomaisia vastaan Gardasilin aiheuttamista vaurioista (2014).

Espanjassa Merckiä syytetään myös siitä, ettei se käyttänyt rokotteen kliinisten kokeiden aikana inerttiä lumeainetta, vaan manipuloi siten tutkimusdataa, minkä jälkeen se markkinoi rokotetta valheellisin perustein. Kansallisia ja paikallisia terveysviranomaisia syytetään siitä, etteivät ne tarkistaneet Merckin antamien turvallisuustietojen todenperäisyyttä eivätkä jakaneet suurelle yleisölle tietoa jo olemassa olevasta turvallisesta ja tehokkaasta tavasta kontrolloida kohdunkaulasyöpää. Terveysviranomaisia syytetään myös, että ne tiesivät hyvin Gardasilin haitallisista vaikutuksista ja suosittelivat silti rokotteen ottamista. Tämä osoitti täydellistä piittaamattomuutta nuorten tyttöjen terveydestä ja hyvinvoinnista, rikossyytteessä sanotaan. Kun rokotevaurioita sitten ilmeni, sairastuneet saivat osakseen halveksuntaa terveysviranomaisten taholta ja heidät jätettiin oman onnensa nojaan.

Intiassa on nostettu oikeusjuttu GlaxoSmithKlinea, MSD Pharmaceuticalsia ja Intian ylintä lääkevirastoa, lääketieteellisen tutkimuksen neuvostoa (ICMR), kahta osavaltiota ja kansalaisjärjestö PATH Internationalea vastaan. Kanteen mukaan Gardasilia ja Cervarixia on käytetty laittomasti kahdessa osavaltiossa 24.000:n 10-14-vuotiaan tytön rokottamiseen, ilman että rokotteiden turvallisuudesta oli annettu tietoa. Projektit keskeytettiin vasta useiden kuolemantapausten jälkeen. Tytöillä esiintyi myös vakavia allergisia reaktioita, kouristuksia, halvauksia, liikehermoston sairauksia, veritulppia, sydänsairauksia jne. Projektipapereissa kuolemat luokiteltiin itsemurhiksi, jotka tapahtuivat muista syistä, ja muita sairastumisia salattiin tai vähäteltiin. Projektin taustalla vaikuttivat WHO, PATH ja Bill & Melinda Gates-säätiö.

Maaliskuussa 2015 Etelä-Amerikan Kolumbiassa sadat HPV-rokotusten uhrien vanhemmat järjestivät mielenosoituksia neljässä eri kaupungissa. Mielenosoitusten välitön syy oli maan kansallisen terveysinstituutin raportti, jonka mukaan HPV-rokotusten aiheuttamat sairastumiset eivät olleet missään yhteydessä rokotuksiin vaan kuuluivat suureen massahysterian aaltoon. Mielenosoittajat vaativat maan terveysviranomaisia tutkimaan tyttöjen sairastumisen todelliset syyt, järjestämään pätevää hoitoa tähän mennessä sairastuneelle 800 tytölle ja lopettamaan Columbian HPV-rokotukset, kunnes turvallisuuskysymykset on selvitetty.

Amerikassa rokotteiden valmistajia vastaan ei voi nostaa syytettä, kuten ei Englannissakaan. 1980-luvulla USA:ssa oli niin paljon oikeudenkäyntejä vahingonkorvausvaatimuksineen rokotteiden aiheuttamista sairauksista ja kuolemista, että lääketeollisuus kiristi kongressia uhkaamalla lopettaa rokotteiden valmistuksen (todella vapaassa markkinataloudessa niin tietysti olisi pitänytkin tapahtua), ellei sille anneta lainsuojaa kaikkia mahdollisia lakisyytöksiä vastaan. Kongressi antoi lääketeollisuudelle legaalin immuniteetin kaikkien rokotteiden aiheuttamien vaurioiden varalta, minkä korkein oikeus vahvisti vuonna 2011. Rokotteista sairastuneet voivat hakea korvausta erillisestä laitoksesta (VAERS), joka pitkällisen oikeudenkäynnin jälkeen joskus myöntää korvauksen verovaroista. Ainutlaatuinen järjestelmä, jossa syyllistä ei koskaan todeta syylliseksi.

Suomessakin terveydenhoitokulttuuri on sairastunut

THL:n johtajan Juhani Eskolan tieteellinen ura on keskittynyt rokotteisiin. Laitoksessa on muitakin rokotusasiantuntijoita. He tuntevat taatusti HPV-rokotteiden epäselvän ja ilmeisen epärehellisen alkuhistorian, niiden toteennäyttämättömän hyödyn ja maailmanlaajuisesti todetut haittavaikutukset. Narkolepsiatapaukset olivat ilmeisesti terveysviranomaisillekin järkytys, ainakin sen kuvan olen saanut. Onko meillä varaa odottaa uusia järkytyksiä?

Suomessakaan terveydenhuoltohenkilökunta ei yleensä kuuntele vanhempia, jotka valittavat rokotusten haittavaikutuksista. Potilaskokemusten mukaan oireiden vähättely on yleistä. Jos oire on vakava, sanotaan ettei asiasta saa kysellä eikä annettua rokotetta saa kyseenalaistaa. Jos vanhemmat vaativat lapsen kuoltua selvityksen rokotteen turvallisuudesta, heitä saatetaan uhkailla oikeustoimilla tai perheen muiden lasten siirtämisellä sijoitusperheisiin. Tämä kertoo terveydenhoitokulttuurin sairastumisesta.

EU:n perusoikeuksien julistus ja Suomen laki potilaan oikeuksista takaavat kansalaisille oikeuden terveyteen ja asialliseen terveydenhoitoon. Yksi potilaan oikeuksista on tietoon perustuva suostumus, eli potilaalla on oikeus kaikki lääkkeeseen tai toimenpiteeseen liittyvät tiedot kuultuaan päättää ilman painostusta ja uhkailua, suostuuko hän ottamaan vastaan lääkkeen tai toimenpiteen. Tätä oikeutta ei rokotusten yhteydessä syystä tai toisesta kunnioiteta lainkaan. Sen kunnioittamista myös vaaditaan terveysviranomaisilta Euroopassa ja Intiassa käynnistetyissä oikeusjutuissa.

Jopa rokotepakkausten sisällä olevissa rokoteselosteissa kerrotaan rokotteen haittavaikutuksista, myös kuoleman mahdollisuudesta. Edes näitä tietoja ei yleensä kerrota tai näytetä rokotettaville.

HPV-rokotteet ovat osoittautuneet poikkeuksellisen myrkyllisiksi. Ne ovat lisäksi kalliita, tarpeettomia ja hyödyttömiä. Suomenkin on keskeytettävä HPV-rokotusohjelmansa, mieluummin heti.

Elina Hytönen, 23.7.2015

Lähdetiedot
1.http://vaccinimpact.com/2015/european-parliament-addresses-the Gardasil Scandal in Europe
2.http://www.wddty.com/doctors-call-for-halt-to-unsafe-hpv-vaccine-programme
3.http://healthimpactnews.com/2014/mercks-former-doctor-predicts-that-gardasil-will-become-the-greatest-medical-scandal-of-all-time/
4.http://healthimpactnews.com/2014/treating-gardasil-injuries/
5.https://www.change.org/p/European-parliament-european-commission (petition, european forum for vaccine vigilance)
6.http://healthimpactnews.com/2014/why-is-the-cdc-ignoring-explosion-of-recorded-hpv-vaccine-injuries
7.http://healthimpactnews.com/2014/japan-international-medical-researchers-issue-warning-about-hpv-vaccine-side-effects
8.http://www.thelibertybeacon.com/2014/01/09/gardasil-continues-to-devastate-lives-around-the-world
9.http://healthimpactnews.com/2013/sanofi-sued-in-france-over-gardasil-vaccine
10.http://healthimpactnews.com/2014/10-more-young-women-file-criminal-complaints-due-to-injuries-from-gardasil-vaccine-in-france
11.http://www.feelguide.com/2013/07/16/lead-develooper-of-hpv-vaccines-comes-clean-warns-parents&young-girls-it-is-all-a-giant-deadly-scam
12.http://articles.mercola.com/sites/articles/archive/2015/05/05/hpv-vaccine-can-make-you-susceptible-to-more-serious-strains-of-hpv
13.http://healthimpactnews.com/2013/if-hpv-vaccines-were-consumer-goods-would-they-still-be-on-the-market
14.http://articles.mercola.com/sites/articles/archive/2014/10/21/hpv-vaccine-linked-tonervous-system-disorder-and-autoimmunity
15.http://truthaboutgardasil.org/what-is-cervarix/injuries-in-the-uk/
16.http://www.naturalnews.com/049256_Gardasil_HPV_vaccine:_Spain_joins_growing-list-of-countries-to-file-criminal-complaints
17.http://healthimpactnews.com/2015/parents-of-hpv-vaccine-victims-protest-in-the-streets-of-colombia
18.http://www.naturalnews.com/048571_mandatory_vaccines_code_…
19.http://healthimpactnews.com/2014/Gardasil-toxic-contaminant-confirmed-by-independent-lab-in-france
20.https://www.facebook.com/Rokotusinfo/posts/10151843818329639
21.Deadly Medicines and Organised Crime, How big pharma has corrupted healthcare, Peter C. Götzsche, Radcliffe Publishing, London New York, 2013.
22. Making Trouble, Bryan Hubbard, WDDTY-lehti, July 2015.

RAAKANA VAI KYPSÄNÄ?

 

Suuria intohimoja kytkeytyy siihen millaista ruokaa on hyvä tai vaarallista syödä. Yksi suurimmista koskee valintaa, jolla onkin terveydelle suuri merkitys: pitäisikö ruoka syödä raakana vai kypsennettynä?

 

Varsinkin ruokansa raakana syövien sitoutuminen valintaansa on usein ehdotonta, suorastaan aatteellista. Hoitotyössäni olen runsaan 30 vuoden aikana kohdannut ihmisiä, jotka ovat itse todenneet raakaruokavalionsa aiheuttamat terveyshaitat, mutta eivät ole voineet sitä muuttaa. Ruokavaliosta on tullut kuin toinen luonto tai osa elämänkatsomusta. Ravinto on syvällinen asia, se vaikuttaa elimistön toiminnan ja immuunipuolustuksen lisäksi mielialaan, käyttäytymiseen ja tutkimusten mukaan jopa säätelee geeniperimäämme. Vahinko, etteivät lääkärimme saa lainkaan opiskella sitä.

 

Koen raakaravinnon valitsemisen osittain protestina teolliselle ruoalle. Kun yhä uudet tutkimukset osoittavat, että heikoista aineksista koottu, kemikaalein kasvatettu, valmistettu, maustettu ja meikattu ruoka aiheuttaa lihavuuden lisäksi kroonisia sairauksia, vihanneksensa ja viljansa raakana syövä tietää ainakin että ruoka ei ole tullut tehtaasta. Lisäksi aterian valmistaminen kypsyttämällä voi monesta tuntua työläältä. Mutta luonnollisista aineksista, kotona kypsyttämällä valmistetun ruoan terveysvaikutukset ovat kiistattomat.

 

Tässä artikkelissa vertailen siis kotona valmistettua raakaravintoa kotona valmistettuun kypsytettyyn. Einekset, pikaruoat ja mikrossa kuumennetut jäävät jutun ulkopuolelle. (Mikrouuni on varma tapa turmella luomuruokakin sellaiseen kuntoon, ettei elimistö sitä enää osaa tunnistaa ravinnoksi.) Entsyymien merkitys kuuluu myös raaka/kypsä-pohdintoihin. Työssäni perustelen raaka/kypsä-suositukseni etupäässä kiinalaisen lääketieteen pohjalta. Kirjoitan siis vähän siitäkin.

 

Yllättäviä tuloksia tutkimuksissa

 

Aiheesta on olemassa mielenkiintoista tutkimustietoa. Tutkijat vertailevat usein raa´an ja kypsän ruoan vaikutusta syöpään tai näiden kahden ruokatyypin antioksidanttipitoisuutta keskenään. Ravinnon antioksidantit pystyvät hävittämään elimistöstä vapaita radikaaleja (härskiintymistä) ja muita reaktiivisia happi- ja typpilajeja, jotka johtavat useimpien kroonisten sairauksien syntyyn. (1) Antioksidantit ovat terveydelle elintärkeitä. Kasviksissa on antioksidanttien lisäksi monia muita fytokemiallisia aineksia, joilla on suuri merkitys terveydelle. Miten ruoan nauttiminen raakana tai kypsänä vaikuttaa niihin ja sitä kautta terveyteen?

 

Hiukan vanhemmasta eli vuosien 1994-2003 lääketieteellisestä kirjallisuudesta löytyy 49 tutkimusta, joissa tarkastellaan raa´an tai kypsennetyn ruoan vaikutusta syöpään. Tulokset vaihtelevat. Osa tutkimuksista osoittaa raa´an ravinnon alentavan syöpäriskiä, osa toteaa saman kypsennetystä ravinnosta, osa taas toteaa ettei ole väliä, onko ruoka raakaa vai kypsää. Mutta kaikki osoittavat, että syöpää esiintyy vähemmän niillä, jotka syövät runsaasti kasviksia. (2) Vuoden 2010 katsaus aiemmin tehtyihin tutkimuksiin vertasi raakojen ja kypsennettyjen kasvisten antioksidanttitasoja. Siinä tulokset vaihtelivat samalla tavalla. (3)

 

Keväällä 2014 julkaistiin kiinnostava uusi tutkimus, joka kävi läpi 100 aikaisempaa tutkimusta koskien vihannesten fytokemikaalikoostumusta – siihen kuuluvat antioksidantitkin. Tutkimus tuotti kaksi tärkeää havaintoa. Kypsentäminen vahingoittaa vihanneksen fytokemiallista sisältöä, mutta samalla kypsentäminen pehmentää kasvin solujen kovia selluloosakalvoja (plant matrix), niin että fytokemikaalien saatavuus paranee. Kypsennetystä kasviksesta, kypsentämismenetelmästä ja kasvin fytokemikaaleista riippuen kypsentäminen saattaa siten edistää ravinteiden saatavuutta. (4)

 

Vihannesten antioksidantteja liukenee runsaasti esimerkiksi keitinveteen, siksi tutkijat suosittelevat pientä nestemäärää ja melko lyhyttä keittoaikaa – sekä ehdottomasti myös keitinveden nauttimista, etteivät ravinteet mene hukkaan. Hyvä keitto tarvitsee myös hyvälaatuisen rasvan tukea, oliiviöljyn, voin, kookosöljyn, kerman tai lihan rasvan. Rasva tekee keiton maukkaaksi ja edistää joidenkin antioksidanttien saantia. Valitettavasti einesten valmistajat ja ravintolamme käyttävät ruoanlaitossa etupäässä rypsiöljyä, joka on monityydyttämätön ja härskiintyy kuumennettaessa. Ravintolassa kannattaakin pyytää kokkia käyttämään oliiviöljyä tai voita ruoan valmistukseen.

 

Mikrouunikuumennus osoittautui kaikista valmistusmenetelmistä tuhoisimmaksi. Höyryttäminen todettiin yleisesti parhaiten vihannesten antioksidantteja säilyttäväksi menetelmäksi. Karoteenit olivat suuri poikkeus: voimakas kuumennus ja pitkä kypsytys tehostavat tomaattien ja porkkanoiden karoteenin saannin lähes sataprosenttiseksi. Raakana syöty porkkana luovuttaa karoteenistaan alle 10 %.

 

Ja lopuksi: jos haluaa ruoasta kaikki ravinteet talteen, se on vielä pureskeltava hyvin!

 

 

Mitä tapahtuu tomaatille, parsakaalille, valkosipulille?

 

Tomaatin terveysvaikutuksista on paljon tutkimuksia. Kaikkiaan 253 tutkimusta löytyi yksinomaan tomaattien lykopeenin ja syövän korrelaatiosta, mutta raaoista/kypsennetyistä tomaateista on myös lukuisia tutkimuksia. Lykopeeni on voimakkaasti antioksidanttinen karoteeni, joka pystyy ehkäisemään syöpää. Lykopeenihoidon on kliinisissä tutkimuksissa todettu suojaavan eturauhassyöpää vastaan. In vitro –tutkimuksissa lykopeeni aiheuttaa syöpäsolujen apoptoosia eli itsemurhaa sekä ehkäisee maksan, keuhkojen, eturauhasen, rintojen ja paksusuolen syövän kasvua.(5)

 

Raaka tomaatti ei yksinään nostanut tutkimuksissa juurikaan veren plasman lykopeenipitoisuutta. Mutta kun raakaa tai kypsennettyä tomaattia syötiin oliiviöljyn kanssa, pitoisuudet nousivat merkittävästi. Oliiviöljy oli siis  lykopeenien saannille välttämätön. (Huom. oliiviöljy on kertatyydyttämätön öljy joka kestää kuumentamista härskiintymättä, eikä sitä voi korvata esimerkiksi rypsiöljyllä, joka ei kestä kuumentamista. Voita ja kookosöljyäkin voi käyttää.) Tärkeiden polyfenolien, naringeniinin ja klorogeenihapon, määrä taas nousi huomattavasti, kun tomaatit kypsennettiin.(6,7)

 

Eräässä tutkimuksessa (2006) verrattiin raa´an parsakaalin, keitetyn parsakaalin ja höyrytetyn parsakaalin ravinnearvoja. Raakaan parsakaaliin verrattuna parsakaalin keittäminen tai höyryttäminen tehosti polyfenolien, glukosinolaattien, betakaroteenin, luteiinin, alfa- ja gammatokoferolin (E-vitamiineja) ja antioksidanttien aktiviteettia. C-vitamiini väheni keitettäessä, mutta ei höyrytettäessä. (8) Taas toisessa tutkimuksessa (2010) virtsarakon syöpää potevia auttoi parhaiten raaka parsakaali, mutta keitetyistä ja höyrytetyistäkin oli hyötyä.(9)

 

Valkosipuli on eri tavoin terveellistä sekä raakana että kypsytettynä. Raakana se estää verihiutaleita takertumasta toisiinsa. Lyhyt kuumentaminen uunissa (200 astetta), 3 minuuttia tai vähemmän, ei vielä tuhoa tätä ominaisuutta, mutta 6 minuuttia jo tekee sen täysin. Raaka valkosipuli 2-3 kertaa viikossa  tutkitusti myös ehkäisee keuhkosyöpää. Kypsytetyssäkin valkosipulissa on vielä mm. antioksidantteja, sitä pitää siis vain syödä enemmän, jos haluaa tietyn terveysvaikutuksen. Ja taas: lyhyempi kypsytys, enemmän ravinteita. (10,11)

 

Ihmisen ruoansulatuksen on vaikea pehmittää sienten solukalvojen mykokitiiniä. Kypsyttäminen auttaa sienten kovia solukalvoja pehmenemään niin, että sienet ovat helpommin sulavia ja niiden huomattava ravinnesisältö pääsee elimistön käyttöön. Nekin sienet joita voi syödä raakana hyötyvät kypsentämisestä, sillä sienissä on erilaisia hydratsiineja, lievästi syöpää aiheuttavia kemiallisia ainesosia, joista suurin osa katoaa kuumennettaessa. Samalla kypsentäminen vapauttaa sienisoluista käyttöön syöpää ehkäisevät polysakkaridit. (12)

 

Perinteisesti kookosöljyä on valmistettu murskaamalla kookospähkinän malto myllyssä, minkä jälkeen raaste on kuivattu nopeasti metallilevyllä tai ilman avulla 60-80 asteen lämmössä. Nykyään kookosöljyä myydään paljon neitsytkookosöljyn nimellä (oliiviöljyn malliin), jolloin valmistaja usein mainitsee että lämpöä on käytetty alle 40 astetta. Tämä ei ole antioksidanttisaannin kannalta eduksi, sillä kookosöljyn antioksidanttimäärä kasvaa, kun valmistuksessa käytetään lämpöä enemmän. Jos lämpöä käytetään vain vähän tai ei ollenkaan ja öljy on ”kylmäpuristettu”, antioksidanttimäärät kärsivät huomattavasti. Paras kookosöljy on siis valmistettu märkämyllymenetelmällä ja käsitelty kuumuudella. (13)

 

Entsyymit ovat tärkeitä – mutta ovatko ne kaikkivoipia?

 

Osa raakaravinnon syöjistä on päätynyt valintaansa luettuaan tai kuultuaan, että ravinnon ja ruoansulatuksen entsyymit katoavat kun ruoka kuumennetaan. Entsyymitutkimuksen pioneeri tri Edward Howell katsoi, että entsyymit olivat elämänvoiman, optimaalisen terveyden avain. Entsyymien säilyttämiseksi ruokaa saisi kuumentaa enintään vähän yli 50 Celsius-asteen.

 

Howellin mukaan raa´an ravinnon entsyymit siirtyvät syödessä kehoon antaen sille elinvoimaa ja pitkää ikää. Kun syödään kypsennettyä ruokaa, Howell ajatteli, elimistön on käytettävä omia entsyymivarastojaan, omaa elinvoimaansa, koska kypsennetyssä ravinnossa ei ole enää entsyymejä. Kypsennetyn ruoan syöminen siis Howellin mukaan kuluttaa ihmisen ”entsyymipankkia” eli elinvoimaa.

 

Tämä on teoria, jonka tueksi Howellilla ei ollut tutkimuksia tai muuta pätevää tietoa. Vitamiinit, hivenaineet, mineraalit, muut fytokemikaalit, aminohapot, sakkaridit, rasvat, ravinnon tuottamistavat ja ruokavalion soveltaminen ihmisen terveydentilan mukaan ovat myös tärkeitä tekijöitä terveyden ylläpitämisessä. Howellin näkemys on kuitenkin vaikuttanut voimakkaasti tiettyyn joukkoon ihmisiä, joiden sinänsä kiitettävänä kannustimena on ollut omasta terveydestä huolehtiminen. Arvaisin että se on vahva taustatekijä nykyisessä, välillä aivan järjettömän tuntuisessa raakaruokabuumissa.

 

Hiukan yksinkertaistaen voi sanoa, että Howellin teorian mukaan raakojen kasvien entsyymit muuttuvat syötyinä ruoansulatusentsyymeiksi. Siihen niiden hyödyllisyys perustuu. Tätäkin voidaan epäillä. Entsyymejä on karkeasti jaotellen kolmenlaisia, elollisten olentojen solujen entsyymit, aineenvaihdunnan entsyymit ja mahalaukun ja suoliston ruoansulatusentsyymit. Vihreälehtisissä kasveissa on yleensä hyvin vähän entsyymejä, ja niiden tehtävä on edistää kasvin mätänemistä. Kun ruoka päätyy mahalaukkuun, sen kimppuun käyvät vatsahapot. Ruoansulatuksen luontainen tehtävä on pilkkoa ja sulattaa kaikki mitä syömme. Siinä tuskin on sijaa Howellin olettamalle siirtymälle ravinnon entsyymeistä ruoansulatusentsyymeiksi, vaan ravintoentsyymit saavat saman käsittelyn kuin muukin ruoka. Tieteellistä näyttöä tälle Howellin olettamukselle ei ole. (14) Ei myöskään ole todisteita, että kypsennetty ruoka vaatisi enemmän entsyymejä sulaakseen kuin kypsentämätön ja olisi siten elimistölle rasittavampaa.

 

Jokaisella elävällä organismilla on vain rajallinen määrä ruoansulatusentsyymejä, ja kun se on loppuun käytetty, organismi kuolee, Howell ajatteli. Aina kun ihminen syö kypsennettyä ruokaa, entsyymivarasto hupenee korjaamattomasti. Tämän teorian tueksi Howell teki kokeita hyönteisillä ja eri-ikäisillä rotilla; hän mittasi myös nuorten ja iäkkäiden ihmisten syljen pitoisuuksia. Kokeet osoittivat, että vanhoilla yksilöillä oli vähemmän entsyymejä kuin nuorilla.

 

Jos Howellin teoria pitäisi paikkansa, ihmisen pitäisi voida pidentää elinikäänsä lähes loputtomasti syömällä raakaa ravintoa ja nauttimalla entsyymilisäravinteita. Tästä ei ole todisteita. Entsyymitasojen lasku ihmisissä ja muissa elollisissa ei ole ainoa ikääntymisen ja kuoleman syy.

 

Howellin mielestä kypsentäminen oli pahaksi kaikille proteiineille, hiilihydraateille ja rasvoille, myös kaikille muille erilaisille ravintoaineille. Hän ei juurikaan nähnyt nykyisen keskivertoruokavalion ongelmia, joita ovat heikko vitamiini- ja hivenainepitoisuus, runsaat hiilihydraatit ja siihen liittyvä tyydyttyneiden rasvojen kaihtaminen, minkä takia ravinnossa on mm. liikaa omega-6-öljyä (esimerkiksi rypsiöljystä) ja kevytlevitteiden transrasvoja. Tämä on ymmärrettävääkin, sillä 1898 syntynyt Howell aloitti entsyymien parissa työskentelyn 1930-luvun alussa, jolloin moni tärkeä vitamiini oli vielä keksimättä, moni tärkeä tutkimus tekemättä, eikä hän elämänsä aikana ehtinyt nähdä ihmisten ruokavalion köyhtymistä ja vääristymistä nykyiseen mittaansa.  Entsyymeillä on tärkeä tehtävä aineenvaihdunnassa ja ravitsemuksessa, mutta ne eivät yksinään riitä korjaamaan huonolaatuisen ravinnon haittavaikutuksia. Howellilla ei myöskään ollut käsitystä siitä vahingosta, jota kylmän ja raa´an ravinnon nauttiminen voi elimistölle aiheuttaa. Harvan ihmisen terveys nimittäin kestää pitkäaikaista kylmän ja raa´an syöntiä.

 

Lämmön merkitys

 

Ihmisen luonnollinen lämpötila on vähän alle 37 astetta. Siinä lämpötilassa elintoiminnot, myös ruoansulatus, onnistuvat sujuvasti. Jos ulkoinen tai sisäinen lämpö laskee, ihminen palelee, jos nousee, ihminen tuntee olonsa kuumaksi ja hikoilee. Elintoimintoihin voi tulla häiriöitä, jos tila jatkuu.

 

Ihminen tarvitsee lämpöä. Myös sisäelimet tarvitsevat sitä. Yksi tapa auttaa kehoa ylläpitämään luonnollista lämpöään on syödä lämmintä ruokaa, etenkin kylmällä säällä.

 

Tämä on niin yksinkertainen periaate, että se tuntuu olevan vaikea käsittää. Olen tehnyt hoitotyötä yli 30 vuotta, ja yhä useammin tapaan ihmisiä, etenkin naisia, jotka ovat viluisia, kalpeita ja väsyneitä, joilla on kylmät jalat ja kädet, alakuloinen mieli ja liikakiloja. Kiinalaisen lääketieteen termein heillä on luonnollisen lämmön vähyyttä. Lähes poikkeuksetta nämä ihmiset korvaavat aterian salaatilla, moni syö välipalaksi hedelmän tai raa´an porkkanan ja herkuttelee jäisillä marjoilla. Kylmä rahka tai jogurtti kruunaa päivän.

 

He potevat ruoansulatuksen energian eli Perna-Mahalaukun Qin vähyyttä. Kylmä raaka ravinto jäähdyttää tämän Qin, eikä ruoansulatuskanava jaksa enää hoitaa tehtäväänsä kunnolla eli pilkkoa syötyä ravintoa ja jakaa sitä eteenpäin sisäelimiin ja muihin kudoksiin. Hyvätkään ravinteet eivät imeydy.

 

Heikentynyt ruoansulatuksen Qi synnyttää makeanhimon, ja runsas sokeri ja muu makea heikentävät Qitä lisää. Siksi ylipaino on aina Qin vähyys-oire. Heikentynyt Qi tuottaa limaa ja kosteutta kudoksiin, ja se altistaa tulehduksille. Moderni länsimainen lääketiede katsoo nykyään, että ylipaino ja lihavuus ovat hiljaista tulehdusta, inflammaatiota, mikä voidaan ymmärtää kiinalaisenkin lääketieteen näkökulmasta. Lima altistaa myös akuuteille infektioille. Lasten korvatulehdukset ovat usein tällaisen limakierteen seurausta. Silloin pitää ruokavaliosta jättää pois lehmänmaito, valkoiset vehnät ja sokeri jotka heikentävät ruoansulatuksen Qitä ja tietysti kaikki kylmä ja raaka (jäätelö on oikea pahis!) ja vahvistaa luonnollista lämpöä. Antibiootteja annetaan tulehduskuumuuden poistamiseksi, ja on tilanteita joissa ne ovat välttämättömiä. Mutta ne jäähdyttävät muutakin kuin korva-, keuhko-, nivel- ym. tulehduksen, ne jäähdyttävät koko Qin eli luontaisen lämmön. Siksi antibiootit voivat väsyttää, aiheuttaa mm. ripulia (Pernan Qi on jäähtynyt) ja luoda lopulta lisää limaa ja tulehduskierteen.

 

Kiinalaisen lääketieteen monituhatvuotisessa perinteessä on aina kiinnitetty suurta huomiota Perna-Mahalaukun Qin säilyttämiseen ja vahvistamiseen, se kun on keskeinen energian ja elinvoiman saannin välineemme. Kiinalaisen lääketieteen kannalta ei ole epäilystäkään, pitääkö ruoka syödä raakana vai kypsennettynä. Jos halutaan ylläpitää ruoansulatuksen kykyä ravita koko kehoa, silloin ruoka syödään ainakin 90%:sesti kypsennettynä. Kylmissä sääoloissa ei rasiteta elimistöä, vaan syödään ja juodaan lämmintä. Vain kovalla helteellä voidaan virkistäytyä viileällä ja raa´alla. Kesällä kannattaa lisäksi syödä tuoreita marjoja, talvella ne syödään sulatettuina ja vähän lämmitettyinä. On myös ankaria kuumuustiloja, joissa voidaan hetkellisesti viilentää kehoa raakaravinnolla, kuten vaikkapa alkoholista vieroittamisen ensi päivinä. Mutta kuuri on lyhyt, ettei luonnollinen lämpö, Qi, vahingoitu.

 

Suurimmalla osalla ihmisiä Perna-Mahalaukun Qi on nykyään heikentynyt, johtuen ravintotottumuksista, ravinnon heikkoudesta ja elämänolojen stressistä. Kypsennettyyn ja lämpimään ruokaan siirtyminen on selkeä ja melko vaivaton keino vahvistaa terveyttä. Moni paleleva, väsynyt potilaani on kokenut jo lämpimän aamupalan (puuro, munakas, keitto) hämmästyttävän voimia antavana. Pienet lämpimät ateriat pitkin päivää vahvistavat, lämmittävät, lisäävät energiaa ja verta, virkistävät ja rauhoittavat mieltä, selkiinnyttävät ajattelua ja parantavat unta. Ruokavalion hienosäätö terveystilan mukaan tapahtuu sitten hyvin koulutetun akupunktuurikon vastaanotolla.

 

Elina Hytönen

 

Lähteet:  John P. Thomas: Raw versus Cooked Food: Which is Healthier? http://healthimpactnews.com/2014/raw-versus-cooked-food

John. P. Thomas: Enzyme Nutrition and Raw Food: Fact or Fiction?

http://healthimpactnews.com/2014/enzyme-nutrition-and-raw-food

1)The Total antioxidant content of more than 3100 foods, beverages, spices, herbs and supplements used worldwide, Nutrition Journal, 1/ 22/2010. http://www.nutritionj.com/content/9/1/3

2) Raw versus cooked vegetables and cancer risk, Cancer Epidemiol Biomarkers Prev., 9/13/2004, PMID: 15342442.

3) Effects of Thermal Treatment on the Phenolic Content and Antioxidant Activity of Some Vegetables, Asian Journal of Clinical Nutrition, 2: 93-100, 7/1/ 2010, http://scialert.net/fulltext/?doi=ajcn.2010.93.100&org=11

4) The effect of cooking on the phytochemical content of vegetables, J Sci Food Agric., April 2014, PMID: 24227349.

5) Multiple molecular and cellular mechanisms of action of lycopene in cancer inhibition, Evid Based Complement Alternat Med. 7/21/2013, PMID: 23970935.

6) Influence of cooking procedure on the bioavailability of lycopene in tomatoes, Nutr Hosp., Sept-Oct 2012, PMID: 23478703.

7) Effect of domestic cooking  on human bioavailability of naringenin, chlorogenic acid, lycopene and beta-carotene in cherry tomatoes, Eur J Nutr., 4/5/2004, PMID: 15309458.

8) Changes in the content of health-promoting compounds and antioxidant activity of broccoli after domestic processing, Food Addit Contam., 11/23/2006, OMID: 17071511.

9) Intake of cruciferous vegetables modifies bladder cancer survival, Cancer epidemiol Biomarkers Prev., July 2010, PMID: 20551305.

10) Effect of cooking on garlic (Allium sativum L.) antiplatelet activity and thiosulfinates content, J Agric Food Chem., February 21, 2007, PMID: 17256959.

11) Raw garlic consumption as a protective factor for lung cancer, a population-based case-control study in a Chinese population, Cancer Prev Res (Phila)., July 2013, PMID: 23658367.

12) On Eating Raw Mushrooms, David Campbell, Retreaved 4/11/2014, originally published in Mycena News, November 2008. http://www.mykoweb.com/articles/EatingRawMushrooms.html

13) What Type of Coconut Oil is Best? How to Choose Coconut Oil, Brian Shilhavy, healthimpactnews.com, Retrieved 4/17/2014. http://healthimpactnews.com/2014/what-type-of-coconut-oil-is-best-how-to-choose-a-coconut-oil/

14) Enzyme Nutrition: Unlocking the Secrets of Eating Right for Health Vitality and Longevity, Dr. Edward Howell, M.D., Avery a member of Penguin Putnam Inc., 1985.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Rokotusten haittavaikutuksia voi yrittää minimoida

 


 

jos välttämättä haluaa ottaa rokotuksen

 

 

Suomessa 95 % lapsista rokotetaan. Aikuiset ottavat rokotuksia mm. flunssaa, hepatiitti B:tä, papilloomavirusta, jäykkäkouristusta, poliota, isorokkoa ja malariaa vastaan.

Rokotuksissa ihmiseen ruiskutetaan tai hänelle annetaan suun tai nenän kautta elävä, osittain tai kokonaan inaktivoitu eli tainnutettu taudinaiheuttaja, virus tai bakteeri, sekä tehosteaineita eli adjuvantteja ja muita lisäaineita. Elävää poliovirusta annetaan usein suun kautta. Rokoteaineksista tavallisimpia ovat alumiini (neljä eri muotoa), elohopea (timerosaali), erilaiset öljyt kuten Freundin emulsifioitu öljy, mineraaliöljy, maapähkinäöljy ja haiöljy, bakteeriperäiset tuotteet kuten hinkuyskäbakteeri Bordettella pertussis, Mycobacterium (tuberkuloosi), koleratoksiini jne. Mukana on eläinsoluja, esim. apinan munuaista tai keuhkoa, vasikan sikiötä, lehmän sydäntä, kanan embryota tai munaa, koiran munuaista, hevosen, hiiren tai sian verta, kanin aivoja, lehmän verta ynnä muita. Niissä on myös ihmisen sikiötä. Lisäksi rokotteissa on antibiootteja, geenimanipuloitua virus-, bakteeri-, hiiva- tai eläinperäistä DNA:ta, liuottimia kuten polysorbaatti 80 tai 20, formaldehydiä, vapaita aminohappoja, kortisonia, natriumboraattia, fenolia, natriumhydroksidia eli lipeää, lipopolysakkarideja, sukroosia, sorbitolia ja monenlaisia muita kemikaaleja. (1)

Koktailin tarkoituksena on stimuloida immuunipuolustusta. Tutkimukset näyttävät, että immuunivasteen aktivointi voi jatkua jopa kaksi vuotta rokotuksen jälkeen. Eikö se sitten ole hyväksi?

Ei, sillä rokote on keinotekoinen patogeeni, jota vastaan elimistö yrittää kaikin voimin taistella. Yleensä tartuntatautien aiheuttajat pyrkivät kehoon nenän, suun, keuhkotiehyiden tai ruoansulatuskanavan limakalvojen kautta. Limakalvojen oma immuunijärjestelmä – IgA-immuunisysteemi – hoitaa useimmiten omin voimin tunkeutujan nujertamisen. Sen jälkeen taisteluvalmius sammuu nopeasti, mikä tapahtuu siksi etteivät normaalit solut vaurioittuisi.

Organismien antaminen ruiskeena tai muuta kautta immuunipuolustuksen stimuloimiseksi on luonnoton tapahtuma. Lukuisat tutkimukset osoittavat, että kun kehon immuunisysteemi aktoivoidaan, myös aivojen immuunisolut, mikrogliat ja astrosyytit, aktivoituvat. Mitä voimakkaampi ja pitkäaikaisempi kehon stimulaatio on, sitä voimakkaampi ja pitkäaikaisempi on aivosolujen reaktio. (2) Pitkittyneellä kemiallisella stimulaatiolla voi olla niihin tuhoisa vaikutus. Aivoissa syntyy tulehdustila ja/tai verenvuotoa.(3) Aivotulehdus eli enkefaliitti voi seurata mistä tahansa rokotteesta, ja sen mainitsevat useimmat rokotteiden valmistajat tuoteselosteessaan muiden mahdollisten haittavaikutusten ohella. Enkefaliittia liittyy runsaasti etenkin hinkuyskärokotteeseen (missä tahansa rokoteyhdistelmässä), tuhkarokko-, sikotauti- ja vihurirokko-rokotteisiin (missä tahansa yhdistelmässä), hepatiitti-B-rokotteeseen, HPV-rokotteeseen (Gardasil, meillä Cervarix), vesirokko- ja lukuisiin influenssarokotteisiin. Lasten kehittyvät aivot ovat erityisen alttiita aivotulehduksen haitoille.

Akuutilla enkefaliitilla on seurauksensa. Liikerajoitukset, henkinen jälkeenjääneisyys, epilepsia, keskittymis- ja oppimisvaikeudet, ADHD ja alentunut älykkyys ovat tavallisia (Yhdysvaltain rokotehaittojen seurantaa tekevä viranomaiselin VAERS, Table of Reportable Events Following Vaccination). Esimerkiksi narkolepsiatapauksissa rokote laukaisee autoimmuunitulehduksen lapsen unikeskuksen soluissa.(4)

Tehosteaine alumiini aiheuttaa hermosolujen kuolemaa. Se kerääntyy aivoihin ja muualle elimistöön. Se on neurotoksiini, johon liittyy riski sairastua autoimmuunisairauksiin (autismi, diabetes, astma, reuma, allergiat, MS-tauti) ja pitkäaikaiseen enkefaliittiin neurologisine komplikaatioineen. Se liitetään Alzheimerin tautiin, parkinsonismiin, verisairauksiin, syöpään jne.

Säilöntäaineena käytetty timerosaali (josta 50% on elohopeaa) metaboloituu aivoissa metyylielohopeaksi ja siitä edelleen vielä myrkyllisemmäksi ”epäorgaaniseksi” elohopeaksi, joka varastoituu aivoihin ja muihin kudoksiin, kuten munuaisiin. Se ei siis metaboloidu harmittomaksi, kuten kuulee rokotuksia edistävien tahojen väittävän. Elohopea on myrkyllinen aivosolujen mitokondrioille ja tunnettu neurotoksiini, mutageeni ja karsinogeeni eli syövän aiheuttaja. Yhdysvaltain CDC:n (Centers for Disease Control and Prevention, korkea terveysviranomainen joka vastaa suunnilleen meidän THL:a) omat tilastot todistavat sen yhteyden autismiin, ei-orgaanisiin unihäiriöihin kuten narkolepsiaan ja puhehäiriöihin.(5) Alumiini ja elohopea yhdessä tehostavat toistensa myrkyllisyyttä. – Rokotteiden valmistajat yleensä kieltävät, että rokotteissa olisi enää elohopeaa, mutta esimerkiksi 60 %:ssa flunssarokotteista se on edelleen mukana. Sikainfluenssarokote Pandemrixissa on elohopeaa. Dr Boyd Haleyn (Kentuckyn yliopisto, 2012) mukaan elohopeaa on myös yhä kaikissa lasten rokotteissa. (6)

Viime vuosina on puhjennut suuriakin tartuntatautiepidemioita, joissa lähes kaikki sairastuneet ovat olleet rokotettuja. Hinkuyskätapaukset lisääntyvät voimakkaasti teollisissa maissa, samoin tuhkarokko ja sikotauti. Kaliforniassa on äskettäin puhjennut polioepidemia, jota tutkijat kutsuvat – hiukan epätoivoisesti – ”polion kaltaiseksi sairaudeksi”, koska siinäkin valtaosa sairastuneista on rokotettu poliota vastaan. Toisaalta Intian ”onnistuneeksi” julistettu polion hävityskampanja tuotti vuonna 2011 47.500 polionkaltaista halvausta, jotka levisivät suun kautta annettavan poliorokotteen avulla. Poliorokotteen aiheuttamia poliotapauksia on raportoitu 1950-luvulta asti.

Flunssarokotteidenkin teho on erittäin kyseenalainen. Arvostettu englantilainen tutkimuslaitos Cochrane Reviews kävi läpi yli 40 kliinistä tutkimusta. Se totesi rokotteiden tehosta: ”Keskimäärin ehkä 1 (rokotettu) aikuinen 100:sta saa influenssan kaltaisia oireita, verrattuna rokottamattomien 2:een aikuiseen 100:sta. Toisin sanoen, meidän on rokotettava 100 tervettä aikuista, että saamme ehkäistyksi yhden oireilevan tapauksen. Emme kuitenkaan havainneet uskottavaa näyttöä, että rokote ehkäisisi komplikaatioita kuten keuhkokuumetta tai kuolemia.”(7) Alle 2 vuoden ikäisten lasten (6kk-24kk) flunssarokotusten tehosta ei myöskään ole näyttöä. Asthma Health Caren tutkimuksessa, jossa perehdyttiin 51:een tutkimukseen (294 000 lasta), ei saatu näyttöä, että flunssarokote olisi ollut placeboa tehokkaampi. Yli 2-vuotiailla lapsilla teho oli vain 33%. (8) Flunssarokotukset eivät ole myöskään vähentäneet sairaslomapäiviä tai sairaalahoitoja eivätkä yli 65-vuotiaiden sairaalahoitoja flunssan komplikaatioiden vuoksi; vanhusten flunssaan sairastumista ne vähensivät hiukan. (Cochrane-analyysi, 75 tutkimusta). Sen sijaan flunssarokotetuilla lapsilla on kolme kertaa suurempi riski joutua sairaalahoitoon flunssan takia (Mayo Clinic, Minnesota, tutkimus 6 kk – 18 vuoden ikäisillä, esitetty konferenssissa The 105th International Conference of the American Thoracic Society, San Diego, 2013).

Kausirokote flunssankaltaisia oireita vastaan näyttää toimivan parhaiten täysin terveiden aikuisten kohdalla, koska vain heillä on todettu muodostuvan riittävästi vasta-aineita – joka siis on rokottamisen tarkoitus. Pienet lapset, kroonikot, vanhukset jäävät tämän ryhmän ulkopuolelle, heitä siis rokotetaan turhaan ja itse asiassa vain heidän vahingokseen.

Rokotteiden todellisesta tehosta ei ole koskaan ollut luotettavaa tutkimustietoa. Haittavaikutuksistakin on saatu varmaa tietoa vasta, kun rokotetut ovat poteneet, sairastuneet vakavasti tai kuolleet. Lääketehtaiden tutkimukset tehdään – ymmärrettävästi – valmistajan taloudellista etua silmälläpitäen, lääketeollisuushan on liiketoimintaa. Tavallisesti rokotetutkimus etenee näin: ryhmä A saa tutkittavaa rokotetta, ryhmä B saa jotain toista rokotetta ja ehkä myös lääkettä, ja sitten tuloksia verrataan, jolloin A-ryhmän saama rokote osoittautuu tehokkaammaksi ja/tai vähemmän haittavaikutuksia aiheuttavaksi. Haittavaikutuksia ei myöskään odotella turhan kauan, 1 – 4 viikkoa riittää.  Vertailun vuoksi: 1-tyypin diabetes puhkeaa tyypillisesti 3-4 vuotta rokotuksen jälkeen, tämän todistavat diabetesepidemiat tiettyjen rokotuskampanjoiden jälkeen. Lääketehtaat eivät myöskään ole vielä koskaan tehneet rokotetutkimusta, jossa verrokkiryhmä B saisi vain suolaliuosta, jolloin A-ryhmän kokemat tehot ja haitat vertautuisivat rehellisesti. Tai jos ovat tehneet, tulosta ei ole haluttu julkaista.

Lisäksi lääketehtaat ja terveysviranomaiset eivät KOSKAAN tee tutkimusta, jossa verrattaisiin rokotettujen ja rokottamattomien sairastuvuutta ja terveydentilaa. Ne tilastolliset tutkimukset, joita riippumattomat tutkijat ovat tehneet, osoittavat että tähän kaihtamiseen on rokottajilla hyvä syy. Olen löytänyt tällaisia tutkimuksia kuusi, Englannissa, Uudessa Seelannissa 1992 ja 1995, Espanjassa 1999 ja vuonna 2011 Saksassa tehdyt tutkimukset sekä Keski-Euroopan maita koskeva lastenlääkärien tutkimus. Ne kaikki osoittavat, että rokottamattomien lasten terveys on huomattavasti parempi kuin rokotettujen. Saksalaiset tutkimukset koskivat 8000 0-19-vuotiasta lasta ja toinen, vielä suurempi tutkimus (KIGGS) 17,461 lasta, iältään  0-17 vuotta.

Tutkimukset paljastavat, että rokotetut lapset potevat huomattavasti enemmän erilaisia sairauksia kuin rokottamattomat. Esimerkiksi astmaa poti 4,7% rokotetuista (6 % USA:ssa, 14-16 % Australiassa, lähde Australia´s Health 2004, AIHW), rokottamattomista 2,5 %, neurodermatiittia oli 13,2 %:lla rokotetuista, rokottamattomista 7%:lla. Tuhkarokkorokotuksen saaneista 92 % tarvitsi kitarisaleikkauksen rokotuksen jälkeen, rokottamattomista ei yksikään. Poskiontelontulehduksia, syyliä, iho-ongelmia ja keskikorvantulehduksia, diabetesta ja epilepsiaa oli rokottamattomilla huomattavasti vähemmän, samoin allergioita, keliakiaa, lukemis- ja puhehäiriöitä, ahdistusta ja masennusta ja vuoteenkastelua. Autismitapauksia oli rokottamattomien parissa neljä, joista yhdellä oli veressä paljon elohopeaa, alumiinia ja arsenikkia, toisen äiti reagoi voimakkaasti elohopeaan. Ero on valtava rokotettuihin verrattuna. Yhdysvalloissa, jossa lapset saavat eniten rokotuksia maailmassa, CDC ilmoittaa autismia potevien määräksi 1: 88 lasta (toiset lähteet 1:50).(9)

1-tyypin diabetes on rokotusten myötä lisääntynyt kaikkialla voimakkaasti. Suomessa on pitkään esiintynyt 1-tyypin diabetesta suhteellisesti eniten maailmassa. Immuuniasiantuntija J.Barthelow Classen, MD on seurannut suomalaislasten rokotusten lisääntymisen ja diabeteksen esiintymisen suhdetta. Suomessa rokotettiin 114,000 lasta hemofilus-influenssaa vastaan. Rokotuksen tarkoituksena oli estää 7 kuolemaa ja 7-26 aivovauriota 100.000:ta rokotettua lasta kohden. Ensimmäisen rokotuskierroksen jälkeen Suomessa nähtiin 56 ”ylimääräistä” diabetestapausta/100.000 rokotettua lasta. Kun rokotuksen tehoa lisättiin vahvemmalla rokotteella, saatiin 75 ylimääräistä diabetestapausta/100.000 lasta. Kummallakin kerralla diabetekset puhkesivat tilastollisesti merkittävinä ryppäinä 3-4 vuotta rokottamisen jälkeen. Ennen rokotuksia alle 4-vuotiaiden lasten diabetestilanne oli Suomessa stabiili.(10) – Uudessa Seelannissa 1-tyypin diabetestapaukset lisääntyivät 60% massiivisen B-hepatiittirokotus-kampanjan jälkeen. CDC:n kokoamat tiedot osoittavat, että 8-viikkoisena saatuun B-hepatiittirokotukseen liittyy 90%:lla kohonnut riski sairastua 1-tyypin diabetekseen.(11)

Ota selvää, ennen kuin päätät rokotuttaa itsesi

ja ennen kaikkea lapsesi.

Jos päätät ottaa rokotuksen

Lääkärit Russell Blaylock, MD, neurokirurgi ja Harold Buttram, MD suosittelevat seuraavia varotoimenpiteitä henkilölle joka aikoo ottaa rokotuksen. Huomaa, että haittavaikutukset ovat harvinaisempia niillä, joilla on terveellinen ruokavalio, hyvä ravinnetaso ja hyvä suolistofloora.

 

1)     1)  Älä koskaan anna rokottaa sairasta lasta, ei edes lievästi nuhaista, sillä kaikki virukset heikentävät immuunipuolustusta, ja kysymyksessä voi olla virus. Lapsi on tällöin alttiimpi rokotuksen haittavaikutuksille. Älä rokotuta itseäsikään, ellet ole kunnossa.

2)  Älä anna lapsen saada enempää kuin kaksi rokotusta kerralla – eikä koskaan yhdistelmärokotteita. Harkitse tarkkaan omallakin kohdallasi. Paras on, jos yksittäisten rokotteiden välillä on kuusi kuukautta, että immuunipuolustus ehtii toipua. 

3)      3) Vältä kaikkea sokeria useita päiviä ennen ja jälkeen rokottamisen, koska sokeri alentaa immuunipuolustuksen suojaavia toimintoja. Se heikentää valkosolujen kykyä tuhota bakteereja ja viruksia.

4)      4) Älä koskaan suostu ottamaan rokotetta, jossa on timerosaalia. Vaadi nähtäväksesi lista aineista, joita rokote sisältää. Lisäisin tähän: jos olet raskaana, älä ota rokotuksia. Sikiön arvioitu ”turvallinen” elohopean saanti on enintään 0,01 mg – influenssarokotteessa elohopeaa on 25 mg, siis 2.500 kertaa ”turvallinen” määrä. Tuo turvallisuusrajakin on jonkinlainen rokottajien työhypoteesi, sillä timerosaalille ei ole todettu ihmiselle toksikologisesti turvallista saantimäärää, vaan pieninkin saanti on haitallinen. Sikiön aivoverieste ei kykene tehokkaasti torjumaan rokotuksen kemikaaleja, joten lapsesi mahdollisuus sairastua esimerkiksi autismiin on monisatakertainen.(12) Rokotusten on myös todettu aiheuttavan sikiökuolemia. Vuosien 2008-2009 flunssarokote aiheutti sikiökuolemia ja keskenmenoja suhteessa 6,8 kuolemaa miljoonaa raskaana olevaa kohti, mutta kaksoisrokote 2009-2010 aiheutti 77,8 sikiökuolemaa miljoonaa raskaana olevaa kohti. Lisäys oli 4250%. H1N1-rokotteen pakkauksessa on valmistajan varoitus: ”Ei ole tiedossa, voivatko nämä rokotteet aiheuttaa vahinkoa sikiölle raskaana olevia rokotettaessa tai voivatko ne haitata suvunjatkamiskykyä.” Todelliset vahinkoluvut ovat suurempia, sillä alle 10 % haittavaikutuksista tulee yleensä raportoiduksi viranomaisille, ja kuolemantapauksista raportoidaan noin 1 prosentti. Rokotteiden vaikutuksista raskaana oleville ei ole olemassa kunnollista tieteellistä tutkimusta.(13)

5)      5) Ota mukaasi rokotuspaikalle kylmäpakkaus, jonka asetat heti pistokohtaan, sillä se hillitsee immuunireaktiota. Jatka kylmäpakkauksen käyttöä vielä kotona loppupäivän ajan. Jos saat immuunireaktioita seuraavana päivänä, ota kylmä suihku ja jatka kylmäpakkauksen käyttöä.

6)     6)  EPA, kalaöljyn Omega 3, on vahva immuunireaktion laimentaja. Suuri määrä EPA:a saattaa tästä syystä altistaa infektioille (esim. vilustumiselle), mutta rokotuksen tehosteaineiden aiheuttaman immuunireaktion hillitsemiseksi se on paikallaan. Kun EPA-öljy nautitaan tuntia ennen rokotepistosta, joka sisältää erittäin haitallista lipopolysakkaridia (LPS), se tutkimusten mukaan salpaa täydellisesti LPS:n kyvyn aiheuttaa aivotulehdus. Ota keskivertoannos päivittäin ja lisää sitä, jos oireet vaativat.

7)      C-vitamiini on tärkeä tulehdusten estäjä. Harold Buttram suosittelee 500 mg joka neljäs tunti päiväsaikaan. Russell Blaylock suosittelee 1000 mg neljä kertaa päivässä aterioiden välillä ja kehottaa välttämään askorbiinihappoa (joka on synteettinen C).

8)      Kurkumiini ja kversetiini ovat flavonoideja jotka pystyvät salpaamaan tehosteaineiden laukaiseman, haitallisen pitkäkestoisen immuunireaktion.

9)      E-vitamiinin ei-synteettinen eli luonnollinen muoto gamma-tokoferoli lievittää immuunirektioita ja tulehdusta.

10 7)  Astaxantiini on karotenoidi (A-vitamiinin esiaste). Se estää tulehduksia ja muiden karotenoidien tavoin suojaa rokotteiden myrkyllisyyttä vastaan. Australian alkuasukkaiden ja Afrikan lasten rokotekuolemien yhteydessä on havaittu karotenoidien puutosta.

11    8) Rokotekuolemissa on havaittu myös sinkin puutos; sinkki suojaa voimakkaasti rokotteiden myrkyllisyydeltä. Älä käytä sinkki-kupari-yhdistelmää, koska kupari tri Blaylockin mukaan kiihdyttää vapaiden radikaalien muodostusta.

12    9) Vältä kaikkia immuunistimulantteja, kuten maitoheraproteiinia tai betaglukaania.

13   10) Ota päivittäin monivitamiini-hivenainevalmiste, jossa ei ole rautaa. Näin saat B-vitamiinia ja seleeniä, joka on tärkeä virusinfektioiden vastustaja ja vähentää tulehdusreaktiota rokotteeseen.

14   11) Ota magnesium-sitraattia/malaattia 500 mg (elementaalimagnesiumia) 2 kapselia 3 x päivässä.  

15   12)  D3 on hyvin tärkeä. Se on tri Blaylockin mukaan oikeastaan hermohormoni, ei vitamiini ja lievittää immunologista ylirektiota – tai kohentaa alireaktiota. Rokottamisen jälkeen se auttaa immuunireaktion kontrollissa, jos lapset saavat 5000 kansainvälistä yksikköä IU (noin 125 mikrogrammaa) päivässä kahden viikon ajan ja sen jälkeen 2000 yksikköä (noin 50 mikrogrammaa) päivässä ja aikuiset 20.000 yksikköä (noin 500 mikrogrammaa) kahden viikon ajan ja sen jälkeen 10.000 yksikköä (noin 250 mikrogrammaa). Lisäksi alle 12-vuotiaiden lasten pitäisi saada kalsiumia 250 mg/p ja aikuisten 500-1000 mg/p, koska D-vitamiini tehoaa paremmin kalsiumin kanssa.

16    13) Vältä rokotuksen aikaan ehdottomasti kaikkea elohopeapitoista ruokaa, koska elohopea on voimakas autoimmuunisairauksien aiheuttaja ja altistaa virusinfektioille – ja sitä on esimerkiksi flunssarokotteissa. (Toisaalta kalan syönti raskaana ollessa suojaa sikiötä esim. ADHD-riskiltä, ja kaloissa voi olla elohopeaa. Suosittelen korkealaatuisia, puhtaita omega 3 –valmisteita.)

17     14) Vältä kaikkia öljyjä jotka heikentävät huomattavasti immuunipuolustusta ja lisäävät tulehdusta – näitä ovat rypsi-, soija-, auringonkukka-, maissi-, saflori- ja maapähkinäöljyt (rokotteiden sisältämä maapähkinäöljy on myös aiheuttanut maapähkinäallergian räjähdysmäisen yleistymisen maailmalla). Turvallisia ovat oliiviöljy, kookosöljy, seesamöljy ja avokadoöljy. Ja voi.

18     15) Persiljassa on apigeniini-nimistä flavonoidia, joka on hyvin vahva autoimmuunisairauksien ehkäisijä. Toinen hyvä ehkäisijä on sellerin luteoliini. Blaylock suosittelee tehosekoittamaan näitä ja juomaan sekoitusta lasillisen 2xp.

19    16)  Juo vahvaa valkoista teetä 4xp. Sekin hillitsee autoimmuunireaktioita.

Lisävaroitus 1: Jos suvussasi on autoimmuunisairauksia, sinä ja lapsesi olette alttiimpia rokotusten mahdollisesti laukaisemille autoimmuunisairauksille. Näitä ovat ekseema, astma ja muut allergiat ja yliherkkyydet, myös erilaisille ruoka-aineille, lupus, 1-tyypin diabetes, autismi, reuma jne. Viimeisten 30 vuoden aikana autoimmuunisairaudet ovat yli kaksinkertaistuneet. On vahvaa tutkimusnäyttöä, että nämä autoimmuunisairaudet liittyvät rokotteisiin.(14)

Lisävaroitus 2: Vältä ehdottomasti parasetamolin käyttöä ennen ja jälkeen rokotuksen, etenkin lasten kohdalla. Yksikin annos parasetamolia (esimerkiksi Panadol) heikentää maksan kykyä tuottaa glutationia, joka on voimakas antioksidantti. Kaikkien rokotusten tarkoitus on käynnistää tulehdus, ja keho tarvitsee riittävästi glutationia tulehduksen hillitsemiseen. Varsinkin lasten kuumeisiin ei pidä käyttää parasetamolia, joka voi nopeasti aiheuttaa maksavaurion. (15)

Mikään rokote ei ole täysin turvallinen. Kun olet ottanut rokotuksen, vastuu on sinun. Jos sinä tai lapsesi saatte ikäviä, elinikäisiäkin vaurioita, kukaan ei korvaa niitä. Useimmiten niitä ei osata tai edes suostuta tunnistamaan rokotuksesta johtuviksi.

Pandemrix-rokotteen (sikainfluenssarokote) aiheuttama narkolepsia on – autismin  ohella, siitä myös on jo maksettu korvauksia – historiallinen poikkeus. Suomen THL on luvannut narkolepsiaperheille korvauksia, ja Englannin hallitus on alkanut maksaa rokotteesta narkolepsian, katalepsian tai muun vakavan vamman saaneiden lasten vanhemmille miljoona puntaa tapausta kohden. Euroopassa noin 800 lasta on saanut tästä rokotteesta narkolepsian tai muun vakavan vamman, ja lisää tapauksia ilmenee koko ajan. Niiden arvellaan nousevan noin 3.750:een Euroopassa, missä  yli 60 miljoonaa lasta sai rokotteen.

Pyydä rokottajaa kertomaan ja näyttämään, mitä aineksia rokotteessa on ja mitä haittavaikutuksia rokotteen valmistaja ilmoittaa rokotteella olevan. Lista haitoista on rokotepakkauksessa. Laki potilaan oikeuksista ja kuluttajansuojalaki antavat sinulle oikeuden tietää, mitä ostamasi tuote sisältää. Sinulla on myös oikeus olla ostamatta haitallista tai vialliseksi osoittautunutta tuotetta. Rokote on ostettu Suomeen sinun verorahoillasi.

Elina Hytönen, 2014

Lähteet:

1)      Osoitteessa http://www.sailhome.org/Concerns/Vaccines.html , artikkeli Vaccines, on lista     rokotteiden ainesosista sekä linkit mm. CDC:n omiin ainesosaluetteloihin.

2)      Russell L. Blaylock, MD, Vaccination Dangers Can Kill You or Ruin Your Life,  http://articles.mercola.com/sites/articles/archive/2004/05/12/vaccin…

3)      Blaylock RI, The danger of excessive vaccination during brain develoment, Medical Veritas,2008; 5(1): 1727-1741.

4)  ”Glaxo´s Swine Flu Shot Linked to Narcolepsy in UK Kids.”Bloomberg, February 26, 2013.

5)  Thomas Verstraeten, MD, CDC:n tutkija, analyysi koskien 400.000 lasta, synt. 1991 – 1997. Jo vuonna    2000 CDC:n viranomaisille raportoitiin timerosaali-altistukseen liittyvästä korkeasta autismin, ei-orgaanisten unihäiriöiden ja puhehäiriöiden riskistä. Tuntuu epätodennäköiseltä, ettei Suomen THL olisi ollut niistä tietoinen. Katso prwb.com; preventdisease.com; ashotoftruth.org

6)  http://www.naturalnews.com/037504_flu_shots_hospitalization_go…; Advanced Registered Nurse Practitioner Care Volume 10. Number 7 Official Newsletter of ARNPs United; http://www.cdc.gov/; http://www.greenhealthwatch.com

7) Influenzae, Reviewer, Cochrane Acute Respiratory Infections Group and Cochrane Vaccine Field, http://assembly.coe.int/CommitteeDocs/2010/Jefferson_statement.pdf

8) http://www.fbasthma.info/videos/flu-vaccines-do-not-work.html

Informed Choice, Issue 21, 2009; http://www.icpa4kids.org/

 9) http://vactruth.com/2014/02/26/unvaccinated-children-healthier/; Allergic diseases and atopic sensitization in children related to farming and anthroposophic lifestyle –Persifal study, Allergy 2006, 61 (4): 414-421.; http://www.ias.org.nz; www.vacunacionlibre.org; http://www.cdc.gov/ncbddd/autism/data.html; http://truth11.com/2009/09/29h1n1-swine-flu-vaccine-insert-admits

10) International Vaccine Conference Exclusive Report, page 6; http://www.icpa4kids.org/HPA-Articles/vaccine-conference-exclusive-re…

11) http://www.vaccines.net/toppage 1.htm; Classen JB. Diabetes epidemic follows hepatitis B immunization program. New Zealand medical Journal 1996;109:195

12) http://www.thelibertybeacon.com/2013/12/12thimerosal-autism-th…; http://www.fda.gov; http://www.epa.gov/hg/effects.htm

13) The Deadly Truth About Flu Vaccines and Pregnancy, Gary Null, 2014, http://www.greenmedinfo.com/blog/deadly-truth-about-flu-vaccine

14) Russell L. Blaylock, MD, Autoimmunity and Vaccinations; http://icpa4kids.0rg/Wellness-Articles/vaccines-neurodevelopment…

15) Tri Brownstein, artikkeli Just Say No To Acetaminophen; http://healthimpactnews.com/2015/just-say-no-to-acetaminophen-2/

Katso myös

VRAN eli Vaccination Risk Awareness Network

International Medical Council of Vaccination

 

KAHVI VÄSYTTÄÄ JA NOSTAA VERENSOKERIA

 

Mitä kahvi oikeasti tekee? Yllätys:

 

KAHVI VÄSYTTÄÄ JA NOSTAA VERENSOKERIA

 

Kun juot kahvia, väsymys kaikkoaa ja aivot kirkastuvat. Olet stimuloinut itsesi työkuntoon.

Mutta.

Lue mistä on kysymys.

Oma vuoristoratasi

 Miljardit ihmiset maailmalla juovat kahvia. Se on maailman yleisin huumausaine, joka käyttäytyykin kuin huumausaine: se aiheuttaa riippuvuutta ja vieroitusoireita, ja sillä on myös syviä haittavaikutuksia. Ihmiset eivät vain osaa tunnistaa niitä.

Kahvin kofeiini stimuloi keskushermostoa. Aamun ensimmäinen kupillinen aloittaa aivoissa villin neuronitulituksen, sanoo Stephen Cherniske kirjassaan Caffeine Blues: Wake Up to the Hidden Dangers of America´s #1 Drug , 2008. Hermosolujen kiihtynyt toiminta sysää aivolisäkkeen erittämään hormonia, joka käskee lisämunuaisten tuottaa adrenaliinia. Se on nk. stressihormoni.

Adrenaliinin avulla esi-isämme juoksivat karkuun sapelihammastiikeriä ja nykyurheilijat voittavat pikajuoksun olympiakultaa tai hento nainen tempaa lapsen päällesyöksyvän auton edestä. Kofeiini synnyttää adrenaliinin välityksellä pakene tai taistele –tilan, jota et itse asiassa tarvitse istumatyössäsi. Et juuri muussakaan työssä tai perhe-elämässä. Ellei vaaratilannetta ole, koet itsesi vähän aikaa valppaaksi ja sen jälkeen kohta levottomaksi. Kuluu noin tunti ja stressihormonin taso alkaa laskea. Nyt sinua luultavasti väsyttää ja olet nälkäinen. Saatat myös olla ärtynyt, ehkä päätä särkee ja kädet vapisevat, aivot eivät toimi. Nämä ovat vieroitusoireita.

Tämä vaihe on monelle toisen kahvikupin aika. Tai makean välipalan, jolta toivotaan virkistystä. Mutta sekä kofeiini että sokeri antavat vain uuden stressihormonipiikin, joka kohta taas haihtuu. On paljon ihmisiä joilla väsähtäminen ja kofeiinin tai namipalan nauttiminen vuorottelevat koko päivän, niin että noin klo 15 heistä on puhti poissa eivätkä he jaksa keskittyä mihinkään. Taisteluvalmiuden tila, joka koskee käytännössä kehon joka solua, vie toistuessaan voimat.

Kahvi kohottaa stressitasoa – ja verensokeri heilahtaa ylös

 Kahvin kofeiini stimuloi adrenaliinin tuotantoa ja samalla laskee serotoniinin, aivojen rauhoittavan välittäjäaineen tasoa. Se stimuloi myös epinefriinin ja norepinefriinin tuotantoa, jotka nekin ovat stressihormoneja. Näiden kaikkien vaikutuksesta sydämen syke ja hengitys kiihtyvät, lihakset jännittyvät, verenpaine nousee, aineenvaihdunta kiihtyy, koko keho valmistautuu toimintaan.

Stressireaktioon kuuluu myös kohonnut verensokeri. Kun adrenaliini lisääntyy, maksa tulkitsee sen hätätilanteeksi ja alkaa erittää glukoosia vereen, jotta elimistö – myös aivot – saa lisäenergiaa. Nyt haima lähettää peliin insuliinia, ja verensokeri putoaa kohta alle normaalin. Tämä on tilanne jossa epileptikot helposti saavat kohtauksen. Mutta yleisesti tämä aiheuttaa nälän tunteen ja makeanhimoa. Kahvikuppi tai makea välipala tai muu hiilihydraattipitoinen ruoka nostaa taas verensokerin yli normaalitason. On selvää että kofeiini voi vaikeuttaa huomattavasti diabeetikon sokeritasapainon hallintaa.

Jotkut tutkimukset näyttävät osoittavan, että kahvi voi estää diabetesta tai auttaa sen säätelyssä. Toiset tutkimukset taas osoittavat, että kahvin kofeiini voi kumota kahvin muut mahdolliset positiiviset vaikutukset ja itse asiassa pahentaa diabetesoireita. Duke Universityn (USA) tutkijat ovat tehneet useita tutkimuksia kofeiinin vaikutuksesta 2-tyypin diabetekseen. Yhdessä niistä ruoan kanssa nautittu kofeiinitabletti nosti veren insuliipitoisuutta 48 % ja verensokeria 21 % enemmän kuin lumetabletti (14 koehenkilöä, Diabetes Care, 2004). Toisessa tutkimuksessa koehenkilöiden keskimääräinen päivittäinen verensokeri oli 8 % korkeampi niinä päivinä, joina he ottivat kofeiinia. Verensokeri kohosi heti kofeiinin nauttimisen jälkeen. Tutkijat totesivat, että verensokerin kohoaminen vastasi suuruudeltaan diabeteslääkkeen alentavaa vaikutusta. Kun toisessa tutkimuksessa kofeiini lisättiin dekofeinoituun kahviin, tulos oli sama. Kahvin muut ominaisuudet eivät siis kumonneet kofeiinin vaikutusta. Kofeiini pystyy mitätöimään diabeteslääkkeen verensokeria alentavan vaikutuksen, tutkijat totesivat. (Diabetes Care, 2008; www.vitasearch.com/get-clp-summary/32973).

Kahvi on yleisimpiä väsymyksen syitä

 Kofeiini vaikuttaa suoraan keskushermostoon, se selkiinnyttää ensi alkuun pään ja virkistää. Mutta se ei anna lisää energiaa, vaikka siltä vaikuttaakin. Kahvi piiskaa esiin voimareservejä, joita ei pitäisi haaskata. Niin käy varsinkin silloin, kun väsynyt ihminen koettaa jaksaa kahvin avulla. Se lienee tuttu ilmiö jokaiselle kahvinjuojalle. Kahvi antaa hetken sysäyksen, jota seuraa taas väsymys, masentunut olo ja kaikenlaisen napostelun pakko.

Kun tätä jatkuu eli kahvin aiheuttamasta stressitilasta tulee krooninen, lisämunuaiset alkavat väsähtää. Kahvinjuojalle on kehittynyt riippuvuus kofeiinista. Häntä vaivaavat todennäköisesti väsymys, ahdistus, mielialan heilahtelut, unihäiriöt ja masennus. Ruokavalio on oikukasta, syöminen epäsäännöllistä. Ajan mittaan kahvia tarvitaan yhä enemmän, ja lisämunuaiset uupuvat. Kahvinjuojalla on krooninen väsymystila.

Adrenaaliuupumus

Kofeiini saattaa hermoston ja sisäeritysrauhaset ylikiihottuneeseen tilaan. Kun lisämunuaiset ovat pitkään tehneet ylitöitä, ne uupuvat.

Adrenaaliuupumuksen oireita ovat ahdistus, paniikkikohtaukset, ripuli, tiheä virtsaaminen, kilpirauhasongelmat, suolan tai sokerin himo, unettomuus, väsyneenä herääminen, stressin tunne ja heikko stressin hallinta, lakkaamaton ajatusten vilinä, pyörrytys kun nousee istumasta tai makuulta sekä nesteen kertyminen jalkoihin ja nilkkoihin.

 Sydämen rytmihäiriöt ovat tavallisia. Vaihdevuosi-ikäisillä naisilla kofeiini aiheuttaa rintojen kystia ja kyhmyjä ja miehillä eturauhasvaivoja.  Suuret stressihormonimäärät heikentävät immuunivastetta ja alentavat DHEA-hormonitasoa (lisämunuaiskuoren tuottama steroidihormoni dehydroepiandrosteroni), joka on avainasemassa immuunipuolustuksessa, sydämen ja verisuonten terveyden ylläpidossa sekä suvunjatkamisessa. Seksuaalinen halukkuus ja kyky kärsivät. Ruoansulatuskanava ja virtsarakko ärsyyntyvät.

Uupumusta lisää vielä kofeiinin kyky riistää keholta B-vitamiinit, joita tarvitaan aivojen ja hermojen toimintaan ja ravinnon muuntamisessa energiaksi, sanoo Michael Murray (kirja Chronic Fatigue Syndrome: Getting Well Naturally, 1994). Se estää myös raudan imeytymisen, mikä aiheuttaa anemiaa. Aneemisessa veressä on liian vähän happea ja rautaa kuljettavia punaverisoluja, mikä on voimakkaasti väsymystä aiheuttava tekijä.

Koska kofeiini aiheuttaa unihäiriöitä, moni kofeinisti tarvitsee unilääkkeitä nukkuakseen. Tämä taas lisää kofeiinin ja muiden stimulanttien, kuten tupakan ja sokerin tarvetta. Journal of Clinical Sleep Medicine –lehdessä julkaistu tutkimus (prof.Christopher Drake, Henry Ford Sleep Disorders and Research Center, 2013) osoitti, että yksikin kuppi kahvia lounaan jälkeen lyhentää yöunta yhden tunnin.

Uupumiskierteen voi katkaista oikeastaan vain lopettamalla kofeiinin käytön eli luopumalla kahvista, kolajuomista, energiajuomista, urheilujuomista, jopa kaakaosta, teestä ja suklaasta ja muista kofeiinilähteistä. Kofeiinia piilee monessa tuotteessa, lääkkeissä, hedelmämehuissakin, joten tuoteselosteiden lukeminen on tärkeää.

Muita oireita

 Omassa potilastyössäni olen 30 vuoden aikana myös havainnut, että kahvi pahentaa ihottumien aiheuttamaa tuskastumista ja kutinaa. Se lisää tinnitusta, jossa vinkuva ääni on vallitseva, ja pahentaa silmäoireita kuten ärsytystä, punotusta ja silmänpainetautia. Se lisää migreenitaipumusta. Monet jännittämisoireet kuten esiintymispelko, tenttikammo, hikoilu ja vapina pahenevat kahvista. Perinteinen kiinalainen lääketiede selittää nämä ja monet muut kahvin aiheuttamat oireet kahvin vaikutuksella maksaan. Kahvi on energeettisesti kuumentava ja pysyy kärjistämään kaikkia maksaan liittyviä oireita.

 Kahvi ja naiset

 Naiset ovat miehiä herkempiä kahvin vaikutuksille. Lisäksi naisten elimistö joutuu tekemään pitempään töitä kofeiinin poistamiseksi. Ei ihme, että kofeiinilla on selviä vaikutuksia myös naisten sukuhormonitalouteen.

Arviolta 40 %:lla naisista on ennen kuukautisia oireita kuten rintojen turvotusta ja arkuutta, yleisturvotusta ja painonnousua, alavatsan kramppeja, päänsärkyä, ärtyneisyyttä tai masennusta ja itkuisuutta, väsymystä ja ahdistusta (PMS eli premenstrual syndrome). Kahvinjuonnin rajoittaminen on tutkimuksissa tuonut näihin helpotusta, varsinkin ärtyneisyyteen ja rintojen arkuuteen. Se vähentää myös rintojen kystien aiheuttamaa kipua.

Yhdysvaltain Centers of Disease Control (CDC) –viraston mukaan 10 miljoonaa naista etsii maassa vuosittain apua hedelmöityshoidoista. Koska tutkimusten mukaan kofeiini vaikeuttaa raskaaksi tuloa, kahvinjuonnin lopettamista suositellaan osana näitä hoitoja.

Kofeiini aiheuttaa raskaana oleville naisille helposti sydämen rytmihäiriöitä. Kahvia juovat naiset synnyttävät huomattavasti pienempiä lapsia, joissa syntymän jälkeen on havaittavissa kahvin vieroitusoireita. Kahvi läpäisee istukan ja vaikuttaa sikiöön. Imettävien äitien on myös tärkeää olla juomatta kahvia, koska kofeiinia erittyy rintamaitoon. Jos vauva ei nuku öitään hyvin, äidin kahvinjuonti voi olla siihen yksi syy.

Vaihdevuosien monet oireet, kuten kuumat aallot, unettomuus, emättimen kuivuus, osteoporoosi ja sydänkohtaukset voivat kaikki huomattavasti kärjistyä kahvinjuonnin seurauksena. Kofeiini myös jouduttaa vanhenemista ja saa vaihdevuodet alkamaan aikaisemmin.

Osteoporoosi eli luukato alkaa monella naisella vaihdevuosien aikaan. Jo kauan on tiedetty, että kofeiini vauhdittaa luukatoa: se estää tärkeiden mineraalien kuten magnesiumin, kalsiumin, kaliumin sekä D-vitamiinin imeytymisen. Näiden nauttiminen lisäravinteena ei tuo tarkoitettua hyötyä, jos samalla juo kahvia.

Länsimaissa sydäntaudit ovat naisten yleisin kuolinsyy. Kofeiini nostaa verenpainetta sekä veren homokysteiinipitoisuutta, mikä johtaa sydänsairauteen.

Kuinka paljon kofeiinia

 Kofeiini on puriinialkaloidi, samaa sukua kuin kokaiini ja heroiini. Kofeiinia on useissa kasveissa, joissa se toimii hyönteisten karkotteena. Ihmisessä kofeiini toimii lääkkeenomaisena keskushermoston kiihottajana.

Kupillisessa kahvia (1,25 dl) on kofeiinia 63 mg, ilmoittaa Terveyskirjasto, mukillisessa (2 dl) 100 mg. Kolajuomapullossa on kofeiinia 195 mg, energiajuomatölkissä (0,5 l)  165 mg, 50 grammassa tummaa suklaata 50 mg, 50 grammassa maitosuklaata 25 mg, mukillisessa teetä 30 mg, kaakaokupissa 9 mg, dekafeinoidussa kahvissa vielä 5 mg (1,25 dl). Panadol comp:issa on 65 mg kofeiinia. Valtion ravitsemusneuvottelunta päätti 2009 olla suosittelematta energiajuomia alle 15-vuotiaille. Enimmäissuositus aikuisille on nykyään 300-400 g kofeiinia päivässä eli esimerksi  3-4 mukillista kahvia/p. Raskaana oleville suositus on alle 300 mg päivässä, tämä siis sikiön parasta ajatellen. Kofeiinin monet haittavaikutukset huomioon ottaen tämä on itse asiassa järisyttävän paljon, 2,5 – 7 mg kofeiinia plasmalitraa kohden.

Kofeiinin sietokyvyssä on suuria yksilöllisiä vaihteluja. On sairaustiloja, joissa pienkin määrä kofeiinia voi olla hengenvaarallinen. 40-vuotias englantilaismies John Jackson osti 12 energiapastillin pakkauksen (noin 160 mg kofeiinia/pastilli) ja söi niistä osan tai kaikki ja kuoli. Jacksonilla oli maksakirroosi, joka esti maksaa metaboloimasta kofeiinia kunnolla. Maksasairaudet kuten kirroosi tai hepatiitti ovat kofeiinin nauttijalle vaaratekijä, samoin sydänsairaudet, varsinkin ne jotka altistavat rytmihäiriöille. Kofeiinihan aiheuttaa rytmihäiriöitä terveellekin sydämelle. Kofeiinin, alkoholin ja lääkkeiden tai huumeiden yhdistely voi myös viedä hengen.

Kofeiinimyrkytyksen oireita ovat levottomuus, hermostuneisuus, pahoinvointi ja oksentelu, vapina, sydämentykytys tai sykkeen epätasaisuus ja kouristukset.

Kahvinjuonnin lopettaminen

Kofeiinin vieroitusoireita on kokenut varmaan jokainen kahvinjuoja, usein yhteyttä tunnistamatta. Voimakkaampien oireiden välttämiseksi monivuotisen kofeinistin kannattaa lopettaa kahvinjuontitapa asteittain, hiljalleen, kunnes tulee aamu jolloin hän huomaa ettei tarvitsekaan kofeiinia ollakseen työkunnossa ja ”virkeänä”. Näin vältetään päänsärky, joka on tavallisimpia vieroitusoireita, sumuiset aivot ja väsymys sekä mahdollinen alavire ja masennus. Työpaikalla voi nauttia kahvin tuoksusta, ilman että kahvikupin juomatta jättäminen tuntuu menetykseltä. Jos väsymystä jatkuu pidempään, se on merkki lisämunuaisten uupumuksesta, ja sitä on korjattava erikseen ruokavaliolla. Kaurapuuro aamulla antaa energiaa, se on proteiinipitoinen kompleksinen hiilihydraatti, kala antaa proteiinia, samoin kananmunat, pavut, herneet, quinoa ja vaikkapa chia-siemenet. Sikurijuoma on hyvä kahvinkorvike, se edistää ruoansulatusta, tasapainottaa ruokahalua, tukee munuaisia ja pernaa, auttaa verensokerin tasapainottamisessa ja painonpudotuksessa sekä rauhoittaa sydämen sykettä. Se myös poistaa toksiineja ja hoitaa maksaa. Kotimaiset marjat ovat hyviä ravinnelähteitä. Voita mukaan ja oheen Omega 3, orgaanista C-vitamiinia, B:tä sekä ainakin magnesiumia ja ubiqinonia sydämen kuntouttamiseksi. Sitten oletkin kuin uusi ihminen.

 

Elina Hytönen

 

Lähteet: The hidden dangers of caffeine: How coffee causes exhaustion, fatigue and addiction, Dani Veracity, Natural News, 11.10.2005; www.hngn.com; www.medicalnewstoday.com; www.scientificamerican.com; Natural News 26.11.2013; Natural News 16.4.2013; www.vitasearch.com/get-clp-summary/32973; Natural News 9.12.2008; Natural News 31.10.2013; www.adrenalfatigue.org; www.driam.com; www.holisticprimarycare.net; Natural News 6.11.2013; www.independent.co.uk; www.popsci.com; http://news.sky.com, Journal of Caffeine Research (Jack.E.James, Editor-in-Chief); www.terveyskirjasto.fi