Rokotusten haittavaikutuksia voi yrittää minimoida

 


 

jos välttämättä haluaa ottaa rokotuksen

 

 

Suomessa 95 % lapsista rokotetaan. Aikuiset ottavat rokotuksia mm. flunssaa, hepatiitti B:tä, papilloomavirusta, jäykkäkouristusta, poliota, isorokkoa ja malariaa vastaan.

Rokotuksissa ihmiseen ruiskutetaan tai hänelle annetaan suun tai nenän kautta elävä, osittain tai kokonaan inaktivoitu eli tainnutettu taudinaiheuttaja, virus tai bakteeri, sekä tehosteaineita eli adjuvantteja ja muita lisäaineita. Elävää poliovirusta annetaan usein suun kautta. Rokoteaineksista tavallisimpia ovat alumiini (neljä eri muotoa), elohopea (timerosaali), erilaiset öljyt kuten Freundin emulsifioitu öljy, mineraaliöljy, maapähkinäöljy ja haiöljy, bakteeriperäiset tuotteet kuten hinkuyskäbakteeri Bordettella pertussis, Mycobacterium (tuberkuloosi), koleratoksiini jne. Mukana on eläinsoluja, esim. apinan munuaista tai keuhkoa, vasikan sikiötä, lehmän sydäntä, kanan embryota tai munaa, koiran munuaista, hevosen, hiiren tai sian verta, kanin aivoja, lehmän verta ynnä muita. Niissä on myös ihmisen sikiötä. Lisäksi rokotteissa on antibiootteja, geenimanipuloitua virus-, bakteeri-, hiiva- tai eläinperäistä DNA:ta, liuottimia kuten polysorbaatti 80 tai 20, formaldehydiä, vapaita aminohappoja, kortisonia, natriumboraattia, fenolia, natriumhydroksidia eli lipeää, lipopolysakkarideja, sukroosia, sorbitolia ja monenlaisia muita kemikaaleja. (1)

Koktailin tarkoituksena on stimuloida immuunipuolustusta. Tutkimukset näyttävät, että immuunivasteen aktivointi voi jatkua jopa kaksi vuotta rokotuksen jälkeen. Eikö se sitten ole hyväksi?

Ei, sillä rokote on keinotekoinen patogeeni, jota vastaan elimistö yrittää kaikin voimin taistella. Yleensä tartuntatautien aiheuttajat pyrkivät kehoon nenän, suun, keuhkotiehyiden tai ruoansulatuskanavan limakalvojen kautta. Limakalvojen oma immuunijärjestelmä – IgA-immuunisysteemi – hoitaa useimmiten omin voimin tunkeutujan nujertamisen. Sen jälkeen taisteluvalmius sammuu nopeasti, mikä tapahtuu siksi etteivät normaalit solut vaurioittuisi.

Organismien antaminen ruiskeena tai muuta kautta immuunipuolustuksen stimuloimiseksi on luonnoton tapahtuma. Lukuisat tutkimukset osoittavat, että kun kehon immuunisysteemi aktoivoidaan, myös aivojen immuunisolut, mikrogliat ja astrosyytit, aktivoituvat. Mitä voimakkaampi ja pitkäaikaisempi kehon stimulaatio on, sitä voimakkaampi ja pitkäaikaisempi on aivosolujen reaktio. (2) Pitkittyneellä kemiallisella stimulaatiolla voi olla niihin tuhoisa vaikutus. Aivoissa syntyy tulehdustila ja/tai verenvuotoa.(3) Aivotulehdus eli enkefaliitti voi seurata mistä tahansa rokotteesta, ja sen mainitsevat useimmat rokotteiden valmistajat tuoteselosteessaan muiden mahdollisten haittavaikutusten ohella. Enkefaliittia liittyy runsaasti etenkin hinkuyskärokotteeseen (missä tahansa rokoteyhdistelmässä), tuhkarokko-, sikotauti- ja vihurirokko-rokotteisiin (missä tahansa yhdistelmässä), hepatiitti-B-rokotteeseen, HPV-rokotteeseen (Gardasil, meillä Cervarix), vesirokko- ja lukuisiin influenssarokotteisiin. Lasten kehittyvät aivot ovat erityisen alttiita aivotulehduksen haitoille.

Akuutilla enkefaliitilla on seurauksensa. Liikerajoitukset, henkinen jälkeenjääneisyys, epilepsia, keskittymis- ja oppimisvaikeudet, ADHD ja alentunut älykkyys ovat tavallisia (Yhdysvaltain rokotehaittojen seurantaa tekevä viranomaiselin VAERS, Table of Reportable Events Following Vaccination). Esimerkiksi narkolepsiatapauksissa rokote laukaisee autoimmuunitulehduksen lapsen unikeskuksen soluissa.(4)

Tehosteaine alumiini aiheuttaa hermosolujen kuolemaa. Se kerääntyy aivoihin ja muualle elimistöön. Se on neurotoksiini, johon liittyy riski sairastua autoimmuunisairauksiin (autismi, diabetes, astma, reuma, allergiat, MS-tauti) ja pitkäaikaiseen enkefaliittiin neurologisine komplikaatioineen. Se liitetään Alzheimerin tautiin, parkinsonismiin, verisairauksiin, syöpään jne.

Säilöntäaineena käytetty timerosaali (josta 50% on elohopeaa) metaboloituu aivoissa metyylielohopeaksi ja siitä edelleen vielä myrkyllisemmäksi ”epäorgaaniseksi” elohopeaksi, joka varastoituu aivoihin ja muihin kudoksiin, kuten munuaisiin. Se ei siis metaboloidu harmittomaksi, kuten kuulee rokotuksia edistävien tahojen väittävän. Elohopea on myrkyllinen aivosolujen mitokondrioille ja tunnettu neurotoksiini, mutageeni ja karsinogeeni eli syövän aiheuttaja. Yhdysvaltain CDC:n (Centers for Disease Control and Prevention, korkea terveysviranomainen joka vastaa suunnilleen meidän THL:a) omat tilastot todistavat sen yhteyden autismiin, ei-orgaanisiin unihäiriöihin kuten narkolepsiaan ja puhehäiriöihin.(5) Alumiini ja elohopea yhdessä tehostavat toistensa myrkyllisyyttä. – Rokotteiden valmistajat yleensä kieltävät, että rokotteissa olisi enää elohopeaa, mutta esimerkiksi 60 %:ssa flunssarokotteista se on edelleen mukana. Sikainfluenssarokote Pandemrixissa on elohopeaa. Dr Boyd Haleyn (Kentuckyn yliopisto, 2012) mukaan elohopeaa on myös yhä kaikissa lasten rokotteissa. (6)

Viime vuosina on puhjennut suuriakin tartuntatautiepidemioita, joissa lähes kaikki sairastuneet ovat olleet rokotettuja. Hinkuyskätapaukset lisääntyvät voimakkaasti teollisissa maissa, samoin tuhkarokko ja sikotauti. Kaliforniassa on äskettäin puhjennut polioepidemia, jota tutkijat kutsuvat – hiukan epätoivoisesti – ”polion kaltaiseksi sairaudeksi”, koska siinäkin valtaosa sairastuneista on rokotettu poliota vastaan. Toisaalta Intian ”onnistuneeksi” julistettu polion hävityskampanja tuotti vuonna 2011 47.5002011 47.500 polionkaltaista halvausta, jotka levisivät suun kautta annettavan poliorokotteen avulla. Poliorokotteen aiheuttamia poliotapauksia on raportoitu 1950-luvulta asti.

Flunssarokotteidenkin teho on erittäin kyseenalainen. Arvostettu englantilainen tutkimuslaitos Cochrane Reviews kävi läpi yli 40 kliinistä tutkimusta. Se totesi rokotteiden tehosta: ”Keskimäärin ehkä 1 (rokotettu) aikuinen 100:sta saa influenssan kaltaisia oireita, verrattuna rokottamattomien 2:een aikuiseen 100:sta. Toisin sanoen, meidän on rokotettava 100 tervettä aikuista, että saamme ehkäistyksi yhden oireilevan tapauksen. Emme kuitenkaan havainneet uskottavaa näyttöä, että rokote ehkäisisi komplikaatioita kuten keuhkokuumetta tai kuolemia.”(7) Alle 2 vuoden ikäisten lasten (6kk-24kk) flunssarokotusten tehosta ei myöskään ole näyttöä. Asthma Health Caren tutkimuksessa, jossa perehdyttiin 51:een tutkimukseen (294 000 lasta), ei saatu näyttöä, että flunssarokote olisi ollut placeboa tehokkaampi. Yli 2-vuotiailla lapsilla teho oli vain 33%. (8) Flunssarokotukset eivät ole myöskään vähentäneet sairaslomapäiviä tai sairaalahoitoja eivätkä yli 65-vuotiaiden sairaalahoitoja flunssan komplikaatioiden vuoksi; vanhusten flunssaan sairastumista ne vähensivät hiukan. (Cochrane-analyysi, 75 tutkimusta). Sen sijaan flunssarokotetuilla lapsilla on kolme kertaa suurempi riski joutua sairaalahoitoon flunssan takia (Mayo Clinic, Minnesota, tutkimus 6 kk – 18 vuoden ikäisillä, esitetty konferenssissa The 105th International Conference of the American Thoracic Society, San Diego, 2013).

Kausirokote flunssankaltaisia oireita vastaan näyttää toimivan parhaiten täysin terveiden aikuisten kohdalla, koska vain heillä on todettu muodostuvan riittävästi vasta-aineita – joka siis on rokottamisen tarkoitus. Pienet lapset, kroonikot, vanhukset jäävät tämän ryhmän ulkopuolelle, heitä siis rokotetaan turhaan ja itse asiassa vain heidän vahingokseen.

Rokotteiden todellisesta tehosta ei ole koskaan ollut luotettavaa tutkimustietoa. Haittavaikutuksistakin on saatu varmaa tietoa vasta, kun rokotetut ovat poteneet, sairastuneet vakavasti tai kuolleet. Lääketehtaiden tutkimukset tehdään – ymmärrettävästi – valmistajan taloudellista etua silmälläpitäen, lääketeollisuushan on liiketoimintaa. Tavallisesti rokotetutkimus etenee näin: ryhmä A saa tutkittavaa rokotetta, ryhmä B saa jotain toista rokotetta ja ehkä myös lääkettä, ja sitten tuloksia verrataan, jolloin A-ryhmän saama rokote osoittautuu tehokkaammaksi ja/tai vähemmän haittavaikutuksia aiheuttavaksi. Haittavaikutuksia ei myöskään odotella turhan kauan, 1 – 4 viikkoa riittää.  Vertailun vuoksi: 1-tyypin diabetes puhkeaa tyypillisesti 3-4 vuotta rokotuksen jälkeen, tämän todistavat diabetesepidemiat tiettyjen rokotuskampanjoiden jälkeen. Lääketehtaat eivät myöskään ole vielä koskaan tehneet rokotetutkimusta, jossa verrokkiryhmä B saisi vain suolaliuosta, jolloin A-ryhmän kokemat tehot ja haitat vertautuisivat rehellisesti. Tai jos ovat tehneet, tulosta ei ole haluttu julkaista.

Lisäksi lääketehtaat ja terveysviranomaiset eivät KOSKAAN tee tutkimusta, jossa verrattaisiin rokotettujen ja rokottamattomien sairastuvuutta ja terveydentilaa. Ne tilastolliset tutkimukset, joita riippumattomat tutkijat ovat tehneet, osoittavat että tähän kaihtamiseen on rokottajilla hyvä syy. Olen löytänyt tällaisia tutkimuksia kuusi, Englannissa, Uudessa Seelannissa 1992 ja 1995, Espanjassa 1999 ja vuonna 2011 Saksassa tehdyt tutkimukset sekä Keski-Euroopan maita koskeva lastenlääkärien tutkimus. Ne kaikki osoittavat, että rokottamattomien lasten terveys on huomattavasti parempi kuin rokotettujen. Saksalaiset tutkimukset koskivat 8000 0-198000 0-19-vuotiasta lasta ja toinen, vielä suurempi tutkimus (KIGGS) 17,461 lasta, iältään  0-17 vuotta.

Tutkimukset paljastavat, että rokotetut lapset potevat huomattavasti enemmän erilaisia sairauksia kuin rokottamattomat. Esimerkiksi astmaa poti 4,7% rokotetuista (6 % USA:ssa, 14-16 % Australiassa, lähde Australia´s Health 2004, AIHW), rokottamattomista 2,5 %, neurodermatiittia oli 13,2 %:lla rokotetuista, rokottamattomista 7%:lla. Tuhkarokkorokotuksen saaneista 92 % tarvitsi kitarisaleikkauksen rokotuksen jälkeen, rokottamattomista ei yksikään. Poskiontelontulehduksia, syyliä, iho-ongelmia ja keskikorvantulehduksia, diabetesta ja epilepsiaa oli rokottamattomilla huomattavasti vähemmän, samoin allergioita, keliakiaa, lukemis- ja puhehäiriöitä, ahdistusta ja masennusta ja vuoteenkastelua. Autismitapauksia oli rokottamattomien parissa neljä, joista yhdellä oli veressä paljon elohopeaa, alumiinia ja arsenikkia, toisen äiti reagoi voimakkaasti elohopeaan. Ero on valtava rokotettuihin verrattuna. Yhdysvalloissa, jossa lapset saavat eniten rokotuksia maailmassa, CDC ilmoittaa autismia potevien määräksi 1: 88 lasta (toiset lähteet 1:50).(9)

1-tyypin diabetes on rokotusten myötä lisääntynyt kaikkialla voimakkaasti. Suomessa on pitkään esiintynyt 1-tyypin diabetesta suhteellisesti eniten maailmassa. Immuuniasiantuntija J.Barthelow Classen, MD on seurannut suomalaislasten rokotusten lisääntymisen ja diabeteksen esiintymisen suhdetta. Suomessa rokotettiin 114,000 lasta hemofilus-influenssaa vastaan. Rokotuksen tarkoituksena oli estää 7 kuolemaa ja 7-26 aivovauriota 100.000:ta rokotettua lasta kohden. Ensimmäisen rokotuskierroksen jälkeen Suomessa nähtiin 56 ”ylimääräistä” diabetestapausta/100.000 rokotettua lasta. Kun rokotuksen tehoa lisättiin vahvemmalla rokotteella, saatiin 75 ylimääräistä diabetestapausta/100.000 lasta. Kummallakin kerralla diabetekset puhkesivat tilastollisesti merkittävinä ryppäinä 3-4 vuotta rokottamisen jälkeen. Ennen rokotuksia alle 4-vuotiaiden lasten diabetestilanne oli Suomessa stabiili.(10) – Uudessa Seelannissa 1-tyypin diabetestapaukset lisääntyivät 60% massiivisen B-hepatiittirokotus-kampanjan jälkeen. CDC:n kokoamat tiedot osoittavat, että 8-viikkoisena saatuun B-hepatiittirokotukseen liittyy 90%:lla kohonnut riski sairastua 1-tyypin diabetekseen.(11)

Ota selvää, ennen kuin päätät rokotuttaa itsesi

ja ennen kaikkea lapsesi.

Jos päätät ottaa rokotuksen

Lääkärit Russell Blaylock, MD, neurokirurgi ja Harold Buttram, MD suosittelevat seuraavia varotoimenpiteitä henkilölle joka aikoo ottaa rokotuksen. Huomaa, että haittavaikutukset ovat harvinaisempia niillä, joilla on terveellinen ruokavalio, hyvä ravinnetaso ja hyvä suolistofloora.

 

1)     1)  Älä koskaan anna rokottaa sairasta lasta, ei edes lievästi nuhaista, sillä kaikki virukset heikentävät immuunipuolustusta, ja kysymyksessä voi olla virus. Lapsi on tällöin alttiimpi rokotuksen haittavaikutuksille. Älä rokotuta itseäsikään, ellet ole kunnossa.

2)  Älä anna lapsen saada enempää kuin kaksi rokotusta kerralla – eikä koskaan yhdistelmärokotteita. Harkitse tarkkaan omallakin kohdallasi. Paras on, jos yksittäisten rokotteiden välillä on kuusi kuukautta, että immuunipuolustus ehtii toipua. 

3)      3) Vältä kaikkea sokeria useita päiviä ennen ja jälkeen rokottamisen, koska sokeri alentaa immuunipuolustuksen suojaavia toimintoja. Se heikentää valkosolujen kykyä tuhota bakteereja ja viruksia.

4)      4) Älä koskaan suostu ottamaan rokotetta, jossa on timerosaalia. Vaadi nähtäväksesi lista aineista, joita rokote sisältää. Lisäisin tähän: jos olet raskaana, älä ota rokotuksia. Sikiön arvioitu ”turvallinen” elohopean saanti on enintään 0,01 mg – influenssarokotteessa elohopeaa on 25 mg, siis 2.500 kertaa ”turvallinen” määrä. Tuo turvallisuusrajakin on jonkinlainen rokottajien työhypoteesi, sillä timerosaalille ei ole todettu ihmiselle toksikologisesti turvallista saantimäärää, vaan pieninkin saanti on haitallinen. Sikiön aivoverieste ei kykene tehokkaasti torjumaan rokotuksen kemikaaleja, joten lapsesi mahdollisuus sairastua esimerkiksi autismiin on monisatakertainen.(12) Rokotusten on myös todettu aiheuttavan sikiökuolemia. Vuosien 2008-2009 flunssarokote aiheutti sikiökuolemia ja keskenmenoja suhteessa 6,8 kuolemaa miljoonaa raskaana olevaa kohti, mutta kaksoisrokote 2009-2010 aiheutti 77,8 sikiökuolemaa miljoonaa raskaana olevaa kohti. Lisäys oli 4250%. H1N1-rokotteen pakkauksessa on valmistajan varoitus: ”Ei ole tiedossa, voivatko nämä rokotteet aiheuttaa vahinkoa sikiölle raskaana olevia rokotettaessa tai voivatko ne haitata suvunjatkamiskykyä.” Todelliset vahinkoluvut ovat suurempia, sillä alle 10 % haittavaikutuksista tulee yleensä raportoiduksi viranomaisille, ja kuolemantapauksista raportoidaan noin 1 prosentti. Rokotteiden vaikutuksista raskaana oleville ei ole olemassa kunnollista tieteellistä tutkimusta.(13)

5)      5) Ota mukaasi rokotuspaikalle kylmäpakkaus, jonka asetat heti pistokohtaan, sillä se hillitsee immuunireaktiota. Jatka kylmäpakkauksen käyttöä vielä kotona loppupäivän ajan. Jos saat immuunireaktioita seuraavana päivänä, ota kylmä suihku ja jatka kylmäpakkauksen käyttöä.

6)     6)  EPA, kalaöljyn Omega 3, on vahva immuunireaktion laimentaja. Suuri määrä EPA:a saattaa tästä syystä altistaa infektioille (esim. vilustumiselle), mutta rokotuksen tehosteaineiden aiheuttaman immuunireaktion hillitsemiseksi se on paikallaan. Kun EPA-öljy nautitaan tuntia ennen rokotepistosta, joka sisältää erittäin haitallista lipopolysakkaridia (LPS), se tutkimusten mukaan salpaa täydellisesti LPS:n kyvyn aiheuttaa aivotulehdus. Ota keskivertoannos päivittäin ja lisää sitä, jos oireet vaativat.

7)      C-vitamiini on tärkeä tulehdusten estäjä. Harold Buttram suosittelee 500 mg joka neljäs tunti päiväsaikaan. Russell Blaylock suosittelee 1000 mg neljä kertaa päivässä aterioiden välillä ja kehottaa välttämään askorbiinihappoa (joka on synteettinen C).

8)       Kurkumiini ja kversetiini ovat flavonoideja jotka pystyvät salpaamaan tehosteaineiden laukaiseman, haitallisen pitkäkestoisen immuunireaktion.

9)      E-vitamiinin ei-synteettinen eli luonnollinen muoto gamma-tokoferoli lievittää immuunirektioita ja tulehdusta.

10 7)  Astaxantiini on karotenoidi (A-vitamiinin esiaste). Se estää tulehduksia ja muiden karotenoidien tavoin suojaa rokotteiden myrkyllisyyttä vastaan. Australian alkuasukkaiden ja Afrikan lasten rokotekuolemien yhteydessä on havaittu karotenoidien puutosta.

11    8) Rokotekuolemissa on havaittu myös sinkin puutos; sinkki suojaa voimakkaasti rokotteiden myrkyllisyydeltä. Älä käytä sinkki-kupari-yhdistelmää, koska kupari tri Blaylockin mukaan kiihdyttää vapaiden radikaalien muodostusta.

12    9) Vältä kaikkia immuunistimulantteja, kuten maitoheraproteiinia tai betaglukaania.

13   10) Ota päivittäin monivitamiini-hivenainevalmiste, jossa ei ole rautaa. Näin saat B-vitamiinia ja seleeniä, joka on tärkeä virusinfektioiden vastustaja ja vähentää tulehdusreaktiota rokotteeseen.

14   11) Ota magnesium-sitraattia/malaattia 500 mg (elementaalimagnesiumia) 2 kapselia 3 x päivässä.  

15   12)  D3 on hyvin tärkeä. Se on tri Blaylockin mukaan oikeastaan hermohormoni, ei vitamiini ja lievittää immunologista ylirektiota – tai kohentaa alireaktiota. Rokottamisen jälkeen se auttaa immuunireaktion kontrollissa, jos lapset saavat 5000 kansainvälistä yksikköä IU (noin 125 mikrogrammaa) päivässä kahden viikon ajan ja sen jälkeen 2000 yksikköä (noin 50 mikrogrammaa) päivässä ja aikuiset 20.000 yksikköä (noin 500 mikrogrammaa) kahden viikon ajan ja sen jälkeen 10.000 yksikköä (noin 250 mikrogrammaa). Lisäksi alle 12-vuotiaiden lasten pitäisi saada kalsiumia 250 mg/p ja aikuisten 500-1000 mg/p, koska D-vitamiini tehoaa paremmin kalsiumin kanssa.

16    13) Vältä rokotuksen aikaan ehdottomasti kaikkea elohopeapitoista ruokaa, koska elohopea on voimakas autoimmuunisairauksien aiheuttaja ja altistaa virusinfektioille – ja sitä on esimerkiksi flunssarokotteissa. (Toisaalta kalan syönti raskaana ollessa suojaa sikiötä esim. ADHD-riskiltä, ja kaloissa voi olla elohopeaa. Suosittelen korkealaatuisia, puhtaita omega 3 –valmisteita.)

17     14) Vältä kaikkia öljyjä jotka heikentävät huomattavasti immuunipuolustusta ja lisäävät tulehdusta – näitä ovat rypsi-, soija-, auringonkukka-, maissi-, saflori- ja maapähkinäöljyt (rokotteiden sisältämä maapähkinäöljy on myös aiheuttanut maapähkinäallergian räjähdysmäisen yleistymisen maailmalla). Turvallisia ovat oliiviöljy, kookosöljy, seesamöljy ja avokadoöljy. Ja voi.

18     15) Persiljassa on apigeniini-nimistä flavonoidia, joka on hyvin vahva autoimmuunisairauksien ehkäisijä. Toinen hyvä ehkäisijä on sellerin luteoliini. Blaylock suosittelee tehosekoittamaan näitä ja juomaan sekoitusta lasillisen 2xp.

19    16)  Juo vahvaa valkoista teetä 4xp. Sekin hillitsee autoimmuunireaktioita.

Lisävaroitus: Jos suvussasi on autoimmuunisairauksia, sinä ja lapsesi olette alttiimpia rokotusten mahdollisesti laukaisemille autoimmuunisairauksille. Näitä ovat ekseema, astma ja muut allergiat ja yliherkkyydet, myös erilaisille ruoka-aineille, lupus, 1-tyypin diabetes, autismi, reuma jne. Viimeisten 30 vuoden aikana autoimmuunisairaudet ovat yli kaksinkertaistuneet. On vahvaa tutkimusnäyttöä, että nämä autoimmuunisairaudet liittyvät rokotteisiin.(14)

Mikään rokote ei ole täysin turvallinen. Kun olet ottanut rokotuksen, vastuu on sinun. Jos sinä tai lapsesi saatte ikäviä, elinikäisiäkin vaurioita, kukaan ei korvaa niitä. Useimmiten niitä ei osata tai edes suostuta tunnistamaan rokotuksesta johtuviksi.

Pandemrix-rokotteen (sikainfluenssarokote) aiheuttama narkolepsia on – autismin  ohella, siitä myös on jo maksettu korvauksia – historiallinen poikkeus. Suomen THL on luvannut narkolepsiaperheille korvauksia, ja Englannin hallitus on alkanut maksaa rokotteesta narkolepsian, katalepsian tai muun vakavan vamman saaneiden lasten vanhemmille miljoona puntaa tapausta kohden. Euroopassa noin 800 lasta on saanut tästä rokotteesta narkolepsian tai muun vakavan vamman, ja lisää tapauksia ilmenee koko ajan. Niiden arvellaan nousevan noin 3.750:een Euroopassa, missä  yli 60 miljoonaa lasta sai rokotteen.

Pyydä rokottajaa kertomaan ja näyttämään, mitä aineksia rokotteessa on ja mitä haittavaikutuksia rokotteen valmistaja ilmoittaa rokotteella olevan. Lista haitoista on rokotepakkauksessa. Laki potilaan oikeuksista ja kuluttajansuojalaki antavat sinulle oikeuden tietää, mitä ostamasi tuote sisältää. Sinulla on myös oikeus olla ostamatta haitallista tai vialliseksi osoittautunutta tuotetta. Rokote on ostettu Suomeen sinun verorahoillasi.

Elina Hytönen, 2014

Lähteet:

1)      Osoitteessa http://www.sailhome.org/Concerns/Vaccines.html , artikkeli Vaccines, on lista     rokotteiden ainesosista sekä linkit mm. CDC:n omiin ainesosaluetteloihin.

2)      Russell L. Blaylock, MD, Vaccination Dangers Can Kill You or Ruin Your Life,  http://articles.mercola.com/sites/articles/archive/2004/05/12/vaccin…

3)      Blaylock RI, The danger of excessive vaccination during brain develoment, Medical Veritas,2008; 5(1): 1727-1741.

4)  ”Glaxo´s Swine Flu Shot Linked to Narcolepsy in UK Kids.”Bloomberg, February 26, 2013.

5)  Thomas Verstraeten, MD, CDC:n tutkija, analyysi koskien 400.000 lasta, synt. 1991 – 1997. Jo vuonna    2000 CDC:n viranomaisille raportoitiin timerosaali-altistukseen liittyvästä korkeasta autismin, ei-orgaanisten unihäiriöiden ja puhehäiriöiden riskistä. Tuntuu epätodennäköiseltä, ettei Suomen THL olisi ollut niistä tietoinen. Katso prwb.com; preventdisease.com; ashotoftruth.org

6)  http://www.naturalnews.com/037504_flu_shots_hospitalization_go…; Advanced Registered Nurse Practitioner Care Volume 10. Number 7 Official Newsletter of ARNPs United; http://www.cdc.gov/; http://www.greenhealthwatch.com

7) Influenzae, Reviewer, Cochrane Acute Respiratory Infections Group and Cochrane Vaccine Field, http://assembly.coe.int/CommitteeDocs/2010/Jefferson_statement.pdf

8) http://www.fbasthma.info/videos/flu-vaccines-do-not-work.html

Informed Choice, Issue 21, 2009; http://www.icpa4kids.org/

 9) http://vactruth.com/2014/02/26/unvaccinated-children-healthier/; Allergic diseases and atopic sensitization in children related to farming and anthroposophic lifestyle –Persifal study, Allergy 2006, 61 (4): 414-421.; http://www.ias.org.nz; www.vacunacionlibre.org; http://www.cdc.gov/ncbddd/autism/data.html; http://truth11.com/2009/09/29h1n1-swine-flu-vaccine-insert-admits

10) International Vaccine Conference Exclusive Report, page 6; http://www.icpa4kids.org/HPA-Articles/vaccine-conference-exclusive-re…

11) http://www.vaccines.net/toppage 1.htm; Classen JB. Diabetes epidemic follows hepatitis B immunization program. New Zealand medical Journal 1996;109:195

12) http://www.thelibertybeacon.com/2013/12/12thimerosal-autism-th…; http://www.fda.gov; http://www.epa.gov/hg/effects.htm

13) The Deadly Truth About Flu Vaccines and Pregnancy, Gary Null, 2014, http://www.greenmedinfo.com/blog/deadly-truth-about-flu-vaccine

14) Russell L. Blaylock, MD, Autoimmunity and Vaccinations; http://icpa4kids.0rg/Wellness-Articles/vaccines-neurodevelopment…

Katso myös

VRAN eli Vaccination Risk Awareness Network

International Medical Council of Vaccination

 

KAHVI VÄSYTTÄÄ JA NOSTAA VERENSOKERIA

 

Mitä kahvi oikeasti tekee? Yllätys:

 

KAHVI VÄSYTTÄÄ JA NOSTAA VERENSOKERIA

 

Kun juot kahvia, väsymys kaikkoaa ja aivot kirkastuvat. Olet stimuloinut itsesi työkuntoon.

Mutta.

Lue mistä on kysymys.

Oma vuoristoratasi

 Miljardit ihmiset maailmalla juovat kahvia. Se on maailman yleisin huumausaine, joka käyttäytyykin kuin huumausaine: se aiheuttaa riippuvuutta ja vieroitusoireita, ja sillä on myös syviä haittavaikutuksia. Ihmiset eivät vain osaa tunnistaa niitä.

Kahvin kofeiini stimuloi keskushermostoa. Aamun ensimmäinen kupillinen aloittaa aivoissa villin neuronitulituksen, sanoo Stephen Cherniske kirjassaan Caffeine Blues: Wake Up to the Hidden Dangers of America´s #1 Drug , 2008. Hermosolujen kiihtynyt toiminta sysää aivolisäkkeen erittämään hormonia, joka käskee lisämunuaisten tuottaa adrenaliinia. Se on nk. stressihormoni.

Adrenaliinin avulla esi-isämme juoksivat karkuun sapelihammastiikeriä ja nykyurheilijat voittavat pikajuoksun olympiakultaa tai hento nainen tempaa lapsen päällesyöksyvän auton edestä. Kofeiini synnyttää adrenaliinin välityksellä pakene tai taistele –tilan, jota et itse asiassa tarvitse istumatyössäsi. Et juuri muussakaan työssä tai perhe-elämässä. Ellei vaaratilannetta ole, koet itsesi vähän aikaa valppaaksi ja sen jälkeen kohta levottomaksi. Kuluu noin tunti ja stressihormonin taso alkaa laskea. Nyt sinua luultavasti väsyttää ja olet nälkäinen. Saatat myös olla ärtynyt, ehkä päätä särkee ja kädet vapisevat, aivot eivät toimi. Nämä ovat vieroitusoireita.

Tämä vaihe on monelle toisen kahvikupin aika. Tai makean välipalan, jolta toivotaan virkistystä. Mutta sekä kofeiini että sokeri antavat vain uuden stressihormonipiikin, joka kohta taas haihtuu. On paljon ihmisiä joilla väsähtäminen ja kofeiinin tai namipalan nauttiminen vuorottelevat koko päivän, niin että noin klo 15 heistä on puhti poissa eivätkä he jaksa keskittyä mihinkään. Taisteluvalmiuden tila, joka koskee käytännössä kehon joka solua, vie toistuessaan voimat.

Kahvi kohottaa stressitasoa – ja verensokeri heilahtaa ylös

 Kahvin kofeiini stimuloi adrenaliinin tuotantoa ja samalla laskee serotoniinin, aivojen rauhoittavan välittäjäaineen tasoa. Se stimuloi myös epinefriinin ja norepinefriinin tuotantoa, jotka nekin ovat stressihormoneja. Näiden kaikkien vaikutuksesta sydämen syke ja hengitys kiihtyvät, lihakset jännittyvät, verenpaine nousee, aineenvaihdunta kiihtyy, koko keho valmistautuu toimintaan.

Stressireaktioon kuuluu myös kohonnut verensokeri. Kun adrenaliini lisääntyy, maksa tulkitsee sen hätätilanteeksi ja alkaa erittää glukoosia vereen, jotta elimistö – myös aivot – saa lisäenergiaa. Nyt haima lähettää peliin insuliinia, ja verensokeri putoaa kohta alle normaalin. Tämä on tilanne jossa epileptikot helposti saavat kohtauksen. Mutta yleisesti tämä aiheuttaa nälän tunteen ja makeanhimoa. Kahvikuppi tai makea välipala tai muu hiilihydraattipitoinen ruoka nostaa taas verensokerin yli normaalitason. On selvää että kofeiini voi vaikeuttaa huomattavasti diabeetikon sokeritasapainon hallintaa.

Jotkut tutkimukset näyttävät osoittavan, että kahvi voi estää diabetesta tai auttaa sen säätelyssä. Toiset tutkimukset taas osoittavat, että kahvin kofeiini voi kumota kahvin muut mahdolliset positiiviset vaikutukset ja itse asiassa pahentaa diabetesoireita. Duke Universityn (USA) tutkijat ovat tehneet useita tutkimuksia kofeiinin vaikutuksesta 2-tyypin diabetekseen. Yhdessä niistä ruoan kanssa nautittu kofeiinitabletti nosti veren insuliipitoisuutta 48 % ja verensokeria 21 % enemmän kuin lumetabletti (14 koehenkilöä, Diabetes Care, 2004). Toisessa tutkimuksessa koehenkilöiden keskimääräinen päivittäinen verensokeri oli 8 % korkeampi niinä päivinä, joina he ottivat kofeiinia. Verensokeri kohosi heti kofeiinin nauttimisen jälkeen. Tutkijat totesivat, että verensokerin kohoaminen vastasi suuruudeltaan diabeteslääkkeen alentavaa vaikutusta. Kun toisessa tutkimuksessa kofeiini lisättiin dekofeinoituun kahviin, tulos oli sama. Kahvin muut ominaisuudet eivät siis kumonneet kofeiinin vaikutusta. Kofeiini pystyy mitätöimään diabeteslääkkeen verensokeria alentavan vaikutuksen, tutkijat totesivat. (Diabetes Care, 2008; www.vitasearch.com/get-clp-summary/32973).

Kahvi on yleisimpiä väsymyksen syitä

 Kofeiini vaikuttaa suoraan keskushermostoon, se selkiinnyttää ensi alkuun pään ja virkistää. Mutta se ei anna lisää energiaa, vaikka siltä vaikuttaakin. Kahvi piiskaa esiin voimareservejä, joita ei pitäisi haaskata. Niin käy varsinkin silloin, kun väsynyt ihminen koettaa jaksaa kahvin avulla. Se lienee tuttu ilmiö jokaiselle kahvinjuojalle. Kahvi antaa hetken sysäyksen, jota seuraa taas väsymys, masentunut olo ja kaikenlaisen napostelun pakko.

Kun tätä jatkuu eli kahvin aiheuttamasta stressitilasta tulee krooninen, lisämunuaiset alkavat väsähtää. Kahvinjuojalle on kehittynyt riippuvuus kofeiinista. Häntä vaivaavat todennäköisesti väsymys, ahdistus, mielialan heilahtelut, unihäiriöt ja masennus. Ruokavalio on oikukasta, syöminen epäsäännöllistä. Ajan mittaan kahvia tarvitaan yhä enemmän, ja lisämunuaiset uupuvat. Kahvinjuojalla on krooninen väsymystila.

Adrenaaliuupumus

Kofeiini saattaa hermoston ja sisäeritysrauhaset ylikiihottuneeseen tilaan. Kun lisämunuaiset ovat pitkään tehneet ylitöitä, ne uupuvat.

Adrenaaliuupumuksen oireita ovat ahdistus, paniikkikohtaukset, ripuli, tiheä virtsaaminen, kilpirauhasongelmat, suolan tai sokerin himo, unettomuus, väsyneenä herääminen, stressin tunne ja heikko stressin hallinta, lakkaamaton ajatusten vilinä, pyörrytys kun nousee istumasta tai makuulta sekä nesteen kertyminen jalkoihin ja nilkkoihin.

 Sydämen rytmihäiriöt ovat tavallisia. Vaihdevuosi-ikäisillä naisilla kofeiini aiheuttaa rintojen kystia ja kyhmyjä ja miehillä eturauhasvaivoja.  Suuret stressihormonimäärät heikentävät immuunivastetta ja alentavat DHEA-hormonitasoa (lisämunuaiskuoren tuottama steroidihormoni dehydroepiandrosteroni), joka on avainasemassa immuunipuolustuksessa, sydämen ja verisuonten terveyden ylläpidossa sekä suvunjatkamisessa. Seksuaalinen halukkuus ja kyky kärsivät. Ruoansulatuskanava ja virtsarakko ärsyyntyvät.

Uupumusta lisää vielä kofeiinin kyky riistää keholta B-vitamiinit, joita tarvitaan aivojen ja hermojen toimintaan ja ravinnon muuntamisessa energiaksi, sanoo Michael Murray (kirja Chronic Fatigue Syndrome: Getting Well Naturally, 1994). Se estää myös raudan imeytymisen, mikä aiheuttaa anemiaa. Aneemisessa veressä on liian vähän happea ja rautaa kuljettavia punaverisoluja, mikä on voimakkaasti väsymystä aiheuttava tekijä.

Koska kofeiini aiheuttaa unihäiriöitä, moni kofeinisti tarvitsee unilääkkeitä nukkuakseen. Tämä taas lisää kofeiinin ja muiden stimulanttien, kuten tupakan ja sokerin tarvetta. Journal of Clinical Sleep Medicine –lehdessä julkaistu tutkimus (prof.Christopher Drake, Henry Ford Sleep Disorders and Research Center, 2013) osoitti, että yksikin kuppi kahvia lounaan jälkeen lyhentää yöunta yhden tunnin.

Uupumiskierteen voi katkaista oikeastaan vain lopettamalla kofeiinin käytön eli luopumalla kahvista, kolajuomista, energiajuomista, urheilujuomista, jopa kaakaosta, teestä ja suklaasta ja muista kofeiinilähteistä. Kofeiinia piilee monessa tuotteessa, lääkkeissä, hedelmämehuissakin, joten tuoteselosteiden lukeminen on tärkeää.

Muita oireita

 Omassa potilastyössäni olen 30 vuoden aikana myös havainnut, että kahvi pahentaa ihottumien aiheuttamaa tuskastumista ja kutinaa. Se lisää tinnitusta, jossa vinkuva ääni on vallitseva, ja pahentaa silmäoireita kuten ärsytystä, punotusta ja silmänpainetautia. Se lisää migreenitaipumusta. Monet jännittämisoireet kuten esiintymispelko, tenttikammo, hikoilu ja vapina pahenevat kahvista. Perinteinen kiinalainen lääketiede selittää nämä ja monet muut kahvin aiheuttamat oireet kahvin vaikutuksella maksaan. Kahvi on energeettisesti kuumentava ja pysyy kärjistämään kaikkia maksaan liittyviä oireita.

 Kahvi ja naiset

 Naiset ovat miehiä herkempiä kahvin vaikutuksille. Lisäksi naisten elimistö joutuu tekemään pitempään töitä kofeiinin poistamiseksi. Ei ihme, että kofeiinilla on selviä vaikutuksia myös naisten sukuhormonitalouteen.

Arviolta 40 %:lla naisista on ennen kuukautisia oireita kuten rintojen turvotusta ja arkuutta, yleisturvotusta ja painonnousua, alavatsan kramppeja, päänsärkyä, ärtyneisyyttä tai masennusta ja itkuisuutta, väsymystä ja ahdistusta (PMS eli premenstrual syndrome). Kahvinjuonnin rajoittaminen on tutkimuksissa tuonut näihin helpotusta, varsinkin ärtyneisyyteen ja rintojen arkuuteen. Se vähentää myös rintojen kystien aiheuttamaa kipua.

Yhdysvaltain Centers of Disease Control (CDC) –viraston mukaan 10 miljoonaa naista etsii maassa vuosittain apua hedelmöityshoidoista. Koska tutkimusten mukaan kofeiini vaikeuttaa raskaaksi tuloa, kahvinjuonnin lopettamista suositellaan osana näitä hoitoja.

Kofeiini aiheuttaa raskaana oleville naisille helposti sydämen rytmihäiriöitä. Kahvia juovat naiset synnyttävät huomattavasti pienempiä lapsia, joissa syntymän jälkeen on havaittavissa kahvin vieroitusoireita. Kahvi läpäisee istukan ja vaikuttaa sikiöön. Imettävien äitien on myös tärkeää olla juomatta kahvia, koska kofeiinia erittyy rintamaitoon. Jos vauva ei nuku öitään hyvin, äidin kahvinjuonti voi olla siihen yksi syy.

Vaihdevuosien monet oireet, kuten kuumat aallot, unettomuus, emättimen kuivuus, osteoporoosi ja sydänkohtaukset voivat kaikki huomattavasti kärjistyä kahvinjuonnin seurauksena. Kofeiini myös jouduttaa vanhenemista ja saa vaihdevuodet alkamaan aikaisemmin.

Osteoporoosi eli luukato alkaa monella naisella vaihdevuosien aikaan. Jo kauan on tiedetty, että kofeiini vauhdittaa luukatoa: se estää tärkeiden mineraalien kuten magnesiumin, kalsiumin, kaliumin sekä D-vitamiinin imeytymisen. Näiden nauttiminen lisäravinteena ei tuo tarkoitettua hyötyä, jos samalla juo kahvia.

Länsimaissa sydäntaudit ovat naisten yleisin kuolinsyy. Kofeiini nostaa verenpainetta sekä veren homokysteiinipitoisuutta, mikä johtaa sydänsairauteen.

Kuinka paljon kofeiinia

 Kofeiini on puriinialkaloidi, samaa sukua kuin kokaiini ja heroiini. Kofeiinia on useissa kasveissa, joissa se toimii hyönteisten karkotteena. Ihmisessä kofeiini toimii lääkkeenomaisena keskushermoston kiihottajana.

Kupillisessa kahvia (1,25 dl) on kofeiinia 63 mg, ilmoittaa Terveyskirjasto, mukillisessa (2 dl) 100 mg. Kolajuomapullossa on kofeiinia 195 mg, energiajuomatölkissä (0,5 l)  165 mg, 50 grammassa tummaa suklaata 50 mg, 50 grammassa maitosuklaata 25 mg, mukillisessa teetä 30 mg, kaakaokupissa 9 mg, dekafeinoidussa kahvissa vielä 5 mg (1,25 dl). Panadol comp:issa on 65 mg kofeiinia. Valtion ravitsemusneuvottelunta päätti 2009 olla suosittelematta energiajuomia alle 15-vuotiaille. Enimmäissuositus aikuisille on nykyään 300-400 g kofeiinia päivässä eli esimerksi  3-4 mukillista kahvia/p. Raskaana oleville suositus on alle 300 mg päivässä, tämä siis sikiön parasta ajatellen. Kofeiinin monet haittavaikutukset huomioon ottaen tämä on itse asiassa järisyttävän paljon, 2,5 – 7 mg kofeiinia plasmalitraa kohden.

Kofeiinin sietokyvyssä on suuria yksilöllisiä vaihteluja. On sairaustiloja, joissa pienkin määrä kofeiinia voi olla hengenvaarallinen. 40-vuotias englantilaismies John Jackson osti 12 energiapastillin pakkauksen (noin 160 mg kofeiinia/pastilli) ja söi niistä osan tai kaikki ja kuoli. Jacksonilla oli maksakirroosi, joka esti maksaa metaboloimasta kofeiinia kunnolla. Maksasairaudet kuten kirroosi tai hepatiitti ovat kofeiinin nauttijalle vaaratekijä, samoin sydänsairaudet, varsinkin ne jotka altistavat rytmihäiriöille. Kofeiinihan aiheuttaa rytmihäiriöitä terveellekin sydämelle. Kofeiinin, alkoholin ja lääkkeiden tai huumeiden yhdistely voi myös viedä hengen.

Kofeiinimyrkytyksen oireita ovat levottomuus, hermostuneisuus, pahoinvointi ja oksentelu, vapina, sydämentykytys tai sykkeen epätasaisuus ja kouristukset.

Kahvinjuonnin lopettaminen

Kofeiinin vieroitusoireita on kokenut varmaan jokainen kahvinjuoja, usein yhteyttä tunnistamatta. Voimakkaampien oireiden välttämiseksi monivuotisen kofeinistin kannattaa lopettaa kahvinjuontitapa asteittain, hiljalleen, kunnes tulee aamu jolloin hän huomaa ettei tarvitsekaan kofeiinia ollakseen työkunnossa ja ”virkeänä”. Näin vältetään päänsärky, joka on tavallisimpia vieroitusoireita, sumuiset aivot ja väsymys sekä mahdollinen alavire ja masennus. Työpaikalla voi nauttia kahvin tuoksusta, ilman että kahvikupin juomatta jättäminen tuntuu menetykseltä. Jos väsymystä jatkuu pidempään, se on merkki lisämunuaisten uupumuksesta, ja sitä on korjattava erikseen ruokavaliolla. Kaurapuuro aamulla antaa energiaa, se on proteiinipitoinen kompleksinen hiilihydraatti, kala antaa proteiinia, samoin kananmunat, pavut, herneet, quinoa ja vaikkapa chia-siemenet. Sikurijuoma on hyvä kahvinkorvike, se edistää ruoansulatusta, tasapainottaa ruokahalua, tukee munuaisia ja pernaa, auttaa verensokerin tasapainottamisessa ja painonpudotuksessa sekä rauhoittaa sydämen sykettä. Se myös poistaa toksiineja ja hoitaa maksaa. Kotimaiset marjat ovat hyviä ravinnelähteitä. Voita mukaan ja oheen Omega 3, orgaanista C-vitamiinia, B:tä sekä ainakin magnesiumia ja ubiqinonia sydämen kuntouttamiseksi. Sitten oletkin kuin uusi ihminen.

 

Elina Hytönen

 

Lähteet: The hidden dangers of caffeine: How coffee causes exhaustion, fatigue and addiction, Dani Veracity, Natural News, 11.10.2005; www.hngn.com; www.medicalnewstoday.com; www.scientificamerican.com; Natural News 26.11.2013; Natural News 16.4.2013; www.vitasearch.com/get-clp-summary/32973; Natural News 9.12.2008; Natural News 31.10.2013; www.adrenalfatigue.org; www.driam.com; www.holisticprimarycare.net; Natural News 6.11.2013; www.independent.co.uk; www.popsci.com; http://news.sky.com, Journal of Caffeine Research (Jack.E.James, Editor-in-Chief); www.terveyskirjasto.fi

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

RASVAT OVAT ELINTÄRKEITÄ TERVEYDELLE – NE EIVÄT LIHOTA EIVÄTKÄ AIHEUTA SYDÄNSAIRAUKSIA

 


 Ruotsi ja Englanti tiennäyttäjinä,

kun haitallisesta rasvapelosta luovutaan

 

Arvovaltainen ruotsalainen terveysalan komitea on hylännyt teorian tyydyttyneiden rasvojen haitallisuudesta eikä halua, että maassa enää kehotetaan välttämään rasvoja ja syömään paljon hiilihydraatteja.  Ruotsi on näin ensimmäinen länsimainen valtio, jonka linja on muuttumassa rasvamyönteiseksi  ja joka painottaa prosessoitujen sokerien ja hiilihydraattien haitallisuutta terveydelle, kertoo British Medical Journal optimistisesti. Aivan näin pitkälle ei Ruotsissa kuitenkaan olla vielä menty. Mutta ehkä pian.

Suomi ja useimmat muut länsimaat noudattavat yhä 50-luvulta periytynyttä ja kansanterveydellisesti haitalliseksi havaittua vähärasvaisuus-oppia.  Ruotsissa kuitenkin riippumaton, lääkäreistä ja muista terveysasiantuntijoista koostunut komitea tuli johtopäätökseen, että oppi tyydytettyjen rasvojen haitallisuudesta on täyttä puoskarointia. Komitea, englanniksi Swedish Council on Health Technology Assessment, kävi läpi 16.000 tutkimusta, jotka olivat ilmestyneet 31.5.2013 mennessä. Sen raportti julkaistiin syyskuussa 2013. Kuinka pian Ruotsin viranomaiset päättävät astua komitean johtopäätösten viittoittamalle tielle, se saataneen kohta nähdä.

Voi, täyskerma ja kookosöljy eivät ole haitallisia ruokia, ruotsalainen lehti uutisoi (www.thelocal.se). Asia on täysin päinvastoin. Rasva on parasta niille jotka haluavat laihtua. Eikä rasvansyönnin ja sydän- ja verisuonitautien välillä ole syy-yhteyttä.

”Kun kaikki viimeaikaiset tieteelliset tutkimukset otetaan huomioon, tulos on vastaansanomaton: meidän syvälle juurtunut rasvapelkomme on täysin perusteeton,” sanoo komitean jäsen professori Frederik Nyström. ”Rasvainen ruoka ei lihota sen enempää kuin vihreiden vihannesten syönti tekee vihreäksi.”

Marraskuussa 2013 ryhmä arvostettuja brittiläisiä lääkäreitä ja professoreita astui julkisuuteen ilmoittaen, että tyydyttyneet rasvat ovat itse asiassa terveellisiä. Englannin Daily Expressin (www.express.co.uk) haastattelema sydänspesialisti tri Aseem Malhotra sanoo, että miljoonat ihmiset maailmassa kärsivät nyt sydän- ja verisuonitaudeista ja liikalihavuudesta, koska heitä on neuvottu välttämään rasvoja. Tri Malhotra (Royal Free Hospital, Lontoo) on johtanut perusteellisia, rasvojen syöntiin liittyviä tutkimuksia ja toteaa, että meille on valehdeltu. Tähän asti suositeltu vähärasvainen ruokavalio on pääasiallinen liikalihavuuden ja sydäntautien aiheuttaja, hän sanoo. Listaan voidaan lisätä myös diabetes.

British Medical Journalissa (www.bmj.com) äskettäin julkaistussa tutkimuksessa tri Malhotra selvittää keinotekoisten transrasvojen, joiden on yhä uudestaan osoitettu käynnistävän kehossa sydäntauteihin johtavia tulehdusprosesseja, ja tyydyttyneiden rasvojen välistä eroa (artikkeli Saturated fat is not the issue, BMJ 14.11.2013). Tyydyttyneitä rasvoja esiintyy luontaisesti ruoissa kuten voissa, kookosöljyssä ja palmuöljyssä. Malhotra nimittää viranomaisten intoa varoitella kansalaisia tyydyttyneiden rasvojen vaarallisuudesta pakkomielteeksi, jolle ei ole todellista tutkimusnäyttöä. Todelliset vaaratekijöitä ovat hiilihydraatit ja sokerit, joiden on havaittu aiheuttavan LDL-kolesterolia. Korrelaatio ei ole kausaatio (yhteys ei ole syy), hän sanoo viitaten nyt hylättyihin tutkimuksiin, jotka näyttivät liittävän tyydyttyneet rasvat sydäntauteihin.

Ruotsin komitean merkittävä havainto oli, että hiilihydraatit nostavat verensokeria ja aiheuttavat lihavuutta. Kohonnut verensokeri aiheuttaa insuliinin liikaeritystä, mikä johtaa lopulta diabetekseen ja triglyseriditason nousuun; triglyseridit ovat veressä esiintyviä rasvoja, jotka liiallisina lisäävät valtimo- ja sydäntautiriskiä. Nimenomaan tehdasvalmisteiset hiilihydraatit, kuten valkoinen sokeri ja prosessoidut jauhot (sekä tietysti keinotekoiset makeutteet) aiheuttavat painonnousua, eivät rasvat. ”Komitean raportti kääntää nykyisen vallitsevan käsityksen päälaelleen”, sanoo tri Andreas Eenfeldt blogissaan DietDoctor.com. ”Vähähiilihydraattinen, runsaammin rasvaa sisältävä ruokavalio on tehokkain ase ylipainoa vastaan.”

Profesori Nyström on myös sitä mieltä, että terveysviranomaiset ovat kaikkialla tehneet kansaterveydelle karhunpalveluksen väittämällä ylipaino-ongelmia liikunnan puutteen aiheuttamiksi. Liikunta on kuitenkin vain pieni osa ylipaino-ongelmaa. ”Noilla hölynpölypuheilla on saatu ylipainoiset ihmiset tuntemaan itsensä huonoiksi, kuin paino-ongelma johtuisi heikosta luonteesta.” hän sanoo. ”Monelle ihmiselle runsaampi rasvan syönti tarkoittaa, että tuntee itsensä kylläisemmäksi ja pysyy kylläisenä kauemmin eikä kaipaa syötävää joka viides minuutti. Toisaalta, cola-juoma ei tee oloa kylläiseksi eikä sitä tee lähes rasvaton, sokerilla ladattu hedelmäjugurtti. Totta on että liikunta on monella tapaa hyväksi, mutta painon kannalta olennaista on ruokavalio.”

Kolesteroli on syyllinen vain lääketeollisuuden myyntivoittoihin

Vähärasvainen dieettisuositus ei ole poistanut lihavuutta, sydäntauteja tai diabetesta, mutta lääketeollisuudelle se on tuonut suuret voitot. Nykyään nämä voitot kohoavat vuosittain arviolta 26 miljardin dollariin pelkästään kolesterolia alentavien statiinilääkkeiden myynnistä. ”Statiinit ovat sekä haitallisia että tehottomia,” sanoo tri Malhotra, ”ja ruokavalio jossa on paljon tyydyttyneitä rasvoja on kolme kertaa tehokkaampi kuin statiinit, kun halutaan laskea kolestrolitasoja luonnollisesti ja tasapainottaa niitä.”

”Tähän asti on oletettu, että veren kohonneet rasva-arvot johtuvat ruokavalion lisääntyneestä tyydyttyneestä rasvasta, mutta nykyinen tieteellinen näyttö osoittaa, että jalostetut hiilihydraatit ja etenkin sokeri ovat todellisia syyllisiä,” sanoo prof. David Haslam, Englannin National Obesity Forumin puheenjohtaja.

Sitä paitsi on yhä enemmän näyttöä, ettei kolesteroli edes ole ongelma. Noin 80 % veren kolesterolista on kehon itsensä tekemää – jopa aivot koostuvat kolesterolista ja tyydyttyneestä rasvasta -  joten sydäntautien aiheuttaja on jokin muu tekijä, uusimpien tutkimusten mukaan krooninen, hiljainen tulehdus. Tämä myös tarkoittaa, että kolesterolin alentaminen statiinilääkkeillä on huono idea. Statiinit varastavat elimistöltä sille välttämättömän kolesterolin, ja lisäksi ne aiheuttavat vakavia haittoja kuten seksuaalitoimintojen häiriintymistä ja lihasten, hermojen ja sisäelinten vaurioita, aivojen toimintakykyä myöten. Muisti ja muut kognitiiviset kyvyt kärsivät statiinilääkkeistä; nykyistä dementia-epidemiaa pidetään suureksi osaksi statiinilääkkeiden aiheuttamana.

”Keskittyminen veren kohonneeseen kolesterolipitoisuuteen sepelvaltimotaudin yksinomaisena syynä on kiistatta meidän aikamme pahin lääketieteellinen erehdys”, sanoo Timothy Noakes, Etelä-Afrikan Cape Town Universityn professori.

Mutta mitä tekevät lääketeollisuutta palvelevat sydänlääkärit?

Yhdysvaltain American College of Cardiology (ACC) ja American Heart Association (AHA) ovat pohtineet toimenpiteitä yhä lisääntyvien sydänkohtausten ja sydänhalvausten hillitsemiseksi. Heidän ratkaisunsa tuli julki marraskuussa 2013: lisää kolesterolilääkkeitä!

Näiden järjestöjen sydänspesialistit määrittelivät uudestaan sydäntautiriskiryhmien rajat, niin että ne nyt ovat huomattavasti laajemmat kuin ennen ja koskevat ihmisiä, jotka vielä ovat terveitä, eli ilman sydäntaudin oireita. Heitä kehotetaan nyt siis aloittamaan kolesterolilääkitys varmuuden vuoksi. Näin spesialistit saavat lääkityksen piiriin yksin USA:ssa noin 35 miljoonaa ihmistä lisää, ja lääketeollisuuden statiiniliikevoitto voi nousta nykyisestä 26 miljardista dollarista yli 42 miljardiin dollariin.

ACC ja AHA ovat antaneet suosituksensa ilman pienintä varoitusta statiinien haittavaikutuksista. Sydäntautien ehkäisylle tärkeistä ruokavaliomuutoksista – tehdasvalmisteiset hiilihydraatit, transrasvat ja kaikenlaiset kevyttuotteet pois ja aitoa ruokaa tilalle – spesialistit eivät sano mitään.

”Suositukset antanut ryhmä ei ole tarpeeksi jäävitön”, kirjoittavat John D.Abramson ja Rita F. Redberg New York Timesissa.” Usealla paneelin jäsenellä on äskeisiä tai nykyisiä kytköksiä kolesterolilääkkeiden valmistajiin. Lisäksi lääkeyhtiöt antavat massiivista rahallista tukea sekä ACC:lle että AHA:lle.”

Suomen ruokavaliosuositukset ovat yhä vanhalla 50-luvulta periytyneellä linjalla. Sadat tuhannet ihmiset ovat meilläkin tämän lääketieteen erehdyksen uhreja, ja jokainen suomalainen tukee välillisesti kolesterolilääkkeiden valmistajia omalla veropanoksellaan. Hirvittää ajatella, mitä voi tapahtua, jos lääkärit meillä alkavat soveltaa USA:n sydäntautispesialistien luomia uusia suosituksia.

Milloin THL alkaa puolustaa ihmisten terveyttä?

Elina Hytönen

Lähteet: Ethan A.Huff, Natural News 05.11. 2013, 19.11.2013, 23.11.2013, British Medical Journal 14.11.2013, www.DietDoctor.com, http://healthimpactnews.com, MTV 45 minuuttia, marraskuu 2013.

Osoitteessa http://healthimpactnews.com hakusanalla Swedish Council on Health Technology Assessment löytyy Ruotsin tutkimuksia ja sydänspesialisti Aseem Malhotran lausuntoa selvittäviä artikkeleita. British Medical Journal julkaisi Aseem Malhotran artikkelin Saturated fat is not the major issue 14.11.2013 (www.bmj.com), jossa myös Ruotsin komitean raportti mainitaan. Tri Andreas Eenfeldtin blogissa DietDoctor.com selostetaan Ruotsin komitean raporttia 23.9.2013, otsikoilla The Swedish Revolution, Weight Loss Studies. Komitean raportin nimi on Dietary Treatment for Obesity, A Systematic Review of the Literature. Andreas Eenfeldt esittelee sitä sanoin: “This report…is likely to be the basis for future dietary guidelines for obesity treatment within the Swedish health care system.” Se on hänen mukaan “jättiläisaskel kohti tehokkaampaa lihavuuden hoitoa ja historiallinen päivä Ruotsille.”

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

KANSALAISALOITE

 

 

 

TEHOKKAAT JA TURVALLISET LUONTAISHOIDOT KAIKKIEN OIKEUS

Yleisimpien luontaishoitomuotojen kuten akupunktuurin (kiinalainen lääketiede), homeopatian ja vyöhyketerapian, joista on sekä kokemuksellista että tieteellistä näyttöä, tulee olla osa suomalaista terveydenhoitoa ja kaikkien kansalaisten saavutettavissa.

Luontaishoitojen suosio ja arvostus ovat kasvaneet kaikkialla maailmassa. Ne koetaan yleisesti tehokkaiksi, turvallisiksi ja miellyttäviksi. Niitä myös käytetään yhä enemmän länsimaisen lääketieteen hoitojen osana.

Suomessakin luontaishoitoja käytetään runsaasti, mutta niiden asemaa ei ole tunnustettu eikä niitä säädellä lailla ja siksi hoitojen tarjonnan laatu on kirjavaa.

Tarvitaan lainsäädäntö, jossa määritellään koulutusvaatimukset ja hoitoja antavien oikeudellinen asema, luodaan julkinen terapeuttirekisteri ja valvontajärjestelmä sekä edistetään alan tutkimusta ja tiedottamista. Näin taataan parhaiten myös hoitojen potilasturvallisuus.

Luontaishoitoja vastustavat tahot vaativat nykyisiin lakeihin rajoittavia säädöksiä, jotka kaventaisivat ihmisten oikeutta valita itse hoitomuotonsa.

Jollet hyväksy tällaista kehitystä, käy allekirjoittamassa kansalaisaloite osoitteessa www.terveysjarjesto.fi

Pankkitunnuksella hyväksymisen jälkeen PALAA lomakkeeseen ja LÄHETÄ se.

Kiitos tuestasi!

 

Luontaishoidot tarvitsevat erillisen lainsäädännön

 

Terveydenhoidon valinnanvapaus on turvattava

 

Luontaishoitojen rajoittamista alettiin taas vaatia keväällä  ja kesällä 2013. Vaatimus ei ole uusi, luontaishoitoja vastustavat tahot esittivät niitä viimeeksi 2008-09. Perustelukin on sama: potilasturvallisuus. Luontaishoitojen vastustajat – pieni mutta äänekäs ja vaikutusvaltainen joukko – haluavat antaa kuvan, että kansalaisia, etenkin vakavasti sairaita, vanhuksia, lapsia ja esimerkiksi raskaana olevia on suojeltava luontaishoidoilta. Niinpä luontaishoitojen vastustajat vaativat rajoituksia luontaishoidoille.

Me luontaishoitojen edustajat olemme myös sitä mieltä, että tarvitaan lainsäädäntöä. Mutta potilasturvallisuus saavutetaan vain laatimalla oma laki, joka koskee koko luontaishoitokenttää ja jossa määritellään koulutusvaatimukset, valvontajärjestelmä ym. hoitoja antavia koskevat säädökset.

 

Suomessa on etenkin 1980-luvulta lähtien ollut ajoittain voimakasta kampanjointia luontaishoitoja eli CAM-hoitoja (Complementary and Alternative Medicine, täydentävä ja vaihtoehtoinen lääketiede) vastaan. Kampanjaa ovat käyneet varsinkin Skepsis ry:n edustajat ja Suomen Lääkäriliiton johto (Ruotsin vastaavien tahojen kanssa), ja ne ovat saaneet näyttävästi äänensä kuuluviin mediassa. Perusteluina on käytetty ristiriitaisesti sekä hoitojen vaarallisuutta ja että niiden tehottomuutta. Esimerkkinä luontaishoitojen vaarallisuudesta käytetään jatkuvasti yli kaksikymmentä vuotta sitten tapahtunutta yksittäistapausta, diabetesta sairastaneen lapsen kuolemaa, joka johtui epäpätevän Kühne-hoitajan suosittelemasta lääkityksen lopettamisesta. Hyvin koulutettu hoitaja ei Suomessa kehota potilasta lopettamaan lääkityksiään, mutta voi kehottaa häntä keskustelemaan lääkärin kanssa, onko jokin lääke edelleen tarpeellinen tai voisiko lääkitystä vähentää.

Eri viranomaisilta keräämiemme tietojen mukaan CAM-hoitajien aiheuttamia vakavia hoitovahinkoja ei viimeisten vuosikymmenten aikana ole tapahtunut. Sen sijaan kaksi terveydenhuollon ammattihenkilöä, akupunktiossa pikakoulutuksen saanutta fysioterapeuttia on pistänyt neulan keuhkoihin ja aiheuttanut potilaalle ilmarinnan. Kaikille ihmisiä hoitaville voi sattua virheitä ja virallisen lääketieteen puolella niitä tapahtuu valitettavan paljon: hoitovirhe johtaa haittaan noin yhdellä kymmenestä potilaasta ja vakavan haittaan tai kuolemaan noin yhdellä sadasta (Amos Pasternack, Duodecim 2006). Vuosina 2000-2008 Potilasvakuutuskeskukseen oli tullut luontaishoidoista neljä valitusta, joista kaksi koski tuotteita (tuotetiedot, ravintolisä), akupunktuuria yksi ja osteopatiaa yksi. Kaikki päättyivät sovintoon ilman lautakunnon käsittelyä. (Tietoja voi luontaishoitojen osalta katsoa Kuluttajalautakunnan, Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen, Potilasvakuutuskeskuksen ja Potilasvahinkolautakunnan sivuilta; koululääketieteen vahingoista löytyy tietoja hakusanalla potilasvahingot.)

Mitä CAM-hoidot ovat

Maailman terveysjärjestö WHO jaottelee länsimaisen lääketieteen ohella toimivat lääketieteet kahteen kategoriaan: perinteiset lääketieteet TM (traditional medicine) ja täydentävät tai vaihtoehtoiset lääketieteet CAM (complementary or alternative medicine). Kehittyneissä maissa, joissa vallitseva terveysjärjestelmä perustuu länsimaiseen konventionaaliseen lääketieteeseen, perinteiset lääketieteet lasketaan usein ryhmään CAM, kuten meillä perinteinen kiinalainen lääketiede.

Suomessa ammattimaisessa käytössä olevia hoitomuotoja ovat perinteinen kiinalainen lääketiede, homeopatia, antroposofinen lääketiede, refleksologia l. vyöhyketerapia, fytoterapia eli kasvilääkintä, aromaterapia, osteopatia, naprapatia, Kajava-terapia ja perinteinen jäsenkorjaus. Yhteistä näille hoidoille on, että ne ovat luonnonmukaisesti terveyttä edistäviä; niihin kuuluu käsillä painelua, hierontaa, kudosten käsittelyä, paikalleen laittamista ja lisänä luontaiset lääkkeet kuten homeopatiassa, antroposofisessa ja kiinalaisessa lääketieteessä. Hoidossa tuetaan ihmisen elimistön kykyä parantaa itse itseään. CAM-hoidoista puhuttaessa emme tarkoita kylpylöissä ja kauneushoitoloissa annettavia hemmotteluhoitoja tai pikakurssitettuja harrastajia, vaan koulutettua ammattikuntaa, jonka työ on veronalaista siinä kuin muidenkin. Kun luontaishoitojen vastustajat käyttävät luontaishoidoista termiä uskomushoito, he lainaavat Skepsis ry:n 1980-luvulla luomaa herjasanaa, jolla terveyttä luonnollisesti edistävät hoidot halutaan leimata huuhaaksi (toinen skepsisläisten suosima termi).

CAM-hoitojen koulutukset Suomessa kestävät vähintään 3-4 vuotta ja ne täyttävät WHO:n asettamat kansainväliset koulutusvaatimukset. Rekisteröidyn terapeutin koulutukseen kuuluu myös koululääketieteen opintoja eli anatomia, fysiologia ja tautioppi, ja hänellä tulee olla hoitovastuuvakuutus vahinkojen varalta. Yleensä hoitajat käyvät jatkokoulutuksissa vuosittain ja myös perehtyvät tervehdyttävään ravitsemukseen, luontaistuotteiden käyttöön ja liikuntaan; asiakkaat eli potilaat saavat neuvoja myös itsehoitoon terveytensä ylläpitämiseksi.

Suomessa toimii nykyään arviolta viidestä kuuteen (5-6) tuhatta hyvin koulutettua CAM-alan ammattilaista. Näitä henkilöitä luontaishoitoja vastustavat tahot kutsuvat loukkaavasti uskomushoitajiksi, puoskareiksi, huijareiksi jne. Dosentti Myllykankaalla on myös aidosti hupaisa termi outohoitaja. CAM-hoitoja käyttävät  Suomessakin jo sadattuhannet ihmiset, arviolta puolet väestöstä, hyvin usein ne, jotka eivät ole saaneet apua koululääketieteen hoidoista tai eivät halua tai voi käyttää niitä (esim.  kemiallisia lääkkeitä). Hoitojen vastustajat pitävät heitä helposti höynäytettyinä. CAM-hoitajien kokemusten ja esim. USA:n tilastojen mukaan he ovat pääasiassa valistuneita, hyvin koulutettuja ihmisiä, sekä miehiä että naisia, nuoria ja vanhoja, jotka ovat kiinnostuneita oman terveytensä hoitamisesta ja tietävät milloin on mentävä lääkäriin ja milloin kannattaa kääntyä luontaishoitajan puoleen.

Teollistuneissa maissa yhä useammat käyttävät CAM-hoitoja, esimerkiksi Ruotsissa 60 % ja USA:ssa 70% väestöstä. Syitä CAM-hoitojen suosion suureen kasvuun maailmalla on tutkinut Steffano Maddalena väitöskirjassaan (WHO, 2008). Niitä ovat länsimaisen lääketieteen kykenemättömyys vastata potilaiden kaikkiin tarpeisiin, lääkkeiden, hoitojen ja teknologian haittavaikutukset sekä lääkärien autoritaarinen asenne; potilaiden lisääntynyt halu saada informaatiota ja vaikuttaa omaan hoitoonsa ja halu valita itse oma hoitomuotonsa, oli se koululääketieteen tai CAM-hoitojen piiristä (potilaat haluavat käyttää itsemääräämisoikeuttaan myös terveydenhuollossa, kuten ovat tottuneet käyttämään sitä mm. opiskelussa, harrastuksissaan ja poliittisen kannan ja uskonnollisen näkemyksen muodostamisessa), ja kolmanneksi CAM-hoitojen saajien suuri kuluttajatyytyväisyys – niihin liittyy matala riskitaso ja ne koetaan miellyttäviksi ja tehokkaiksi. WHO suositteleekin luontaishoitojen CAM sisällyttämistä  teollistuneiden maiden julkiseen terveydenhuoltoon (WHO: strategia vuosille 2000-2005 sekä uuden strategian valmisteluun liittyvä päätös v. 2012). Suosituksen perusteena on CAM-hoitojen turvallisuuden ja tehokkuuden lisäksi se, että ne ovat edullisia potilaalle ja kansantaloudelle.

Suomessa Kela korvasi v. 2008 reseptilääkkeitä 1.2 miljardilla eurolla. Kun arviolta puolet väestöstä käytti samana vuonna luontaishoitoja (omalla kustannuksellaan), Suomi lienee säästänyt sairauskuluissa kymmeniä miljoonia.  Vähävaraisilla potilailla ei ole mahdollisuus käyttää luontaishoitoja, vaikka ne eivät olekaan kalliita (tavanomainen 1 h kestävä hoito 40-65 €), ja tämä luo eriarvoisuutta.

Tieteellinen näyttö

CAM-hoitoja on tutkittu ja tutkitaan edelleenkin paljon, ja niistä on runsaasti tieteellistäkin näyttöä, lähes yhtä paljon (30 %) kuin länsimaisesta lääketieteestä, jonka hoidoista 40 %:lla on tieteellistä näyttöä (Cochrane-instituutin tieto, Englanti).  Virallisen terveydenhuollon ammattijärjestöt ja viranomaiset Suomessa kuten muuallakin maailmassa pitävät mielellään vain lääketehtaiden ja kemianteollisuuden tuottamaa tutkimusta tieteellisenä.  Osoitteessa http://science.naturalnews.com on tuhansia luontaishoitoja ja luontaistuotteita koskevia tieteellisiä, ei lääketeollisuuden rahoittamia tutkimuksia.

CAM-hoitoihin on usein vaikeampi soveltaa länsimaisen lääketieteen tutkimuskriteerejä, esim. toistettavuuden periaatetta ja kaksoissokkotutkimusta. Luontaishoidot tehdään yleensä aina yksilöllisesti ja hoidettavan kokonaistilan mukaisesti. Oireet voivat olla samanlaiset, mutta eri ihmisillä ne voivat johtua eri asioista ja silloin hoitokin on erilainen. Länsimaisen lääketieteen premissin mukaan samalla tulehduskipulääkkeellä hoidetaan miljoonien ihmisten särkyä, kun esim. kiinalaisessa lääketieteessä päänsärkysyndroomia tunnetaan 23. Periaatteena on, että jokaisella on oma särkynsä, jonka hoitotapa määritellään potilaan kokonaistilanteesta käsin. Hoidetaan siis koko ihmistä ei vain yksittäistä oiretta, tietäen että elimistön tilanne vaihtelee päivästä ja vuorokaudenajasta toiseen.

CAM-hoitoja tutkittaessa tutkimusasetelman tulee siis olla erilainen. Miten tehdä lume-vyöhyketerapiaa tai muita lumehieronta/painantahoitoja? Vitamiinitkin toimivat eri tavalla kuin lääkkeet, eikä niiden tehoa voi luotettavasti tutkia lääkkeisiin soveltuvilla menetelmillä. Moderni terveydenhuolto ei sekään rajoitu ”tieteellisesti testattuihin” tekniikkoihin tai lääkitykseen. Niiden ulkopuolelle jäävät sellaiset länsimaisen lääketieteen osa-alueet kuin psykosomatiikka, funktionaalinen ja psykososiaalinen alue sekä koko ihmissuhteiden kenttä. On myös todettava, että useimmista CAM-hoidoista on kokemuksellista tietoa ja näyttöä useamman sadan, jopa usean tuhannen vuoden ajalta. Kemiallisiin  lääkkeisiin sovellettavan tutkimusnäytön puuttuminen ei niiden kohdalla tarkoita, että ne olisivat tehottomia.

Erillislaki vai rajoittavia säädöksiä

CAM-alan järjestöt ovat jo useamman vuosikymmenen ajan olleet yhteydessä Sosiaali- ja terveysministeriöön ja muihin terveydenhoitoalan virkamiehiin ja vaatineet lainsäädäntöä, jossa säädetään alan koulutuksesta, ammattinimikkeistä, valvonnasta ym. menettelytavoista koskien hoitoja ja hoitajia. Vuonna 2008 ministeri Paula Risikko asetti työryhmän tutkimaan, tarvitaanko alalle lainsääntöä ja jos niin millaista. Työryhmän enemmistö koostui CAM-hoitoja vastustavista tahoista, eikä se ollut halukas suunnittelemaan alalle erillislakia. Se pysyi väitteessä että luontaishoidot vaarantavat potilasturvallisuuden ja halusi nykyisiin lakeihin Ruotsin mallin mukaisia rajoittavia säädöksiä.  Mitään näyttöä hoitojen vaarallisuudesta tai potilasvahingoista ei kuitenkaan pystytty osoittamaan, joten ministeri Risikko ei katsonut aiheelliseksi viedä ehdotusta hallituksen esityksenä eduskuntaan.

Luonnonlääketieteen keskusliitto LKL jätti työryhmän esitykseen eriävän mielipiteen, jossa perustellaan, miksi rajoittavat säädökset eivät takaa potilasturvallisuutta. Se löytyy Sosiaali- ja terveysministeriöstä työryhmän esityksen yhteydestä. Rajoittavat säädökset kieltäisivät mm. lasten ja raskaanaolevien hoitamisen, eli juuri niiden ihmisten, joita pitäisi hoitaa mahdollisimman myrkyttömin ja lempein keinoin.  Homeopatialla ja ravitsemusmuutoksilla saadaan erittäin hyviä tuloksia esim. lasten korvatulehduksissa, jotka ovat hyvin yleisiä ja johtavat usein antibioottikierteeseen. Vauvojen koliikkivaivoihin auttaa vyöhyketerapia ja akupunktuuri (yksi kiinalaisen lääketieteen hoitomenetelmistä) (Kajsa Landgren: väitöskirja 2011,Uppsalan yliopisto). Raskauspahoinvointiin, turvotuksiin, selkäkipuihin ym. raskausajan vaivoihin sekä synnytyksen helpottamiseen käytetään yleisesti jo Suomessakin mm. akupunktuuria. Norjassa Bergenin syöpäsairaalassa potilaille tarjotaan mahdollisuus saada akupunktuuria ja muita luontaishoitoja veriarvojen normalisoimiseksi ja kemoterapian ja sädehoitojen sivuvaikutusten kestämiseksi. Diabeteksen aiheuttamien vaurioiden hoidossa CAM-hoidot ovat tehokkaita. Tässä vain muutamia esimerkkejä.

Rajoittavia säädöksiä emme tarvitse, vaan erillislain, jonka pohjalta potilaat ja hoitoja haluavat voivat löytää itselleen sopivan hoitomuodon ja luotettavan hoitajan.  Ammattitaitoinen hoitaja tietää, milloin potilas on lähetettävä lääkäriin ja lääketieteellisiin tutkimuksiin. CAM-hoidoilla edistetään ihmisten terveyttä ja voidaan auttaa erityisen hyvin myös kroonisia vakaviakin  sairauksia potevia ihmisiä.

Oikeaa tietoa

CAM-hoidot ovat yleisesti käytössä jo kaikissa maanosissa, ja mm. tuhannet lääkärit Euroopassa käyttävät niitä luontevana osana terveydenhoitoa koululääketieteen rinnalla. Molempia tarvitaan ja niiden parhaat puolet tulisi olla käytössä ihmisten terveyden edistämiseksi.

Yhdysvalloissa integratiivinen eli luontaishoidoilla täydennetty länsimainen lääketiede on edennyt niin pitkälle, että vuonna 2010 sairaaloista jo 42 % tarjosi konventionaalisten hoitojen lisäksi akupunktuuria, hierontaa, terapeuttista kosketusta ja ohjattua kuva-ajattelua. Monet yliopistolliset syöpäsairaalat tarjoavat näitä täydentäviä hoitoja osana syövän perushoitoja. Toiset sairaalat antavat näitä hoitoja osana naistentautien, sydäntautien ja kipujen hoitoa. USA:n National Institutes of Health (NIH) on perustanut keskusorganisaation täydentävälle ja vaihtoehtoiselle lääketieteelle (National Center for Complementary and Alternative Medicine). Keskus rahoittaa CAM-hoitoalaa koskevaa tutkimusta sekä hoitojen opetusohjelmia. Viime vuonna (2012) CAM-hoitoja opettavien yliopistollisten oppilaitosten järjestöön Consortium of Academic Health Centers for Integrative Medicine kuului 54 oppilaitosta USA:sta, Kanadasta ja Meksikosta. ”Integratiivinen lääketiede on nykyään vahvasti läsnä lääkärien koulutuksessa”, todetaan American Journal of Medicinen pääkirjoituksessa helmikuulta 2013. Siihen on lehden mukaan ollut syynä suuren yleisön osoittama kasvava kysyntä, lääketieteen opiskelijoiden ja erikoistuvien lääkärien kiinnostus, oppilaitosten antama tuki ja uudet koulutusohjelmat. Suomessa taas professori varoittaa jo ensimmäisellä luennolla lääketieteen opiskelijoita uskomasta luontaishoitoihin.

Myös Suomessa kiinnostus CAM-hoitoja kohtaan lisääntyy jatkuvasti, ja siksi viranomaisten ja terveydenhuollon ammattilaisten olisi syytä jo perehtyä niihin ja keskustella niistä asiallisesti.  Suomen Lääkäriliiton toiminnanjohtaja Heikki Pälve, dosentti Markku Myllykangas ja psykiatri Hannu Lauerma  ovat  vuosikymmenestä toiseen antaneet samoja halventavia ja perättömiä lausuntoja koskien CAM-hoitoja. Nämä lausunnot koetaan erittäin loukkaaviksi luontaishoitajien ja  niiden  terveydenhuollon ammattilaisten keskuudessa (lääkärit, terveydenhoitajat, fysioterapeutit, sairaanhoitajat),  jotka ovat hankkineet CAM-alan koulutuksen palvellakseen paremmin potilaitaan. Samoin kokevat myös ne monet tuhannet ihmiset, jotka ovat saaneet CAM-hoidoista avun vaivoihinsa ja jotka luontaishoitojen vastustajat leimaavat helposti höynäytettäviksi ja kehitykseltään lapsen tasolle jääneiksi. Täällä tulee idiootti, sanoi potilas tullessaan luontaishoitajan vastaanotolle viime parjausryöpyn aikana. Millaista arvostusta tämä osoittaa terveydenhoidostaan kiinnostuneita kohtaan?

Voitaisiinko tämä propaganda jo jättää omaan arvoonsa? Kuluttajat tarvitsevat ja haluavat oikeaa tietoa eri hoitomuodoista ja niiden mahdollisuuksista. Suomessakin voitaisiin varmaan nostaa keskustelu CAM-hoidoista muiden sivistysvaltioiden tasolle. Tässä medialla on tärkeä rooli.

Maailman terveysjärjestön WHO:n sivuilta  löytyy runsaasti tietoa CAM –lääketieteistä.  Martin J Walker on kirjoittanut kirjan Dirty Medicine, the Handbook, jossa kerrotaan maailman lääke- ja kemianteollisuuden rahoittamasta kampanjoinnista CAM-terapioita vastaan. Netissä mm. http://science.naturalnews.com –sivuilla on tietopankki, jossa on miljoonia tutkimuksia ravintolisistä, luontaishoidoista, myrkyllisistä kemikaaleista ja lääkkeiden haittavaikutuksista. Samoin www.WDDTY.com (What Doctors Don’t Tell You) antaa valtavirrasta poikkeavaa tietoa lääketieteellisistä tutkimuksista, myös CAM-hoidoista.

Elina Hytönen, Suomen perinteisen kiinalaisen lääketieteen yhdistys FinnAcu, kunniapuheenjohtaja

Tutteli Hammermann, Suomen perinteisen kiinalaisen lääketieteen yhdistys FinnAcu, varapuheenjohtaja

 P.S. Hannu Lauerma väittää, ettei sellaista lääketieteen alaa kuin kiinalainen lääketiede ole olemassakaan. Kiinassa sekä perinteistä että länsimaista lääketiedettä opetetaan yliopistoissa rinnakkain tasavertaisina lääketieteinä.  Molemmista valmistutaan lääkäreiksi ja hallitaan myös toisen linjan tietoja riittävästi. 95 %:ssa Kiinan sairaaloista on molempien lääketieteiden osastot, ja potilaita hoidetaan tarpeen mukaan kummankin menetelmin. (SMA News, April 2009). Myös Euroopan ja USA:n yliopistoissa opetetaan kiinalaista lääketiedettä omana tieteenalanaan, kuten edellä on käynyt ilmi.

SILTÄ VARALTA ETTÄ SATUT LUKEMAAN VITAMIINIEN VAARALLISUUDESTA

 Elina Hytönen 27.9.2013

 

  Tasaisin välein ilmestyy tutkimuksia, joissa kerrotaan jonkin vitamiinin tai muun luonnollisen ravintolisän tai yrttirohdoksen vaarallisuudesta.

Eurooppalainen järjestö Alliance for Natural Health on vertaillut tilastoja.

Lääketeollisuuden tuottama lääke aiheuttaa  62,000 kertaa suuremman riskin kuolla kuin vitamiinin tai ravintolisän nauttiminen.

Riski kuolla lääketieteen aiheuttamaan, estettävissä olevaan vammaan on 293,000 kertaa suurempi kuin riski kuolla vitamiinien tai ravintolisien nauttimisen vuoksi.

Riski kuolla estettävissä olevaan vammaan sairaalakäynnin yhteydessä on suurempi kuin yksi tuhannesta (1:1000). Sairaalakäynnin vaarallisuusaste on samaa tasoa kuin Afganistanissa tai Irakissa aktiivipalveluksessa olleilla sotilailla.

Lääkärin määräämän lääkkeen aiheuttamiin haittavaikutuksiin kuolee kaksi kertaa niin paljon ihmisiä kuin vuosittain moottoripyöräilijöitä liikenneonnettomuuksissa. (Tämä on todennäköisesti hyvin vaatimaton arvio, sillä lääkärit jättävät tutkitusti suurimman osan haittavaikutuksista raportoimatta, eivätkä lääkärit tai potilaat usein osaa yhdistää oireita lääkkeisiin.)

Tupakointi aiheuttaa kuoleman 797,940 kertaa todennäköisemmin kuin vitamiinin syöminen.

Näistä minimaalisista riskeistä huolimatta juuri vitamiinit ja yrtit halutaan saada pois kaupan hyllyiltä. Siihen tähtäävät EU-viranomaisten rajoitukset ja lääketeollisuuden sponsoroimat huuhaa-tutkimukset.

Lähde:  Alliance for Natural Health, www.anh-europe.org

 

 

TÄSTÄ LUULTAVASTI  ET SATU LUKEMAAN

 

Ajoittain tulee myös tietoa tutkimuksesta, jossa vitamiinit tai muut ravintolisät on todettu vaarallisiksi tai tehottomiksi tietyn vaivan hoidossa. Media kertoo niistä yleensä halukkaasti, kuten viime heinäkuussa (2013) kalaöljykapseleiden vaarallisuudesta tai syyskuussa  kookosöljyn haitallisuudesta (se tietysti liittyy Suomen vanhentuneeseen ravintosuositukseen, jonka mukaan tyydyttyneet rasvat ovat terveydelle vaarallisia ja kevytrasvat hyödyllisiä; todellisuudessa tilanne on päinvastoin).

Natural News on kartoittanut kahdeksan tapaa, joilla vitamiini- ja ravintolisätutkimuksia vääristellään.

1.       Tutkimus tehdään henkilöillä, jotka ovat jo sairaita, esimerkiksi kriittisessä tilassa sydänkohtausten vuoksi. Kuolinvuoteellaan he saavat vaikkapa E-vitamiinia, joten kun hälyttävän suuri joukko koehenkilöistä kuolee, huijaritutkijat voivat syyttää vitamiineja.

Tämä on asetelma monessa vitamiinipelkoa herättelevässä tutkimuksessa.

2.       Tutkimus suoritetaan synteettisillä huonolaatuisilla vitamiineilla, jotka lääketehdas on valmistanut. Varsin suosittu menetelmä, jossa korkealaatuisten kalaöljyjen tai E-vitamiinin sijaan valitaan mahdollisimman mieto synteettinen roskatuote. Ei ole sääntöjä, joita tutkijoiden pitäisi noudattaa käyttämiensä vitamiinien suhteen tai niistä ilmoittaessaan.

3.       Tutkimuksesta poistetaan jokainen, jonka terveys kohenee.  On harvinaista, että tutkimuksessa käytetään todellisia vitamiineja, mutta jos käytetään, koehenkilöillä on tapana kokea terveydentilan paranemista. Silloin tutkijat, jotka tavoittelevat tietynlaista tutkimustulosta, heittävät tervehtyneet ulos tutkimuksesta. Se käy helposti tietokoneella, deletoimalla. Yleinen tapa.

4.       Luodaan tiedot omasta päästä. Silloin ei tarvita koehenkilöitäkään. Lääketeollisuuden rahoittamien tutkimusten tekijät ovat jääneet tästä kiinni monta kertaa.

Tri Scott Reuben on kuuluisa esimerkki, joka tosin koskee lääke-, ei ravintolisätutkimuksia. Mutta se kertoo tutkimusmoraalista.  Reuben otti vastaan 420 000 dollaria Pfizerilta ja  muutamalta muulta lääkefirmalta ja paneutui keksimään omasta päästään tusinoittain tutkimuksia, jotka julkaistiin lääketieteellisissä lehdissä. Tutkimustuloksista kertoivat myös Wall Street Journal ja sadat muut median jäsenet. Tri Reubenin havaittiin lopulta väärentäneen tutkimustietoja lääketeollisuuden pussiin 13 vuoden ajan, eikä hän ole ainoa. Päinvastoin, vitamiinien vaarallisuuden korostaminen ja lääkkeiden haittojen vähättely ovat tässä bisneksessä rutiinia. Lääketieteelliset lehdet ovat yleensä pelissä mukana, koska lääketehtaat rahoittavat niitä. Tri Reubenin tehtailema tutkimus kertoi esimerkiksi vuonna 2005, että lääketehdas Pfizerin (yksi maailman suurimpia) Celebrex-lääke lievitti tehokkaasti leikkauksen jälkeisiä kipuja. Siinäkään tutkimuksessa ei ollut mukana ainuttakaan potilasta. Tri Reuben laati vastaavia tutkimuksia mm. Vioxxista (Merck), joka aiheutti arviolta 60 000 henkilön kuoleman ennen kuin se vedettiin markkinoilta, sekä masennuslääke Effexorin (Wyeth) käytöstä kipulääkkeenä; tämä lääke on tunnettu itsemurhien aiheuttaja. Reubenin tutkimukset tuottivat lääkkeiden biljoonien dollarien myynnin, hidastivat miljoonien ihmisten paranemista (Scientific American) ja aiheuttivat tuhansia kuolemia. Tri Reubenille langetettiin armeliaasti 6 kuukauden vankilatuomio ja sakot.

5.       Vitamiineja annetaan yhtaikaa lääkkeen kanssa ja sitten syytetään vitamiineja. Suosittu menetelmä. Vitamiinipillerin lisäksi annetaan jotain varmasti myrkyllistä lääkettä, esimerkiksi statiineja. Lääkkeestä ei kuitenkaan mainita tutkimusraportissa mitään, vaan kerrotaan vain kuinka moni koehenkilö sai vitamiinista ”haittavaikutuksia”.

6.       Käytetään halpoja vitamiineja, joissa on raskasmetalleja. Esimerkiksi arsenikkia ei ole vaikea löytää miedoista halvoista ravintolisistä, jotka usein ovat juuri lääketeollisuuden tuottamia.  Halvoissa kalsiumin lähteissä on usein mukana lyijyä, halvoissa merilevälähteissä arsenikkia. Cadmiumiakin on näissä tämän tason tuotteissa. Huomaa, että tutkijat eivät koskaan kerro tutkimuksissa käytettyjen vitamiinien metallimääriä eivätkä yleensä vitamiinien alkuperämaata. Myrkyllisimmät ja halvimmat pillerit tulevat Kiinasta, ja sieltä tutkijat ne etsivätkin.

7.       Koehenkilöiden kanssa pelataan lumevaikutuspeliä.  Moni ”kaksoissokkotutkimus” ei sitä olekaan.  Tutkijat tietävät tarkkaan, ketkä saavat oikeita vitamiinipillereitä, ketkä placeboa.  Nyt voidaan kertoa placebon saajille, että he saavat tehoavaa ainetta ja voivat kohta paremmin. Lumevaikutus astuu peliin ja henkilöt alkavat tosiaan voida paremmin, jolloin lopputulos näyttää vahvistavan, että lumetuote on vitamiinia tehokkaampi. 

Tai koehenkilöille kerrotaan, että he saavat lumetuotetta, joten heidän ei kannata odottaa voivansa paremmin. Kohenkilöiden mieli tekee tästä totuuden, jolloin vitamiinin biokemiallinen hyötyvaikutus  jää taka-alalle ja vitamiini näyttää hyödyttömältä.

Samaa ajatusleikkiä käytetään lääkkeiden tutkimuksissa, että saadaan positiivisia tuloksia. Monien lääkkeiden, esimerkiksi masennuslääkkeiden kohdalla lumevaikutus onkin lääkkeen ainoa vaikutustapa.

8.       Vitamiinipilleri pakataan toksiseen eli myrkylliseen kuoreen tai käytetään toksisia täyteaineita.  Näin luultavasti saatiin aikaan kesällä 2013 julkistettu kalaöljyn haitallisuudesta kertova tutkimus, arvelee artikkelin kirjoittaja Mike Adams: kalaöljytuotteen kapseliin eli kuoreen voidaan liittää mukaan jokin toksinen, syöpää aiheuttava hormonihäiritsijä, esimerkiksi BPA eli bisfenoli-A.

Tällaisen ”muovitetun” kapselikuoren saa teetettyä tietyssä tehtaassa Kiinassa. Kuoriin voidaan sijoittaa tuhatkertaiset määrät BPA:ta yli sen mitä niissä normaalisti on, jolloin eturauhaseen saadaan ohjatuksi tunnetusti syöpää aiheuttava kemikaali.

Tätä luultavasti ei koskaan saada selville, koska lääketieteellisessä lehdistössä (ja muussa mediassa) työskentelevät eivät koskaan suorita itse laadun kontrollitestejä tutkimuksissa käytetyistä aineista. He vain otaksuvat, että tutkijat toimivat rehellisesti – mikä usein ei pidä paikkaansa.

Kalaöljytutkimuksen tekijöiden menettely on tyypillistä näille epärehellisille, lääketeollisuuden rahoittamille tutkimuksille. He poimivat tutkimustietonsa toisesta tutkimuksesta, jossa tutkittiin E-vitamiinia ja sinkkiä ja jossa ei ollut mitään sisäänrakennettua mahdollisuutta selvittää kalaöljyjen EPA/DHA kulutusta  - ei MISTÄÄN LÄHTEESTÄ eikä tietenkään MITÄ KALAÖJYÄ oli käytetty tai KUINKA PALJON. Tutkijat eivät tienneet mitä miehet söivät, eikä milloin verinäytteet otettiin ateriaan nähden. Tutkijat myönsivät, ettei heillä ollut mahdollisuutta todentaa käyttämiensä tietojen paikkansapitävyyttä tai validiteettia. Tämä oli siis lajissaan puhdasverinen tekaistu pelottelututkimus. Sen tarkoituksena on ollut saada ihmiset luopumaan luonnollisesta tuotteesta, joka sisältää runsaasti Omega-3 rasvahappoa (joka tutkitusti alentaa syöpäriskiä ja edistää sydänterveyttä) ja siirtymään synteettisiin lääkkeisiin. 

Kaikki vitamiini- ja ravintolisätutkimusten tekijät eivät ole epärehellisiä. Näin on etenkin silloin, kun tutkimus on ns. itsenäinen,  eli se ei saa rahoitusta taholta, jolla on oma taloudellinen etu kyseessä. Tutkimukset ovat kalliita ja lääketeollisuudella on paljon rahaa – siksi vääristyneitä ja vääristeltyjä tutkimuksia on paljon. Niillä on taloudellinen tavoite, myynnin lisääminen kaiken muun eli tieteen, rehellisyyden ja ihmisten terveyden kustannuksella. Loppua näille pelottelututkimuksille ei näy, koska suuri lääketeollisuus kokee luontaistuotteet ja luontaishoidot taloudellisena uhkana.

Tohtori Reubenin toiminta – vähintään 21 tekaistua tutkimusta suurten lääketehtaiden tuotteiden myynnin edistämiseksi  - avasi maailman silmät länsimaisen lääketieteen harmaan sektorin toimintatavoille. Vääristellyt tai tekaistut ”tieteelliset” tutkimukset ovat nykyään sen arkipäivää, ja lääketeollisuuden painostus terveydenhoidon viranomaisia ja lääkäreitä kohtaan jatkuvaa ja voimakasta. Ja lääketeollisuudella on ostovoimaa.

Tieteellinen tutkimus ja tieteellinen näyttö ovat termejä, jotka pitää kyseenalaistaa, kunnes on saanut selville kuka rahoitti ja kuka oli tutkijana ja mitkä olivat tutkijan taloudelliset kytkökset.

Lähteet: Alliance for Natural Health ANH, www.anh – Europe.org, WDDTY-lehti  6/13, Arena Pharmaceuticals Inc./Arna Message Board Posts, Natural News 11.7.2013 ja  18.2.2010, Scientific American 10.3.2009.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

NATRIUMGLUTAMAATTI ja muita konsteja kun ruokaa meikataan

 

 

 

Natriumglutamaatti  tai englanniksi monosodium glutamate (MSG) on glutamiinihapon natriumsuola. Sitä käytetään tehostamaan ruoan makua eli aromivahventeena. Sen kansainvälinen elintarvikekoodi on E621.

Glutamaattia esiintyy luonnostaankin sekä ihmisen aivoissa ja joissakin muissa kudoksissa ja ravinnossa, kuten maitotuotteissa, lihassa, sienissä ja monessa muussa runsasproteiinisessa ruoassa ja esimerkiksi aurinkokuivatuissa tomaateissa.

Kuitenkin sen käyttöä aromivahventeena vastustetaan monessa maassa. Mistä häly?

Aasian kansat ovat vuosisatoja maustaneet ruokiaan levillä ja fermentoiduilla kalakastikkeilla aavistamatta, että maun antaja oli nimenomaan glutamaatti. Japanilainen tutkija eristi sen 1900-luvun alussa ja antoi sille nimen umami, viides maku. Mutta vasta vuonna 1956 kehitettiin fermentointimenetelmä, jonka avulla päästiin natriumglutamaatin massatuotantoon. Elintarviketeollisuus otti sen kaikkialla omakseen ja on siitä nykyään yhä riippuvaisempi.

Kului muutama vuosi, ja ihmiset alkoivat valittaa saavansa tästä keinotekoisesta natriumglutamaatista  päänsärkyä, migreeniäkin, kasvojen punoitusta, pyörrytystä, nenän tukkoisuutta, tunnottomuutta suun ympärillä, polttelua, kihelmöintiä, pahoinvointia, närästystä, rintakipua, astmaoireita,  hikoilua, sydämen rytmihäiriöitä, keskittymisvaikeuksia, sekavuutta ja paniikkikohtauksia. Lapsilla se näytti aiheuttavan ylivilkkautta ja käytöshäiriöitä. Englannissa alettiin puhua MSG-syndroomasta, jonka sai kun kävi kiinalaisessa ravintolassa (jotka tietysti jo käyttivät tehdasvalmisteista natriumglutamaattia, koska se on vahvaa ja halpaa).

Tutkimukset viittaavat siihen, että natriumglutamaatti myös lihottaa.  Se kuuluu nk. obesogeeneihin, kemikaaleihin jotka ovat hormonihäiritsijöitä. Ne muuttavat kehossa kantasoluja rasvasoluiksi ja kasvattavat jo olemassa olevia rasvasoluja isommiksi. Näin keho alkaa reagoida kaloreihin epäterveellä tavalla, eli nämä kemikaalit voivat moninkertaistaa huonon ruokavalion vaikutukset. Obesogeenejä on tähän mennessä tunnistettu parikymmentä. Niitä ovat myös aspartaami, genisteini  (soijatuotteissa), fruktoosi, lyijy, nikotiini, bisfenolit(BPA), DDT, ftalaatit (muovinpehmentimiä) jne. Obesogeeneja epäillään osasyylliseksi – hiilihydraattipainotteisen ruokavalion ohella – muun muassa diabetesepidemiaan: 20 vuotta sitten maailmassa oli 30 miljoonaa diabeetikkoa, nyt heitä on 250 miljoonaa.

Glutamaatti kuuluu pieneen ryhmään aivojen välittäjäaineita, joita sanotaan eksitatorisiksi eli kiihottaviksi aminohapoiksi. Natriumglutamaatilla on neurotoksisia ominaisuuksia ja se voi aiheuttaa eksitotoksia eli liiallisesta kiihottamisesta johtuvia vaurioita, jotka muistuttavat ihmisen hermoston rappeutumisoireita (prof. T.Greenamyre, Cerebrovasc Brain metab rev, 1993 ja Neurobiol Aging, 1989). Toisin sanoen suuremmat määrät natriumglutamaattia alkavat tuhota aivosoluja. Tätä pidetään yhtenä syynä lasten ylivilkkauteen ja vanhuusiän dementiaan. Esimerkiksi ADHD-oireita potevien lasten aivoista on tutkimuksissa löydetty kaksi ja puoli kertaa normaalia enemmän natriumglutamaattia.

Neurofysiologi Russell Blaylock (kirjan Excitotoxins, the Taste that Kills, 2002, tekijä) sanoo, että lisäämällä tehdasvalmisteista MSG:tä ruokaan me nostamme keinotekoisesti elimistön glutamaattimäärän tasolle, jolla on neurotoksisia vaikutuksia. Hänen mukaansa natriumglutamaatti voi olla syypää lasten hermoston vaurioihin jo sikiövaiheessa. ”Näyttää siltä, että näiden eksitotoksiinien aiheuttama häiriö siinä kehitysvaiheessa, jossa aivot muodostuvat, voi johtaa aivojen viestireittien vääristymiseen, ´johtojen väärinkytkentään´. Tästä voi seurata vakavia käytöshäiriöitä kuten ylivilkkautta, aggressiivisuutta, keskittymiskyvyn häiriöitä ja huonoa oppimiskykyä.”

Natriumglutamaatti näyttää luikertavan aivoihin niiden aivojen osien kautta, joita veriaivoesteeksi sanottu järjestelmä ei suojaa tai joissa suoja on huono. Näihin kuuluu mm. väliaivojen aivolisäke, joka laajalti säätelee hormonitoimintaa. Se säätelypiiriin kuuluvat myös nälän ja kylläisyyden tunne ja rasva-aineenvaihdunta, mikä saattaa selittää natriumglutamaatin lihottavan vaikutuksen. Veriaivoeste on vajaakehittynyt lapsilla ja toimii huonosti vanhuksilla. Suojaamattomista osista natriumglutamaatti pääsee tutkimusten mukaan tunkeutumaan myös veriaivoesteen suojaamiin aivojen osiin.

Natriumglutamaatti ei ole ainoa aromivahvenne. Niitä ovat kaikki koodit E621 – E640. Niiden lisääminen pikkulasten ruokiin on kiellettyä, ja useiden tiedetään antavan oireita astmaatikoille. Kaikkia aromivahventeita ei edes merkitä koodilla. Esimerkiksi alkoholin aineenvaihduntatuotteena syntyvä, omenalta tuoksuva asetaldehydi on laajalti käytetty vahvenne, joka on mukana monissa aromisekoituksissa. Se kuittaantuu tuoteselosteissa ”aromi”-yleismerkinnän alle.  Kansainvälinen syöväntutkimuslaitos luokitteli sen syöpää aiheuttavaksi  marraskuussa 2009 (Yle ja Maaseudun Tulevaisuus). Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran mukaan sitä lisätään maitovalmisteisiin, jälkiruokiin, leivonnaisiin, makeisiin, virvoitusjuomiin ja hedelmämehuihin.

Ja kun aromivahventeiden vastustus on kasvanut, elintarviketeollisuus on siirtynyt myös suolaisen maun alueella käyttämään vaikeammin jäljitettäviä vahventeita, kuten hiivauutteita. Ne ovat kutakuinkin samoja aineita kuin esimerkiksi natriumglutamaatti, mutta niitä ei luokitella lisäaineeksi. Jos maistat sipsejä, joiden tuoteselosteessa lukee ”hiivauute”, huomaat että ne maistuvat aivan samalta kuin aromivahvennetut sipsit. Mikään ei ole muuttunut, natriumglutamaatti on vain paremmin piilotettu.

Espoon kaupunki lopetti natriumglutamaatin käytön kouluruoassa syyslukukauden 2009 alusta. Päätöksen sai aikaan vanhempien vastustus. Kun natriumglutamaatti jätettiin (samoin 2009) pois kouluruoasta Pietarsaaren seudulla, oppilaat valittivat että ruoka oli mautonta. Tämän jälkeen kouluruoan valmistaja rupesi suolaamaan ruokaa voimakkaammin.

Trendi on jatkunut. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) kaksi professoria hälytti lokakuussa 2012, että kuluttajien vastenmielisyys natriumglutamaattia kohtaan on johtanut suolamäärien kasvuun eineksissä ja leivissä. Miehet käyttävät 16 kertaa enemmän suolaa kuin on tarpeen, naiset 12 kertaa enemmän. Nämä määrät nostavat verenpainetta, Jula ja Strandberg sanovat. Suolan vähentäminen toisi miljoonien säästöt terveydenhuollon kustannuksiin (Hbl 11.10.2012).

Professorien huoli on aiheellista. Mutta syyn he laskevat väärille harteille: heidän mielestään suola lisääntyy elintarvikkeissa ”kuluttajien lisäainehysterian” vuoksi, kuten asiasta kertonut päivälehti otsikoi. Heidän mielestään ihmisten ei pidä pelästyä turhaan lisäaineiden haittavaikutuksia. ”Useimmat lisäaineet tulevat luonnosta”, he sanovat.

Tässä on vedätyksen makua (sanoisivat Mad Cook -kirjan kirjoittajat Milonoff ja Rantala).

Elintarviketeollisuus vastaa 80 %:sta kuluttajien saamasta suolamäärästä, loput 20 % aterioitsijat sirottelevat itse ruokaansa. Nähdäkseni elintarviketeollisuus on 100 %:sti itse vastuussa lisäämästään suolasta ja muusta lisäaineesta, eivät kuluttajat. Elintarvikevalmistajat tekevät kaikkensa, että einekset menevät kaupaksi, nehän ovat liikevoittoa tavoittelevia yrityksiä. Ne lisäävät suolaa, jos se näyttää lisäävän myyntiä. Samasta syystä ne lisäävät makeutusaineitakin. Ja elintarvikevärejä ja makuaromeja. Eivät ne ole kuluttajien uhreja. Mutta jos mennään niin pitkälle että kuluttajien terveys alkaa olla vaarassa, valvovan viranomaisen pitää puuttua asiaan.  Ja jos puuttumisen estäjä on EU, silloin EU:takin pitää muuttaa (kts. alla).

On myös naivia tai häikäilemätöntä väittää, että useimmat lisäaineet tulevat luonnosta. Sanoisin, että useimmat lisäaineet ovat kaukana luonnosta.

Natriumglutamaatti on lisäaineena synteettinen, samoin muut aromivahventeet. ”Luontainen aromi” pakkauksen kyljessä kertoo, että tuoksu tai maku tulee tehtaasta, jossa se saadaan aikaan ruoka-aineteknologian keinoin. Toisinaan sen alkulähde on vihannes tai hedelmä, usein ei. ”Luontainen” ei välttämättä ole puhtaampi tai terveellisempi kuin keinotekoinen. Kun mantelin maku (bentsaldehydi) eristetään luonnollisista lähteistä kuten persikan tai aprikoosin kivestä, siinä on jäämiä vetysyanidista, joka on tappava myrkky. Kun sama bentsaldehydi tehdään muilla prosesseilla (yhdistämällä neilikkaöljyä ja banaanin makua eli amyyliasetaattia) – siinä ei ole sinihappoa. Lain mukaan tämä sekoitus on keinotekoinen maku ja siten myös paljon halvempi. Luontaiset, luontaisen kaltaiset ja keinotekoiset maut valmistetaan nykyään samoissa kemian tehtaissa. Harva niitä osaisi yhdistää Luontoäitiin (Eric Schlosser, Pikaruokakansa).

Elintarviketeollisuuden tehtaissa ruoka-aines – liha, kala, vihannes, hedelmä, maito, moni viljakin… – joutuu kovaan käsittelyyn, jossa se kadottaa makunsa, värinsä ja tuoksunsa. Sellaisenaan kukaan ei haluaisi sitä ostaa eikä syödä. Siksi se rakennetaan uudestaan haluttavammaksi. Siihen lisätään värit, maut, tuoksut, sen massaa kasvatetaan ja parannetaan  emulgointi- ja sakeuttamisaineilla, siihen  lisätään vielä vettä painon kasvattamiseksi, jos se on esim. lihatuote, ja lopulta säilöntäaineita, ettei se pilaannu kaupassa. Cheddar-juuston kyljessä lukee, että juusto säilyy tuoreena vuoden. Supersize me –tv-dokumentin toimittaja laittoi juustoburgerin takanreunalle, ja se oli yhä vuoden päästä täysin saman näköinen.

Natriumglutamaatti on tosiaan vain yksi monista. Se ei ole ihmiselle tarpeellinen eikä se esimerkiksi paranna ruoan säilyvyyttä. Se lisätään siksi, että ihmiset näyttävän pitävän sen mausta ja koukuttuvat siihen. Itse asiassa natriumglutamaatti ja muut aromivahventeet ovat välttämättömiä vain elintarviketeollisuudelle, koska ilman niitä moni valmisruoka ei maistuisi ruoalta eikä sitä todennäköisesti ostaisi kukaan.

Laitoskeittiöt lisäävät ruokiinsa natriumglutamaattia, joten vanhukset ja lapset (kiellosta huolimatta) saavat sitä syödäkseen lähes joka päivä. Sitä on yleensä kaikissa markettien ruokatiskin ruoissa, ainakin valmiiksi maustetuissa ja marinoiduissa. On ravintoloita, jotka eivät ole kiinalaisia ja höystävät silti ruokiaan natriumglutamaatilla.  Suurta helsinkiläistä sairaalaa HYKS:iä muonittava laitoskeittiö lupasi joulukuussa 2012 lähettää minulle selvityksen mahdollisesta natriumglutamaatin käytöstään, mutta selvitys ei koskaan saapunut. 

Lisäaineen E-koodi on merkki siitä, että EU on sen hyväksynyt ja pitää sitä turvallisena. E-koodilistalla on kuitenkin useita kiistanalaisia, muualla maailmassa jopa kiellettyjä lisäaineita. Esimerkiksi Suomi kielsi 1981 atsovärien käytön, koska ne aiheuttavat astmakohtauksia, yliherkkyysreaktioita ja todennäköisesti ylivilkkautta. Kun Suomi kohta sen jälkeen liittyi EU:hun, atsovärit piti taas sallia, koska EU on ne hyväksynyt listoilleen.

 

EU:n myötä myös lisäainemäärät kohosivat. Aikaisemmin natriumglutamaattia sai olla tuotteessa 2 g kiloa kohti, mutta EU nosti määrän 10 grammaan kiloa kohti. Lisäaineiden nauttimisesta on tullut normaalia ruokailua. Jos amerikkalaisten tapaan 9 ateriaasi  10:stä on valmisruokaa, kuulut niihin, jotka syövät vuodessa 7-8 kiloa lisäaineita.  SEN määrän turvallisuudesta ei tiedä kukaan, ei EU eikä Amerikan Elintarvikevirasto FDA, toinen kansainvälinen – myös Suomen viranomaisten kuuntelema –  auktoriteetti lisäainealalla.

EU:lla on tieteellinen elintarvikekomitea, joka tekee arviot lisäaineiden turvallisuudesta. Suomi ei tee omia arvioita, vaan noudattaa EU:n määräyksiä. Suomen elintarvikevirasto taas katsoo, että vastuu tuotteen turvallisuudesta on valmistajalla. Menettely näyttää vähintään sallivalta. Samalla tavalla vastuu lääkkeiden turvallisuudesta annetaan lääketeollisuudelle itselleen, joten se saa suunnitella tutkimuksensa itse, valita itse tutkijat, kontrolloida tutkimuksen etenemistä ja päättää mitä tuloksista ilmoitetaan julkisuuteen. Se myös rahoittaa tutkimukset, mutta kulut ovat yleensä murto-osa lääkkeen mainoskuluista. Lopullisesti tuotteen turvallisuus testataan potilailla. Esim. diabeteslääke Avandia aiheutti 100 000 diabeetikkojen sydänkuolemaa ja todettiin vaaralliseksi.

Tapaus natriumglutamaatti  valaisee hyvin nykytilannetta. Natriumglutamaatti tiedetään haitalliseksi, yliherkkyysreaktioita aiheuttavaksi, siitä on tutkimustietoa joka osoittaa sen vaurioittavan keskushermostoa ja mahdollisesti aiheuttavan syöpää, sen käyttöä vastustetaan useassa maassa suorastaan kansanliikkein – ja siellä se on ja pysyy turvallisena ja sallittuna.

Ja pysyessään se tukee elintarviketeollisuutta, joka tuottaa lisäainekoktaileja joissa on ruoka-aineitakin mukana, mutta riisutussa, laimennetussa olomuodossa. Ne ovat enimmäkseen väärennettyä ruokaa, joka näyttää, tuoksuu ja maistuu ravinnolta, mutta ei ravitse. ”Terveystuotteeseen” lisätty kalsium tai D-vitamiini ei valitettavasti useinkaan tee siitä sen terveellisempää. Kun rasvattomaan maitoon lisätään kalsiumia ja väitetään sen lujittavan luustoa, se on harhaanjohtamista, koska maidon kalsium imeytyy luihin vain maidon oman rasvan avulla. Ilman rasvaa kalkki ajautuu vääriin paikkoihin, kuten verisuoniin, niveliin ja aivoihin.

USA:ssa elintarviketeollisuus tuo markkinoille yli 17 000 uutta jalostettua ruokatuotetta vuosittain. Länsimaissa on kaikkialla sama trendi kohti yhä keinotekoisempaa ruokaa. Niin sanotut elintasosairaudet, kuten diabetes, syöpä, sydän- ja verisuonitaudit ja lihavuus, lisääntyvät samalla kiihtyvästi. Liikalihavia aliravittuja lapsia on yhä enemmän. USA:ssa on arvioitu, että ihmiskunta on ensi kertaa kehityksensä aikana tilanteessa, jossa lapset alkavat kuolla nuorempina kuin vanhempansa.

 Voi valita toisinkin. Voi valmistaa itse ruokansa vihanneksista, kalasta, lihasta, marjoista ja kotimaisista hedelmistä. Niin tekevät vielä nykyäänkin monet alkuperäiskansat, joilla ei ole meidän elintasoamme eikä elintasotauteja.

Elina Hytönen, 2013

Lähteet: What Doctors Don´t Tell You, helmikuu 1999, HS 24.3.2002, HS 16.12 2007 (Antti Heikkilän artikkeli), Hbl 11.10.2012,  Mad Cook, kulinaristinen seikkailukirja, Tuomas Milonoff ja Riku Rantala, Johnny Kniga,/ Pikaruokakansa, Eric Schlosser, WSOY 2002,/ Petos lautasella, Mats-Eric Nilsson, WSOY 2008, www.wikipedia.org, www.kohtiterveyttä.fi, olotila.yle.fi, Kemikaalitko meitä lihottavat, TV 1, 23.3.2013.

PS. Esimerkki:

Burger Kingin mansikkapirtelö

Tässä esimerkki siitä, miten maku syntyy. Ei ihan luonnosta.

Näin saadaan mansikka-aromi:

amyyliasetaatti, amyylivaleraatti, anetoli, anisyyliformiaatti, bentsyyliasetaatti, bentsyyli-isobutyraatti, voihappo, kinnamyyli-isobutyraatti, kinnamyyli-isovaleriaatti, eteerinen konjakkiöljy, diasetyyli, dipropyyliketoni, etyyliasetaatti, etyyliamyyliketoni, etyylibutyraatti, etyylikinnamaatti, etyyliheptanoaatti, etyyliheptylaatti, etyylikataatti, etyylimetyylifenyyliglysidaatti, etyylinitraatti, etyylipropionaatti, etyylivaleraatti, heliotropiini, hydroksifenyyli-2-butanoli (10 %:nen liuos alkoholissa), alfa-jononi, isobutyyliantranilaatti, isobutyylibutyraatti, eteerinen sitruunaöljy, maltoli, 4-metyyliasetofenoni, metyyliantranilaatti, metyylibentsinaatti, metyylikinnamaatti, metyyli-2-oktynoaatti, metyylinaftyyliketoni, metyylisalisylaatti, eteerinen minttuöljy, neroliini, neryyliäisobutyraatti, orvokkiöljy, fenetyylialkoholi, ruusu, rommieetteri, gamma-undekatoni, vaniliini ja liuote.

Ja hop, se maistuu mansikalta!

(Eric Schlosser, Pikaruokakansa)

Vankilaan!


 

Lääketeollisuus kiristää otettaan myös vaihtoehtoisia hoitoja käyttävistä lääkäreistä

 

 

Vaihtoehtoisia syöpähoitoja antavat lääkärit käyvät vastarintaan, kun jälleen yksi lääkäri on suljettu vankilaan ja lupaava syöpähoito kielletty.

 

Lääkärit ja syöpäspesialistit, jotka käyttävät sytostaatti- ja sädehoitoja korvaavia menetelmiä syövän hoidossa, aikovat perustaa järjestön puolustamaan oikeuksiaan harjoittaa omaa ammattiaan. Tähän he ovat päätyneet sen jälkeen, kun heidän kollegansa tri Wassil Nowicky pidätettiin ja vangittiin.

 

Tri Nowicky on vaihtoehtoisen syöpähoidon Ukrainin (NSC-631570) kehittäjä; hoitoa on käytetty sairaaloissa ja syöpäklinikoilla yli 20 vuoden ajan. Viime syyskuussa (2012) Itävallan poliisi pidätti ja vangitsi Nowickyn ilman oikeudenkäyntiä, petoksesta syytettynä. Hänen tietokoneensa ja tutkimuspaperinsa takavarikoitiin ja nettisivunsa suljettiin.

 

Myöhemmin hänet vapautettiin ehdolla, että hän ei ole yhteydessä muihin lääkäreihin Ukrain-hoidoista eikä puhu kenenkään kanssa pidättämisestään ja vangitsemisestaan. Tri Thomas Kroiss, joka antaa insuliinipotentiaatiohoitoja (IPT) Kroiss Cancer Centerissä Wienissä, on huolestunut nykyisestä kehityksestä, jossa systemaattisesti hyökätään vaihtoehtoisia syöpähoitoja vastaan ja halutaan eliminoida ne. Hän aikoo perustaa järjestön suojelemaan lääkäreiden oikeutta harjoittaa vaihtoehtoisia hoitomuotoja. Hänen tukijakseen on asettunut professori Serge Jurasunas Washingtonin Capital University of Integrative Medicine –yliopistosta. Jurasunas toimii myös Holiterapias Clinicissä Lissabonissa.

 

”Tämä on osa kampanjaa, jossa halutaan rajoittaa vapauttamme valita millaista ruokaa syömme ja millä haluamme lääkitä itseämme. Ennen kaikkea meille ei haluta sallia ei-konventionaalisia hoitomenetelmiä, jotka ovat myrkyttömiä  ja hyödyllisiä yksinään tai yhdessä sytostaattien kanssa,” professori Jurasunas sanoo (Townsend Lett, 2013; Feb/March).

 

Korkean tason esimerkki on solubiologi Mirko Beljanskin pidätys ja vangitseminen. Beljanski oli hoitanut menestyksekkäästi presidentti Francois Mitterrandin pitkälle edennyttä eturauhassyöpää PB-100-uutteellaan, jota hän valmisti Brasiliassa kasvavasta pao pereira –puusta (Geissospermum vellosii). Hoidon onnistumisesta huolimatta Ranskan hallitus useita vuosia Mitterrandin kuoleman jälkeen nosti syytteen  Beljanskia vastaan laittomasta lääkärintoimen harjoittamisesta ja tuomitsi ja vangitsi hänet vuonna 1994. Beljanski vei jutun oikeuteen syyttäen Ranskan hallitusta kunnianloukkauksesta. Ranskalainen tuomioistuin kävi todisteet uudelleen läpi ja päätti, että Beljanskin työ oli arvokasta, määräten hänelle huomattavan vahingonkorvauksen. Beljanski perusti sen avulla Ranskaan oman syöpäkeskuksen.

 

Jurasunas kertoo nähneensä vuosien mittaan useita tällaisia ”medicopoliittisia” toimia – kuten hän niitä nimittää – vaihtoehtoisia syövänhoitomenetelmiä vastaan. Näitä ovat mm. Polyergan, Carzodelinin, Carnivoran ja Wobe-Mugosin kieltäminen. Kaikkien kohdalla on noudatettu samanlaista kaavaa kuin hyökkäyksessä Ukrainia vastaan.

 

Ensin hoitotuotteen valmistuslupaa ei enää uusita. Sen jälkeen alkaa mediakampanja, jossa uuden hoitotavan kehittäjää parjataan. Viimein hänet pidätetään ja pakotetaan lopettamaan ammatinharjoittaminen. Tri Nowickyn tapauksessa Itävallan viranomaiset syyttivät häntä syöpäpotilaiden hyväksikäytöstä valmistamalla tuotetta, jolla ei ollut syöpään mitään positiivista vaikutusta; ja koska hän peri potilailta maksun, hän itse asiassa oli syypää petokseen.

 

Mediakampanja Nowickyä vastaan alkoi toukokuussa 2012. Siinä häntä sanottiin puoskariksi, noidaksi, Mister Syöväksi ja monimiljonääriksi, joka käytti hyväkseen köyhiä syöpäpotilaita. Sadat syöpäpotilaat, joita oli hyvin tuloksin hoidettu Ukrainilla, protestoivat median noitavainoa vastaan, mutta heille viranomaiset kertoivat, ettei heidän syöpänsä ollut parantunut, he vain kuvittelivat parantuneensa.

 

Syyskuussa Nowicky sitten vangittiin ilman oikeudenkäyntiä, petoksesta syytettynä. Hän ei saanut nähdä edes lähimpiä perheenjäseniään, ja hänen vankilassa ollessaan viranomaiset takavarikoivat hänen tuotantolaitoksestaan koko ampullivaraston ja tuhosivat sen, ja kaikki tuotteen tilaukset peruutettiin.

 

Rahaa kuin roskaa?

Nowicky toi Ukraininsa myyntiin vuonna 1978 ja on sen jälkeen myynyt ampulleja noin 200 000 kappaletta; 34 vuoden myynnin arvo on 14 miljoonaa euroa eli 400.000 euroa vuodessa. Yksi ampulli maksaa 70 euroa. Vertauksena voi mainita, että syöpälääketeollisuuden myynnin arvo on noin 383 miljardia euroa vuodessa, mihin kuuluvat sellaiset sytostaattilääkkeet kuin eturauhassyöpään käytetty Provenge, jonka hinta per yksi ruiske on 31.000 dollaria.

 

Tietenkin 70 euroa on liikaa sekin, jos tuote on hyödytön ja antaa potilaille vain vääriä toiveita. Ukrainia on kuitenkin käytetty  monissa syöpäklinikoissa ja vaihtoehtohoitoja ja koululääketieteen hoitoja yhdistävissä klinikoissa ympäri Eurooppaa vuodesta 1978 lähtien, usein sytostaatteja täydentävänä hoitona, missä se on ollut hyvin tehokas. Myös useat kliiniset tutkimukset ovat todenneet Ukrainin suotuisan vaikutuksen syöpäpotilaiden hoidossa.

 

Nowicky kehitti Ukrainin keltamosta (Chelidonium majus), jonka hän havaitsi sisältävän 40 sytotoksista eli soluille myrkyllistä alkaloidia. Nämä alkaloidit tuhoavat vain syöpäsoluja. (Keltamoa käytetään myös Venäjällä mm. ihosyövän hoitoon.)

 

Vuosien mittaan Ukrain on hyväksytty syöpäsairauksien hoitoon Yhdistyneissä Arabiemiraateissa, Meksikossa, Georgiassa ja Valko-Venäjällä sekä haimasyövän hoitoon Yhdysvalloissa ja Australiassa. Merkittävän keksintönsä vuoksi Nowicky nimettiin jopa kemian Nobel-palkintoehdokkaaksi vuonna 2007.

 

Tutkijat ovat havainneet että 3 % haimasyöpäpotilaista saavutti viiden vuoden eloonjäämisrajan Ukrainilla, mikä on sama tulos kuin sytostaateilla. Eloonjäämisprosentti nousi vielä huomattavasti, kun Ukrainia käytettiin sytostaattien rinnalla, saksalaiset lääkärit havaitsivat (DrugsExpClin Res, 2000; 26: 249-52). Ukrainin ja sytostaattien yhteiskäytön tehokkuudesta saatiin lisänäyttöä tutkimuksessa, jossa oli mukana 90 pitkälle edennyttä haimasyöpää potevaa potilasta. Kuuden kuukauden jälkeen eloonjäämisprosentti oli pelkkään sytostaattihoitoon verrattuna kaksi kertaa korkeampi, kun siihen yhdistettiin Ukrain-hoito (TownsendLett, 2009; Aug/Sept). Toisessa tutkimuksessa Ukrain-potilaat elivät paljon kauemmin kuin kuusi kuukautta. Ukrainia saaneet olivat yhä elossa 28 kuukauden jälkeen verrattuna sytostaattipotilaiden vastaavaan 19 kuukauteen. Tosin Jurasunas kertoo potilaistaan, jotka ovat yhä elossa viisi vuotta hoidon jälkeen ((TownsendLett, 2008; Aug/Sept).

 

Edzard Ernst, täydentävän lääketieteen professori Exeterin yliopistossa, sanoo seitsemää Ukrainia koskevaa tutkimusta analysoituaan johtopäätöksenä, että Ukrainilla on ”potentiaalia syövänhoitolääkkeenä” (BMCCancer, 2005; 5: 69). New Yorkissa sijaitseva syöpäklinikka Memorial Sloan-Kettering Cancer Center sanoo omassa Ukrain-katsauksessaan, että tuote on osoittanut kykynsä tuhota syöpää laboratoriokokeissa ja eläinkokeissa sekä lisännyt elinaikaa annettuna yhdessä sytostaattihoidon kanssa (ExpOncol,2010; 32: 92-6; Hepatogastroenterology, 2007; 54:917-20).

 

Jurasunas sanoo loppupäätelmissään: ”Emme väitä, että Ukrain on lääke kaikkeen, tai väitä että se voisi kokonaan korvata sytostaattihoidot, vaikka olenkin todennut Ukrainin tehokkuuden silloinkin, kun sitä käytetään ilman sytostaatteja.”

 

 

 

Miksi nyt?

Miksi viranomaiset ovat jättäneet Ukrainin rauhaan 34 vuodeksi, antaneet sille jopa valmistusluvan ja markkinointiluvan, ja nyt kääntyneet sitä vastaan? Jurasunas on vakuuttunut, että aloite vangitsemiseen ja myyntikieltoon on peräisin lääketeollisuudesta, joka alkoi pitää Ukrainia uhkana omille, sytostaattilääkkeistä koituville tuloilleen.

 

Ukrainin tutkimus oli edennyt mielenkiintoiseen vaiheeseen, Jurasunas sanoo. Eräässä Yhdysvaltain Kansallisen syöpäinstituutin suorittamassa tutkimuksessa Ukrain pysäytti tuumorin kasvun 60:ssä syöpäsolulinjassa, samalla kun potilastapausten tutkimukset osoittivat, että syöpäsoluissa tapahtui erikoislaatuinen reaktio. Suonensisäisesti annettuna Ukrain kovettaa tuumorin massan ja eristää sen ympäröivistä terveistä soluista. Jurasunasin mukaan tämä on todellinen läpimurto, sillä Ukrain on yksi niistä erittäin harvoista syöpälääkkeistä, jotka tuhoavat vain syöpäsoluja jättäen terveet solut rauhaan.

 

Tästä huolimatta Itävallan viranomaiset ovat kieltäytyneet kumoamasta Ukrainin kieltoa, sittenkin vaikka delegaatio arvostettuja saksalaisia lääkäreitä on käynyt esittelemässä heille kliinisiä todisteita sen tehokkuudesta.

 

Tällä hetkellä (huhtikuu 2013) tuhansien Ukrainia saaneiden syöpäpotilaiden hoito on katkolla, sanoo Jurasunas. Itävallassa, Hollannissa, Espanjassa, Englannissa ja Israelissa on klinikoita, jotka ovat käyttäneet tuotetta, etupäässä sytostaattien lisänä, mutta varastot ovat nyt tyhjät. Joseph Brenner, Israelin johtavia syöpälääkäreitä, on käyttänyt Ukrainia haimasyöpäpotilaisiin erinomaisin tuloksin. ”Miten Itävallan viranomaiset voivat kuvitella, että Brennerin tapainen onkologi ei tiedä mitä tekee ja johtaa syöpäpotilaitaan harhaan?” Jurasunas kysyy.

 

Jurasunas ja Kroiss jatkavat työtä perustaakseen järjestön, jonka nimeksi on ajateltu The European Coalition for the Freedom of Choice in Cancer (Euroopan koalitio syöpähoitojen valinnanvapauden puolesta). Sen tavoitteena on taata mahdollisuus vaihtoehtoisiin syöpähoitoihin ja suojella lääkäreitä, jotka haluavat käyttää Ukrainin tapaisia vaihtoehtoja.

 

”On mahdotonta ajatella, että poliitikot millä tahansa viranomaistasolla olisivat tietämättömiä monikansallisen lääketeollisuuskartellin vallasta. Tämä kartelli käyttää sairauksia tai keksii sairauksia monien miljardien dollareiden voittojen saamiseksi. Viranomaiset eivät voi olla tietämättä, että rehellisiä tutkijoita ja lääkäreitä vainotaan tai suljetaan vankilaan vain siksi että he ovat hoitaneet syöpää toisella tavalla ja kokeilleet uusia innovatiivisia hoitotapoja – etenkin silloin kun konventionaalinen hoito on epäonnistunut,” Jurasunas sanoo.

 

Ezard Ernst – professori joka ensi alkuun totesi, että Ukrainilla on potentiaalia syöpälääkkeenä – on vaihtanut säveltä Nowickyn pidättämisen jälkeen. Hän kirjoittaa blogissaan: ”Vaihtoehtoiset syöpähoidot eivät ole pelkästään uhka, ne sisältävät sisäisen ristiriidan…Jos huomenna tämä tai tuo vaihtoehtoinen lääkintämuoto näyttää lupaavalta syövän parannuskeinolta, syövän hoitoon erikoistunut lääketiede tutkii sen mitä kiireisimmin, ja jos tulokset ovat positiivisia, se todetaan uudeksi syöpähoidoksi. Oletus, että onkologit sivuuttaisivat lupaavan hoitomuodon vain siksi että se on peräisin vaihtoehtoisen lääketieteen piiristä, on idioottimainen ja vihjaa että onkologit ovat keljuja roistoja, jotka eivät piittaa potilaistaan – ja tämän syytöksen voi taas kohdistaa lähinnä vastuuttomiin ’vaihtoehtoisten’ hoitojen tarjoajiin.”

 

Väite ei ole aivan tästä maailmasta. Ernstin itsensä mukaan Ukrainilla ”on potentiaalia”, silti koululääketiede ei kiirehtinyt paikalle tutkimaan tuotetta. Ja vaikka onkologit eivät ole keljuja tai roistoja, he kuitenkin noudattavat tiettyä hoitokoodia, jonka ulkopuolelle astuminen voi merkitä pidättämistä ja vankilaa, kuten monet ovat vahingokseen saaneet kokea.

 

 

 

Mutta vankila ei ole ainoa keino

Oletetaan, että vaihtoehtoinen hoitomuoto on edennyt niin pitkälle, että lääketeollisuus ja viranomaiset pitävät sitä lupaavana ja sille on annettu reilusti rahaa jatkotutkimuksia varten. Tässäkin vaiheessa se voi silti vielä joutua hämäyksen, manipuloinnin ja epärehellisyyden uhriksi.

 

Tämän koki tri Nicholas Gonzalez, kun Amerikan Kansallinen syöpäinstituutti (NCI) päätti antaa 1,4 miljoonaa dollaria tutkimuksiin, joissa testattaisiin rinnakkain hänen haimaentsyymiterapiaansa ja uutta sytostaattihoitoa haimapotilailla joita ei voitu leikata.

 

Tri Gonzalez on harjoittanut ravinto-entsyymiterapiaansa – joka perustuu hänen yliopistollisen kollegansa tri Donald Kellyn löytöihin – New Yorkin klinikallaan 1980-luvulta lähtien. Kelly halusi kiihkeästi saada hoitomuotonsa puolueettomasti testatuksi, mutta ehti kuolla ennen kuin se tapahtui, ja Gonzalezilla oli sama toive. Toiveet näyttivät toteutuvan 1998, kun NCI ilmoitti rahoittavansa kliinisesti kontrolloidun tutkimuksen tri John Chabotin johdolla (Columbian yliopisto); siinä entsyymiterapiaa testattaisiin uuteen kolmoisagentti-sytostaattihoitoon (GTX) verraten.

 

Sitten, ilman varoitusta, tri Chabot kirjoitti artikkelin Journal of Clinical Oncology –lehteen, ilmoittaen että GTX oli tehokkaampi kuin entsyymihoito. Hänen arvionsa näytti olevan oikea – vaikka olikin julkaistu Gonzalezin tietämättä – sillä GTX:ää saaneiden potilaiden tulokset olivat paremmat kuin entsyymihoitoa saaneiden. Chabot ei kuitenkaan kertonut, että hän oli värvännyt entsyymiryhmään hyvin sairaita potilaita, joista useimmat olivat joko liian huonossa kunnossa tai muuten kykenemättömiä noudattamaan hoidon ruokavaliota.

 

National Institutes of Health –järjestö julkaisi sittemmin puolueettoman arvion tri Chabotin menetelmistä; siinä paljastui että Chabot oli valinnut 42 potilasta 62:sta väärin perustein. FDA (Amerikan ruoka- ja lääkevirasto) oli samaa mieltä ja ilmoitti nettisivuillaan, että Chabot ei ollut noudattanut tutkimussuunnitelmaa ja oli kirjannut tuloksia riittämättömästi ja epätarkasti.

 

Myöhemmin Gonzalez havaitsi, että Chabot oli yksi GTX-hoidon kehittäjistä ja suosittelijoista. Joten alusta asti panokset olivat entsyymihoitoa vastaan, kuten Gonzalez nyt toteaa. ”Tiedemiehet ja lääkärit olivat alun alkaen ennakkoluuloisia eivätkä pitäneet mahdollisena, että minun ’outo’ ravintoon perustuva hoitoni voisi olla minkään arvoinen pitkälle edenneen syövän hoidossa. Ennakkoasenne johti tutkimuksen epäonnistumiseen sekä tarpeeseen osoittaa minun hoitoni arvottomaksi. Jälkeenpäin ajatellen ennakkoasenne oli projektin valvojien keskuudessa niin vahva, että asiallinen tieteellinen tulos olisi varmaan ollut mahdoton.”

 

Tai parjataan ja vaietaan

 

Media kertoo Yhdysvaltain presidentistä yleensä kaiken, ruokatavoista lemmikkikissan jalkojen väriin. Siksi on ihmeellistä, että kun presidentti Ronald Reaganin syöpä parani vaihtoehtoisella syöpähoidolla, siitä vaiettiin kokonaan.

 

1970-luvulla tunnettu, vaihtoehtoisia syöpähoitoja kehittänyt lääkäri Hans Nieper hoiti Reagania hypertermialla, missä syöpäsolut altistetaan hyvin korkeisiin lämpötiloihin. Hoito onnistui, ja Reagan eli sen jälkeen vielä 15 vuotta.

 

Media ei vaiennut ensimmäistä kertaa tri Nieperin menestyksistä. Tuohon aikaan Nieper työskenteli Memorial Sloan-Kettering Cancer Centerissä New Yorkissa, missä häntä pidettiin hyvin etevänä alallaan. Hän oli kehittelemässä laetriilia (amygdaliinia), joka on aprikoosin siemenissä esiintyvä B 17-vitamiinin muoto. Nykyään laetriili on leimattu arvottomaksi ja jopa kielletty joissakin maissa, mutta 1974 tutkijat saivat sillä hiirikokeissa positiivisia tuloksia. Lopulta Sloan-Kettering Cancer Center julisti laetriilin huijaukseksi ja rahastamiseksi. Tutkimusryhmän johtaja tri Sugiura sanoi kuitenkin: ”Minä kirjoitan mitä näen. Laetriili on hyvä palliatiivinen (lievittävä) lääke.”

 

Nieper on sittemmin kehittänyt muita hoitomenetelmiä syövälle, mm. syöpää tuhoavat yhdisteet ureyyli-, nikotinyyli- ja para-aminobenzoiset mandelonitriilit ja myöhemmin iridoidit, jotka on kehitetty Australian lihaa syövistä muurahaisista.

 

Mutta Nieperin työn tulokset eivät koskaan saaneet osakseen kunnon tutkimuksia, saati hyväksyntää. Milloin media mainitsi hänet, se leimasi hänet puoskariksi ja huijariksi. Eikä hänen menestyksistään, kuten Ronald Reaganin parantaminen, koskaan puhuttu mitään. Tri Nieper kuoli 1998.

 

 

Sytostaattihoito

Tämä on koululääketieteen ykköskeino syöpää hoidettaessa. Sytostaattilääkkeitä annetaan joko yksinään tai leikkauksen tai sädehoidon rinnalla.

 

Syöpälääkärit kaikkialla maailmassa sanovat, että hoito sytostaattilääkkeillä on menestyksekästä 50 %:ssa tapauksista. Toisin sanoen potilaan mahdollisuus olla elossa viisi vuotta tai pitempään sytostaattihoidon jälkeen on 50-50. Tämä kuulosta tietysti houkuttelevalta potilaasta, jonka odotettavissa oleva elinaika on ehkä vain kuukausia, ei vuosia.

 

Mutta sytostaattihoidon todellinen menestyslukema on paljon alhaisempi kuin 50%; itse asiassa se on 2 %:n paikkeilla – syöpäpotilaalla on siis 2 % suurempi mahdollisuus olla hengissä viiden vuoden jälkeen tai pitempään, sen jälkeen kun hän on saanut sytostaattihoitoja.

 

Miten luvut voivat olla niin erilaisia? Se johtuu tavasta, jolla asiaa katsoo ja tulkitsee. Tutkijat näyttävät mielellään tutkimustuloksensa edullisessa valossa – usein siksi että tutkimuksen rahoittaja sattuu olemaan testattavan lääkkeen valmistaja – ja silloin kätevä tapa on tulkita tulokset suhteellisen riskin eikä  absoluuttisen riskin kautta.

 

Selventävä esimerkki. Sinulla on ehkä osteoporoosi, jossa luut haurastuvat. Olet ehkä vaiheessa, jossa murtumariskisi on 4 %, mutta lääke pystyy vähentämään riskin 2 %:iin. Tämä voidaan sanoa kahdella tavalla. Puhutaan suhteellisesta riskistä, jos sanotaan että lääkkeellä on 50 %:n teho – se on vähentänyt riskisi neljästä kahteen prosenttiin – ja se kuulostaa hyvältä, mutta absoluuttisesti ilmaistuna sen teho on vain 2 %.

 

Vuosikausia tutkijat ovat kuvailleet sytostaattihoitojen tehokkuutta suhteellisen riskin termein, ja syöpälääkärit ovat kyselyissä kertoneet, että tällä on ollut tärkeä vaikutus tapaan, jolla he ovat esitelleet lääkkeiden tehoa potilaille. Se on myös vaikuttanut mediaan ja tapaan, jolla se kertoo syöpähoidoista.

 

Tämä hälyttävän ristiriidan suhteellisen ja absoluuttisen riskin välillä toi julki muutama vuosi sitten joukko Australian johtavia syöpälääkäreitä. He jopa poimivat esille parhaat kliiniset tutkimukset, ne jotka osoittivat että sytostaattihoito oli johtanut ”tilastollisesti merkittävään” lisäykseen viiden vuoden eloonjäämisryhmässä. Tästä huolimatta tutkijat havaitsivat, että sytostaattien tuoma eliniän pidennys oli viiden vuoden jälkeen vain 2,3 % Australiassa ja 2,1 % Yhdysvalloissa, kun asia ilmaistiin absoluuttisena riskinä. Samanlaisia lukuja oli nähtävissä kaikissa kehittyneissä maissa, tutkijat sanoivat (Clin Oncol/R Coll Radiol/, 2004; 16:549-60).

 

Australialaiset tutkijat huomasivat myös, että nämä tutkimukset meikkasivat tai muuntelivat potilaiden eloonjäämisestä kertovaa tietoa. Tutkimuksissa hämärrettiin usein todellisia eloonjäämislukuja käyttämällä niiden sijaan epämääräisiä termejä kuten ”etenemisvapaa eloonjääminen”, ilman että kerrottiin kuinka kauan syöpä pysyi remissiossa (eli etenemättä). Näin esimerkiksi potilas, jonka syöpä oli ollut ”etenemisvapaa” vain muutaman kuukauden, julistettiin menestyksekkäästi hoidetuksi.

 

Sytostaattihoito voi yleisesti ottaen helpottaa pahimpia oireita ja olla hyvin tehokas joissakin harvoissa syöpätapauksissa, mutta yleisimmissä syövissä se on kaikkea muuta kuin elämän pelastaja, kuten lääketiede väittää, tutkijat sanovat.

 

Toronton yliopiston tutkijat analysoivat äskettäin 164 sytostaatteja koskevaa tutkimusta ja havaitsivat niissä huomattavan määrän ’hämäystä’ (spin) ja epärehellisyyttä, joilla haluttiin vähätellä lääkkeiden vaarallisia haittavaikutuksia ja jopa sivuuttaa ne. Kolme neljäsosaa tutkimuksista kaunisteli lääkkeiden haittavaikutuksia, ja tämä oli erityisen silmiinpistävää niissä tutkimuksissa, jotka totesivat hoidon tehokkaaksi. Todellinen riski/hyöty-kuva oli siis vääristynyt; jos todelliset haittavaikutukset olisi raportoitu, hyödyt olisivat olleet vähemmän houkuttelevia. Näin tutkimuksilla johdettiin harhaan sekä syöpälääkäreitä että potilaita.

 

Jos näistä tutkimuksista ja analyyseista todella on pääteltävä, että sytostaattihoitojen antama viiden vuoden eloonjäämisaika on vain kahden prosentin luokkaa, lääketieteen on aika astua ulos lääketeollisuuden varjosta ja alkaa tutkia itsenäisesti muita vaihtoehtoja. On myös selvä, että liikevoittoa tavoitteleva toimija, joka itse valitsee tutkimuskohteensa, sen tutkijat ja rahoittaa näiden työn, itse kontrolloi tutkimusta, sen tulosta ja mitä siitä kerrotaan (kaikki ilman ulkopuolista valvontaa), tuskin paljastaa ostavalle yleisölle kovin kielteisiä tietoja tuotteestaan. Lääketeollisuus on onnistunut hyvin, se on maailman eniten liikevoittoa tuottava teollisuudenala. Mutta miten on käynyt sairauden ja terveyden hoidon?

 

Lopuksi:

Miksi media on niin halukas palvelemaan lääketeollisuutta?

Sen jätän ajattelevan lukijan pohdittavaksi.

 

 

Elina Hytönen, huhtikuu 2013

 

Lähteet: WDDTY, News Focus, Go to jail – and don´t pass go – if you offer anything other than chemo, käännös, April 2013/ WDDTY, February 2013/WDDTY, March 2013/Sinikka Piippo, Luonnon lääkeyrtit, 3.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Murheita maidosta

 

Maidosta on tullut terveysriski.

Se aiheuttaa allergioita, limaisia infektioita ja astmaa, aknea, sydäntauteja, hedelmättömyyttä, diabetesta, syöpiä kuten eturauhasen ja munasarjojen syöpää ja on ilmeisesti osallisena autismissa ja skitsofreniassa.  Miten entisestä lasten terveyden pelastajasta on päädytty tähän?

 

 

Suomalaiset juovat eniten maitoa maailmassa, 129 litraa vuodessa kansalaista kohti.  Koska kaikki eivät sitä juo, toiset sitten sitäkin enemmän.  Maito on terveellistä, suomalaisille opetettiin jo siihen aikaan, kun maassa oli pienenkin torpan navetassa oma lehmä. Se oli nupopää, ja sen maito juotiin vastalypsettynä. Se oli hyvänmakuista ja kermaista ja monipuolisesti ravitsevaa.

 

Ajat muuttuivat.  Suomeen tuotiin uusia sarvipäitä, jalostettuja lehmärotuja, jotka lypsivät enemmän. Maitoa alettiin kerätä meijereihin, jotka pastöroivat sen mikrobien tuhoamiseksi. Myöhempänä keksintönä tuli maidon homogenointi, jolla estetään kerman kerääntyminen maitotölkin pintaan. Lehmien pidosta tuli kallista yrittämistä, ne eivät enää saaneet luontaisen tarpeensa mukaan vaeltaa haassa ruohoa syöden, vaan pääsivät enintään pellolle oleilemaan. Suurimman osan ajasta ne seisovat nykyään navetassa rivissä maitoa valmistaen, ravintonaan väkirehu. Valtavat utareet estäisivätkin enemmän vaeltamisen.

Nykyään vain yksi prosentti Suomen koko maitotuotannosta on enää peräisin lehmän alkuperäisroduista.

 

Maitoa muokataan

 

Maidon pastörointi oli tarpeen ennen sotia, jolloin ihmisten ja maidontuotannon hygienia oli alkeellista – tautien aiheuttajat tulivat siis maitoon ulkopuolelta, ei lehmästä itsestään. Pastöroinnilla  (nopea kuumennus ja jäähdytys) tuhottiin tuberkuloosibakteerit ja muut mikrobit. Esimerkiksi Turussa oli 20-luvulla paha lavantautiepidemia, jonka lähteeksi osoittautui lähistön suuri maitotila. Myöhemmin pastörointia jatkettiin, koska se paransi maidon säilyvyyttä.

 

Maidon kuumennus 72 asteeseen tuhoaa mikrobit, mutta samalla tuhoutuvat myös hyödylliset bakteerit (probiootit) ja ruoansulatusentsyymit, ne jotka mm. saavat maidon happanemaan. Maidon ruoansulatusentsyymit ovat vasikalle ja ihmisen lapselle tärkeitä, koska heillä ei vielä ole omia ruoansulatusentsyymejä. Siksi vauvat usein oksentavat, jos heille annetaan liian aikaisin pastöroitua lehmänmaitoa. Lehmänmaito on yleensä ensimmäinen vieras proteiini, joka pääsee lapsen elimistöön.

 

Homogenointi näyttää aiheuttavan vielä suurempia ongelmia.  Siinä maidon rasvapallot pilkotaan niin, että niiden mukana kulkevat proteiinimolekyylit pystyvät läpäisemään ruoansulatuskanavan seinämät ja pääsevät verenkiertoon. Samalla rasvan laatu huononee, kun se hapettuu.

 

Vauvojen ja pienten lasten suoliston seinämät ovat erityisen läpäiseviä, joten maidon haitta-aineet vaikuttavat heihin voimakkaasti. Maitoallergia, joka useimmiten on yhteydessä maidon proteiineihin, on meillä yleisin lasten allergia. Lasten vatsavaivat, ihottumat, toistuvat infektiot hengitysteissä ja korvissa ja astma kuuluvat tähän ”maitotautiin” (terveyshoitaja Raija Tukkisen, Lohjan terveyskeskus, antama termi), jonka lasketaan johtuvan etenkin maidon homogenoinnista. Joka 5. suomalaisella on laktoosi-intoleranssi, eli heidän elimistönsä ei pysty hajoittamaan maitosokeria; sekin johtuu pitkälti pastöroinnista ja homogenoinnista.

 

Maitoon päätyy myös kasvinsuojelu- ja tuhoeläinmyrkkyjen jäänteitä ja lehmille annettuja antibiootteja ja muita lääkkeitä. Runsas väkirehun käyttö huonontaa maidon rasvahappoja, soija ja vilja eivät kuulu lehmälle. Ruoho on maidon laadun kannalta paras lehmän ravinto.

 

Tyypillistä on, että maitotautia potevien lasten ja aikuisten vaivat katoavat, kun maito haetaan suoraan maitotilalta. Monilla auttaa jo kaupan luomumaitoon siirtyminen. Mutta aina ei auta puhtainkaan maitotilan raakamaito, ja silloin syynä voi olla lehmiemme maidon proteiinityyppi.

 

 

Väärä lehmärotu

 

Noin 5000 vuotta sitten nautojen maidon aminohappo proliini (tärkeä verisuonten, etenkin valtimoiden terveydelle, ehkäisee siten sydäntauteja) koki mutaation ja muuntui  histadiiniksi, joka tunnetaan myös nimellä beetakasomorfiini-7 (B-CM-7). Alkuperäisrotujen lehmien maidossa on vielä myös proliini mukana, ja tämä proteiinityyppi tunnetaan nimellä A2.  Monien jalostettujen rotujen kuten friisiläiset, Holstein ja Ayrshire  eli A1-lehmien maito  sisältää beetakasomorfiinia.  Lähes kaikki Suomen ja esim. USA:n lehmät ovat tätä jälkimmäistä proteiinityyppiä eli A1, joka on siis A2:n geneettinen muunnelma.

 

A1-lehmien maito on valitettavasti todellinen terveysriski. Lehmän beetakaseiini B-CM-7 on noin tuhat kertaa voimakkaampi narkoottinen aine kuin äidinmaidon beetakaseiiniproteiini. B-CM-7 on voimakas oksidantti ja toimii ihmisessä morfiinin tavoin. Se on yhdistetty autoimmuunisairauksiin, kuten 1-tyypin diabetekseen, jossa keho tuhoaa omia insuliinia tuottavia solujaan, sekä sydänsairauksiin ja mielenterveyden ongelmiin.  Uusseelantilaisen maatalousalan tutkijan, prof. Keith Woodfordin (kirja Devil in the Milk, Paholainen maidossa, 2007) mukaan A1-beetakaseiini  laukaisee lisäksi verisuonissa tulehdusreaktion, heikentää immuunivastetta ja aiheuttaa liiallista limanmuodostusta.

 

Uusseelantilaisessa tutkimuksissa tutkittiin hiirikokeilla maidon mahdollista osuutta ykköstyypin diabeteksen syntyyn  –  johon sairastutaan yleensä lapsena tai nuoruusiässä. Osalle hiiristä annettiin A1-maitoa, ja ryhmästä lähes puolet sairastui diabetekseen 8 kuukaudessa. A2-maitoa saaneista hiiristä yksikään ei sairastunut (M.Laugesen-R.Elliott, J NZ Med J 2003; 116:1168). Samat tutkijat vertailivat myös sydäntautitilastoja ja maidon kulutusta 20 maassa. Suurimmaksi A1-maidon kuluttajaksi  ja korkeimman sydäntautikuolleisuuden maaksi nousi Suomi.  Yhteys maidon ja sydäntautien välillä oli voimakkaampi miehillä kuin naisilla. Euroopan pohjoisosissa sydänsairaudet olivat tutkimuksen mukaan yleisempiä kuin Välimeren maissa, etenkin Ranskassa, jossa lehmät ovat valtaosin A2-tyyppiä.  Vertailu osoitti myös lasten ja nuorten diabeteksen (1-tyyppi) olevan yleisintä siellä, missä juodaan paljon A1-maitoa. Suomessa 1-tyypin diabetesta on suhteellisesti eniten maailmassa.

 

Tutkijoiden mukaan vertailu antaa vahvan näytön, että maissa joissa juodaan eniten A1-maitoa on myös eniten sydänsairauksia ja diabetesta.  Samoin on näyttöä, että maissa joissa lapset juovat paljon maitoa, diabeteksen riski on suurempi kuin muualla.

 

A1-maidon beetakasomorfiini  B-CM-7 ei yleensä pääse läpäisemään suoliston seinämiä, mutta pienillä lapsilla seinämät ovat läpäisevämpiä kuin aikuisilla. Kun pienet lapset tai lapset, joilla suolenseinämät ovat vaurioituneet, saavat lehmänmaitoa tai sitä sisältävää äidinmaidonkorviketta, maidon proteiinimolekyylit pääsevät verenkiertoon ja läpäisevät helposti myös veriaivoesteen (blood-brain-barrier eli BBB), aiheuttaen aivoissa vahvoja reaktioita (B-CM-7 on opiaatti!). Tätä pidetään osatekijänä imeväisikäisten ja pienten lasten neurologisissa häiriöissä, jotka johtavat autismiin ja skitsofreniaan. Rottakokeissa B-Cm-7:ää saaneet rotat tulivat ensin levottomiksi ja kiihtyneiksi, kohta apaattisiksi ja syrjään vetäytyviksi ja lopulta puolustautuivat aggressiivisesti, jos niitä lähestyttiin (Autism, 1999; 3: 85-95). Toinen tutkimus löysi korkeita kaseiinin vasta-ainepitoisuuksia 90 %:ssa autistisia potilaita ja 93 %:ssa skitsofreniapotilaita. Kun autistilapset pantiin gluteiinittomalle ja kaseiinittomalle ruokavaliolle, 81 %:lla ilmeni kolmen kuukauden sisällä kehitystä parempaan useimmissa käytösluokissa (Nutr Neurosci, 2000; 3: 57-72).

 

Lehmän insuliini

 

Maidon sisältämä lehmän insuliini on diabetekselle altistava tekijä.

Jo vuonna 2000 julkaistiin suomalainen tutkimus lehmänmaidon yhteydestä 1-tyypin diabeteksen syntyyn. Kohteena oli joukko vauvoja, joilla oli jo geneettisesti kohonnut riski sairastua diabetekseen. Osa lapsista sai lehmänmaitopohjaista äidinmaidonkorviketta, toinen osa hydrolysoitua kaseiinipohjaista korviketta.  Lisäksi molemmat ryhmät saivat rintamaitoa 6-8 kuukautta.  – Lapsilla, jotka saivat lehmänmaitopohjaista korviketta alle kolmen kuukauden ikäisinä, oli merkittävästi kohonnut T-solureaktio ja enemmän IgC-vasta-aineita lehmän insuliinille kuin toista korviketta saaneilla. Tutkijat päättelivät, että altistuminen vieraalle insuliinille on osallinen autoimmuuniprosessissa, joka johtaa diabetekseen. Toisin sanoen geneettisesti  altistuneilla lapsilla hyvin pienikin määrä lehmän insuliinia varhaisella iällä voi johtaa siihen, että elimistö ei enää siedä ihmisen insuliinia (Diabetes, 2000; 49: 1657-65).

 

Rasvaton maito on erehdys

 

Suomalaisten v.2011 käyttämästä maidosta oli kevytmaitoa noin puolet, rasvatonta maitoa noin 40 % ja loput 10 % täysmaitoa. Täysmaidon kulutus oli pienessä nousussa edellisvuoteen verrattuna, rasvattoman maidon kulutus vähän suuremmassa laskussa.  Voita kului noin 4 kiloa henkeä kohti.

 

Maitorasvassa eli kermassa on yli 400 rasvahappoa. Se on monipuolisesti ravitseva aine, eikä se ole maidossa sattumalta, vaan sillä on useita terveyttä edistäviä tehtäviä.

 

Suomalaiset on kuitenkin muiden länsimaiden ihmisten tavoin opetettu potemaan rasvakammoa, nimenomaan eläinrasvojen, joihin maitorasvakin kuuluu. Harhakäsitys näiden rasvojen haitallisuudesta perustuu  1950-luvulla kehitettyyn ”monipolvisten olettamusten ja yleistysten ketjuun, niin sanottuun rasvahypoteesiin, jota ei laajoista tutkimuksista huolimatta ole todistettu oikeaksi”, sanoo elintarvikekemian professori Kari Salminen maitorasvoja puolustavassa artikkelissa (HS, 2008). ”Se on edelleen sekoitus tosiasioita, puolitotuuksia ja lennokasta mielikuvitusta. Kaiken lisäksi se (hypoteesin pohjana oleva tutkimus) ei edes kohdistu juuri maitorasvaan vaan tiettyihin yksittäisiin rasvahappoihin.”

 

Rasvahypoteesi (tyydytetyt rasvat  > nostavat veren kolesterolipitoisuuksia  > aiheuttavat sydäntauteja) on 50-luvun jälkeen osoitettu kymmenissä tutkimuksissa vääräksi. Lääketeollisuus ja elintarviketeollisuus saivat kuitenkin siitä markkinaraon, joka on tuottanut runsaasti etenkin kolesterolilääkkeitä ja toisaalta miljoonia kevyttuotteita, kaikki kuluttajien pään ja terveyden menoksi. Ja kansantaloudelle se on käynyt hyvin kalliiksi.

 

Rasvaton maito on osa kevyttuotebuumia. Vuosikausia sitä on suositeltu ja markkinoitu terveysjuomana, jossa on kaikki maidon hyvä, ilman sitä pahaa eli rasvaa. Uudemmat tutkimukset osoittavat kuitenkin, että rasvattomasta maidosta saattaa olla enemmän haittaa kuin hyötyä ja että juuri rasvan poisto voi olla syy maidon haitalliseen, jopa toksiseen vaikutukseen.

 

Rasvaton maito syövän aiheuttajana

 

Vuonna 2007 ilmestyi kaksi tutkimusta, jotka osoittivat rasvattoman maitotuotteiden yhteyden eturauhassyöpään.  CLUE 2 –tutkimus koski 4000 miestä Marylandissa, ja sen mukaan  miehillä, jotka söivät viisi tai useamman annoksen maitotuotteita viikossa oli suurempi riski sairastua eturauhassyöpään kuin miehillä, jotka söivät yhden tai ei yhtään (Cancer Causes Control, 2007; 18: 41-50). Suomalaiseen ATBC-tutkimukseen osallistui 29,000 miestä, ja se osoitti, että mitä enemmän miehet söivät maitotuotteita, sitä korkeampi oli eturauhassyövän riski (Int  J Cancer; 2007). Näiden lisäksi, sekä ennen että jälkeen on ilmestynyt monia raportteja maitotuotteiden, etenkin maidon, ja syövän yhteydestä.

 

Aluksi syntipukiksi leimattiin totuttuun tapaan maidon tyydytetty rasva (Salud Publ Mex, 1997; 39: 298-309), mutta nyt on yhä enemmän todisteita päinvastaisesta: rasvan poistaminen maidosta voi olla syynä sen syöpää aiheuttaviin vaikutuksiin. Amerikkalainen 3600 miestä (seuranta-aika 10 vuotta) koskenut tutkimus sekä toinen, Harvard Physicians´Health Study, 20 000 miestä (seuranta-aika 11 vuotta) totesivat, että maitotuotteiden nauttimisesta johtuva eturauhassyöpien lisääntyminen liittyi nimenomaan kevytmaidon ja rasvattomien tuotteiden kulutukseen (yksi tai useampi annos päivässä)(Am J Clin Nutr, 2005; 81: 1147-54, Am J Clin Nutr, 2001; 74: 549-54). Samanlaiseen tulokseen tulivat  norjalainen tutkimus (25,000 miestä, Int J Cancer, l997; 73:634-8) sekä NASA:n  Langley Research Centerin analyysi, joka koski 41 maata (Altern Med Rev, 1999; 4: 162-9).

 

Rasvalla on maidossa tärkeä osa. Siinä on A- ja D-vitamiineja, jotka tarvitaan että kalsium ja maidon proteiini imeytyvät kunnolla. Ilman näitä rasvaliukoisia vitamiineja maidon kalsium ja proteiini voivat olla elimistölle haitallisia. Kalsiumin aineenvaihdunnan häiriintyminen on erityisen hankala juttu: se mm. ehkäisee kalsitrolin muodostumisen. Kalsitroli on  D-vitamiinin hormonaalinen muoto, jolla on syöpää ehkäisevä vaikutus eturauhasen soluihin. Täysmaidon D-vitamiini pystyy ilmeisesti hillitsemään kalsiumin syöpää edistävää vaikutusta, mutta kevytmaidossa tai rasvattomassa maidossa tämä suojaus puuttuu. Runsas kalsiumin nauttiminen ravintolisänä aiheuttaa tutkimusten mukaan saman ongelman, etenkin jos samalla juodaan kevyt- tai rasvatonta maitoa (Cancer Epidemiol Biomarkers Prev, 2006; 15: 203-10 sekä yllämainittu suomalainen tutkimus, Int J Cancer, 2007). Tutkimukset osoittavat myös, että vaikka kevytmaidon tai rasvattoman maidon juominen lisää eturauhassyövän riskiä, täysmaidon juominen ei sitä tee (Am J Clin nutr, 2005; 81, 1147-54, Am J Clin Nutr, 2001; 74: 549-54).

 

Rasvan poistaminen maidosta poistaa siitä samalla tärkeän syöpää vastaan suojaavan ainesosan, konjugoidun linolihapon (CLA), joka myös vaimentaa tulehduksia, edistää laihtumista, poistaa selluliittia, ehkäisee sydäntauteja, reumaa ja allergioita ja vahvistaa luustoa.  Sen on todettu vähentävän etenkin rintasyövän ja paksusuolensyövän soluja (laboratoriokokeet). Eräässä tutkimuksessa todettiin, että naisilla, jotka söivät neljä tai useamman annoksen täysrasvaisia maitotuotteita, todennäköisyys sairastua paksusuolen syöpään oli puolta pienempi kuin naisilla, jotka söivät niitä vain yhden annoksen päivässä; vähärasvaisilla maitotuotteilla ei ollut vaikutusta (Am J Clin Nutr, 2005; 82: 894-900).

 

CLA suojaa elimistöä lehmänmaidon karsinogeenisiltä kasvutekijöiltä, kuten insuliininkaltaiselta kasvutekijä-1:ltä (IGF-1). Tätä esiintyy luontaisesti sekä ihmisessä että lehmässä. Lehmiähän lypsetään sekä raskauden aikana että sen jälkeen, jolloin maidon kasvutekijät ovat korkeimmillaan, ja ne voivat aiheuttaa ihmisessä epänormaalin reaktion, kuten syövän. Useat tutkimukset ovat liittäneet kohonneet IGF-1-arvot ruoansulatuskanavan ja rintasyöpään (Int J Health Serv, 1996; 26: 173-85, Lancet, 1998; 351: 1993-6), keuhkosyöpään, lasten syöpiin, melanoomaan sekä haima- ja eturauhassyöpään (Ann NY Acad Sci, 1995; 766: 402-8, J Natl Cancer Inst, 2000; 92: 1910-7). Erityisen vahva oli yhteys eturauhassyöpään sekä munasarjasyöpään, josta alempana.

 

Ilmeistä on, että maito ilman luonnollista rasvaansa on syöpäriski, ja toisaalta mitä enemmän siinä on rasvaa, sitä suurempi on sen syövältä suojaava vaikutus.

 

Rasvaton maito aiheuttaa hedelmättömyyttä

 

Naiset ovat Suomessa todennäköisesti miehiä alttiimpia vähärasvaisten maitotuotteiden haitoille, he kun syövät niitä miehiä enemmän.

Vähärasvainen ruokavalio näyttää estävän munasolun irtoamisen, mikä aiheuttaa nk. anovulaarisen hedelmättömyyden. Amerikkalaisessa tutkimuksessa seurattiin 18.555 naista vuosina 1991-1999; naiset yrittivät tulla raskaaksi. Kävi ilmi, että naiset jotka söivät kaksi annosta tai enemmän vähärasvaisia maitotuotteita (kuten rasvatonta maitoa tai jugurttia) päivässä, lisäsivät anovulaarisen raskauden riskiä yli 85 % verrattuna niihin, jotka söivät vähemmän kuin yhden vähärasvaisen maitotuoteannoksen viikossa. Toisaalta, kun ruokavalioon lisättiin yksi annos täysmaitoa/päivä, hedelmättömyyden riski väheni yli 50 %. Tutkijat päättelivät, että on olemassa jokin munasarjoille elintärkeä ainesosa, joka vaatii rasvaa imeytyäkseen kunnolla (Hum Reprod, 2.2.2007).

 

Tämä saattaa selittää myös, miksi tutkimuksissa on todettu että vain vähärasvainen ja rasvaton maito – mutta ei täysmaito – lisäävät munasarjasyövän riskiä. Brigham and Women´s Hospital Nurses´ Health Study-tutkimuksessa (yli 80 000 naista) todettiin, että naisilla jotka joivat yhden tai useamman annoksen vähärasvaista tai rasvatonta maitoa päivässä oli 32 % suurempi riski sairastua mihin tahansa munasarjasyöpätyyppiin ja 69 % suurempi riski sairastua seroosiin munasarjasyöpään, joka on näistä syövistä yleisin – verrattuna naisiin, jotka joivat näitä maitoja kolme annosta tai vähemmän kuukaudessa (Int J Cancer, 2004; 110: 271-7). Useat luotettavat kohorttitutkimukset ovat osoittaneet saman: vähärasvainen maito, mutta ei täysmaito, yhdistyy kohonneeseen munasarjasyövän riskiin (Int J Cancer, 2006; 118: 431-41).

 

 

Aknea ja sydäntauteja

 

Suomessa on paljon nuoria, jotka eivät koskaan ole juoneet muuta kuin rasvatonta maitoa. Länsimaisen lääketieteen aknelääkkeillä on raskaita sivuvaikutuksia, joten on hyvä tietää, että ruokavalion muutos voi tuoda akneen ratkaisevan helpotuksen.

 

Edellä mainittu Nurses´ Health Study  osoitti, että teini-ikäisillä tytöillä, jotka söivät usein vähärasvaista tai rasvatonta maitoa ja raejuustoa, oli suurempi riski sairastua vakavaan, lääkehoitoa vaativaan akneen. Vahvin yhteys oli rasvattomalla maidolla, mikä sai tutkijat arvelemaan, että rasvanpoistoprosessi saattoi muuntaa maitoa niin, että se pahensi aknea. Syynä voivat olla maidossa tapahtuneet hormonitasapainon muutokset tai rasvattomiin maitotuotteisiin lisätyn maitoheran proteiinit (J Am Acad Dermatol, 2005; 52: 207-14).

 

Jo vuonna 1998 NASA:n tutkimuslaitoksessa tehtiin teki laaja, 32 maata käsittävän tilastollisen tutkimus ruokavalion osuudesta sepelvaltimotaudin (SVT) syntyyn. Tutkimus  havaitsi, että rasvaton maito oli merkittävin SVT:tä aiheuttava tekijä 45-vuotiailla ja sitä vanhemmilla miehillä ja 75-vuotiailla ja sitä vanhemmilla naisilla, merkittävämpi kuin mikään muu ruokavalion osa, tyydytetyt rasvat mukaan lukien. Selityksenä on, että rasvattomassa maidossa on hyvin vähän B-vitamiineja, mutta paljon proteiineja, ja elimistön ponnistukset kaiken proteiinin metaboloimiseksi ilman B-vitamiinien tukea johtaa homokysteiinin muodostumiseen – ja homokysteiini on tunnettu sydäntaudin riskitekijä.

 

2000-luvulla on ilmestynyt monia tutkimuksia, jotka osoittavat että maitorasva on joko neutraali tai hyväksi sydämen terveydelle, yhä useampi tutkimus jopa näyttää, että mitä enemmän maitorasvoja, sitä vähemmän sydäninfarkteja.  Koskaan ei ole itse asiassa tieteellisesti todistettu, että maitorasva olisi pahaksi sydämelle. Suomen sydän- ja verisuonitautikuolleisuus on Euroopan korkein, mutta rasvahappojen kulutus ja veren rasva-arvot ovat 50-luvulta perityn rasvahypoteesin mukaan kuitenkin lähes parhaat…mitä se kertoo? Rasvahypoteesi (joka tuomitsee tyydytetyt rasvat terveydelle haitallisina) on viallinen, ja siitä johdetut terveyssuositukset eivät tee terveeksi.

 

Maitoa on juotava että luusto vahvistuu – vai onko?

 

Maidossa on kalsiumia ja paljon proteiinia. Pitkään ajateltiin, että hyvin proteiinipitoinen ruokavalio johtaa kalsiumin katoon, koska munuaiset poistavat liikaa proteiinia raivatessaan myös kalsiumia virtsan mukana elimistöstä. Uudemmat tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että tilanne voi olla jopa päinvastoin: hyvin vähän eläinproteiinia ravinnossa edistää osteoporoosia. Esimerkiksi lihan syönnin kaksinkertaistaminen ja hiilihydraattien vähentäminen ei lisännyt kalsiumin poistumista virtsassa, vaan lisäsi luuston kasvutekijöitä veressä (J Bone Miner Res, 2000; 15: 2504-12, J Clin Endocrinol Metab, 2004; 89: 1164-73). (Tässä tutkimuksessa proteiinia edusti liha, mutta proteiinia saa myös vaikkapa kalasta ja kananmunasta.)

 

Luusta noin neljäsosa on vettä, noin 35 % kollageenia ja loput mineraaliaineita, pääasiassa kalsiumpitoista hydroksiapatiittia. Tämä luumassa tekee luun vahvaksi, kollageeni  tekee sen joustavaksi  – kun kollageeni on kunnossa, luu ei murru helposti. Luulla on vilkas aineenvaihdunta, ja sitä muodostuu koko ajan lisää ja myös koko ajan häviää. Kollageeni tarvitsee proteiinia ja C-vitamiinia, joka stimuloi kollageenin muodostusta. Silloin se toimii hyvin ja vangitsee kalsiumfosfaatteja luuston vahvistamiseksi.   Luusto tarvitsee siis proteiinia – mutta juuri oikeassa määrin, ei liikaa eikä liian vähän.

 

Maailmanlaajuisesti lääkärit kehottavat naisia syömään kalsiumtabletteja osteoporoosin ehkäisemiseksi; ne ovat esimerkiksi USA:ssa ostetuin lisäravinne. Mutta kalsiumiin keskittyminen voi olla vaarallista. Kalsiumin liikasaanti tekee luut koviksi ja hauraiksi. Kehitysmaissa, joissa kalsium saadaan etupäässä pavuista, vihanneksista ja viljasta (mukana pieni määrä lihaa), lonkkamurtumat ovat harvinaisia länsimaihin verrattuna. Liika kalsium ei päädy edes luihin, vaan kerääntyy minne tahansa pehmytkudoksiin, niveliin, verisuoniin, munuaisiin, lihaksiin ja aivoihin sekä edistää munuais- ja sappikivien muodostumista. Liika kalsium lisää myös sydänkohtauksia ja halvauksia keski-iän ohittaneilla naisilla (Nainggolan L., 2008: www.medscape.com/viewarticle/569160). Lihasten supistumiskyky on riippuvainen mineraalitasapainosta, ja kalsium on näistä mineraaleista yksi. Esimerkiksi sydänlihas supistuu kalsiumin ja natriumin (suolan) vaikutuksesta ja rentoutuu magnesiumin ja kaliumin avulla: jos kalsiumia (ja suolaa!) on liikaa muihin verrattuna, sykerytmi häiriintyy ja tuloksena voi olla sydämen rytmihäiriö, rintakipua, sydänkohtaus tai –sairaus. Liika kalsium luo suhteellista magnesiumin vähyyttä, mikä ylläpitää ja pahentaa häiriötä.

 

Kalsium ei imeydy kunnolla ilman magnesiumia ja D-vitamiinia (eikä maidosta puheen ollen ilman maidon rasvaa). Luusto tarvitsee lisäksi mangaania, sinkkiä, kuparia, piitä, booria, C-, K- ja B-vitamiineja ja foolihappoa sekä yleensä proteiineja. Magnesium on ilmeisesti luustolle vähintään yhtä tärkeä kuin kalsium. Jokainen ylimääräinen 100 mg magnesiumia vuorokaudessa lisää luuston tiheyttä 2 %.

 

Mitä voi tehdä

 

Rasvattomia maitotuotteita on kohtalaisen helppo välttää. A1-tyypin maidon välttäminen Suomessa vaatii jo enemmän: siirtymistä vuohen tai  lampaan maitoon  ja niistä tehtyihin juustoihin ym. (ne ovat tyyppiä A2) ja esimerkiksi ranskalaisiin maitotuotteisiin ja juustoon. Ranska on nimittäin hylännyt A1-tyypin maidon ja muuttanut lehmäkannan A2-tyyppiseksi. Sama prosessi on ainakin alkanut Uudessa Seelannissa, missä on jo myynnissä A2-maitoa. Proteiinityypin vaihtaminen edellyttää lehmien hedelmöittämistä puhtaasti A2-tyyppisellä siemennesteellä, jolloin lehmien vasikat alkavat tuottaa A2-maitoa.

Mikään ei estä Suomea ryhtymästä tähän jalostustyöhön. Se olisi suuri etu terveydellemme.

Tuloksia odotellessa meille pitää ruveta tuomaan ulkomailta A2-maitoa sitä haluaville, tuodaanhan meille jo nyt muutenkin maitoa. Purkkiin vain merkintä A2.

Ja jos tarjolla on vain huonoa maitoa, parempi olla kokonaan juomatta sitä.

 

Homogenointi on pelkkää kosmetiikkaa, sillä ei paranneta maitoa millään tavalla. Se tuo mukanaan vain terveyshaittoja. Homogenointi voitaisiin lopettaa vaikka tänä päivänä.

 

Pastöroinnin tarpeellisuus nykyaikana on kyseenalaista. Ihmisten, navettojen ja maidon kuljetusten ja säilytyksen hygieenisyys on korkealla tasolla – saksalaisen tutkimuksen mukaan suomalainen raakamaito on EU:n puhtainta.

 

Vain laktoosittomia, rasvattomia ja hyla-maitotuotteita valmistava teollisuus saattaisi pahastua näistä uudistuksista, sillä nämä ”terveysvaikutteiset” tuotteet ovat niille kannattavaa liiketoimintaa.

 

Elina Hytönen, 2013

 

Lähteet

WDDTY-lehti 12/2000, 4/2007, 9/2007, 6/2009, 9/2009, www.healthnz.co.nz/milk.htm (BCM 7 in the milk we drink),  www.tritolonen.fi, HS 2.12. 2007, 16.12.2007 ja 15.6.2008, Hbl 11.1.2013, Pilattu maito, tv-dokumentti, TV 2 21.2.2013, IL 22.2.2013, Wikipedia.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Fluorilla tyhmäksi

 

 

Fluori on myrkyllistä lasten aivoille, ja mitä enemmän fluoria, sitä alempi ÄO.

Näin toteaa tuore ja tähän asti laajin tutkimus fluorin vaikutuksista lasten ja nuorten älykkyyteen.

 

Tutkimuksen ovat tehneet yhdessä Harvard School of Public Health ja Senyangin lääketieteellinen yliopisto, Kiina (http://dx.doi.org/10.1289/3hp/1104912). Siinä tutkittiin juomaveden fluorauksen ja hiilenpoltosta erittyvän fluorin vaikutuksia lasten aivojen kehittymiseen analysoimalla 27 aiheeseen liittyvää tutkimusta. Juomaveden osuuteen keskittyvä aineisto paljasti, että niillä Kiinan alueilla, joissa juomaveden fluoripitoisuus on korkea, lasten älykkyysosamäärät ovat merkittävästi matalampia kuin alhaisten fluoripitoisuuksien alueilla.

 

Kiinassa lapset voivat altistua suurillekin fluorimäärille. Vuonna 2008 Kiinan terveysministeriö kertoi, että fluoroosi eli fluorin liikasaanti, joka aiheuttaa ensin hampaiden laikkuuntumista mutta myös luuston oireita, kuten selkäkipua, niveltulehduksia ja osteoporoosia sekä iäkkäillä ihmisillä lonkkamurtumia, on yleistä maan 28 provinssissa (92 miljoonaa asukasta).  Viranomaiset ja hammaslääketieteen edustajat ovat kauan suositelleet suurten fluorimäärien välttämistä juomavedessä ja esimerkiksi hammastahnoissa; tällöin on ajateltu että yli 2 ppm (”parts per million”) juomavedessä voi aiheuttaa laikulliset hampaat ja yli 8 ppm luuston häiriöitä ja sisäelinten sairauksia. Vuonna 2004 Euroopan Unioni sääti juomaveden sallitun fluorimäärän 1,5 milligrammaan litraa kohti.

 

Kiinalaisissa tutkimuksissa  kuitenkin todettiin, että hyvin pienetkin määrät fluoria (0,24 – 2,84 mg/l, mitä esimerkiksi USA:ssa ja Englannissa pidetään turvallisena) aiheuttivat huomattavia kielteisiä vaikutuksia lasten älykkyyteen (J Haz Mat, 2011; 186: 1942-6). Lapset ovat erityisen alttiita fluorin vaikutuksille, he ovat kooltaan pieniä ja heidän aivonsa ovat vasta kehittymässä. Lisäksi fluorilla, kuten muilla neurotoksiineilla esimerkiksi lyijyllä ja elohopealla,  on taipumus kertyä kudoksiin. Lapsilla vain 10 nmol/l:n lyijy- tai elohopeapitoisuus veressä aiheuttaa jo vaurioita; nykyinen ”turvallinen” fluorinsaanti johtaa samojen tutkimusten mukaan yli 1000-kertaiseen fluorimäärään veressä.

 

Suomessa kuten monessa muussa Euroopan maassa fluoria ei lisätä juomaveteen. Suomessa on kuitenkin alueita, joissa pohjavesi sisältää luonnollista kalsiumfluoria korkeahkoja määriä. Tämä fluori on vähemmän myrkyllistä kuin hammastahnojen natriumfluori (alumiiniteollisuuden jäte) tai veteen lisättävät hydrofluoropiihappo tai silikofluori (lannoite- ja lasiteollisuuden jätteitä).  Mutta kun luonnosta tuleva fluori liitetään hammashygienian fluoreihin – tahnat, hammaslangat, suuvedet, fluoritabletit joita annetaan lapsille että hampaat vahvistuvat, hammaslääkärin antamat lisäfluoraukset – ja muihin fluorin lähteisiin –  ruokasuola, lihaliemijauhe, perunasosejauhe, vehnäleseet, vehnäleipä, erilaiset limut jne. (Kelan lista vuodelta 1993) ja esimerkiksi lääkkeisiin – fluorinsaanti voi nousta moninkertaisesti yli ”sallitun” määrän.

 

Fluorin pieni fluoriini-ioni on hyvin ärhäkkä ja pystyy tunkeutumaan kehon jokaiseen soluun (GL Walbott et al., Fluoride: The Great Dilemma, 1978).

Fluori näyttää tähtäävän aivoissa erityisesti hippokampukseen, joka on osa limbistä järjestelmää ja säätelee oppimista ja muistia. Hippokampuksen vaurioituminen vahingoittaa ns. väliaikaista muistia, jolloin ihminen ei esimerkiksi muista mitä hän juuri oli tekemässä tai missä hän on. Jo hyvin pienet määrät fluoria aiheuttavat hippokampuksessa ja muualla aivoissa muutoksia, ja lapsilla näin tapahtuu vielä pienemmillä määrillä kuin aikuisilla. Muutokset ilmenevät juuri ÄO:n alenemisena, oppimisvaikeuksina, ylivilkkautena ja muina käytöshäiriöinä ja motorisina häiriöinä, kuten spasmeina ja liikkeiden dysfunktiona (Townsend Letter for Doctors, 1996). Päänsäryt, huimaus, näköhäiriöt, heikko keskittymiskyky, ajattelun huono koordinointi ja heikentynyt kirjoituskyky ovat muita fluorin aiheuttamia ongelmia.

 

Fluori edistää alumiinin ja lyijyn imeytymistä aivoihin. Tämä on todettu mm. USA:n alueilla, joissa veteen on lisätty silikofluoria. Lyijy haittaa aivojen välittäjäaineiden kuten dopamiinin ja serotoniinin tuotantoa; ne taas ovat tärkeitä väkivaltaisen, aggressiivisen ja autistisen käyttäytymisen ehkäisijöitä. Silikofluorilla terästettyä vettä on voinut juoda vsta 1954 sellaisissa paikoissa kuin Paducah, Kentucky, ja Fayetteville, Tennessee, jotka runsas vuosikymmen sitten nousivat otsikoihin traagisten kouluampumakohtausten vuoksi. Silikofluori-lyijy-väkivalta-ketjun olemassaolon vahvisti myös tilastollinen tutkimus, jossa vertailtiin 25 Massachusettsin ja 129 Georgian kunnan asukkaita muuhun väestöön. Näissä kunnissa ihmisten veren lyijypitoisuus oli korkeampi kuin muualla, ja vastaavasti niissä tehtiin myös väkivaltarikoksia muita enemmän. Tämä yhteys on havaittu myös Englannissa.

Fluorin yhteys lasten käytöshäiriöiden lisääntymiseen on todettu useassa tutkimuksessa. Prof. Roger Masters raportoi  konferenssissa 1998 (Washington) tutkimuksesta, joka koski 280 000 lasta Massachusettsissa. Siinä todettiin yhteys veden silikofluorauksen, lasten veren lyijypitoisuuden ja käytöshäiriöiden välillä. Samassa konferenssissa tri Phyllis Mullinix selosti tutkimusta, jossa leukemian hoitoon käytettiin kahta kortisonia; toisessa näistä oli fluoriatomi ja se aiheutti lapsissa ylivilkkautta, toinen ei.

 

Fluori siirtyy äidistä kohdun kautta sikiöön ja vaikuttaa lapsen kehittyvään keskushermostoon. Sikiön aivojen ja älykkyyden vaurioituminen tapahtuu jo hyvin pienillä määrillä fluoria – määrillä jotka eivät ole äidille haitallisia (Am J Med, 1982; 3: 227-36). Vauriot voivat jäädä pysyviksi.

 

Fluorin aiheuttamia oireita lapsilla ja aikuisilla ovat mahakipu, pahoinvointi, oksennus, vatsan turvotus, ripuli, ummetus, suun tulehdukset, periodontiittikin. Koska fluori kertyy myös sisäelimiin ja rauhasiin, se voi aiheuttaa allergioita, yskää, astmaa, emfysemaa, sydämen rytmihäiriöitä, sydäntautia, univaikeuksia, huimausta, ihottumia, reumaattisia kipuja, väsymystä ja uupumusta, kilpirauhasen häiriöitä, etenkin vajaatoimintaa,  aineenvaihdunnan hidastumista ja painonnousua, virtsaamisongelmia,  tinnitusta, suusyöpää ja luusyöpää.  Michiganin Grand Rapidsissa aloitettiin veden fluoraus jo 1940-luvulla. Kun viisi vuotta oli kulunut, alueen sydäntautikuolemat olivat lähes kaksinkertaistuneet, myös kuolleisuus syöpään ja diabetekseen oli huomattavasti lisääntynyt muihin alueisiin verrattuna. Japanilainen tutkimus (1995) osoitti myös suoran yhteyden sydänvaurioiden ja hampaiden fluoroosin välillä lapsilla, jotka joivat fluorisoitua vettä (taso 0,5 – 6,2 ppm).

Vuoden 2008 alussa 900 lääkäriä, hammaslääkäriä ja ympäristötieteilijää vaati Yhdysvaltain kongressia lopettamaan veden fluorisoinnin fluorin suurten terveysriskien vuoksi. Luiden, hampaiden, munuaisten ja aivojen lisäksi fluori vaurioittaa jo hyvin pieninä määrinä kilpirauhasta. Vaarassa ovat etenkin jodin puutosta potevat. Kilpirauhashormonin vähyystila lisää sydäntaudin ja masennuksen riskiä ja raskaana olevilla vaikuttaa sikiön älykkyyttä alentavasti (Townsend Letter, 2008; 1 February: 26).

 

Niin paljon myrkkyä

– ja vain siksi että hampaat pysyisivät ehjinä. Mutta onko siitä edes hyötyä?

 

Fluori ei ole ravintolisä. Ei ole sairautta tai vaivaa – ei edes hammaskariesta – joka johtuisi fluorin ”puutoksesta”.

Edes fluorin tehokkuutta hampaiden reikiintymisen ehkäisijänä ei ole voitu pitävästi todistaa. Amerikassa, Kanadassa ja Uudessa Seelannissa tehdyt tutkimukset osoittavat, ettei fluoratun veden ja fluoraamattoman veden alueiden kariestapausten määrissä ole eroa (Fluoride, 1990). Suuri virallinen tutkimus USA:ssa tästä aiheesta (yli 39,000 lasta) ei  paljastanut mitään eroa fluorattujen ja fluoraamattomien alueiden kariestapausten välillä (J Dent Res, 1990; 69: 7234-7).  Joidenkin tutkimusten mukaan lasten kariesta jopa esiintyy vähemmän alueilla, joissa vettä ei fluorata tai fluorataan hyvin vähän (J Can Dent Assoc, 1987, Am J Phys Anthropol, 1989). Irlannissa veden fluoraus ei ole vähentänyt hammasmätää: tutkimuksessa kolmella lapsella neljästä oli hammasmätää 15.ikävuoteen mennessä, ja 40%:lla oli merkkejä fluoroosista (www.irishhealth.com/?level=4&id=10408). Amerikan hammaslääkärien yhdistys American Dental Association varoitti pikkulasten äitejä valmistamasta näille ruokaa fluorattuun veteen, koska se voi haitata lasten hampaiden kehittymistä (BMJ, 2007; 335: 699-708).

 

Käsitys fluorista on viranomaistasolla muuttumassa kriittisemmäksi. Vuonna 2010 Euroopan komission alainen Scientific Committee on Health and Environmental Risks (SCHER, Terveys- ja ympäristöriskien tieteellinen komitea) kuuli tiedemiesten ja johtavien terveys- ja ympäristöasiantuntijoiden ryhmää juomaveden fluoraamisen vaaroista. Ryhmä varoitti, että juomaveden fluoraaminen vahingoittaa hampaita sekä aivoja, munuaisia, kilpirauhasen toimintaa ja hormonitasapainoa. SCHER on todennut, että veden fluoraus on ”alkeellinen ja varsin tehoton hoitotapa hammaskarieksen ehkäisemiseksi” (VOICE: September 2010; http://voiceireland.org/general-news/eu-commision-hearing-exposes-fatal-flaws-in-water-fluoridation/). USA:n terveysministeriö  on alentamassa juomaveden sallittua fluoripitoisuutta  4 mg:sta  0,7 mg:aan litraa kohti, mikä osoittaa huomattavaa asennemuutosta viranomaiselta, joka tähän asti on pitänyt fluorin varsin korkeaa saantia vaarattomana ja terveyttä edistävänä (USA:ssa veden fluorausta esiintyy joissakin osavaltioissa).

 

Hammastahnoissa on fluoria keskimäärin 1,000 – 1,500 ppm. Fluorin välttäminen on hammastahnan kohdalla helppoa. Voi mennä luontaistuotekauppaan ja ostaa fluoritonta hammastahnaa tai vain harjata hampaat hyvin, ilman hammastahnaa, mikä riittää hyvin. Lisäpuhdistuksen voi tehdä fluorittomalla hammastikulla. Jos on aivan pakko käyttää tahnaa, on vartioitava vieressä, ettei lapsi niele sitä. Se voi olla vaikea tavoite. Tutkimus vuodelta 1999 (Englanti) osoitti, että lapset nielevät hammastahnaa keskimäärin 0,42 mg per harjaus (Br Dent J, 1999; 186:460-2). Nielemishalua kiihotetaan lisäämällä tahnoihin karkkimaisia makuja.

 

Odottavien äitien on tärkeää välttää kaikkea fluoria mahdollisimman tarkkaan.  Tämä koskee tietysti myös fluoripitoisia lääkkeitä. Ne tunnistaa useimmiten kirjainyhdistelmässä FLU vaikuttavan aineen nimessä. Ja muuten reikiintymistä vältetään harjauksen lisäksi syömällä täysipainoista ruokaa – ei valkoista sokeria eikä valkoisia vehnäjauhoja, vaan täysjyväpuuroa ja –leipää, voita, oliiviöljyä ja monipuolisesti vihanneksia (mieluummin kypsytettyjä), kalaa ja jonkin verran lihaa. Ei mikroaterioita. Tuontihedelmiä kannattaa välttää.

 

Lähteet: What Doctors Don´t Tell You –lehti, maaliskuu 1999, heinäkuu 2000, elokuu 2006, joulukuu 1998, kesäkuu 1998, lokakuu 2002, tammikuu, joulukuu 2007, huhtikuu 2008, marraskuu 2010, lokakuu 2012, ARNTRA – The Arthritis and Rheumatism Natural Therapy Research Association, Newsletter, summer 1999, Aliments naturels, dents saines, M-H Béguin, Sveitsi, 1979

 

Elina Hytönen, 2013