RASVAT OVAT ELINTÄRKEITÄ TERVEYDELLE – NE EIVÄT LIHOTA EIVÄTKÄ AIHEUTA SYDÄNSAIRAUKSIA

 


 Ruotsi ja Englanti tiennäyttäjinä,

kun haitallisesta rasvapelosta luovutaan

 

Arvovaltainen ruotsalainen terveysalan komitea on hylännyt teorian tyydyttyneiden rasvojen haitallisuudesta eikä halua, että maassa enää kehotetaan välttämään rasvoja ja syömään paljon hiilihydraatteja.  Ruotsi on näin ensimmäinen länsimainen valtio, jonka linja on muuttumassa rasvamyönteiseksi  ja joka painottaa prosessoitujen sokerien ja hiilihydraattien haitallisuutta terveydelle, kertoo British Medical Journal optimistisesti. Aivan näin pitkälle ei Ruotsissa kuitenkaan olla vielä menty. Mutta ehkä pian.

Suomi ja useimmat muut länsimaat noudattavat yhä 50-luvulta periytynyttä ja kansanterveydellisesti haitalliseksi havaittua vähärasvaisuus-oppia.  Ruotsissa kuitenkin riippumaton, lääkäreistä ja muista terveysasiantuntijoista koostunut komitea tuli johtopäätökseen, että oppi tyydytettyjen rasvojen haitallisuudesta on täyttä puoskarointia. Komitea, englanniksi Swedish Council on Health Technology Assessment, kävi läpi 16.000 tutkimusta, jotka olivat ilmestyneet 31.5.2013 mennessä. Sen raportti julkaistiin syyskuussa 2013. Kuinka pian Ruotsin viranomaiset päättävät astua komitean johtopäätösten viittoittamalle tielle, se saataneen kohta nähdä.

Voi, täyskerma ja kookosöljy eivät ole haitallisia ruokia, ruotsalainen lehti uutisoi (www.thelocal.se). Asia on täysin päinvastoin. Rasva on parasta niille jotka haluavat laihtua. Eikä rasvansyönnin ja sydän- ja verisuonitautien välillä ole syy-yhteyttä.

”Kun kaikki viimeaikaiset tieteelliset tutkimukset otetaan huomioon, tulos on vastaansanomaton: meidän syvälle juurtunut rasvapelkomme on täysin perusteeton,” sanoo komitean jäsen professori Frederik Nyström. ”Rasvainen ruoka ei lihota sen enempää kuin vihreiden vihannesten syönti tekee vihreäksi.”

Marraskuussa 2013 ryhmä arvostettuja brittiläisiä lääkäreitä ja professoreita astui julkisuuteen ilmoittaen, että tyydyttyneet rasvat ovat itse asiassa terveellisiä. Englannin Daily Expressin (www.express.co.uk) haastattelema sydänspesialisti tri Aseem Malhotra sanoo, että miljoonat ihmiset maailmassa kärsivät nyt sydän- ja verisuonitaudeista ja liikalihavuudesta, koska heitä on neuvottu välttämään rasvoja. Tri Malhotra (Royal Free Hospital, Lontoo) on johtanut perusteellisia, rasvojen syöntiin liittyviä tutkimuksia ja toteaa, että meille on valehdeltu. Tähän asti suositeltu vähärasvainen ruokavalio on pääasiallinen liikalihavuuden ja sydäntautien aiheuttaja, hän sanoo. Listaan voidaan lisätä myös diabetes.

British Medical Journalissa (www.bmj.com) äskettäin julkaistussa tutkimuksessa tri Malhotra selvittää keinotekoisten transrasvojen, joiden on yhä uudestaan osoitettu käynnistävän kehossa sydäntauteihin johtavia tulehdusprosesseja, ja tyydyttyneiden rasvojen välistä eroa (artikkeli Saturated fat is not the issue, BMJ 14.11.2013). Tyydyttyneitä rasvoja esiintyy luontaisesti ruoissa kuten voissa, kookosöljyssä ja palmuöljyssä. Malhotra nimittää viranomaisten intoa varoitella kansalaisia tyydyttyneiden rasvojen vaarallisuudesta pakkomielteeksi, jolle ei ole todellista tutkimusnäyttöä. Todelliset vaaratekijöitä ovat hiilihydraatit ja sokerit, joiden on havaittu aiheuttavan LDL-kolesterolia. Korrelaatio ei ole kausaatio (yhteys ei ole syy), hän sanoo viitaten nyt hylättyihin tutkimuksiin, jotka näyttivät liittävän tyydyttyneet rasvat sydäntauteihin.

Ruotsin komitean merkittävä havainto oli, että hiilihydraatit nostavat verensokeria ja aiheuttavat lihavuutta. Kohonnut verensokeri aiheuttaa insuliinin liikaeritystä, mikä johtaa lopulta diabetekseen ja triglyseriditason nousuun; triglyseridit ovat veressä esiintyviä rasvoja, jotka liiallisina lisäävät valtimo- ja sydäntautiriskiä. Nimenomaan tehdasvalmisteiset hiilihydraatit, kuten valkoinen sokeri ja prosessoidut jauhot (sekä tietysti keinotekoiset makeutteet) aiheuttavat painonnousua, eivät rasvat. ”Komitean raportti kääntää nykyisen vallitsevan käsityksen päälaelleen”, sanoo tri Andreas Eenfeldt blogissaan DietDoctor.com. ”Vähähiilihydraattinen, runsaammin rasvaa sisältävä ruokavalio on tehokkain ase ylipainoa vastaan.”

Profesori Nyström on myös sitä mieltä, että terveysviranomaiset ovat kaikkialla tehneet kansaterveydelle karhunpalveluksen väittämällä ylipaino-ongelmia liikunnan puutteen aiheuttamiksi. Liikunta on kuitenkin vain pieni osa ylipaino-ongelmaa. ”Noilla hölynpölypuheilla on saatu ylipainoiset ihmiset tuntemaan itsensä huonoiksi, kuin paino-ongelma johtuisi heikosta luonteesta.” hän sanoo. ”Monelle ihmiselle runsaampi rasvan syönti tarkoittaa, että tuntee itsensä kylläisemmäksi ja pysyy kylläisenä kauemmin eikä kaipaa syötävää joka viides minuutti. Toisaalta, cola-juoma ei tee oloa kylläiseksi eikä sitä tee lähes rasvaton, sokerilla ladattu hedelmäjugurtti. Totta on että liikunta on monella tapaa hyväksi, mutta painon kannalta olennaista on ruokavalio.”

Kolesteroli on syyllinen vain lääketeollisuuden myyntivoittoihin

Vähärasvainen dieettisuositus ei ole poistanut lihavuutta, sydäntauteja tai diabetesta, mutta lääketeollisuudelle se on tuonut suuret voitot. Nykyään nämä voitot kohoavat vuosittain arviolta 26 miljardin dollariin pelkästään kolesterolia alentavien statiinilääkkeiden myynnistä. ”Statiinit ovat sekä haitallisia että tehottomia,” sanoo tri Malhotra, ”ja ruokavalio jossa on paljon tyydyttyneitä rasvoja on kolme kertaa tehokkaampi kuin statiinit, kun halutaan laskea kolestrolitasoja luonnollisesti ja tasapainottaa niitä.”

”Tähän asti on oletettu, että veren kohonneet rasva-arvot johtuvat ruokavalion lisääntyneestä tyydyttyneestä rasvasta, mutta nykyinen tieteellinen näyttö osoittaa, että jalostetut hiilihydraatit ja etenkin sokeri ovat todellisia syyllisiä,” sanoo prof. David Haslam, Englannin National Obesity Forumin puheenjohtaja.

Sitä paitsi on yhä enemmän näyttöä, ettei kolesteroli edes ole ongelma. Noin 80 % veren kolesterolista on kehon itsensä tekemää – jopa aivot koostuvat kolesterolista ja tyydyttyneestä rasvasta –  joten sydäntautien aiheuttaja on jokin muu tekijä, uusimpien tutkimusten mukaan krooninen, hiljainen tulehdus. Tämä myös tarkoittaa, että kolesterolin alentaminen statiinilääkkeillä on huono idea. Statiinit varastavat elimistöltä sille välttämättömän kolesterolin, ja lisäksi ne aiheuttavat vakavia haittoja kuten seksuaalitoimintojen häiriintymistä ja lihasten, hermojen ja sisäelinten vaurioita, aivojen toimintakykyä myöten. Muisti ja muut kognitiiviset kyvyt kärsivät statiinilääkkeistä; nykyistä dementia-epidemiaa pidetään suureksi osaksi statiinilääkkeiden aiheuttamana.

”Keskittyminen veren kohonneeseen kolesterolipitoisuuteen sepelvaltimotaudin yksinomaisena syynä on kiistatta meidän aikamme pahin lääketieteellinen erehdys”, sanoo Timothy Noakes, Etelä-Afrikan Cape Town Universityn professori.

Mutta mitä tekevät lääketeollisuutta palvelevat sydänlääkärit?

Yhdysvaltain American College of Cardiology (ACC) ja American Heart Association (AHA) ovat pohtineet toimenpiteitä yhä lisääntyvien sydänkohtausten ja sydänhalvausten hillitsemiseksi. Heidän ratkaisunsa tuli julki marraskuussa 2013: lisää kolesterolilääkkeitä!

Näiden järjestöjen sydänspesialistit määrittelivät uudestaan sydäntautiriskiryhmien rajat, niin että ne nyt ovat huomattavasti laajemmat kuin ennen ja koskevat ihmisiä, jotka vielä ovat terveitä, eli ilman sydäntaudin oireita. Heitä kehotetaan nyt siis aloittamaan kolesterolilääkitys varmuuden vuoksi. Näin spesialistit saavat lääkityksen piiriin yksin USA:ssa noin 35 miljoonaa ihmistä lisää, ja lääketeollisuuden statiiniliikevoitto voi nousta nykyisestä 26 miljardista dollarista yli 42 miljardiin dollariin.

ACC ja AHA ovat antaneet suosituksensa ilman pienintä varoitusta statiinien haittavaikutuksista. Sydäntautien ehkäisylle tärkeistä ruokavaliomuutoksista – tehdasvalmisteiset hiilihydraatit, transrasvat ja kaikenlaiset kevyttuotteet pois ja aitoa ruokaa tilalle – spesialistit eivät sano mitään.

”Suositukset antanut ryhmä ei ole tarpeeksi jäävitön”, kirjoittavat John D.Abramson ja Rita F. Redberg New York Timesissa.” Usealla paneelin jäsenellä on äskeisiä tai nykyisiä kytköksiä kolesterolilääkkeiden valmistajiin. Lisäksi lääkeyhtiöt antavat massiivista rahallista tukea sekä ACC:lle että AHA:lle.”

Suomen ruokavaliosuositukset ovat yhä vanhalla 50-luvulta periytyneellä linjalla. Sadat tuhannet ihmiset ovat meilläkin tämän lääketieteen erehdyksen uhreja, ja jokainen suomalainen tukee välillisesti kolesterolilääkkeiden valmistajia omalla veropanoksellaan. Hirvittää ajatella, mitä voi tapahtua, jos lääkärit meillä alkavat soveltaa USA:n sydäntautispesialistien luomia uusia suosituksia.

Milloin THL alkaa puolustaa ihmisten terveyttä?

Elina Hytönen

Lähteet: Ethan A.Huff, Natural News 05.11. 2013, 19.11.2013, 23.11.2013, British Medical Journal 14.11.2013, www.DietDoctor.com, http://healthimpactnews.com, MTV 45 minuuttia, marraskuu 2013.

Osoitteessa http://healthimpactnews.com hakusanalla Swedish Council on Health Technology Assessment löytyy Ruotsin tutkimuksia ja sydänspesialisti Aseem Malhotran lausuntoa selvittäviä artikkeleita. British Medical Journal julkaisi Aseem Malhotran artikkelin Saturated fat is not the major issue 14.11.2013 (www.bmj.com), jossa myös Ruotsin komitean raportti mainitaan. Tri Andreas Eenfeldtin blogissa DietDoctor.com selostetaan Ruotsin komitean raporttia 23.9.2013, otsikoilla The Swedish Revolution, Weight Loss Studies. Komitean raportin nimi on Dietary Treatment for Obesity, A Systematic Review of the Literature. Andreas Eenfeldt esittelee sitä sanoin: ”This report…is likely to be the basis for future dietary guidelines for obesity treatment within the Swedish health care system.” Se on hänen mukaan ”jättiläisaskel kohti tehokkaampaa lihavuuden hoitoa ja historiallinen päivä Ruotsille.”

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

KANSALAISALOITE

 

 

 

TEHOKKAAT JA TURVALLISET LUONTAISHOIDOT KAIKKIEN OIKEUS

Yleisimpien luontaishoitomuotojen kuten akupunktuurin (kiinalainen lääketiede), homeopatian ja vyöhyketerapian, joista on sekä kokemuksellista että tieteellistä näyttöä, tulee olla osa suomalaista terveydenhoitoa ja kaikkien kansalaisten saavutettavissa.

Luontaishoitojen suosio ja arvostus ovat kasvaneet kaikkialla maailmassa. Ne koetaan yleisesti tehokkaiksi, turvallisiksi ja miellyttäviksi. Niitä myös käytetään yhä enemmän länsimaisen lääketieteen hoitojen osana.

Suomessakin luontaishoitoja käytetään runsaasti, mutta niiden asemaa ei ole tunnustettu eikä niitä säädellä lailla ja siksi hoitojen tarjonnan laatu on kirjavaa.

Tarvitaan lainsäädäntö, jossa määritellään koulutusvaatimukset ja hoitoja antavien oikeudellinen asema, luodaan julkinen terapeuttirekisteri ja valvontajärjestelmä sekä edistetään alan tutkimusta ja tiedottamista. Näin taataan parhaiten myös hoitojen potilasturvallisuus.

Luontaishoitoja vastustavat tahot vaativat nykyisiin lakeihin rajoittavia säädöksiä, jotka kaventaisivat ihmisten oikeutta valita itse hoitomuotonsa.

Jollet hyväksy tällaista kehitystä, käy allekirjoittamassa kansalaisaloite osoitteessa www.terveysjarjesto.fi

Pankkitunnuksella hyväksymisen jälkeen PALAA lomakkeeseen ja LÄHETÄ se.

Kiitos tuestasi!

 

Luontaishoidot tarvitsevat erillisen lainsäädännön

 

Terveydenhoidon valinnanvapaus on turvattava

 

Luontaishoitojen rajoittamista alettiin taas vaatia keväällä  ja kesällä 2013. Vaatimus ei ole uusi, luontaishoitoja vastustavat tahot esittivät niitä viimeeksi 2008-09. Perustelukin on sama: potilasturvallisuus. Luontaishoitojen vastustajat – pieni mutta äänekäs ja vaikutusvaltainen joukko – haluavat antaa kuvan, että kansalaisia, etenkin vakavasti sairaita, vanhuksia, lapsia ja esimerkiksi raskaana olevia on suojeltava luontaishoidoilta. Niinpä luontaishoitojen vastustajat vaativat rajoituksia luontaishoidoille.

Me luontaishoitojen edustajat olemme myös sitä mieltä, että tarvitaan lainsäädäntöä. Mutta potilasturvallisuus saavutetaan vain laatimalla oma laki, joka koskee koko luontaishoitokenttää ja jossa määritellään koulutusvaatimukset, valvontajärjestelmä ym. hoitoja antavia koskevat säädökset.

 

Suomessa on etenkin 1980-luvulta lähtien ollut ajoittain voimakasta kampanjointia luontaishoitoja eli CAM-hoitoja (Complementary and Alternative Medicine, täydentävä ja vaihtoehtoinen lääketiede) vastaan. Kampanjaa ovat käyneet varsinkin Skepsis ry:n edustajat ja Suomen Lääkäriliiton johto (Ruotsin vastaavien tahojen kanssa), ja ne ovat saaneet näyttävästi äänensä kuuluviin mediassa. Perusteluina on käytetty ristiriitaisesti sekä hoitojen vaarallisuutta ja että niiden tehottomuutta. Esimerkkinä luontaishoitojen vaarallisuudesta käytetään jatkuvasti yli kaksikymmentä vuotta sitten tapahtunutta yksittäistapausta, diabetesta sairastaneen lapsen kuolemaa, joka johtui epäpätevän Kühne-hoitajan suosittelemasta lääkityksen lopettamisesta. Hyvin koulutettu hoitaja ei Suomessa kehota potilasta lopettamaan lääkityksiään, mutta voi kehottaa häntä keskustelemaan lääkärin kanssa, onko jokin lääke edelleen tarpeellinen tai voisiko lääkitystä vähentää.

Eri viranomaisilta keräämiemme tietojen mukaan CAM-hoitajien aiheuttamia vakavia hoitovahinkoja ei viimeisten vuosikymmenten aikana ole tapahtunut. Sen sijaan kaksi terveydenhuollon ammattihenkilöä, akupunktiossa pikakoulutuksen saanutta fysioterapeuttia on pistänyt neulan keuhkoihin ja aiheuttanut potilaalle ilmarinnan. Kaikille ihmisiä hoitaville voi sattua virheitä ja virallisen lääketieteen puolella niitä tapahtuu valitettavan paljon: hoitovirhe johtaa haittaan noin yhdellä kymmenestä potilaasta ja vakavan haittaan tai kuolemaan noin yhdellä sadasta (Amos Pasternack, Duodecim 2006). Vuosina 2000-2008 Potilasvakuutuskeskukseen oli tullut luontaishoidoista neljä valitusta, joista kaksi koski tuotteita (tuotetiedot, ravintolisä), akupunktuuria yksi ja osteopatiaa yksi. Kaikki päättyivät sovintoon ilman lautakunnon käsittelyä. (Tietoja voi luontaishoitojen osalta katsoa Kuluttajalautakunnan, Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen, Potilasvakuutuskeskuksen ja Potilasvahinkolautakunnan sivuilta; koululääketieteen vahingoista löytyy tietoja hakusanalla potilasvahingot.)

Mitä CAM-hoidot ovat

Maailman terveysjärjestö WHO jaottelee länsimaisen lääketieteen ohella toimivat lääketieteet kahteen kategoriaan: perinteiset lääketieteet TM (traditional medicine) ja täydentävät tai vaihtoehtoiset lääketieteet CAM (complementary or alternative medicine). Kehittyneissä maissa, joissa vallitseva terveysjärjestelmä perustuu länsimaiseen konventionaaliseen lääketieteeseen, perinteiset lääketieteet lasketaan usein ryhmään CAM, kuten meillä perinteinen kiinalainen lääketiede.

Suomessa ammattimaisessa käytössä olevia hoitomuotoja ovat perinteinen kiinalainen lääketiede, homeopatia, antroposofinen lääketiede, refleksologia l. vyöhyketerapia, fytoterapia eli kasvilääkintä, aromaterapia, osteopatia, naprapatia, Kajava-terapia ja perinteinen jäsenkorjaus. Yhteistä näille hoidoille on, että ne ovat luonnonmukaisesti terveyttä edistäviä; niihin kuuluu käsillä painelua, hierontaa, kudosten käsittelyä, paikalleen laittamista ja lisänä luontaiset lääkkeet kuten homeopatiassa, antroposofisessa ja kiinalaisessa lääketieteessä. Hoidossa tuetaan ihmisen elimistön kykyä parantaa itse itseään. CAM-hoidoista puhuttaessa emme tarkoita kylpylöissä ja kauneushoitoloissa annettavia hemmotteluhoitoja tai pikakurssitettuja harrastajia, vaan koulutettua ammattikuntaa, jonka työ on veronalaista siinä kuin muidenkin. Kun luontaishoitojen vastustajat käyttävät luontaishoidoista termiä uskomushoito, he lainaavat Skepsis ry:n 1980-luvulla luomaa herjasanaa, jolla terveyttä luonnollisesti edistävät hoidot halutaan leimata huuhaaksi (toinen skepsisläisten suosima termi).

CAM-hoitojen koulutukset Suomessa kestävät vähintään 3-4 vuotta ja ne täyttävät WHO:n asettamat kansainväliset koulutusvaatimukset. Rekisteröidyn terapeutin koulutukseen kuuluu myös koululääketieteen opintoja eli anatomia, fysiologia ja tautioppi, ja hänellä tulee olla hoitovastuuvakuutus vahinkojen varalta. Yleensä hoitajat käyvät jatkokoulutuksissa vuosittain ja myös perehtyvät tervehdyttävään ravitsemukseen, luontaistuotteiden käyttöön ja liikuntaan; asiakkaat eli potilaat saavat neuvoja myös itsehoitoon terveytensä ylläpitämiseksi.

Suomessa toimii nykyään arviolta viidestä kuuteen (5-6) tuhatta hyvin koulutettua CAM-alan ammattilaista. Näitä henkilöitä luontaishoitoja vastustavat tahot kutsuvat loukkaavasti uskomushoitajiksi, puoskareiksi, huijareiksi jne. Dosentti Myllykankaalla on myös aidosti hupaisa termi outohoitaja. CAM-hoitoja käyttävät  Suomessakin jo sadattuhannet ihmiset, arviolta puolet väestöstä, hyvin usein ne, jotka eivät ole saaneet apua koululääketieteen hoidoista tai eivät halua tai voi käyttää niitä (esim.  kemiallisia lääkkeitä). Hoitojen vastustajat pitävät heitä helposti höynäytettyinä. CAM-hoitajien kokemusten ja esim. USA:n tilastojen mukaan he ovat pääasiassa valistuneita, hyvin koulutettuja ihmisiä, sekä miehiä että naisia, nuoria ja vanhoja, jotka ovat kiinnostuneita oman terveytensä hoitamisesta ja tietävät milloin on mentävä lääkäriin ja milloin kannattaa kääntyä luontaishoitajan puoleen.

Teollistuneissa maissa yhä useammat käyttävät CAM-hoitoja, esimerkiksi Ruotsissa 60 % ja USA:ssa 70% väestöstä. Syitä CAM-hoitojen suosion suureen kasvuun maailmalla on tutkinut Steffano Maddalena väitöskirjassaan (WHO, 2008). Niitä ovat länsimaisen lääketieteen kykenemättömyys vastata potilaiden kaikkiin tarpeisiin, lääkkeiden, hoitojen ja teknologian haittavaikutukset sekä lääkärien autoritaarinen asenne; potilaiden lisääntynyt halu saada informaatiota ja vaikuttaa omaan hoitoonsa ja halu valita itse oma hoitomuotonsa, oli se koululääketieteen tai CAM-hoitojen piiristä (potilaat haluavat käyttää itsemääräämisoikeuttaan myös terveydenhuollossa, kuten ovat tottuneet käyttämään sitä mm. opiskelussa, harrastuksissaan ja poliittisen kannan ja uskonnollisen näkemyksen muodostamisessa), ja kolmanneksi CAM-hoitojen saajien suuri kuluttajatyytyväisyys – niihin liittyy matala riskitaso ja ne koetaan miellyttäviksi ja tehokkaiksi. WHO suositteleekin luontaishoitojen CAM sisällyttämistä  teollistuneiden maiden julkiseen terveydenhuoltoon (WHO: strategia vuosille 2000-2005 sekä uuden strategian valmisteluun liittyvä päätös v. 2012). Suosituksen perusteena on CAM-hoitojen turvallisuuden ja tehokkuuden lisäksi se, että ne ovat edullisia potilaalle ja kansantaloudelle.

Suomessa Kela korvasi v. 2008 reseptilääkkeitä 1.2 miljardilla eurolla. Kun arviolta puolet väestöstä käytti samana vuonna luontaishoitoja (omalla kustannuksellaan), Suomi lienee säästänyt sairauskuluissa kymmeniä miljoonia.  Vähävaraisilla potilailla ei ole mahdollisuus käyttää luontaishoitoja, vaikka ne eivät olekaan kalliita (tavanomainen 1 h kestävä hoito 40-65 €), ja tämä luo eriarvoisuutta.

Tieteellinen näyttö

CAM-hoitoja on tutkittu ja tutkitaan edelleenkin paljon, ja niistä on runsaasti tieteellistäkin näyttöä, lähes yhtä paljon (30 %) kuin länsimaisesta lääketieteestä, jonka hoidoista 40 %:lla on tieteellistä näyttöä (Cochrane-instituutin tieto, Englanti).  Virallisen terveydenhuollon ammattijärjestöt ja viranomaiset Suomessa kuten muuallakin maailmassa pitävät mielellään vain lääketehtaiden ja kemianteollisuuden tuottamaa tutkimusta tieteellisenä.  Osoitteessa http://science.naturalnews.com on tuhansia luontaishoitoja ja luontaistuotteita koskevia tieteellisiä, ei lääketeollisuuden rahoittamia tutkimuksia.

CAM-hoitoihin on usein vaikeampi soveltaa länsimaisen lääketieteen tutkimuskriteerejä, esim. toistettavuuden periaatetta ja kaksoissokkotutkimusta. Luontaishoidot tehdään yleensä aina yksilöllisesti ja hoidettavan kokonaistilan mukaisesti. Oireet voivat olla samanlaiset, mutta eri ihmisillä ne voivat johtua eri asioista ja silloin hoitokin on erilainen. Länsimaisen lääketieteen premissin mukaan samalla tulehduskipulääkkeellä hoidetaan miljoonien ihmisten särkyä, kun esim. kiinalaisessa lääketieteessä päänsärkysyndroomia tunnetaan 23. Periaatteena on, että jokaisella on oma särkynsä, jonka hoitotapa määritellään potilaan kokonaistilanteesta käsin. Hoidetaan siis koko ihmistä ei vain yksittäistä oiretta, tietäen että elimistön tilanne vaihtelee päivästä ja vuorokaudenajasta toiseen.

CAM-hoitoja tutkittaessa tutkimusasetelman tulee siis olla erilainen. Miten tehdä lume-vyöhyketerapiaa tai muita lumehieronta/painantahoitoja? Vitamiinitkin toimivat eri tavalla kuin lääkkeet, eikä niiden tehoa voi luotettavasti tutkia lääkkeisiin soveltuvilla menetelmillä. Moderni terveydenhuolto ei sekään rajoitu ”tieteellisesti testattuihin” tekniikkoihin tai lääkitykseen. Niiden ulkopuolelle jäävät sellaiset länsimaisen lääketieteen osa-alueet kuin psykosomatiikka, funktionaalinen ja psykososiaalinen alue sekä koko ihmissuhteiden kenttä. On myös todettava, että useimmista CAM-hoidoista on kokemuksellista tietoa ja näyttöä useamman sadan, jopa usean tuhannen vuoden ajalta. Kemiallisiin  lääkkeisiin sovellettavan tutkimusnäytön puuttuminen ei niiden kohdalla tarkoita, että ne olisivat tehottomia.

Erillislaki vai rajoittavia säädöksiä

CAM-alan järjestöt ovat jo useamman vuosikymmenen ajan olleet yhteydessä Sosiaali- ja terveysministeriöön ja muihin terveydenhoitoalan virkamiehiin ja vaatineet lainsäädäntöä, jossa säädetään alan koulutuksesta, ammattinimikkeistä, valvonnasta ym. menettelytavoista koskien hoitoja ja hoitajia. Vuonna 2008 ministeri Paula Risikko asetti työryhmän tutkimaan, tarvitaanko alalle lainsääntöä ja jos niin millaista. Työryhmän enemmistö koostui CAM-hoitoja vastustavista tahoista, eikä se ollut halukas suunnittelemaan alalle erillislakia. Se pysyi väitteessä että luontaishoidot vaarantavat potilasturvallisuuden ja halusi nykyisiin lakeihin Ruotsin mallin mukaisia rajoittavia säädöksiä.  Mitään näyttöä hoitojen vaarallisuudesta tai potilasvahingoista ei kuitenkaan pystytty osoittamaan, joten ministeri Risikko ei katsonut aiheelliseksi viedä ehdotusta hallituksen esityksenä eduskuntaan.

Luonnonlääketieteen keskusliitto LKL jätti työryhmän esitykseen eriävän mielipiteen, jossa perustellaan, miksi rajoittavat säädökset eivät takaa potilasturvallisuutta. Se löytyy Sosiaali- ja terveysministeriöstä työryhmän esityksen yhteydestä. Rajoittavat säädökset kieltäisivät mm. lasten ja raskaanaolevien hoitamisen, eli juuri niiden ihmisten, joita pitäisi hoitaa mahdollisimman myrkyttömin ja lempein keinoin.  Homeopatialla ja ravitsemusmuutoksilla saadaan erittäin hyviä tuloksia esim. lasten korvatulehduksissa, jotka ovat hyvin yleisiä ja johtavat usein antibioottikierteeseen. Vauvojen koliikkivaivoihin auttaa vyöhyketerapia ja akupunktuuri (yksi kiinalaisen lääketieteen hoitomenetelmistä) (Kajsa Landgren: väitöskirja 2011,Uppsalan yliopisto). Raskauspahoinvointiin, turvotuksiin, selkäkipuihin ym. raskausajan vaivoihin sekä synnytyksen helpottamiseen käytetään yleisesti jo Suomessakin mm. akupunktuuria. Norjassa Bergenin syöpäsairaalassa potilaille tarjotaan mahdollisuus saada akupunktuuria ja muita luontaishoitoja veriarvojen normalisoimiseksi ja kemoterapian ja sädehoitojen sivuvaikutusten kestämiseksi. Diabeteksen aiheuttamien vaurioiden hoidossa CAM-hoidot ovat tehokkaita. Tässä vain muutamia esimerkkejä.

Rajoittavia säädöksiä emme tarvitse, vaan erillislain, jonka pohjalta potilaat ja hoitoja haluavat voivat löytää itselleen sopivan hoitomuodon ja luotettavan hoitajan.  Ammattitaitoinen hoitaja tietää, milloin potilas on lähetettävä lääkäriin ja lääketieteellisiin tutkimuksiin. CAM-hoidoilla edistetään ihmisten terveyttä ja voidaan auttaa erityisen hyvin myös kroonisia vakaviakin  sairauksia potevia ihmisiä.

Oikeaa tietoa

CAM-hoidot ovat yleisesti käytössä jo kaikissa maanosissa, ja mm. tuhannet lääkärit Euroopassa käyttävät niitä luontevana osana terveydenhoitoa koululääketieteen rinnalla. Molempia tarvitaan ja niiden parhaat puolet tulisi olla käytössä ihmisten terveyden edistämiseksi.

Yhdysvalloissa integratiivinen eli luontaishoidoilla täydennetty länsimainen lääketiede on edennyt niin pitkälle, että vuonna 2010 sairaaloista jo 42 % tarjosi konventionaalisten hoitojen lisäksi akupunktuuria, hierontaa, terapeuttista kosketusta ja ohjattua kuva-ajattelua. Monet yliopistolliset syöpäsairaalat tarjoavat näitä täydentäviä hoitoja osana syövän perushoitoja. Toiset sairaalat antavat näitä hoitoja osana naistentautien, sydäntautien ja kipujen hoitoa. USA:n National Institutes of Health (NIH) on perustanut keskusorganisaation täydentävälle ja vaihtoehtoiselle lääketieteelle (National Center for Complementary and Alternative Medicine). Keskus rahoittaa CAM-hoitoalaa koskevaa tutkimusta sekä hoitojen opetusohjelmia. Viime vuonna (2012) CAM-hoitoja opettavien yliopistollisten oppilaitosten järjestöön Consortium of Academic Health Centers for Integrative Medicine kuului 54 oppilaitosta USA:sta, Kanadasta ja Meksikosta. ”Integratiivinen lääketiede on nykyään vahvasti läsnä lääkärien koulutuksessa”, todetaan American Journal of Medicinen pääkirjoituksessa helmikuulta 2013. Siihen on lehden mukaan ollut syynä suuren yleisön osoittama kasvava kysyntä, lääketieteen opiskelijoiden ja erikoistuvien lääkärien kiinnostus, oppilaitosten antama tuki ja uudet koulutusohjelmat. Suomessa taas professori varoittaa jo ensimmäisellä luennolla lääketieteen opiskelijoita uskomasta luontaishoitoihin.

Myös Suomessa kiinnostus CAM-hoitoja kohtaan lisääntyy jatkuvasti, ja siksi viranomaisten ja terveydenhuollon ammattilaisten olisi syytä jo perehtyä niihin ja keskustella niistä asiallisesti.  Suomen Lääkäriliiton toiminnanjohtaja Heikki Pälve, dosentti Markku Myllykangas ja psykiatri Hannu Lauerma  ovat  vuosikymmenestä toiseen antaneet samoja halventavia ja perättömiä lausuntoja koskien CAM-hoitoja. Nämä lausunnot koetaan erittäin loukkaaviksi luontaishoitajien ja  niiden  terveydenhuollon ammattilaisten keskuudessa (lääkärit, terveydenhoitajat, fysioterapeutit, sairaanhoitajat),  jotka ovat hankkineet CAM-alan koulutuksen palvellakseen paremmin potilaitaan. Samoin kokevat myös ne monet tuhannet ihmiset, jotka ovat saaneet CAM-hoidoista avun vaivoihinsa ja jotka luontaishoitojen vastustajat leimaavat helposti höynäytettäviksi ja kehitykseltään lapsen tasolle jääneiksi. Täällä tulee idiootti, sanoi potilas tullessaan luontaishoitajan vastaanotolle viime parjausryöpyn aikana. Millaista arvostusta tämä osoittaa terveydenhoidostaan kiinnostuneita kohtaan?

Voitaisiinko tämä propaganda jo jättää omaan arvoonsa? Kuluttajat tarvitsevat ja haluavat oikeaa tietoa eri hoitomuodoista ja niiden mahdollisuuksista. Suomessakin voitaisiin varmaan nostaa keskustelu CAM-hoidoista muiden sivistysvaltioiden tasolle. Tässä medialla on tärkeä rooli.

Maailman terveysjärjestön WHO:n sivuilta  löytyy runsaasti tietoa CAM –lääketieteistä.  Martin J Walker on kirjoittanut kirjan Dirty Medicine, the Handbook, jossa kerrotaan maailman lääke- ja kemianteollisuuden rahoittamasta kampanjoinnista CAM-terapioita vastaan. Netissä mm. http://science.naturalnews.com –sivuilla on tietopankki, jossa on miljoonia tutkimuksia ravintolisistä, luontaishoidoista, myrkyllisistä kemikaaleista ja lääkkeiden haittavaikutuksista. Samoin www.WDDTY.com (What Doctors Don’t Tell You) antaa valtavirrasta poikkeavaa tietoa lääketieteellisistä tutkimuksista, myös CAM-hoidoista.

Elina Hytönen, Suomen perinteisen kiinalaisen lääketieteen yhdistys FinnAcu, kunniapuheenjohtaja

Tutteli Hammermann, Suomen perinteisen kiinalaisen lääketieteen yhdistys FinnAcu, varapuheenjohtaja

 P.S. Hannu Lauerma väittää, ettei sellaista lääketieteen alaa kuin kiinalainen lääketiede ole olemassakaan. Kiinassa sekä perinteistä että länsimaista lääketiedettä opetetaan yliopistoissa rinnakkain tasavertaisina lääketieteinä.  Molemmista valmistutaan lääkäreiksi ja hallitaan myös toisen linjan tietoja riittävästi. 95 %:ssa Kiinan sairaaloista on molempien lääketieteiden osastot, ja potilaita hoidetaan tarpeen mukaan kummankin menetelmin. (SMA News, April 2009). Myös Euroopan ja USA:n yliopistoissa opetetaan kiinalaista lääketiedettä omana tieteenalanaan, kuten edellä on käynyt ilmi.

SILTÄ VARALTA ETTÄ SATUT LUKEMAAN VITAMIINIEN VAARALLISUUDESTA

 Elina Hytönen 27.9.2013

 

  Tasaisin välein ilmestyy tutkimuksia, joissa kerrotaan jonkin vitamiinin tai muun luonnollisen ravintolisän tai yrttirohdoksen vaarallisuudesta.

Eurooppalainen järjestö Alliance for Natural Health on vertaillut tilastoja.

Lääketeollisuuden tuottama lääke aiheuttaa  62,000 kertaa suuremman riskin kuolla kuin vitamiinin tai ravintolisän nauttiminen.

Riski kuolla lääketieteen aiheuttamaan, estettävissä olevaan vammaan on 293,000 kertaa suurempi kuin riski kuolla vitamiinien tai ravintolisien nauttimisen vuoksi.

Riski kuolla estettävissä olevaan vammaan sairaalakäynnin yhteydessä on suurempi kuin yksi tuhannesta (1:1000). Sairaalakäynnin vaarallisuusaste on samaa tasoa kuin Afganistanissa tai Irakissa aktiivipalveluksessa olleilla sotilailla.

Lääkärin määräämän lääkkeen aiheuttamiin haittavaikutuksiin kuolee kaksi kertaa niin paljon ihmisiä kuin vuosittain moottoripyöräilijöitä liikenneonnettomuuksissa. (Tämä on todennäköisesti hyvin vaatimaton arvio, sillä lääkärit jättävät tutkitusti suurimman osan haittavaikutuksista raportoimatta, eivätkä lääkärit tai potilaat usein osaa yhdistää oireita lääkkeisiin.)

Tupakointi aiheuttaa kuoleman 797,940 kertaa todennäköisemmin kuin vitamiinin syöminen.

Näistä minimaalisista riskeistä huolimatta juuri vitamiinit ja yrtit halutaan saada pois kaupan hyllyiltä. Siihen tähtäävät EU-viranomaisten rajoitukset ja lääketeollisuuden sponsoroimat huuhaa-tutkimukset.

Lähde:  Alliance for Natural Health, www.anh-europe.org

 

 

TÄSTÄ LUULTAVASTI  ET SATU LUKEMAAN

 

Ajoittain tulee myös tietoa tutkimuksesta, jossa vitamiinit tai muut ravintolisät on todettu vaarallisiksi tai tehottomiksi tietyn vaivan hoidossa. Media kertoo niistä yleensä halukkaasti, kuten viime heinäkuussa (2013) kalaöljykapseleiden vaarallisuudesta tai syyskuussa  kookosöljyn haitallisuudesta (se tietysti liittyy Suomen vanhentuneeseen ravintosuositukseen, jonka mukaan tyydyttyneet rasvat ovat terveydelle vaarallisia ja kevytrasvat hyödyllisiä; todellisuudessa tilanne on päinvastoin).

Natural News on kartoittanut kahdeksan tapaa, joilla vitamiini- ja ravintolisätutkimuksia vääristellään.

1.       Tutkimus tehdään henkilöillä, jotka ovat jo sairaita, esimerkiksi kriittisessä tilassa sydänkohtausten vuoksi. Kuolinvuoteellaan he saavat vaikkapa E-vitamiinia, joten kun hälyttävän suuri joukko koehenkilöistä kuolee, huijaritutkijat voivat syyttää vitamiineja.

Tämä on asetelma monessa vitamiinipelkoa herättelevässä tutkimuksessa.

2.       Tutkimus suoritetaan synteettisillä huonolaatuisilla vitamiineilla, jotka lääketehdas on valmistanut. Varsin suosittu menetelmä, jossa korkealaatuisten kalaöljyjen tai E-vitamiinin sijaan valitaan mahdollisimman mieto synteettinen roskatuote. Ei ole sääntöjä, joita tutkijoiden pitäisi noudattaa käyttämiensä vitamiinien suhteen tai niistä ilmoittaessaan.

3.       Tutkimuksesta poistetaan jokainen, jonka terveys kohenee.  On harvinaista, että tutkimuksessa käytetään todellisia vitamiineja, mutta jos käytetään, koehenkilöillä on tapana kokea terveydentilan paranemista. Silloin tutkijat, jotka tavoittelevat tietynlaista tutkimustulosta, heittävät tervehtyneet ulos tutkimuksesta. Se käy helposti tietokoneella, deletoimalla. Yleinen tapa.

4.       Luodaan tiedot omasta päästä. Silloin ei tarvita koehenkilöitäkään. Lääketeollisuuden rahoittamien tutkimusten tekijät ovat jääneet tästä kiinni monta kertaa.

Tri Scott Reuben on kuuluisa esimerkki, joka tosin koskee lääke-, ei ravintolisätutkimuksia. Mutta se kertoo tutkimusmoraalista.  Reuben otti vastaan 420 000 dollaria Pfizerilta ja  muutamalta muulta lääkefirmalta ja paneutui keksimään omasta päästään tusinoittain tutkimuksia, jotka julkaistiin lääketieteellisissä lehdissä. Tutkimustuloksista kertoivat myös Wall Street Journal ja sadat muut median jäsenet. Tri Reubenin havaittiin lopulta väärentäneen tutkimustietoja lääketeollisuuden pussiin 13 vuoden ajan, eikä hän ole ainoa. Päinvastoin, vitamiinien vaarallisuuden korostaminen ja lääkkeiden haittojen vähättely ovat tässä bisneksessä rutiinia. Lääketieteelliset lehdet ovat yleensä pelissä mukana, koska lääketehtaat rahoittavat niitä. Tri Reubenin tehtailema tutkimus kertoi esimerkiksi vuonna 2005, että lääketehdas Pfizerin (yksi maailman suurimpia) Celebrex-lääke lievitti tehokkaasti leikkauksen jälkeisiä kipuja. Siinäkään tutkimuksessa ei ollut mukana ainuttakaan potilasta. Tri Reuben laati vastaavia tutkimuksia mm. Vioxxista (Merck), joka aiheutti arviolta 60 000 henkilön kuoleman ennen kuin se vedettiin markkinoilta, sekä masennuslääke Effexorin (Wyeth) käytöstä kipulääkkeenä; tämä lääke on tunnettu itsemurhien aiheuttaja. Reubenin tutkimukset tuottivat lääkkeiden biljoonien dollarien myynnin, hidastivat miljoonien ihmisten paranemista (Scientific American) ja aiheuttivat tuhansia kuolemia. Tri Reubenille langetettiin armeliaasti 6 kuukauden vankilatuomio ja sakot.

5.       Vitamiineja annetaan yhtaikaa lääkkeen kanssa ja sitten syytetään vitamiineja. Suosittu menetelmä. Vitamiinipillerin lisäksi annetaan jotain varmasti myrkyllistä lääkettä, esimerkiksi statiineja. Lääkkeestä ei kuitenkaan mainita tutkimusraportissa mitään, vaan kerrotaan vain kuinka moni koehenkilö sai vitamiinista ”haittavaikutuksia”.

6.       Käytetään halpoja vitamiineja, joissa on raskasmetalleja. Esimerkiksi arsenikkia ei ole vaikea löytää miedoista halvoista ravintolisistä, jotka usein ovat juuri lääketeollisuuden tuottamia.  Halvoissa kalsiumin lähteissä on usein mukana lyijyä, halvoissa merilevälähteissä arsenikkia. Cadmiumiakin on näissä tämän tason tuotteissa. Huomaa, että tutkijat eivät koskaan kerro tutkimuksissa käytettyjen vitamiinien metallimääriä eivätkä yleensä vitamiinien alkuperämaata. Myrkyllisimmät ja halvimmat pillerit tulevat Kiinasta, ja sieltä tutkijat ne etsivätkin.

7.       Koehenkilöiden kanssa pelataan lumevaikutuspeliä.  Moni ”kaksoissokkotutkimus” ei sitä olekaan.  Tutkijat tietävät tarkkaan, ketkä saavat oikeita vitamiinipillereitä, ketkä placeboa.  Nyt voidaan kertoa placebon saajille, että he saavat tehoavaa ainetta ja voivat kohta paremmin. Lumevaikutus astuu peliin ja henkilöt alkavat tosiaan voida paremmin, jolloin lopputulos näyttää vahvistavan, että lumetuote on vitamiinia tehokkaampi. 

Tai koehenkilöille kerrotaan, että he saavat lumetuotetta, joten heidän ei kannata odottaa voivansa paremmin. Kohenkilöiden mieli tekee tästä totuuden, jolloin vitamiinin biokemiallinen hyötyvaikutus  jää taka-alalle ja vitamiini näyttää hyödyttömältä.

Samaa ajatusleikkiä käytetään lääkkeiden tutkimuksissa, että saadaan positiivisia tuloksia. Monien lääkkeiden, esimerkiksi masennuslääkkeiden kohdalla lumevaikutus onkin lääkkeen ainoa vaikutustapa.

8.       Vitamiinipilleri pakataan toksiseen eli myrkylliseen kuoreen tai käytetään toksisia täyteaineita.  Näin luultavasti saatiin aikaan kesällä 2013 julkistettu kalaöljyn haitallisuudesta kertova tutkimus, arvelee artikkelin kirjoittaja Mike Adams: kalaöljytuotteen kapseliin eli kuoreen voidaan liittää mukaan jokin toksinen, syöpää aiheuttava hormonihäiritsijä, esimerkiksi BPA eli bisfenoli-A.

Tällaisen ”muovitetun” kapselikuoren saa teetettyä tietyssä tehtaassa Kiinassa. Kuoriin voidaan sijoittaa tuhatkertaiset määrät BPA:ta yli sen mitä niissä normaalisti on, jolloin eturauhaseen saadaan ohjatuksi tunnetusti syöpää aiheuttava kemikaali.

Tätä luultavasti ei koskaan saada selville, koska lääketieteellisessä lehdistössä (ja muussa mediassa) työskentelevät eivät koskaan suorita itse laadun kontrollitestejä tutkimuksissa käytetyistä aineista. He vain otaksuvat, että tutkijat toimivat rehellisesti – mikä usein ei pidä paikkaansa.

Kalaöljytutkimuksen tekijöiden menettely on tyypillistä näille epärehellisille, lääketeollisuuden rahoittamille tutkimuksille. He poimivat tutkimustietonsa toisesta tutkimuksesta, jossa tutkittiin E-vitamiinia ja sinkkiä ja jossa ei ollut mitään sisäänrakennettua mahdollisuutta selvittää kalaöljyjen EPA/DHA kulutusta  – ei MISTÄÄN LÄHTEESTÄ eikä tietenkään MITÄ KALAÖJYÄ oli käytetty tai KUINKA PALJON. Tutkijat eivät tienneet mitä miehet söivät, eikä milloin verinäytteet otettiin ateriaan nähden. Tutkijat myönsivät, ettei heillä ollut mahdollisuutta todentaa käyttämiensä tietojen paikkansapitävyyttä tai validiteettia. Tämä oli siis lajissaan puhdasverinen tekaistu pelottelututkimus. Sen tarkoituksena on ollut saada ihmiset luopumaan luonnollisesta tuotteesta, joka sisältää runsaasti Omega-3 rasvahappoa (joka tutkitusti alentaa syöpäriskiä ja edistää sydänterveyttä) ja siirtymään synteettisiin lääkkeisiin. 

Kaikki vitamiini- ja ravintolisätutkimusten tekijät eivät ole epärehellisiä. Näin on etenkin silloin, kun tutkimus on ns. itsenäinen,  eli se ei saa rahoitusta taholta, jolla on oma taloudellinen etu kyseessä. Tutkimukset ovat kalliita ja lääketeollisuudella on paljon rahaa – siksi vääristyneitä ja vääristeltyjä tutkimuksia on paljon. Niillä on taloudellinen tavoite, myynnin lisääminen kaiken muun eli tieteen, rehellisyyden ja ihmisten terveyden kustannuksella. Loppua näille pelottelututkimuksille ei näy, koska suuri lääketeollisuus kokee luontaistuotteet ja luontaishoidot taloudellisena uhkana.

Tohtori Reubenin toiminta – vähintään 21 tekaistua tutkimusta suurten lääketehtaiden tuotteiden myynnin edistämiseksi  – avasi maailman silmät länsimaisen lääketieteen harmaan sektorin toimintatavoille. Vääristellyt tai tekaistut ”tieteelliset” tutkimukset ovat nykyään sen arkipäivää, ja lääketeollisuuden painostus terveydenhoidon viranomaisia ja lääkäreitä kohtaan jatkuvaa ja voimakasta. Ja lääketeollisuudella on ostovoimaa.

Tieteellinen tutkimus ja tieteellinen näyttö ovat termejä, jotka pitää kyseenalaistaa, kunnes on saanut selville kuka rahoitti ja kuka oli tutkijana ja mitkä olivat tutkijan taloudelliset kytkökset.

Lähteet: Alliance for Natural Health ANH, www.anh – Europe.org, WDDTY-lehti  6/13, Arena Pharmaceuticals Inc./Arna Message Board Posts, Natural News 11.7.2013 ja  18.2.2010, Scientific American 10.3.2009.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

NATRIUMGLUTAMAATTI ja muita konsteja kun ruokaa meikataan

 

 

 

Natriumglutamaatti  tai englanniksi monosodium glutamate (MSG) on glutamiinihapon natriumsuola. Sitä käytetään tehostamaan ruoan makua eli aromivahventeena. Sen kansainvälinen elintarvikekoodi on E621.

Glutamaattia esiintyy luonnostaankin sekä ihmisen aivoissa ja joissakin muissa kudoksissa ja ravinnossa, kuten maitotuotteissa, lihassa, sienissä ja monessa muussa runsasproteiinisessa ruoassa ja esimerkiksi aurinkokuivatuissa tomaateissa.

Kuitenkin sen käyttöä aromivahventeena vastustetaan monessa maassa. Mistä häly?

Aasian kansat ovat vuosisatoja maustaneet ruokiaan levillä ja fermentoiduilla kalakastikkeilla aavistamatta, että maun antaja oli nimenomaan glutamaatti. Japanilainen tutkija eristi sen 1900-luvun alussa ja antoi sille nimen umami, viides maku. Mutta vasta vuonna 1956 kehitettiin fermentointimenetelmä, jonka avulla päästiin natriumglutamaatin massatuotantoon. Elintarviketeollisuus otti sen kaikkialla omakseen ja on siitä nykyään yhä riippuvaisempi.

Kului muutama vuosi, ja ihmiset alkoivat valittaa saavansa tästä keinotekoisesta natriumglutamaatista  päänsärkyä, migreeniäkin, kasvojen punoitusta, pyörrytystä, nenän tukkoisuutta, tunnottomuutta suun ympärillä, polttelua, kihelmöintiä, pahoinvointia, närästystä, rintakipua, astmaoireita,  hikoilua, sydämen rytmihäiriöitä, keskittymisvaikeuksia, sekavuutta ja paniikkikohtauksia. Lapsilla se näytti aiheuttavan ylivilkkautta ja käytöshäiriöitä. Englannissa alettiin puhua MSG-syndroomasta, jonka sai kun kävi kiinalaisessa ravintolassa (jotka tietysti jo käyttivät tehdasvalmisteista natriumglutamaattia, koska se on vahvaa ja halpaa).

Tutkimukset viittaavat siihen, että natriumglutamaatti myös lihottaa.  Se kuuluu nk. obesogeeneihin, kemikaaleihin jotka ovat hormonihäiritsijöitä. Ne muuttavat kehossa kantasoluja rasvasoluiksi ja kasvattavat jo olemassa olevia rasvasoluja isommiksi. Näin keho alkaa reagoida kaloreihin epäterveellä tavalla, eli nämä kemikaalit voivat moninkertaistaa huonon ruokavalion vaikutukset. Obesogeenejä on tähän mennessä tunnistettu parikymmentä. Niitä ovat myös aspartaami, genisteini  (soijatuotteissa), fruktoosi, lyijy, nikotiini, bisfenolit(BPA), DDT, ftalaatit (muovinpehmentimiä) jne. Obesogeeneja epäillään osasyylliseksi – hiilihydraattipainotteisen ruokavalion ohella – muun muassa diabetesepidemiaan: 20 vuotta sitten maailmassa oli 30 miljoonaa diabeetikkoa, nyt heitä on 250 miljoonaa.

Glutamaatti kuuluu pieneen ryhmään aivojen välittäjäaineita, joita sanotaan eksitatorisiksi eli kiihottaviksi aminohapoiksi. Natriumglutamaatilla on neurotoksisia ominaisuuksia ja se voi aiheuttaa eksitotoksia eli liiallisesta kiihottamisesta johtuvia vaurioita, jotka muistuttavat ihmisen hermoston rappeutumisoireita (prof. T.Greenamyre, Cerebrovasc Brain metab rev, 1993 ja Neurobiol Aging, 1989). Toisin sanoen suuremmat määrät natriumglutamaattia alkavat tuhota aivosoluja. Tätä pidetään yhtenä syynä lasten ylivilkkauteen ja vanhuusiän dementiaan. Esimerkiksi ADHD-oireita potevien lasten aivoista on tutkimuksissa löydetty kaksi ja puoli kertaa normaalia enemmän natriumglutamaattia.

Neurofysiologi Russell Blaylock (kirjan Excitotoxins, the Taste that Kills, 2002, tekijä) sanoo, että lisäämällä tehdasvalmisteista MSG:tä ruokaan me nostamme keinotekoisesti elimistön glutamaattimäärän tasolle, jolla on neurotoksisia vaikutuksia. Hänen mukaansa natriumglutamaatti voi olla syypää lasten hermoston vaurioihin jo sikiövaiheessa. ”Näyttää siltä, että näiden eksitotoksiinien aiheuttama häiriö siinä kehitysvaiheessa, jossa aivot muodostuvat, voi johtaa aivojen viestireittien vääristymiseen, ´johtojen väärinkytkentään´. Tästä voi seurata vakavia käytöshäiriöitä kuten ylivilkkautta, aggressiivisuutta, keskittymiskyvyn häiriöitä ja huonoa oppimiskykyä.”

Natriumglutamaatti näyttää luikertavan aivoihin niiden aivojen osien kautta, joita veriaivoesteeksi sanottu järjestelmä ei suojaa tai joissa suoja on huono. Näihin kuuluu mm. väliaivojen aivolisäke, joka laajalti säätelee hormonitoimintaa. Se säätelypiiriin kuuluvat myös nälän ja kylläisyyden tunne ja rasva-aineenvaihdunta, mikä saattaa selittää natriumglutamaatin lihottavan vaikutuksen. Veriaivoeste on vajaakehittynyt lapsilla ja toimii huonosti vanhuksilla. Suojaamattomista osista natriumglutamaatti pääsee tutkimusten mukaan tunkeutumaan myös veriaivoesteen suojaamiin aivojen osiin.

Natriumglutamaatti ei ole ainoa aromivahvenne. Niitä ovat kaikki koodit E621 – E640. Niiden lisääminen pikkulasten ruokiin on kiellettyä, ja useiden tiedetään antavan oireita astmaatikoille. Kaikkia aromivahventeita ei edes merkitä koodilla. Esimerkiksi alkoholin aineenvaihduntatuotteena syntyvä, omenalta tuoksuva asetaldehydi on laajalti käytetty vahvenne, joka on mukana monissa aromisekoituksissa. Se kuittaantuu tuoteselosteissa ”aromi”-yleismerkinnän alle.  Kansainvälinen syöväntutkimuslaitos luokitteli sen syöpää aiheuttavaksi  marraskuussa 2009 (Yle ja Maaseudun Tulevaisuus). Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran mukaan sitä lisätään maitovalmisteisiin, jälkiruokiin, leivonnaisiin, makeisiin, virvoitusjuomiin ja hedelmämehuihin.

Ja kun aromivahventeiden vastustus on kasvanut, elintarviketeollisuus on siirtynyt myös suolaisen maun alueella käyttämään vaikeammin jäljitettäviä vahventeita, kuten hiivauutteita. Ne ovat kutakuinkin samoja aineita kuin esimerkiksi natriumglutamaatti, mutta niitä ei luokitella lisäaineeksi. Jos maistat sipsejä, joiden tuoteselosteessa lukee ”hiivauute”, huomaat että ne maistuvat aivan samalta kuin aromivahvennetut sipsit. Mikään ei ole muuttunut, natriumglutamaatti on vain paremmin piilotettu.

Espoon kaupunki lopetti natriumglutamaatin käytön kouluruoassa syyslukukauden 2009 alusta. Päätöksen sai aikaan vanhempien vastustus. Kun natriumglutamaatti jätettiin (samoin 2009) pois kouluruoasta Pietarsaaren seudulla, oppilaat valittivat että ruoka oli mautonta. Tämän jälkeen kouluruoan valmistaja rupesi suolaamaan ruokaa voimakkaammin.

Trendi on jatkunut. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) kaksi professoria hälytti lokakuussa 2012, että kuluttajien vastenmielisyys natriumglutamaattia kohtaan on johtanut suolamäärien kasvuun eineksissä ja leivissä. Miehet käyttävät 16 kertaa enemmän suolaa kuin on tarpeen, naiset 12 kertaa enemmän. Nämä määrät nostavat verenpainetta, Jula ja Strandberg sanovat. Suolan vähentäminen toisi miljoonien säästöt terveydenhuollon kustannuksiin (Hbl 11.10.2012).

Professorien huoli on aiheellista. Mutta syyn he laskevat väärille harteille: heidän mielestään suola lisääntyy elintarvikkeissa ”kuluttajien lisäainehysterian” vuoksi, kuten asiasta kertonut päivälehti otsikoi. Heidän mielestään ihmisten ei pidä pelästyä turhaan lisäaineiden haittavaikutuksia. ”Useimmat lisäaineet tulevat luonnosta”, he sanovat.

Tässä on vedätyksen makua (sanoisivat Mad Cook -kirjan kirjoittajat Milonoff ja Rantala).

Elintarviketeollisuus vastaa 80 %:sta kuluttajien saamasta suolamäärästä, loput 20 % aterioitsijat sirottelevat itse ruokaansa. Nähdäkseni elintarviketeollisuus on 100 %:sti itse vastuussa lisäämästään suolasta ja muusta lisäaineesta, eivät kuluttajat. Elintarvikevalmistajat tekevät kaikkensa, että einekset menevät kaupaksi, nehän ovat liikevoittoa tavoittelevia yrityksiä. Ne lisäävät suolaa, jos se näyttää lisäävän myyntiä. Samasta syystä ne lisäävät makeutusaineitakin. Ja elintarvikevärejä ja makuaromeja. Eivät ne ole kuluttajien uhreja. Mutta jos mennään niin pitkälle että kuluttajien terveys alkaa olla vaarassa, valvovan viranomaisen pitää puuttua asiaan.  Ja jos puuttumisen estäjä on EU, silloin EU:takin pitää muuttaa (kts. alla).

On myös naivia tai häikäilemätöntä väittää, että useimmat lisäaineet tulevat luonnosta. Sanoisin, että useimmat lisäaineet ovat kaukana luonnosta.

Natriumglutamaatti on lisäaineena synteettinen, samoin muut aromivahventeet. ”Luontainen aromi” pakkauksen kyljessä kertoo, että tuoksu tai maku tulee tehtaasta, jossa se saadaan aikaan ruoka-aineteknologian keinoin. Toisinaan sen alkulähde on vihannes tai hedelmä, usein ei. ”Luontainen” ei välttämättä ole puhtaampi tai terveellisempi kuin keinotekoinen. Kun mantelin maku (bentsaldehydi) eristetään luonnollisista lähteistä kuten persikan tai aprikoosin kivestä, siinä on jäämiä vetysyanidista, joka on tappava myrkky. Kun sama bentsaldehydi tehdään muilla prosesseilla (yhdistämällä neilikkaöljyä ja banaanin makua eli amyyliasetaattia) – siinä ei ole sinihappoa. Lain mukaan tämä sekoitus on keinotekoinen maku ja siten myös paljon halvempi. Luontaiset, luontaisen kaltaiset ja keinotekoiset maut valmistetaan nykyään samoissa kemian tehtaissa. Harva niitä osaisi yhdistää Luontoäitiin (Eric Schlosser, Pikaruokakansa).

Elintarviketeollisuuden tehtaissa ruoka-aines – liha, kala, vihannes, hedelmä, maito, moni viljakin… – joutuu kovaan käsittelyyn, jossa se kadottaa makunsa, värinsä ja tuoksunsa. Sellaisenaan kukaan ei haluaisi sitä ostaa eikä syödä. Siksi se rakennetaan uudestaan haluttavammaksi. Siihen lisätään värit, maut, tuoksut, sen massaa kasvatetaan ja parannetaan  emulgointi- ja sakeuttamisaineilla, siihen  lisätään vielä vettä painon kasvattamiseksi, jos se on esim. lihatuote, ja lopulta säilöntäaineita, ettei se pilaannu kaupassa. Cheddar-juuston kyljessä lukee, että juusto säilyy tuoreena vuoden. Supersize me –tv-dokumentin toimittaja laittoi juustoburgerin takanreunalle, ja se oli yhä vuoden päästä täysin saman näköinen.

Natriumglutamaatti on tosiaan vain yksi monista. Se ei ole ihmiselle tarpeellinen eikä se esimerkiksi paranna ruoan säilyvyyttä. Se lisätään siksi, että ihmiset näyttävän pitävän sen mausta ja koukuttuvat siihen. Itse asiassa natriumglutamaatti ja muut aromivahventeet ovat välttämättömiä vain elintarviketeollisuudelle, koska ilman niitä moni valmisruoka ei maistuisi ruoalta eikä sitä todennäköisesti ostaisi kukaan.

Laitoskeittiöt lisäävät ruokiinsa natriumglutamaattia, joten vanhukset ja lapset (kiellosta huolimatta) saavat sitä syödäkseen lähes joka päivä. Sitä on yleensä kaikissa markettien ruokatiskin ruoissa, ainakin valmiiksi maustetuissa ja marinoiduissa. On ravintoloita, jotka eivät ole kiinalaisia ja höystävät silti ruokiaan natriumglutamaatilla.  Suurta helsinkiläistä sairaalaa HYKS:iä muonittava laitoskeittiö lupasi joulukuussa 2012 lähettää minulle selvityksen mahdollisesta natriumglutamaatin käytöstään, mutta selvitys ei koskaan saapunut. 

Lisäaineen E-koodi on merkki siitä, että EU on sen hyväksynyt ja pitää sitä turvallisena. E-koodilistalla on kuitenkin useita kiistanalaisia, muualla maailmassa jopa kiellettyjä lisäaineita. Esimerkiksi Suomi kielsi 1981 atsovärien käytön, koska ne aiheuttavat astmakohtauksia, yliherkkyysreaktioita ja todennäköisesti ylivilkkautta. Kun Suomi kohta sen jälkeen liittyi EU:hun, atsovärit piti taas sallia, koska EU on ne hyväksynyt listoilleen.

 

EU:n myötä myös lisäainemäärät kohosivat. Aikaisemmin natriumglutamaattia sai olla tuotteessa 2 g kiloa kohti, mutta EU nosti määrän 10 grammaan kiloa kohti. Lisäaineiden nauttimisesta on tullut normaalia ruokailua. Jos amerikkalaisten tapaan 9 ateriaasi  10:stä on valmisruokaa, kuulut niihin, jotka syövät vuodessa 7-8 kiloa lisäaineita.  SEN määrän turvallisuudesta ei tiedä kukaan, ei EU eikä Amerikan Elintarvikevirasto FDA, toinen kansainvälinen – myös Suomen viranomaisten kuuntelema –  auktoriteetti lisäainealalla.

EU:lla on tieteellinen elintarvikekomitea, joka tekee arviot lisäaineiden turvallisuudesta. Suomi ei tee omia arvioita, vaan noudattaa EU:n määräyksiä. Suomen elintarvikevirasto taas katsoo, että vastuu tuotteen turvallisuudesta on valmistajalla. Menettely näyttää vähintään sallivalta. Samalla tavalla vastuu lääkkeiden turvallisuudesta annetaan lääketeollisuudelle itselleen, joten se saa suunnitella tutkimuksensa itse, valita itse tutkijat, kontrolloida tutkimuksen etenemistä ja päättää mitä tuloksista ilmoitetaan julkisuuteen. Se myös rahoittaa tutkimukset, mutta kulut ovat yleensä murto-osa lääkkeen mainoskuluista. Lopullisesti tuotteen turvallisuus testataan potilailla. Esim. diabeteslääke Avandia aiheutti 100 000 diabeetikkojen sydänkuolemaa ja todettiin vaaralliseksi.

Tapaus natriumglutamaatti  valaisee hyvin nykytilannetta. Natriumglutamaatti tiedetään haitalliseksi, yliherkkyysreaktioita aiheuttavaksi, siitä on tutkimustietoa joka osoittaa sen vaurioittavan keskushermostoa ja mahdollisesti aiheuttavan syöpää, sen käyttöä vastustetaan useassa maassa suorastaan kansanliikkein – ja siellä se on ja pysyy turvallisena ja sallittuna.

Ja pysyessään se tukee elintarviketeollisuutta, joka tuottaa lisäainekoktaileja joissa on ruoka-aineitakin mukana, mutta riisutussa, laimennetussa olomuodossa. Ne ovat enimmäkseen väärennettyä ruokaa, joka näyttää, tuoksuu ja maistuu ravinnolta, mutta ei ravitse. ”Terveystuotteeseen” lisätty kalsium tai D-vitamiini ei valitettavasti useinkaan tee siitä sen terveellisempää. Kun rasvattomaan maitoon lisätään kalsiumia ja väitetään sen lujittavan luustoa, se on harhaanjohtamista, koska maidon kalsium imeytyy luihin vain maidon oman rasvan avulla. Ilman rasvaa kalkki ajautuu vääriin paikkoihin, kuten verisuoniin, niveliin ja aivoihin.

USA:ssa elintarviketeollisuus tuo markkinoille yli 17 000 uutta jalostettua ruokatuotetta vuosittain. Länsimaissa on kaikkialla sama trendi kohti yhä keinotekoisempaa ruokaa. Niin sanotut elintasosairaudet, kuten diabetes, syöpä, sydän- ja verisuonitaudit ja lihavuus, lisääntyvät samalla kiihtyvästi. Liikalihavia aliravittuja lapsia on yhä enemmän. USA:ssa on arvioitu, että ihmiskunta on ensi kertaa kehityksensä aikana tilanteessa, jossa lapset alkavat kuolla nuorempina kuin vanhempansa.

 Voi valita toisinkin. Voi valmistaa itse ruokansa vihanneksista, kalasta, lihasta, marjoista ja kotimaisista hedelmistä. Niin tekevät vielä nykyäänkin monet alkuperäiskansat, joilla ei ole meidän elintasoamme eikä elintasotauteja.

Elina Hytönen, 2013

Lähteet: What Doctors Don´t Tell You, helmikuu 1999, HS 24.3.2002, HS 16.12 2007 (Antti Heikkilän artikkeli), Hbl 11.10.2012,  Mad Cook, kulinaristinen seikkailukirja, Tuomas Milonoff ja Riku Rantala, Johnny Kniga,/ Pikaruokakansa, Eric Schlosser, WSOY 2002,/ Petos lautasella, Mats-Eric Nilsson, WSOY 2008, www.wikipedia.org, www.kohtiterveyttä.fi, olotila.yle.fi, Kemikaalitko meitä lihottavat, TV 1, 23.3.2013.

PS. Esimerkki:

Burger Kingin mansikkapirtelö

Tässä esimerkki siitä, miten maku syntyy. Ei ihan luonnosta.

Näin saadaan mansikka-aromi:

amyyliasetaatti, amyylivaleraatti, anetoli, anisyyliformiaatti, bentsyyliasetaatti, bentsyyli-isobutyraatti, voihappo, kinnamyyli-isobutyraatti, kinnamyyli-isovaleriaatti, eteerinen konjakkiöljy, diasetyyli, dipropyyliketoni, etyyliasetaatti, etyyliamyyliketoni, etyylibutyraatti, etyylikinnamaatti, etyyliheptanoaatti, etyyliheptylaatti, etyylikataatti, etyylimetyylifenyyliglysidaatti, etyylinitraatti, etyylipropionaatti, etyylivaleraatti, heliotropiini, hydroksifenyyli-2-butanoli (10 %:nen liuos alkoholissa), alfa-jononi, isobutyyliantranilaatti, isobutyylibutyraatti, eteerinen sitruunaöljy, maltoli, 4-metyyliasetofenoni, metyyliantranilaatti, metyylibentsinaatti, metyylikinnamaatti, metyyli-2-oktynoaatti, metyylinaftyyliketoni, metyylisalisylaatti, eteerinen minttuöljy, neroliini, neryyliäisobutyraatti, orvokkiöljy, fenetyylialkoholi, ruusu, rommieetteri, gamma-undekatoni, vaniliini ja liuote.

Ja hop, se maistuu mansikalta!

(Eric Schlosser, Pikaruokakansa)

Vankilaan!


 

Lääketeollisuus kiristää otettaan myös vaihtoehtoisia hoitoja käyttävistä lääkäreistä

 

 

Vaihtoehtoisia syöpähoitoja antavat lääkärit käyvät vastarintaan, kun jälleen yksi lääkäri on suljettu vankilaan ja lupaava syöpähoito kielletty.

 

Lääkärit ja syöpäspesialistit, jotka käyttävät sytostaatti- ja sädehoitoja korvaavia menetelmiä syövän hoidossa, aikovat perustaa järjestön puolustamaan oikeuksiaan harjoittaa omaa ammattiaan. Tähän he ovat päätyneet sen jälkeen, kun heidän kollegansa tri Wassil Nowicky pidätettiin ja vangittiin.

 

Tri Nowicky on vaihtoehtoisen syöpähoidon Ukrainin (NSC-631570) kehittäjä; hoitoa on käytetty sairaaloissa ja syöpäklinikoilla yli 20 vuoden ajan. Viime syyskuussa (2012) Itävallan poliisi pidätti ja vangitsi Nowickyn ilman oikeudenkäyntiä, petoksesta syytettynä. Hänen tietokoneensa ja tutkimuspaperinsa takavarikoitiin ja nettisivunsa suljettiin.

 

Myöhemmin hänet vapautettiin ehdolla, että hän ei ole yhteydessä muihin lääkäreihin Ukrain-hoidoista eikä puhu kenenkään kanssa pidättämisestään ja vangitsemisestaan. Tri Thomas Kroiss, joka antaa insuliinipotentiaatiohoitoja (IPT) Kroiss Cancer Centerissä Wienissä, on huolestunut nykyisestä kehityksestä, jossa systemaattisesti hyökätään vaihtoehtoisia syöpähoitoja vastaan ja halutaan eliminoida ne. Hän aikoo perustaa järjestön suojelemaan lääkäreiden oikeutta harjoittaa vaihtoehtoisia hoitomuotoja. Hänen tukijakseen on asettunut professori Serge Jurasunas Washingtonin Capital University of Integrative Medicine –yliopistosta. Jurasunas toimii myös Holiterapias Clinicissä Lissabonissa.

 

”Tämä on osa kampanjaa, jossa halutaan rajoittaa vapauttamme valita millaista ruokaa syömme ja millä haluamme lääkitä itseämme. Ennen kaikkea meille ei haluta sallia ei-konventionaalisia hoitomenetelmiä, jotka ovat myrkyttömiä  ja hyödyllisiä yksinään tai yhdessä sytostaattien kanssa,” professori Jurasunas sanoo (Townsend Lett, 2013; Feb/March).

 

Korkean tason esimerkki on solubiologi Mirko Beljanskin pidätys ja vangitseminen. Beljanski oli hoitanut menestyksekkäästi presidentti Francois Mitterrandin pitkälle edennyttä eturauhassyöpää PB-100-uutteellaan, jota hän valmisti Brasiliassa kasvavasta pao pereira –puusta (Geissospermum vellosii). Hoidon onnistumisesta huolimatta Ranskan hallitus useita vuosia Mitterrandin kuoleman jälkeen nosti syytteen  Beljanskia vastaan laittomasta lääkärintoimen harjoittamisesta ja tuomitsi ja vangitsi hänet vuonna 1994. Beljanski vei jutun oikeuteen syyttäen Ranskan hallitusta kunnianloukkauksesta. Ranskalainen tuomioistuin kävi todisteet uudelleen läpi ja päätti, että Beljanskin työ oli arvokasta, määräten hänelle huomattavan vahingonkorvauksen. Beljanski perusti sen avulla Ranskaan oman syöpäkeskuksen.

 

Jurasunas kertoo nähneensä vuosien mittaan useita tällaisia ”medicopoliittisia” toimia – kuten hän niitä nimittää – vaihtoehtoisia syövänhoitomenetelmiä vastaan. Näitä ovat mm. Polyergan, Carzodelinin, Carnivoran ja Wobe-Mugosin kieltäminen. Kaikkien kohdalla on noudatettu samanlaista kaavaa kuin hyökkäyksessä Ukrainia vastaan.

 

Ensin hoitotuotteen valmistuslupaa ei enää uusita. Sen jälkeen alkaa mediakampanja, jossa uuden hoitotavan kehittäjää parjataan. Viimein hänet pidätetään ja pakotetaan lopettamaan ammatinharjoittaminen. Tri Nowickyn tapauksessa Itävallan viranomaiset syyttivät häntä syöpäpotilaiden hyväksikäytöstä valmistamalla tuotetta, jolla ei ollut syöpään mitään positiivista vaikutusta; ja koska hän peri potilailta maksun, hän itse asiassa oli syypää petokseen.

 

Mediakampanja Nowickyä vastaan alkoi toukokuussa 2012. Siinä häntä sanottiin puoskariksi, noidaksi, Mister Syöväksi ja monimiljonääriksi, joka käytti hyväkseen köyhiä syöpäpotilaita. Sadat syöpäpotilaat, joita oli hyvin tuloksin hoidettu Ukrainilla, protestoivat median noitavainoa vastaan, mutta heille viranomaiset kertoivat, ettei heidän syöpänsä ollut parantunut, he vain kuvittelivat parantuneensa.

 

Syyskuussa Nowicky sitten vangittiin ilman oikeudenkäyntiä, petoksesta syytettynä. Hän ei saanut nähdä edes lähimpiä perheenjäseniään, ja hänen vankilassa ollessaan viranomaiset takavarikoivat hänen tuotantolaitoksestaan koko ampullivaraston ja tuhosivat sen, ja kaikki tuotteen tilaukset peruutettiin.

 

Rahaa kuin roskaa?

Nowicky toi Ukraininsa myyntiin vuonna 1978 ja on sen jälkeen myynyt ampulleja noin 200 000 kappaletta; 34 vuoden myynnin arvo on 14 miljoonaa euroa eli 400.000 euroa vuodessa. Yksi ampulli maksaa 70 euroa. Vertauksena voi mainita, että syöpälääketeollisuuden myynnin arvo on noin 383 miljardia euroa vuodessa, mihin kuuluvat sellaiset sytostaattilääkkeet kuin eturauhassyöpään käytetty Provenge, jonka hinta per yksi ruiske on 31.000 dollaria.

 

Tietenkin 70 euroa on liikaa sekin, jos tuote on hyödytön ja antaa potilaille vain vääriä toiveita. Ukrainia on kuitenkin käytetty  monissa syöpäklinikoissa ja vaihtoehtohoitoja ja koululääketieteen hoitoja yhdistävissä klinikoissa ympäri Eurooppaa vuodesta 1978 lähtien, usein sytostaatteja täydentävänä hoitona, missä se on ollut hyvin tehokas. Myös useat kliiniset tutkimukset ovat todenneet Ukrainin suotuisan vaikutuksen syöpäpotilaiden hoidossa.

 

Nowicky kehitti Ukrainin keltamosta (Chelidonium majus), jonka hän havaitsi sisältävän 40 sytotoksista eli soluille myrkyllistä alkaloidia. Nämä alkaloidit tuhoavat vain syöpäsoluja. (Keltamoa käytetään myös Venäjällä mm. ihosyövän hoitoon.)

 

Vuosien mittaan Ukrain on hyväksytty syöpäsairauksien hoitoon Yhdistyneissä Arabiemiraateissa, Meksikossa, Georgiassa ja Valko-Venäjällä sekä haimasyövän hoitoon Yhdysvalloissa ja Australiassa. Merkittävän keksintönsä vuoksi Nowicky nimettiin jopa kemian Nobel-palkintoehdokkaaksi vuonna 2007.

 

Tutkijat ovat havainneet että 3 % haimasyöpäpotilaista saavutti viiden vuoden eloonjäämisrajan Ukrainilla, mikä on sama tulos kuin sytostaateilla. Eloonjäämisprosentti nousi vielä huomattavasti, kun Ukrainia käytettiin sytostaattien rinnalla, saksalaiset lääkärit havaitsivat (DrugsExpClin Res, 2000; 26: 249-52). Ukrainin ja sytostaattien yhteiskäytön tehokkuudesta saatiin lisänäyttöä tutkimuksessa, jossa oli mukana 90 pitkälle edennyttä haimasyöpää potevaa potilasta. Kuuden kuukauden jälkeen eloonjäämisprosentti oli pelkkään sytostaattihoitoon verrattuna kaksi kertaa korkeampi, kun siihen yhdistettiin Ukrain-hoito (TownsendLett, 2009; Aug/Sept). Toisessa tutkimuksessa Ukrain-potilaat elivät paljon kauemmin kuin kuusi kuukautta. Ukrainia saaneet olivat yhä elossa 28 kuukauden jälkeen verrattuna sytostaattipotilaiden vastaavaan 19 kuukauteen. Tosin Jurasunas kertoo potilaistaan, jotka ovat yhä elossa viisi vuotta hoidon jälkeen ((TownsendLett, 2008; Aug/Sept).

 

Edzard Ernst, täydentävän lääketieteen professori Exeterin yliopistossa, sanoo seitsemää Ukrainia koskevaa tutkimusta analysoituaan johtopäätöksenä, että Ukrainilla on ”potentiaalia syövänhoitolääkkeenä” (BMCCancer, 2005; 5: 69). New Yorkissa sijaitseva syöpäklinikka Memorial Sloan-Kettering Cancer Center sanoo omassa Ukrain-katsauksessaan, että tuote on osoittanut kykynsä tuhota syöpää laboratoriokokeissa ja eläinkokeissa sekä lisännyt elinaikaa annettuna yhdessä sytostaattihoidon kanssa (ExpOncol,2010; 32: 92-6; Hepatogastroenterology, 2007; 54:917-20).

 

Jurasunas sanoo loppupäätelmissään: ”Emme väitä, että Ukrain on lääke kaikkeen, tai väitä että se voisi kokonaan korvata sytostaattihoidot, vaikka olenkin todennut Ukrainin tehokkuuden silloinkin, kun sitä käytetään ilman sytostaatteja.”

 

 

 

Miksi nyt?

Miksi viranomaiset ovat jättäneet Ukrainin rauhaan 34 vuodeksi, antaneet sille jopa valmistusluvan ja markkinointiluvan, ja nyt kääntyneet sitä vastaan? Jurasunas on vakuuttunut, että aloite vangitsemiseen ja myyntikieltoon on peräisin lääketeollisuudesta, joka alkoi pitää Ukrainia uhkana omille, sytostaattilääkkeistä koituville tuloilleen.

 

Ukrainin tutkimus oli edennyt mielenkiintoiseen vaiheeseen, Jurasunas sanoo. Eräässä Yhdysvaltain Kansallisen syöpäinstituutin suorittamassa tutkimuksessa Ukrain pysäytti tuumorin kasvun 60:ssä syöpäsolulinjassa, samalla kun potilastapausten tutkimukset osoittivat, että syöpäsoluissa tapahtui erikoislaatuinen reaktio. Suonensisäisesti annettuna Ukrain kovettaa tuumorin massan ja eristää sen ympäröivistä terveistä soluista. Jurasunasin mukaan tämä on todellinen läpimurto, sillä Ukrain on yksi niistä erittäin harvoista syöpälääkkeistä, jotka tuhoavat vain syöpäsoluja jättäen terveet solut rauhaan.

 

Tästä huolimatta Itävallan viranomaiset ovat kieltäytyneet kumoamasta Ukrainin kieltoa, sittenkin vaikka delegaatio arvostettuja saksalaisia lääkäreitä on käynyt esittelemässä heille kliinisiä todisteita sen tehokkuudesta.

 

Tällä hetkellä (huhtikuu 2013) tuhansien Ukrainia saaneiden syöpäpotilaiden hoito on katkolla, sanoo Jurasunas. Itävallassa, Hollannissa, Espanjassa, Englannissa ja Israelissa on klinikoita, jotka ovat käyttäneet tuotetta, etupäässä sytostaattien lisänä, mutta varastot ovat nyt tyhjät. Joseph Brenner, Israelin johtavia syöpälääkäreitä, on käyttänyt Ukrainia haimasyöpäpotilaisiin erinomaisin tuloksin. ”Miten Itävallan viranomaiset voivat kuvitella, että Brennerin tapainen onkologi ei tiedä mitä tekee ja johtaa syöpäpotilaitaan harhaan?” Jurasunas kysyy.

 

Jurasunas ja Kroiss jatkavat työtä perustaakseen järjestön, jonka nimeksi on ajateltu The European Coalition for the Freedom of Choice in Cancer (Euroopan koalitio syöpähoitojen valinnanvapauden puolesta). Sen tavoitteena on taata mahdollisuus vaihtoehtoisiin syöpähoitoihin ja suojella lääkäreitä, jotka haluavat käyttää Ukrainin tapaisia vaihtoehtoja.

 

”On mahdotonta ajatella, että poliitikot millä tahansa viranomaistasolla olisivat tietämättömiä monikansallisen lääketeollisuuskartellin vallasta. Tämä kartelli käyttää sairauksia tai keksii sairauksia monien miljardien dollareiden voittojen saamiseksi. Viranomaiset eivät voi olla tietämättä, että rehellisiä tutkijoita ja lääkäreitä vainotaan tai suljetaan vankilaan vain siksi että he ovat hoitaneet syöpää toisella tavalla ja kokeilleet uusia innovatiivisia hoitotapoja – etenkin silloin kun konventionaalinen hoito on epäonnistunut,” Jurasunas sanoo.

 

Ezard Ernst – professori joka ensi alkuun totesi, että Ukrainilla on potentiaalia syöpälääkkeenä – on vaihtanut säveltä Nowickyn pidättämisen jälkeen. Hän kirjoittaa blogissaan: ”Vaihtoehtoiset syöpähoidot eivät ole pelkästään uhka, ne sisältävät sisäisen ristiriidan…Jos huomenna tämä tai tuo vaihtoehtoinen lääkintämuoto näyttää lupaavalta syövän parannuskeinolta, syövän hoitoon erikoistunut lääketiede tutkii sen mitä kiireisimmin, ja jos tulokset ovat positiivisia, se todetaan uudeksi syöpähoidoksi. Oletus, että onkologit sivuuttaisivat lupaavan hoitomuodon vain siksi että se on peräisin vaihtoehtoisen lääketieteen piiristä, on idioottimainen ja vihjaa että onkologit ovat keljuja roistoja, jotka eivät piittaa potilaistaan – ja tämän syytöksen voi taas kohdistaa lähinnä vastuuttomiin ’vaihtoehtoisten’ hoitojen tarjoajiin.”

 

Väite ei ole aivan tästä maailmasta. Ernstin itsensä mukaan Ukrainilla ”on potentiaalia”, silti koululääketiede ei kiirehtinyt paikalle tutkimaan tuotetta. Ja vaikka onkologit eivät ole keljuja tai roistoja, he kuitenkin noudattavat tiettyä hoitokoodia, jonka ulkopuolelle astuminen voi merkitä pidättämistä ja vankilaa, kuten monet ovat vahingokseen saaneet kokea.

 

 

 

Mutta vankila ei ole ainoa keino

Oletetaan, että vaihtoehtoinen hoitomuoto on edennyt niin pitkälle, että lääketeollisuus ja viranomaiset pitävät sitä lupaavana ja sille on annettu reilusti rahaa jatkotutkimuksia varten. Tässäkin vaiheessa se voi silti vielä joutua hämäyksen, manipuloinnin ja epärehellisyyden uhriksi.

 

Tämän koki tri Nicholas Gonzalez, kun Amerikan Kansallinen syöpäinstituutti (NCI) päätti antaa 1,4 miljoonaa dollaria tutkimuksiin, joissa testattaisiin rinnakkain hänen haimaentsyymiterapiaansa ja uutta sytostaattihoitoa haimapotilailla joita ei voitu leikata.

 

Tri Gonzalez on harjoittanut ravinto-entsyymiterapiaansa – joka perustuu hänen yliopistollisen kollegansa tri Donald Kellyn löytöihin – New Yorkin klinikallaan 1980-luvulta lähtien. Kelly halusi kiihkeästi saada hoitomuotonsa puolueettomasti testatuksi, mutta ehti kuolla ennen kuin se tapahtui, ja Gonzalezilla oli sama toive. Toiveet näyttivät toteutuvan 1998, kun NCI ilmoitti rahoittavansa kliinisesti kontrolloidun tutkimuksen tri John Chabotin johdolla (Columbian yliopisto); siinä entsyymiterapiaa testattaisiin uuteen kolmoisagentti-sytostaattihoitoon (GTX) verraten.

 

Sitten, ilman varoitusta, tri Chabot kirjoitti artikkelin Journal of Clinical Oncology –lehteen, ilmoittaen että GTX oli tehokkaampi kuin entsyymihoito. Hänen arvionsa näytti olevan oikea – vaikka olikin julkaistu Gonzalezin tietämättä – sillä GTX:ää saaneiden potilaiden tulokset olivat paremmat kuin entsyymihoitoa saaneiden. Chabot ei kuitenkaan kertonut, että hän oli värvännyt entsyymiryhmään hyvin sairaita potilaita, joista useimmat olivat joko liian huonossa kunnossa tai muuten kykenemättömiä noudattamaan hoidon ruokavaliota.

 

National Institutes of Health –järjestö julkaisi sittemmin puolueettoman arvion tri Chabotin menetelmistä; siinä paljastui että Chabot oli valinnut 42 potilasta 62:sta väärin perustein. FDA (Amerikan ruoka- ja lääkevirasto) oli samaa mieltä ja ilmoitti nettisivuillaan, että Chabot ei ollut noudattanut tutkimussuunnitelmaa ja oli kirjannut tuloksia riittämättömästi ja epätarkasti.

 

Myöhemmin Gonzalez havaitsi, että Chabot oli yksi GTX-hoidon kehittäjistä ja suosittelijoista. Joten alusta asti panokset olivat entsyymihoitoa vastaan, kuten Gonzalez nyt toteaa. ”Tiedemiehet ja lääkärit olivat alun alkaen ennakkoluuloisia eivätkä pitäneet mahdollisena, että minun ’outo’ ravintoon perustuva hoitoni voisi olla minkään arvoinen pitkälle edenneen syövän hoidossa. Ennakkoasenne johti tutkimuksen epäonnistumiseen sekä tarpeeseen osoittaa minun hoitoni arvottomaksi. Jälkeenpäin ajatellen ennakkoasenne oli projektin valvojien keskuudessa niin vahva, että asiallinen tieteellinen tulos olisi varmaan ollut mahdoton.”

 

Tai parjataan ja vaietaan

 

Media kertoo Yhdysvaltain presidentistä yleensä kaiken, ruokatavoista lemmikkikissan jalkojen väriin. Siksi on ihmeellistä, että kun presidentti Ronald Reaganin syöpä parani vaihtoehtoisella syöpähoidolla, siitä vaiettiin kokonaan.

 

1970-luvulla tunnettu, vaihtoehtoisia syöpähoitoja kehittänyt lääkäri Hans Nieper hoiti Reagania hypertermialla, missä syöpäsolut altistetaan hyvin korkeisiin lämpötiloihin. Hoito onnistui, ja Reagan eli sen jälkeen vielä 15 vuotta.

 

Media ei vaiennut ensimmäistä kertaa tri Nieperin menestyksistä. Tuohon aikaan Nieper työskenteli Memorial Sloan-Kettering Cancer Centerissä New Yorkissa, missä häntä pidettiin hyvin etevänä alallaan. Hän oli kehittelemässä laetriilia (amygdaliinia), joka on aprikoosin siemenissä esiintyvä B 17-vitamiinin muoto. Nykyään laetriili on leimattu arvottomaksi ja jopa kielletty joissakin maissa, mutta 1974 tutkijat saivat sillä hiirikokeissa positiivisia tuloksia. Lopulta Sloan-Kettering Cancer Center julisti laetriilin huijaukseksi ja rahastamiseksi. Tutkimusryhmän johtaja tri Sugiura sanoi kuitenkin: ”Minä kirjoitan mitä näen. Laetriili on hyvä palliatiivinen (lievittävä) lääke.”

 

Nieper on sittemmin kehittänyt muita hoitomenetelmiä syövälle, mm. syöpää tuhoavat yhdisteet ureyyli-, nikotinyyli- ja para-aminobenzoiset mandelonitriilit ja myöhemmin iridoidit, jotka on kehitetty Australian lihaa syövistä muurahaisista.

 

Mutta Nieperin työn tulokset eivät koskaan saaneet osakseen kunnon tutkimuksia, saati hyväksyntää. Milloin media mainitsi hänet, se leimasi hänet puoskariksi ja huijariksi. Eikä hänen menestyksistään, kuten Ronald Reaganin parantaminen, koskaan puhuttu mitään. Tri Nieper kuoli 1998.

 

 

Sytostaattihoito

Tämä on koululääketieteen ykköskeino syöpää hoidettaessa. Sytostaattilääkkeitä annetaan joko yksinään tai leikkauksen tai sädehoidon rinnalla.

 

Syöpälääkärit kaikkialla maailmassa sanovat, että hoito sytostaattilääkkeillä on menestyksekästä 50 %:ssa tapauksista. Toisin sanoen potilaan mahdollisuus olla elossa viisi vuotta tai pitempään sytostaattihoidon jälkeen on 50-50. Tämä kuulosta tietysti houkuttelevalta potilaasta, jonka odotettavissa oleva elinaika on ehkä vain kuukausia, ei vuosia.

 

Mutta sytostaattihoidon todellinen menestyslukema on paljon alhaisempi kuin 50%; itse asiassa se on 2 %:n paikkeilla – syöpäpotilaalla on siis 2 % suurempi mahdollisuus olla hengissä viiden vuoden jälkeen tai pitempään, sen jälkeen kun hän on saanut sytostaattihoitoja.

 

Miten luvut voivat olla niin erilaisia? Se johtuu tavasta, jolla asiaa katsoo ja tulkitsee. Tutkijat näyttävät mielellään tutkimustuloksensa edullisessa valossa – usein siksi että tutkimuksen rahoittaja sattuu olemaan testattavan lääkkeen valmistaja – ja silloin kätevä tapa on tulkita tulokset suhteellisen riskin eikä  absoluuttisen riskin kautta.

 

Selventävä esimerkki. Sinulla on ehkä osteoporoosi, jossa luut haurastuvat. Olet ehkä vaiheessa, jossa murtumariskisi on 4 %, mutta lääke pystyy vähentämään riskin 2 %:iin. Tämä voidaan sanoa kahdella tavalla. Puhutaan suhteellisesta riskistä, jos sanotaan että lääkkeellä on 50 %:n teho – se on vähentänyt riskisi neljästä kahteen prosenttiin – ja se kuulostaa hyvältä, mutta absoluuttisesti ilmaistuna sen teho on vain 2 %.

 

Vuosikausia tutkijat ovat kuvailleet sytostaattihoitojen tehokkuutta suhteellisen riskin termein, ja syöpälääkärit ovat kyselyissä kertoneet, että tällä on ollut tärkeä vaikutus tapaan, jolla he ovat esitelleet lääkkeiden tehoa potilaille. Se on myös vaikuttanut mediaan ja tapaan, jolla se kertoo syöpähoidoista.

 

Tämä hälyttävän ristiriidan suhteellisen ja absoluuttisen riskin välillä toi julki muutama vuosi sitten joukko Australian johtavia syöpälääkäreitä. He jopa poimivat esille parhaat kliiniset tutkimukset, ne jotka osoittivat että sytostaattihoito oli johtanut ”tilastollisesti merkittävään” lisäykseen viiden vuoden eloonjäämisryhmässä. Tästä huolimatta tutkijat havaitsivat, että sytostaattien tuoma eliniän pidennys oli viiden vuoden jälkeen vain 2,3 % Australiassa ja 2,1 % Yhdysvalloissa, kun asia ilmaistiin absoluuttisena riskinä. Samanlaisia lukuja oli nähtävissä kaikissa kehittyneissä maissa, tutkijat sanoivat (Clin Oncol/R Coll Radiol/, 2004; 16:549-60).

 

Australialaiset tutkijat huomasivat myös, että nämä tutkimukset meikkasivat tai muuntelivat potilaiden eloonjäämisestä kertovaa tietoa. Tutkimuksissa hämärrettiin usein todellisia eloonjäämislukuja käyttämällä niiden sijaan epämääräisiä termejä kuten ”etenemisvapaa eloonjääminen”, ilman että kerrottiin kuinka kauan syöpä pysyi remissiossa (eli etenemättä). Näin esimerkiksi potilas, jonka syöpä oli ollut ”etenemisvapaa” vain muutaman kuukauden, julistettiin menestyksekkäästi hoidetuksi.

 

Sytostaattihoito voi yleisesti ottaen helpottaa pahimpia oireita ja olla hyvin tehokas joissakin harvoissa syöpätapauksissa, mutta yleisimmissä syövissä se on kaikkea muuta kuin elämän pelastaja, kuten lääketiede väittää, tutkijat sanovat.

 

Toronton yliopiston tutkijat analysoivat äskettäin 164 sytostaatteja koskevaa tutkimusta ja havaitsivat niissä huomattavan määrän ’hämäystä’ (spin) ja epärehellisyyttä, joilla haluttiin vähätellä lääkkeiden vaarallisia haittavaikutuksia ja jopa sivuuttaa ne. Kolme neljäsosaa tutkimuksista kaunisteli lääkkeiden haittavaikutuksia, ja tämä oli erityisen silmiinpistävää niissä tutkimuksissa, jotka totesivat hoidon tehokkaaksi. Todellinen riski/hyöty-kuva oli siis vääristynyt; jos todelliset haittavaikutukset olisi raportoitu, hyödyt olisivat olleet vähemmän houkuttelevia. Näin tutkimuksilla johdettiin harhaan sekä syöpälääkäreitä että potilaita.

 

Jos näistä tutkimuksista ja analyyseista todella on pääteltävä, että sytostaattihoitojen antama viiden vuoden eloonjäämisaika on vain kahden prosentin luokkaa, lääketieteen on aika astua ulos lääketeollisuuden varjosta ja alkaa tutkia itsenäisesti muita vaihtoehtoja. On myös selvä, että liikevoittoa tavoitteleva toimija, joka itse valitsee tutkimuskohteensa, sen tutkijat ja rahoittaa näiden työn, itse kontrolloi tutkimusta, sen tulosta ja mitä siitä kerrotaan (kaikki ilman ulkopuolista valvontaa), tuskin paljastaa ostavalle yleisölle kovin kielteisiä tietoja tuotteestaan. Lääketeollisuus on onnistunut hyvin, se on maailman eniten liikevoittoa tuottava teollisuudenala. Mutta miten on käynyt sairauden ja terveyden hoidon?

 

Lopuksi:

Miksi media on niin halukas palvelemaan lääketeollisuutta?

Sen jätän ajattelevan lukijan pohdittavaksi.

 

 

Elina Hytönen, huhtikuu 2013

 

Lähteet: WDDTY, News Focus, Go to jail – and don´t pass go – if you offer anything other than chemo, käännös, April 2013/ WDDTY, February 2013/WDDTY, March 2013/Sinikka Piippo, Luonnon lääkeyrtit, 3.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Murheita maidosta

 

Maidosta on tullut terveysriski.

Se aiheuttaa allergioita, limaisia infektioita ja astmaa, aknea, sydäntauteja, hedelmättömyyttä, diabetesta, syöpiä kuten eturauhasen ja munasarjojen syöpää ja on ilmeisesti osallisena autismissa ja skitsofreniassa.  Miten entisestä lasten terveyden pelastajasta on päädytty tähän?

 

 

Suomalaiset juovat eniten maitoa maailmassa, 129 litraa vuodessa kansalaista kohti.  Koska kaikki eivät sitä juo, toiset sitten sitäkin enemmän.  Maito on terveellistä, suomalaisille opetettiin jo siihen aikaan, kun maassa oli pienenkin torpan navetassa oma lehmä. Se oli nupopää, ja sen maito juotiin vastalypsettynä. Se oli hyvänmakuista ja kermaista ja monipuolisesti ravitsevaa.

 

Ajat muuttuivat.  Suomeen tuotiin uusia sarvipäitä, jalostettuja lehmärotuja, jotka lypsivät enemmän. Maitoa alettiin kerätä meijereihin, jotka pastöroivat sen mikrobien tuhoamiseksi. Myöhempänä keksintönä tuli maidon homogenointi, jolla estetään kerman kerääntyminen maitotölkin pintaan. Lehmien pidosta tuli kallista yrittämistä, ne eivät enää saaneet luontaisen tarpeensa mukaan vaeltaa haassa ruohoa syöden, vaan pääsivät enintään pellolle oleilemaan. Suurimman osan ajasta ne seisovat nykyään navetassa rivissä maitoa valmistaen, ravintonaan väkirehu. Valtavat utareet estäisivätkin enemmän vaeltamisen.

Nykyään vain yksi prosentti Suomen koko maitotuotannosta on enää peräisin lehmän alkuperäisroduista.

 

Maitoa muokataan

 

Maidon pastörointi oli tarpeen ennen sotia, jolloin ihmisten ja maidontuotannon hygienia oli alkeellista – tautien aiheuttajat tulivat siis maitoon ulkopuolelta, ei lehmästä itsestään. Pastöroinnilla  (nopea kuumennus ja jäähdytys) tuhottiin tuberkuloosibakteerit ja muut mikrobit. Esimerkiksi Turussa oli 20-luvulla paha lavantautiepidemia, jonka lähteeksi osoittautui lähistön suuri maitotila. Myöhemmin pastörointia jatkettiin, koska se paransi maidon säilyvyyttä.

 

Maidon kuumennus 72 asteeseen tuhoaa mikrobit, mutta samalla tuhoutuvat myös hyödylliset bakteerit (probiootit) ja ruoansulatusentsyymit, ne jotka mm. saavat maidon happanemaan. Maidon ruoansulatusentsyymit ovat vasikalle ja ihmisen lapselle tärkeitä, koska heillä ei vielä ole omia ruoansulatusentsyymejä. Siksi vauvat usein oksentavat, jos heille annetaan liian aikaisin pastöroitua lehmänmaitoa. Lehmänmaito on yleensä ensimmäinen vieras proteiini, joka pääsee lapsen elimistöön.

 

Homogenointi näyttää aiheuttavan vielä suurempia ongelmia.  Siinä maidon rasvapallot pilkotaan niin, että niiden mukana kulkevat proteiinimolekyylit pystyvät läpäisemään ruoansulatuskanavan seinämät ja pääsevät verenkiertoon. Samalla rasvan laatu huononee, kun se hapettuu.

 

Vauvojen ja pienten lasten suoliston seinämät ovat erityisen läpäiseviä, joten maidon haitta-aineet vaikuttavat heihin voimakkaasti. Maitoallergia, joka useimmiten on yhteydessä maidon proteiineihin, on meillä yleisin lasten allergia. Lasten vatsavaivat, ihottumat, toistuvat infektiot hengitysteissä ja korvissa ja astma kuuluvat tähän ”maitotautiin” (terveyshoitaja Raija Tukkisen, Lohjan terveyskeskus, antama termi), jonka lasketaan johtuvan etenkin maidon homogenoinnista. Joka 5. suomalaisella on laktoosi-intoleranssi, eli heidän elimistönsä ei pysty hajoittamaan maitosokeria; sekin johtuu pitkälti pastöroinnista ja homogenoinnista.

 

Maitoon päätyy myös kasvinsuojelu- ja tuhoeläinmyrkkyjen jäänteitä ja lehmille annettuja antibiootteja ja muita lääkkeitä. Runsas väkirehun käyttö huonontaa maidon rasvahappoja, soija ja vilja eivät kuulu lehmälle. Ruoho on maidon laadun kannalta paras lehmän ravinto.

 

Tyypillistä on, että maitotautia potevien lasten ja aikuisten vaivat katoavat, kun maito haetaan suoraan maitotilalta. Monilla auttaa jo kaupan luomumaitoon siirtyminen. Mutta aina ei auta puhtainkaan maitotilan raakamaito, ja silloin syynä voi olla lehmiemme maidon proteiinityyppi.

 

 

Väärä lehmärotu

 

Noin 5000 vuotta sitten nautojen maidon aminohappo proliini (tärkeä verisuonten, etenkin valtimoiden terveydelle, ehkäisee siten sydäntauteja) koki mutaation ja muuntui  histadiiniksi, joka tunnetaan myös nimellä beetakasomorfiini-7 (B-CM-7). Alkuperäisrotujen lehmien maidossa on vielä myös proliini mukana, ja tämä proteiinityyppi tunnetaan nimellä A2.  Monien jalostettujen rotujen kuten friisiläiset, Holstein ja Ayrshire  eli A1-lehmien maito  sisältää beetakasomorfiinia.  Lähes kaikki Suomen ja esim. USA:n lehmät ovat tätä jälkimmäistä proteiinityyppiä eli A1, joka on siis A2:n geneettinen muunnelma.

 

A1-lehmien maito on valitettavasti todellinen terveysriski. Lehmän beetakaseiini B-CM-7 on noin tuhat kertaa voimakkaampi narkoottinen aine kuin äidinmaidon beetakaseiiniproteiini. B-CM-7 on voimakas oksidantti ja toimii ihmisessä morfiinin tavoin. Se on yhdistetty autoimmuunisairauksiin, kuten 1-tyypin diabetekseen, jossa keho tuhoaa omia insuliinia tuottavia solujaan, sekä sydänsairauksiin ja mielenterveyden ongelmiin.  Uusseelantilaisen maatalousalan tutkijan, prof. Keith Woodfordin (kirja Devil in the Milk, Paholainen maidossa, 2007) mukaan A1-beetakaseiini  laukaisee lisäksi verisuonissa tulehdusreaktion, heikentää immuunivastetta ja aiheuttaa liiallista limanmuodostusta.

 

Uusseelantilaisessa tutkimuksissa tutkittiin hiirikokeilla maidon mahdollista osuutta ykköstyypin diabeteksen syntyyn  –  johon sairastutaan yleensä lapsena tai nuoruusiässä. Osalle hiiristä annettiin A1-maitoa, ja ryhmästä lähes puolet sairastui diabetekseen 8 kuukaudessa. A2-maitoa saaneista hiiristä yksikään ei sairastunut (M.Laugesen-R.Elliott, J NZ Med J 2003; 116:1168). Samat tutkijat vertailivat myös sydäntautitilastoja ja maidon kulutusta 20 maassa. Suurimmaksi A1-maidon kuluttajaksi  ja korkeimman sydäntautikuolleisuuden maaksi nousi Suomi.  Yhteys maidon ja sydäntautien välillä oli voimakkaampi miehillä kuin naisilla. Euroopan pohjoisosissa sydänsairaudet olivat tutkimuksen mukaan yleisempiä kuin Välimeren maissa, etenkin Ranskassa, jossa lehmät ovat valtaosin A2-tyyppiä.  Vertailu osoitti myös lasten ja nuorten diabeteksen (1-tyyppi) olevan yleisintä siellä, missä juodaan paljon A1-maitoa. Suomessa 1-tyypin diabetesta on suhteellisesti eniten maailmassa.

 

Tutkijoiden mukaan vertailu antaa vahvan näytön, että maissa joissa juodaan eniten A1-maitoa on myös eniten sydänsairauksia ja diabetesta.  Samoin on näyttöä, että maissa joissa lapset juovat paljon maitoa, diabeteksen riski on suurempi kuin muualla.

 

A1-maidon beetakasomorfiini  B-CM-7 ei yleensä pääse läpäisemään suoliston seinämiä, mutta pienillä lapsilla seinämät ovat läpäisevämpiä kuin aikuisilla. Kun pienet lapset tai lapset, joilla suolenseinämät ovat vaurioituneet, saavat lehmänmaitoa tai sitä sisältävää äidinmaidonkorviketta, maidon proteiinimolekyylit pääsevät verenkiertoon ja läpäisevät helposti myös veriaivoesteen (blood-brain-barrier eli BBB), aiheuttaen aivoissa vahvoja reaktioita (B-CM-7 on opiaatti!). Tätä pidetään osatekijänä imeväisikäisten ja pienten lasten neurologisissa häiriöissä, jotka johtavat autismiin ja skitsofreniaan. Rottakokeissa B-Cm-7:ää saaneet rotat tulivat ensin levottomiksi ja kiihtyneiksi, kohta apaattisiksi ja syrjään vetäytyviksi ja lopulta puolustautuivat aggressiivisesti, jos niitä lähestyttiin (Autism, 1999; 3: 85-95). Toinen tutkimus löysi korkeita kaseiinin vasta-ainepitoisuuksia 90 %:ssa autistisia potilaita ja 93 %:ssa skitsofreniapotilaita. Kun autistilapset pantiin gluteiinittomalle ja kaseiinittomalle ruokavaliolle, 81 %:lla ilmeni kolmen kuukauden sisällä kehitystä parempaan useimmissa käytösluokissa (Nutr Neurosci, 2000; 3: 57-72).

 

Lehmän insuliini

 

Maidon sisältämä lehmän insuliini on diabetekselle altistava tekijä.

Jo vuonna 2000 julkaistiin suomalainen tutkimus lehmänmaidon yhteydestä 1-tyypin diabeteksen syntyyn. Kohteena oli joukko vauvoja, joilla oli jo geneettisesti kohonnut riski sairastua diabetekseen. Osa lapsista sai lehmänmaitopohjaista äidinmaidonkorviketta, toinen osa hydrolysoitua kaseiinipohjaista korviketta.  Lisäksi molemmat ryhmät saivat rintamaitoa 6-8 kuukautta.  – Lapsilla, jotka saivat lehmänmaitopohjaista korviketta alle kolmen kuukauden ikäisinä, oli merkittävästi kohonnut T-solureaktio ja enemmän IgC-vasta-aineita lehmän insuliinille kuin toista korviketta saaneilla. Tutkijat päättelivät, että altistuminen vieraalle insuliinille on osallinen autoimmuuniprosessissa, joka johtaa diabetekseen. Toisin sanoen geneettisesti  altistuneilla lapsilla hyvin pienikin määrä lehmän insuliinia varhaisella iällä voi johtaa siihen, että elimistö ei enää siedä ihmisen insuliinia (Diabetes, 2000; 49: 1657-65).

 

Rasvaton maito on erehdys

 

Suomalaisten v.2011 käyttämästä maidosta oli kevytmaitoa noin puolet, rasvatonta maitoa noin 40 % ja loput 10 % täysmaitoa. Täysmaidon kulutus oli pienessä nousussa edellisvuoteen verrattuna, rasvattoman maidon kulutus vähän suuremmassa laskussa.  Voita kului noin 4 kiloa henkeä kohti.

 

Maitorasvassa eli kermassa on yli 400 rasvahappoa. Se on monipuolisesti ravitseva aine, eikä se ole maidossa sattumalta, vaan sillä on useita terveyttä edistäviä tehtäviä.

 

Suomalaiset on kuitenkin muiden länsimaiden ihmisten tavoin opetettu potemaan rasvakammoa, nimenomaan eläinrasvojen, joihin maitorasvakin kuuluu. Harhakäsitys näiden rasvojen haitallisuudesta perustuu  1950-luvulla kehitettyyn ”monipolvisten olettamusten ja yleistysten ketjuun, niin sanottuun rasvahypoteesiin, jota ei laajoista tutkimuksista huolimatta ole todistettu oikeaksi”, sanoo elintarvikekemian professori Kari Salminen maitorasvoja puolustavassa artikkelissa (HS, 2008). ”Se on edelleen sekoitus tosiasioita, puolitotuuksia ja lennokasta mielikuvitusta. Kaiken lisäksi se (hypoteesin pohjana oleva tutkimus) ei edes kohdistu juuri maitorasvaan vaan tiettyihin yksittäisiin rasvahappoihin.”

 

Rasvahypoteesi (tyydytetyt rasvat  > nostavat veren kolesterolipitoisuuksia  > aiheuttavat sydäntauteja) on 50-luvun jälkeen osoitettu kymmenissä tutkimuksissa vääräksi. Lääketeollisuus ja elintarviketeollisuus saivat kuitenkin siitä markkinaraon, joka on tuottanut runsaasti etenkin kolesterolilääkkeitä ja toisaalta miljoonia kevyttuotteita, kaikki kuluttajien pään ja terveyden menoksi. Ja kansantaloudelle se on käynyt hyvin kalliiksi.

 

Rasvaton maito on osa kevyttuotebuumia. Vuosikausia sitä on suositeltu ja markkinoitu terveysjuomana, jossa on kaikki maidon hyvä, ilman sitä pahaa eli rasvaa. Uudemmat tutkimukset osoittavat kuitenkin, että rasvattomasta maidosta saattaa olla enemmän haittaa kuin hyötyä ja että juuri rasvan poisto voi olla syy maidon haitalliseen, jopa toksiseen vaikutukseen.

 

Rasvaton maito syövän aiheuttajana

 

Vuonna 2007 ilmestyi kaksi tutkimusta, jotka osoittivat rasvattoman maitotuotteiden yhteyden eturauhassyöpään.  CLUE 2 –tutkimus koski 4000 miestä Marylandissa, ja sen mukaan  miehillä, jotka söivät viisi tai useamman annoksen maitotuotteita viikossa oli suurempi riski sairastua eturauhassyöpään kuin miehillä, jotka söivät yhden tai ei yhtään (Cancer Causes Control, 2007; 18: 41-50). Suomalaiseen ATBC-tutkimukseen osallistui 29,000 miestä, ja se osoitti, että mitä enemmän miehet söivät maitotuotteita, sitä korkeampi oli eturauhassyövän riski (Int  J Cancer; 2007). Näiden lisäksi, sekä ennen että jälkeen on ilmestynyt monia raportteja maitotuotteiden, etenkin maidon, ja syövän yhteydestä.

 

Aluksi syntipukiksi leimattiin totuttuun tapaan maidon tyydytetty rasva (Salud Publ Mex, 1997; 39: 298-309), mutta nyt on yhä enemmän todisteita päinvastaisesta: rasvan poistaminen maidosta voi olla syynä sen syöpää aiheuttaviin vaikutuksiin. Amerikkalainen 3600 miestä (seuranta-aika 10 vuotta) koskenut tutkimus sekä toinen, Harvard Physicians´Health Study, 20 000 miestä (seuranta-aika 11 vuotta) totesivat, että maitotuotteiden nauttimisesta johtuva eturauhassyöpien lisääntyminen liittyi nimenomaan kevytmaidon ja rasvattomien tuotteiden kulutukseen (yksi tai useampi annos päivässä)(Am J Clin Nutr, 2005; 81: 1147-54, Am J Clin Nutr, 2001; 74: 549-54). Samanlaiseen tulokseen tulivat  norjalainen tutkimus (25,000 miestä, Int J Cancer, l997; 73:634-8) sekä NASA:n  Langley Research Centerin analyysi, joka koski 41 maata (Altern Med Rev, 1999; 4: 162-9).

 

Rasvalla on maidossa tärkeä osa. Siinä on A- ja D-vitamiineja, jotka tarvitaan että kalsium ja maidon proteiini imeytyvät kunnolla. Ilman näitä rasvaliukoisia vitamiineja maidon kalsium ja proteiini voivat olla elimistölle haitallisia. Kalsiumin aineenvaihdunnan häiriintyminen on erityisen hankala juttu: se mm. ehkäisee kalsitrolin muodostumisen. Kalsitroli on  D-vitamiinin hormonaalinen muoto, jolla on syöpää ehkäisevä vaikutus eturauhasen soluihin. Täysmaidon D-vitamiini pystyy ilmeisesti hillitsemään kalsiumin syöpää edistävää vaikutusta, mutta kevytmaidossa tai rasvattomassa maidossa tämä suojaus puuttuu. Runsas kalsiumin nauttiminen ravintolisänä aiheuttaa tutkimusten mukaan saman ongelman, etenkin jos samalla juodaan kevyt- tai rasvatonta maitoa (Cancer Epidemiol Biomarkers Prev, 2006; 15: 203-10 sekä yllämainittu suomalainen tutkimus, Int J Cancer, 2007). Tutkimukset osoittavat myös, että vaikka kevytmaidon tai rasvattoman maidon juominen lisää eturauhassyövän riskiä, täysmaidon juominen ei sitä tee (Am J Clin nutr, 2005; 81, 1147-54, Am J Clin Nutr, 2001; 74: 549-54).

 

Rasvan poistaminen maidosta poistaa siitä samalla tärkeän syöpää vastaan suojaavan ainesosan, konjugoidun linolihapon (CLA), joka myös vaimentaa tulehduksia, edistää laihtumista, poistaa selluliittia, ehkäisee sydäntauteja, reumaa ja allergioita ja vahvistaa luustoa.  Sen on todettu vähentävän etenkin rintasyövän ja paksusuolensyövän soluja (laboratoriokokeet). Eräässä tutkimuksessa todettiin, että naisilla, jotka söivät neljä tai useamman annoksen täysrasvaisia maitotuotteita, todennäköisyys sairastua paksusuolen syöpään oli puolta pienempi kuin naisilla, jotka söivät niitä vain yhden annoksen päivässä; vähärasvaisilla maitotuotteilla ei ollut vaikutusta (Am J Clin Nutr, 2005; 82: 894-900).

 

CLA suojaa elimistöä lehmänmaidon karsinogeenisiltä kasvutekijöiltä, kuten insuliininkaltaiselta kasvutekijä-1:ltä (IGF-1). Tätä esiintyy luontaisesti sekä ihmisessä että lehmässä. Lehmiähän lypsetään sekä raskauden aikana että sen jälkeen, jolloin maidon kasvutekijät ovat korkeimmillaan, ja ne voivat aiheuttaa ihmisessä epänormaalin reaktion, kuten syövän. Useat tutkimukset ovat liittäneet kohonneet IGF-1-arvot ruoansulatuskanavan ja rintasyöpään (Int J Health Serv, 1996; 26: 173-85, Lancet, 1998; 351: 1993-6), keuhkosyöpään, lasten syöpiin, melanoomaan sekä haima- ja eturauhassyöpään (Ann NY Acad Sci, 1995; 766: 402-8, J Natl Cancer Inst, 2000; 92: 1910-7). Erityisen vahva oli yhteys eturauhassyöpään sekä munasarjasyöpään, josta alempana.

 

Ilmeistä on, että maito ilman luonnollista rasvaansa on syöpäriski, ja toisaalta mitä enemmän siinä on rasvaa, sitä suurempi on sen syövältä suojaava vaikutus.

 

Rasvaton maito aiheuttaa hedelmättömyyttä

 

Naiset ovat Suomessa todennäköisesti miehiä alttiimpia vähärasvaisten maitotuotteiden haitoille, he kun syövät niitä miehiä enemmän.

Vähärasvainen ruokavalio näyttää estävän munasolun irtoamisen, mikä aiheuttaa nk. anovulaarisen hedelmättömyyden. Amerikkalaisessa tutkimuksessa seurattiin 18.555 naista vuosina 1991-1999; naiset yrittivät tulla raskaaksi. Kävi ilmi, että naiset jotka söivät kaksi annosta tai enemmän vähärasvaisia maitotuotteita (kuten rasvatonta maitoa tai jugurttia) päivässä, lisäsivät anovulaarisen raskauden riskiä yli 85 % verrattuna niihin, jotka söivät vähemmän kuin yhden vähärasvaisen maitotuoteannoksen viikossa. Toisaalta, kun ruokavalioon lisättiin yksi annos täysmaitoa/päivä, hedelmättömyyden riski väheni yli 50 %. Tutkijat päättelivät, että on olemassa jokin munasarjoille elintärkeä ainesosa, joka vaatii rasvaa imeytyäkseen kunnolla (Hum Reprod, 2.2.2007).

 

Tämä saattaa selittää myös, miksi tutkimuksissa on todettu että vain vähärasvainen ja rasvaton maito – mutta ei täysmaito – lisäävät munasarjasyövän riskiä. Brigham and Women´s Hospital Nurses´ Health Study-tutkimuksessa (yli 80 000 naista) todettiin, että naisilla jotka joivat yhden tai useamman annoksen vähärasvaista tai rasvatonta maitoa päivässä oli 32 % suurempi riski sairastua mihin tahansa munasarjasyöpätyyppiin ja 69 % suurempi riski sairastua seroosiin munasarjasyöpään, joka on näistä syövistä yleisin – verrattuna naisiin, jotka joivat näitä maitoja kolme annosta tai vähemmän kuukaudessa (Int J Cancer, 2004; 110: 271-7). Useat luotettavat kohorttitutkimukset ovat osoittaneet saman: vähärasvainen maito, mutta ei täysmaito, yhdistyy kohonneeseen munasarjasyövän riskiin (Int J Cancer, 2006; 118: 431-41).

 

 

Aknea ja sydäntauteja

 

Suomessa on paljon nuoria, jotka eivät koskaan ole juoneet muuta kuin rasvatonta maitoa. Länsimaisen lääketieteen aknelääkkeillä on raskaita sivuvaikutuksia, joten on hyvä tietää, että ruokavalion muutos voi tuoda akneen ratkaisevan helpotuksen.

 

Edellä mainittu Nurses´ Health Study  osoitti, että teini-ikäisillä tytöillä, jotka söivät usein vähärasvaista tai rasvatonta maitoa ja raejuustoa, oli suurempi riski sairastua vakavaan, lääkehoitoa vaativaan akneen. Vahvin yhteys oli rasvattomalla maidolla, mikä sai tutkijat arvelemaan, että rasvanpoistoprosessi saattoi muuntaa maitoa niin, että se pahensi aknea. Syynä voivat olla maidossa tapahtuneet hormonitasapainon muutokset tai rasvattomiin maitotuotteisiin lisätyn maitoheran proteiinit (J Am Acad Dermatol, 2005; 52: 207-14).

 

Jo vuonna 1998 NASA:n tutkimuslaitoksessa tehtiin teki laaja, 32 maata käsittävän tilastollisen tutkimus ruokavalion osuudesta sepelvaltimotaudin (SVT) syntyyn. Tutkimus  havaitsi, että rasvaton maito oli merkittävin SVT:tä aiheuttava tekijä 45-vuotiailla ja sitä vanhemmilla miehillä ja 75-vuotiailla ja sitä vanhemmilla naisilla, merkittävämpi kuin mikään muu ruokavalion osa, tyydytetyt rasvat mukaan lukien. Selityksenä on, että rasvattomassa maidossa on hyvin vähän B-vitamiineja, mutta paljon proteiineja, ja elimistön ponnistukset kaiken proteiinin metaboloimiseksi ilman B-vitamiinien tukea johtaa homokysteiinin muodostumiseen – ja homokysteiini on tunnettu sydäntaudin riskitekijä.

 

2000-luvulla on ilmestynyt monia tutkimuksia, jotka osoittavat että maitorasva on joko neutraali tai hyväksi sydämen terveydelle, yhä useampi tutkimus jopa näyttää, että mitä enemmän maitorasvoja, sitä vähemmän sydäninfarkteja.  Koskaan ei ole itse asiassa tieteellisesti todistettu, että maitorasva olisi pahaksi sydämelle. Suomen sydän- ja verisuonitautikuolleisuus on Euroopan korkein, mutta rasvahappojen kulutus ja veren rasva-arvot ovat 50-luvulta perityn rasvahypoteesin mukaan kuitenkin lähes parhaat…mitä se kertoo? Rasvahypoteesi (joka tuomitsee tyydytetyt rasvat terveydelle haitallisina) on viallinen, ja siitä johdetut terveyssuositukset eivät tee terveeksi.

 

Maitoa on juotava että luusto vahvistuu – vai onko?

 

Maidossa on kalsiumia ja paljon proteiinia. Pitkään ajateltiin, että hyvin proteiinipitoinen ruokavalio johtaa kalsiumin katoon, koska munuaiset poistavat liikaa proteiinia raivatessaan myös kalsiumia virtsan mukana elimistöstä. Uudemmat tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että tilanne voi olla jopa päinvastoin: hyvin vähän eläinproteiinia ravinnossa edistää osteoporoosia. Esimerkiksi lihan syönnin kaksinkertaistaminen ja hiilihydraattien vähentäminen ei lisännyt kalsiumin poistumista virtsassa, vaan lisäsi luuston kasvutekijöitä veressä (J Bone Miner Res, 2000; 15: 2504-12, J Clin Endocrinol Metab, 2004; 89: 1164-73). (Tässä tutkimuksessa proteiinia edusti liha, mutta proteiinia saa myös vaikkapa kalasta ja kananmunasta.)

 

Luusta noin neljäsosa on vettä, noin 35 % kollageenia ja loput mineraaliaineita, pääasiassa kalsiumpitoista hydroksiapatiittia. Tämä luumassa tekee luun vahvaksi, kollageeni  tekee sen joustavaksi  – kun kollageeni on kunnossa, luu ei murru helposti. Luulla on vilkas aineenvaihdunta, ja sitä muodostuu koko ajan lisää ja myös koko ajan häviää. Kollageeni tarvitsee proteiinia ja C-vitamiinia, joka stimuloi kollageenin muodostusta. Silloin se toimii hyvin ja vangitsee kalsiumfosfaatteja luuston vahvistamiseksi.   Luusto tarvitsee siis proteiinia – mutta juuri oikeassa määrin, ei liikaa eikä liian vähän.

 

Maailmanlaajuisesti lääkärit kehottavat naisia syömään kalsiumtabletteja osteoporoosin ehkäisemiseksi; ne ovat esimerkiksi USA:ssa ostetuin lisäravinne. Mutta kalsiumiin keskittyminen voi olla vaarallista. Kalsiumin liikasaanti tekee luut koviksi ja hauraiksi. Kehitysmaissa, joissa kalsium saadaan etupäässä pavuista, vihanneksista ja viljasta (mukana pieni määrä lihaa), lonkkamurtumat ovat harvinaisia länsimaihin verrattuna. Liika kalsium ei päädy edes luihin, vaan kerääntyy minne tahansa pehmytkudoksiin, niveliin, verisuoniin, munuaisiin, lihaksiin ja aivoihin sekä edistää munuais- ja sappikivien muodostumista. Liika kalsium lisää myös sydänkohtauksia ja halvauksia keski-iän ohittaneilla naisilla (Nainggolan L., 2008: www.medscape.com/viewarticle/569160). Lihasten supistumiskyky on riippuvainen mineraalitasapainosta, ja kalsium on näistä mineraaleista yksi. Esimerkiksi sydänlihas supistuu kalsiumin ja natriumin (suolan) vaikutuksesta ja rentoutuu magnesiumin ja kaliumin avulla: jos kalsiumia (ja suolaa!) on liikaa muihin verrattuna, sykerytmi häiriintyy ja tuloksena voi olla sydämen rytmihäiriö, rintakipua, sydänkohtaus tai –sairaus. Liika kalsium luo suhteellista magnesiumin vähyyttä, mikä ylläpitää ja pahentaa häiriötä.

 

Kalsium ei imeydy kunnolla ilman magnesiumia ja D-vitamiinia (eikä maidosta puheen ollen ilman maidon rasvaa). Luusto tarvitsee lisäksi mangaania, sinkkiä, kuparia, piitä, booria, C-, K- ja B-vitamiineja ja foolihappoa sekä yleensä proteiineja. Magnesium on ilmeisesti luustolle vähintään yhtä tärkeä kuin kalsium. Jokainen ylimääräinen 100 mg magnesiumia vuorokaudessa lisää luuston tiheyttä 2 %.

 

Mitä voi tehdä

 

Rasvattomia maitotuotteita on kohtalaisen helppo välttää. A1-tyypin maidon välttäminen Suomessa vaatii jo enemmän: siirtymistä vuohen tai  lampaan maitoon  ja niistä tehtyihin juustoihin ym. (ne ovat tyyppiä A2) ja esimerkiksi ranskalaisiin maitotuotteisiin ja juustoon. Ranska on nimittäin hylännyt A1-tyypin maidon ja muuttanut lehmäkannan A2-tyyppiseksi. Sama prosessi on ainakin alkanut Uudessa Seelannissa, missä on jo myynnissä A2-maitoa. Proteiinityypin vaihtaminen edellyttää lehmien hedelmöittämistä puhtaasti A2-tyyppisellä siemennesteellä, jolloin lehmien vasikat alkavat tuottaa A2-maitoa.

Mikään ei estä Suomea ryhtymästä tähän jalostustyöhön. Se olisi suuri etu terveydellemme.

Tuloksia odotellessa meille pitää ruveta tuomaan ulkomailta A2-maitoa sitä haluaville, tuodaanhan meille jo nyt muutenkin maitoa. Purkkiin vain merkintä A2.

Ja jos tarjolla on vain huonoa maitoa, parempi olla kokonaan juomatta sitä.

 

Homogenointi on pelkkää kosmetiikkaa, sillä ei paranneta maitoa millään tavalla. Se tuo mukanaan vain terveyshaittoja. Homogenointi voitaisiin lopettaa vaikka tänä päivänä.

 

Pastöroinnin tarpeellisuus nykyaikana on kyseenalaista. Ihmisten, navettojen ja maidon kuljetusten ja säilytyksen hygieenisyys on korkealla tasolla – saksalaisen tutkimuksen mukaan suomalainen raakamaito on EU:n puhtainta.

 

Vain laktoosittomia, rasvattomia ja hyla-maitotuotteita valmistava teollisuus saattaisi pahastua näistä uudistuksista, sillä nämä ”terveysvaikutteiset” tuotteet ovat niille kannattavaa liiketoimintaa.

 

Elina Hytönen, 2013

 

Lähteet

WDDTY-lehti 12/2000, 4/2007, 9/2007, 6/2009, 9/2009, www.healthnz.co.nz/milk.htm (BCM 7 in the milk we drink),  www.tritolonen.fi, HS 2.12. 2007, 16.12.2007 ja 15.6.2008, Hbl 11.1.2013, Pilattu maito, tv-dokumentti, TV 2 21.2.2013, IL 22.2.2013, Wikipedia.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Fluorilla tyhmäksi

 

 

Fluori on myrkyllistä lasten aivoille, ja mitä enemmän fluoria, sitä alempi ÄO.

Näin toteaa tuore ja tähän asti laajin tutkimus fluorin vaikutuksista lasten ja nuorten älykkyyteen.

 

Tutkimuksen ovat tehneet yhdessä Harvard School of Public Health ja Senyangin lääketieteellinen yliopisto, Kiina (http://dx.doi.org/10.1289/3hp/1104912). Siinä tutkittiin juomaveden fluorauksen ja hiilenpoltosta erittyvän fluorin vaikutuksia lasten aivojen kehittymiseen analysoimalla 27 aiheeseen liittyvää tutkimusta. Juomaveden osuuteen keskittyvä aineisto paljasti, että niillä Kiinan alueilla, joissa juomaveden fluoripitoisuus on korkea, lasten älykkyysosamäärät ovat merkittävästi matalampia kuin alhaisten fluoripitoisuuksien alueilla.

 

Kiinassa lapset voivat altistua suurillekin fluorimäärille. Vuonna 2008 Kiinan terveysministeriö kertoi, että fluoroosi eli fluorin liikasaanti, joka aiheuttaa ensin hampaiden laikkuuntumista mutta myös luuston oireita, kuten selkäkipua, niveltulehduksia ja osteoporoosia sekä iäkkäillä ihmisillä lonkkamurtumia, on yleistä maan 28 provinssissa (92 miljoonaa asukasta).  Viranomaiset ja hammaslääketieteen edustajat ovat kauan suositelleet suurten fluorimäärien välttämistä juomavedessä ja esimerkiksi hammastahnoissa; tällöin on ajateltu että yli 2 ppm (”parts per million”) juomavedessä voi aiheuttaa laikulliset hampaat ja yli 8 ppm luuston häiriöitä ja sisäelinten sairauksia. Vuonna 2004 Euroopan Unioni sääti juomaveden sallitun fluorimäärän 1,5 milligrammaan litraa kohti.

 

Kiinalaisissa tutkimuksissa  kuitenkin todettiin, että hyvin pienetkin määrät fluoria (0,24 – 2,84 mg/l, mitä esimerkiksi USA:ssa ja Englannissa pidetään turvallisena) aiheuttivat huomattavia kielteisiä vaikutuksia lasten älykkyyteen (J Haz Mat, 2011; 186: 1942-6). Lapset ovat erityisen alttiita fluorin vaikutuksille, he ovat kooltaan pieniä ja heidän aivonsa ovat vasta kehittymässä. Lisäksi fluorilla, kuten muilla neurotoksiineilla esimerkiksi lyijyllä ja elohopealla,  on taipumus kertyä kudoksiin. Lapsilla vain 10 nmol/l:n lyijy- tai elohopeapitoisuus veressä aiheuttaa jo vaurioita; nykyinen ”turvallinen” fluorinsaanti johtaa samojen tutkimusten mukaan yli 1000-kertaiseen fluorimäärään veressä.

 

Suomessa kuten monessa muussa Euroopan maassa fluoria ei lisätä juomaveteen. Suomessa on kuitenkin alueita, joissa pohjavesi sisältää luonnollista kalsiumfluoria korkeahkoja määriä. Tämä fluori on vähemmän myrkyllistä kuin hammastahnojen natriumfluori (alumiiniteollisuuden jäte) tai veteen lisättävät hydrofluoropiihappo tai silikofluori (lannoite- ja lasiteollisuuden jätteitä).  Mutta kun luonnosta tuleva fluori liitetään hammashygienian fluoreihin – tahnat, hammaslangat, suuvedet, fluoritabletit joita annetaan lapsille että hampaat vahvistuvat, hammaslääkärin antamat lisäfluoraukset – ja muihin fluorin lähteisiin –  ruokasuola, lihaliemijauhe, perunasosejauhe, vehnäleseet, vehnäleipä, erilaiset limut jne. (Kelan lista vuodelta 1993) ja esimerkiksi lääkkeisiin – fluorinsaanti voi nousta moninkertaisesti yli ”sallitun” määrän.

 

Fluorin pieni fluoriini-ioni on hyvin ärhäkkä ja pystyy tunkeutumaan kehon jokaiseen soluun (GL Walbott et al., Fluoride: The Great Dilemma, 1978).

Fluori näyttää tähtäävän aivoissa erityisesti hippokampukseen, joka on osa limbistä järjestelmää ja säätelee oppimista ja muistia. Hippokampuksen vaurioituminen vahingoittaa ns. väliaikaista muistia, jolloin ihminen ei esimerkiksi muista mitä hän juuri oli tekemässä tai missä hän on. Jo hyvin pienet määrät fluoria aiheuttavat hippokampuksessa ja muualla aivoissa muutoksia, ja lapsilla näin tapahtuu vielä pienemmillä määrillä kuin aikuisilla. Muutokset ilmenevät juuri ÄO:n alenemisena, oppimisvaikeuksina, ylivilkkautena ja muina käytöshäiriöinä ja motorisina häiriöinä, kuten spasmeina ja liikkeiden dysfunktiona (Townsend Letter for Doctors, 1996). Päänsäryt, huimaus, näköhäiriöt, heikko keskittymiskyky, ajattelun huono koordinointi ja heikentynyt kirjoituskyky ovat muita fluorin aiheuttamia ongelmia.

 

Fluori edistää alumiinin ja lyijyn imeytymistä aivoihin. Tämä on todettu mm. USA:n alueilla, joissa veteen on lisätty silikofluoria. Lyijy haittaa aivojen välittäjäaineiden kuten dopamiinin ja serotoniinin tuotantoa; ne taas ovat tärkeitä väkivaltaisen, aggressiivisen ja autistisen käyttäytymisen ehkäisijöitä. Silikofluorilla terästettyä vettä on voinut juoda vsta 1954 sellaisissa paikoissa kuin Paducah, Kentucky, ja Fayetteville, Tennessee, jotka runsas vuosikymmen sitten nousivat otsikoihin traagisten kouluampumakohtausten vuoksi. Silikofluori-lyijy-väkivalta-ketjun olemassaolon vahvisti myös tilastollinen tutkimus, jossa vertailtiin 25 Massachusettsin ja 129 Georgian kunnan asukkaita muuhun väestöön. Näissä kunnissa ihmisten veren lyijypitoisuus oli korkeampi kuin muualla, ja vastaavasti niissä tehtiin myös väkivaltarikoksia muita enemmän. Tämä yhteys on havaittu myös Englannissa.

Fluorin yhteys lasten käytöshäiriöiden lisääntymiseen on todettu useassa tutkimuksessa. Prof. Roger Masters raportoi  konferenssissa 1998 (Washington) tutkimuksesta, joka koski 280 000 lasta Massachusettsissa. Siinä todettiin yhteys veden silikofluorauksen, lasten veren lyijypitoisuuden ja käytöshäiriöiden välillä. Samassa konferenssissa tri Phyllis Mullinix selosti tutkimusta, jossa leukemian hoitoon käytettiin kahta kortisonia; toisessa näistä oli fluoriatomi ja se aiheutti lapsissa ylivilkkautta, toinen ei.

 

Fluori siirtyy äidistä kohdun kautta sikiöön ja vaikuttaa lapsen kehittyvään keskushermostoon. Sikiön aivojen ja älykkyyden vaurioituminen tapahtuu jo hyvin pienillä määrillä fluoria – määrillä jotka eivät ole äidille haitallisia (Am J Med, 1982; 3: 227-36). Vauriot voivat jäädä pysyviksi.

 

Fluorin aiheuttamia oireita lapsilla ja aikuisilla ovat mahakipu, pahoinvointi, oksennus, vatsan turvotus, ripuli, ummetus, suun tulehdukset, periodontiittikin. Koska fluori kertyy myös sisäelimiin ja rauhasiin, se voi aiheuttaa allergioita, yskää, astmaa, emfysemaa, sydämen rytmihäiriöitä, sydäntautia, univaikeuksia, huimausta, ihottumia, reumaattisia kipuja, väsymystä ja uupumusta, kilpirauhasen häiriöitä, etenkin vajaatoimintaa,  aineenvaihdunnan hidastumista ja painonnousua, virtsaamisongelmia,  tinnitusta, suusyöpää ja luusyöpää.  Michiganin Grand Rapidsissa aloitettiin veden fluoraus jo 1940-luvulla. Kun viisi vuotta oli kulunut, alueen sydäntautikuolemat olivat lähes kaksinkertaistuneet, myös kuolleisuus syöpään ja diabetekseen oli huomattavasti lisääntynyt muihin alueisiin verrattuna. Japanilainen tutkimus (1995) osoitti myös suoran yhteyden sydänvaurioiden ja hampaiden fluoroosin välillä lapsilla, jotka joivat fluorisoitua vettä (taso 0,5 – 6,2 ppm).

Vuoden 2008 alussa 900 lääkäriä, hammaslääkäriä ja ympäristötieteilijää vaati Yhdysvaltain kongressia lopettamaan veden fluorisoinnin fluorin suurten terveysriskien vuoksi. Luiden, hampaiden, munuaisten ja aivojen lisäksi fluori vaurioittaa jo hyvin pieninä määrinä kilpirauhasta. Vaarassa ovat etenkin jodin puutosta potevat. Kilpirauhashormonin vähyystila lisää sydäntaudin ja masennuksen riskiä ja raskaana olevilla vaikuttaa sikiön älykkyyttä alentavasti (Townsend Letter, 2008; 1 February: 26).

 

Niin paljon myrkkyä

– ja vain siksi että hampaat pysyisivät ehjinä. Mutta onko siitä edes hyötyä?

 

Fluori ei ole ravintolisä. Ei ole sairautta tai vaivaa – ei edes hammaskariesta – joka johtuisi fluorin ”puutoksesta”.

Edes fluorin tehokkuutta hampaiden reikiintymisen ehkäisijänä ei ole voitu pitävästi todistaa. Amerikassa, Kanadassa ja Uudessa Seelannissa tehdyt tutkimukset osoittavat, ettei fluoratun veden ja fluoraamattoman veden alueiden kariestapausten määrissä ole eroa (Fluoride, 1990). Suuri virallinen tutkimus USA:ssa tästä aiheesta (yli 39,000 lasta) ei  paljastanut mitään eroa fluorattujen ja fluoraamattomien alueiden kariestapausten välillä (J Dent Res, 1990; 69: 7234-7).  Joidenkin tutkimusten mukaan lasten kariesta jopa esiintyy vähemmän alueilla, joissa vettä ei fluorata tai fluorataan hyvin vähän (J Can Dent Assoc, 1987, Am J Phys Anthropol, 1989). Irlannissa veden fluoraus ei ole vähentänyt hammasmätää: tutkimuksessa kolmella lapsella neljästä oli hammasmätää 15.ikävuoteen mennessä, ja 40%:lla oli merkkejä fluoroosista (www.irishhealth.com/?level=4&id=10408). Amerikan hammaslääkärien yhdistys American Dental Association varoitti pikkulasten äitejä valmistamasta näille ruokaa fluorattuun veteen, koska se voi haitata lasten hampaiden kehittymistä (BMJ, 2007; 335: 699-708).

 

Käsitys fluorista on viranomaistasolla muuttumassa kriittisemmäksi. Vuonna 2010 Euroopan komission alainen Scientific Committee on Health and Environmental Risks (SCHER, Terveys- ja ympäristöriskien tieteellinen komitea) kuuli tiedemiesten ja johtavien terveys- ja ympäristöasiantuntijoiden ryhmää juomaveden fluoraamisen vaaroista. Ryhmä varoitti, että juomaveden fluoraaminen vahingoittaa hampaita sekä aivoja, munuaisia, kilpirauhasen toimintaa ja hormonitasapainoa. SCHER on todennut, että veden fluoraus on ”alkeellinen ja varsin tehoton hoitotapa hammaskarieksen ehkäisemiseksi” (VOICE: September 2010; http://voiceireland.org/general-news/eu-commision-hearing-exposes-fatal-flaws-in-water-fluoridation/). USA:n terveysministeriö  on alentamassa juomaveden sallittua fluoripitoisuutta  4 mg:sta  0,7 mg:aan litraa kohti, mikä osoittaa huomattavaa asennemuutosta viranomaiselta, joka tähän asti on pitänyt fluorin varsin korkeaa saantia vaarattomana ja terveyttä edistävänä (USA:ssa veden fluorausta esiintyy joissakin osavaltioissa).

 

Hammastahnoissa on fluoria keskimäärin 1,000 – 1,500 ppm. Fluorin välttäminen on hammastahnan kohdalla helppoa. Voi mennä luontaistuotekauppaan ja ostaa fluoritonta hammastahnaa tai vain harjata hampaat hyvin, ilman hammastahnaa, mikä riittää hyvin. Lisäpuhdistuksen voi tehdä fluorittomalla hammastikulla. Jos on aivan pakko käyttää tahnaa, on vartioitava vieressä, ettei lapsi niele sitä. Se voi olla vaikea tavoite. Tutkimus vuodelta 1999 (Englanti) osoitti, että lapset nielevät hammastahnaa keskimäärin 0,42 mg per harjaus (Br Dent J, 1999; 186:460-2). Nielemishalua kiihotetaan lisäämällä tahnoihin karkkimaisia makuja.

 

Odottavien äitien on tärkeää välttää kaikkea fluoria mahdollisimman tarkkaan.  Tämä koskee tietysti myös fluoripitoisia lääkkeitä. Ne tunnistaa useimmiten kirjainyhdistelmässä FLU vaikuttavan aineen nimessä. Ja muuten reikiintymistä vältetään harjauksen lisäksi syömällä täysipainoista ruokaa – ei valkoista sokeria eikä valkoisia vehnäjauhoja, vaan täysjyväpuuroa ja –leipää, voita, oliiviöljyä ja monipuolisesti vihanneksia (mieluummin kypsytettyjä), kalaa ja jonkin verran lihaa. Ei mikroaterioita. Tuontihedelmiä kannattaa välttää.

 

Lähteet: What Doctors Don´t Tell You –lehti, maaliskuu 1999, heinäkuu 2000, elokuu 2006, joulukuu 1998, kesäkuu 1998, lokakuu 2002, tammikuu, joulukuu 2007, huhtikuu 2008, marraskuu 2010, lokakuu 2012, ARNTRA – The Arthritis and Rheumatism Natural Therapy Research Association, Newsletter, summer 1999, Aliments naturels, dents saines, M-H Béguin, Sveitsi, 1979

 

Elina Hytönen, 2013

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Uusimpien tutkimusten mukaan ASPARTAAMI TEKEE SAIRAAKSI

Aspartaamin ja muiden keinotekoisten makeutteiden käyttö on yhä yleisempää.  Yli 25 % valmisruoista, juomista ja makeisista sisältää jotain keinotekoista makeaa makua. Näin on ainakin USA:ssa, jossa   tunnetaan uusi kansantauti  ASD – Artificial Sweetener Disease eli  keinotekoisten makeutteiden sairaus. Koska aspartaami, E-koodi 951, on näiden lisäaineiden ykkönen, käytetyin ja ilmeisesti eniten oireita antava, tautia on myös sanottu aspartaamisairaudeksi.

 

Aspartaamisairaus on osa ns. amerikkalaista paradoksia: amerikkalaiset syövät kaikista maailman kansoista eniten kevyttuotteita – sekä kevytrasvaisia että kevytmakeita – ja ovat maailman ylipainoisin kansakunta. Uudemmat tutkimukset ovatkin osoittaneet, että aito, käsittelemätön rasva ei tee lihavaksi ja toisaalta kevytmakea ei laihduta.

Päinvastoin, on käynyt kiistatta ilmi, että keinotekoiset makeutteet lihottavat. Lihominen on yksi ASD:n oire.

 

Miksi aspartaami lihottaa?

Vaikuttaa siltä, että aspartaami häiritsee aivojen sitä osaa, joka päättelee että nyt on syöty tarpeeksi. Aivot ja koko keho käyttävät normaalisti ravinnon makeutta ja tiettyä tukevuutta informaationa, jonka pohjalta ne arvioivat milloin keho on saanut riittävästi kaloreita. Aspartaami ja muutamat muut keinotekoiset makeutteet häiritsevät tätä itsesäätelyn mekanismia niin, että nyt riittää -viesti myöhästyy tai heikkenee (Purdue University, Indiana, Int J Obes Relat Metab Disord, 2004; 28: 933-5). Rottakokeissa sakariinia saaneet rotat söivät enemmän kaloreita kuin sokeria saaneet ja lihoivat tietysti enemmän (yli 25% enemmän!). Toisessa kokeessa 10 päivää makeutetta saaneet rotat hotkivat saannin jälkeenkin ruokaa huomattavasti enemmän kuin verrokkirotat, ennen kuin tunsivat olevansa kylläisiä.

Sakariinia saaneet rotat kuluttivat myös heikommin saamaansa energiaa, mikä lihottaa. Sekin säätelymekanismi näytti häiriintyneen.

 

Toisessa tutkimuksessa seurattiin lähes 2000 koehenkilöä 8 vuoden ajan.  Tutkimuksen alussa kaikki olivat normaalipainoisia, mutta sen lopussa kolmannes oli tullut ylipainoiseksi. Tämä kolmannes oli juonut kevytlimuja – sen sijaan loput jotka joivat kaloripitoisuudeltaan paljon tuhdimpia sokerilimuja eivät lihoneet. ”Lihomisen riski kasvaa 41% joka pullolta tai tölkiltä, jonka henkilö päivittäin juo kevytvirvoitusjuomia”, totesi tutkimuksen johtaja Sharon Fowler (Texasin Yliopisto; American Diabetes Association, San Diegon kokous, 2005, Abstract 1058-P).

 

Aspartaamilla hankittu lihominen muuntuu helposti metaboliseksi syndroomaksi (X-syndrooma), joka altistaa ihmisen sydäntaudeille. X-syndrooman oireita ovat kohonnut verenpaine, laaja  vyötärönmitta, orastava diabetes ja korkea veren triglyseridipitoisuus.  Vain yksi kevytvirvoitusjuoma päivässä kohottaa metabolisen syndrooman riskiä 34% (10 000 amerikkalaista koskenut tutkimus, Circulation, 2008; 117: 754-61).

 

Halvauksia ja sydänkohtauksia

Keinomakeutteet voivat aiheuttaa halvauksia ja sydänkohtauksia, kun niitä nautitaan säännöllisesti ja suurempia määriä kuten kevytvirvoitusjuomissa, todetaan tuoreessa tutkimuksessa (J Gen Intern Med, 2012; doi: 10.1007/s11606-011-1968-2 sekä  American Heart Association and American Stroke Association International Stroke Conference, February 9-10, 2011, in Los Angeles, CA).

Kevytvirvoitusjuomat lisäävät halvauksen ja sydänkohtauksen riskiä 43 % henkilöillä, jotka juovat niitä lähes joka päivä eli ainakin kuusi pulloa viikossa, verrattuna henkilöön joka ei juo niitä koskaan, sanovat Miamin yliopiston tutkijat. Pullo kerran kuukaudessa tuskin nostaa riskiä. Tulokset perustuivat  tutkijoiden analyysiin Columbia Universityn (New York City) suorittamasta tutkimuksesta, jossa  2564 henkilöä seurattiin 10 vuoden ajan.

 

Halvaantumisen vaaraa lisää cola-juomien aiheuttama veren kaliumin romahtaminen, mikä johtaa lihasheikkouteen ja sydänongelmiin (sydänkin on lihas). Potilaat toipuivat täysin, kun lakkasivat juomasta cola-juomia ja saivat kaliumia lisäravinteena (Int J Clin Pract, 2009, 63: 900-2; doi:10.1111/j.1742-1241.2009). Uutisessa ei kerrota, sisälsivätkö juomat makeutteita.

 

Sydänkohtauksen ja halvauksen vaaraa lisäävät myös energiajuomat, jo sellaisenaan ja etenkin kun ne sisältävät keinomakeutteita, yleensä aspartaamia . Australiassa tutkijat havaitsivat, että vain yksi tällainen 250 ml:n Red Bull -tölkki lisäsi verihiutaleiden yhteentakertuvuutta ja kohotti siten verihyytymien riskiä (Heart Lung Circ, 2008; 17 (suppl 3): S23-4).

 

”Vain tunti tölkin juomisen jälkeen koehenkilöiden sydän- ja verenkiertojärjestelmä ei enää ollut normaali, vaan samanlainen kuin sydän- ja verenkiertosairauksia potevalla.” Tutkijat varoittivat, ettei kenenkään jolla on sydämeen liittyviä ongelmia pitäisi juoda energiajuomia, koska sillä voi olla kohtalokkaat seuraukset.

 

Varoitus koskee toisten tutkimusten mukaan myös kohonnutta verenpainetta sairastavia. Lisäksi saksalaiset tutkijat ovat listanneet energiajuomien käyttäjillä sydämen rytmihäiriöitä, kouristuksia, munuaisten toiminnan pettämistä ja kuolemantapauksia (www.bfr.bund.de/cm/245/new_human_data_on_the_assessment_of_energy_drinks.pdf).

 

Paljon oireita

Vuonna 1993 USA:n vapaan tiedonlevittämisen laki (Freedom of Information Act) pakotti maan  elintarvikeviraston (FDA)  julkaisemaan  aspartaamin aiheuttamien sivuvaikutusten koko listan, jossa oli yli 10.000:n kansalaisen valittamia oireita. Seuraavana vuonna yli 75% kaikista FDA:n tulleista, ruoka-aineita koskevista valituksista koski juuri aspartaamia, ja vuoteen 1997 peräti 7.300 amerikkalaista oli valittanut FDA:lle vakavista reaktioista, joista osa johti kuolemaan.

 

FDA:n listaamia oireita (1993) tavallisuusjärjestyksessä olivat päänsärky, pyörrytys ja huono tasapaino, mielialan heittelyt, oksennus ja pahoinvointi, vatsakipu, nielemiskipu, näköhäiriöt, ripuli, kouristukset ja epileptiset kohtaukset, muistin heikkeneminen (tavallinen myrkytysoire), väsymys ja heikotus, muut neurologiset oireet, ihottuma, unihäiriöt ja unettomuus, nokkosrokko ja muut allergiset reaktiot, sydämen rytmihäiriöt (etenkin sykkeen kiivastuminen on tavallista), kutina, tuntoaistin häiriöt (raajojen puutuminen, pistely), paikallinen turvotus, hengenahdistus, suun aistimusten muutokset, kuukautiskrampit ja muut kuukautisongelmat ja hiusten lähtö.

 

Pitempään aspartaamin käyttöön liittyviä oireita ovat krooninen väsymys, sekavuus, vapina, sammaltava puhe, migreenit, depressio, ärtymys, paniikkihäiriöt (tavallinen aspartaamimyrkytyksen oire), selvät persoonallisuuden muutokset, fobiat eli pelot, astma, rintakivut, korkea verenpaine, impotenssi ja muut seksuaaliset ongelmat, kirvelevä virtsa  ja muut virtsaamisongelmat, yletön jano ja yletön nälkä, tiettyjen ruoka-aineiden himo, lihominen,  turpoaminen (nesteen kertyminen), tulehdusalttius, nivelkivut, verensokerin heittely (mahdollinen diabeteksen esiaste, diabeetikoilla taas vaikeuttaa sairauden hallintaa), kilpirauhasongelmat, aivokasvaimet, sydänkohtaukset, halvaukset, kuolema.

 

Aspartaamisairaus matkii seuraavia sairauksia tai aiheuttaa niitä: fibromyalgia (pehmytkudosreuma; aspartaamin ja natriumglutamaatin, jotka molemmat ovat eksitotoksiineja, on todettu aiheuttavan sitä), MS-tauti (USA:ssa on ihmetelty uutta MS-tautiepidemiaa, joka reagoi huonosti lääkkeisiin, mutta paranee kun aspartaami jätetään pois), Parkinsonin tauti, lupus (tämä tulehdustauti ei parane, vaikka keinomakeutteet jätettäisiin), diabetes ja sen komplikaatiot, kemiallinen liikaherkkyys, epilepsia, alzheimer, krooninen väsymyssyndrooma, ADD ja ADHD, lymfooma ja useat muut syövät.

 

Aspartaami aivotuholaisena

Aspartaami hajoaa elimistössä  fenyylialaniiniksi, asparagiinihapoksi ja metanoliksi . Näitä esiintyy myös luonnonmukaisina, joten aspartaamikin on elintarviketeollisuuden ja viranomaisten mukaan luonnollinen aine ja vaarallinen vain niille harvoille, jotka sairastavat fenyyliketonuriaa. Siksi aspartaamista on mainittava tuoteselosteissa joko sen omalla nimella tai koodinimella E951 tai maininnalla ”sisältää fenyylialaniinin lähteen”.

 

Aspartaami on kuitenkin synteettinen valmiste eikä näytä käyttäytyvän elimistössä kuten luonnonmukaiset aineet.

 

Erityisesti tutkijoita ovat huolestuttaneet aspartaamin ainesosa fenyylialaniini, jonka tiedetään suurempina annoksina vahingoittavan aivoja. Metanoli hapettuu formaldehydiksi, tunnetuksi karsinogeeniksi, kun lämpötila saavuttaa 30 astetta. Se on voimakas myrkky, joka jo pieninä annoksina voi aiheuttaa geneettisiä ja immuunijärjestelmän vaurioita. Formaldehydi muuntuu edelleen muurahaishapoksi, joka aiheuttaa aivoverisuonten laajentumista ja estää kudosten hapensaantia. Asparagiinihappo on korkeina pitoisuuksina neurotoksinen, kuten natriumglutamaattikin, se aiheuttaa hermosolujen tuhoutumista ylikiihottamalla niitä (eksitotoksisuus). Aspartaamin neurotoksiinit pystyvät läpäisemään aivoveri-esteen ja tunkeutumaan aivoihin.

 

Tutkimusaineistosta iso osa on hankittu rottakokeilla, koska aspartaami käyttäytyy rottien aineenvaihdunnassa hyvin samalla tavoin kuin ihmisessä. Rottien aivoissa aspartaami ehkäisee neuriittien (hermosolujen viejähaarojen) kasvua jo hyvin pieninä annoksina (Toxicol Sci, 2006; 90: 178-87). Toksiset vaikutukset pahenevat, jos mukana on muita lisäaineita, kuten elintarvikevärejä.  Formaldehydin on puolestaan todettu annos annokselta kerääntyvän soluihin, missä se aiheuttaa reaktioita solun proteiineissa ja DNA:ssa, mikä neurologi Russell Blaylockin mukaan ennakoi ”vakavia seuraamuksia niille, jotka nauttivat dieettijuomia ja  –eineksiä  päivittäin” (kommentti koski tutkimusta Trocho et al.,Formaldehyde Derived from Dietary Aspartame Vinds to Tissue Components in vivo, Life Sciences, 1998). Aspartaami luo elimistössä hajotessaan suuria määriä vapaita radikaaleja; ne taas kiihdyttävät aivoissa hermosolujen tuhoutumista (Toxicology, 2005; 210(2-3):235-45).

 

Aspartaami  aiheuttaa kognitiivisten kykyjen heikkenemistä , mielialan häiriöitä  ja aivoihin liittyviä sairauksia. Näitä ovat:

¤ oppimiskyvyn ja muistin heikkeneminen (erityisesti pitkäaikainen muisti), alzheimer, ADHD

Aspartaamin vaikutuksista lapsiin: ole hyvä ja katso edellinen artikkelini aspartaamista näillä kotisivuilla.

 

¤ masennus, kahdensuuntainen mielialahäiriö, paniikkihäiriöt, ahdistuneisuus ja väkivaltainen käytös

Eräässä kaksoissokkokokeessa selvitettiin aspartaamin vaikutusta mielentilaan antamalla koehenkilöille, joista puolet oli masentuneita,  30 mg/painokiloa kohti aspartaamia päivässä viikon ajan; masentuneiden henkilöiden reaktiot aspartaamiin olivat niin vaikeita, että koe oli keskeytettävä (Biol Psychiatry, 1993; 34: 13-7). Tutkijoiden mukaan masentuneet ovat erityisen herkkiä aspartaamin vaikutuksille ja heidän pitäisi välttää sen käyttöä.

 

Nykyään voimakkaasti lisääntyneet nuorison neurologiset ja käytöshäiriöt voivat tutkijoiden mielestä johtua pitkälti aspartaamin suorista ja epäsuorista vaikutuksista aivoihin ja keskushermostoon (Psychol Today, 2001; 34:20).

 

¤  epileptiset kohtaukset, aivokasvaimet (ja tietyt sairaudet, katso yllä)

Aspartaami  lisää epilepsiaa sairastavien kohtauksia ja pidentää niitä (Med Pregl, 2003; 56 Suppl 1: 27-9). Se voi aiheuttaa näitä kohtauksia myös henkilöille, joilla ei ole epilepsiaa (Eur J Emerg Med, 2008; 15: 51).

 

Aspartaami  oli USA:ssa  v.1974 puoli vuotta myynnissä, minkä jälkeen FDA kielsi sen, koska tutkimuksissa sen oli havaittu aiheuttavan rottien aivoissa syöpää ja reikiä, ihmisten näönmenetysten ja hermostohäiriöiden lisäksi. Aspartaamin tuli kuitenkin uudelleen hyväksytyksi , ja sen yhteys aivokasvaimiin on myös saanut lisävahvistusta. Washingtonin yliopiston professori John Olney analysoi USA:n kansallisen syöpäinstituutin tilastoja vuosilta 1975-1992 ja havaitsi 10%:n nousun aivokasvainten (glioblastoomat) esiintymisessä kolme vuotta sen jälkeen, kun aspartaami oli tullut markkinoille (J Neuropathol Exp Nuerol, 1996; 55: 115-23). Kasvaimia esiintyi etenkin nuorilla henkilöillä. Olneyn mukaan syynä on aspartaamin aineenvaihduntaprosesseissa syntyvä diketopiperatsiini (DKP), jonka määrä tuotteessa kasvaa sitä mukaa kuin tuote vanhenee.

 

Aspartaami aiheuttaa masennusta

Jo pitempään on tiedetty, että aspartaami estää serotoniinin muodostumista aivoissa; serotoniini taas säätelee aivojen vireystilaa ja mielialaa. Tällöin ihminen altistuu mm. masennukselle.

Tammikuussa 2013 julkaistiin Yhdysvaltain terveysviraston (National Institutes of Health) suuri tutkimus, jossa seurattiin yli kymmenen vuoden ajan sokeroitujen ja makeutettujen virvoitusjuomien vaikutusta 50-70-vuotiaiden mielenterveyteen, nimenomaan mahdolliseen masennustaipumukseen. Tutkijat värväsivät kokeeseen 263.925 henkilöä ja seurasivat näiden virvoitusjuomien käyttöä vuosina 1995-96. Osanottajat joivat juomia 4 tölkkiä päivässä. Kymmenen vuotta myöhemmin osanottajilta kysyttiin, oliko heillä diagnosoitu masennus vuoden 2000 jälkeen. 11.311 osanottajaa ilmoitti saaneensa tänä aikana masennusdiagnoosin.

 

Tutkimuksessa kävi ilmi, että sokerilla makeutetut juomat nostivat masennusriskiä vähemmän kuin aspartaamilla makeutetut eli kevytjuomat. Sokerilimu nosti masennuksen riskiä 22%, kevytlimu 31%, sokerihedelmäjuoma vastaavasti 38% ja kevythedelmäjuoma 51% (American Academy of Neurology, Chen H. et al., Sweetened beverages, coffee, and tea in relation to depression among older U.S. adults, 2013).

 

Entä syöpä?

Aspartaamilla on kyky aiheuttaa syöpää muuallakin kuin aivoissa.  European Ramazzini Foundation of Oncology and Environmental Sciences, Italia,  suoritti 3-vuotisen kokeen 1800 rotalla, jotka saivat aspartaamia ihmisen saantia vastaavia määriä. Tutkijat odottivat, kunnes rotat olivat kuolleet luonnollisista syistä, mikä oli järkevää, koska  syöpä vaatii aikaa kehittyäkseen ja esiintyy yleensä vasta vanhemmissa ikäluokissa.

 

Rottavainajilla tutkijat totesivat odottamattoman määrän – lisäys oli ”tilastollisesti merkittävä” – lymfoomia, leukemioita sekä munuaisten, ääreishermoston ja kallon hermoston syöpiä. Lisäksi, mitä enemmän rotat olivat saaneet aspartaamia, sitä enemmän syöpiä esiintyi. Tutkijoiden mukaan aspartaami on ”monivaikutteinen syöpää aiheuttava agentti jopa vain 30 mg/painokiloa kohti nautittuna, joka on paljon vähemmän kuin sallittu päivittäinen saanti ” (joka on kauan ollut 40mg/kg)(Environ Health Perspect, 2006; 114:379-85).

 

Ottaen huomioon ihmisten tavan nauttia aspartaamia tutkijat syöttivät tämän jälkeen sitä raskaana oleville rotille 12. raskauspäivästä eteenpäin ja jatkoivat aspartaamin antoa vastasyntyneille rotille aina niiden kuolinpäivään asti. Altistus aspartaamille kohdussa johti syöpämäärien lisääntymiseen entisestään myöhemmällä iällä, mukaan lukien antomäärän suuruudesta riippuva, merkittävä lisäys naarasrottien rintasyöpätapauksissa (Environ Health Perspect, 2007; 115: 1293-7). Unkarin Pécsin yliopiston tutkijat ovat vastaavasti todenneet, että aspartaami lisää onkogeenien, syöpää aiheuttavien geenien aktivoitumista (ekspressiota) silloinkin, kun pysytään suositellussa päivittäisessä saannissa (ADI) eli 40mg/painokilo/päivä (In Vivo, 2007; 21: 89-92).

 

Kuin elokuvissa

Aspartaamia, makeutteiden bestselleriä, on nykyään vähän kaikkialla, juomissa, ruoissa, namuissa, pillereissä, jopa vitamiinipillereissä, hammastahnoissa…Sitä on vaikea välttää. Niin yleisen aineen olisi ehdottomasti oltava täysin vaaraton.

Ensi hetkistään aspartaami on kuitenkin aiheuttanut terveysongelmia, jotka vuosikymmenten mittaan ovat syventyneet.  Aspartaami on omalla kohdallaan jakanut maailman kahtia: elintarviketeollisuuteen ja viranomaisiin, jotka hievahtamatta pitävät aspartaamia turvallisena, ja miljooniin kuluttajiin koko maailmassa, jotka potevat sen aiheuttamia häiriöitä ja sairauksia. Välimaastossa toimii onneksi  myös itsenäisten aspartaamitutkijoiden linnake.

 

Aspartaamin puolustajat haluavat antaa kuvan, että kaikki tieteelliset tutkimukset pitävät aspartaamia turvallisena. Professori Ralph G. Walton, Ohion yliopiston lääketieteellinen korkeakoulu, analysoi vuonna 1998 166 tutkimusta, jotka koskivat mm. aspartaamin käytön turvallisuutta. Niistä 74 oli aspartaamiteollisuuden sponsoroimia, ja 90 oli tehty ilman teollisuuden rahoitusta.

 

Itsenäisistä tutkimuksista 83 eli 92% totesi yhden tai useamman aspartaamiin liittyvän ongelman.  Seitsemästä jäljellejääneestä, jotka eivät siis olleet teollisuuden rahoittamia eivätkä nähneet ongelmia, kuusi oli FDA:n sponsoroimia. Ottaen huomioon, että joukko FDA:n virkailijoita siirtyi aspartaamiteollisuuden palvelukseen  heti kun aspartaami hyväksyttiin markkinoille, FDA:n tutkimukset ovat monen mielestä samanarvoisia kuin teollisuuden tutkimukset.

 

Kaikki 74 aspartaamiteollisuuden sponsoroimaa tutkimusta piti aspartaamia täysin ongelmattomana. Tämä tuo mieleen tilanteen tupakkarintamalla: siellä tupakkateollisuuden tutkimukset eivät yleensä koskaan löydä tupakkatuotteiden käytöstä ongelmia, kun taas lähes kaikki itsenäiset tutkimukset löytävät niitä.

 

Aspartaami keksittiin vuonna 1965 vahingossa lääketehdas G.D.Searlen laboratotiossa. Sen jälkeen sen tarina on ollut yhtä vehkeilyä ja juonittelua. 1974 FDA hyväksyi  aspartaamin käytön joissakin ”kuivissa ruoissa”, mutta kumosi kohta luvan. Vielä 1980 FDA suositteli käyttökiellon jatkamista, koska japanilainen tutkimus osoitti aspartaamin aiheuttavan aivokasvaimia rotilla.

 

Vuonna 1981 alkoi sitten tapahtua. Republikaanien Ronald Reaganista tuli tammikuussa presidentti, ja jo seuraavana päivänä lääketehdas G.D. Searlen johtaja Donald Rumsfeld esitti aspartaamin hyväksymistä markkinoille. Samalla FDA:n johtaja sai lähteä, tilalle tuli kemikaalijätti Monsanton silloinen johtaja.  Monsanto valmisti aspartaamia patentin turvin. Heinäkuussa 1981 FDA hyväksyi aspartaamin käytön kuivissa ruoissa ja 1983 virvoitusjuomissa.  1987 FDA yllättäen valitti, ettei  ”lääketehdas Searle ollut antanut sille kaikkia aspartaamikokeisiin liittyneitä faktoja…että kokeet oli suunniteltu huonosti, toteutettu huolimattomasti tai analysoitu tai raportoitu vääristellen.” (Vuonna 2001 liikemies ja poliitikko Donald Rumsfeldista tuli George W.Bushin hallituksen puolustusministeri.)

 

American Medical Association AMA, USA:n suurin lääkäriyhdistys, hyväksyi aspartaamin 1985. Sen ovat hyväksyneet myös American Dietary Association ADA, Amerikan Diabetesyhdistys ja Amerikan Lääkäriliiton konferenssi. Kaikkia näitä rahoittaa Monsanto, aspartaamin valmistaja (jonka tuotteita ovat mm. myös geenimuunneltu soija ja Vietnamin sodassa käytetty myrkky Agent Orange; aspartaamikin on ollut Pentagonin kemiallisten aseiden listalla).

 

EU hyväksyi aspartaamin 1988. Vuoden 2006 tammikuussa 46 Englannin parlamentin jäsentä allekirjoitti aloitteen, jossa vaadittiin aspartaamin poistamista hyväksyttyjen lisäaineiden listalta. Edelleen maaliskuussa italialaiset tutkijat kertoivat aspartaamin aiheuttavan syöpää. Saman vuodentoukokuussa  2006 Euroopan elintarviketurvallisuusvirasto EFSA julisti, ettei aspartaamin turvallisuutta ollut syytä enempää tutkia. Huhtikuussa 2007 FDA ilmoitti, ettei se nähnyt mitään syytä muuttaa käsitystään, että aspartaami on turvallinen ruoka-aineiden makeuttaja.

Suomen elintarviketurvallisuusvirasto EVIRA noudattelee päätöksissään EFSA:n ja FDA:n päätöksiä.

 

Seuraava askel on EU:n

Nyt on meneillään uusi vaihe aspartaamin jännitystarinassa. Toukokuussa 2011 Euroopan komissio pyysi EFSA:a suorittamaan perusteellisen uudelleenarvion aspartaamin turvallisuudesta. Alun perin aspartaamin arvioinnin piti olla osa suurempaa lisäaineiden arviointia, jonka tulisi olla valmis v. 2020 (EU-säädös 257/2010). Arviointityötä tekee EFSA:n  ravinnon lisäaineiden ja ravinteiden paneel i ANS. Paneeli on ilmoittanut olevansa kiinnostunut etenkin diketopiperatsiinista (DKP) ja muista aspartaamin hajoamistuotteista elintarvikkeissa ja juomissa; näitä syntyy kun tuotteet vanhenevat tai saavat lämpöä säilytyksen aikana.

 

EFSA:n on määrä saada uudelleenarviointi valmiiksi toukokuuhun mennessä 2013. Tähän asti mikään aspartaamille kriittinen tutkimus tai mielipide ei ole pystynyt horjuttamaan EU:n virkailijoiden päätöstä pysyä aspartaamin puoltajina. Viimeeksi 2010 EFSA:n kokoama raportti totesi, että suuri yleisö on huolissaan, mutta sen huoli perustuu enimmäkseen ”on anecdotal reports of adverse effects” eli on lyhyesti sanoen urbaania legendaa.

Tämä meno näyttää jatkuvan. EFSA on saanut valmiiksi aspartaamin uudelleenarvioinnin luonnoksen ja avannut 8.1.2013 julkisen kuulemisen liittyen uudelleenarviointiin.  Kuulemiseen voivat osallistua kaikki kiinnostuneet ja siinä voi kommentoida EFSA:n luonnosta. Aikaa on helmikuun 15. päivään.

 

Kävin katsomassa EFSA:n luonnoksen yhteenvedon. Siinä todetaan, ettei nykyiseen aspartaamin saantisuositukseen 40 mg/painokilo/päivä liity mitään turvallisuusogelmia, eikä sitä siis ole syytä korjata.

 

Jos olet eri mieltä, käy osoitteessa

www.efsa.europe.eu/en/consultations/call/130108.htm

tai

www.efsa.europa.eu/en/topics/topic/aspartame.htm?wtrl=01

 

Muita makeutteita

Aspartaamin patentti umpeutui 1992; sen jälkeen sitä on voinut valmistaa kuka tahansa, eikä se enää ole tuonut tuottajalleen suuria voittoja.

–          Fruktoosiglukoosisiirappi on voimakkaasti yleistynyt viime vuosina. Sitä valmistetaan kemiallisesti maissitärkkelyksestä, se on teollisuudelle edullinen ja nestemäisenä helppokäyttöinen. Sen on todettu häiritsevän verensokerin säätelyä ja aiheuttavan insuliiniresistenssiä sekä metabolista oireyhtymää ja elimistön systeemistä tulehdusta.  Sen osa-aine fruktoosi eli hedelmäsokeri ei mene suoraan elimistöön polttoaineeksi, vaan kulkeutuu ensin maksaan, joka muuttaa sen myrkylliseksi rasvaksi. Fruktoosi voi runsaasti käytettynä vaikuttaa aivotoimintaan heikentävästi jo kuudessa viikossa. (Journal of Physiology –lehti/Rodale.com, 2012). Se heikentää etenkin oppimista ja muistia. –Tätä siirappia voi olla myös vauvanruoissa, joten tuoteseloste on luettava tarkkaan!

–          Asesulfaami-K:ta käytetään usein aspartaamin makua vahvistamassa.  Se hyväksyttiin 1988 ja on nyt mukana tuhansissa tuotteissa. Washingtonilainen Center for Science in the Public Interest on vuosia vaatinut sen kieltämistä, ja ryhmä USA:n arvostettuja syöpätutkijoita on arvostellut sen hyväksymistä edeltänyttä tutkimusta riittämättömäksi ja varoittaa, että se on todettu karsinogeeniseksi. Tutkimukset soittavat sen lisäävän insuliinin eritystä ja voivan olla vaarallinen diabeetikoille.

–          Syklamaatti (E952) on USA:ssa kielletty syöpäepäilysten vuoksi. Meillä sitä esiintyy juomissa.

–          Alkoholisokereita ovat sorbitoli, ksylitoli, laktitoli, mannitoli, maltitoli, isomalt, hydrogenoitu tärkkelyshydrosylaatti (HSH). Näitä pidetään ”yleisesti turvallisina”, mutta ne voivat aiheuttaa ripulia, vatsakipuja ja vatsan turpoamista ja kaasuja. Ne viipyvät melko pitkään ruoansulatuskanavassa (eivätkä siis imeydy nopeasti vereen), jolloin ne vetävät nestettä suolistoon ja alempana muuntuvat kaasuiksi ja rasvahapoiksi. Ksylitolissa on puolet sokerin kaloreista, mutta sen glykeeminen indeksi on vain 8, joten se sopii laihduttajille ja diabeetikoille.  Varoitus: sen on todettu aiheuttavan äkillistä insuliinitason nousua, kouristuksia ja vakavia maksavaurioita – mutta vain koirissa. Ihmiselle se aiheuttaa suurina annoksina ripulia.

–          Stevia eli makeutteena stevioliglykosidi (E960, näitä ovat steviosidi ja reabudiosidi A) hyväksyttiin EU:n alueelle 2011 (FDA 2008). Sillä on takanaan pitkä käyttöhistoria – vuosisatoja Etelä-Amerikan intiaanien makeutusaineena ja rohdoksena ja vuosikymmeniä Etelä-Amerikan, Japanin ja Kiinan väestön painonhallinnan ja verensokerin hallinnan rohdoksena, jota lääkäritkin ovat määränneet daibeteksen hoitoon.  Sillä ei ole todettu vakavia sivuvaikutuksia. Tutkimuksissa steviasidin on todettu alentavan aterian jälkeisiä veren glukoosin ja insuliinin pitoisuuksia (Appetite, 2010, 55: 37-43). Sen on myös todettu alentavan verenpainetta, estävän tulehduksia ja syöpää ja säätelevän immuunivastetta. Kun Coca-Cola ja PepsiCo laskivat markkinoille omat steviapohjaiset makeutteensa, se ilmeisesti innosti FDA:n joulukuussa 2008 hyväksymään rebaudiosidi A:n ”yleisesti turvalliseksi”.

 

Elina Hytönen, 2013

 

Lähteet: WDDTY-lehti  1/97, 7/08, 9/08, 11/08, 7/09, 11/2010, 4/11, 3/12; Proof! 6/2004, holisticmed.com/aspartame/recent.html; Wikipedia; tritolonen.fi, uutiskirje  16.1.2013; ruohikolla.blogspot.fi, iltasanomat.fi/terveys; studio55.fi; EFSA Draft opinion on the re-evaluation of aspartame (E951) as a food additive 213.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Hajuste – kavala ystävä

 

 

Hajusteita on kaikkialla.

Jos olet hajusteiden peruskuluttaja eli noin 20-40-vuotias nainen, toimit mahdollisesti näin:

Ajattelet että henkilökohtainen hygienasi, itsevarmuutesi ja viehättävyytesi ovat kunnossa, kun tuoksut. Peset suihkussa hiuksesi ja ihosi tuoksuilla, puhdistat suusi tuoksuvilla, puhdistat ihosi ja meikkaat tuoksuvilla, lisäät tuoksuvan deodorantin, vartalovoiteen, ehkä jalkasuihkeen ja intiimisuihkeen, lisäät tuoksuvan hiusgeelin, hiuslakan ja hajuveden. Pukeudut hajusteilla pestyihin vaatteisiin ja lisäät hajustetun pikkuhousunsuojan.

Kylpyhuoneen ja wc:n olet jo pessyt hajustetuilla, samoin saunan ja keittiössä tiskit. Todennäköisesti kaikki siivousaineesi ovat tuoksuvia. Olet ehkä sijoittanut kotiisi ilmanraikastimen.

Menet autoosi, joka tuoksuu, tai bussiin ja työpaikalle, jossa muutkin tuoksuvat. Hengität hajusteita sisääsi koko päivän. Niitä tunkeutuu myös ihosi läpi.

Jonain päivänä ehkä huomaat, että silmiäsi kirvelee ja ne valuvat vettä, nenä on tukossa, päätä särkee, pyörryttää, ajatukset ovat tokkuraiset, rintaa painaa ja yskittää, ääni käheytyy, väsyttää ja oksettaa. Alat epäillä että sinulla on astma. Kutiset odottamattomasti.

Voi olla, että olet herkistynyt hajusteille.

 

Nenä  –  aivojen uloke?

 

Ihminen tuntee hajut ja tuoksut  nenäkäytävien yläosassa olevan hajuepiteelin kautta. Hajuepiteeli on viiden neliösenttimetrin kokoinen alue. Kun sen hermosolut ottavat vastaan tuoksun, hajusignaalit etenevät aivojen pohjalla sijaitsevaan aivokäämiin ja sieltä aivojen limbiseen alueeseen.  Tuoksut siis pystyvät läpäisemään aivo-veriesteen. Tuoksut ja hajut ovat kemikaaleja, joita nenä ja aivot osaavat tunnistaa ja tulkita.

Hajuepiteelin hermosolut pystyvät uusiutumaan, toisin kuin muut hermosolut. Siksi ankarasti hajusteilla turrutettu nenä pystyy useimmiten toipumaan ja aistimaan taas luonnollisia tuoksuja ja makuja, kun altistus lopetetaan.Makuaisti pystyy nimittäin tuntemaan vain muutaman maun (suolainen, makea, karvas, hapan), mutta hajuaistin avulla ihminen voi tunnistaa noin 10 000 erilaista hajua ja vielä oppia tuntemaan niitä lisää. Makunautinnot ovat suuresti riippuvaisia hajuaistista, sillä syödessä hajumolekyylejä kulkeutuu nenänielun kautta hajuepiteelille.  Jos nenä on nuhan tai vaikka hajusteiden turruttama, ruoasta katoavat maut.

Hajusteet pystyvät tosiaan turruttamaan hajusolut, niin että nenä tuntee enää vain muutaman vahvan hajun. Siksi  hajusteiden käyttäjä maustaa usein  ruokansa voimakkaasti, että tuntisi edes jotain makuja. Siksi hajusteiden säännöllinen käyttäjä ei myöskään  tiedä tuoksuvansa ja lisää reippaasti hajuvettä, että  tuntisi  edes jonkin tuoksun.  Näin hänestä voi tulla ympäristölleen koettelemus.

Hajuaistilla on kaikista aisteista suorin yhteys aivoihin juuri limbisen systeemin kautta.  Siellä sijaitsevat hippocampus, aivojen primitiivisin osa, joka säätelee vaistoja ja tunteita, sekä mantelitumake (amygdala), joka alitajuisella tasolla säätelee tahdonalaisia liikkeitä. Amygdala lähettää hajuviestit hypotalamukseen  joka taas kontrolloi käpyrauhasta – ja käpyrauhanen kontrolloi hormonien eritystä, tunnetiloja ja unirytmiä.

Tuoksuilla on siis hyvin suora yhteys aivoihin, ne herättävät muistoja ja laukaisevat tunnetiloja. Ne ovat myös osa ihmisen varoitusjärjestelmää, mädän haju sanoo älä syö, savun haju varoittaa tulipalosta. Synteettiset tuoksut voivat tehdä samaa, mutta niiden kemikaalit ärsyttävät ja aiheuttavat aivojen ja muun hermoston häiriöitä ja sairauksia.

 

 

 

Hajusteet ovat synteettisiä  kemikaaleja

joilla on haittansa

 

Suomessa arvioidaan, että joka kymmenes tai useampi henkilö saa reaktioita hajusteista, toisen arvion mukaan joka viides saa niistä oireita.  Ruotsissa on laskettu, että vähintään 6 % väestöstä kärsii hajusteyliherkkyydestä (Hbl 24.5.2011). Suuri enemmistö herkistyneistä on naisia, koska he altistuvat hajusteille eniten.

 

Mutta miten hyvä tuoksu voi tehdä sairaaksi?

Jo vuonna 1986 arvioitiin, että hajusteiden valmistuksessa käytettiin yli 5000:ta kemikaalia (Ann Dermatol Venereol, 1986; 113:31-41). Luku on epäilemättä nyt suurempi.  Kemikaaleista 95 % on enimmäkseen tai kokonaan  synteettisiä, öljy- tai kivihiilitervajohdannaisia.  Lähes kolmannes näistä tiedetään myrkyllisiksi, kuten synteettiset myskit,  ftalaatit ja tolueenit, bentseenijohdannaiset ja aldehydit.  Ne ja muut toksiinit ja herkistäjät voivat aiheuttaa syöpää, synnynnäisiä epämuodostumia ja häiriöitä, keskushermostollisia ja hormonaalisia häiriöitä ja allergisia reaktioita. Monet luokitellaan ongelmajätteeksi.

¤ Ftalaatit

Greenpeace International  tutki 2005 kaikkiaan 36 tunnettua  eau de toilettea ja hajuvettä ja havaitsi, että lähes kaikissa oli ftalaatteja ja synteettisiä myskejä (katso www.greenpeace.org/perfume-an-investigation-of tai www.ourlittleplace.com/perfume .html).

Käytetyin ftalaatti oli silloin ja on edelleen dietyyliftalaatti (DEP), jota esiintyy kosmetiikassa ja hygieniatuotteissa  liuottimena ja tuoksujen välittäjänä sekä alkoholin denaturoijana (se tekee alkoholista ”tenua”). Sitä oli muun muassa Chanel No 5:ssä, Calvin Kleinin Eternityssä, Diorin Poisonissa ja Lancômen Tresorissa.  EU:n Kulutustuotteiden tieteellinen komitea SCCP pitää DEP:iä turvallisena, mutta kliiniset tutkimukset ovat yhdistäneet DEP:n ja muut ftalaatit suvunjatkamisen ongelmiin kuten  hormonitasojen muutoksiin, sperman DNA:n vaurioihin ja sukuelinten epämuodostumiin (Environ Health Perspect, 2006; 114: 270-6; Hum Reprod, 2007; 22: 688-95; Environ Health Perspect, 2005; 113: 1056-61). Tuoreen tutkimuksen mukaan DEP voi johtaa  hedelmättömyyteen, keskenmenoihin, synnynnäisiin epämuodostumiin, syöpään ja jälkeläisten hedelmättömyyteen (Hajusteiden terveysvaikutuksista, Klaus Ferlow, 2007, kts www.hajusteyliherkkyys.com).

DEP tunkeutuu nopeasti ihon läpi ja leviää laajalti koko kehoon.  Sen metaboliitteja on tavattu virtsassa asti, etenkin naisilla.

Katso myös kappale Hormonaalista sekasortoa.

 

¤ Synteettiset myskit

Niitä käytetään hajuvesissä, partavesissä, kosmetiikassa, ihonhoitoainessa ja siivous- ja pesuaineissa. Ne kertyvät ihon rasvakudoksiin, ja niitä on tavattu verinäytteissä ja rintamaidossa (Chemosphere, 2005; 59: 487-92; Chemosphere, 1996; 33: 2033-43).

Koeputkikokeissa myskit kiihdyttivät huomattavasti ihmisen rintasyöpäsolujen kasvua (Arch Environ Contam Toxicol, 2002; 43:257-64). Ne myös lisäävät muiden myrkyllisten kemikaalien haittavaikutuksia. Lisäksi yksi viidestä myskistä, myskiambrette,  on todettu hermomyrkyksi.

 

¤ Tolueenit

Tolueeneja oli jokaisessa Amerikan Ympäristönsuojeluviraston (EPA)  1991 kokoamassa näytteessä. Niitä oli ”runsaasti niin autojen varaosaliikkeessä kuin tavaratalojen hajuvesiosastolla”.  Tolueenit ovat kaikkein yleisimpiä hajusteiden ainesosia. Tolueenin on osoitettu aiheuttavan syöpää ja hermostovaurioita, ja EPA on luokitellut sen ongelmajätteeksi.

 

¤ Bentsaldehydi on paikallinen puudutusaine ja vaikuttaa häiritsevästi keskushermostoon; se aiheuttaa suun, kurkun, silmien, ihon, keuhkojen ja ruoansulatuskanavan ärsytystä ja munuaisvaurioita. Bentsyyliasetaatti on ympäristömyrkky ja mahdollinen syövän aiheuttaja, yhdistetty mm. haimasyöpään; se ärsyttää silmiä ja hengitysteitä, imeytyy ihon läpi ja aiheuttaa elimistössä laajoja systeemivaurioita. Linalool on narkoottinen aine, joka aiheuttaa ksekushermoston vaurioita, hengenvaarallisia hengityshäiriöitä, huonoa lihaskoordinaatiota ja masennusta; eläinkokeet osoittavat sen vaikuttavan haitallisesti sydämeen. Kamferi on hyvin imeytyvä, paikallisesti ärsyttävä, keskushermostoa stimuloiva; sisäänhengittäminen ärsyttää silmiä, nenää ja kurkkua ja aiheuttaa pyörrytystä, sekavuutta, pahoinvointia; allergisoiva. Asetoni on useiden valtioiden ongelmajätelistalla; aiheuttaa keskushermoston häiriöitä, pyörrytystä, pahoinvointia, koordinaation heikkenemistä, epäselvää puhetta ja uneliaisuutta. Gamma-terpineeni aiheuttaa astmaa ja keskushermoston häiriöitä. Jne.

Valmistajat pyrkivät tekemään hajusteista mahdollisimman pitkään säilyviä. Ne eivät hajoa helposti, ja niiden hajoamistuotteet ovat usein myrkyllisempiä kuin alkuperäiset aineet.

 

Sairaaksi hajusteista

 

Kampaaja Merja Lamberg kertoi  Seura-lehdessä (2000) sairastumisestaan näin:

”Varsin pitkään oli ollut nuhaa ja kurkun ärsytystä, mutta vasta itselleni tehty hapanpermanentti laukaisi voimakkaan reaktion, joka ilmeni ihottumana.  Ihoni ja hengityselimeni eivät enää kestä minkään tyyppisiä hajusteita. Jos vuodevaatteet on pesty hajustetulla pesuaineella, ne hankaavat ihoa, aiheuttavat kutinaa ja hengityselimiin tulee turvotusta. ” Merja Lamberg todettiin täydellisesti hajusteallergiseksi 25 vuoden kampaajanuran jälkeen. Allergia sai hänet siirtymään hajusteettomien kampaamotuotteiden ammattikäytön uranuurtajaksi Suomessa.

Kampaajan ammatti onkin vaarallisin ammateista, joissa käytetään kemikaaleja; maalitehtaassa työskentelevällä on sentään päällään maski ja suojapuku. Suomen Työterveyslaitoksen tutkimuksen mukaan (2004) kampaajilla on kasvaimia kolme kertaa enemmän kuin työssäkäyvillä naisilla keskimäärin. Ruotsalaisen tutkimuksen mukaan (2005) heille syntyy myös keskimääräistä pienempiä vauvoja.

Eläintutkimuksissa hajusteiden on todettu olevan myrkyllisiä keuhkoille, maksalle ja munuaisille (Flavour Fragr J, 2002; 17: 361-71). Työterveystutkimuksissa on osoitettu niiden yhteys syöpään (J Occup Environ Med, 2000; 42: 517-25).

Hajusteet tunkeutuvat elimistöön hengitysteiden, ihon ja limakalvojen kautta.

 

¤ Yliherkkyys

Puhtaat yliherkkyysoireet eivät esimerkiksi ole astmaa, vaikka silmien ja hengitysteiden oireet muistuttavatkin astman ja allergikkojen oireita (nuha, käheys, kutina, valuvat silmät, yskä, painontunne rinnassa, hengenahdistus ja päänsärky). Hajusteyliherkkä voi saada oireita hajusteiden lisäksi  savusta, homeesta ja pakokaasuista – ja monesta muusta kemikaaliyhdisteestä tai allergeenista.  Koska hajusteita on lähes kaikkialla, niitä on vaikea välttää. Jos triggereitä eli laukaisijoita ei ole paikalla, yliherkkä on oireeton.  Se merkitsee että yliherkkä ostaa tuoksuttomia  tuotteita ja välttää konsertteja, teattereita ja muita paikkoja, joissa hajustetut saattavat oleilla, eikä kutsu hajustettuja kotiinsa.

Yliherkkyyteen voi liittyä psyykkisiä oireita, katso kappale Hermostolliset vaikutukset.

Koska hajusteyliherkkyys on herkistymistä hajusteiden kemikaaleille, herkistyminen voi helposti laajeta. Hajusteiden tietyt aineosat, kuten myskit, myös tehostavat muiden myrkyllisten kemikaalien vaikutusta. Herkistynyt huomaa äkkiä saavansa oireita verhojen, sohvan ja maton tulenestoaineista, vaikka ne eivät tuoksukaan, hedelmien ja vihannesten viljely- ja säilytysmyrkyistä, kaupan kukkien myrkyistä, itsekopioivista kuiteista, muovimatosta tai yöpaitaan painetusta muovikukkakuviosta, t-paitaan ujutetuista synteettisistä kuiduista (vaikka paidassa lukee 100% puuvillaa) , tuoreesta sanomalehdestä ja joidenkin kirjojen painomusteesta – silloin ei auta kuin jättää ne lukematta.

Tätä laaja-alaista herkistymistä sanotaan monikemikaaliherkistymäksi (MCS). MCS-ihmisten lukumäärä on 20 viime vuoden aikana voimakkaasti kasvanut.

 

¤ Allergiat

Yliherkkyydestä on pieni askel allergioihin, varsinkin jos on allergista sukua. Hajusteet ovat sitä paitsi voimakkaasti allergisoivia. Hengityselinoireiden lisäksi ne vaikuttavat ihoon, sekä kosketuksen että ilman kautta.  Ihotaudit kuten dermatiitti ja ekseema ovat yleisiä reaktioita hajusteisiin. Myös esimerkiksi jalkapohjien psoriaasilla on todettu yhteys shampoiden hajusteisiin. Allergiat voivat aiheuttaa erilaisia psykiatrisia ongelmia – mielialan heilahtelua, ahdistusta, paniikkihäiriöitä, masennusta ja pakkomielteistä käyttäytymistä jne. – ja aiheuttaja on tiskipöydän alla tai kylpyhuoneessa.

Vuonna 2007 American Contact Dermatitis Society nimesi hajusteet “vuoden allergeeniksi” eli allergian aiheuttajaksi (Pediatr Ann, 2008; 37: 102-3).

 

¤ Astma

Suurin osa tunnetuista hajustekemikaaleista ärsyttää hengitysteitä.  Ne aiheuttavat tulehdusta,  lisäävät limaneritystä ja saattavat käynnistää allergian. Ne voivat aiheuttaa astmakohtauksia , laukaista astman ennestään terveellä ihmisellä sekä pahentaa jo olemassa olevaa astmaa. Hajusteiden ja astman välistä yhteyttä on tutkittu runsaasti (Hum Biol, 1996; 68: 405-14) ja on todettu, että astmaa aiheuttavat nimenomaan hajusteiden volatiilit (ilmassa liikkuvat) kemikaalit, ei tuoksu sinänsä. 72 % astmaatikoista nimeää hajusteet astmakohtauksen laukaisijaksi. Kohtaukset voivat olla vakavia ja johtaa jopa kuolemaan.

Astmaluvut ovat länsimaissa kaksinkertaistuneet vuodesta 1980.  Suomessa astmaa sairastaa 6 % väestöstä, lapsista noin 5 – 7 %. Astma on lasten ja nuorten yleisin vakava krooninen sairaus. Lapset ovat hajusteille erityisen herkkiä.

 

¤ Hermostolliset vaikutukset

Hajustekemikaalit vaikuttavat aivoihin ja muuhun hermostoon, ne vahingoittavat aivojen sähköistä toimintaa ja verenkiertoa.  Monet niistä ovat hermostomyrkkyjä. Vaikutus voi olla lyhytaikainen tai pitkällinen ja aiheuttaa kroonisen sairauden.

Esimerkkinä englantilaisen refleksologin Terri Perryn potilas (nainen, opettaja, 37):

Nainen sai paniikkikohtauksia, joihin liittyi oksentamisen pelko, kun hänen piti mennä ulos kotoa tai lähteä lentämään. Kohtaus saattoi tulla myös kaupan jonossa. Hän vaihtoi pyykinpesuaineen, tiskikoneen pesutabletit, hammastahnan ja saippuat ekologisiin pesu- ja hygieniatuotteisiin, ja paniikkikohtaukset loppuivat.

Perryn potilaat ovat usein synteettisten hajusteiden uhreja. Vaivojen yleisinä aiheuttajina ovat olleet ilmanraikastajat, pyykinpesuaineet, tuoksukynttilät, suitsukkeet, hygieniatuotteet ja kodin puhdistusaineet.  Kemiallinen herkistyminen voi ilmetä psykiatrisina sairauksina masennuksesta paniikkihäiriöön ja ylivilkkauteen, mutta se voi esiintyä myös kynsien pureskeluna, klaustrofobiana, kahdensuuntaisena mielialahäiriönä, fobioina ja itsemurhataipumuksena.

Muita hajusteiden aiheuttamia oireita ovat päänsäryt, sekavuus, apatia, huono keskittymiskyky, muistamattomuus, huimaus, kouristukset , tokkuraisuus ja uneliaisuus tai unettomuus, raajojen pistely, lihasten nykiminen ja ihaskoordinaation heikkeneminen.

Tutkimuksissa on havaittu, että kemiallisesti herkistyneet saavat helpommin psykiatrisia häiriöitä ja että elinikäisen psykiatrisen sairauden ja ympäristön aiheuttaman intoleranssin välillä on vahva yhteys (Occup Med, 2000; 15:557-70). On myös todettu, että monikemikaaliherkistymään  (MCS) liittyy fyysisiä ja psykiatrisia oireita, kuten leijuva tunne päässä, tärinät ja paniikkihäiriöt (Environ Health Perspect, 2002; 110 (Suppl 4): 669-71).

Monikemikaaliherkistymän synty on selitetty tutkimuksissa seuraukseksi toistuvasta altistumisesta kemikaaleille – mikä sitten johtaa  keskushermoston herkistymiseen. Silloin hyvin pienikin määrä kemikaaleja sisäänhengitettynä  saa aikaan voimakkaan reaktion ja voi aiheuttaa psykiatrisen oireen (Biol.Psychiatry, 1992; 32:218-42).

 

¤ Hormonaalista sekasortoa

Vuonna 2008 mediassa kerrottiin, että hajusteilla on todennäköinen yhteys hedelmättömyyteen. Prof. Richard Sharpe (Medical Research Council, Human Sciences Unit, Edinburgh, Skotlanti) havaitsi, että hajuvesien ja muiden kosmeettisten aineiden kemikaalit vaurioittivat urosrottien suvunjatkamisjärjestelmää  sikiökauden ensimmäisen 8 viikon aikana.  Sharpen päätelmän mukaan vauriot saattavat ihmisellä johtaa piilokiveksiin, siittiöiden vähyyteen ja huonoon liikkuvuuteen, jopa kivessyöpään. Tutkimusryhmä suositteli raskaana oleville naisille hajuvesien ja esimerkiksi hajustettujen ihovoiteiden välttämistä lapsen terveyden vuoksi.

Etenkin ftalaattien ja jonkin verran synteettisten myskien on todettu aiheuttavan hormonaalisia häiriöitä. DEP-ftalaatti vaurioittaa sperman DNA:ta, mikä voi johtaa hedelmättömyyteen, ja sillä on yhteyttä keskenmenoihin, jälkeläisten hedelmättömyyteen ja syöpään ja  mm. tyttövauvojen ennenaikaiseen rintojen kehittymiseen. Jo 4 %:lla poikavauvoista esiintyi  v. 2005 peniksen alahalkiota ja piilokiveksisyyttä (samoja hormonaalisia vaikutuksia on myös teollisilla soijatuotteilla), sekä virtsateiden epämuodostumia. Toinen vuonna 2005 julkaistu tutkimus kertoo, että vastasyntyneillä poikavauvoilla esiintyy sitä enemmän poikkeuksellisen pieniä peniksiä ja muita sukuelinten epänormaaliuksia, mitä enemmän äidin virtsasta löytyy ftalaatteja.

Korkeita määriä ftalaatteja on löydetty myös raskaana olevien naisten verestä. Ftalaatit kykenevät läpäisemään istukan ja vaikuttamaan sikiön kehitykseen.  Ne tunkeutuvat myös rintamaitoon. Lisäksi ne varastoituvat rasvakudoksiin, mistä käsin ne voivat vaikuttaa pitkiä aikoja.

Arviolta 25% amerikkalaispariskunnista on hedelmättömiä.  Siittiösolujen määrä on pudonnut puoleen viimeisten 50 vuoden aikana. Lähes puolet kaikista raskauksista USA:ssa päättyy sikiön tai vastasyntyneen kuolemaan, tai vauva ei ole terve. Näihin lukuihin vaikuttavat muutkin syyt kuin hajusteiden kemikaalit, mutta niillä on epäilemättä osuutensa.

 

¤ Lapset ovat kovilla

Lapset altistuvat hajusteiden kemikaaleille siis jo kohdussa. Sen jälkeen heitä odottaa altistuminen kodin ja ravinnon kemikaaleille. Hajusteet ovat tutkimusten mukaan siinä merkittävä tekijä.

Lasten iho ja limakalvot ovat ohuita, ne päästävät helposti läpi hajustekemikaaleja suoraan vaatteista, vaipoista, vuodevaatteista ja ilmasta. Lapset hengittävät nopeammin, heidän immuunivasteensa on vasta kehittymässä, ja heidän altistumisensa ruumiinpainoon suhteutettuna on suurempi kuin aikuisen, toisin sanoen kun aikuinen ja lapsi altistuvat samalle toksiinille (myrkylle), lapsen altistuminen on suurempi. Lasten keuhkot, maksa ja munuaiset – joita hajusteet erityisesti pommittavat – ovat vasta kehittymässä ja helpommin vahingoittuvia.

Lapsista noin 5 – 7 % sairastaa astmaa, heidän lisäkseen suunnilleen samansuuruinen joukko kärsii astman kaltaisista oireista.  70 – 80 % astmalapsista on allergisia erilaisille yleisesti esiintyville ympäristötekijöille, myös hajusteille.  Koska lapset ylimalkaan ovat hajusteille erityisen herkkiä, hajusteiden osuuden lasten astman puhkeamisessa täytyy olla huomattava.

Hajusteiden voimakas vaikutus lapsiin on tullut esiin erityisesti lasten käytöshäiriöitä ja ylivilkkautta koskevien tutkimusten yhteydessä.  Niissä on huomattu, että lasten käytös muuttuu dramaattisesti tavallisimpien hygieniatuotteiden, pesuaineiden ja ilmanraikastajien vaikutuksesta.

Hyperactive Children´s Support Group -järjestön tutkimuksessa havaittiin, että ylivilkkaista lapsista 45 % reagoi hajuvesiin, monet reagoivat myös lääkkeiden väriaineisiin (80%) ja säilöntäaineisiin sekä esimerkiksi hammastahnan väriaineisiin (58%).  Surreyn yliopistossa tri Neil Ward (Department of Chemistry) ja USA:ssa Feingold Association ovat saaneet samanlaisia tuloksia, jälkimmäisen järjestön  ylivilkkaista ja ADHD-lapsista 51 % sai voimakkaan reaktion hajuvesistä.

Jo vuonna 1998 USA:n Kansallinen terveysinstituutti kehotti valmistajia lopettamaan vahingollisten lisäaineiden käytön ruoissa ja hygieniatuotteissa kuten hammastahnassa. Vanhempia kehotettiin poistamaan ensin tietyt lisäaineet lapsen ravinnosta ja kotoa tietyt hygieniatuotteet, ennen kuin ylivilkasta lasta ruvetaan rauhoittamaan Ritalinin tapaisilla lääkkeillä. Tilastot osoittavat, ettei hyviä neuvoja ole noudatettu.

Tutkimukset ovat myös osoittaneet, että liiman nuuhkijat hankkivat itselleen pysyviä neurologisia ja psykiatrisia vaurioita. Liimaa nuuhkivista lapsista voi tulla apaattisia tai väkivaltaisia, heillä voi olla huono keskittymiskyky, kouristuksia ja he voivat joutua koomaan.  Näiden liuotinten yksi pääaines on tolueeni, kaikkien hajusteiden yleisin aine.  Tekee mieli kysyä Natural Parent –lehden tavoin: onko mitään eroa hajusteiden käytön ja liiman nuuhkimisen välillä?

 

Lyhyesti kotieläimistä

 

Kissat puhdistavat itseään jatkuvasti nuolemalla. Näin ne saavat sisäänsä kaikkia kodin kemikaaleja, enemmän kuin koirat ja ihmiset. Kissojen verestä on tuoreissa tutkimuksissa esimerkiksi löydetty tulenestoaineita 20 – 100-kertaisesti enemmän kuin ihmisillä yleensä.  Tämän on todettu aiheuttavan kissoilla kilpirauhasen liikatoimintaa, joka on tällä hetkellä vanhojen kissojen yleisin kuolinsyy. Kissat nuolevat tietysti sisäänsä myös hajusteita.

Koirilla on monisatakertaisesti herkempi hajuaisti kuin ihmisellä. Kun vastaani tulee kadulla tai puistossa sakea hajustepilvi, jonka sisällä kävelee koiranomistaja koiransa kanssa, en voi kuin tuntea syvää sääliä. En usko että koira voi sellaisissa oloissa mitenkään pysyä terveenä.

 

Meitä manipuloidaan hajusteilla

 

Hajusteiden valmistajat ovat tietoisia hajukemikaalien psykologisista vaikutuksista. Jo pitemmän aikaa ihmisten käyttäytymistä esimerkiksi tavarataloissa on ohjailtu tiloihin kiinteästi sijoitetuilla hajustepanoksilla. Niillä luodaan valmistajien mukaan ”mukava ympäristö” kauppoihin, kasinoihin, kahviloihin, hotelleihin, rakennusliikkeisiin, lentokoneisiin, lentokenttiin, toimistoihin, sairaaloihin jne. Yhteen tuoksubrändiin saatetaan käyttää 500 eri hajua. Elektroniikka on melko äskettäin innostunut hajusteiden käyttäjäksi.  Uudessa tietokoneessa tuoksuu hajustettu öljy, dvd-levy haisee yllättäen pyykinpesuaineelta tai lapsille tarkoitettu elokuva mansikalta, auton sisälämmittimen kaapeli voi tuoksua ananakselta. Mutta miksi ihmeessä jännityssarja-dvd:nkin pitää tuoksua vaahtokarkilta?

 

Hajusteet ovat jo pohjavesissä

 

Kosmetiikan ja pesuaineiden hajusteet ovat levinneet jätevesien ja ilman kautta laajalle ympäristöön. Pohjoismaisessa tutkimuksessä (2004) hajusteiden synteettisiä myskejä löytyi Helsingin ja pikkukuntien jätevesistä, sinisimpukoista ja sadevesistä. Niitä on Suomen tuntureilla, napaketuissa, Huippuvuorilla ja Islannissa. Ne ovat myös saavuttaneet pohjavedet, joita ne saastuttavat  yhdessä muiden teollisten myrkkyjen, mm. lääkkeiden kanssa.

Suomessa arvioitiin v. 2004 synteettisiä myskejä käytettävän vuodessa yhteensä 11 tonnia.

 

Viranomaisten havahtumista odotetaan

 

Joulukuussa 2006 hyväksyttiin EU:n kemikaali- eli Reach-asetus. 2007 aloitti työnsä Helsingissä Euroopan kemikaalivirasto, jonka toiminta perustuu Reachiin. Viraston tehtävä  on kahtalainen: toisaalta sen tulee parantaa terveyden ja ympäristön suojelua ja toisaalta ylläpitää EU:n kemianteollisuuden kilpailukykyä.  Miten ihmeessä se aikoo sovittaa nämä tavoitteet toisiinsa?

Asetus kuitenkin korostaa teollisuuden vastuuta. Kemianteollisuuden pitäisi  testata vanhoja, jo ennen asetuksen voimaantuloa tuotteissa olleita, testaamattomia kemikaaleja ja uusia, jotka ovat tulleet käyttöön vuoden 2006 jälkeen. Teollisuus on ollut siihen haluton.

Asetuksen perusajatus on, että ne 30 000 kemikaalia, joita myydään yli tonni vuodessa, tulee testata ja rekisteröidä. Vaarallisten, esimerkiksi syöpää aiheuttavien aineiden käyttö muuttuisi luvanvaraiseksi. Teollisuudelle on kuitenkin annettu Reachissä paljon periksi. ”Reach ei kannusta vaarallisten aineiden korvaamiseen haitattomammilla yhdisteillä. Vaarallinen aine voi saada myyntiluvan, vaikka sille on olemassa turvallinen vaihtoehto”, Suomen WWF:n suojelujohtaja Jari Luukkonen sanoi  v. 2004.

Suomessa aloitti 1.1.2011 työnsä Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes, jolle kuuluu mm. kuluttajakemikaalien tuotevalvonta ja myös  kuluttajien turvallisuuden valvonta.

Euroopan asetus on, ja viranomaiset ovat järjestäytyneet.  Mutta paljon on tehtävää.

Valvontaa vaikeuttaa se, että hajusteiden valmistajien ei  liikesalaisuuslainsäädäntöön vedoten tarvitse paljastaa tuotteiden hajusteraaka-aineita eikä niiden mahdollisia turvallisuustestejä kenellekään tarkasti  ja totuudenmukaisesti.  USA:ssa ei edes liittovaltion Ruoka- ja lääkeainevirastolle tai Kanadassa maan terveysviranomaisille.

Hajustekemikaaleja ei tarvitse luetella tuoteselosteessa. Vaikeaa se onkin, kun yhdessä hajuvedessä tai hajustetuotteessa voi olla 50 – 500 eri kemikaalia.

Hajusteteollisuus säätelee toimintaansa hyvin itsenäisesti, aivan kuten lääketeollisuus (sekin tuottaa  lääkkeen, suunnittelee, toteuttaa ja valvoo itse testinsä ja julkistaa tulokset sellaisina kuin haluaa).

 

Mitä voi tehdä?

Toistaiseksi viranomaiset eivät suojele kansalaisia hajusteiden terveyshaitoilta. Terveytensä menettäneet eli vaikeasti hajusteille tai muille kemikaaleille herkistyneet kuitenkin tarvitsevat apua. Sitä mieltä jo on Työterveyslaitoksen pääjohtaja Vainio, jonka mukaan kemikaaliyliherkkyydelle tulee saada tautiluokitus ja sairastuneille sosiaaliturva (Työ, Terveys ja Turvallisuus –lehti 2/2012).

Tupakoinnin rajoittamisessa on tehty pieniä edistysaskelia. Vastaavasti voidaan kieltää hajusteiden käyttö julkisilla paikoilla ja yleisötilaisuuksissa. Esimerkiksi Nova Scotialla Halifaxin kaupungissa (Kanada) hajuvedet ovat kiellettyjä kaupungin toimistoissa, kirjastoissa, sairaaloissa, luokkahuoneissa, oikeussaleissa ja busseissa.  Kaliforniassa on päädytty samanlaisiin kieltoihin osassa valtiota; Marin Countyssa on ravintoloita joissa on hajustevapaa osasto, ja Santa Cruzissa hajuvedet on kielletty julkisissa kokouksissa.

Mutta millä vaikutetaan kaikkeen muuhun hajusteluun? Toistaiseksi hajusteyliherkkä voi vain vaatia parannuksia ja luottaa omatoimisuuteensa hajusteiden välttämisessä.

Hajusteyliherkkä voi valita kaupassa hajusteettoman tuotteen, niitä alkaa olla yhä enemmän – kysyntä on yleisesti kasvanut.  Sanat ”luonnollinen”, kukkaistuoksu”, ”allergiatestattu” eivät kuitenkaan takaa, että tuote on sen enempää luonnollinen kuin hajusteetonkaan. Ei aina edes sana ”hajusteeton”:  valmistaja ei ehkä ole lisännyt aktiivisesti tuotteeseen hajusteita, mutta on tehtaassa valmistanut sen samassa ajossa kuin hajustetun, jolloin tapahtuu hajutartunta. Vain oma nenä ja omat kokeilut tuovat tulosta.

 

Lisäksi:

¤ Kotona voit siirtyä siivoamaan vedellä ja rievulla. Kuuma vesi on tehokas siivousaine.

¤ Laimenna. Laimenna kovasti.  Käytä hajusteetonta, ekologista pesuainetta ja laimenna sitä vedellä. Tuloksena on tehokas puhdistusaine.

¤ Vältä suihkeita, niin sinun ei tarvitse hengittää kemikaaleja.

¤ Pinttyneet rasvat voit poistaa sekoitteella, jossa on ½ tl kidesoodaa, 2 rkl tislattua valkoista etikkaa, 500 ml kuumaa vettä ja vaikkapa  ¼ tl tiskienpesuainetta. Käytä kumihanskoja.

¤ Kylpyhuoneessa  voit pestä lattioita ja seiniä esimerkiksi vedellä laimennetulla, hajusteettomalla ja ekologisella tiskienpesuaineella.

¤ Osta hyvä, jäykkäharjaksinen WC-harja.

¤ WC-pytyn voit puhdistaa aineella, johon käytät hiukan tiskienpesuainetta, kaksi kuppia ruokasoodaa, pari-kolme desilitraa vettä ja 2 rkl valkoista etikkaa. Sekoita hyvin ja pane hyvin huuhdeltuun pehmeään pulloon,  josta liuos tulee puristamalla. Tai kaada ½ kuppia booraxia pyttyyn, kiepauta harjalla ja anna olla yön yli.

¤ Jos ei ole vaihtoehtoa ja joudut käyttämään hajusteellista WC:n puhdistusainetta, sulje istuimen kansi  ennen kuin huuhtelet. Siten et levitä hajusteita ja muita kemikaaleja ryöppynä ilmaan.

¤ Hanki pestävät suihkuverhot ja pese niitä usein.

¤ Hajustetun pyykin voit joutua pesemään 4-6 kertaa hajusteettomalla, tehokkaalla pyykinpesuaineella (useat hajusteettomat  eivät tehoa ollenkaan hajusteisiin), ennen kuin hajuste antaa periksi. Pesukoneesi on ehkä saanut hajustetartunnan, ja se vuorostaan hajustaa pyykkisi. Kuivausrumpu samoin.  Talon yhteisiä pesukoneita hajusteyliherkkä ei yleensä  voi käyttää ollenkaan.

Suomen Allergiayhdistykseltä ja Suomen hajuste- ja kemikaaliyliherkät ry:ltä voi kysyä neuvoja.

Toukokuu 2012

Elina Hytönen

 

Lähteet:

Natural Parent, July/August 2000; Proof August 2003, October 2004, January 2005; WDDTY October 1999,  May 2001, May 2008, August 2008, October 2008, November 2008, March 2012; Skin Deep, Pat Thomas, Rodale, 2008; Stina Miettinen, Mehiläinen 4/2002; Seura 25.8.2000; Helsingin Sanomat 17.3.2004, 23.10.2005, 15.4.2007; Hufvudstadsbladet 24.5.2009, Suomen hajuste- ja kemikaaliyliherkät, nettisivu, huhtikuu 2012.