Uusimpien tutkimusten mukaan ASPARTAAMI TEKEE SAIRAAKSI

Aspartaamin ja muiden keinotekoisten makeutteiden käyttö on yhä yleisempää.  Yli 25 % valmisruoista, juomista ja makeisista sisältää jotain keinotekoista makeaa makua. Näin on ainakin USA:ssa, jossa   tunnetaan uusi kansantauti  ASD – Artificial Sweetener Disease eli  keinotekoisten makeutteiden sairaus. Koska aspartaami, E-koodi 951, on näiden lisäaineiden ykkönen, käytetyin ja ilmeisesti eniten oireita antava, tautia on myös sanottu aspartaamisairaudeksi.

 

Aspartaamisairaus on osa ns. amerikkalaista paradoksia: amerikkalaiset syövät kaikista maailman kansoista eniten kevyttuotteita – sekä kevytrasvaisia että kevytmakeita – ja ovat maailman ylipainoisin kansakunta. Uudemmat tutkimukset ovatkin osoittaneet, että aito, käsittelemätön rasva ei tee lihavaksi ja toisaalta kevytmakea ei laihduta.

Päinvastoin, on käynyt kiistatta ilmi, että keinotekoiset makeutteet lihottavat. Lihominen on yksi ASD:n oire.

 

Miksi aspartaami lihottaa?

Vaikuttaa siltä, että aspartaami häiritsee aivojen sitä osaa, joka päättelee että nyt on syöty tarpeeksi. Aivot ja koko keho käyttävät normaalisti ravinnon makeutta ja tiettyä tukevuutta informaationa, jonka pohjalta ne arvioivat milloin keho on saanut riittävästi kaloreita. Aspartaami ja muutamat muut keinotekoiset makeutteet häiritsevät tätä itsesäätelyn mekanismia niin, että nyt riittää -viesti myöhästyy tai heikkenee (Purdue University, Indiana, Int J Obes Relat Metab Disord, 2004; 28: 933-5). Rottakokeissa sakariinia saaneet rotat söivät enemmän kaloreita kuin sokeria saaneet ja lihoivat tietysti enemmän (yli 25% enemmän!). Toisessa kokeessa 10 päivää makeutetta saaneet rotat hotkivat saannin jälkeenkin ruokaa huomattavasti enemmän kuin verrokkirotat, ennen kuin tunsivat olevansa kylläisiä.

Sakariinia saaneet rotat kuluttivat myös heikommin saamaansa energiaa, mikä lihottaa. Sekin säätelymekanismi näytti häiriintyneen.

 

Toisessa tutkimuksessa seurattiin lähes 2000 koehenkilöä 8 vuoden ajan.  Tutkimuksen alussa kaikki olivat normaalipainoisia, mutta sen lopussa kolmannes oli tullut ylipainoiseksi. Tämä kolmannes oli juonut kevytlimuja – sen sijaan loput jotka joivat kaloripitoisuudeltaan paljon tuhdimpia sokerilimuja eivät lihoneet. ”Lihomisen riski kasvaa 41% joka pullolta tai tölkiltä, jonka henkilö päivittäin juo kevytvirvoitusjuomia”, totesi tutkimuksen johtaja Sharon Fowler (Texasin Yliopisto; American Diabetes Association, San Diegon kokous, 2005, Abstract 1058-P).

 

Aspartaamilla hankittu lihominen muuntuu helposti metaboliseksi syndroomaksi (X-syndrooma), joka altistaa ihmisen sydäntaudeille. X-syndrooman oireita ovat kohonnut verenpaine, laaja  vyötärönmitta, orastava diabetes ja korkea veren triglyseridipitoisuus.  Vain yksi kevytvirvoitusjuoma päivässä kohottaa metabolisen syndrooman riskiä 34% (10 000 amerikkalaista koskenut tutkimus, Circulation, 2008; 117: 754-61).

 

Halvauksia ja sydänkohtauksia

Keinomakeutteet voivat aiheuttaa halvauksia ja sydänkohtauksia, kun niitä nautitaan säännöllisesti ja suurempia määriä kuten kevytvirvoitusjuomissa, todetaan tuoreessa tutkimuksessa (J Gen Intern Med, 2012; doi: 10.1007/s11606-011-1968-2 sekä  American Heart Association and American Stroke Association International Stroke Conference, February 9-10, 2011, in Los Angeles, CA).

Kevytvirvoitusjuomat lisäävät halvauksen ja sydänkohtauksen riskiä 43 % henkilöillä, jotka juovat niitä lähes joka päivä eli ainakin kuusi pulloa viikossa, verrattuna henkilöön joka ei juo niitä koskaan, sanovat Miamin yliopiston tutkijat. Pullo kerran kuukaudessa tuskin nostaa riskiä. Tulokset perustuivat  tutkijoiden analyysiin Columbia Universityn (New York City) suorittamasta tutkimuksesta, jossa  2564 henkilöä seurattiin 10 vuoden ajan.

 

Halvaantumisen vaaraa lisää cola-juomien aiheuttama veren kaliumin romahtaminen, mikä johtaa lihasheikkouteen ja sydänongelmiin (sydänkin on lihas). Potilaat toipuivat täysin, kun lakkasivat juomasta cola-juomia ja saivat kaliumia lisäravinteena (Int J Clin Pract, 2009, 63: 900-2; doi:10.1111/j.1742-1241.2009). Uutisessa ei kerrota, sisälsivätkö juomat makeutteita.

 

Sydänkohtauksen ja halvauksen vaaraa lisäävät myös energiajuomat, jo sellaisenaan ja etenkin kun ne sisältävät keinomakeutteita, yleensä aspartaamia . Australiassa tutkijat havaitsivat, että vain yksi tällainen 250 ml:n Red Bull -tölkki lisäsi verihiutaleiden yhteentakertuvuutta ja kohotti siten verihyytymien riskiä (Heart Lung Circ, 2008; 17 (suppl 3): S23-4).

 

”Vain tunti tölkin juomisen jälkeen koehenkilöiden sydän- ja verenkiertojärjestelmä ei enää ollut normaali, vaan samanlainen kuin sydän- ja verenkiertosairauksia potevalla.” Tutkijat varoittivat, ettei kenenkään jolla on sydämeen liittyviä ongelmia pitäisi juoda energiajuomia, koska sillä voi olla kohtalokkaat seuraukset.

 

Varoitus koskee toisten tutkimusten mukaan myös kohonnutta verenpainetta sairastavia. Lisäksi saksalaiset tutkijat ovat listanneet energiajuomien käyttäjillä sydämen rytmihäiriöitä, kouristuksia, munuaisten toiminnan pettämistä ja kuolemantapauksia (www.bfr.bund.de/cm/245/new_human_data_on_the_assessment_of_energy_drinks.pdf).

 

Paljon oireita

Vuonna 1993 USA:n vapaan tiedonlevittämisen laki (Freedom of Information Act) pakotti maan  elintarvikeviraston (FDA)  julkaisemaan  aspartaamin aiheuttamien sivuvaikutusten koko listan, jossa oli yli 10.000:n kansalaisen valittamia oireita. Seuraavana vuonna yli 75% kaikista FDA:n tulleista, ruoka-aineita koskevista valituksista koski juuri aspartaamia, ja vuoteen 1997 peräti 7.300 amerikkalaista oli valittanut FDA:lle vakavista reaktioista, joista osa johti kuolemaan.

 

FDA:n listaamia oireita (1993) tavallisuusjärjestyksessä olivat päänsärky, pyörrytys ja huono tasapaino, mielialan heittelyt, oksennus ja pahoinvointi, vatsakipu, nielemiskipu, näköhäiriöt, ripuli, kouristukset ja epileptiset kohtaukset, muistin heikkeneminen (tavallinen myrkytysoire), väsymys ja heikotus, muut neurologiset oireet, ihottuma, unihäiriöt ja unettomuus, nokkosrokko ja muut allergiset reaktiot, sydämen rytmihäiriöt (etenkin sykkeen kiivastuminen on tavallista), kutina, tuntoaistin häiriöt (raajojen puutuminen, pistely), paikallinen turvotus, hengenahdistus, suun aistimusten muutokset, kuukautiskrampit ja muut kuukautisongelmat ja hiusten lähtö.

 

Pitempään aspartaamin käyttöön liittyviä oireita ovat krooninen väsymys, sekavuus, vapina, sammaltava puhe, migreenit, depressio, ärtymys, paniikkihäiriöt (tavallinen aspartaamimyrkytyksen oire), selvät persoonallisuuden muutokset, fobiat eli pelot, astma, rintakivut, korkea verenpaine, impotenssi ja muut seksuaaliset ongelmat, kirvelevä virtsa  ja muut virtsaamisongelmat, yletön jano ja yletön nälkä, tiettyjen ruoka-aineiden himo, lihominen,  turpoaminen (nesteen kertyminen), tulehdusalttius, nivelkivut, verensokerin heittely (mahdollinen diabeteksen esiaste, diabeetikoilla taas vaikeuttaa sairauden hallintaa), kilpirauhasongelmat, aivokasvaimet, sydänkohtaukset, halvaukset, kuolema.

 

Aspartaamisairaus matkii seuraavia sairauksia tai aiheuttaa niitä: fibromyalgia (pehmytkudosreuma; aspartaamin ja natriumglutamaatin, jotka molemmat ovat eksitotoksiineja, on todettu aiheuttavan sitä), MS-tauti (USA:ssa on ihmetelty uutta MS-tautiepidemiaa, joka reagoi huonosti lääkkeisiin, mutta paranee kun aspartaami jätetään pois), Parkinsonin tauti, lupus (tämä tulehdustauti ei parane, vaikka keinomakeutteet jätettäisiin), diabetes ja sen komplikaatiot, kemiallinen liikaherkkyys, epilepsia, alzheimer, krooninen väsymyssyndrooma, ADD ja ADHD, lymfooma ja useat muut syövät.

 

Aspartaami aivotuholaisena

Aspartaami hajoaa elimistössä  fenyylialaniiniksi, asparagiinihapoksi ja metanoliksi . Näitä esiintyy myös luonnonmukaisina, joten aspartaamikin on elintarviketeollisuuden ja viranomaisten mukaan luonnollinen aine ja vaarallinen vain niille harvoille, jotka sairastavat fenyyliketonuriaa. Siksi aspartaamista on mainittava tuoteselosteissa joko sen omalla nimella tai koodinimella E951 tai maininnalla ”sisältää fenyylialaniinin lähteen”.

 

Aspartaami on kuitenkin synteettinen valmiste eikä näytä käyttäytyvän elimistössä kuten luonnonmukaiset aineet.

 

Erityisesti tutkijoita ovat huolestuttaneet aspartaamin ainesosa fenyylialaniini, jonka tiedetään suurempina annoksina vahingoittavan aivoja. Metanoli hapettuu formaldehydiksi, tunnetuksi karsinogeeniksi, kun lämpötila saavuttaa 30 astetta. Se on voimakas myrkky, joka jo pieninä annoksina voi aiheuttaa geneettisiä ja immuunijärjestelmän vaurioita. Formaldehydi muuntuu edelleen muurahaishapoksi, joka aiheuttaa aivoverisuonten laajentumista ja estää kudosten hapensaantia. Asparagiinihappo on korkeina pitoisuuksina neurotoksinen, kuten natriumglutamaattikin, se aiheuttaa hermosolujen tuhoutumista ylikiihottamalla niitä (eksitotoksisuus). Aspartaamin neurotoksiinit pystyvät läpäisemään aivoveri-esteen ja tunkeutumaan aivoihin.

 

Tutkimusaineistosta iso osa on hankittu rottakokeilla, koska aspartaami käyttäytyy rottien aineenvaihdunnassa hyvin samalla tavoin kuin ihmisessä. Rottien aivoissa aspartaami ehkäisee neuriittien (hermosolujen viejähaarojen) kasvua jo hyvin pieninä annoksina (Toxicol Sci, 2006; 90: 178-87). Toksiset vaikutukset pahenevat, jos mukana on muita lisäaineita, kuten elintarvikevärejä.  Formaldehydin on puolestaan todettu annos annokselta kerääntyvän soluihin, missä se aiheuttaa reaktioita solun proteiineissa ja DNA:ssa, mikä neurologi Russell Blaylockin mukaan ennakoi ”vakavia seuraamuksia niille, jotka nauttivat dieettijuomia ja  –eineksiä  päivittäin” (kommentti koski tutkimusta Trocho et al.,Formaldehyde Derived from Dietary Aspartame Vinds to Tissue Components in vivo, Life Sciences, 1998). Aspartaami luo elimistössä hajotessaan suuria määriä vapaita radikaaleja; ne taas kiihdyttävät aivoissa hermosolujen tuhoutumista (Toxicology, 2005; 210(2-3):235-45).

 

Aspartaami  aiheuttaa kognitiivisten kykyjen heikkenemistä , mielialan häiriöitä  ja aivoihin liittyviä sairauksia. Näitä ovat:

¤ oppimiskyvyn ja muistin heikkeneminen (erityisesti pitkäaikainen muisti), alzheimer, ADHD

Aspartaamin vaikutuksista lapsiin: ole hyvä ja katso edellinen artikkelini aspartaamista näillä kotisivuilla.

 

¤ masennus, kahdensuuntainen mielialahäiriö, paniikkihäiriöt, ahdistuneisuus ja väkivaltainen käytös

Eräässä kaksoissokkokokeessa selvitettiin aspartaamin vaikutusta mielentilaan antamalla koehenkilöille, joista puolet oli masentuneita,  30 mg/painokiloa kohti aspartaamia päivässä viikon ajan; masentuneiden henkilöiden reaktiot aspartaamiin olivat niin vaikeita, että koe oli keskeytettävä (Biol Psychiatry, 1993; 34: 13-7). Tutkijoiden mukaan masentuneet ovat erityisen herkkiä aspartaamin vaikutuksille ja heidän pitäisi välttää sen käyttöä.

 

Nykyään voimakkaasti lisääntyneet nuorison neurologiset ja käytöshäiriöt voivat tutkijoiden mielestä johtua pitkälti aspartaamin suorista ja epäsuorista vaikutuksista aivoihin ja keskushermostoon (Psychol Today, 2001; 34:20).

 

¤  epileptiset kohtaukset, aivokasvaimet (ja tietyt sairaudet, katso yllä)

Aspartaami  lisää epilepsiaa sairastavien kohtauksia ja pidentää niitä (Med Pregl, 2003; 56 Suppl 1: 27-9). Se voi aiheuttaa näitä kohtauksia myös henkilöille, joilla ei ole epilepsiaa (Eur J Emerg Med, 2008; 15: 51).

 

Aspartaami  oli USA:ssa  v.1974 puoli vuotta myynnissä, minkä jälkeen FDA kielsi sen, koska tutkimuksissa sen oli havaittu aiheuttavan rottien aivoissa syöpää ja reikiä, ihmisten näönmenetysten ja hermostohäiriöiden lisäksi. Aspartaamin tuli kuitenkin uudelleen hyväksytyksi , ja sen yhteys aivokasvaimiin on myös saanut lisävahvistusta. Washingtonin yliopiston professori John Olney analysoi USA:n kansallisen syöpäinstituutin tilastoja vuosilta 1975-1992 ja havaitsi 10%:n nousun aivokasvainten (glioblastoomat) esiintymisessä kolme vuotta sen jälkeen, kun aspartaami oli tullut markkinoille (J Neuropathol Exp Nuerol, 1996; 55: 115-23). Kasvaimia esiintyi etenkin nuorilla henkilöillä. Olneyn mukaan syynä on aspartaamin aineenvaihduntaprosesseissa syntyvä diketopiperatsiini (DKP), jonka määrä tuotteessa kasvaa sitä mukaa kuin tuote vanhenee.

 

Aspartaami aiheuttaa masennusta

Jo pitempään on tiedetty, että aspartaami estää serotoniinin muodostumista aivoissa; serotoniini taas säätelee aivojen vireystilaa ja mielialaa. Tällöin ihminen altistuu mm. masennukselle.

Tammikuussa 2013 julkaistiin Yhdysvaltain terveysviraston (National Institutes of Health) suuri tutkimus, jossa seurattiin yli kymmenen vuoden ajan sokeroitujen ja makeutettujen virvoitusjuomien vaikutusta 50-70-vuotiaiden mielenterveyteen, nimenomaan mahdolliseen masennustaipumukseen. Tutkijat värväsivät kokeeseen 263.925 henkilöä ja seurasivat näiden virvoitusjuomien käyttöä vuosina 1995-96. Osanottajat joivat juomia 4 tölkkiä päivässä. Kymmenen vuotta myöhemmin osanottajilta kysyttiin, oliko heillä diagnosoitu masennus vuoden 2000 jälkeen. 11.311 osanottajaa ilmoitti saaneensa tänä aikana masennusdiagnoosin.

 

Tutkimuksessa kävi ilmi, että sokerilla makeutetut juomat nostivat masennusriskiä vähemmän kuin aspartaamilla makeutetut eli kevytjuomat. Sokerilimu nosti masennuksen riskiä 22%, kevytlimu 31%, sokerihedelmäjuoma vastaavasti 38% ja kevythedelmäjuoma 51% (American Academy of Neurology, Chen H. et al., Sweetened beverages, coffee, and tea in relation to depression among older U.S. adults, 2013).

 

Entä syöpä?

Aspartaamilla on kyky aiheuttaa syöpää muuallakin kuin aivoissa.  European Ramazzini Foundation of Oncology and Environmental Sciences, Italia,  suoritti 3-vuotisen kokeen 1800 rotalla, jotka saivat aspartaamia ihmisen saantia vastaavia määriä. Tutkijat odottivat, kunnes rotat olivat kuolleet luonnollisista syistä, mikä oli järkevää, koska  syöpä vaatii aikaa kehittyäkseen ja esiintyy yleensä vasta vanhemmissa ikäluokissa.

 

Rottavainajilla tutkijat totesivat odottamattoman määrän – lisäys oli ”tilastollisesti merkittävä” – lymfoomia, leukemioita sekä munuaisten, ääreishermoston ja kallon hermoston syöpiä. Lisäksi, mitä enemmän rotat olivat saaneet aspartaamia, sitä enemmän syöpiä esiintyi. Tutkijoiden mukaan aspartaami on ”monivaikutteinen syöpää aiheuttava agentti jopa vain 30 mg/painokiloa kohti nautittuna, joka on paljon vähemmän kuin sallittu päivittäinen saanti ” (joka on kauan ollut 40mg/kg)(Environ Health Perspect, 2006; 114:379-85).

 

Ottaen huomioon ihmisten tavan nauttia aspartaamia tutkijat syöttivät tämän jälkeen sitä raskaana oleville rotille 12. raskauspäivästä eteenpäin ja jatkoivat aspartaamin antoa vastasyntyneille rotille aina niiden kuolinpäivään asti. Altistus aspartaamille kohdussa johti syöpämäärien lisääntymiseen entisestään myöhemmällä iällä, mukaan lukien antomäärän suuruudesta riippuva, merkittävä lisäys naarasrottien rintasyöpätapauksissa (Environ Health Perspect, 2007; 115: 1293-7). Unkarin Pécsin yliopiston tutkijat ovat vastaavasti todenneet, että aspartaami lisää onkogeenien, syöpää aiheuttavien geenien aktivoitumista (ekspressiota) silloinkin, kun pysytään suositellussa päivittäisessä saannissa (ADI) eli 40mg/painokilo/päivä (In Vivo, 2007; 21: 89-92).

 

Kuin elokuvissa

Aspartaamia, makeutteiden bestselleriä, on nykyään vähän kaikkialla, juomissa, ruoissa, namuissa, pillereissä, jopa vitamiinipillereissä, hammastahnoissa…Sitä on vaikea välttää. Niin yleisen aineen olisi ehdottomasti oltava täysin vaaraton.

Ensi hetkistään aspartaami on kuitenkin aiheuttanut terveysongelmia, jotka vuosikymmenten mittaan ovat syventyneet.  Aspartaami on omalla kohdallaan jakanut maailman kahtia: elintarviketeollisuuteen ja viranomaisiin, jotka hievahtamatta pitävät aspartaamia turvallisena, ja miljooniin kuluttajiin koko maailmassa, jotka potevat sen aiheuttamia häiriöitä ja sairauksia. Välimaastossa toimii onneksi  myös itsenäisten aspartaamitutkijoiden linnake.

 

Aspartaamin puolustajat haluavat antaa kuvan, että kaikki tieteelliset tutkimukset pitävät aspartaamia turvallisena. Professori Ralph G. Walton, Ohion yliopiston lääketieteellinen korkeakoulu, analysoi vuonna 1998 166 tutkimusta, jotka koskivat mm. aspartaamin käytön turvallisuutta. Niistä 74 oli aspartaamiteollisuuden sponsoroimia, ja 90 oli tehty ilman teollisuuden rahoitusta.

 

Itsenäisistä tutkimuksista 83 eli 92% totesi yhden tai useamman aspartaamiin liittyvän ongelman.  Seitsemästä jäljellejääneestä, jotka eivät siis olleet teollisuuden rahoittamia eivätkä nähneet ongelmia, kuusi oli FDA:n sponsoroimia. Ottaen huomioon, että joukko FDA:n virkailijoita siirtyi aspartaamiteollisuuden palvelukseen  heti kun aspartaami hyväksyttiin markkinoille, FDA:n tutkimukset ovat monen mielestä samanarvoisia kuin teollisuuden tutkimukset.

 

Kaikki 74 aspartaamiteollisuuden sponsoroimaa tutkimusta piti aspartaamia täysin ongelmattomana. Tämä tuo mieleen tilanteen tupakkarintamalla: siellä tupakkateollisuuden tutkimukset eivät yleensä koskaan löydä tupakkatuotteiden käytöstä ongelmia, kun taas lähes kaikki itsenäiset tutkimukset löytävät niitä.

 

Aspartaami keksittiin vuonna 1965 vahingossa lääketehdas G.D.Searlen laboratotiossa. Sen jälkeen sen tarina on ollut yhtä vehkeilyä ja juonittelua. 1974 FDA hyväksyi  aspartaamin käytön joissakin ”kuivissa ruoissa”, mutta kumosi kohta luvan. Vielä 1980 FDA suositteli käyttökiellon jatkamista, koska japanilainen tutkimus osoitti aspartaamin aiheuttavan aivokasvaimia rotilla.

 

Vuonna 1981 alkoi sitten tapahtua. Republikaanien Ronald Reaganista tuli tammikuussa presidentti, ja jo seuraavana päivänä lääketehdas G.D. Searlen johtaja Donald Rumsfeld esitti aspartaamin hyväksymistä markkinoille. Samalla FDA:n johtaja sai lähteä, tilalle tuli kemikaalijätti Monsanton silloinen johtaja.  Monsanto valmisti aspartaamia patentin turvin. Heinäkuussa 1981 FDA hyväksyi aspartaamin käytön kuivissa ruoissa ja 1983 virvoitusjuomissa.  1987 FDA yllättäen valitti, ettei  ”lääketehdas Searle ollut antanut sille kaikkia aspartaamikokeisiin liittyneitä faktoja…että kokeet oli suunniteltu huonosti, toteutettu huolimattomasti tai analysoitu tai raportoitu vääristellen.” (Vuonna 2001 liikemies ja poliitikko Donald Rumsfeldista tuli George W.Bushin hallituksen puolustusministeri.)

 

American Medical Association AMA, USA:n suurin lääkäriyhdistys, hyväksyi aspartaamin 1985. Sen ovat hyväksyneet myös American Dietary Association ADA, Amerikan Diabetesyhdistys ja Amerikan Lääkäriliiton konferenssi. Kaikkia näitä rahoittaa Monsanto, aspartaamin valmistaja (jonka tuotteita ovat mm. myös geenimuunneltu soija ja Vietnamin sodassa käytetty myrkky Agent Orange; aspartaamikin on ollut Pentagonin kemiallisten aseiden listalla).

 

EU hyväksyi aspartaamin 1988. Vuoden 2006 tammikuussa 46 Englannin parlamentin jäsentä allekirjoitti aloitteen, jossa vaadittiin aspartaamin poistamista hyväksyttyjen lisäaineiden listalta. Edelleen maaliskuussa italialaiset tutkijat kertoivat aspartaamin aiheuttavan syöpää. Saman vuodentoukokuussa  2006 Euroopan elintarviketurvallisuusvirasto EFSA julisti, ettei aspartaamin turvallisuutta ollut syytä enempää tutkia. Huhtikuussa 2007 FDA ilmoitti, ettei se nähnyt mitään syytä muuttaa käsitystään, että aspartaami on turvallinen ruoka-aineiden makeuttaja.

Suomen elintarviketurvallisuusvirasto EVIRA noudattelee päätöksissään EFSA:n ja FDA:n päätöksiä.

 

Seuraava askel on EU:n

Nyt on meneillään uusi vaihe aspartaamin jännitystarinassa. Toukokuussa 2011 Euroopan komissio pyysi EFSA:a suorittamaan perusteellisen uudelleenarvion aspartaamin turvallisuudesta. Alun perin aspartaamin arvioinnin piti olla osa suurempaa lisäaineiden arviointia, jonka tulisi olla valmis v. 2020 (EU-säädös 257/2010). Arviointityötä tekee EFSA:n  ravinnon lisäaineiden ja ravinteiden paneel i ANS. Paneeli on ilmoittanut olevansa kiinnostunut etenkin diketopiperatsiinista (DKP) ja muista aspartaamin hajoamistuotteista elintarvikkeissa ja juomissa; näitä syntyy kun tuotteet vanhenevat tai saavat lämpöä säilytyksen aikana.

 

EFSA:n on määrä saada uudelleenarviointi valmiiksi toukokuuhun mennessä 2013. Tähän asti mikään aspartaamille kriittinen tutkimus tai mielipide ei ole pystynyt horjuttamaan EU:n virkailijoiden päätöstä pysyä aspartaamin puoltajina. Viimeeksi 2010 EFSA:n kokoama raportti totesi, että suuri yleisö on huolissaan, mutta sen huoli perustuu enimmäkseen ”on anecdotal reports of adverse effects” eli on lyhyesti sanoen urbaania legendaa.

Tämä meno näyttää jatkuvan. EFSA on saanut valmiiksi aspartaamin uudelleenarvioinnin luonnoksen ja avannut 8.1.2013 julkisen kuulemisen liittyen uudelleenarviointiin.  Kuulemiseen voivat osallistua kaikki kiinnostuneet ja siinä voi kommentoida EFSA:n luonnosta. Aikaa on helmikuun 15. päivään.

 

Kävin katsomassa EFSA:n luonnoksen yhteenvedon. Siinä todetaan, ettei nykyiseen aspartaamin saantisuositukseen 40 mg/painokilo/päivä liity mitään turvallisuusogelmia, eikä sitä siis ole syytä korjata.

 

Jos olet eri mieltä, käy osoitteessa

www.efsa.europe.eu/en/consultations/call/130108.htm

tai

www.efsa.europa.eu/en/topics/topic/aspartame.htm?wtrl=01

 

Muita makeutteita

Aspartaamin patentti umpeutui 1992; sen jälkeen sitä on voinut valmistaa kuka tahansa, eikä se enää ole tuonut tuottajalleen suuria voittoja.

-          Fruktoosiglukoosisiirappi on voimakkaasti yleistynyt viime vuosina. Sitä valmistetaan kemiallisesti maissitärkkelyksestä, se on teollisuudelle edullinen ja nestemäisenä helppokäyttöinen. Sen on todettu häiritsevän verensokerin säätelyä ja aiheuttavan insuliiniresistenssiä sekä metabolista oireyhtymää ja elimistön systeemistä tulehdusta.  Sen osa-aine fruktoosi eli hedelmäsokeri ei mene suoraan elimistöön polttoaineeksi, vaan kulkeutuu ensin maksaan, joka muuttaa sen myrkylliseksi rasvaksi. Fruktoosi voi runsaasti käytettynä vaikuttaa aivotoimintaan heikentävästi jo kuudessa viikossa. (Journal of Physiology –lehti/Rodale.com, 2012). Se heikentää etenkin oppimista ja muistia. –Tätä siirappia voi olla myös vauvanruoissa, joten tuoteseloste on luettava tarkkaan!

-          Asesulfaami-K:ta käytetään usein aspartaamin makua vahvistamassa.  Se hyväksyttiin 1988 ja on nyt mukana tuhansissa tuotteissa. Washingtonilainen Center for Science in the Public Interest on vuosia vaatinut sen kieltämistä, ja ryhmä USA:n arvostettuja syöpätutkijoita on arvostellut sen hyväksymistä edeltänyttä tutkimusta riittämättömäksi ja varoittaa, että se on todettu karsinogeeniseksi. Tutkimukset soittavat sen lisäävän insuliinin eritystä ja voivan olla vaarallinen diabeetikoille.

-          Syklamaatti (E952) on USA:ssa kielletty syöpäepäilysten vuoksi. Meillä sitä esiintyy juomissa.

-          Alkoholisokereita ovat sorbitoli, ksylitoli, laktitoli, mannitoli, maltitoli, isomalt, hydrogenoitu tärkkelyshydrosylaatti (HSH). Näitä pidetään ”yleisesti turvallisina”, mutta ne voivat aiheuttaa ripulia, vatsakipuja ja vatsan turpoamista ja kaasuja. Ne viipyvät melko pitkään ruoansulatuskanavassa (eivätkä siis imeydy nopeasti vereen), jolloin ne vetävät nestettä suolistoon ja alempana muuntuvat kaasuiksi ja rasvahapoiksi. Ksylitolissa on puolet sokerin kaloreista, mutta sen glykeeminen indeksi on vain 8, joten se sopii laihduttajille ja diabeetikoille.  Varoitus: sen on todettu aiheuttavan äkillistä insuliinitason nousua, kouristuksia ja vakavia maksavaurioita – mutta vain koirissa. Ihmiselle se aiheuttaa suurina annoksina ripulia.

-          Stevia eli makeutteena stevioliglykosidi (E960, näitä ovat steviosidi ja reabudiosidi A) hyväksyttiin EU:n alueelle 2011 (FDA 2008). Sillä on takanaan pitkä käyttöhistoria – vuosisatoja Etelä-Amerikan intiaanien makeutusaineena ja rohdoksena ja vuosikymmeniä Etelä-Amerikan, Japanin ja Kiinan väestön painonhallinnan ja verensokerin hallinnan rohdoksena, jota lääkäritkin ovat määränneet daibeteksen hoitoon.  Sillä ei ole todettu vakavia sivuvaikutuksia. Tutkimuksissa steviasidin on todettu alentavan aterian jälkeisiä veren glukoosin ja insuliinin pitoisuuksia (Appetite, 2010, 55: 37-43). Sen on myös todettu alentavan verenpainetta, estävän tulehduksia ja syöpää ja säätelevän immuunivastetta. Kun Coca-Cola ja PepsiCo laskivat markkinoille omat steviapohjaiset makeutteensa, se ilmeisesti innosti FDA:n joulukuussa 2008 hyväksymään rebaudiosidi A:n ”yleisesti turvalliseksi”.

 

Elina Hytönen, 2013

 

Lähteet: WDDTY-lehti  1/97, 7/08, 9/08, 11/08, 7/09, 11/2010, 4/11, 3/12; Proof! 6/2004, holisticmed.com/aspartame/recent.html; Wikipedia; tritolonen.fi, uutiskirje  16.1.2013; ruohikolla.blogspot.fi, iltasanomat.fi/terveys; studio55.fi; EFSA Draft opinion on the re-evaluation of aspartame (E951) as a food additive 213.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Hajuste – kavala ystävä

 

 

Hajusteita on kaikkialla.

Jos olet hajusteiden peruskuluttaja eli noin 20-40-vuotias nainen, toimit mahdollisesti näin:

Ajattelet että henkilökohtainen hygienasi, itsevarmuutesi ja viehättävyytesi ovat kunnossa, kun tuoksut. Peset suihkussa hiuksesi ja ihosi tuoksuilla, puhdistat suusi tuoksuvilla, puhdistat ihosi ja meikkaat tuoksuvilla, lisäät tuoksuvan deodorantin, vartalovoiteen, ehkä jalkasuihkeen ja intiimisuihkeen, lisäät tuoksuvan hiusgeelin, hiuslakan ja hajuveden. Pukeudut hajusteilla pestyihin vaatteisiin ja lisäät hajustetun pikkuhousunsuojan.

Kylpyhuoneen ja wc:n olet jo pessyt hajustetuilla, samoin saunan ja keittiössä tiskit. Todennäköisesti kaikki siivousaineesi ovat tuoksuvia. Olet ehkä sijoittanut kotiisi ilmanraikastimen.

Menet autoosi, joka tuoksuu, tai bussiin ja työpaikalle, jossa muutkin tuoksuvat. Hengität hajusteita sisääsi koko päivän. Niitä tunkeutuu myös ihosi läpi.

Jonain päivänä ehkä huomaat, että silmiäsi kirvelee ja ne valuvat vettä, nenä on tukossa, päätä särkee, pyörryttää, ajatukset ovat tokkuraiset, rintaa painaa ja yskittää, ääni käheytyy, väsyttää ja oksettaa. Alat epäillä että sinulla on astma. Kutiset odottamattomasti.

Voi olla, että olet herkistynyt hajusteille.

 

Nenä  –  aivojen uloke?

 

Ihminen tuntee hajut ja tuoksut  nenäkäytävien yläosassa olevan hajuepiteelin kautta. Hajuepiteeli on viiden neliösenttimetrin kokoinen alue. Kun sen hermosolut ottavat vastaan tuoksun, hajusignaalit etenevät aivojen pohjalla sijaitsevaan aivokäämiin ja sieltä aivojen limbiseen alueeseen.  Tuoksut siis pystyvät läpäisemään aivo-veriesteen. Tuoksut ja hajut ovat kemikaaleja, joita nenä ja aivot osaavat tunnistaa ja tulkita.

Hajuepiteelin hermosolut pystyvät uusiutumaan, toisin kuin muut hermosolut. Siksi ankarasti hajusteilla turrutettu nenä pystyy useimmiten toipumaan ja aistimaan taas luonnollisia tuoksuja ja makuja, kun altistus lopetetaan.Makuaisti pystyy nimittäin tuntemaan vain muutaman maun (suolainen, makea, karvas, hapan), mutta hajuaistin avulla ihminen voi tunnistaa noin 10 000 erilaista hajua ja vielä oppia tuntemaan niitä lisää. Makunautinnot ovat suuresti riippuvaisia hajuaistista, sillä syödessä hajumolekyylejä kulkeutuu nenänielun kautta hajuepiteelille.  Jos nenä on nuhan tai vaikka hajusteiden turruttama, ruoasta katoavat maut.

Hajusteet pystyvät tosiaan turruttamaan hajusolut, niin että nenä tuntee enää vain muutaman vahvan hajun. Siksi  hajusteiden käyttäjä maustaa usein  ruokansa voimakkaasti, että tuntisi edes jotain makuja. Siksi hajusteiden säännöllinen käyttäjä ei myöskään  tiedä tuoksuvansa ja lisää reippaasti hajuvettä, että  tuntisi  edes jonkin tuoksun.  Näin hänestä voi tulla ympäristölleen koettelemus.

Hajuaistilla on kaikista aisteista suorin yhteys aivoihin juuri limbisen systeemin kautta.  Siellä sijaitsevat hippocampus, aivojen primitiivisin osa, joka säätelee vaistoja ja tunteita, sekä mantelitumake (amygdala), joka alitajuisella tasolla säätelee tahdonalaisia liikkeitä. Amygdala lähettää hajuviestit hypotalamukseen  joka taas kontrolloi käpyrauhasta – ja käpyrauhanen kontrolloi hormonien eritystä, tunnetiloja ja unirytmiä.

Tuoksuilla on siis hyvin suora yhteys aivoihin, ne herättävät muistoja ja laukaisevat tunnetiloja. Ne ovat myös osa ihmisen varoitusjärjestelmää, mädän haju sanoo älä syö, savun haju varoittaa tulipalosta. Synteettiset tuoksut voivat tehdä samaa, mutta niiden kemikaalit ärsyttävät ja aiheuttavat aivojen ja muun hermoston häiriöitä ja sairauksia.

 

 

 

Hajusteet ovat synteettisiä  kemikaaleja

joilla on haittansa

 

Suomessa arvioidaan, että joka kymmenes tai useampi henkilö saa reaktioita hajusteista, toisen arvion mukaan joka viides saa niistä oireita.  Ruotsissa on laskettu, että vähintään 6 % väestöstä kärsii hajusteyliherkkyydestä (Hbl 24.5.2011). Suuri enemmistö herkistyneistä on naisia, koska he altistuvat hajusteille eniten.

 

Mutta miten hyvä tuoksu voi tehdä sairaaksi?

Jo vuonna 1986 arvioitiin, että hajusteiden valmistuksessa käytettiin yli 5000:ta kemikaalia (Ann Dermatol Venereol, 1986; 113:31-41). Luku on epäilemättä nyt suurempi.  Kemikaaleista 95 % on enimmäkseen tai kokonaan  synteettisiä, öljy- tai kivihiilitervajohdannaisia.  Lähes kolmannes näistä tiedetään myrkyllisiksi, kuten synteettiset myskit,  ftalaatit ja tolueenit, bentseenijohdannaiset ja aldehydit.  Ne ja muut toksiinit ja herkistäjät voivat aiheuttaa syöpää, synnynnäisiä epämuodostumia ja häiriöitä, keskushermostollisia ja hormonaalisia häiriöitä ja allergisia reaktioita. Monet luokitellaan ongelmajätteeksi.

¤ Ftalaatit

Greenpeace International  tutki 2005 kaikkiaan 36 tunnettua  eau de toilettea ja hajuvettä ja havaitsi, että lähes kaikissa oli ftalaatteja ja synteettisiä myskejä (katso www.greenpeace.org/perfume-an-investigation-of tai www.ourlittleplace.com/perfume .html).

Käytetyin ftalaatti oli silloin ja on edelleen dietyyliftalaatti (DEP), jota esiintyy kosmetiikassa ja hygieniatuotteissa  liuottimena ja tuoksujen välittäjänä sekä alkoholin denaturoijana (se tekee alkoholista ”tenua”). Sitä oli muun muassa Chanel No 5:ssä, Calvin Kleinin Eternityssä, Diorin Poisonissa ja Lancômen Tresorissa.  EU:n Kulutustuotteiden tieteellinen komitea SCCP pitää DEP:iä turvallisena, mutta kliiniset tutkimukset ovat yhdistäneet DEP:n ja muut ftalaatit suvunjatkamisen ongelmiin kuten  hormonitasojen muutoksiin, sperman DNA:n vaurioihin ja sukuelinten epämuodostumiin (Environ Health Perspect, 2006; 114: 270-6; Hum Reprod, 2007; 22: 688-95; Environ Health Perspect, 2005; 113: 1056-61). Tuoreen tutkimuksen mukaan DEP voi johtaa  hedelmättömyyteen, keskenmenoihin, synnynnäisiin epämuodostumiin, syöpään ja jälkeläisten hedelmättömyyteen (Hajusteiden terveysvaikutuksista, Klaus Ferlow, 2007, kts www.hajusteyliherkkyys.com).

DEP tunkeutuu nopeasti ihon läpi ja leviää laajalti koko kehoon.  Sen metaboliitteja on tavattu virtsassa asti, etenkin naisilla.

Katso myös kappale Hormonaalista sekasortoa.

 

¤ Synteettiset myskit

Niitä käytetään hajuvesissä, partavesissä, kosmetiikassa, ihonhoitoainessa ja siivous- ja pesuaineissa. Ne kertyvät ihon rasvakudoksiin, ja niitä on tavattu verinäytteissä ja rintamaidossa (Chemosphere, 2005; 59: 487-92; Chemosphere, 1996; 33: 2033-43).

Koeputkikokeissa myskit kiihdyttivät huomattavasti ihmisen rintasyöpäsolujen kasvua (Arch Environ Contam Toxicol, 2002; 43:257-64). Ne myös lisäävät muiden myrkyllisten kemikaalien haittavaikutuksia. Lisäksi yksi viidestä myskistä, myskiambrette,  on todettu hermomyrkyksi.

 

¤ Tolueenit

Tolueeneja oli jokaisessa Amerikan Ympäristönsuojeluviraston (EPA)  1991 kokoamassa näytteessä. Niitä oli ”runsaasti niin autojen varaosaliikkeessä kuin tavaratalojen hajuvesiosastolla”.  Tolueenit ovat kaikkein yleisimpiä hajusteiden ainesosia. Tolueenin on osoitettu aiheuttavan syöpää ja hermostovaurioita, ja EPA on luokitellut sen ongelmajätteeksi.

 

¤ Bentsaldehydi on paikallinen puudutusaine ja vaikuttaa häiritsevästi keskushermostoon; se aiheuttaa suun, kurkun, silmien, ihon, keuhkojen ja ruoansulatuskanavan ärsytystä ja munuaisvaurioita. Bentsyyliasetaatti on ympäristömyrkky ja mahdollinen syövän aiheuttaja, yhdistetty mm. haimasyöpään; se ärsyttää silmiä ja hengitysteitä, imeytyy ihon läpi ja aiheuttaa elimistössä laajoja systeemivaurioita. Linalool on narkoottinen aine, joka aiheuttaa ksekushermoston vaurioita, hengenvaarallisia hengityshäiriöitä, huonoa lihaskoordinaatiota ja masennusta; eläinkokeet osoittavat sen vaikuttavan haitallisesti sydämeen. Kamferi on hyvin imeytyvä, paikallisesti ärsyttävä, keskushermostoa stimuloiva; sisäänhengittäminen ärsyttää silmiä, nenää ja kurkkua ja aiheuttaa pyörrytystä, sekavuutta, pahoinvointia; allergisoiva. Asetoni on useiden valtioiden ongelmajätelistalla; aiheuttaa keskushermoston häiriöitä, pyörrytystä, pahoinvointia, koordinaation heikkenemistä, epäselvää puhetta ja uneliaisuutta. Gamma-terpineeni aiheuttaa astmaa ja keskushermoston häiriöitä. Jne.

Valmistajat pyrkivät tekemään hajusteista mahdollisimman pitkään säilyviä. Ne eivät hajoa helposti, ja niiden hajoamistuotteet ovat usein myrkyllisempiä kuin alkuperäiset aineet.

 

Sairaaksi hajusteista

 

Kampaaja Merja Lamberg kertoi  Seura-lehdessä (2000) sairastumisestaan näin:

”Varsin pitkään oli ollut nuhaa ja kurkun ärsytystä, mutta vasta itselleni tehty hapanpermanentti laukaisi voimakkaan reaktion, joka ilmeni ihottumana.  Ihoni ja hengityselimeni eivät enää kestä minkään tyyppisiä hajusteita. Jos vuodevaatteet on pesty hajustetulla pesuaineella, ne hankaavat ihoa, aiheuttavat kutinaa ja hengityselimiin tulee turvotusta. ” Merja Lamberg todettiin täydellisesti hajusteallergiseksi 25 vuoden kampaajanuran jälkeen. Allergia sai hänet siirtymään hajusteettomien kampaamotuotteiden ammattikäytön uranuurtajaksi Suomessa.

Kampaajan ammatti onkin vaarallisin ammateista, joissa käytetään kemikaaleja; maalitehtaassa työskentelevällä on sentään päällään maski ja suojapuku. Suomen Työterveyslaitoksen tutkimuksen mukaan (2004) kampaajilla on kasvaimia kolme kertaa enemmän kuin työssäkäyvillä naisilla keskimäärin. Ruotsalaisen tutkimuksen mukaan (2005) heille syntyy myös keskimääräistä pienempiä vauvoja.

Eläintutkimuksissa hajusteiden on todettu olevan myrkyllisiä keuhkoille, maksalle ja munuaisille (Flavour Fragr J, 2002; 17: 361-71). Työterveystutkimuksissa on osoitettu niiden yhteys syöpään (J Occup Environ Med, 2000; 42: 517-25).

Hajusteet tunkeutuvat elimistöön hengitysteiden, ihon ja limakalvojen kautta.

 

¤ Yliherkkyys

Puhtaat yliherkkyysoireet eivät esimerkiksi ole astmaa, vaikka silmien ja hengitysteiden oireet muistuttavatkin astman ja allergikkojen oireita (nuha, käheys, kutina, valuvat silmät, yskä, painontunne rinnassa, hengenahdistus ja päänsärky). Hajusteyliherkkä voi saada oireita hajusteiden lisäksi  savusta, homeesta ja pakokaasuista – ja monesta muusta kemikaaliyhdisteestä tai allergeenista.  Koska hajusteita on lähes kaikkialla, niitä on vaikea välttää. Jos triggereitä eli laukaisijoita ei ole paikalla, yliherkkä on oireeton.  Se merkitsee että yliherkkä ostaa tuoksuttomia  tuotteita ja välttää konsertteja, teattereita ja muita paikkoja, joissa hajustetut saattavat oleilla, eikä kutsu hajustettuja kotiinsa.

Yliherkkyyteen voi liittyä psyykkisiä oireita, katso kappale Hermostolliset vaikutukset.

Koska hajusteyliherkkyys on herkistymistä hajusteiden kemikaaleille, herkistyminen voi helposti laajeta. Hajusteiden tietyt aineosat, kuten myskit, myös tehostavat muiden myrkyllisten kemikaalien vaikutusta. Herkistynyt huomaa äkkiä saavansa oireita verhojen, sohvan ja maton tulenestoaineista, vaikka ne eivät tuoksukaan, hedelmien ja vihannesten viljely- ja säilytysmyrkyistä, kaupan kukkien myrkyistä, itsekopioivista kuiteista, muovimatosta tai yöpaitaan painetusta muovikukkakuviosta, t-paitaan ujutetuista synteettisistä kuiduista (vaikka paidassa lukee 100% puuvillaa) , tuoreesta sanomalehdestä ja joidenkin kirjojen painomusteesta – silloin ei auta kuin jättää ne lukematta.

Tätä laaja-alaista herkistymistä sanotaan monikemikaaliherkistymäksi (MCS). MCS-ihmisten lukumäärä on 20 viime vuoden aikana voimakkaasti kasvanut.

 

¤ Allergiat

Yliherkkyydestä on pieni askel allergioihin, varsinkin jos on allergista sukua. Hajusteet ovat sitä paitsi voimakkaasti allergisoivia. Hengityselinoireiden lisäksi ne vaikuttavat ihoon, sekä kosketuksen että ilman kautta.  Ihotaudit kuten dermatiitti ja ekseema ovat yleisiä reaktioita hajusteisiin. Myös esimerkiksi jalkapohjien psoriaasilla on todettu yhteys shampoiden hajusteisiin. Allergiat voivat aiheuttaa erilaisia psykiatrisia ongelmia – mielialan heilahtelua, ahdistusta, paniikkihäiriöitä, masennusta ja pakkomielteistä käyttäytymistä jne. – ja aiheuttaja on tiskipöydän alla tai kylpyhuoneessa.

Vuonna 2007 American Contact Dermatitis Society nimesi hajusteet “vuoden allergeeniksi” eli allergian aiheuttajaksi (Pediatr Ann, 2008; 37: 102-3).

 

¤ Astma

Suurin osa tunnetuista hajustekemikaaleista ärsyttää hengitysteitä.  Ne aiheuttavat tulehdusta,  lisäävät limaneritystä ja saattavat käynnistää allergian. Ne voivat aiheuttaa astmakohtauksia , laukaista astman ennestään terveellä ihmisellä sekä pahentaa jo olemassa olevaa astmaa. Hajusteiden ja astman välistä yhteyttä on tutkittu runsaasti (Hum Biol, 1996; 68: 405-14) ja on todettu, että astmaa aiheuttavat nimenomaan hajusteiden volatiilit (ilmassa liikkuvat) kemikaalit, ei tuoksu sinänsä. 72 % astmaatikoista nimeää hajusteet astmakohtauksen laukaisijaksi. Kohtaukset voivat olla vakavia ja johtaa jopa kuolemaan.

Astmaluvut ovat länsimaissa kaksinkertaistuneet vuodesta 1980.  Suomessa astmaa sairastaa 6 % väestöstä, lapsista noin 5 – 7 %. Astma on lasten ja nuorten yleisin vakava krooninen sairaus. Lapset ovat hajusteille erityisen herkkiä.

 

¤ Hermostolliset vaikutukset

Hajustekemikaalit vaikuttavat aivoihin ja muuhun hermostoon, ne vahingoittavat aivojen sähköistä toimintaa ja verenkiertoa.  Monet niistä ovat hermostomyrkkyjä. Vaikutus voi olla lyhytaikainen tai pitkällinen ja aiheuttaa kroonisen sairauden.

Esimerkkinä englantilaisen refleksologin Terri Perryn potilas (nainen, opettaja, 37):

Nainen sai paniikkikohtauksia, joihin liittyi oksentamisen pelko, kun hänen piti mennä ulos kotoa tai lähteä lentämään. Kohtaus saattoi tulla myös kaupan jonossa. Hän vaihtoi pyykinpesuaineen, tiskikoneen pesutabletit, hammastahnan ja saippuat ekologisiin pesu- ja hygieniatuotteisiin, ja paniikkikohtaukset loppuivat.

Perryn potilaat ovat usein synteettisten hajusteiden uhreja. Vaivojen yleisinä aiheuttajina ovat olleet ilmanraikastajat, pyykinpesuaineet, tuoksukynttilät, suitsukkeet, hygieniatuotteet ja kodin puhdistusaineet.  Kemiallinen herkistyminen voi ilmetä psykiatrisina sairauksina masennuksesta paniikkihäiriöön ja ylivilkkauteen, mutta se voi esiintyä myös kynsien pureskeluna, klaustrofobiana, kahdensuuntaisena mielialahäiriönä, fobioina ja itsemurhataipumuksena.

Muita hajusteiden aiheuttamia oireita ovat päänsäryt, sekavuus, apatia, huono keskittymiskyky, muistamattomuus, huimaus, kouristukset , tokkuraisuus ja uneliaisuus tai unettomuus, raajojen pistely, lihasten nykiminen ja ihaskoordinaation heikkeneminen.

Tutkimuksissa on havaittu, että kemiallisesti herkistyneet saavat helpommin psykiatrisia häiriöitä ja että elinikäisen psykiatrisen sairauden ja ympäristön aiheuttaman intoleranssin välillä on vahva yhteys (Occup Med, 2000; 15:557-70). On myös todettu, että monikemikaaliherkistymään  (MCS) liittyy fyysisiä ja psykiatrisia oireita, kuten leijuva tunne päässä, tärinät ja paniikkihäiriöt (Environ Health Perspect, 2002; 110 (Suppl 4): 669-71).

Monikemikaaliherkistymän synty on selitetty tutkimuksissa seuraukseksi toistuvasta altistumisesta kemikaaleille – mikä sitten johtaa  keskushermoston herkistymiseen. Silloin hyvin pienikin määrä kemikaaleja sisäänhengitettynä  saa aikaan voimakkaan reaktion ja voi aiheuttaa psykiatrisen oireen (Biol.Psychiatry, 1992; 32:218-42).

 

¤ Hormonaalista sekasortoa

Vuonna 2008 mediassa kerrottiin, että hajusteilla on todennäköinen yhteys hedelmättömyyteen. Prof. Richard Sharpe (Medical Research Council, Human Sciences Unit, Edinburgh, Skotlanti) havaitsi, että hajuvesien ja muiden kosmeettisten aineiden kemikaalit vaurioittivat urosrottien suvunjatkamisjärjestelmää  sikiökauden ensimmäisen 8 viikon aikana.  Sharpen päätelmän mukaan vauriot saattavat ihmisellä johtaa piilokiveksiin, siittiöiden vähyyteen ja huonoon liikkuvuuteen, jopa kivessyöpään. Tutkimusryhmä suositteli raskaana oleville naisille hajuvesien ja esimerkiksi hajustettujen ihovoiteiden välttämistä lapsen terveyden vuoksi.

Etenkin ftalaattien ja jonkin verran synteettisten myskien on todettu aiheuttavan hormonaalisia häiriöitä. DEP-ftalaatti vaurioittaa sperman DNA:ta, mikä voi johtaa hedelmättömyyteen, ja sillä on yhteyttä keskenmenoihin, jälkeläisten hedelmättömyyteen ja syöpään ja  mm. tyttövauvojen ennenaikaiseen rintojen kehittymiseen. Jo 4 %:lla poikavauvoista esiintyi  v. 2005 peniksen alahalkiota ja piilokiveksisyyttä (samoja hormonaalisia vaikutuksia on myös teollisilla soijatuotteilla), sekä virtsateiden epämuodostumia. Toinen vuonna 2005 julkaistu tutkimus kertoo, että vastasyntyneillä poikavauvoilla esiintyy sitä enemmän poikkeuksellisen pieniä peniksiä ja muita sukuelinten epänormaaliuksia, mitä enemmän äidin virtsasta löytyy ftalaatteja.

Korkeita määriä ftalaatteja on löydetty myös raskaana olevien naisten verestä. Ftalaatit kykenevät läpäisemään istukan ja vaikuttamaan sikiön kehitykseen.  Ne tunkeutuvat myös rintamaitoon. Lisäksi ne varastoituvat rasvakudoksiin, mistä käsin ne voivat vaikuttaa pitkiä aikoja.

Arviolta 25% amerikkalaispariskunnista on hedelmättömiä.  Siittiösolujen määrä on pudonnut puoleen viimeisten 50 vuoden aikana. Lähes puolet kaikista raskauksista USA:ssa päättyy sikiön tai vastasyntyneen kuolemaan, tai vauva ei ole terve. Näihin lukuihin vaikuttavat muutkin syyt kuin hajusteiden kemikaalit, mutta niillä on epäilemättä osuutensa.

 

¤ Lapset ovat kovilla

Lapset altistuvat hajusteiden kemikaaleille siis jo kohdussa. Sen jälkeen heitä odottaa altistuminen kodin ja ravinnon kemikaaleille. Hajusteet ovat tutkimusten mukaan siinä merkittävä tekijä.

Lasten iho ja limakalvot ovat ohuita, ne päästävät helposti läpi hajustekemikaaleja suoraan vaatteista, vaipoista, vuodevaatteista ja ilmasta. Lapset hengittävät nopeammin, heidän immuunivasteensa on vasta kehittymässä, ja heidän altistumisensa ruumiinpainoon suhteutettuna on suurempi kuin aikuisen, toisin sanoen kun aikuinen ja lapsi altistuvat samalle toksiinille (myrkylle), lapsen altistuminen on suurempi. Lasten keuhkot, maksa ja munuaiset – joita hajusteet erityisesti pommittavat – ovat vasta kehittymässä ja helpommin vahingoittuvia.

Lapsista noin 5 – 7 % sairastaa astmaa, heidän lisäkseen suunnilleen samansuuruinen joukko kärsii astman kaltaisista oireista.  70 – 80 % astmalapsista on allergisia erilaisille yleisesti esiintyville ympäristötekijöille, myös hajusteille.  Koska lapset ylimalkaan ovat hajusteille erityisen herkkiä, hajusteiden osuuden lasten astman puhkeamisessa täytyy olla huomattava.

Hajusteiden voimakas vaikutus lapsiin on tullut esiin erityisesti lasten käytöshäiriöitä ja ylivilkkautta koskevien tutkimusten yhteydessä.  Niissä on huomattu, että lasten käytös muuttuu dramaattisesti tavallisimpien hygieniatuotteiden, pesuaineiden ja ilmanraikastajien vaikutuksesta.

Hyperactive Children´s Support Group -järjestön tutkimuksessa havaittiin, että ylivilkkaista lapsista 45 % reagoi hajuvesiin, monet reagoivat myös lääkkeiden väriaineisiin (80%) ja säilöntäaineisiin sekä esimerkiksi hammastahnan väriaineisiin (58%).  Surreyn yliopistossa tri Neil Ward (Department of Chemistry) ja USA:ssa Feingold Association ovat saaneet samanlaisia tuloksia, jälkimmäisen järjestön  ylivilkkaista ja ADHD-lapsista 51 % sai voimakkaan reaktion hajuvesistä.

Jo vuonna 1998 USA:n Kansallinen terveysinstituutti kehotti valmistajia lopettamaan vahingollisten lisäaineiden käytön ruoissa ja hygieniatuotteissa kuten hammastahnassa. Vanhempia kehotettiin poistamaan ensin tietyt lisäaineet lapsen ravinnosta ja kotoa tietyt hygieniatuotteet, ennen kuin ylivilkasta lasta ruvetaan rauhoittamaan Ritalinin tapaisilla lääkkeillä. Tilastot osoittavat, ettei hyviä neuvoja ole noudatettu.

Tutkimukset ovat myös osoittaneet, että liiman nuuhkijat hankkivat itselleen pysyviä neurologisia ja psykiatrisia vaurioita. Liimaa nuuhkivista lapsista voi tulla apaattisia tai väkivaltaisia, heillä voi olla huono keskittymiskyky, kouristuksia ja he voivat joutua koomaan.  Näiden liuotinten yksi pääaines on tolueeni, kaikkien hajusteiden yleisin aine.  Tekee mieli kysyä Natural Parent –lehden tavoin: onko mitään eroa hajusteiden käytön ja liiman nuuhkimisen välillä?

 

Lyhyesti kotieläimistä

 

Kissat puhdistavat itseään jatkuvasti nuolemalla. Näin ne saavat sisäänsä kaikkia kodin kemikaaleja, enemmän kuin koirat ja ihmiset. Kissojen verestä on tuoreissa tutkimuksissa esimerkiksi löydetty tulenestoaineita 20 – 100-kertaisesti enemmän kuin ihmisillä yleensä.  Tämän on todettu aiheuttavan kissoilla kilpirauhasen liikatoimintaa, joka on tällä hetkellä vanhojen kissojen yleisin kuolinsyy. Kissat nuolevat tietysti sisäänsä myös hajusteita.

Koirilla on monisatakertaisesti herkempi hajuaisti kuin ihmisellä. Kun vastaani tulee kadulla tai puistossa sakea hajustepilvi, jonka sisällä kävelee koiranomistaja koiransa kanssa, en voi kuin tuntea syvää sääliä. En usko että koira voi sellaisissa oloissa mitenkään pysyä terveenä.

 

Meitä manipuloidaan hajusteilla

 

Hajusteiden valmistajat ovat tietoisia hajukemikaalien psykologisista vaikutuksista. Jo pitemmän aikaa ihmisten käyttäytymistä esimerkiksi tavarataloissa on ohjailtu tiloihin kiinteästi sijoitetuilla hajustepanoksilla. Niillä luodaan valmistajien mukaan ”mukava ympäristö” kauppoihin, kasinoihin, kahviloihin, hotelleihin, rakennusliikkeisiin, lentokoneisiin, lentokenttiin, toimistoihin, sairaaloihin jne. Yhteen tuoksubrändiin saatetaan käyttää 500 eri hajua. Elektroniikka on melko äskettäin innostunut hajusteiden käyttäjäksi.  Uudessa tietokoneessa tuoksuu hajustettu öljy, dvd-levy haisee yllättäen pyykinpesuaineelta tai lapsille tarkoitettu elokuva mansikalta, auton sisälämmittimen kaapeli voi tuoksua ananakselta. Mutta miksi ihmeessä jännityssarja-dvd:nkin pitää tuoksua vaahtokarkilta?

 

Hajusteet ovat jo pohjavesissä

 

Kosmetiikan ja pesuaineiden hajusteet ovat levinneet jätevesien ja ilman kautta laajalle ympäristöön. Pohjoismaisessa tutkimuksessä (2004) hajusteiden synteettisiä myskejä löytyi Helsingin ja pikkukuntien jätevesistä, sinisimpukoista ja sadevesistä. Niitä on Suomen tuntureilla, napaketuissa, Huippuvuorilla ja Islannissa. Ne ovat myös saavuttaneet pohjavedet, joita ne saastuttavat  yhdessä muiden teollisten myrkkyjen, mm. lääkkeiden kanssa.

Suomessa arvioitiin v. 2004 synteettisiä myskejä käytettävän vuodessa yhteensä 11 tonnia.

 

Viranomaisten havahtumista odotetaan

 

Joulukuussa 2006 hyväksyttiin EU:n kemikaali- eli Reach-asetus. 2007 aloitti työnsä Helsingissä Euroopan kemikaalivirasto, jonka toiminta perustuu Reachiin. Viraston tehtävä  on kahtalainen: toisaalta sen tulee parantaa terveyden ja ympäristön suojelua ja toisaalta ylläpitää EU:n kemianteollisuuden kilpailukykyä.  Miten ihmeessä se aikoo sovittaa nämä tavoitteet toisiinsa?

Asetus kuitenkin korostaa teollisuuden vastuuta. Kemianteollisuuden pitäisi  testata vanhoja, jo ennen asetuksen voimaantuloa tuotteissa olleita, testaamattomia kemikaaleja ja uusia, jotka ovat tulleet käyttöön vuoden 2006 jälkeen. Teollisuus on ollut siihen haluton.

Asetuksen perusajatus on, että ne 30 000 kemikaalia, joita myydään yli tonni vuodessa, tulee testata ja rekisteröidä. Vaarallisten, esimerkiksi syöpää aiheuttavien aineiden käyttö muuttuisi luvanvaraiseksi. Teollisuudelle on kuitenkin annettu Reachissä paljon periksi. ”Reach ei kannusta vaarallisten aineiden korvaamiseen haitattomammilla yhdisteillä. Vaarallinen aine voi saada myyntiluvan, vaikka sille on olemassa turvallinen vaihtoehto”, Suomen WWF:n suojelujohtaja Jari Luukkonen sanoi  v. 2004.

Suomessa aloitti 1.1.2011 työnsä Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes, jolle kuuluu mm. kuluttajakemikaalien tuotevalvonta ja myös  kuluttajien turvallisuuden valvonta.

Euroopan asetus on, ja viranomaiset ovat järjestäytyneet.  Mutta paljon on tehtävää.

Valvontaa vaikeuttaa se, että hajusteiden valmistajien ei  liikesalaisuuslainsäädäntöön vedoten tarvitse paljastaa tuotteiden hajusteraaka-aineita eikä niiden mahdollisia turvallisuustestejä kenellekään tarkasti  ja totuudenmukaisesti.  USA:ssa ei edes liittovaltion Ruoka- ja lääkeainevirastolle tai Kanadassa maan terveysviranomaisille.

Hajustekemikaaleja ei tarvitse luetella tuoteselosteessa. Vaikeaa se onkin, kun yhdessä hajuvedessä tai hajustetuotteessa voi olla 50 – 500 eri kemikaalia.

Hajusteteollisuus säätelee toimintaansa hyvin itsenäisesti, aivan kuten lääketeollisuus (sekin tuottaa  lääkkeen, suunnittelee, toteuttaa ja valvoo itse testinsä ja julkistaa tulokset sellaisina kuin haluaa).

 

Mitä voi tehdä?

Toistaiseksi viranomaiset eivät suojele kansalaisia hajusteiden terveyshaitoilta. Terveytensä menettäneet eli vaikeasti hajusteille tai muille kemikaaleille herkistyneet kuitenkin tarvitsevat apua. Sitä mieltä jo on Työterveyslaitoksen pääjohtaja Vainio, jonka mukaan kemikaaliyliherkkyydelle tulee saada tautiluokitus ja sairastuneille sosiaaliturva (Työ, Terveys ja Turvallisuus –lehti 2/2012).

Tupakoinnin rajoittamisessa on tehty pieniä edistysaskelia. Vastaavasti voidaan kieltää hajusteiden käyttö julkisilla paikoilla ja yleisötilaisuuksissa. Esimerkiksi Nova Scotialla Halifaxin kaupungissa (Kanada) hajuvedet ovat kiellettyjä kaupungin toimistoissa, kirjastoissa, sairaaloissa, luokkahuoneissa, oikeussaleissa ja busseissa.  Kaliforniassa on päädytty samanlaisiin kieltoihin osassa valtiota; Marin Countyssa on ravintoloita joissa on hajustevapaa osasto, ja Santa Cruzissa hajuvedet on kielletty julkisissa kokouksissa.

Mutta millä vaikutetaan kaikkeen muuhun hajusteluun? Toistaiseksi hajusteyliherkkä voi vain vaatia parannuksia ja luottaa omatoimisuuteensa hajusteiden välttämisessä.

Hajusteyliherkkä voi valita kaupassa hajusteettoman tuotteen, niitä alkaa olla yhä enemmän – kysyntä on yleisesti kasvanut.  Sanat ”luonnollinen”, kukkaistuoksu”, ”allergiatestattu” eivät kuitenkaan takaa, että tuote on sen enempää luonnollinen kuin hajusteetonkaan. Ei aina edes sana ”hajusteeton”:  valmistaja ei ehkä ole lisännyt aktiivisesti tuotteeseen hajusteita, mutta on tehtaassa valmistanut sen samassa ajossa kuin hajustetun, jolloin tapahtuu hajutartunta. Vain oma nenä ja omat kokeilut tuovat tulosta.

 

Lisäksi:

¤ Kotona voit siirtyä siivoamaan vedellä ja rievulla. Kuuma vesi on tehokas siivousaine.

¤ Laimenna. Laimenna kovasti.  Käytä hajusteetonta, ekologista pesuainetta ja laimenna sitä vedellä. Tuloksena on tehokas puhdistusaine.

¤ Vältä suihkeita, niin sinun ei tarvitse hengittää kemikaaleja.

¤ Pinttyneet rasvat voit poistaa sekoitteella, jossa on ½ tl kidesoodaa, 2 rkl tislattua valkoista etikkaa, 500 ml kuumaa vettä ja vaikkapa  ¼ tl tiskienpesuainetta. Käytä kumihanskoja.

¤ Kylpyhuoneessa  voit pestä lattioita ja seiniä esimerkiksi vedellä laimennetulla, hajusteettomalla ja ekologisella tiskienpesuaineella.

¤ Osta hyvä, jäykkäharjaksinen WC-harja.

¤ WC-pytyn voit puhdistaa aineella, johon käytät hiukan tiskienpesuainetta, kaksi kuppia ruokasoodaa, pari-kolme desilitraa vettä ja 2 rkl valkoista etikkaa. Sekoita hyvin ja pane hyvin huuhdeltuun pehmeään pulloon,  josta liuos tulee puristamalla. Tai kaada ½ kuppia booraxia pyttyyn, kiepauta harjalla ja anna olla yön yli.

¤ Jos ei ole vaihtoehtoa ja joudut käyttämään hajusteellista WC:n puhdistusainetta, sulje istuimen kansi  ennen kuin huuhtelet. Siten et levitä hajusteita ja muita kemikaaleja ryöppynä ilmaan.

¤ Hanki pestävät suihkuverhot ja pese niitä usein.

¤ Hajustetun pyykin voit joutua pesemään 4-6 kertaa hajusteettomalla, tehokkaalla pyykinpesuaineella (useat hajusteettomat  eivät tehoa ollenkaan hajusteisiin), ennen kuin hajuste antaa periksi. Pesukoneesi on ehkä saanut hajustetartunnan, ja se vuorostaan hajustaa pyykkisi. Kuivausrumpu samoin.  Talon yhteisiä pesukoneita hajusteyliherkkä ei yleensä  voi käyttää ollenkaan.

Suomen Allergiayhdistykseltä ja Suomen hajuste- ja kemikaaliyliherkät ry:ltä voi kysyä neuvoja.

Toukokuu 2012

Elina Hytönen

 

Lähteet:

Natural Parent, July/August 2000; Proof August 2003, October 2004, January 2005; WDDTY October 1999,  May 2001, May 2008, August 2008, October 2008, November 2008, March 2012; Skin Deep, Pat Thomas, Rodale, 2008; Stina Miettinen, Mehiläinen 4/2002; Seura 25.8.2000; Helsingin Sanomat 17.3.2004, 23.10.2005, 15.4.2007; Hufvudstadsbladet 24.5.2009, Suomen hajuste- ja kemikaaliyliherkät, nettisivu, huhtikuu 2012.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

MASENNUS kiinalaisen ja länsimaisen lääketieteen silmin

 

 

Masennusta esiintyy länsimaissa eniten noin 40-vuotiailla ihmisillä ja naisilla kaksi kertaa  enemmän kuin miehillä.  Noin 15 % väestöstä potee länsimaissa vakavaa masennusta ainakin jonkin aikaa elämässään, ja 20 % näistä yrittää itsemurhaa, naiset taas kaksi kertaa useammin kuin miehet (miehet sen sijaan yrittäessään onnistuvat kaksi kertaa useammin kuin naiset). Masentuneiden määrä lienee todellisuudessa suurempi, sillä vanhusten ja lasten masennusta ei useinkaan diagnosoida masennukseksi.

Nuorten osuus masentuneista on 2000-luvulla kasvanut jyrkästi. Meillä Suomessa jää joka päivä kuusi nuorta työkyvyttömyyseläkkeelle mielenterveysongelmien, lähinnä masennuksen takia (2009). Tällä vuosikymmenellä etenkin masennus työkyvyttömyyden syynä on kasvanut rajusti: nuorilla naisilla 181 % ja miehillä 66 % (HS 3.5.09, Kelan tilastot). Joka neljäs nuori potee jonkinlaisia mielenterveyden ongelmia, ja etenkin teinityttöjen vaikea masennus on lisääntynyt. Psyykenlääkkeitä käyttävien alle 27-vuotiaiden määrä on tällä vuosikymmenellä kolminkertaistunut. Toisaalta vanhuksista arviolta 16 % potee masennusta, eikä heille ole juuri minkäänlaista hoitoa (prof. Sirkka-Liisa Kivelä, Taloustaito-lehden haastattelu, 4/2009).

 

Masennusta sairastavien määrä on siis nopeassa kasvussa. Syitä siihen on meillä monia: viime lama lisäsi erään tutkimuksen mukaan (Suomen Akatemian rahoittama lastenpsykiatrinen tutkimus) lasten tunne-elämän ongelmia, koulunkäynti on usein epäinhimillistä suorittamista, aikuisten maailmassa kiire ja tehokkuus ovat myönteisiä ominaisuuksia ja monen voimat loppuvat kesken, synkät uutiset maailmalta ovat ahdistavia. Monessa perheessä ei osata puhua tunteista, ja suhtautuminen vanhuksiin on meillä negatiivista ja laitostavaa, mihin liittyy vanhusten ylilääkitseminen.

 

Itsepäinen väsymys on yksi viidestä oireesta, joiden pitää esiintyä potilaalla yhtaikaa, jotta koululääketieteen lääkäri voisi nimetä sairauden masennukseksi (muut oireet ovat masentuneisuus tai mielihyvän tunteen katoaminen, ruokahalun väheneminen tai lisääntyminen, sitkeä huonommuuden tai syyllisyyden tunne ja vähentynyt tai lisääntynyt  unen tarve). Kiinalaisen lääketieteen terapeutit ovat viime vuosina usein saaneet vastanotolleen henkilön, jolle lääkäri on määrännyt mielialalääkkeen, kun potilas on valittanut väsymystä. Usein potilailla ei kuitenkaan ole niitä muita masennuksen oireita – paitsi ehkä hän on hiukan masentunut tai turhautunut. Moni on nykyään. Yhä selvemmin näyttää siltä, että väsymys tulkitaan mielialan häiriöksi, joka yksinään riittää masennuslääkkeen määräämiseen.

 

Lisäksi masennuslääkettä määrätään yhä useammin ihmisille, joiden vaivaa lääkäri ei heti pysty selvittämään ja joka saattaa olla allerginen tai yliherkkyysreaktio. Masennuslääke tulee helposti myös, jos potee kipua – sillä siis ”hoidetaan” kiputiloja.

Tämä asettaa masennustilastot hiukan uuteen valoon. Kaikki apteekin rekisteröimät masennuslääkeostokset menevät tilastoihin niitä paisuttamaan, nekin jotka on saatu väsymykseen tai kipuun. Tilastot kuvastavat siis nimenomaan lääkekaupan vilkkautta, ei aidosti masentuneiden määrää. (Toisaalta masennuslääkkeiden ominaisuuksiin kuuluu, että ne aiheuttavat masennusta, ellei niistä pääse nopeasti eroon.)

Mistä tämä kaikki kertoo? Lääkärillä on vastaanotolla aina aikapula, hän ei ehdi selvittää, miksi potilas on väsynyt tai mikä muu häntä ehkä vaivaa – syrjitäänkö häntä ehkä työpaikalla, onko hänellä vaikea avioero meneillään. Ja jos lääkäri saisi syyn selville, mitä hän voisi sanoa? Tee vähemmän työtä, nuku enemmän, syö paremmin, vaihda työpaikkaa, opiskele uusi ammatti, älä valita. Lääkärin tehtävä on määrätä lääkettä tai tehdä leikkaus, muuhun hänellä ei ole Suomessa koulutusta eikä aikaa. Väsymyksen ja masennuksen raja on liukuva, ja helpoin ja nopein ratkaisu lääkärille on määrätä lääke varmuuden vuoksi. Lääkäri määrää masennuslääkkeen, usein ehtimättä pohtia sen mahdollisia haittavaikutuksia tai yhteisvaikutuksia potilaan muiden lääkkeiden kanssa.

 

Kiinalaisen lääketieteen edustajana voin myös sanoa, että hänellä ei ole kokonaisvaltaista tieteellistä selitystä väsymykselle eikä masennukselle eikä keinoja hoitaa edellistä ja hyvin harvoin keinoa parantaa jälkimmäistä.

 

Energian salpaumia

Perinteisen kiinalaisen lääketieteen käsityksen mukaan ihminen – kuten kaikki maailmassa – koostuu energiasta eli Qistä. Se esiintyy meissä ja ympärillämme eriasteisesti tihentyneenä, ilmana, nesteinä, kudoksina, puina ja kallioina. Modernin fysiikan mukaan atomien kvantit ovat kuin pieniä todennäköisyyksien pilviä, jotka ovat alati liikkeessä ja alati vaihtavat keskenään energiaa. Itse asiassa kaikki aine maailmankaikkeudessa on alinomaisessa interaktiossa eli keskinäisessä yhteydenpidossa tällaisten kvanttiaaltojen kautta. Ihminen mukaan lukien. Perinteinen kiinalainen lääketiede ja moderni fysiikka ovat siis aineen perusolemuksesta samaa mieltä.

 

Kun ihminen väsyy, hänen energiansa eli Qinsä on ruvennut vähenemään. Se voi johtua liian vähästä unesta, liiasta rasituksesta, huonosta ruoasta – nämä kaikki rasittavat elimistöä ja Qin ollessa kyseessä etenkin Pernaa ja Munuaisia. Myös sairaus kuluttaa Qitä. Kun ensimmäinen väsymyksen merkki tulee, se on osoitus Pernan Qin heikkenemisestä. Se on merkki, että tarvitaan hyvää, ravitsevaa ruokaa ja lepoa.

 

Ellei näitä saada, Perna (ja Mahalaukku) ei jaksa enää tuottaa Qitä ja Verta niin paljon kuin sitä tarvittaisiin, ja väsymyksen tunne syvenee. Jos kulutus on jatkuvasti suurempaa kuin tarjonta eli ihminen elää yli resurssiensa, myös Munuaisten Qi alkaa vähetä. Munuaiset ovat ihmisen peruselinvoiman lähde, ja niiden Qi lämmittää elimistöä ja pitää sen toimintakykyisinä (mitä myös Perna-Mahalaukku tekee, mutta Munuaisten tuella). Kun Munuaisten Qi alkaa heiketä, ihminen alkaa vanheta ennen aikojaan. Se voi ilmetä kroonisena uupumuksena ja kroonisina sairauksina, unettomuutena, aivojen toiminnan häiriöinä, seksualiteetin laimenemisena ja impotenssina, luiden haurastumisena jne. Mielialalääkkeet eivät voi mitenkään auttaa todellisessa Qin vähyydessä, ne vain pahentavat tilannetta, koska ne myrkyttävät ennestään heikentynyttä elimistöä.

 

Mutta kiinalaisessa lääketieteessä väsymys voi olla myös merkki siitä, että Qi ei virtaa vapaasti, se ts. on stagnoitunut. Qin vapaasta virtauksesta elimistössä vastaa Maksa, ja Maksan Qin vapaan virtauksen estyminen on aina myös masennuksen perimmäinen syy. Siinä mielessä länsimaisen lääketieteen käsitys väsymyksen ja masennuksen yhteenkuuluvuudesta vastaa todellisuutta. Miten erottaa Qin vähyyden aiheuttama väsymys ja Qin stagnaation aiheuttama väsymys? Eräs opettajani antoi seuraavan esimerkin. Tulet väsyneenä töistä kotiin, ja ystäväsi soittaa ja pyytää sinua ulos. Jos et millään jaksa lähteä, väsymyksesi johtuu Qin vähyydestä. Jos sen sijaan lähdet vaikka väsyttää ja vielä ulkona virkistyt, väsymyksesi johtui Qin stagnaatiosta – joka helpottui kun lähdit liikkeelle ja ajattelit hauskempia asioita.

 

Koska Maksa huolehtii Qin vapaasta virtauksesta, se on myös suuri tunne-elämämme säätelijä, koska kaikki tunteet meissä ovat Qin liikettä. Kiinalaisessa lääketieteessä tunteet ja psyyken eri aspektit (kuten ajattelukyky, muisti, keskittymiskyky, tahdonvoima, mielikuvitus, luovuus) ovat osa suurten sisäelinten toimintaa. Ylimalkaan kiinalaisessa lääketieteessä on vain yksi kategoria sisäisiä sairauden aiheuttajia, ja ne ovat juuri tunteet – siis häiriintyneet tunteet. Jos sisäelimet häiriintyvät, ne antavat tunnusomaisia oireita, joista voi päätellä häiriön luonteen ja sijainnin. Esimerkiksi Maksan Qin stagnaatio aiheuttaa usein sellaisia oireita kuin päänsärky, ruuansulatusvaivat, kuukautisvaivat, päättämättömyys ja heikko organisaatiokyky, väsymyskin ja  – masennus. Siihen voi liittyä ahdistusta, turhautumista, kaunaa, katkeruutta, syyllisyydentuntoa, alemmuudentuntoa, jopa vainoharhaisuutta. Niinpä kiinalaisen lääketieteen terapeutti kysyy aina potilaalta hänen tunne-elämästään, koska siitä hän saa tärkeitä viitteitä diagnoosiaan varten.

Maksan Qin stagnaatio muuttuu helposti Kuumuudeksi, mikä fyysisten oireiden lisäksi ilmenee tunne-elämän alueella ärtyisyytenä ja raivona.

 

Masennukseen, joka on siis Maksan häiriötila, liittyy lähes aina Pernan Qin heikkous. Koska Perna-Mahalaukku on suuri Qin ja Veren tuottaja, tämä merkitsee lisää ongelmia elimistölle. Qitä ja Verta alkaa olla tai on jo liian vähän, ja lisäksi ne liikkuvat huonosti – sillä Veri ei liiku ilman Qitä. Naiset ovat miehiä alttiimpia Pernan Qin vähyydelle ja ovat varmaan juuri siksi myös alttiimpia masennukselle. Jos häiriötilaan 40-50 vuoden iässä vielä liittyy Munuaisten Vähyystila (kuten usein on), Maksan Qin stagnaatio pahenee entisestään ja masennuksesta tulee vaikeampi.

Tämä on masennuksen kehittymisen peruskuvio, johon useimmiten liittyy vielä muita häiriötekijöitä.

 

 

Masennuksen aiheuttajia

 

Kiinalaisen lääketieteen mukaan masennuksen aiheuttaa Maksan Qin stagnaatio. Mutta mikä saa Qin stagnoitumaan?

Avioero, läheisen kuolema, työpaikan menetys – tällaiset voimakkaat emotionaaliset stressit salpaavat helposti Qin liikkeen ja ovat samalla täysin luonnollisia masennuksen syitä. Myös pitkäaikainen viha, kauna, katkeruus stagnoittavat Qin ja tuloksena voi olla hiipivä masennus. Mutta Qin liikettä häiritsevät myös monet muut modernin elämän tekijät, kuten juuri lääkkeet ja huono ruokavalio.

 

Masennus johtuu usein huonosta ja väärästä ruokavaliosta, mitä yleensä ei tajuta ja mihin lääkäritkään eivät juuri kiinnitä huomiota. Kiinalaisen lääketieteen kannalta masennusta voi aiheuttaa kaikki ruoka mikä kärjistää Maksan Qin stagnaatiota. Tällaisia ovat esim. kuumat ja kirpeät ruoat kuten kaikki sipulit, etenkin valkosipuli, tuliset mausteet (curry, mustapippuri, paprika jne.), lisäksi runsas kahvi ja alkoholi, sekä toissijaisesti Pernaa heikentävät ruoat (kylmät ja raa´at ruoat ja maitotuotteet, jotka myös luovat voimakkaasti Kosteutta ja Limaa).

 

1990-luvulla havaittiin suuressa tutkimuksessa, että itsemurhaa yrittävillä oli lähes poikkeuksetta liian alhaiset kolesteroliarvot. Muut tutkimukset ovat osoittaneet, että hyvin vähärasvainen dieetti aiheuttaa masennusta: kysymys on nimenomaan eläinrasvojen vähäisyydestä. Kolesterolilääkkeillä lisätään siis muiden haittojen ohella masennusta. Kahvin lisäksi sokeri runsaasti nautittuna aiheuttaa masennusta. Eräässä tutkimuksessa masennus lieveni heti, kun kahvi ja sokeri lopetettiin yhdeksi viikoksi. Ruoka-aineallergiat ja homeet ovat masennuksen aiheuttajia. Homeisten päiväkotien, koulujen ja sairaaloidenkorjaamisen pitäisi olla kansanterveyttä parantavien ja kuluja säästävien toimenpiteiden ykköslistalla juuri homeen vaarallisuuden vuoksi. Masentuneista lapsista ja aikuisista 85% osoittautui eräässä tutkimuksessa allergikoiksi. B-vitamiinien puutos on tavallinen masentuneilla, erityisen tärkeitä foolihappo ja B6, mutta myös B1, B2 ja B12. B6 hoitaa esim. E-pillerien aiheuttamaa masennusta. C-vitamiinin puutos on yleinen masennuksen syy. Liian paljon kalsiumia voi aiheuttaa masennuksen, samoin liian vähän. Magnesiumin puutos on yleinen itsemurhapotilailla. Alhainen verensokeri aiheuttaa masennusta.

 

Hoito

 

Jos potilas valittaa masennusta, kiinalaisen lääketieteen terapeutti tietää siis, että perimmältään kysymys on Maksan Qin stagnaatiosta. Hän kyselee, katsoo kielen ja ottaa pulssin ja määrittelee oireiden ja merkkien perusteella, mitä muita syndroomia tai oireyhtymiä potilaalla on. Hän kartoittaa koko potilaan, sillä kiinalaisessa lääketieteessä hoito voidaan antaa vain kokonaiskuvan perusteella. Potilaan mahdollinen unettomuus, ummetus, sydämentykytykset, pahoinvointi, päänsärky, virtsavaivat, kuukautisvaivat, lihassäryt, turvotukset ym. tulevat kaikki huomioonotetuiksi. Tämä on yksi kiinalaisen lääketieteen vahvuuksista – se hoitaa koko ihmistä voidakseen hoitaa yhden vaivan. Kun oireyhtymät on määritelty, akupunktuurissa valitaan pisteet niiden mukaan. Ja yritetään valita ne pisteet, joissa yhdistyy useampi tilan vaatima ominaisuus, ettei tarvitse pistää kovin montaa neulaa.

 

Masennusta hoidettaessa on rauhoitettava Maksaa ja purettava sen Qin stagnaatio, mutta on epäilemättä myös vahvistettava Pernan Qitä, poistettava ehkä Kosteutta ja Kuumuutta ja vahvistettava Munuaisten Qitä ja Sydämenkin Qitä.

Diagnoosinteon osana kiinalaisen lääketieteen terapeutti kyselee myös potilaan elämäntavoista ja ruokavaliosta. Hän koettaa motivoida potilasta löytämään ratkaisuja, joiden avulla tämä voisi nukkua ja levätä enemmän ja paremmin, syödä ruokaa joka sopii hänelle paremmin (esim. tuliset mausteet, kahvi ja runsas alkoholi ja runsas punainen liha pahentavat Maksan Qin stagnaatiota ja siten masennusta), ehkä liikkua enemmän, koska liikkuminen auttaa Qitä virtaamaan paremmin ja lievittää masennusta, tai ehkä liikkua vähemmän, koska liika liikunta kuluttaa Maksan Verta ja voi pahentaa masennusta.

 

Akupunktuuri ja lääkkeet rinnan

 

Useimmiten kiinalaisen lääketieteen terapeutti hoitaa potilasta, joka jo käyttää koululääketieteen määräämiä lääkkeitä vaivoihinsa, niin myös masennukseen. Tilanne ei ole helppo: lääke turruttaa potilaan mielialaan liittyviä oireita, mutta samalla se jarruttaa akupunktuurihoidon tehoa. Lääkettä ei kuitenkaan voi lopettaa kuin asteittain, hyvin vähän kerrallaan, ettei masennus yhtäkkiä pahene. Ja potilaalle on selvitettävä, että hoitava lääkäri on pidettävä ajan tasalla ja lääkettä vähennettävä yhteistyössä lääkärin kanssa.

 

Oma lukunsa ovat lääkkeiden, myös psyykenlääkkeiden haittavaikutukset. Lääketehtaat sijoittavat runsaasti rahaa lääkkeiden esitutkimuksiin, ennen kuin ne saavat luvan päästää tuotteen markkinoille. Yleensä tutkimukset tehdään ensin eläimillä ja sitten pienellä ryhmällä terveitä nuoria vapaaehtoisia, usein nuoria lääketieteen opiskelijoita – siis ihmisiä jotka kestävät lääkkeitä keskimääräistä paremmin. Lopuksi seuraa kliininen koe, jonka lääketehdas saa vapaasti itse määritellä ja jota se itse kontrolloi. Lääketeollisuuden lääketutkimusten epämääräisyys ja heikko tai olematon julkinen valvonta saavat aikaan, että siinä vaiheessa kun lääke saa myyntiluvan, ”tämän uuden kemiallisen yhdisteen mahdollisista riskeistä tiedetään todella hyvin vähän” (Sir William Asscher, entinen Committee of Safety on Medicines´n puheenjohtaja, 2002, The Pharmaceutical Report). Lääketehtaat myös vaikenevat testiryhmissä tapahtuneista sairastumisista ja kuolemantapauksista. Lopullisesti uuden lääkkeen haittavaikutukset alkavat selvitä vasta, kun tuhannet tai miljoonat ihmiset ovat sitä käyttäneet. Joka tapauksessa on niin, että lääkeyhtiöt käyttävät lääkkeen markkinointiin kaksi kertaa enemmän rahaa kuin sen esitutkimuksiin. Ja kukaan, ei lääkeyhtiö eikä lääkäri eivätkä tutkijat tiedä, mitä haittavaikutuksia syntyy, kun ihminen käyttää useampaa lääkettä yhtaikaa. Sen tekee jokainen potilas täysin omalla riskillään.

Otan esimerkiksi lääkäreiden suosiman masennuslääkkeen nimeltä Cipramil, jota useampi potilaani on saanut valitettuaan väsymystä ja jotain muuta lievää mielialan oiretta. Sillä on suuri määrä yleisiksi tai hyvin yleisiksi mainittuja haittavaikutuksia, kuten hikoilun lisääntyminen, ihottuma ja kutina, päänsärky ja vapina, heitehuimaus, tuntoharha, kouristukset, epänormaali näkö, uneliaisuus, unettomuus, hermostuneisuus, ahdistuneisuus, keskittymiskyvyn puute, kiihtymys ja levottomuus, sekavuus, libidon heikkeneminen, apatia, ruokahaluttomuus, aggressiivisuus, suun kuivuminen, pahoinvointi, ummetus, oksentelu, ripuli, vatsakipu, ruuansulatushäiriöt, ilmavaivat, sydämentykytykset, virtsaamishäiriöt, lihaskipu, painon muutokset, nuha, yskä ja hengenahdistus, ejakulaatiohäiriöt, orgasmivaikeudet, kuukautisvaivat, tinnitus. Yleisiä haittoja ovat vielä voimattomuus, huonovointisuus ja väsymys, allerginen reaktio ja pyörtyminen. Paniikkihäiriöitä voi olla, mutta itsemurhataipumuksia ei kovin usein (Pharmaca Fennica).

 

Tarkastelen tätä listaa ensin kiinalaisen lääketieteen terapeutin kannalta. Koska me lähdemme aina liikkeelle oireista ja merkeistä, sijoitamme nämäkin oireet viitekehykseemme ja hoidamme niitä sen mukaan, vaikka ne ovatkin ulkopuolisen myrkyn aiheuttamia. Ihottuma ja kutina viittaavat Maksan häiriöön, samoin vapina, ahdistuneisuus, aggressiivisuus, heitehuimaus, tinnitus, näköhäiriöt jne. Unettomuus, sekavuus, levottomuus, sydämentykytykset viittaavat myös Sydämen Kuumuuteen. Libidon heikkeneminen, ejakulaatio- ja orgasmihäiriöt viittaavat Munuaisiin ja Maksaan, ruuansulatuskanavan oireet Perna-Mahalaukkuun, nuha, yskä ja hengenahdistus Keuhkoihin.  Masennuslääke siis häiritsee kaikkia suuria Sisäelimiä. Väsymystä tai kipua tai lievää alakuloa valittanut saa lääkkeen, joka lisää väsymystä ja kipua ja sotkee koko elimistön toiminnan ja hankkii ehkä tukun psyyken oireita. Cipramil on kuitenkin lempeä lääke moneen muuhun mielialalääkkeeseen verrattuna, jotka aiheuttavat vakavaa masennusta, epätoivoa ja ajavat itsemurhiin (kuten Efexor, venlafaksiini, kolminkertainen itsemurhariski esim. Prozaciin nähden, joka myös aiheuttaa itsemurhia ja tappamiseen johtavaa vihamielisyyttä. Ihmettelen, miksi media ei koulumurhatapauksissa kiinnittänyt huomiota surmaajien psyykenlääkkeisiin. Pojat olivat myös lääkkeistä sekaisin.)

 

Lääkkeiden sivuvaikutukset ovat niin runsaita, että lääkärit eivät jaksa pitää niistä lukua. Lisäksi tulevat yksilöllisistä eroista johtuvat haittavaikutukset, joita ei ole lääketehtaan antamalla listalla. Tämän päälle tulevat kaikki ne odottamattomat vaikutukset, joita synnyttää lääkkeiden yhteiskäyttö. Se avaa oven monille ongelmille. Ensinnäkin lääkäri ei tunnista uutta vaivaa lääkkeen aiheuttamaksi, vaan määrää toisen lääkkeen sitä hoitamaan. Näin on moni tappava lääke ollut suuren yleisön lopullisesti testaamana vuosikausia: esimerkiksi antihistamiini Terfenadine lähes 13 vuotta (se aiheutti vakavia sydänongelmia toisen lääkkeen kanssa otettuna) tai keskushermostostimulantti Pemoline lähes 23 vuotta (se aiheutti maksamyrkytyksiä). Yleensä vakavat sivuvaikutukset havaitaan vasta, kun lääkettä on määrätty tuhansille tai miljoonille potilaille. Närästyslääke Cisaprid oli markkinoilla 12 vuotta ja vedettiin pois, kun arviolta pari sataa ihmistä oli kuollut ja 431 saanut vakavia sydämen rytmihäiriöitä.

 

Nämä ovat lukuja, jotka ovat tulleet raporttien kautta viranomaisten tai tutkijoiden tietoon. Valitettavasti haittavaikutuksista tulee julki vain äärimmäisen pieni osa. Ranskalaisen tutkimuksen mukaan lääkärit ilmoittavat vain yhden haittavaikutuksen 24,433 haittavaikutusta kohden. Vuonna 1998 Journal of American Medical Association (JAMA, 1998; 279:1200-5) arvioi, että 2,216,000 amerikkalaista tulee vuosittain pysyvästi vammautuneeksi tai joutuu sairaalaan lääkkeiden haittavaikutusten vuoksi. Mukana eivät ole lievemmät, mutta silti ikävät haittavaikutukset. Vuonna 2000 Englannissa kuoli varovaisen arvion mukaan lääkkeiden haittavaikutuksiin 6000 ihmistä; jos haittavaikutusten aliraportointi otetaan lukuun, kuolleiden määrä oli sinä vuonna todennäköisesti 200 000.

 

Ihmistä säästävän hoitotavan puolesta

On varsinkin akuutteja tilanteita, joissa lääke on paikallaan. Näin on masennustenkin kohdalla. Akuutin tilanteen mentyä ohi lääkärin pitäisi tehdä kaikkensa, ettei lääkettä enää tarvittaisi. Jos lääkärit Suomessa tuntisivat luontaishoitoja tai olisivat saaneet niihin koulutusta, he voisivat suositella potilaalle sopivaa, pehmeämpää jatkohoitoa tai antaa sitä jopa itse – näin tapahtuu Saksassa ja Englannissa. Englannissa tehtiin syksyllä 2008 päätös, että kaikkien lääkäreiden on opiskeltava myös luontaishoitoja.

 

Meillä sen sijaan sosiaali- ja terveysministeriön työryhmä teki vuonna 2009 yrityksen luontaishoitojen käytön rajoittamiseksi ja osittain kieltämiseksi. Tämä poikkeaa täysin siitä, mitä maailmalla ja etenkin länsimaissa nyt juuri tapahtuu: kaikkialla muualla valtiot ovat ryhtyneet toimiin luontaishoitojen aseman vakiinnuttamiseksi koululääketieteen rinnalla ja luontaishoitojen sovittamiseksi mukaan julkiseen terveydenhuoltoonsa. Tämä on WHO:n ja EU:n suositusten mukaista ja potilaiden parasta ajatellen ainoa oikea menettelytapa. Onneksi STM:n työryhmän yritys kariutui toistaiseksi.

 

Koululääketieteellä on ehdoton vahvuutensa akuuttien tilanteiden hoitajana: jos on jäänyt auton alle, saanut puukoniskun, ampumahaavan, katkaissut jalkansa tai mennyt psykoosiin, koululääketiede osaa hoitaa. Mutta kun vaiva pitkittyy, tilanne on toinen. Lääkeyritykset valmistavat lääkkeitä ja markkinoivat niitä voimakkaasti, ja lääkärit ovat niiden ainoa levitysväylä. Sanon vielä kerran: lääkärit on meillä koulutettu vain lääketehtaan kumppaniksi eli määräämään lääkkeitä. Jos lääkäri ei tiedä mitään luontaishoidoista ja vielä suhtautuu niihin vihamielisesti, kuten meillä pieni mutta vaikutusvaltainen lääkäriryhmä tekee, lääkärin horisonttiin ei mahdu muuta hoitotapaa kuin lääkkeet.

 

Kuitenkin luontaishoidoilla on etenkin kroonisesti sairaille paljon tarjottavana. Tärkeimmät ja eniten käytetyt vaihtoehtoiset lääketieteet kuten perinteinen kiinalainen lääketiede ja homeopatia sekä näiden rinnalla esimerkiksi vyöhyketerapia ovat tehokkaita ja Suomenkin vahinkotilastojen mukaan hyvin turvallisia – absoluuttisesti ja myös koululääketieteen hoitoihin verrattuna. Vuosien 2000- 2008 aikana oli Potilasvahinkokeskukseen tullut vain kuusi valitusta luontaishoidoista;  näistä vain kolme koski hoitovirhettä ja niistäkin kaksi oli terveydenhuollon ammattilaisten tekemiä – ja kaikki olivat lieviä. Kuitenkin yli puolet Suomen väestöstä käyttää nykyään luontaishoitoja. Virallisen terveydenhuollon hoidoista valitettiin vv. 2000-2008 aikana n. 50 000 kertaa, ja pelkästään v. 2007 niiden aiheuttamista hoitovirheistä maksettiin korvauksia 30 miljoonaa euroa.

 

Turvallisuuden lisäksi luontaishoidot ovat tehokkaita. Niiden tehoa on maailmalla paljon tutkittu, toisin kuin Suomen pieni lääkäriryhmä väittää, ja me terapeutit ja meidän potilaamme voimme itse päivittäin todeta niiden tehon. Luontaishoidot osoittavat etevyytensä kroonisten sairauksien yhteydessä ja vanhusten ja lasten vaivojen hoidossa. Lisäksi kiinalainen lääketiede pystyy potilaan kokonaistilanteen hahmottamisen kautta hoitamaan menestyksekkäästi monia tiloja ja vaivoja, joille koululääketieteellä ei ole nimeä eikä siksi myöskään lääkettä.

 

Meidän potilaamme ovat usein niitä, jotka ovat käyneet lääkäristä toiseen ja lääkekuurista toiseen tulematta terveiksi ja viimeisenä toivonaan kääntyvät meidän puoleemme. Meillä käyvät syöpäsairaat saamassa elinvoimia tukevaa hoitoa rankkojen syöpähoitojen aikana ja niiden jälkeen. Erityisesti akupunktuurilla voidaan lievittää syöpähoitoihin liittyvää pahoinvointia, ummetusta ja ripulia, unettomuutta, masennusta, väsymystä, kipuja ja särkyjä. Sillä voidaan myös tehokkaasti parantaa veriarvoja. Norjassa Trondheimin St Olavs-sairaalassa verisyöpää sairastavia hoidetaan myös akupunktuurilla juuri tästä syystä. Lisäksi akupunktuuri kohentaa mielialaa, niin että vakavastikin sairas tuntee voivansa paremmin.

Luulisi valtion tukevan erityisesti lasten hoitamista luontaishoidoilla – näin säästettäisiin heidät lääkkeiden tuhoisilta vaikutuksilta. Ja esim. raskauspahoinvointiin ei ole lääkettä, vaan siihen auttaa nimenomaan akupunktuuri, joka auttaa myös raskauden aiheuttamiin selkäsärkyihin ja väsymykseen.

 

Lukuiset kontrolloidut kokeet länsimaissa ja Kiinassa ovat osoittaneet, että akupunktuuri auttaa myös masennukseen (mukaan lukien depressiivinen neuroosi ja halvausta seuraava depressio). Sen teho masennuksen hoidossa on verrattavissa amitriptyliinin tehoon, sillä erolla että akupunktuurilla ei ole haittavaikutuksia. Skitsofreniankin hoidossa sillä on saatu myönteisiä tuloksia (WHO:n raportti, 2000). V. 2008 julkaistiin mm. kiinalainen metatutkimus, joka koski kahdeksaa kontrolloitua tutkimusta (477 potilasta); meta-analyysi osoitti, että akupunktuuri hoiti tehokkaasti masennusta ja lievensi merkittävästi sairauden vakavuusastetta (J Affect Disord, 2008, June 10).

 

Länsimaisen lääketieteen ja lääketeollisuuden kannalta noloksi lopuksi siteeraan metatutkimusta, joka julkaistiin v. 2008. Siinä kansainvälinen tutkijaryhmä Hullin yliopistossa kävi läpi kaikki tiedot, jotka oli annettu USA:n Elintarvike- ja lääkevirastolle (FDA) neljän masennuslääkkeen myyntiluvan saamiseksi. Nämä SSRI-tyypin lääkkeet olivat Prozac (fluoksetiini), Efexor (venlafaksiini), Serzone (nefazodoni) ja Seroxat/Paxil (paroxetiini). Materiaali koostui julkaistuista ja julkaisemattomista kokeista ja niiden tuloksista. Vertailuissa havaittiin, että lääkkeen ja lumelääkkeen vaikutuksilla ei ollut eroja keskivakavan masennuksen hoidossa ja vasta hyvin vakavan masennuksen voimakkaimmassa ääripäässä lääke vaikutti jonkin verran tehokkaammin kuin placebo. Tämänkin tutkijat päättelivät johtuvan erittäin vakavan masennuksen aiheuttamasta responssin puutteesta placeboon nähden, ei suinkaan masennuslääkkeen tehosta (PloS Med.,2008 Feb;5(2):e45).

 

Lääkärikunnan olisi aika myös lakata halveksimasta mäkikuismaa (hypericum). Suuri systemaattinen meta-analyysi vuodelta 2008 osoitti, että mäkikuisma-uutteet olivat vakavan masennuksen hoidossa tehokkaampia kuin lumelääke ja yhtä tehokkaita kuin yleisesti käytetyt masennuslääkkeet – ilman niiden haittavaikutuksia. Tutkimuksessa käytiin läpi 29 koetta (5489 potilasta), joista 18:ssa vertailtiin mäkikuismaa ja lumelääkettä ja17:ssä mäkikuismaa ja yleisiä masennuslääkkeitä. Mäkikuisma-uutteet olivat tutkijoiden mukaan korkealaatuisia ja päivittäiset annokset 500-1200 mg (Cochrane Database Syst Rev.2008, Oct 8;(4):CDooo448).

 

Ainoa johtopäätös tästä on, että masennusta pitää enimmäkseen hoitaa muulla tavalla kuin lääkkeillä, joilla on sijansa vain aivan äärimmäisen ankarassa masennuksessa. Näitä muita tapoja on syytä kehittää luontaisista hoitomuodoista, niiden lisäksi joita meillä jo on, kuten kiinalainen lääketiede ja homeopatia. Siinä tarvitaan potilaan elämäntilanteen arvioimista ja elämäntapa- ja ruokavalioneuvontaa. Kiireisten lääkäreiden pitäisi ensi sijassa kieltäytyä lääkitsemästä masentuneita potilaita ja lähettää heidät eteenpäin terapeutille tai lääkärille, jolla on aikaa.

 

Elina Hytönen, 2009

 

 

 

KOLESTEROLI PITÄÄ MEIDÄT HENGISSÄ

 

Tutkimusten mukaan pahaa kolesterolia  ei ole edes olemassa

Jo 50 vuotta ”pahaa” LDL-kolesterolia on häädetty verisuonista kevytrasvatuotteilla ja statiineilla eli kolesterolia alentavilla lääkkeillä. Joka vuosi statiinilääkkeisiin käytetään maailmalla noin 26 miljardia  dollaria ja vähintään kaksinkertainen määrä dollareita kevytrasvaruokiin.

Sydänsairaudet ovat silti yhä länsimaiden yleisin kuolinsyy.  Järkevästi ajatellen tämän pitäisi riittää osoittamaan, että nykyinen rasva-kolesteroli-sydäntauti-teoria ei voi pitää paikkaansa.

 

Merkillistä on, että kolesterolinhäädön pohjalla tosiaan on teoria, jota ei koskaan ole todistettu oikeaksi.

 

Teorian mukaan tyydyttyneet rasvat – joita on esim. lihassa ja maitotuotteissa – nostavat kolesteroliarvoja ja aiheuttavat rasvan kertymisen verisuoniin, mistä seuraa sydäntauti ja sydänkohtaus.  Jo 1960-luvulta asti on tehty riippumattomia, tieteellisesti moitteettomia tutkimuksia, jotka ovat kyseenalaistaneet tämän olettamuksen ja osoittaneet sen vääräksi, mutta lääketieteen valtavirta ei ole uskomuksesta luopunut. Luopuminen on sille vaikeaa: monen vanhemman tutkijan ja johtajan auktoriteetti on rakentunut kolesterolimyytille, ja lääkäreiden yhteistyökumppanit  lääketehtaat ovat haluttomia luopumaan miljardeista, jotka ne saavat maailman myydyimmän lääkkeen tuottamisesta.  Ravintoteollisuudella on myös sanansa asiassa. Kun suuret aineelliset voitot kytkeytyvät tieteeseen, tiede kärsii.

 

Kolesterolimyytti nojaa siis kahteen olettamukseen.

  1. Eläinrasvoja runsaasti sisältävä ruokavalio lisää kolesterolia.
  2. Kolesteroli  aiheuttaa sydänkohtauksia.

 

TODISTEITA EI LÖYDY

 

Keväällä 2011 julkaistiin jälleen uusi tutkimus, joka vahvistaa sen mitä joukko sydänlääkäreitäkin on kauan epäillyt: korkeasti eläinrasvapitoinen dieetti ei aiheuta sydäntautia.

Tutkimukseen osallistui 3630 keski-ikäistä miestä ja naista, joista 1815 oli kärsinyt sydänkohtauksen, loppujen ollessa terveitä (Brown University, Providence, RI); tutkimus kesti  10 vuotta.   Tutkijat totesivat, että kumpikin ryhmä söi yhtä paljon maitoa, juustoa, jugurttia ja voita, jotka ovat täynnä oletetusti vahingollisia tyydyttyneitä rasvoja. Terveiden ryhmässä jotkut ahmivat eläinrasvoja jopa 593 g päivässä – saamatta sydänkohtausta. Tutkijoiden johtopäätöksen mukaan ei voitu osoittaa, että runsaasti eläinrasvoja sisältävä dieetti aiheuttaisi sydäntauteja  (Nutr Metab Cardiovasc Dis, 2011; doi: 10.1016/j.numecd.2011.02.003).

Samaan tulokseen on moni tutkimus päätynyt viimeisten 40 vuoden aikana.

 

Yhdysvalloissa  US Surgeon General´s Office työskenteli  11 vuotta (1988-1999) todistaakseen lopullisesti  rasva-sydäntauti-yhteyden paikkansapitävyyden.  Lopulta virasto joutui ilmoittamaan, ettei raporttia julkaistaisi. Tutkimuksen virallinen valvoja Bill Harlan (USA:n Kansallisen Terveysinstituutin Sairauksien ennaltaehkäisyviraston varajohtaja) myönsi, että ”tutkimus oli aloitettu ennakkokäsityksin, joita tieteelliset tulokset eivät tukeneet” (Science, 2001, 291:2536-45).

 

KOLESTEROLI EI OLE SYYPÄÄ SYDÄNTAUTEIHIN

 

Joukko sydänlääkäreitä on perustanut ryhmän nimeltä The International  Network of Cholesterol Sceptics (THINCS), jota johtaa tanskalainen tri Uffe Ravnskov.  Ryhmä on jo vuosia väittänyt, että kolesteroli on elintärkeä sydämelle, koko keholle ja mielenterveydelle.

Ravnskov on listannut 15 tutkimusta, jotka osoittavat selvästi, ettei kolesterolilla ole osuutta sepelvaltimotaudin syntyyn.  (Quart J Med, 2003; 96:927-34). Jopa maineikas Farmingham-tutkimus, joka on seurannut pienen Massachusettsissa olevan kaupungin asukkaiden sydämen terveyttä vuodesta 1948, on päätellyt ettei korkea kolesterolitaso ennusta hengenvaarallista  sydänkohtausta. Tutkijat löysivät itse asiassa todisteen päinvastaisesta: ihmiset joilla oli matalat kolesteroliarvot kuolivat todennäköisemmin sydänkohtaukseen (JAMA, 1987; 257: 2176-80).

Eräs tutkimus osoitti yhteyden kroonisen sydämen heikkouden aiheuttaman kuoleman ja kolesterolitasojen välillä. Ne joilla oli korkeat kolesteroliarvot selvisivät huomattavasti todennäköisemmin hengissä kuin ne, joilla oli matalat arvot (Lancet, 2000; 356: 930-3).

”Totuus on, että kolesteroli on pelkästään hyvä asia. Kehosta ei voi poistaa kaikkea ”pahaa” kolesterolia ilman, että  siitä seuraa vakavia ongelmia. Ihmiset sanovat usein, että haluavat päästä eroon kaikesta pahasta kolesterolista, mutta fakta on, että silloin he kuolisivat”, sanoo Texas A&M Universityn tutkijalääkäri Steve Riechman. (Hänen johtamassaan tutkimuksessa oli  52 ei-liikuntaa-harrastavaa  60-69-vuotiasta, jotka pantiin kovaan treenaukseen, ja vain ne joilla oli korkeat LDL-kolesteroliarvot  eli  paljon ”pahaa” kolesterolia kasvattivat eniten lihasmassaansa.)(Gerontol A Biol Sci Med Sci; 2007; 62: 1164-71)

 

Tiede ei tue kolesterolihypoteesia, mutta eivät tue tilastotkaan.

 

Englannissa v. 1994 miehistä  75 %:lla oli ”vaarallisen” korkeat kolesteroliarvot eli  5 mmol/l tai enemmän; vuonna 2008 vastaava prosenttimäärä oli enää  58. Eniten korkeat kolesteroliarvot laskivat yli 75-vuotiaiden ryhmässä: 1994 korkeita arvoja oli miehistä 79%:lla ja 2008 enää 39 %:lla.

Kolesteroliarvojen alenemisesta huolimatta sepelvaltimotautien yleisyys pysyi  10 vuotta jokseenkin samalla tasolla (vuoteen 2008 mennessä). Ainoa muutos oli  sepelvaltimotautitapausten lisääntyminen juuri yli 75-vuotiaiden ryhmässä eli niiden keskuudessa, joiden kolesteroliarvot olivat laskeneet eniten – 1998 tautia oli 24%:lla miehistä, 2008 30%:lla (Coronary Heart Disease Statistics, 2010. London: British Heart Foundation).

 

Joka kolmas kuolema länsimaissa johtuu edelleen sepelvaltimotaudista. Pallolaajennusleikkaukset ovat nykyään yleisempiä kuin koskaan. Englannissa näitä leikkauksia tehdään 80,000 vuodessa, kolme kertaa enemmän kuin kymmenen vuotta sitten.

 

MITEN VÄÄRÄSTÄ TIEDOSTA TULI OPPI

 

1950-luvulla sepelvaltimotaudista (SVT) oli tullut länsimaiden yleisin kuolinsyy. USA:ssa 1/3 kuolemantapauksista johtui SVT:sta ja useimmat näistä sydäninfarktista. Yli 500 000 amerikkalaista kuoli SVT:iin, kun v. 1930 samasta syystä kuoli 3000.

Syitä etsittäessä tutkijat kohdistivat huomionsa ravintoon. Jotkut tiedemiehet arvelivat syylliseksi hydrogenoituja kasvisöljyjä, jotka sodan jälkeen olivat tulleet muotiin, siis margariineja ja keksejä, ja ehdottivat palaamista luonnollisempiin ruokiin kuten voihin.

Mutta toinen teoria oli tulossa. Tutkija David Kritchevsky (Wistar Institute, Philadephia) demonstroi, että rotille syötetty kolesteroli aiheutti ateroskleroosia (Am J Physiol, 1954; 178:30-2). Hän kertoi myös Amerikan Öljykemistien Yhdistykselle, että monityydyttämättömät  rasvat – joita on esim. vihannes- ja maissiöljyssä, soijapavuissa ja auringonkukansiemenissä – saattoivat alentaa kolesterolitasoja.

Kului kaksi vuotta, ja rasvahypoteesi oli saanut siivet. Amerikan Sydänliitto esitteli 1956 televisiossa ”Kohtuullisen dieettinsä”, jossa maissiöljy, margariini, kananliha ja kylmät murot korvasivat voin, laardin, pihvin ja munat.

 

Vuonna 1958 Minnesotan Yliopiston tutkija Ancel  Keys  julkaisi kuuluisan Seitsemän maan tutkimuksensa, joka esitteli käsitteen Välimeren dieetti ja demonstroi suoran yhteyden sydäntautien ja ravinnon sisältämien eläinrasvojen välillä. Hänen seitsemään maahansa kuuluivat mm. Japani, Suomi ja entinen Jugoslavia (Keyes A. Seven Countries: A Multivariate Analysis of Death and Coronary Disease. Cambridge, MA/London: Harvard University Press, 1980). Rasvateoria sai uutta uskottavuutta.

Myöhemmin  Ravnskov ja hänen kollegansa analysoivat Keysin tutkimuksen ja havaitsivat, että Keys oli valinnut raporttiinsa vain ne tiedot, jotka tukivat rasvahypoteesia. Hän oli itse asiassa koonnut tietoja 22 maasta, mutta jättänyt pois 15 maan tiedot.  Mikäli Keys olisi ottanut mukaan kaikki tutkimustiedot, ravinto-kolesteroli-linkki olisi kadonnut, Ravnskov sanoo kirjassaan Kolesterolimyytti (Washington, DC: New Trends Publishing, 2000, kirja on ilmestynyt myös suomeksi.) Lääkärikunta panetteli kirjan pahanpäiväisesti, jopa niin että yksi kappale kirjaa poltettiin Suomessa televisioyleisön edessä, kertoo WDDTY-lehti.

 

KOLESTEROLI ON ELINTÄRKEÄ RASVA

 

Kaikki solumme – hermosoluja lukuun ottamatta – tuottavat kolesterolia, jonka maksa sitten syntetisoi. Kolesterolilla on monta tehtävää.

¤ Sen avulla luodaan aivojen hermosolujen väliset synapsit – kolesteroli siis tekee hermosolujen kommunikaation mahdolliseksi.

¤ Sen avulla elimistö syntetisoi auringonvalosta D-vitamiinia, joka on välttämätön luuston terveydelle ja suojaa usealta syövältä.

¤ Se pitää solut elossa.

¤ Sukupuolihormonit tarvitsevat sitä.

¤ Sitä tarvitaan sapen tuottamisessa. Sappi on välttämätön ruoansulatukselle.

 

Hengissä pysymiseen tarvitaan niin paljon kolesterolia, että keho tuottaa sitä neljä-viisi kertaa enemmän kuin mitä ihminen saa syödessä.  Maksa sopeuttaa toimintansa tilanteen mukaan, niinpä se tuottaa vähemmän kolesterolia, jos ravinnossa on runsaasti rasvaa.

Harvinaista  Smith-Lemli-Opitzin sydroomaa (SLOS) potevilla on hyvin alhaiset kolesteroliarvot.  Näitä ihmisiä saattaa vaivata usea vakava ongelma: spontaani abortti, usean sisäelimen systeeminen pettäminen ja välitön kuolema, synnynnäinen sydänsairaus, jatkuva oksentelu, sokeus tai heikentynyt näkö, kuurous ja/tai keuhkokuume, sydämen tai maksan kuolemaan johtava toiminnan lakkaaminen.

 

KOLESTEROLIARVOILLA LEIKITELLÄÄN

 

Lääketieteen muodit vaihtelevat, myös kun kolesteroliarvoista on kysymys.

20 vuotta sitten pidettiin terveenä kokonaiskolesteroliarvona 7 mmol/l (millimolia litrassa verta).  Kymmenen vuotta sitten arvo laskettiin 6,5:een.  Länsimaissa, Suomessakin hälytyskello alkaa nykyään soida, jos arvo ylittää 5 mmol/l.  Joillakin spesialisteilla on kaipuu vielä tästäkin alaspäin, heidän mielestään terve kolesteroliarvo pitäisi sopia tasolle 2,5 mmol/l.

Silloin suurin osa ihmisistä, ellei kaikki, saataisiin lääkityksen piiriin.

 

”Ehkä jonain päivänä meillä on yhteinen sopimus, että lähes jokaisen ihmisen pitää ryhtyä voimaperäisesti alentamaan LDL-kolesteroliaan (sitä ”pahaa”) statiinilääkkeillä”, sanovat  arvovaltaisen Harvardin Lääketieteellisen koulun tutkijat (www.health.harvard.edu/fhg/updates/update 1 104b.shtml).

Michiganin Yliopiston tutkijat taas sanovat, että nykyiset alhaiset LDL-tasot ovat täysin mielivaltaisia, eikä niille ole tieteellisiä perusteita (Arch  Intern Med, 2006; 145: 520-30).

 

5 mmol/l :n määrästä HDL- eli ”hyvää” kolesterolia on noin 1,3 mmol/l, joskin lääkärien mielestä hyvä arvo on jossain 2 mmol/l:n yläpuolella. ”Paha” LDL-kolesteroli on yleensä tasolla 3,5 mmol/l, jos se ylittää 4:n, käteen tulee statiiniresepti.

 

Kolesterolitasot vaihtelevat muutenkin, eivät vain lääketieteen muodin mukaan. Ne nousevat talvikuukausina ja laskevat kesällä; taso vaihtelee jopa vuorokauden sisässä.  Ne nousevat, kun on infektio tai stressiä, sekä sydänkohtauksen aikana ja sen jälkeen (Townsend Letter, 2009; 311:61).

 

KAIKEN TAKANA ON TULEHDUS?

 

Mikä sitten tukkii verisuonet, jos se ei johdukaan rasvaisesta ruoasta?

Lääketiede hyväksyy olettamuksen, että tulehdus voi olla syynä sepelvaltimotautiin ja ateroskleroosiin, verisuonten kovettumiseen. Useat tutkimukset ovat vahvistaneet yhteyden.

Eräässä tutkimuksessa oli kaksi ryhmää, 506 sydänkohtauksen saanutta ja verrokkina  1025 tervettä miestä. Sydänkohtauksen saaneiden ryhmässä tulehdus oli tärkeä sepelvaltimotaudin indikaattori.  Miehet joilla oli korkeimmat CRP-arvot (C-reactive proteine, tulehduksen osoittaja), saivat kaksi kertaa todennäköisemmin sepelvaltimotaudin (BMJ, 2000; 321: 199-204).

Tulehdus ei kuitenkaan ole syy – se on kehon immuunisysteemin reaktio stressiin ja infektioon.  Stressiä on kaikki mikä häiritsee, loukkaa elimistöä: huono ravinto, pikaruoka, teolliset ruoat, ympäristön saasteet, jännitys ja masennus tai tunne että on yksin, erillään muista ja avuton.

Vaikka lääketiede pitää tulehduksen osuutta mahdollisena, LDL-kolesteroli katsotaan edelleen hyödyttömäksi ja haitalliseksi valtimoiden tukkijaksi, niiden seinämien kovettajaksi. Ja LDL:ää saadaan sen mielestä helposti liikaa mm. rasvaisista ruoista.

 

KOLESTEROLI – ITSE ASIASSA HYVÄ ASIA

 

Uusi lääketieteen koulukunta ajattelee, että LDL-kolesteroli  on terveyden ja hyvinvoinnin edistäjä.

Uuden teorian mukaan LDL-kolesterolia alkaa muodostua valtimoihin joko paikantamaan tulehdusta tai korjaamaan sitä – tulehdusta,  jonka on aiheuttanut infektio tai stressi, ei rasvainen ruoka.

 

Useat tutkimukset ovat tuoneet esiin ”pahan” LDL-kolesterolin merkityksen.  Eräässä meta-analyysissa kartoitettiin 19 tutkimusta USA:sta, Euroopasta, Israelista ja Japanista. Yhteensä tutkimukset koskivat 68,406:ta kuolemantapausta.  Useimmilla henkilöistä, jotka yleensä kuolivat infektion aiheuttamiin hengitysteiden tai ruoansulatuskanavan sairauksiin,  oli hyvin matalat kolesteroliarvot (Circulation, 1992; 86:1046-60).

Toinessa tutkimuksessa löydettiin linkki matalien LDL-arvojen ja tiettyjen syöpien välillä, kuten multippeli myelooma ja ruoansulatuskanavan syövät. Ei kuitenkaan ole selvää, ovatko matalat kolesterolitasot sairauden syy vai sen seuraus (Ann Hermatol, 2008; 87: 223-8; J Exp Clin Cancer Res, 2004; 23: 233-40).

 

Kolesterolin terveyttä ylläpitävä vaikutus korostuu, kun ihminen vanhenee.

Erääseen tutkimukseen osallistui  724 vanhusta, keski-iältään 89 vuotta.  Tutkijat havaitsivat, että  jokaista kolesteroliarvojen 1 mmol/l:n korotusta vastasi 15%:n lasku kuolleisuudessa. Toisin sanoen ne joilla oli korkeimmat kolesteroliarvot elivät kauimmin.  Yleisesti kolesteroli näytti suojaavan syöpää ja infektioita vastaan (Lancet, 1997; 350: 1119-23).

Kolesteroli myös auttaa meitä vanhemmiten pysymään mieleltämme  vireänä ja terävänä ja suojelee dementiaa ja ajattelukyvyn heikkenemistä vastaan.  Muuan tutkimus, joka  koski  1051 henkilöä, iältään 65 vuodesta ylöspäin, osoitti että dementiaan sairastuivat etenkin ne, joilla oli alhaiset kolesteroliarvot (J Gerontol A Biol Sci Med Sci, 2010; 65: 559-64).

 

LÄÄKETTÄ KAIKILLE

 

Statiinit alentavat kolesterolia, ja rasvahypoteesin ansiosta niistä on tullut maailman myydyin lääkeryhmä (kts. Statins, The World Market, 2009-2024,  LeadDiscovery,  osoitteessa www.leaddiscovery.co.uk/reports/1421/Statins_The_World_Market_20092024/).  Useimpien lääkärien mielestä statiinit ovat täydellinen lääke: elämän pelastaja, lähes vailla sivuvaikutuksia. Siksi niitä määrätään laajalti ennalta ehkäisevästi, mikä lääkkeiden historiassa on uutta.

 

Tutkimustieto ei valitettavasti tue kumpaakaan näkemystä.

 

¤ Vain yksi ryhmä ihmisiä näyttää hyötyvän statiineista, miehet joilla jo on ollut sydänkohtaus. Terveet miehet ja naiset eivät pääse kokemaan lisävuosia elämälleen, vaikka olisivat ottaneet statiinilääkettä joka päivä viiden vuoden ajan. Tutkimus nimeltä Scandinavian Simvastatin Survival Study (”4 S Study”) havaitsi  kuolleisuuden laskevan statiinien käytöllä 0,66 prosenttia vuodessa, kun taas West of Scotland Coronary Prevention Study (WOSCOPS) arvioi kuolleisuuden laskeneen vuodessa 0,18 %.

Toiset tutkimukset kumoavat nuokin vaatimattomat saavutukset.  Lovastatin-lääkettä  koskeva tutkimus Expanded Cllinical Evaluation of Lovastatin (EXCEL) paljasti, että statiineja nauttivilla henkilöillä oli 0,3 prosenttia suurempi riski kuolla kuin niillä, jotka eivät ottaneet statiineja (Ravnskov U. ,The Cholesterol Myths. Washington, DC, 2000).

 

¤ Statiineilla on sivuvaikutuksia. Tavallinen on lihasten kipeys ja heikkous, tila joka tunnetaan nimellä myopatia.  Baycol-niminen cerivastatin poistettiin markkinoilta, koska se aiheutti vakavaa myopatiaa.  Lisäksi 31 ihmistä kuoli tätä statiinia nauttiessaan (Ann Intern Med, 2002; 137: 581-5).

Statiinit voivat myös aiheuttaa Parkinsonin tautia, joka on keskushermoston sairaus. Eräässä tutkimuksessa Parkinsonin tautiin sairastuneilla statiinin syöjillä tavattiin LDL-kolesterolin tasoja, jotka olivat kolme kertaa normaalia alhaisemmat (Mov Disord, 2007; 22: 377-81).

Nämä lääkkeet voivat myös aiheuttaa muistinmenetystä, masennusta, sekavuutta, ärtymystä ja pyörrytystä sekä synnynnäisiä epämuodostumia, jotka ovat samaa luokkaa kuin thalidomidin aiheuttamat. On myös kasvavaa epäilystä, että ne voivat aiheuttaa syöpää ja kuolemaan johtavia sydämen toimintahäiriöitä (Kendrick M., The Great Cholesterol Con, London: John Blake Publishing, 2007).

 

RASVAHYPOTEESI – SUURI RAHA – DEMENTIA

 

1970-luvulla tohtori George Mann Nashvillen Vanderbilt-Yliopistosta matkusti Itä-Afrikkaan tutkimaan masai-heimon ruokavaliota ja terveyttä. Masait söivät lähes yksinomaan karjasta saamiaan tuotteita: lihaa, verta ja maitoa, ja silti heidän kolesteroliarvonsa olivat matalat eikä sepelvaltimotautia käytännössä esiintynyt ollenkaan.

Johtopäätöksenään tri Mann  totesi, että kolesteroli-sydäntauti-teoria on ”lääketieteen historian suurin harhautus”(N Engl J Med, 1977; 297: 644-50). Harhautus (alkutekstissä ”scam”) siksi, että elintarviketeollisuus – ja myöhemmin lääketeollisuus – ovat teorian avulla ansainneet valtavan omaisuuden. Ja ansaitsevat edelleen.

 

Valitettavasti se on myös tragedia. Kun käymme sotaa LDL-kolesterolia vastaan, me samalla poistamme kehosta elintärkeän rasvan, joka on tärkeimpiä liittolaisiamme tulehduksia ja infektioita vastaan. Erityisesti sitä tarvitaan kun vanhenemme, jolloin se suojelee meitä dementiaa ja kognitiivisten kykyjen rappiota vastaan.  Nimenomaan vanhenevalle väestölle syötetään kuitenkin erityisen hanakasti kolesterolia alentavia statiineja, kuten sille syötetään melkein kaikkia muitakin lääkkeitä.

 

Dementia ei ehkä olekaan vanhuuteen liittyvä oire, vaan perintö, jonka lääketieteellinen harhautus ja rahanahneus ovat meille jättäneet.

 

Elina Hytönen

Lähde: WDDTY-lehti, A review of conventional medicine and safer alternatives,  22: 4.7.2011.

 

 

Eu-direktiivi vie yrttituotteet kaupoista

 

Toukokuun alussa 2011 astuu Euroopan maissa voimaan direktiivi eli uusi laki, joka vie kauppojen hyllyiltä useimmat totutut yrttirohdokset.  Uusi direktiivi kieltää mm. kaikki kiinalaisen lääketieteen  ja intialaisen ayurvedan yrttirohdokset. Muitakin menee runsaasti, koska laki vaatii yrttituotteen valmistajalta kalliin rekisteröinnin, jossa lisenssin  hinta voi nousta jopa lähelle 200 000 euroa.

 

Näin katoaa moni kansanomaisessa käytössä ollut yrtti kuten puna-apila (naisten PMS-vaivoihin), mesiangervo (niveltulehduksiin) ja erittäin suosittu orapihlaja (sydän- ja verisuonivaivoihin). Jopa piparminttuteepussi on uhanalainen. Vain 79 yrttituotetta jää näillä näkymin saataville, näiden mukana echinacea ja valeriana. Kolmannes näistä rekisteröijistä on lääketehtaita.

 

Yhtäkään perinteisen kiinalaisen lääketieteen, ayurvedisen lääketieteen tai Amazonin alueen perinteen yrttituotteista ei ole rekisteröity, joten ne katoavat kansalaisten saatavilta.

 

Alliance for Natural Health International (ANH-Intl) on keräämässä varoja  nostaakseen kanteen EU:n  direktiiviä vastaan; direktiivi on nimeltään Traditional Herbal Medicinal Products Directive.

ANH-Intl:n  toiminnanjohtaja  Robert Verkerk perustelee haastetta sanoen, että  direktiivi  on suhteeton, ei-läpinäkyvä ja syrjivä. ANH:hon voi ottaa yhteyttä mm. soittamalla numeroon  44 (Englanti)-1306 646 600.

 

EU:n ja mm. USA:n tarkoituksena on rajoittaa tiukasti yleisön mahdollisuuksia ostaa yrttituotteita, joilla voidaan hoitaa ”vakavia tiloja”. EU ei ole määritellyt, mitä ne tilat ovat. Tätä tarkoitusta silmälläpitäen EU tutkii jokaisen yrtin voidakseen päättää, onko se hiukankin haitallinen tai hyödyllinen. Molemmissa tapauksissa  yrtti joutuu rajoitettavien listalle. Koska piparminttu on hyödyksi ärtyneen paksusuolen hoidossa, se ei enää toukokuun alun jälkeen ole vapaasti saatavilla. Saksanpähkinä on myös rajoitettava  rohdos, koska sillä on terveysvaikutuksia.

Jos et pidä tällaista ajattelua järkevänä  tai kohtuullisena ja haluat vaikuttaa yrttidirektiivin kohtaloon,  mene osoitteeseen www.gopetition.com/petition/39757.html , otsikko Stop the Traditional Herbal Medicine Products Directive. Siellä on myös tärkeää taustatietoa.

 

 

Rasvaisen ruoan ylistys – Lyhyt rasva-aapinen 2

Sydäntaudit ovat yleisin kuolinsyy kehittyneissä maissa, ja  ne työllistävät enemmän lääkäreitä kuin mikään muu lääketieteen osa-alue. Silti tuoreet  tutkimustulokset osoittavat, että meidän tavassamme lähestyä sydäntauteja on perustavanlaatuinen virhe – ja se on jo lähtökohdassa eli lääketieteen yksimielisessä käsityksessä, jonka mukaan syyllisiä ovat rasvaiset ruoat ja korkea kolesteroli.

Sepelvaltimotautiin (SVT) kytkeytyy kolme perusväittämää: 1) se johtuu pääasiallisesti ruoasta, jossa on korkea rasvapitoisuus, 2) runsas rasvan nauttiminen johtaa veren kolesteroliin, joka takertuu verisuonten seinämiin ja aiheuttaa sydäntaudin, 3) kolesterolia alentavat lääkkeet pelastavat ihmishenkiä.

Näille kolmelle kulmakivelle perustuu epävirallinen sydäntautilääkäreiden, ravintoteollisuuden ja lääketehtaiden liittoutuma, jossa osatekijät vahvistavat toisiaan. Yhä useampi lääkäri on kuitenkin alkanut ajatella, että  tässä rakennelmassa ei kaikki ole kohdallaan:  koko ajan kertyy nimittäin lisää todisteita, että kaikki kolme väittämää ovatkin vääriä.

Olemme oppineet, että tyydyttyneet rasvat, lähinnä eläinperäiset, ovat SVT:n pääaiheuttajia. Teoria syntyi 1950-luvulla, kun amerikkalainen ravintotieteilijä Ancel Keys teki kansainvälisen tutkimuksen, jossa hän vertaili ruokavaliota ja sairauksia. Hän keskittyi vain kuuteen maahan ja havaitsi, että SVT:a esiintyi eniten maassa, jossa rasvankulutus henkeä kohti oli korkein (Lancet, 1957;i:959).

Tämän kapea-alaisen tutkimustiedon pohjalta lääketiede kehitteli kuuluisan rasvahypoteesinsa eli olettamuksen tyydyttynyt rasva > kolesteroli > ateroskleroosi (verisuonten kalkkeutuminen) > SVT. Mutta tutkimuksen tietopohja oli epätäydellinen. Tiedämme nyt, että jos Keys olisi ottanut mukaan 22 muuta maata koskevat tiedot, jotka myös olivat saatavilla, rasva-SVT-yhteys olisi kadonnut.

Myöhemmin Keys havaitsi virheensä ja yritti tehdä korjauksia aikaisempiin johtopäätöksiinsä, mutta yritys oli turha. Hänen teoriansa oli jo juurtunut lääketieteeseen ja myös ravintoteollisuuteen, jossa vähärasvainen vallankumous oli jo täydessä käynnissä: siellä mainostettiin ja tuotettiin halpaa, vähärasvaista, prosessoitua ruokaa uutena ”terveellisenä” tapana ehkäistä sydäntauteja.

Paljon rasvaa / vähän rasvaa

Framington Heart Study on tutkimus, jota usein käytetään rasva-kolesteroli-SVT-yhteyden todistamiseksi. Framington on pieni kaupunki Massachusettsissa, jonka 6000 asukkaan terveystilastoja on täydennetty viisivuosittain viimeisten 50 vuoden ajan. Tutkimuksessa on löydetty yhteys veren kokonaiskolesterolin ja SVT-riskin välillä, mutta ei rasvahypoteesin mukaista yhteyttä rasvan nauttimisen ja kolesterolin välillä. Framington-tutkimuksen johtajan tri William Castellin mukaan ” …mitä enemmän tyydyttyneitä rasvoja ja kolesterolia henkilö söi, sitä alhaisempi oli hänen veren kolesterolinsa” (Arch Intern Med, 1992;152: 1371-2).

Tätä havaintoa tukee vähän tunnettu, melko tuore kliininen tutkimus, joka räjäyttää uuden reiän perinteiseen teoriaan. Duke University –yliopiston lääkärit vertailivat kahden tiukan dieetin vaikutuksia ryhmään, jossa oli 120 ylipainoista henkilöä, joiden veren kolesteroliarvot olivat korkealla. Kuuden kuukauden ajan 60 henkilöä noudatti vähärasvaista, vähäkolesterolista dieettiä, kun toinen  puoli noudatti vähähiilihydraattista dieettiä ja söi ”rajoittamattomia määriä eläinruokia … ja munia” sekä muutamia valikoituja vähähiilihydraattisia vihanneksia.

Analyysissä tutkijat huomasivat, että vähähiilihydraatti-dieetillä olleet koehenkilöt rupesivat syömään niin paljon lihaa, että heidän päivittäisestä  energiansaannistaan  peräti 68 prosenttia  tuli rasvasta. Ja silti heidän veren triglyseriininsä (rasvansa) oli suorastaan alhaisempi kuin ennen ja, mikä vielä yllättävämpää, alhaisempi kuin vähärasvaista dieettiä syöneillä. Kaiken kukkkuraksi kävi ilmi, että vaikka heidän kolesterolitasonsa oli korkeampi, nousu koski etupäässä ”hyvää” HDL-kolesterolia, ”huonon” LDL-kolesterolin noustessa häviävän vähän. Runsas-rasva-dieetillä olleet onnistuivat myös pudottamaan painoaan kaksi kertaa enemmän kuin vähärasva-dieetillä olleet (12,9 % vs. 6,7%) (Ann Intern Med, 2004; 140: 769-77).

SVT-kolesteroli-yhteys koki sitten uuden, hämmästyttävän käänteen, joka vei lisää pohjaa viralliselta rasvahypoteesilta. Jo jonkin aikaa on tiedetty, että tärkeää ei ole niinkään veren kokonaiskolesteroliarvo vaan  HDL-kolesterolin (high density lipoprotein=lipoproteiini jonka tiheys on korkea) ja LDL-kolesterolin (low density lipoprotein=lipoproteiini jonka tiheys on alhainen) keskinäinen suhde. Mitä korkeampi on HDL:n suhteellinen osuus, sitä pienempi on sepelvaltimotaudin riski.

Uusi löytö oli, että ”huonoa” LDL-kolesterolia on kahta tyyppiä, joista toinen kytkeytyy läheisemmin SVT:iin kuin toinen.  Tiheys ei ehkä olekaan ratkaisevaa, vaan koko: mitä pienempi LDL-yksikkö, sitä tappavampi se on. Tutkijat jakoivat LDL-kolesterolin kahteen fenotyyppiin: A (iso ja melko harmiton) ja B (pieni ja ”paha”).

Californiassa sijaitsevan arvovaltaisen Lawrence Berkeley National Laboratoryn tutkijat havaitsivat, että kun terveille miehille annettiin 20 % rasvaa sisältävää ruokaa, dieetin tuloksena veressä oli 50 % ”pahaa” LDL(B)-kolesterolia, mutta tämä osuus putosi 20 %:iin, kun dieettiä korjattiin niin, että siinä oli 45 % rasvaa. On siis olemassa selvä käänteinen suhde ravinnon rasvan ja ”pahan” LDL(B)-kolesterolin välillä. Tutkijat havaitsivat myös, että vähärasvaiset dieetit muunsivat miesten harmittoman A-kolesterolin tappaviksi B-kolesteroleiksi (Am J Clin Nutr, 1999; 69:411-8).

On ilmeistä, ettei kolesteroli ole niin yksinkertainen asia kuin mitä meidät on johdettu uskomaan – eikä liioin ole syytä luottaa hokemaan ”rasva johtaa sydäntauteihin”. Murskaava isku tälle teorialle tuli ruotsalaisilta lääkäreiltä, kun he julkaisivat viisi vuotta kestäneiden tutkimustensa tulokset – tutkimus koski 30,000 keski-ikäistä henkilöä Malmön kaupungissa. Etsiessään rasvan saannin yhteyttä etenkin syövän ja sydäntautien aiheuttamiin kuolemantapauksiin he löysivät korrelaation vain tiettyihin naisten syöpiin, joissa runsasrasvainen dieetti näytti olevan vahingollinen.

Mutta sydäntauteihin tai kuolemantapauksiin yleensä ei yhdistävää linkkiä löytynyt. Runsaasti rasvaa sisältävä ruokavalio ei liittynyt korkeampaan kuolleisuuteen – itse asiassa tilanne oli aivan päinvastainen. Korkeimmat rasvamäärät johtivat vähäisimpiin kuolemantapauksiin – ja päinvastoin. ”Tutkimustuloksemme eivät tue nykyisiä rasvankäyttöä koskevia ravintosuosituksia,” he päättelivät. Toisin sanoen  virallinen ohje, jonka mukaan ruokavalion rasvan olisi pysyttävä alle 30%:n ja  tyydyttyneiden rasvojen alle 10%:n, on yksinkertaisesti väärä (J Intern Med, 2005; 258: 153-65).

Ruotsin tutkimustulokseen rinnastettava tilanne vallitsee monessa maassa ja populaatiossa, joissa korkea rasvamäärä ravinnossa joko edistää terveyttä tai ainakaan ei haittaa sitä (Kts. otsikko Runsas rasva ja terve sydän). Meidän on syytä ruveta ajattelemaan aivan uudella tavalla rasvan, kolesterolin ja terveyden välisiä yhteyksiä.

Runsas rasva ja hyvä terveys

On jo joukko valistuneita lääkäreitä, jotka puhuvat rasvojen puolesta ja tajuavat, että virallinen rasvoja vastustava terveysvalistus on kääntänyt faktat päälaelleen. ”Me tarvitsemme runsaasti rasvaa”, sanoo neurologi Russell Blaylock. ”Rasvat muodostavat monet hormoneistamme, rasvat tekevät solujen kommunikoinnin mahdolliseksi, muodostavat solukalvot ja vahvistavat immuunivastetta, ja rasvoista koostuu 60 % aivoistamme, ja tässä on vain joitakin niiden tehtävistä.”

Keho itse tuottaa tyydyttynyttä rasvaa, jota se käyttää elintärkeänä energiavarastona. Muutama viimeaikainen tutkimus on soittanut, että keho tarvitsee ravinnon tyydyttynyttä rasvaa voidakseen tehokkaasti käyttää omia rasvavarantojaan (esim. FASEB J. 1988; 2: A852).

On myös uusia todisteita, että runsasrasvainen dieetti voi olla avuksi sellaisissa neurodegeneratiivissa (hermojen rappeutumisesta johtuvissa) häiriöissä kuin Alzheimerin ja Parkinsonin taudit – itse asiassa ”monessa häiriössä  joihin liittyy aivosolujen kuolemaa” (Behav Pharmacol, 2006; 17: 431-9). Toisaalta alhainen tyydyttyneiden rasvojen saanti voi aiheuttaa väsymystä, huonoa keskittymiskykyä ja masennusta. Syypäänä ajatellaan olevan kolesterolin puute, koska aivojen serotoniinireseptorit tarvitsevat kolesterolia toimiakseen kunnolla (Br J Psychiatry, 2000; 176: 398-400).

Kolesterolilla on, kuten rasvallakin, monia tärkeitä tehtäviä elimistössä. Se ei suinkaan ole kehon vihollinen, kuten virallinen ajattelu antaa ymmärtää, vaan arvokas aine, jota keho itse valmistaa. Vain pieni osa veren kolesterolista on peräisin ravinnosta, enimmän siitä valmistaa maksa. Se vahvistaa solukalvoja ja suoliston seinämiä, valmistaa sappea ja on elintärkeä  hormonien ja vitamiinien tuotannossa. Se saattaa jopa toimia antioksidanttina ja vahvistaa immuunivastetta.

Ei ihme, että ”henkilöt, joilla on korkea kolesterolitaso, elävät pisimpään”, sanoo lääketieteen tutkija tri Uffe Ravnskov. ”Väite vaikuttaa uskomattomalta, mutta sen sisältämä totuus paljastuu monesta tieteellisestä tutkimuksesta – etenkin tutkimuksista jotka koskevat vanhuksia.” Yhden näistä teki Yalen yliopisto; siinä havaittiin että vanhukset, joilla oli korkea kolesteroli, kuolivat sydänkohtaukseen 50% harvemmin kuin heidän ikätoverinsa, joiden veren kolesteroli oli alhainen (JAMA, 1994; 272: 1335-40).

Toisessa ensiluokkaisessa tutkimuksessa Lontoon Imperial Collegen lääkärit havaitsivat, että korkea kolesterolitaso suojeli henkilöitä, joilla oli krooninen sydämen toiminnanvajaus, ja johti dramaattiseen kuolemantapausten vähenemiseen. ”Eloonjäämisen mahdollisuus kasvaa 25% jokaista veren totaalikolesterolin mmol/L:in (38,6 mg/dl) kohoamista kohti”, he raportoivat (J Am Coll Cardiol, 2003; 1933-40). Hollannissa tiedemiehet ovat tutkineet kahden suvun terveyshistoriaa 200 vuoden ajalta; molemmilla suvuilla on geneettisesti korkea kolesterolitaso. Sydänkuolemia ei näissä suvuissa ollut yhtään enempää kuin suvuissa, joilla tätä tilaa ei esiintynyt (BMJ, 2001; 322: 1019-23).

Eikö siis sydäntautien ja kolesterolitason välillä ole mitään yhteyttä? On kyllä, mutta se ei ole lainkaan niin suoraviivainen kuin virallinen käsitys antaa ymmärtää. Merkittävän suurella vähemmistöllä yhteys on käänteinen: mitä vähemmän kolesterolia, sitä enemmän sydänkohtauksia. Yli 60 % sydänkohtauksista esiintyy henkilöillä, joiden kolesteroli on normaali, ja suurin osa niistä joilla on korkea kolesteroli ei koskaan saa sydänkohtausta. ”Ottakaa huomioon, että yli 90 % kaikista sydän- ja verisuonitaudeista esiintyy yli 60-vuotiailla”, sanoo tri Ravnskov, ”ja että melkein kaikkien tutkimusten mukaan korkea kolesteroli ei ole riskitekijä sen enempää naisille kuin vanhuksille. Tämä tarkoittaa, että korkea kolesteroli on ollut riskitekijä vain alle 5 %:lle niistä, jotka kuolevat sydänkohtaukseen.”

Ja silti sepelvaltimotautia esiintyy yhä enemmän – se on lisääntynyt lähes sadan vuoden ajan. Jos siis rasva ei ole syyllinen eikä kolesteroli, mikä sitten on?

Teollinen ongelma

Moni ravintotieteilijä osoittaa nyt sormella nykyajan prosessoitua ruokaa. ”On varsin vähän tunnettua, että  kehittyneissä maissa kuten Amerikassa sepelvaltimotauti oli harvinainen ennen vuotta 1920”,  sanoo uraauurtava ravintotieteilijä tri Mary Enig, Weston Price Foundationista, ”mutta se lisääntyi dramaattisesti seuraavan 40 vuoden aikana. Jos – kuten meille on sanottu – sydäntaudit johtuvat tyydyttyneiden rasvojen nauttimisesta, eläinrasvojen syönnin olisi tuona aikana pitänyt vastaavasti lisääntyä. Mutta itse asiassa tapahtui päinvastoin. Esimerkiksi Amerikassa vuosina 1910-1970 perinteisen eläinrasvan osuus väestön ruokavaliosssa laski huomattavasti.”

Enig on osoittanut, että sydäntautien lisääntyminen on yhteydessä monityydyttämättömien kasviöljyjen mukaantuloon siihen, mitä syömme. Margariini, joka  keksittiin v. 1916, on varhaisin ja tunnetuin esimerkki, mutta sitä seurasivat pian tuhannet muut tavalliset ruokavalmisteet. ”Yksi syy siihen, että monityydyttämättömät öljyt aiheuttavat terveysongelmia on, että ne kuumentuessaan oksidoituvat (hapettuvat) – näin tapahtuu kun ruokia valmistetaan teollisesti. Tällöin nämä öljyt tuottavat vapaita radikaaleja”, sanoo Enig. ”Ne ovat kemiallisesti äärimmäisen reaktiivisia ja vahingoittavat verisuonia, käynnistäen ateroskleroosin (verisuonten kalkkeutumisen).”

Kaikkein vahingollisimpana ruoan prosessointitekniikkana pidetään hydrogenaatiota, menetelmää jossa monityydyttämätön kasviöljy muunnetaan eläinrasvaa muistuttavaksi aineeksi. Ongelmana on, että hydrogenoiduissa (kovetetuissa) öljyissä on runsaasti toksisia (myrkyllisiä) transrasvahappoja (TFA); ja näitä on kaikissa prosessoiduissa ruoissa.

Enig arvelee, että eläinrasvat eivät ole syyllisiä sydäntautien lisääntymiseen, vaan ennen kaikkea hydrogenoidut öljyt ja niiden sisältämät transrasvahapot. Johtopäätöstä tukee ainakin osittain tuore arvovaltainen tutkimus. Vuonna 2006  Harvard School of Public Healthin tutkijat julkistivat tutkimuksen, jossa analysoitiin yli kymmenen vuoden ajalta koottua tietoa transrasvojen saannin ja sydäntautien välisestä yhteydestä. Tulos oli kuin pommin räjähdys sekä teolliselle ruoanvalmistukselle että sepelvaltimotaudin tutkijoille.

”Transrasvahapot ovat merkittävä tekijä sydäntautien synnyssä”, sanoi tutkimuksen johtaja prof. Walter Willetts. ”Niiden yhteys sepelvaltimotautiin on huomattavasti vahvempi kuin tyydyttyneiden rasvojen.” TFA:t vaikuttavat merkittävän haitallisesti: ne nostavat triglyseridien ja ”huonon” LDL-kolesterolin määrää, vähentävät ”hyvää” HDL-kolesterolia ja aiheuttavat verisuonten tulehduksia – kaikki tekijöitä, jotka edistävät sepelvaltimotaudin syntyä (N Engl J Med,2006; 354: 1601-13).

Lisäksi nyt on olemassa objektiivista, fyysistä todistusaineistoa vaurioista, joita TFA:t voivat aiheuttaa verisuonille. Vähän tunnetussa tutkimuksessa brittiläiset tutkijat tutkivat sepelvaltimotautiin kuolleiden henkilöiden verisuonia ja löysivät odotetusti rasvakertymiä verisuonten seinämistä.

Mutta heidän rasvakertymiä koskevat analyysinsä antoi jälleen uuden iskun runsas rasva-SVT-teorialle. Kävi nimittäin ilmi, että rasvaplakeissa ei ollut lainkaan tyydyttynyttä rasvaa ja tuskin ollenkaan kolesterolia, vaan ne olivat täynnä monityydyttämättömiä rasvoja ja transrasvahappoja (Lancet, 1994; 433: 1195-6). Nämä löydökset on vahvistanut toinen, puolalaisten tekemä tutkimus (Eur J Nutr, 2004; 43: 313-8).

Palapeliin kuuluu vielä yksi ratkaisevan tärkeä osanen. Tehtyään perusteellista salapoliisintyötä sydäntautitutkimusten arkistoissa tri Enig havaitsi, että aina 1980-luvun puoliväliin saakka tutkijat eivät erotelleet tyydyttyneitä ja transrasvahappoja, vaan käsittelivät niitä dieettianalyyseissään yhdessä, yhtenä rasvatekijänä (J Am Coll Nutr, 1990; 9: 471-86). ”Siten luonnolliset tyydyttyneet rasvat ovat historiallisesti saaneet olla epäluonnollisten hydrogenoitujen kasviöljyjen syntipukkina,” hän sanoo.

Tämä antaa viimein vastauksen kysymykseen, miksi niin moni viimeaikainen tutkimus ei löydä korrelaatiota runsaasti tyydyttyneitä rasvoja sisältävän ruokavalion ja sepelvaltimotaudin välillä? Vastaus on yksinkertainen: ei trans-rasvahappoja = ei sepelvaltimotautia.

1. Sepelvaltimotauti

Tautia testaavat kokeet:

* C-reaktiivinen proteiini CRP

Tätä monet väittävät paremmaksi SVT-riskin ilmaisijaksi kuin kolesteroli, koska CRP mittaa tulehdusta, joka on mahdollinen avaintekijä ateroskleroosissa. Tarkin testi on hs-CRP. CRP-tason pitäisi olla vähemmän kuin 1,69 mg/l.

* Homokysteiini

Aminohappo, jonka arvellaan edistävän sepelvaltimotautia. Turvalliset arvot ovat 4,72-7.00 mmol/l.

* Kolesteroli

Nykyiset ohjearvot ovat (2007):

Veren kokonaiskolesteroli: normaali 5,1 mmol/l, korkea 6,2 mmol/l

LDL: normaali 0,75 mmol/l, korkea 4,1 mmol/l

LDL(B): ei saisi olla yli 0,52 mmol/l

HDL: normaali 1,3 mmol/l, liian alhainen 1,03 mmol/l

Kokonaiskolesterolin ja HDL:n suhde (tärkeämpi kuin pelkät arvot) (N Engl J Med, 1999; 341: 410-8): HDL yli 30% kokonaiskolesterolista = turvallinen määrä

20-30 % :n HDL-määrä on vielä OK

alle 20 % : sydäntaudin riski

Huom. vanhuksilla kokonaiskolesterolin määrä saa olla huomattavasti kohonnut, koska korkea kolesteroli ei ole yhteydessä ennenaikaiseen kuolemaan.

* Lipoproteiini

Etupäässä perinnöllinen tekijä, tason pitäisi olla alle 0,25 mmol/l.

* Fibrinogeeni

Ilmaisee veren hyytymistaipumuksen: mitä ”paksumpi” veri, sitä suurempi sydänkohtausriski.

* Sepelvaltimotaudin oireet

-          puristus tai kipu rinnassa rasituksen yhteydessä

-          epätodellinen tunne päässä, pahoinvointi tai hengästyminen

-          virtsan retentio

-          sinertävät kynnet tai huulet

-          selittämätön väsymys.

2. Runsas rasva ja terve sydän

* Kreetalaisten ruokavaliosta 40% on rasvaa, mutta sepelvaltimotautiin (SVT) kuolee vain 5% siitä mitä USA:ssa (Cardiol Prat, 1962; 13:225-44).

* Pohjois-Intian väestö syö 17 kertaa enemmän eläinrasvoja kuin Etelä-Intian väestö, mutta heillä on 7 kertaa vähemmän sepelvaltimotautia (Ind J Industr Med, 1968, 14: 219).

* Vanhimmat Georgian asukkaat Neuvostoliitossa söivät kaikkein rasvapitoisinta ruokaa (Pitskhelauri GZ. The Long Living of Soviet Georgia.New York, NY: Human Sciences Press, 1982).

* Ranskan Gascognessa, missä hanhen ja ankan maksa kuuluu jokapäiväiseen ravintoon, SVT:ia on neljännes siitä mitä USA:ssa.

* Masai-heimolla ei ole SVT:ia, vaikka heimo syö etupäässä eläinlihaa, verta ja maitoa (Am J Epidemiol, 1972; 95: 26-37).

* Itä-Afrikan samburut joivat 1960-luvun alussa 10 l täysrasvaista maitoa päivässä (=400 g rasvaa), mutta heillä ei ollut SVT:ia (Am Heart J, 1962; 63: 437-42).

* Austraalian aboriginaalien ruokavalio koostuu 64 %:sti rasvasta, mutta heillä on hyvin vähän SVT:ia (Lipids, 1986; 21: 684-90).

3. ”Pahat” muunnellut rasvat

Transrasvahappoja (TFA) muodostuu, kun monityydyttämättömät kasviöljyt muunnetaan kovetetuiksi tyydytetyiksi rasvoiksi, mikä yleensä tapahtuu hydrogenoimalla. Prosessissa soija-, maissi-, puuvilla-, auringonkukka- tai rapsiöljyjä (tai rypsiöljyä) uutetaan korkeassa lämpötilassa, sitten niihin sekoitetaan nikkelioksidia ja suihkutetaan vetykaasua, mikä tapahtuu korkeassa paineessa, korkeassa lämpötilassa. Nikkeli erotetaan kemikaaleilla, ja lopuksi lisätään väri-, valkaisu- ja emulsioaineita tuotteen ulkonäön parantamiseksi.

Hydrogenoituja öljyjä lisätään tehdasvalmisteisiin ruokiin antamaan niille ”ylellistä” rasvanomaista tuntua suussa ja pitkää ikää kaupassa; ne ovat myös halpa tapa kasvattaa massaa.

Ruoansulatuskanava ei tunnista niitä mahdollisiksi toksiineiksi, koska TFA-molekyylit muistuttavat luonnollisten rasvojen molekyylejä.

Hydrogenoidut öljyt on ilmoitettava tuoteselosteessa, joten kiinnitä huomiota seuraaviin aineksiin:

* hydrogenoitu (kovetettu) kasviöljy

* osittain hydrogenoitu (kovetettu) kasviöljy

* margariini

* transrasvat tai transrasvahapot.

TFA:ita on 40%:ssa tavallisen supermarketin tuotteista: uppopaistetut ruoat (esim. ranskikset, munkit), useimmat margariinit, useimmat paistetut tuotteet, makeiset ja suklaat, maapähkinävoi, keitot, dipit, salaattikastikkeet, snakit, jäätelö.

Vaikka Tanska on toistaiseksi ainoa maa (näin oli v.2007), joka on kieltänyt TFA:t kokonaan, moni teollinen ruoanvalmistaja on lukenut enteet oikein ja sitoutunut ainakin alentamaan TFA-tasoja. Viime vuonna (2006) USA:n FDA vaati, että TFA:t on ilmoitettava kaikissa tuote-esitteissä.

4. Terve sydän – luonnollisesti

* Elämäntavat: vähennä stressiä, liiku kohtuullisesti äläkä tupakoi. Ole iloinen, ilo vahvistaa sydäntä.

Pidä painosi kurissa, etenkin tarkkaile vyötärönympärystä.

* Dieetti

-          Vältä teollisesti valmistettuja (prosessoituja) ruokia ja jalostettuja hiilihydraatteja (esim. valkoiset vehnäjauhot, valkoinen sokeri).

-          Syö rasvaisia kaloja ja pähkinöitä, vihanneksia ja hedelmiä ja runsaskuituisia ruokia. Kalaruoka 1-2  kertaa viikossa puolittaa vakavan sydänkohtauksen riskin, kalaa 3 kertaa viikossa tekee sydänkohtauksen vielä epätodennäköisemmäksi (Eur J Clin Nutr, 2010;64:587-94).

-          Käytä voita ja oliiviöljyä, unohda monityydyttämättömät kasviöljyt ja kevytlevitteet.

-          Syö raakahunajaa (joka kovettuu) ja vähän tumma suklaata (70-80%:sta).

-          Juo vihreää teetä (paljon antioksidantteja) ja mustaa teetä (hävittää tehokkaasti vapaita radikaaleja, auttaa verensokerin hallinnassa).

* Huolehdi vitamiinien ja mineraalien saannista.

Hyödyllisiä ovat C-vitamiini (mieluiten ei-synteettisessä muodossa), E (samoin luonnollisessa muodossa), omega-3-rasvahapot (kuten kalanmaksaöljy), B6, B12 ja foolihappo (vähentävät homokysteiniä), greipinsiemenuute (100 mg/p) ja coentsyymi Q10.

* Jos sinulla jo on SVT: C-vitamiini (runsaasti, esim. 2,5 g 4xp, näin suuriin annoksiin kannattaa mennä hitaasti, asteittain), lysiiniä ja magnesiumia (300mg/p).

* Jos todella haluat vähentää kolesterolia: koeta valkosipulia, kauraa (jonka kuitu alentaa LDL:ää) ja karpalomehua (joka nostaa HDL:ää). Ja pellavansiemeniä: pari ruokalusikallista pellavansiemeniä ruoan päälle ripoteltuna joka päivä voi alentaa kolesterolia yhtä tehokkaasti kuin statiinilääke. Kun 90 miestä söi 3 rkl pellavansiemeniä ruoan päälle ripoteltuna joka päivä 3 kuukauden ajan, heidän kolesterolitasonsa laski 10 %, mikä vastaa statiinilääkkeen tehoa, mutta ilman niiden sivuvaikutuksia.

Tony Edwardsin artikkeli, hiukan lyhentäen ja loppua muokaten kääntänyt Elina Hytönen

Lähteet: WDDTY February 2007 ja December 2010.

Lyhyt rasva-aapinen

Virallinen lääketieteellinen ravinto-ohje on jo noin 40 vuotta  kuulunut: kaikki turha rasva pois. Turhaksi on sanottu etenkin tyydyttyneitä rasvoja. On tullut muodikkaaksi jopa välttää kaikkea rasvaa tai ainakin suosia ”kevyitä” eli tehtaassa valmistettuja, pitkälle muunneltuja muka-rasvoja. Luonnollisten rasvojen välttäminen ei kuitenkaan ole tuonut lisää terveyttä tai hoikkuutta, vaan mm. elintapasairaudet ja ylipainoisuus ovat voimakkaasti lisääntyneet. Maailmalla onkin ruvettu tarkastelemaan uudella silmällä rasvoja ja niiden merkitystä terveydelle. Myös kevytrasvatuotteiden menekki on kääntynyt laskuun.

Nyt näyttää siltä, että rasvat ovat meille välttämättömiä, että niitä on nautittava oikeassa määrin ja keskenään oikeassa suhteessa, ja niiden laadun tulee olla hyvä. Täysin huonoja rasvoja ovat vain transrasvahapot (joita on mm. margariinissa ja syväpaistetuissa ruoissa). Ja edelleen pätee myös, että liika rasva etenkin runsaiden hiilihydraattien kanssa voi olla terveydelle haitallista.

MIHIN RASVAA TARVITAAN

* Rasvat antavat energiaa ja lämpöä. Kehon oma rasva (joka on tyydyttynyttä rasvaa) suojelee luita ja sisäelimiä. Se pitää kehon lämpimänä, etenkin talvella, sillä rasvan palaminen luo lämpöä. Rasvalla on tärkeä tehtävä luunmuodostuksessa, koska se suojelee ja edistää kalkin imeytymistä luuhun (rasvoja tarvitaan, jotta rasvaliukoiset vitamiinit A, D, E ja K voivat imeytyä ja varastoitua kudoksiin; näistä etenkin D-vitamiini on luille tärkeä, sillä sen avulla kalsium imeytyy suolista). Ilman hyvänlaatuisia rasvahappoja luukadon riski kasvaa.  Rasva myös suojelee maksaa alkoholilta ja antaa energiaa sydämelle, munuaisille ja lihaksille ja suojelee niitä vaurioilta. Rasvat pitävät myös solukalvot vahvoina. Itse asiassa kehon rasvojen tehtävät vaihtelevat sen mukaan, missä ne sijaitsevat. Jotkut tutkijat ovatkin sitä mieltä, että rasva pitäisi luokitella sisäelimeksi.

* Rasvat säätelevät hormoneja, ne tukevat kilpirauhasen ja lisämunuaisten toimintaa. Etenkin naisten hormonitoiminta on hyvin riippuvainen oikeasta rasvansaannista, ja rasvojen puute voi aiheuttaa keskenmenotaipumuksen, hedelmättömyyttä ja anoreksiaa. Rasva myös tuottaa leptiiniä, tärkeää hormonia, joka välittää aivoille viestejä kehon energiatasosta ja on yhteydessä lihomiseen ja laihtumiseen. Jos haluaa laihduttaa, hyvä neuvo on nostaa luonnollisten rasvojen (voin, kerman, lihan rasvan ja kalarasvan) osuutta ja vähentää hiilihydraattien syönti esim. 20 grammaan päivässä.

* Rasvat parantavat immuunivastetta. Ne myös helpottavat allergia-oireita – oikeissa määrin nautittuina

* Hermosto tarvitsee rasvoja, nimenomaan tyydyttyneitä rasvoja kuten voita. Aivot koostuvat 70%:sesti rasvamolekyyleistä. Eläinrasvat ovat elintärkeitä hermoston toiminnalle ja säätelevät tietoisuutta, älyä, mielikuvitusta, muistia ja intuitiota sekä liikkumiskykyämme eli emotionaalista ja motorista tasapainoamme. Etenkin lasten aivojen kehitykselle (jo kohdussa, jossa 50 % lapsen aivoista muodostuu) rasvat ovat tärkeitä. Siksi lapsen hankintaa suunnittelevan on tärkeää syödä voita, maksaa, kermaa, lohta jne. jo ennen hedelmöitystä ja jatkaa näiden syömistä koko odotusajan ja vielä imetysvaiheessa, jotta  rintamaidossa on runsaasti lapselle välttämättömiä tyydyttyneitä rasvoja. Näin mm. varmistetaan että lapsesta tulee älykäs.

* Eläinrasvojen (kuten voin) puute voi aiheuttaa lapsille autismia, ylivilkkautta sekä Aspergerin ja Touretten syndroomaa. Nuorille tyydyttyneiden rasvojen puute tuo lisäksi käytös- ja mielialahäiriöitä, väkivaltaisuutta, aggressiivisuutta, sosiaalista eristäytymistä ja itsensäsilpomista ja luki-vaikeuksia. Masennus ja uupumus ovat kasvavia työkyvyttömyyden syitä ja voidaan liittää rasvaköyhän ruokavalion yleistymiseen. Hermoston rappeutumissairauksien (esim. Altzheimer tai Parkinsonin tauti) on lisäksi arveltu olevan seurausta omega-6- ja omega-3-rasvahappojen tasapainottomasta saannista.

* Rasvat ravitsevat ihoa, hiuksia ja kynsiä ja pitävät ne nuorekkaina ja vahvoina.

* Luonnolliset rasvat (voi ja oliiviöljy) ovat tärkeitä ruuanvalmistuksessa, ne parantavat makua ja ruoan ”tuntua” suussa ja antavat kylläisyyden tunteen.

Erityisesti:

JOKAINEN LAPSI TARVITSEE VOITA, JOTTA AIVOT  JA MUU HERMOSTO KEHITTYVÄT  NORMAALISTI.

Nykyään margariineja ja kasviöljyjä käytetään viisi kertaa enemmän kuin voita.

”Tästä on aiheutunut vakavaa terveyshaittaa koko väestölle ja tuhansia potilaita, joilla on mielialahäiriöitä, masennusta ja työuupumusta, liikuntakyvyn alenemista ja ylipainoa” (dosentti Thomas Tallberg, Hbl15.11.2009).

RASVOJEN PUUTARHASSA

Rasvoja on monenlaisia, eikä niiden kaikkia ominaisuuksia tunneta vieläkään tarkasti.

Rasvat luokitellaan neljään ryhmään: tyydyttyneet rasvahapot, kertatyydyttämättömät rasvahapot (myös käytetään termiä monotyydyttämättömät – monounsaturated fatty acids eli MUFA), monityydyttämättömät rasvahapot (polytyydyttämättömät – polyunsaturated fatty acids eli PUFA) ja transrasvahapot, jotka ovat ihmisen tekemiä.

Käsittelen alla kolesterolikysymystä tyydyttyneiden rasvojen yhteydessä.

* Tyydyttyneet rasvat ovat ns. kovia rasvoja eli ne ovat huoneenlämmössä kiinteitä. Nämä rasvat ovat 30-40 vuotta olleet länsimaisten lääkäreiden ja  terveysgurujen pannassa. Nyt on ruvettu ajattelemaan, että ne ovat kehon omia luonnollisia rasvoja, jotka hoitavat monia hyvälle terveydelle olennaisia tehtäviä. Ne antavat energiaa sydämelle ja muille lihaksille, lujittavat solukalvoja, vahvistavat immuunivastetta, taistelevat mikrobeja vastaan, osallistuvat luiden muodostumiseen, ovat tärkeitä aivojen kehittymiselle, mielialalle jne. Tyydytetyt rasvat, kuten voi, muuntuvat helpommin energiaksi. Ne ovat tarpeen olennaisten rasvahappojen (EFA) ja  A-,  D- ja K-vitamiinien imeytymiselle. A- ja D-vitamiinit ovat välttämättömiä terveen luuston kasvulle ja kehittymiselle sekä synnynnäisten vaurioiden ja esim. paksusuolisyövän ja MS-taudin ehkäisyssä.

Tyydyttyneet rasvat ovat myös vakaampia kuin monityydyttämättömät rasvahapot. Ne eivät härskiinny niin nopeasti (eivät nappaa mukaansa happea eli oksidoidu yhtä herkästi kuin nämä) ja sopivat siksi paremmin kuumentamiseen. Ne eivät siis yhtä helposti muodosta sydäntä vahingoittavia ja syöpää aiheuttavia vapaita radikaaleja.

Ne lisäävät kudosten herkkyyttä kilpirauhashormonille T 3 (kun taas monityydyttämättömien rasvojen on todettu vaikuttavan monella tapaa haitallisesti kilpirauhaseen, tuloksena kilpirauhasen vajaatoimintaan viittaavia oireita) (J Biol Chem.1986;261:13997-4004).

Tyydyttyneitä rasvoja on pidetty yhtenä syypäänä sydän- ja verisuonitauteihin sekä syöpään. (Kts. myös artikkeli Rasvaisen ruoan ylistys) Kuitenkin sydänsairaudet ja syöpäkin ovat yleisesti lisääntyneet sitä mukaa kun tyydyttyneiden rasvojen kulutus maailmalla on vähentynyt.  Maissa, joissa syödään paljon tyydyttyneitä rasvoja, rinta- ja  paksusuolisyöpää on kuitenkin vähemmän kuin muualla. Eläinrasvoilla näyttää  siis olevan suojeleva vaikutus syöpää vastaan. Monityydyttämättömät rasvahapot (kasviöljyt kuten maissi-, soija-, saflori- jne.) taas näyttävät altistavan ihmisen syövälle, kuten myös sydänsairauksille ja 2-tyypin diabetekselle (J Indian Med Assoc1998;96:304-7 ja Am J Clin Nutr,1981;34: 1552-61). Kolmivuotisessa, vaihdevuodet ohittaneita,  sydänsairautta potevia naisia koskevassa tutkimuksessa kävi ilmi, että vastoin yleisiä käsityksiä niillä naisilla, jotka säännöllisesti käyttivät tyydyttyneitä rasvoja, sydänsairaus pysyi paremmin kurissa kuin niillä joiden ruokavaliossa oli enemmän monityydyttämättömiä öljyjä ja hiilihydraatteja.

Tyydyttyneitä rasvoja on lihassa, voissa, juustossa, munankeltuaisessa, kokomaidossa ja kookos- ja seesamöljyssä.

KOLESTEROLI on rasvantapainen aine, jota syntyy maksassa ja myös aivoissa. Kaikista elimistä juuri aivoissa on eniten kolesterolia. Vain noin 5 %  kolesterolin saannista tulee ravinnosta. Kolesteroli on solunseinämien, sukupuoli- ja steroidihormonien tärkeä rakentaja ja muodostaa D-vitamiinia ja sappinestettä, jota tarvitaan rasvojen sulattamiseen. Hermosolujen keskinäinen kommunikointi perustuu suureksi osaksi kolesteroliin.

Maksa säätelee kolesterolin määrää ja käyttäytymistä. Mitä vähemmän kolesterolia on ruokavaliossa, sitä enemmän maksa sitä tuottaa, ja päinvastoin.  LDL-lipoproteiini – se ”huonoksi” leimattu – kuljettaa kolesterolia maksasta kehon kudoksiin ja soluihin, ”hyvä” lipoproteiini HDL vie liian tai käyttämättömän kolesterolin takaisin maksaan, missä se muuntuu sappihapoiksi poistuakseen kehosta. Näitä kahta on siis oltava oikeassa suhteessa. Kohtalaisen tuore tutkimus  osoittaa, että niin kauan kuin HDL:n osuus on riittävä, verisuonisairauksien ja halvauksien riski ei kohoa (N Engl J Med,1999; 341:410-8). Riittävä osuus on yli 30 % kokonaiskolesterolista; alle 20%:n osuus on jo riskitekijä, jolloin on siis syytä kiinnittää huomiota ruokavalioon.

Aivoissa glia-solut tuottavat kolesterolia, joka sitten aktivoi neuronit muodostamaan uusia kontakteja eli synapseja. Kolesterolia alentavat statiinilääkkeet lamauttavat tämän synaptogeneesin eli hermosolujen kommunikoinnin. Siitä seuraa muistiongelmia, mitkä ovat yksi statiinien haittavaikutuksista (Pfieger et al., Science 2001).

Kolesterolia alentavien lääkkeiden rutiininomainen määrääminen vanhoille ihmisille on tästäkin näkökulmasta katsoen vastuutonta toimintaa. Tri Beatrice Golombin, joka johtaa USA:n National Insitutes of Healthin simvastatin-tutkimusta, mukaan “on tekijöitä, joiden ansiosta korkeampi kolesteroliarvo voi olla selektiivisesti hyödyllinen vanhuksille. Yli 75- tai 80-vuotiaiden kohdalla korkeampi kolesteroli itse asiassa liittyy kykyyn elää vanhemmaksi” (WDDTY July 2003). Hollannissa yli 700 vanhuksen otanta osoitti, että ne joilla oli korkeimmat kolesteroliarvot elivät vanhimmiksi – ensisijaisesti koska eivät sairastuneet syöpään eivätkä tulehdustauteihin (Lancet, 1997;350:1119-23).

Alhaiset kolesteroliarvot ovat terveysongelma. Alhainen kolesteroli liittyy tutkimusten mukaan masennukseen ja aggressiivisuuteen (Hbl 6.12.2010). Sen puute aiheuttaa jopa itsemurhataipumuksen. Autistisilla lapsilla on hyvin alhainen kolesteroli (tri William Shawn luento, Chicago, tammik.2009). Kun lasten kolesteroliarvoja kohotettiin voimakkaasti, lapset rauhoittuivat, oppivat uusia asioita ja rupesivat kommunikoimaan. Tri Harlan Krumholzin tutkimus (Yale University) osoitti jo vuonna 1994, että vanhukset joilla oli alhaiset kolesteroliarvot kuolivat kaksi kertaa useammin sydänkohtaukseen kuin ne, joilla oli korkeat kolesteroliarvot.

Tuoreiden tutkimusten mukaan (amerikkalaiset sydäntautilääkärit Stephen T. Sinatra ja James C. Roberts, kirja Reverse Heart Disease Now) verisuonissa esiintyvät vauriot eivät johdu kolesterolista vaan tulehduksista, joita kehossa on ollut. Kolesteroli on niiden jälkeen kiirehtinyt paikkailemaan tulehdusten aiheuttamia arpimuodostumia verisuonissa. Kardiologit Sinatra ja Roberts kieltäytyvät nyttemmin suorittamasta ohitus- tai muita sydänleikkauksia, vaan suosittavat potilailleen antioksidantteja, vitamiineja ja erilaisia kivennäisaineita fantastisin tuloksin (Henrik Nyberg, Hbl 6.12.2009).

Nykyisen kolesterolilääkinnän puolustajat vetoavat tutkimuksiin, jotka heidän mukaansa osoittavat, että seerumin korkea kolesterolitaso on tärkeä riskitekijä verisuonivaurioille ja dementiasairauksille. Näin sanovat myös meidän Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksemme (THL) edustajat. Mitkään lukuisat uudet, hyvin tehdyt ja riippumattomat tieteelliset tutkimukset eivät ole saaneet heitä toisiin ajatuksiin.

Aina kun näin käy, herää kysymys: hyötyykö joku tästä hämäyksestä?

Useimmat kolesterolilääkintää puoltavat tutkimukset ovat lääketeollisuuden rahoittamia. Kun lääketehdas rahoittaa lääketutkimuksen, se tarkoittaa että se valitsee tutkimuksen suorittajat, valvoo sen suorittamista, kontrolloi sen tulosta ja valitsee, mitä julkistetaan ja mitä ei. Lopuksi mainostoimisto tai PR-toimisto viimeistelee tutkimusraportin julkaisukuntoon siivoamalla pois ikävät asiat, kuten tutkijoiden mahdolliset varoitukset, koehenkilöiden oireet jne., ja korostamalla lääkkeen tarpeellisuutta. Aniharvoin modernin lääketieteen  historiassa on  julkistettu lääketeollisuuden rahoittama, tutkittavalle lääkkeelle epäedullinen lopputulos.

Kolesterolilääkkeiden markkina-arvo on nykyään yli 40 miljardia dollaria. Kolesterolilääkkeitä määrätään usein ”varmuuden vuoksi” muuten terveille ihmisille, jo hyvin nuorillekin lapsille. Koska ne ovat meillä Kela-korvattavia, kaikki Suomen kansalaiset tukevat veroeuroillaan kolesterolilääkkeiden myyntiä eli lääketeollisuutta. Myytti kolesterolin haitallisuudesta on lääketeollisuudelle kultakaivos, mutta käy meille kalliiksi, sekä rahassa että terveydessä.

Niissä erityistapauksissa joissa on tarpeen vaikuttaa kolesterolin tasoon ja etenkin kun halutaan vaikuttaa HDL:n ja LDL:n keskinäiseen suhteeseen, voi nauttia omega-3-rasvahappoa, jota saa pellavansiemenöljystä, lohesta, makrillista, tonnikalasta, kalaöljykapseleista, manteleista ja saksanpähkinöistä. Tehoa lisää B6-vitamiini, joka samalla vähentää verestä homokysteiiniä (yhdessä B12:n ja foolihapon kanssa), jota pidetään sydäntautiriskinä. Hyödyllisiä ovat myös kokojyvävilja kuten kaura, omenat, avocado, kurkku, inkivääri, vihreä tee, pavut ja linssit ja tomaatin lycopeeni ja C-vitamiini (joka suomalaisen tutkimuksen mukaan estää halvauksia, Stroke, 2002;33:1568-73). Eräässä tutkimuksessa kookosöljy (tyydytetty rasvahappo) lisäsi ”hyvää” HDL:ää, kun taas soijaöljy (monityydyttämätön) vähensi sitä (Br J Nutr,1990; 63:547-52). Pahimpia huonon kolesterolin tuottajia ovat hapettunutta kolesterolia aiheuttavat ruoka-aineet kuten  margariinit ja muut transrasvahapot ja kaikki kuumennetuissa monityydyttämättömissä (PUFA) öljyissä valmistetut ruoat. Kun chipsipussin kyljessä sanotaan, että auringonkukkaöljyn ansiosta perunalastut sisältävät 65 % vähemmän tyydyttyneitä rasvoja, valistunut kuluttaja tietää, että transrasvahappoja on vastaavasti runsaasti enemmän.

* Monotyydyttämättömät eli kertatyydyttämättömät rasvahapot MUFA  kestävät PUFA-öljyjä paremmin kuumentamista, ts. ne eivät helpolla härskiinny ja altista elimistöä sairauksille kuten syöpä ja sydäntaudit. Tästä syystä oliiviöljy on suositeltavin kasviöljy ruoanlaittoon. MUFA:t alentavat huonoa kolesterolia, mutta sen sijaan ne eivät vähennä hyvää kolesterolia kuten PUFA:t tekevät.  MUFA-öljyjä on myös avocadossa, manteleissa, sesaminsiemenissä, cashew-pähkinöissä, maapähkinöissä ja macadamia-pähkinöissä. Tukholman Karolinska Institutetin tutkimuksessa seurattiin lähes 61,500 naista, iältään 40-76-vuotiaita, neljän vuoden ajan; siinä havaittiin, että PUFA:t eli monityydyttämättömät öljyt lisäsivät rintasyövän riskiä, tyydyttyneet rasvat eivät vaikuttaneet sitä eikä tätä, ja MUFA-öljyt (oliivi-, maapähkinäöljyt) jopa näyttivät suojelevan syövältä (Arch Intern Med, l998; 158:41-5).

* Polytyydyttämättömät eli monityydyttämättömät rasvahapot PUFA ovat ainoat rasvat, jotka sisältävät olennaisia rasvahappoja (essential fatty acids EFA). Niitä keho ei voi itse valmistaa, joten ne on saatava ravinnosta. Niitä on kaksi ”sukua”, omega-3 ja omega-6. Monet näistä muuntuvat kehossa edelleen muiksi rasvahapoiksi.

Omega-3-perheeseen kuuluu linoleeni- tai alfalinoleenihappo (LNA tai ALA), jota saamme ruuasta. Tämä rasvahappo muuntuu kehossa EPA:ksi (eicosapentaenoic acid) , ja tämä puolestaan DHA:ksi (docosahexaenoic acid).

Omega-6-perheen linolihappo (LA) tulee myös ravinnosta, ja kokee sekin kehossa monia muutoksia. Linolihappo muuttuu gammalinolihapoksi (GLA), joka puolestaan muuntuu dihomogammalinolihapoksi (DGLA), tämä edelleen arachidonihapoksi (AA) ja tämä lopulta DPA:ksi (docosapentaenoic acid). DGLA on välttämätön hormoninkaltaisen kemikaalin prostaglandiini E 1:n synnylle. Olennaiset rasvahapot ovat välttämättömiä solujen normaalille toiminnalle.

Omega-3-rasvahappoja on runsaasti kaloissa, kuten lohessa, makrillissa ja sardiinissa, anjoviksessa ja tonnikalassa. Pellavansiemenöljystä 53% on omega-3:a, kurpitsansiemenistä 15%, rypsistä 10% , saksanpähkinöistä 5%. Pellavansiemenöljy on ainoa kasvisöljy, jossa omega-3:a on enemmän kuin omega-6:a. Kaikissa vihreissä vihanneksissa on myös omega-3:a (kaalit, persilja, vehnänoras jne.). Tästä syystä myös vihreää ruohoa syövien eläinten maito ja liha on terveellisempää kuin rehulla ravittujen. Kylmien maiden kasveissa on enemmän omega-3:a kuin lämpimien. Luomumunissa on enemmän omega 3:a kuin stressikananmunissa, joissa omega 6:n osuus voi olla suuresti ylipainottunut.

Omega-3-rasvahapot alentavat veren rasvapitoisuutta ja verenpainetta, säätelevät sydämen rytmihäiriöitä ja helpottavat oppimisvaikeuksia ja vaihdevuosioireita sekä edistävät lasten aivojen kehittymistä. Ne vähentävät verenkierron häiriöitä ja lisäävät verenkiertoa jo vahingoittuneissa kudoksissa. Niiden on todettu auttavan syövästä toipumista ja olevan hyödyksi AIDS:in, reuman ja muiden heikosta immuunivasteesta johtuvien sairauksien hoidossa. Niillä on myönteinen vaikutus Crohnin ja Raynaudin sairauksiin, munuaissairauksiin  sekä depressioon.

Mutta: tutkimus vuodelta 1996 osoitti, että pitkäaikainen hoito, esim. kuusi kuukautta, mega-annoksilla omega-3:a saattaa jopa  johtaa verisuonten kalkkeutumiseen (Am J Clin Nutr, l996; 64: 297-304). Toisen tutkimuksen mukaan (Lancet, 1994; 344: 1195-6) ateroomat, jotka ovat ateroskleroottisten eli verisuonten kalkkeutumiseen johtavien plakkien esiasteita, koostuvat 74%:sesti polytyydyttämättömistä rasvahapoista ja vain 26%:sesti tyydyttyneistä rasvoista. Korkeat omega-3-arvot on yhdistetty myös kohonneeseen sydänkohtausriskiin ja rintasyöpäriskiin.

Omega-6-rasvahappojen lähteitä ovat pähkinät, siemenet, jyvät, useimmat vihannekset, hedelmät, liha, maitotuotteet, munat, maapähkinät, helokkiöljy, auringonkukkaöljy, rypsiöljy, maissiöljy jne. Tyypillisessä länsimaisessa ruokavaliossa on ylivoimaisesti enemmän omega-6:a kuin omega-3:a, suhteessa 10:1 ja siitä ylöspäin aina 25:1 ja enemmän. Useat tutkijat ovat arvelleet, että puutoshäiriöiden estämiseksi omega-6:a pitäisi saada 4,5 g/p ja omega-3:a noin 3 g/p eli suhteessa1,5:1. Tarkkoja parhaita saantimääriä ei kukaan ilmeisesti tiedä, ja ne voivatkin vaihdella yksilöllisen kunnon, elämäntavan ja ilmaston mukaan – kylmässä maassa elävä fyysisesti aktiivinen ihminen luultavasti tarvitsee kaikkia rasvoja enemmän kuin lämpimässä maassa rauhallisesti istuskeleva. Perinteisessä Välimeren dieetissä tämä omegojen suhde on 2:1 eli varsin sama kuin jo kivikauden ihmisten ruoassa, mutta Länsi- ja Pohjois-Euroopassa se on 15:1 (J Nutr, 2001;131:3065S-73S).

Omega-6-rasvahapot auttavat tulehduksissa, diabeteksen neuropatiassa, reumassa, premenstruaalivaivoissa, psoriasiksessa ja atooppisessa ihottumassa sekä tukevat syövän hoitoa. Niiden tuottama prostaglandiini E1 alentaa verenpainetta ja vähentää tulehduksia, kohentaa immuunivastetta, parantaa verisuonten seinämien tonusta ja estää verihiutaleiden takertumista toisiinsa.

Toisaalta liiallinen omega-6:n saanti on kytketty esim. hengitysteiden tulehdusalttiuteen. Suurimmat terveysvaarat koituvat kuitenkin kasviöljyjen kuumentamisesta (oliiviöljyä lukuunottamatta, sehän on MUFA) sekä omega-rasvahappojen suhteen painottumisesta liikaa omega-6:n puolelle.

Toukokuussa 2005 Minnesotan yliopiston tutkijat A.Saari Csallany ja Christine Seppanen osoittivat, että kun korkeasti tyydyttämättömiä kasviöljyjä (soija, maissi, auringonkukka) kuumennetaan paistolämpöön 172 astetta (C) puoleksikin tunniksi, syntyy yhdiste HNE, joka siirtyy paistettavaan ruokaan. HNE:n määrä lisääntyy joka kuumennuskerralla. HNE on hyvin toksinen (myrkyllinen) yhdiste, joka liitetään mm. ateroskleroosiin, halvauksiin, Parkinsonin ja Alzheimerin tautiin ja maksasairauksiin (Proof, July 2005).

Olennaiset rasvahapot ovat siis tärkeitä terveydelle, mutta niiden epäsuhtainen saanti tuottaa terveysongelmia. Koska PUFA:t ovat välttämättömiä varsinkin aivosolujen hyvinvoinnille, olennaisten rasvahappojen epätasapainon on arveltu johtavan mm. Parkinsonin ja Altzheimerin tauteihin (Int J Dev Neurosci, 2000;18:383-99). Omega-6:n ylipainottumisesta ajatellaan myös johtuvan  kroonisten sairauksien kuten diabetes, syöpä, ylipaino ja sydäntaudit. Kun suhde on väärä, rasvahapon suotuisa vaikutus kääntyy päälaelleen.

Liiallisen omega-6-rasvahapon saannin välttämiseksi kannattaa jopa välttää PUFA-kasvisöljyjen kuten auringonkukka-, maissi-, soija-, rypsi- ja safloriöljyjen käyttöä. Nämä öljyt lisäsivät Tukholman Karolinska Institutetin tutkimuksessa myös rintasyövän riskiä (katso yllä, kappale Monotyydyttämättömät rasvahapot). Ne  käynnistävät elimistössä tulehdusprosesseja, ja mm. sydän- ja verisuonitautien katsotaan olevan tulehduksellisia sairauksia. Koska ne oksidoituvat eli härskiintyvät helposti, ne jouduttavat vanhenemista ja lisäävät syövän riskiä. Näiden kasvisöljyjen ja margariinin teollinen valmistus tekee tuotteista hyvin haitallisia. Öljyt hajoitetaan korkeassa lämpötilassa ja paineessa heksaanilla (bensiinin kaltainen aine), jolloin E-vitamiini katoaa ja öljy härskiintyy (oksidoituu). Margariinien valmistuksessa prosessi viedään vielä pitemmälle.

*Transrasvahapot ovat ainoita yksinomaan pahoja rasvoja. Ne ovat ihmisen aikaansaannoksia, ja niitä saamme hydrogenoiduista (kemiallisesti muunnellen kovetetuista) kasvisöljyistä, margariineista, syväpaistetuista ruoista, munkeista ja donitseista ja erilaisista snack-tuotteista kuten keksit, pikkuleivät, leivonnaiset ja makeiset. Niiden on jatkuvasti eri tutkimuksissa osoitettu aiheuttavan verisuonten kalkkeutumista, sepelvaltimotautia, syöpää ja muita terveysongelmia.

Margariinin valmistuksessa kasvisöljyjä käsitellään lipeällä, niitä valkaistaan ja hydrogenoidaan, niihin lisätään nikkeliä ja emulgointiaineita ja taas valkaistaan. Harmaa massa höystetään sitten väri- ja makuaineilla. Hydrogenoinnin yhteydessä syntyvät transrasvahapot ovat juuri niitä rasvapaholaisia, joina viralliset ravintosuositukset nyt ja yhä  pitävät tyydyttyneitä rasvoja (Hbl 6.1.2010). Margariini lisää astmaa, ekseemaa, allergioita ja paksusuolen haavaumia. Useat tutkimukset osoittavat, että margariinia ja muita omega 6-ruokia syövillä lapsilla on kohonnut tulehdustautien riski. Tuoreen ruotsalaisen tutkimuksen mukaan lapsilla jotka syövät voita on muita vähemmän astmaa (Hbl 4.12.2009).

Minusta on käsittämätöntä, että terveysviranomaiset voivat suositella margariineja, kevytlevitteitä, kevytmaitoja ja vastaavia lapsille ja nuorille, ylipäätään kenellekään. Ja käsittämätöntä on, että lasten on pakko syödä niitä päiväkodeissa ja kouluissa.

Täysipainoisen rasvan kaihtaminen ravinnossa

ei siis tuo terveyttä. Se ei myöskään laihduta. Hiilihydraattien suosiminen ja luonnollisen rasvan välttäminen ovat viimeisten vuosikymmenien aikana lihottaneet väestöä ennennäkemättömästi läntisissä teollistuneissa maissa ja lisänneet ylipainoon liittyviä sairauksia. Toisaalta tyydyttyneiden rasvojen syönnin on voitu todeta auttavan painonhallinnassa. Esimerkiksi tuore tohtorinväitöstutkimus Sahlgrenska sjukhusetissa Ruotsissa kertoo, että täysrasvaista maitoa juovat lapset painavat keskimäärin neljä kiloa vähemmän kuin kevytmaitoa juovat lapset (Hbl 4.12.2009).

(Katso lisää aiheesta rasva ja laihduttaminen artikkelista Rasvaisen ruoan ylistys.)

Luonnollinen rasva, esimerkiksi eläinrasva ravinnossa antaa kylläisyyden tunteen – tunteen että olemme syöneet tarpeeksi. Ellei rasvaa ole, kylläisyyden tunne saattaa tulla vasta kun olemme toivottoman täynnä ja saaneet paljon enemmän kaloreita, kuin jos ruoassa olisi ollut oliiviöljyä tai leivällä vähän voita. ”Rasvattomissa” ruoissa tai vastaavissa kevyttuotteissa rasva on yleensä korvattu kumeilla, sokereilla ja tärkkelyksellä. Ruokana nämä tuotteet ovat sekä tasapainottomia että epätyydyttäviä,  saavat aina ihmisen syömään liikaa ja lisäävät sokerinhimoa. Puoli teelusikallista oikeaa rasvaa pitää ihmisen tiellä paremmin kuin kaksi ruokalusikallista korvikemössöä.

Miten menetellä?

Päivittäinen rasvansaanti tyydyttyy hyvin syömällä 2-3 ruokalusikallisen verran hyvälaatuista, luonnollisessa tilassa olevaa rasvaa, mielellään useasta eri ravintolähteestä. Kuumentamiseen käyvät oliiviöljy ja voi. Omega-3:n saantia ravinnosta voivat häiritä vitamiini- ja hivenainepuutokset ja transrasvat, joten ruokavaliota on parannettava yleiselläkin tasolla, jos haluaa omega-3:a ravinnosta. Hätätilassa voi käyttää  (esim. muutaman viikon kuureina) kaupan öljykapseleita.

Luomuruokaa kannattaa suosia. Siinä rasvahappotasapaino voi olla parempi  (esimerkiksi munien omega-6/omega-3 –suhde on luomumunissa noin 2:1 tai vähän enemmän, mutta stressikananmunissa jopa 30:1) ja rasvaan sitoutuvien ympäristömyrkkyjen osuus huomattavasti pienempi – näitä ovat tuholaismyrkyt, dioksiini, PCB ja xenoestrogeenit.

Luonnollinen ruoka on rasvalähteenä myös parempi kuin pillerit ja kapselit. Kaksi annosta öljyistä kalaa viikossa antaa yhtä paljon omega-3:a kuin 3-4 kpl 1000 mg:n kalaöljykapselia – ja kala ovat ravintona monipuolisempaa ja ruokana tyydyttävämpää.

Yhteenvetona: syö vain hyvänlaatuisia, luonnollisia rasvoja ja vältä transrasvoja, tasapainota rasvahappojen omega-6 ja omega-3 saanti ja nauti ravinnoksi mahdollisimman laajalti erilaisia puhtaita, mieluimmin orgaanisesti viljeltyjä ja kasvatettuja  ruokia. Vältä tehdasvalmisteisia, pitkälle jalostettuja ruokia aina kun voit.

Elina Hytönen

Lähteet: What Doctors Don´t Tell You, January 2006, May 2003, July 2003, January 2001, February 2007 ja December 2010, Proof July 2005 ja April 2002, Healing with Whole Foods, Paul Pitchford, HS 15.6.2008, Hbl 15.11.09, 4.12.09, 6.12.09.

Aspartaami

 

 Aspartaami on keinotekoinen makeutusaine, jonka useimmiten saa vatsaansa kun nauttii sokerittomia tai rasvattomia tuotteita. Näitä ovat light-virvokkeet ja –mehut, kahvin ja teen makeuttajat (kuten Canderel, NutraSweet, Hermesetas Gold ja Pirkka-makeutus), monet makeiset ja purukumit, jugurtit, kaakao- ja muut instant-juomat, teolliset jälkiruoat jne., sokerittomat mutta makeat lääkkeet ja jopa jotkut vitamiini- ja hivenainevalmisteet.  Aspartaamia on USA:ssa yli 9000:ssa valmisteessa, Englannisa monissa sadoissa ja meilläkin yhä useammassa tuotteessa. Se on käytössä yli 90:ssä maassa, mutta Itävalta, Ranska, Belgia, Kreikka, Italia ja Hollanti ovat sen kieltäneet (tieto vuodelta 1998-2003).

 Aspartaamin läsnäoloon valmisteessa viittaavat ”aspartaamin” lisäksi koodi E 951, maininta ”sisältää fenyylialaniinin lähteen” sekä sana ”asparaatti”.

Aspartaamin uskomaton historia. Diabetes-spesialisti tri H.J.Roberts, joka on maailmanlaajuisesti tunnettu aspartaamin tutkija, kertoo, että aspartaamista kaavailtiin alun perin mahahaavalääkettä, kunnes lääkekemisti nuolaisi sormeaan ja havaitsi sen makeaksi. Vuonna 1974 aspartaami oli USA:ssa markkinoilla sadassa tuotteessa puoli vuotta, minä jälkeen se poistettiin myynnistä. Sen oli havaittu aiheuttavan ihmisille mm. näönmenetystä ja erilaisia hermostohäiriöitä sekä rottien aivoissa syöpää ja reikiä. V. 1981 aspartaamia valmistavan jättiläisyrityksen Monsanton johtaja nimitettiin USA:n elintarvikeviraston (FDA) johtoon. Asia otettiin uudelleen käsittelyyn, eikä aspartaamia taaskaan hyväksytty. FDA:n johtaja kumosi yksin tämän kieltävän päätöksen. Monsanto saattoi taas valmistaa aspartaamia elintarvike- ja lääketeollisuudelle, jotka myös saattoivat sitä nyt käyttää. Koska aspartaamista on kertynyt runsaasti tutkimustietoa ja paljon karvasta käyttäjäkokemusta, sekä FDA:n että Monsanton täytyy olla tietoisia aspartaamin myrkyllisyydestä.

Aspartaami on myrkky. Aspartaami koostuu kahdesta aminohaposta, fenyylialaniinista (50%), aspargiinista (40%) sekä metanolista (10%). Aspartaamin puolustajat väittävät, että kaksi ensimmäistä komponenttia ovat täysin samanlaisia kuin ne, joita elimistössä syntyy proteiinipitoisen ruoan sulamisen jälkeen, ja että ne hajoavat ja katoavat itse nopeasti. Niitä esiintyy myös luonnonmukaisina, joten aspartaamikin on väitteen mukaan luonnollinen aine ja vaarallinen vain niille harvoille, jotka sairastavat fenylketonuriaa. Siksi aspartaamista on mainittava tuoteselosteessa joko sen omalla nimellä tai elintarvikekoodilla E951 tai maininnalla ”sisältää fenyylialaniinin lähteen”.Tosin etenkin vitamiinivalmisteissa aspartaami saatetaan jättää mainitsematta.

                      Aspartaami on kuitenkin synteettinen valmiste ja näyttää elimistössä käyttäytyvän aivan omalla tavallaan. Synteettinen fenylalaniini ilmeisesti aiheuttaa muitakin ongelmia kuin vain hengenmenon mahdollisuuden fenylketonuriaa sairastaville (Roberts et al.). Mutta lisäksi fenylalaniinilla on taipumus muuntua metanoliksi, joka tunnetusti aiheuttaa mm. sokeutta ja maksavaurioita. USA:n ympäristönsuojeluviraston suosittelee metanolin päivittäisen saannin rajoittamista 7,8 mg:aan/päivä, mutta jo yksi tölkki kevytvirvokejuomaa sisältää metanolia kaksinkertaisesti tämän määrän, ja litra Coca Cola Lightia 75 mg. Aspartaamia käyttävä diabeetikko saattaa päivän mittaan saada yli 30 kertaa tämän annoksen.

Aspartaamin ADI-arvo on 40 mg painokiloa kohti. ADI-arvo tarkoittaa hyväksyttävää päivittäistä saantimäärää, jolle ihminen voi altistua koko ikänsä ilman terveydellisiä haittavaikutuksia. Esimerkiksi  60 kg painava henkilö voisi tämän mukaan turvallisesti juoda päivittäin 4 litraa kevytjuomaa, joka on makeutettu suurimmalla sallitulla määrällä aspartaamia. Tällä suosituksella pelkästään metanolin saanti on 300 mg päivässä. Suomen Elintarvikevirasto on tämän ADI:n kannalla.

Aspartaamin metanoli muuntuu formaldehydiksi, tunnetuksi karsinogeeniksi, kun lämpötila saavuttaa tai ylittää 30 astetta. Tämä aine on – paitis ruumiiden palsamoinnissa käytetty – myös voimakas myrkky, joka jo pieninä annoksina voi aiheuttaa geneettisiä ja immuunijärjestelmän vaurioita. Formaldehydi taas muuntuu muurahaishapoksi, joka aiheuttaa aivoverisuonten laajentumista ja estää kudosten hapensaantia. Muurahaishappoa käytetään teollisuudessa aktivaattorina, kun irrotetaan epoksi- ja uretaanipinnoitteita. Persianlahden sodan jälkeen USA:n ja sen liittolaisten joukoissa ilmeni outoa sairautta, jota alettiin nimittää Persianlahden syndroomaksi. Joukoille oli toimitettu useita tuhansia autolavallisia dieettijuomia, jotka makasivat Arabian auringon alla, 50 asteen kuumuudessa viikkokausia. Palveluksesa olleet miehet ja naiset joivat niitä kaiken päivää. Kaikki heidän oireensa viittaavat aspartaamimyrkytykseen. Merkillistä kyllä FDA on hyväksynyt aspartaamin käytön monessa ruokavalmisteessa, joka vaatii kuumentamista. Toisaalta muuntuminen metanoliksi ja formaldehydiksi tapahtuu aivan normaalioloissakin varastossa ja kaupan hyllyllä jo 2-3 kuukauden kuluttua tuotteen valmistamisesta.

 Aspartaami on ollut Pentagonin kemiallisten aseiden listalla. Sillä on 92 virallisesti dokumentoitua haittavaikutusta sokeutta, MS-tautia, Alzheimeria, aivosyöpää ja kuolemaa myöten. Yli 75 prosenttia kaikista FDA:han tulleista, ruoka-aineiden haitallisuutta koskevista raporteista koski aspartaamia v. 1994 (Department of Health and Human Services, Report on All Adverse Reactions in the Adverse Reaction Monitoring System, 25-28).  Vuonna 1997 kerrottiin ainakin 7.300:n amerikkalaisen valittaneen FDA:lle vakavista reaktioista (WDDTY, January 1997). Jotkut reaktioista olivat hyvin vakavia, jopa kuolemaan johtaneita.

Aspartaamimyrkytyksen yleisiä ensioireita ovat jatkuva väsymys, ruuansulatusvaivat  kuten pahoinvointi, turpoaminen, vatsakipu ja ripuli, muistin ja ajattelukyvyn huomattava heikentyminen, persoonallisuusmuutokset, käsien ja jalkojen tunnottomuus ja pistely, näköhäiriöt ja tajuttomuus. Muita tavallisia ovat allergiat, kouristukset, fibromyalgia-oireet, nivelsäryt, äkilliset kivut, lihominen, selluliitti, huimaus, päänsärky ja migreeni, tinnitus, ahdistus, masennus, paniikkihäiriöt, halvaus, sydämen verisuonten sairaudet, verenpaineen nousu, parkinsonismi ja puhehäiriöt.

Aspartaami vahingoittaa etenkin aivoja ja muuta hermostoa.  Aspartaamin aspargiini ja fenylalaniini ovat neurotoksiineja. Ne pystyvät läpäisemään aivojen suojana olevan veriaivoesteen ja tunkeutumaan aivoihin, missä ne vaurioittavat neuroneja. Aivoissa aspartaami estää serotoniinin (säätelee aivojen vireystilaa ja mielialaa) muodostumista, mikä aiheuttaa ahdistuneisuutta, ärtyneisyyttä, huimausta, unettomuutta, masennusta, maanisdepressiivisyyttä, paniikkihäiriöitä, käytöshäiriöitä kuten raivoa ja väkivaltaisuutta, muistinmenetystä, sekavuutta ja tajuttomuutta sekä kuukautisiin liittyviä mielen ja kehon ongelmia (PMS). Eräässä yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa selvitettiin aspartaamin vaikutusta mielentilaan tutkimuksella, jossa oli 40 masennuspotilasta ja 40 tervettä ihmistä. Koehenkilöt saivat aspartaamia 30 mg painokiloa kohden vuorokaudessa (sallittu enimmäismäärä on nykyään 40 mg/painokilo). Masennuspotilaiden oireet pahenivat ja heidän käytöksensä muuttui niin oudoksi, että tutkimus oli keskeytettävä. Tutkijat totesivat, että masennukseen taipuvat henkilöt ovat erityisen herkkiä aspartaamin haittavaikutuksille, ja heidän tulisi välttää sen käyttöä (Biological Psychiatry, 1993; 34: 13-7). Amerikassa tehdyssä, useita satoja lentäjiä koskeneessa tutkimuksessa lentäjät, jotka olivat kevytjuomien suurkuluttajia, valittivat muistinmenetystä ja sekavuutta, päänsärkyjä, epileptisiä kohtauksia, näköhäiriöitä ja mahalaukun ja suoliston vaivoja (Aspartame Consumer Safety Network). Nykyään USA:n ilma- ja merivoimien sekä useiden lentoyhtiöiden lentäjät eivät saa käyttää aspartaamia sen aiheuttamien vaaratilanteiden takia; koneita ja ihmishenkiä on menetetty. Toinen tutkimus osoitti aspartaamin nauttijoilla olevan huomattavasti muita enemmän päänsärkyjä (Neurology, 1995; 45: 1631).

Washingtonin yliopiston professori John Olney analysoi USA:n Kansallisen syöpäinstituutin tilastoja vuosilta 1975-l992  ja havaitsi 10%:n nousun aivokasvainten (glioblastoomat) esiintymisessä kolme vuotta sen jälkeen, kun aspartaami oli tullut markkinoille (J Neuropathol Exp Neurol, 1996; 55: 115-23). Olneyn mukaan syynä on aspartaamin aineenvaihduntaprosesseissa syntyvä diketopiperatsiini (DKP). Näitä aivokasvaimia on esiintynyt erityisen runsaasti juuri nuorilla ihmisillä. DKP:n määrä kasvaa sitä mukaa kun aspartaamilla makeutettu tuote vanhenee: jos sitä on kuuden kuukauden kuluttua tietyssä määrässä juomaa 135,66 mg, niin 30 kk:n kuluttua vastaava määrä on 173,28 mg (J Agric and Food Chem, 33 (4):734-8). Itselläni on ollut potilaana nuori mies, joka laihdutti vuoden kevyt-Colalla, minkä jälkeen hänellä todettiin aivokasvain.

          Kun laboratoriorotille ja –hiirille syötettiin aspartaamia niiden koko elinkaaren ajan eli ne saivat aspartaamia jo ennen syntymää ja siitä eteenpäin kuolemaansa asti, niissä havaittiin maksan ja keuhkojen syöpää (Am J Ind Med, 2010; 53: 1197-206).

Englannissa aspartaamilla makeutettua maitoa juoneet apinat saivat 218:n päivän jälkeen voimakkaita epileptisiä kohtauksia. Kohtaukset loppuivat, kun aspartaamista luovuttiin, eikä niitä esiintynyt enää kolmen kuukauden tarkkailuvaiheen aikana. Suuret annokset aspartaamia aiheuttavat epileptisiä kohtauksia myös aikuisilla ihmisillä, pienemmät lapsilla. 

Aspartaami lihottaa. Ironista kyllä, laihduttajien suosima kevyen linjan makeuttaja lisää sokerin ja hiilihydraattien himoa (prof.R.Wurtman, Massachusetts Institute of Technology; Wurtman on tutkinut aspartaamin vaikutuksia aivojen biokemiaan). Aspartaami on addiktoiva aine, siitä tulee riippuvaiseksi. Aspartaamin hajoamistuote formaldehydi varastoituu rasvasoluihin, etenkin lantion ja reisien alueelle. Tri Roberts kertoo potilaista, jotka ovat laihtuneet huomattavasti sen jälkeen, kun ovat lakanneet käyttämästä aspartaamia.

Aspartaami on vaarallista diabeetikoille. Aspartaami on lähes energiaton makeute, minkä vuoksi se ei nosta verensokeria. Sitä suositellaan siksi diabeetikoille, asesulfaami-K:n ohella. Sakariiniin ja syklamaattiin kohdistuu syöpäepäilyjä, ja niiden käyttöä on rajoitettu. Kun diabeetikko yrittää ruokavaliossaan välttää sokeria ja muita hiilihydraatteja, hänestä tulee helposti aspartaamin suurkuluttaja, jossa riskitkin moninkertaistuvat. Toisaalta aspartaamin tiedetään itsekin aiheuttavan diabetestä. Diabetes saattaa rappeuttaa verkkokalvon (retinan) ja aiheuttaa sokeutta; aspartaamin nauttiminen on siten diabeetikolle leikkiä tulen kanssa, koska aspartaami vaikuttaa huomattavan haitallisesti silmiin, aiheuttaen mm. juuri retinopatiaa. Diabeetikot ovat myös alttiita aspartaamista johtuville akuuteille muistikatkoille ja lihomiselle. Aspartaami saa verensokerin heittelehtimään, niin että sokerin kontrolli vaikeutuu ja shokkitilan uhka kasvaa; näistä johtuvia kuolemantapauksia on raportoitu monia. Tietysti diabeetikkolapset ovat erityisen alttiita kaikille aspartaamin haittavaikutuksille, jo ikänsä ja sairautensa vuoksi ja siksi, että heille todennäköisesti tarjotaan tasaiseen tahtiin kemiallisia virvokejuomia ja makeis

Monsanto, aspartaamin valmistaja, rahoittaa Amerikan Lääketieteellistä yhdistystä (American Medical Association), Amerikan Ruokavalioyhdistystä (American Dietary Association), Amerikan Lääkäriliiton konferenssia (Conference of the American College of Physicians) sekä Amerikan Diabetesyhdistystä (ADA): siksi näiltä tahoilta ei kuulu protesteja tai varoituksia. Mutta ei niitä ole kuulunut juuri Suomessakaan. Edessäni on Diabetes-lehti vuodelta 1998, jossa todetaan, että ”aspartaamia ja asesulfaami-K:ta voi turvallisin mielin nauttia suurehkojakin määriä” (Diabetes 1-2/98). Sama lehti suosittelee aspartaamia myös raskaana oleville!                 Diabetes-liiton kanta ei tiettävästi ole tästä muuttunut.

Aspartaami ja lapset. Äidin nauttima aspartaami hedelmöityksen ja raskauden aikana voi aiheuttaa lapselle syntymävaurioita, esim. henkistä jälkeenjääneisyyttä (H.J.Roberts, kirjat Aspartame (NutraSweet): Is It Safe?  ja Defense Against Alzheimer´s Disease). Myrkky välittyy lapseen myös imetyksessä. Robertsin mukaan on tieteellistä näyttöä, että fenylalaniini ja metanoli kertyvät raskauden aikana istukkaan ja siirtyvät siitä sikiöön. Lisäksi aspartaamin hajoamistuote formaldehydi on myös geneettisiä vaurioita aiheuttava  korkean luokan myrkky. Odottava äiti, joka juo kevytjuomia välttääkseen lihomista, joutuu myös itse aliravitsemustilaan aspartaamista johtuvien vatsaongelmien ja ripulin vuoksi.

Aspartaamin haittavaikutukset kärjistyvät lapsissa. Aikuisten oireiden lisäksi lapsilla voi esiintyä ihottumia, astmaa, painon putoamista tai nousua, ylivilkkautta, masennusta, epäsosiaalista käytöstä, ärtyneisyyttä sekä matalaa älykkyyttä ja huonoa koulumenestystä. Epileptisiä poissaolokohtauksia sairastavilla lapsilla on todettu aivosähkökäyrän muutoksia aspartaamin annon jälkeen. Vuoden 2001 lopulla lehdissä kerrottiin Norjan luonnontieteellisen ja teknisen yliopiston hyväksymästä tutkimuksesta, jonka mukaan aspartaami vaikuttaa lapsilla erityisesti siihen aivojen osaan, jossa oppiminen tapahtuu. Aspartaamilla näkyy olevan sama ominaisuus kuin fluorilla, molemmat alentavat lasten älykkyyttä.

USA:ssa senaattori Howard Hetzenbaum teki muutama vuosi sitten lakialoitteen, joka tähtäsi lasten ja odottavien äitien varoittamiseen aspartaamin vaaroista. Aloite sisälsi myös ehdotuksen väestötutkimuksesta, jolla olisi kartoitettu aspartaamin aiheuttamat sairastumiset (halvauskohtaukset, aivokemian muutokset, hermostolliset muutokset ja käytöshäiriöt). Lääke- ja kemiallisia aineita markkinoivat lobbausryhmät estivät aloitteen hyväksymisen.

Aspartaamia sisältävissä tuotteissa pitäisi ehdottomasti olla varoitus, että ainakaan raskaana olevien naisten, lasten ja diabeetikkojen ei tulisi sitä nauttia.

Aspartaami vaurioittaa silmiä.  Sen raportoituja haittavaikutuksia ovat heikentynyt näkö, ”salamointi”, tunnelinäkö, kaksoiskuvat, mustat täplät, kipu, kuivat silmät, näköhermon surkastuminen, harmaakaihi, retinopatia ja retinan ohentuminen ja irtoaminen. Aspartaamin metanoli on sokeuden aiheuttaja (lisää tietoa  H.J. Robertsin kirjoista). Toisaalta aspartaamin aiheuttamat näköhäiriöt saattavat korjautua, kun aspartaamin käyttö lopetetaan.

Aspartaami luo uusia epidemioita. Maailman ympäristökonferenssissa (EPA) v.2001 kerrottiin, miten USA:ssa  MS-tauti ja systeeminen lupus erytematosis (SLE) ovat lisääntyneet epidemian luontoisiin mittasuhteisiin. Betty Martinin (kansainvälisesti toimiva aspartaami-asiantuntija) mukaan metanolimyrkytys voi muistuttaa multippeliskleroosia ja johtaa siten lääkärit harhaan. Kun tällainen ”MS-potilas” luopuu aspartaamista, hänen oireensa katoavat. SLE, lupus-taudeista vaikein ja yleisin, taas on autoimmuunisairaus, jossa sidekudokset tulehtuvat; etenkin tauti kohdistuu ihoon ja nivelten ja sisäelinten kalvoihin (munuaiset, keuhkot, sydän tai mikä tahansa elin). Tunnusomaista on punainen ihottuma poskilla. Lupus-epidemian kohdalla voi olla kysymys aspartaamin ja fluorin yhteisvaikutuksesta, sillä fluori häiritsee kollageenin synteesiä ja johtaa kollageenin katoamiseen sidekudoksista, kuten ihosta, lihaksista ja jänteistä, luusta, keuhkoista, munuaisista, henkitorvesta, rustosta jne. (Toxicological Letters, 1982, Toxicol Euro Res, 1981). Näiden henkilöiden on varottava käyttämästä aspartaami- ja fluoripitoisia tuotteita missään muodosssa.

 Aspartaami voi myös aiheuttaa äkillisen, jopa kuolemaan johtavan hengenahdistuskohtauksen. Linkki aspartaamiin löytyi tutkimuksessa, joka koski 110:tä vakavaa hengenahdistusta potevaa henkilöä, joista useimmat olivat laihduttavia 20-40-vuotiaita  naisia. Oireet ja kohtaukset loppuivat, kun he lopettivat aspartaamin käytön. Eräällä 27-vuotiaalla naisella, joka menehtyi aspartaami-hengenahdistukseen, todettiin korkea verenpaine. Tutkijat esittävät, että hengenahdistusta potevien on elintärkeää luopua aspartaamista, etenkin jos heillä on korkea verenpaine tai he käyttävät tai aikovat käyttää verenpainelääkkeitä (H.J.Roberts, Aspartame Disease: An Ignored Epidemic, 2001).

Aspartaamia tulee lisää – mutta vaihtoehtojakin on.  Suomessa kevytjuomien osuus vähittäiskaupan virvoitusjuomamyynnistä oli jo noin kolmannes huhtikuussa 2002 (HS 25.4.02); vuonna 1998 se oli vielä 19 prosenttia. Yhdysvalloissa sokerittomat dieettijuomat olivat vastaavasti kokeneet jo myynnin laskun, 30 prosentista v.1990 23 prosenttiin v.1998, ilmeisesti juuri aspartaamin haittavaikutusten vuoksi. Kevytjuomien suurkuluttajia ovat erityisesti naiset ja nuoret.

Ei voi välttää ajatusta, että nuorten käytöshäiriöt, sekoilu ja väkivaltaiset teot voidaan ainakin osittain laskea aspartaamin tiliin – toinen tärkeä tekijä on liiallinen valkoisen sokerin käyttö makeisten ja muiden virvoitusjuomien muodossa, näiden erilaiset muut lisäaineet sekä huonon ravinnon aiheuttama aliravitsemustila. Kun esimerkiksi USA:n muutamassa nuorisovankilassa siirryttiin sokeriköyhään dieettiin ja annettiin vangeille vitamiini- ja hivenainevalmisteita, väkivaltainen käytös väheni huomattavasti.

 Yhdelläkään keinotekoisella makeutteella ei ole täysin puhtaita papereita. Myös 1998 lanseerattuun asesulfaami-K:hon,  jota käytetään usein aspartaamin makeutta korostamaan, kohdistuu syöpäepäilyjä. Valkoiseksi jalostettu sokeri ei ole hyvä vaihtoehto keinotekoisille makeille, koska silläkin on huomattavia terveyshaittoja säännöllisesti käytettynä. Jäljelle jää luonnollisia, pehmeämpiä vaihtoehtoja.

 Kuumentamaton eli aito raakahunaja ei järkytä kievennäistasapainoa niin rajusti kuin valkoinen sokeri, vaikka imeytyykin nopeasti vereen. Sitä voi käyttää pienissä määrin, veteen tai ruokaan sekoitettuna. Alle puolitoistavuotiaille sitä ei pidä antaa botuliinimyrkytysvaaran vuoksi. Vaahtera-, riisi-, mallas- ja hedelmäsiirapit ovat luonnonmukaisia makeuttajia, joita elimistö kestää hyvin.

Tärkeä luonnollinen makeutusaine on Stevia, jota saadaan Stevia rebaudiana –kasvista. Se on noin 30 kertaa makeampi kuin ruokosokeri tai sakkaroosi, mutta siinä on vain 1/300-osa näiden kalorimäärästä. Se kestää kuumentamista ja käy kaikkeen ruuanlaittoonkin. Diabeetikoille se on oivallinen tuote, sillä se alentaa verensokeria eikä lihota (terveillä Stevia ei alenna verensokeria, ihme kyllä). Se myös vahvistaa sydäntä ja ehkäisee haitallisten bakteerien ja mikrobien lisääntymisen ja kasvun. Kiinassa sitä käytetään painonhallintaan ja ruuansulatuksen edistämiseen, Paraguaissa ja Brasiliassa lääkärit määräävät sitä diabeetikoille. Japanilaiset ovat olleet Stevian suurkuluttajia, ilman raportoituja haittavaikutuksia. USA:n Elintarvikevirasto piti pitkään Steviaa pannassa, mutta hyväksyi sen yleisön käyttöön viime vuonna (2002). EU ei ole toistaiseksi hyväksynyt Steviaa alueelleen, mutta Norjassa sitä saa luontaistuotekaupoista.

 Luonnonmukainen makeuttaja on myös ruokosokerin mehusta kuivattu pulveri (jos sokeri on kidemäistä, se ei enää ole täysipainoinen) eli täysruokosokeri, jossa on runsaasti vitamiineja ja hivenaineita. Kiinalaisen lääketieteen termein se vahvistaa Perna-Mahalaukkua ja harmonisoi Maksaa, ts. sen syöminen – kohtuullisesti – on terveellistä. Stevian tavoin täysruokosokeri myös pitää hampaat terveinä. Tätä sokeria (Intiaanisokeria) saa Suomessa luontaistuotekaupoista ja maahantuojalta Matti Kuosmaselta, puh. 09-27691050.

 Jos epäilet, että oireesi johtuvat aspartaamista, tee koe: jätä aspartaami kokonaan pois ainakin kahdeksi-kolmeksi viikoksi. Useampi aspartaamioire saattaa kadota jo siinä ajassa. Toiset voivat vaatia kauemmin.

Lisää tietoa aspartaamista saa seuraavista osoitteista, joista löytyy informaatiota oireista, asprtaamia koskevista tutkimuksista ja aspartaamin uhrien tukiryhmästä (myös joidenkin aspartaamin uhrien kotisivut): 

http://www.nancymarkle.com

http://www.ethicalinvesting.com/monsanto/markle.stml

http://www.aspartametruth.com

http://www.holisticmed.com/aspartame

http://www.wddty.co.uk/search/infodatabase.asp

Lähteet: What Doctors Don´t Tell You, 1997, 1998. WDDTY e-News 17.1.2003. Ladyfit, 4/99.Diabetes 1-2/98. Net-tiedostot, WDDTY helmikuu 2011.                                                                                                             

 

                       

Fluori – suuri valhe

 Lähes kaikki ihmiset Suomessa altistuvat fluorille, elleivät tietoisesti osaa sitä välttää, vaikka meillä ei (enää) fluoria lisätäkään vesijohtoveteen. Fluoria on pohjavedessä alueittain vaihtelevia määriä, ja sitä lisätään hammastahnoihin, suuvesiin ja hammaslankoihin. Hammaslääkärit käsittelevät hampaita fluorilla ja lapsille syötetään fluoritabletteja. Fluoria on myös lääkkeissä, virvokejuomissa, oluissa, hedelmämehuissa, teollisuuden saasteissa, tupakansavussa ja erilaisissa tuhoaineissa.  Pohjaveden luonnollinen fluori on ihmiselle harmittomampaa kuin se, mitä ihminen itse tuottaa, mutta myös luonnollisesti esiintyvän fluorin alueilla ihmiset sairastuvat luuston fluoroosiin, mikä johtaa selkärangan epämuodostumiin, lihasten surkastumiseen ja halvauksiin.

 

Fluori on myrkky, ei ravintoaine. On hämmästyttävää, että fluoria yleensä on alettu käyttää valmisteissa, joita pannaan suuhun ja niellään, vahingossa tai tahallaan. Hammastahnoissa käytetty fluori on natriumfluoridia, alumiiniteollisuuden jätettä. Veteen lisätään (esim. Irlannissa, USA:n ja Englannin joillakin alueilla ja Kiinassa) hydrofluoropiihappoa tai silicofluoridia, jotka ovat lannoite- ja lasiteollissuuden jätetuotteita. Esimerkiksi tämä fluori on 20-25 kertaa myrkyllisempää kuin pohjaveden kalsiumfluori.

Fluori on myrkyllisempää kuin lyijy ja vain hiukan vähemmän myrkyllistä kuin arsenikki (Clin Toxicol Commerc Prod, 1984). Sitä on käytetty tuholaismyrkkynä sekä home- ja rotanmyrkkynä. Yli viisikymmentä vuotta sitten se oli erittäin myrkyllinen teollisuusjäte, jonka turvalliseksi eliminoimiseksi kehitettiin kalliita menetelmiä. Sitten jäteongelma sai ainakin osittaisen ratkaisun, kun fluoria ruvettiin Austraaliassa, Uudessa Seelannissa, USA:n ja Englannin tietyillä alueilla lisäämään vesijohtoveteen.

Fluori tunkeutuu koko elimistöön. Fluorin pieni fluoriini-ioni on hyvin ärhäkkä ja pystyy tunkeutumaan kehon jokaiseen soluun (GL Walbott et al, Fluoride: The Great Dilemma, 1978). Se häiritsee kalsiumin ja fosforin aineenvaihduntaa, mutta yhdistyy myös mielellään magnesiumin ja mangaanin ioneihin ja pääsee siten vahingoittamaan monen sadan entsyymin toimintaa. Näiden entsyymijärjestelmien murtuminen häiritsee vuorostaan hiilihydraattien aineenvaihduntaa, luun muodostumista ja lihasten toimintaa. Kaikki kehon elintoiminnat ovat itse asiassa riippuvaisia entsyymeistä, ja koska fluori helposti saavuttaa luut ja pehmytkudokset, suuret sisäelimet ja aivotkin, jokaisen sisäelimen, tuloksena voi olla laaja kirjo toksisia oireita.

Fluori ei poistu nopeasti elimistöstä. Kauan uskottiin, että fluori poistuu elimistöstä 3,5:ssä tunnissa.  Sittemmin lukuisat tutkimukset ovat osoittaneet, että fluorilla on taipumus kertyä, etenkin luustoon, mutta myös pehmytkudoksiin. Noin puolet päivittäisestä fluoriannoksesta jää kehoon, koska terveetkään munuaiset eivät pysty eliminoimaan sitä sen enempää. Loput imeytyvät luihin ja hampaisiin, sisäelimiin jne. Kun fluorin kasautuminen alkaa pikkulapsena, se saavuttaa toksisen rajan, jossa se alkaa vahingoittaa luustoa, 38:ssa vuodessa. Siten monet ihmiset saavuttavat elinaikanaan huomattavan korkean myrkytystason.

Fluori ja entsyymit. Fluorin vaikutuksesta toiset entsyymit aktivoituvat, toiset estyvät, osa tuhoutuu kokonaan, tutkimusten mukaan jopa 66 entsyymiä 83:sta (Judd GF, Good Teeth Birth to Death, Glendale, AR: Research Publications, 1997, ss. 19, 53). Lipaasit (tärkeitä rasvan ruuansulatuksessa) ja fosfataasit (tarpeen fosfaattien pilkkomisessa) ovat fluorille erityisen herkkiä. Kun fluorin kertyminen on aiheuttanut luuston fluoroosia – tila johon liittyy selkäkipua ja josta kehittyy osteoporoosi ja niveltulehduksia – entsyymien häiriintyminen johtaa lihasten heikkouteen, jopa surkastumiseen. Veren kolinesteraasi estyy 61 %:n verran jo hyvin pienestä fluorimäärästä (0.95 ppm, määrä joka on suositusten rajoissa; ppm = ”parts per million”), mikä vaurioittaa hermostoa. Toisten entsyymien häiriintyminen vahingoittaa luuston kasvua ja maksan toimintaa, toisten aiheuttaa syöpää ja muita vakavia sairauksia sekä kätkytkuolemaa (J Biol Chem, 1984). Fluorin toiminta kehossa haittaa myös proteiinien muodostusta, josta voi seurata kromosomivaurioita  ja allergisia iho- tai suolisto-oireita.

Fluori aiheuttaa rauhasissa sekasortoa. Kun fluori tunkeutuu pehmytkudoksiin, helpoimmin tunnistettava oire on huomattava yleinen väsymys, mikä usein yhdistetään kilpirauhasen vajaatoimintaan. Kilpirauhanen tarvitsee jodia tuottaakseen tyroksiini-hormonia, joka pitä huolen siitä että aineenvaihdunta on sopivan vauhdikas; fluori taas estää jodin saapumisen kilpirauhaseen, jolloin se ei voi toimia normaalisti ja aineenvaihdunta hidastuu. Lisäkilpirauhanen, joka säätelee kalsiumin ja fosforin jakelua, on erittäin herkkä fluorille ja voi sen johdosta joutua liikatoimintatilaan. Aivolisäke säätelee kilpirauhashormonin tuotantoa ja sitä kautta kasvua. Kun eläimet saavat fluorattua vesijohtovettä,  niiden kilpirauhashormonin tuotanto laskee alle normaalin. Käpyrauhanen säätelee ihmisillä ja eläimillä vanhenemista ja melatoniinin tuotantoa; melatoniini huolehtii uni/valve-syklistä. Kun hamstereille annettiin fluoria, niiden melatoniin tuotanto laski aiheuttaen vakavia unihäiriöitä, ja niissä havaitiin ennenaikaista sukuelinten kypsymistä.

Fluori kertyy sydämeen, munuaisiin ja virtsarakkoon.  USA:ssa juomaveden fluoraus aloitettiin koeluontoisesti Grand Rapidsissa, Michiganissa jo 40-luvulla. Siellä on mitattu kaikkien aikojen korkein fluorikertymä – 8400 ppm – paikallisten ihmisten aortassa. Kun viisi vuotta oli kulunut veden fluorauksen alkamisesta, alueen sydäntautikuolemat olivat lähes kaksinkertaistuneet. Myös kuolleisuus syöpään, diabetekseen ja verisuonten kalkkeutumiseen oli huomattavasti lisääntynyt osavaltion muihin alueisiin verrattuna. Japanilainen tutkimus (1995) on osoittanut suoran yhteyden sydänvaurioiden ja hampaiden fluoroosin (fluorin kertyminen hampaisiin, jolloin hampaiden pinnasta tulee laikukas ja kuoppainen) välillä lapsilla, jotka joivat fluorisoitua vettä (taso 0,5 – 6.2 ppm).

Fluori ja immuunivaste. Tri John McLaren Howard (Lontoo, 1994) on havainnut, että kroonista väsymyssyndroomaa eli myalgista enkefalomyeliittia (ME) potevilla henkilöillä esiintyi valkosolujen liikkeiden heikkenemistä, kun he altistuivat hyvin pienille määrille fluoria. Fluori häiritsee myös fagosytoosia ja aiheuttaa ns. vapaiden radikaalien erittymistä levossa olevista valkosoluista.Tämä merkitsee, että fluori hidastaa ja heikentää juuri niitä soluja, joiden tehtävänä on kehon puolustus sairautta vastaan. Bakteerit, virukset, kemikaalit ja kehon omat vahingoittuneet tai syöpäsolut pääsevät silloin vapaasti mellastamaan. Pienet infektiot paranevat hitaasti ja voivat aiheuttaa vakavampia sairauksia. Juuri näin näyttää tapahtuvan kroonisessa väsymyssyndroomassa. Syndrooman oireet ovat huomattavan samanlaisia kuin ne, joita esiintyy fluorimyrkytyksen alkuvaiheessa.

Fluori on voimakas keskushermostomyrkky.  On ilmeistä, että fluori kerääntyy aivokudokseen ja että nuoret yksilöt ovat sen haitoille alttiimpia kuin vanhemmat. Tämä on käynyt ilmi sekä ihmis- että eläinkokeissa. Jo hyvin pienet määrät fluoria aiheuttavat aivoissa muutoksia. Nämä ilmenevät älykkysosamäärän alentumisena ja /tai oppimisvaikeuksina, ylivilkkautena ja muina käytöshäiriöinä ja motorisina häiriöinä, kuten raajojen spasmeina ja liikkeiden dysfunktioina (Fluoride, 1975, Townsend Letter for Doctors, 1996). Päänsäryt, huimaus, näköhäiriöt, muistin huononeminen, ajattelun  huono koordinointi ja heikentynyt kirjoituskyky kuuluvat oireisiin (Vet Hum Toxicol, 1976; 21:4-8).  Fluori läpäisee siis veri-aivo-esteen ja samalla näyttää tutkimusten valossa avaavan tien myös alumiinille, joka on hermoston rappeuttaja ja jota nykyään pidetään osatekijänä mm. Altzheimerin taudin synnyssä. Toisaalta fluori edistää myös lyijyn imeytymistä aivoihin. Tämä on mm. todettu USA:ssa alueilla, joissa veteen on lisätty silikofluoridia. Lyijy haittaa tiettyjen aivojen välittäjäaineiden, kuten dopamiinin ja serotoniinin tuotantoa; näiden taas katsotaan olevan tärkeitä väkivaltaisen, aggressiivisen ja autistisen käyttäytymisen ehkäisijöitä. Tätä fluoria on lisätty juomaveteen vsta 1954 sellaisissa paikoissa kuin Paducah, Kentucky ja Fayetteville, Tennessee, jotka ovat nousseet otsikoihin traagisten kouluampumakohtausten vuoksi. Silikofluoridi-lyijy-väkivalta-ketjun olemassaolon vahvisti myös tilastollinen tutkimus, jossa vertailtiin 25 Massachusettsin ja 129 Georgian kuntaa muuhun väestöön. Näissä kunnissa ihmisten veren lyijypitoisuus oli korkeampaa kuin muualla, ja vastaavasti niissä tehtiin myös väkivaltarikoksia muita enemmän. Tämä yhteys on havaittu myös Englannissa.

Fluori ja odottavat äidit. Keskushermosto kehittyy koko sikiökauden ajan sekä vielä varhaisina elinkuukausina. Fluori pystyy tunkeutumaan istukasta sikiöön ja siellä läpäisemään lapsen veri-aivo-esteen. Kiinassa, missä syntyvyyden säännöstelyyn kuuluu lasten abortointi, sikiöiden aivokudoksesta on löydetty fluoria; samalla on havaittu, että aivojen hermosolujen erikoistuminen on ollut vajaata ja aivojen kehittyminen normaalista jäljessä. Sikiön aivojen ja älykkyyden vaurioituminen tapahtuu jo hyvin pienillä fluoripitoisuuksilla – määrillä jotka eivät ole äidille haitallisia. Äidin säännöllinen fluorihammastahnan käyttö, muutama hammaslääkärin lisäfluoraus ja ympäristön ja ravinnon fluorisaasteet voivat yhdessä tehdä lapselle korvaamatonta vahinkoa.

Fluori ja lapset. Lapset joutuvat jo varhaisina vuosinaan säälimättömän fluoripommituksen kohteeksi. Heille annetaan fluoria hammastahnassa ja tabletteina ja hammaslääkärissä ja ties missä. Kuitenkin fluorin PTD  (probably toxic dose eli annos, jonka nauttiminen aiheuttaa hoitotoimenpiteen tai sairaalaan joutumisen) on niin pieni kuin 32-64 mg painokiloa kohti. Akuutteja myrkytystiloja on sattunut jo 0.1 – 0.8 mg annoksilla painokiloa kohti tai 6-48 mg annoksilla 60 kiloa painavilla aikuisilla. Nämä numerot koskevat puhdasta fluoria eivätkä ole sellaisenaan vertailtavissa esim. hammastahnan fluoriin, joka esiintyy yhdisteinä, esimerkiksi natriumfluoridina. Nykyisissä hammastahnoissa on kuitenkin niin paljon fluoria, että se riittää pienillä lapsilla ylittämään PTD:n. Jos 10 kiloa painava lapsi nielee 50 mg fluoria (vastaa noin kolmasosaa 100 ml:n tuubista 1500 ppm:n hammastahnaa), hän on jo todennäköisesti saanut toksisen annoksen. Pienten lasten intoa niellä hammastahnaa lisätään vielä vastuuttomasti höystämällä tahnat appelsiinin, purukumin tai mansikan makuiseksi.

Kiinassa vertailtiin 1990-luvulla kahta Shanxin maakunnan kylää, joiden vedessä esiintyy kalsiumfluoridia, toisessa vain vähän (0.91 ppm), toisessa neljä kertaa enemmän (4.12 ppm). Luonnollisesti jälkimmäisessä kylässä havaittiin huomattavasti enemmän hampaiden fluoroosia (86% vs. 14%) ja luuston fluoroosia, mutta erityisen merkittävät erot koskivat lasten älykkyyttä. Kummastakin kylästä valittiin umpimähkään 160 muuten tervettä lasta, joiden äiti oli asunut kylässä raskausaikana, ja lapsille tehtiin tavanomainen, 40 minuutin älykkyystesti. Korkean fluoripitoisuuden kylässä Simassa lasten älykkyys oli kauttaaltaa matalampi kuin vertailukylässä Xinghuassa; 69 tai sen alle oleva älykkyysosamäärä oli kuusi kertaa yleisempi Siman lapsilla, ja 120 tai sen ylittävä ÄO taas vastaavasti 26 % harvinaisempi (Chin J Control Endem Dis Suppl, 1991, Fluoride, 1996, Alive Can J Health Nutr, 1998). Muut tutkimukset Kiinassa ovat vahvistaneet tämän tutkimustuloksen. Niinpä Kiinassa on lasten älykkyyden suojelemiseksi ryhdytty poistamaan fluoria pohjavedestä.

Fluori alentaa lasten älykkyyttä ja heikentää oppimiskykyä, mutta se tekee paljon muutakin. Se aiheuttaa anemiaa ja hyvin usein ruuansulatuskanavan limakalvojen vaurioita – aikuisillekin – ja siksi mm. ärtynyttä paksusuolta, jopa verenvuotoa. Lukuisissa tutkimuksissa on todettu fluorin osuus lasten käytöshäiriöiden lisääntymisessä. Prof. Roger Masters raportoi konferenssissa 1998 (Washington) tutkimuksesta, joka koski 280 000:ta lasta Massachusettsissa; siinä todettiin yhteys lasten veren lyijypitoisuuden ja veden silikofluorauksen välillä. Fluori lisää lyijyn imeytymistä ja myrkyllisiä vaikutuksia, kts. yllä. Samassa konferenssissa tri Phyllis Mullinix selosti tutkimusta, jossa testattiin kahta kortisonia lasten leukemian hoidossa; toisessa näistä oli mukana fluoriatomi. Tämä kortisoni aiheutti lapsissa ylivilkkautta. Seurantatutkimus osoitti näissä lapsissa huomattavan älykkyysosamäärän laskun verrattuna niihin lapsiin, joiden kortisonissa ei ollut fluoria.

Tämä kaikki tehdään lapsille – miksi? Että hampaisiin ei tulisi reikiä. Paljon terveempiäkin tapoja on. Lisäksi on ilmeistä, ettei fluori edes tee sitä, mitä siltä odotetaan.

Fluori ei estä hampaiden reikiintymistä. Amerikassa, Kanadassa ja Uudessa Seelannissa tehdyt tutkimukset osoittavat, ettei fluoratun veden ja fluoraamattoman veden alueiden hammasmätätapausten määrissä ole eroa (Fluoride, 1990). Jotkut tutkimukset jopa toteavat, että lasten kariesta eli hammasmätää on vähemmän niillä alueilla, joissa vettä ei fluorata tai fluorataan hyvin vähän. (J Can Dent Assoc, 1987, Am J Phys Anthropol, 1989). Fluoratuilla alueilla hampaiden fluoroosia saattaa esiintyä yli kolmanneksella lapsista (Health and Homeopathy, 1998). 

Sveitsin Baselissa hammashoidon ja hammaslääkärien määrä enemmän kuin kaksinkertaistui vuodesta 1960, jolloin veden fluoraus aloitettiin, vuoteen 1970, täysin odotusten vastaisesti.  Samaan aikaan purentavirheiden korjaamiseksi tehdyt ortodontiset hoidot lisääntyivät 25 %. Purentavirheet ovat seurausta fluorin hampaistossa aiheuttamista muutoksista.

Fluoria on sanottu meidän aikamme suurimmaksi tieteen valheeksi. Sen tehoa ei ole pitävästi osoitettu, sen haitoista on vastaansanomatonta tietoa. Se tiedetään myrkyksi. USA:ssa tämä tieto jopa tunnustetaan liittämällä fluoria sisältäviin tuotteisiin, kuten hammastahnapakkauksiin, myrkkyvaroitus. Mutta kukaan ei valvo tai aseta rajoja fluorinkäytölle, päinvastoin, sen huonosti informoituja lobbaajia on runsaasti hammaslääkäreissä ja lehdistössä.

Ja kuitenkin fluorin käyttö on täysin tarpeetonta, jos tavoitteena ovat terveet hampaat.

Hammasmädän aiheuttaa huono ruoka. Karies oli kallolöydösten perusteella harvinaista antiikin aikaan, sitä esiintyi kolmessa hampaassa sadasta. Vasta 1600-luvulla karies alkoi yleistyä Euroopan maissa, ja nyt sitä on 80%:ssa hampaista. Hammasmätä on sairaus, mutta se on niin tavallinen, että sitä pidetään normaalina.

Karieksen yleistyminen johtuu ruokatottumusten muutoksista. Sveitsin eristyneiden vuoristokylien asukkainen hampaiden tila huononi dramaattisesti, kun kyliin rakennettiin rautatie. Tutkimusten mukaan syynä oli se, että kyläläiset luopuivat täysjyväjiljan käytöstä ja alkoivat ostaa kaupasta valkoista vehnää ja valkoista sokeria sekä näitä aineita sisältäviä valmisteita. Sveitsiläisten koululaisten karies väheni puoleen vuosina 1939-1945, jolloin ruoka-aineet, kuten valkoinen vehnä ja sokeri olivat säännöstelyn alaisia. Sodan jälkeen kariestapaukset lisääntyivät nopeasti entiselle tasolleen. Valkoinen sokeri on kemiallisesti lähes ”puhdas” aine, jossa ei ole lainkaan sokeriruo´on mehun vitamiineja ja mineraaleja (magnesium, kalium, kalsium, fosfori, rauta, seleeni, kromi, C-, B-vitamiinit jne.). Jäljellä on vain elimistöä ja psyykeä vahingoittava kemiallinen tuote. Jalostettu vehnä ei myöskään enää ravitse eikä suojaa, vaan on vahvasti allergisoiva ja melkoisesti Kosteutta luova aine.

Paras keino välttää kariesta on tarjota lapsille (ja aikuisille) täysipainoista, mahdollisimman puhtaasti kasvatettua ravintoa, täysjyväviljaa, täyssokeria eli sokeriruo´on mehusta kuivattamalla tehtyä sokeria (jota saa Suomestakin, minulta voi kysyä osoitteen, EH), käyttää hammastahnaa jossa ei ole fluoria, varmistaa B 6- ja C-vitamiinin  sekä magnesiumin, molybdeenin, kalsiumin ja boorin  saanti. Boori on fluorin luonnollinen vastalääke ja luuston kannalta tärkeä mineraali, mm. välttämätön sen kalkin saannille.  On tärkeää varmistaa, ettei valmisruoissa ja vitamiineissa ole fluoria, ja välttää ei-orgaanisia kaupan mehuja ja jopa hedelmiä, koska niissä voi olla runsaasti tuholaismyrkkyjen ja lannoitteiden fluoria. Kuplivien virvoitusjuomien ja esim. makkaroiden fosfaatit edistävät fluorin – ja alumiinin! – imeytymistä. On myös tärkeä välttää lääkkeitä jotka sisältävät fluoria. Näitä ovat mm. Prozac, vaikuttava aine fluoxetine – fluoripitoisuuteen viittaavat kirjaimet flu vaikuttavan aineen nimessä.

Fluorimyrkytyksen varhaisia oireita

(tutkijat kävivät läpi 112 fluoroositapausta Ontariossa, Ohiossa, Italiassa ja British Columbiassa, Fluoride 1998)

Lihakset ja luusto: artriitti (etenkin kaula- ja lannerangassa), lihaskipu, pistely, kyvyttömyys hallita raajoja.

Ruuansulatuskanava: (nämä oireet ovat usein ensimmäisiä ja voivat olla hyvinkin ankaria): mahakipu, pahoinvointi, oksennus, vatsan turvotus, ripuli, ummetus, akuutit vatsaongelmat, suun tulehdukset.

Neurologiset: migreenin kaltaiset päänsäryt, sumea näkö ja leijuvat laikut näkökentässä, kouristukset, lihasvärinä.

Hengitystiehyet: nenään liittyvät ongelmat, nenäverenvuoto, emfyseema, astma.

Iho: dermatiitti, tulehdusta hiusverisuonten ympärillä.

Muita oireita: Yskä, runsas lima, hengitysvaikeudet, suun haavaumat, ienverenvuoto, palpitaatiot, huimaus, univaikeudet, kova jano, liiallinen virtsaaminen, virtsatiehyiden ja –rakon vaivat, käsien ja nilkkojen ödeema, nivelkivut, kankeus, reumaattiset kivut, ihottumat, mentaalikykyjen rappeutuminen, etenkin muistinmenetys ja huono keskittymiskyky, tinnitus, väsymys ja syvä uupumus. Moni joutui vuodepotilaaksi.

Euroopan komission alainen Scientific Committee on Health and Environmental Risks (SCHER, Terveys- ja ympäristöriskien tieteellinen komitea) kuuli loppukesästä tiedemiesten ja johtavien terveys- ja ympäristöasiantuntijoiden muodostamaa ryhmää, joka toi komitealle uutta tietoa ja uusia todisteita juomaveden fluoraamisen vaaroista. Ryhmän mukaan juomaveden fluori vahingoittaa hampaita, mutta on vahingollista myös aivoille, munuaisille, kilpirauhasen toiminnalle ja hormonitasapainolle. Irlanti ja UK ovat tätä nykyä ainoat Euroopan maat, jotka fluoraavat juomaveden. Jo ennen tiedemiesten ja asiantuntijoiden lausuntoa SCHER on epäröinyt suosittaa muille maille veden fluorausta todeten mm., että fluoraus on alkeellinen ja varsin tehoton systeeminen fluorihoito hammaskarieksen ehkäisemiseksi (VOICE: September 2010; http://voiceireland.org/general-news/eu-commission-hearing-exposes-fatal-flaws-in-water-fluoridation/).

Lähteet: What Doctors Don´t Tell You, maaliskuu 1999, heinäkuu 2000, elokuu 1996, joulukuu 1998, kesäkuu 1998, lokakuu 2002/ ARNTRA – The Arthritis and Rheumatism natural Therapy Research Association, Newsletter, summer 1999/Aliments naturels, dents saines, M-H Béguin, Edition de l´Etoile, Sveitsi, 1979, What Doctors Don´t Tell You, marraskuu  2010.

Soija-ongelmaruokaa

 

Perinteisen kiinalaisen lääketieteen harjoittaja kohtaa nykyaikana ongelmia, joista meidän muinaiset kiinalaiset edeltäjämme eivät tienneet mitään.

Aloitan soijasta, josta viimeisten kymmenen vuoden aikana on tullut huomattava osa teollista ruoanvalmistusta. Siihen liitetään myös suuria terveysväittämiä, minkä takia monet potilaamme, etenkin naiset, käyttävät runsaasti soijaruokia. Soijaa on lisäksi jo monissa muissakin valmisruoissa varsinaisten soijapohjaisten ruokien lisäksi. Sitä on lisukkeena nakeissa, lihapiirakoissa, lihapullissa, leivässä jne., minkä voi nähdä valmisteen tuoteselostuksesta. Ruokavalio-ohjeita antaessaan kiinalaisen lääketieteen terapeutti ei voi sivuuttaa soijaa – siitä on paras tietää joitakin perusasioita.

Soija oli Kiinassa Chou-dynastian aikaan (1134-246 e.Kr.) yksi viidestä pyhästä ”viljasta”, ohran, vehnän, hirssin ja  ja riisin rinnalla. Sitä ei kuitenkaan syöty, vaan sitä käytettiin maanviljelyksessä typen sitojana. Ruoaksi se kelpuutettiin vasta, kun siitä opittiin valmistamaan hapattamalla eli fermentoimalla soijakastiketta, tempehiä ja misoa. Myöhemmin, ehkä toisella vuosisadalla e. Kr. soijasta ruvettiin valmistamaan kalkin tai magnesiumsulfaatin avulla saostamalla tofua. Näiden tuotteiden käyttö levisi pian muihin Aasian maihin.

Kiinalaiset (ja muut Aasian kansat) eivät ole syöneet soijapapuja sellaisenaan, koska ovat pitäneet niitä terveydelle haitallisina. Yrttilääkinnässä soijapapuvalmisteella on torjuttu Ulkoista Tuuli-Kuuma- ja Tuuli-Kylmä-syndroomaa. Soijan runsaasta käytöstä on varoitettu, koska se on Kosteutta luovaa. Tämä varoitus pätee tänäkin päivänä, ja sen voi ulottaa koskemaan kaikkia soijatuotteita.

Soijassa on runsaasti luontaisia toksiineja ja muita haitallisia aineita. 

1) Siinä on voimakkaita entsyymien estäjiä, jotka estävät trypsiinin ja muiden entsyymien toiminnan proteiinien eli valkuaisaineiden sulatuksessa. Nämä estäjät eivät neutraloidu keitettäessä, mistä voi seurata pahojakin ruuansulatusvaivoja sekä valkuaisaineiden ja tärkeiden aminohappojen vajausta sekä ongelmia haimalle.

2) Soijapavuissa on hemagglutiinia, joka aiheuttaa punaisten verisolujen hyytymistä.

Trypsiinin estäjät ja ja hemagglutiini ovat molemmat kasvun estäjiä, mikä on todettu eläinkokeissa. Kun soija fermentoidaan kastikkeeksi, nämä kasvun estäjät menettävät tehonsa,  tofussa taas ne ovat vain jonkin verran heikentyneet. Niitä on jäljellä myös muulla tavalla valmistetuissa soijaruoissa.

3) Soijassa on goitrogeenejä – isoflavoneja jotka aiheuttavat kilpirauhasen vajaatoimintaa. Kilpirauhasen vajaatoiminnan oireet muistuttavat kovasti vaihdevuosien aiheuttamia oireita, eikä niitä usein osata erottaa toisistaan. Näitä ovat esim. osteoporoosi, korkea kolesterooli, väsymys, lihominen, ummetus, kuiva iho ja hauraat hiukset sekä kuukautishäiriöt. Vajaatoiminnan vaara luonnollisesti kasvaa, jos vaihdevuosivaivoja aletaan hoitaa soijatuotteilla. Jo vuosia tiedemiehet ovat tienneet, että soijapohjainen äidinmaidonkorvike voi aiheuttaa vauvoilla kilpirauhasen ongelmia, kuten vajaatoimintaa ja struumaa. Japanilainen tutkimus (1991) osoitti, että aikuisilla struumaa ja kilpirauhasen vajaatoimintaa ilmaantui, kun he söivät kolmen kuukauden ajan päivittäin 30 g  paahdettuja, suolattuja soijapapuja. Jo 45 mg isoflavoneja aiheutti naisissa, jotka eivät vielä olleet vaihdevuosissa, huomattavia biologisia muutoksia, näiden mukana sellaisten hormonien vähenemisen, joita kilpirauhanen tarvitsee toimiakseen kunnolla. Haitallista vaikutusta riitti vielä kolme kuukautta sen jälkeen, kun soijan nauttiminen oli lopetettu (American Journal of Clinical Nutrition, 1994). Myöhemmin on osoitettu, että soijan isoflavonit haittaavat kilpirauhasen hormonisynteesiä (Biochem Pharmacol, 1997). On siis todennäköistä, että melkoinen osa nykyään erittäin yleisesti esiintyvästä  kilpirauhasen vajaatoiminnasta on soijatuotteiden aiheuttamaa (USA:ssa kilpirauhasen vajaatoiminnan hoitoon määrätyt lääkkeeet ovat kaikkein suurin reseptilääkeryhmä). Etenkin kun tämä vaiva on lähes täysin naisten ongelma, ja aikuisista juuri naiset ovat soijan suurkuluttajia

4) Soijapavun kasvihappopitoisuus kuuluu korkeimpiin, mitä viljoista ja pavuista on voitu mitata, eikä sen kasvihappo katoa edes pitkän, hitaan keittämisen aikana. Vain pitkäaikainen fermentointi pystyy vähentämään sitä. Kasvihappo estää voimakkaasti tärkeiden mineraalien kuten kalkin, magnesiumin, raudan, kuparin ja sinkin imeytymistä suolistosta. Kasvihappoja on tutkittu runsaasti, ja tutkijat arvioivat, että kehitysmaiden ihmisten huomattavat mineraalipuutokset johtuvat niiden vahvasti kasvihappopitoisesta, viljoihin ja papuihin perustuvasta ruokavaliosta. Vaikka mineraaleja saattaa olla runsaasti näiden alueiden kasveissa, kasvihapot salpaavat niiden saannin elimistöön. Kun saostamalla valmistettu soijatuote kuten tofu syödään lihan ja kalan kanssa, kasvihappojen salpaava vaikutus heikkenee. Kasvissyöjät, jotka käyttävät lihan ja maidon sijaan tofulihaa, tofujäätelöä, tofujuustoja, tofujugurtteja jne., voivat ajautua vakaviin mineraalien puutostiloihin. Tutkijat ovat havainneet, että sekä Aasian että länsimaiden lapset, jotka eivät saa tarpeeksi lihaa tai kalaa ruoan kasvihappojen vastapainoksi, kärsivät usein riisitaudista ja erilaisista kasvuhäiriöistä.

Soijatuotteiden kasvihapot estävät erityisesti sinkin imeytymistä. Sinkkiä kutsutaan äly-mineraaliksi, koska se on välttämätön aivojen ja hermoston kehittymiselle. Se on mukana yli 300:ssa entsyymisysteemissä ja mm. verensokerin kontrollimekanismissa, joten se suojaa diabetesta vastaan, ja sitä tarvitaan sukuelinten terveessä kehittymisessä ja immuunivasteen ylläpidossa. Miehillä sen puute aiheuttaa eturauhasen ongelmia.

5) Soijaruoat aiheuttavat myös D-vitamiinin (tärkeä luustolle) ja B12-vitamiin (tärkeä anemian ja vanhuusiän aivojen surkastumisen ehkäisyssä) sekä A-, B-, C- ja E-vitamiinien puutosta.

6) Soijatuotteiden teollisessa valmistuksessa mukaan tulee haitallisia aineita. Kun soijapapuja muutetaan soijalihaksi tai –maidoksi tai muiksi maitotuotteita muistuttaviksi valmisteiksi, niitä käsitellään emäksisillä aineilla, saostetaan, pestään hapoilla ja neutraloidaan taas emäksisessä liuoksessa. Happopesu tapahtuu alumiinisäiliöissä, jolloin soijatuotteeseen imeytyy runsaasti alumiinia, ja siellä se myös pysyy. Alumiini on hermostomyrkky ja vahingollista munuaisille. Tämän jälkeen soijatahna kuivataan korkeassa lämpötilassa, niin että tulokseksi saadaan proteiinipitoinen pulveri. Seuraa lisää kuumennusta ja käsittelyä korkeassa paineessa, minkä jälkeen lisätään keinotekoisia makuja, etenkin aromivahventeita. Kuivausvaiheessa syntyy nitrosamiineja, vahvoja syövän aiheuttajia, ja vaikka osa trypsiinin estäjistä katoaa, ne eivät kuitenkaan poistu kokonaan. Sen sijaan muut soijan proteiinit vahingoittuvat valmistuksessa niin, että ne ovat käytännössä tehottomia. Siksi soijarehulla ruokitut eläimet tarvitsevat lysiiniä lisäravinteeksi, että kasvaisivat normaalisti.

7) Soijassa on runsaasti kasviestrogeeniä eli erilaisia isoflavoneja, etenkin genisteiniä. Kasviestrogeeneja pidettiin pitkään vaikutukseltaan heikkoina, mutta tuoreimmat tutkimukset ovat antaneet viitteitä, että pienetkin määrät kasviestrogeenejä voivat vaikuttaa voimakkaasti elimistöön. Ilmeistä on kuitenkin, että luonnollisesta ravinnosta saadut kasviestrogeenit eivät varastoidu elimistöön pitkäksi aikaa. Mutta mitä tapahtuu, kun kehoa pommitetaan tietoisesti tiivistetyillä, tehostetuilla ja yksipuolisilla kasviestrogeenituotteilla ruokavalmisteiden tai lisäravinteiden muodossa? Tyypillinen Englannissa tai USA:ssa myytävä kasviestrogeenikapseli tai –pilleri sisältää tätä ainetta 250 mg. Saksassa taas suositettu määrä on 40 mg, ja naisia varoitetaan ottamasta valmisteita kuutta kuukautta kauempaa, koska niiden pitkäaikaisen käytön vaikutuksia ei ole tutkittu.

 In vitro-tutkimukset osoittavat, että isoflavonit estävät estradiolin ja muiden lisämunuaisten tuottamien hormonien synteesin. Niinpä useilla eläinlajeilla (hiiret, apinat, viiriäiset, siat, rotat, kalat ja lampaat) tehdyissä kokeissa on havaittu, että isoflavoneja sisältävä ravinto aiheutti niillä sukuelinten häiriöitä, hedelmättömyyttä ja maksasairauksia. Kaksi uusi-seelantilaista lintujen kasvattajaa luopui lintujen soijarehun käytöstä, kun muutaman vuoden ruokinnan aikana niillä alkoi esiintyä hedelmättömyyttä, ennenaikaista sukukypsyyttä, epämuodostuneita tai kuolleena syntyneitä poikasia, naaraiden ennenaikaista kuolemaa, luiden epämuodostumia, struumaa, immuunivasteen heikkenemistä ja aggressiivisuutta. Heidän kahta lastaan oli ruokittu soijaäidinmaidonkorvikkeella, ja näissä lapsissa esiintyi useita samoja oireita kuin linnuilla. Tämän jälkeen kootuista tiedoista ilmenee, että soijamaidolla ruokituilla lapsilla esiintyy emotionaalisia käytöshäiriöitä, astmaa, immuunivasteen ongelmia, aivolisäkkeen vajaatoimintaa, kilpirauhasen häiriöitä ja ärtynyttä paksusuolta.

V.1998 tehty tutkimus osoitti, että soijaäidinmaidonkorviketta päivittäin saavat lapset joutuvat 6-10 kertaa voimakkaamman hormonipommituksen kohteeksi kuin soijaruokia syövät aikuiset. On arvioitu, että yksinomaan soijamaidolla ravittu vauva saa soijan isoflavonien muodossa päivittäin estrogeeniä ainakin viiden ehkäisypillerin verran (New Zeeland Medical Journal, 1995). Noin 25% pullomaidolla ruokituista amerikkalaislapsista saa soijamaitoa äidinmaidonkorvikkeena, ja kasviestrogeenien vaikutus alkaa jo näkyä tilastoissa. Melko tuore tutkimus (Pediatrics, 1997) osoittaa, että huolestuttava määrä tyttöjä tulee murrosikään normaalia paljon aikaisemmin. Yhdellä prosentilla kaikista tytöistä  esiintyy rintojen kasvua ja häpykarvoitusta jo alle 3-vuotiaana; 8-vuotiaana 14,7 %:lla valkoihoisista tytöistä  ja melkein 50%:lla Amerikan mustaihoisista tytöistä oli yksi tai molemmat näistä tunnusmerkeistä. Soijaäidinmaidonkorvike on toisessakin tutkimuksessa todettu liian varhaisen seksuaalisen kehittymisen tärkeimmäksi ravintoon liittyväksi tekijäksi (Puerto Rico Premature Thelarche –tutkimus 1986).

Suojaako soija vaihdevuosivaivoilta? Viimeaikaisten tutkimusten mukaan näin ei ilmeisesti ole.

-Kaksoissokkotutkimus, jotka tehtiin rintasyövästä toipuneilla, osoitti että 150 mg soijaestrogeenia päivässä helpotti kuumia aaltoja vähemmän kuin lumelääke (J Clin Oncol, 2000). Toisessa tutkimuksessa seurattiin kuuden kuukauden aikana soijan vaikutuksia lisämunuaisen hormoneihin; mitään muutoksia ei havaittu estrogeenipitoisuuksissa. Sen sijaan vaikutuksia kilpirauhasen hormonitoimintaan kyllä esiintyi. (Am J Clin Nutr, 2002).

- Soijan isoflavonien on väitetty suojaavan osteoporoosilta. Tämä on perin kummallinen väite, kun otttaa huomioon että soija estää kalkin imeytymisen ja aiheuttaa D-vitamiinin ja  magnesiumin puutosta. Aasian kansoilla on vähemmän osteoporoosia siksi, että he saavat ravinnostaan runsaasti D-vitamiinia (katkaravut, ihra ja kalat ja merilevät) ja kalkkia luukeitosta, eivätkä nauti juuri lainkaan maitotuotteita. Soijan syömisestä se ei johdu, sillä esim. japanilaiset ja kiinalaiset syövät tutkimuksen mukaan (1998) soijaa varsin pieniä määriä, keskimäärin alle kaksi teelusikallista päivässä, ruoan mausteena tai lisukkeena (soijakastike, miso, tofu). Vain yksi ihmisryhmä idässä on syönyt säännöllisesti enemmän soijaa esim. tofuna, ja se on luostareiden munkit, joiden mielestä soijaruoka on hyödyllistä, koska se heikentää sukupuoliviettiä.

Soija ja syöpä. Soijan on myös väitetty suojaavan syöpää vastaan. Väitteen tueksi on esitetty, että Aasian kansoilla on (soijaravinnon ansiosta) vähemmän rintojen, kohdun ja eturauhasen syöpää kuin länsimaiden väestöllä. Näin tilastollisesti onkin, mutta samalla näillä kansoilla on paljon enemmän muita syöpiä, etenkin ruokatorven, mahalaukun, haiman ja maksan syöpää ja silmiinpistävästi enemmän kilpirauhasen syöpää. Tutkimukset ovat antaneet ristiriitaisia tuloksia, kun on selvitetty soijan vaikutusta syövän ehkäisyyn ja syntyyn. Kasviestrogeenit saattavat toisten tutkimusten mukaan ehkäistä rintasyövän leviämistä jo sairaassa rinnassa. Toisaalta 1996 soijan isoflavonien todettiin aiheuttavan rintojen epiteelistä hyperplasiaa eli kiihottavan rintojen ihosolujen lisääntymistä (kaksi viikkoa runsaasti soijaravintoa). V.1997 genisteinin (yksi soijan isoflavoneista) todettiin vaikuttavan rintojen soluihin tavalla, joka sai tutkijat päättelemään, että naisten ei pitäisi syödä soijaa rintasyövän ehkäisemiseksi (Environ Health Perspect, 1997).

Soija ja kolesteroli. Tieto soijan kolesterolia alentavasta vaikutuksesta on suurelta osalta peräisin tri James Andersonin tekemästä tutkimusyhteenvedosta (1995), jonka sponsoroi Protein Technologies International eli myönteisestä tuloksesta taloudellista hyötyä saava taho. Raportissa todettiin, että henkilöt, joiden kolesterolitaso oli yli 250mg/ dl, kokisivat 7-20 %:n seerumin kolesterolitason alenemisen, jos he korvaisivat eläinrasvat soijaproteiinilla. 250 mg/dl:aa alemmalla tasolla soijasta ei olisi hyötyä. Tutkimuksen sponsoroija suositteli kolesterolin alentamiseksi 100 g soijaproteiinia, määrää joka sisältää lähes 600 mg isoflavoneja. Näin suuri annos on kiistattomasti toksinen (myrkyllinen, haitallinen) (Food Technology, 1982).

Soija ja aivot. Japanilais-amerikkalaisten keskuudessa tehty tutkimus Hawaijilla osoitti, että kaksi tai useampi annos tofua viikossa voi johtaa aivojen nopeutuvaan vanhenemiseen. Keski-iässä tofua syöneiden kognitiiviset kyvyt (ajattelukyky) olivat vanhemmiten heikompia kuin vertailuryhmällä, ja heillä oli enemmän Alzheimerin tautia ja dementiaa. Tri Lon White ja hänen kollegansa – jotka johtivat tutkimusta – sanoivat, että samat henkilöt myös näyttivät viisi vuotta vanhemmilta. Tutkijat syyttivät kielteisistä muutoksista soijan isoflavoneja. Tulos tukee varhaisempaa tutkimusta, jonka mukaan naislla, joiden elimistössä oli vaihdevuosien jälkeen korkeampia estrogeenipitoisuuksia, esiintyi myös voimakkaampaa ajattelukyvyn rappeutumista.

Soija ja tulevat sukupolvet. Eläinkokeet tukevat epäilystä, että myös ihmisten kohdalla isoflavonit, etenkin genistein, voivat merkitä vaaraa raskaana olevan naisen sikiölle. Tri Claude Hughes: ”Jos äiti syö jotain joka toimii sukupuolihormonin tavoin, on loogista ajatella että se saattaa muuttaa lapsen kehitystä”. Muutokset saattavat ilmetä hermostollisina ja käytökseen vaikuttavina, ne voivat ilmetä immuunivasteessa ja sukupuolihormonitasoissa. Kun kasvissyöjä-äideille syntyneitä lapsia tutkittiin v. 2000 ilmestyneessä tutkimuksessa, todettiin että näiden äitien poikalapsilla oli viisinkertainen riski saada synnynnäinen hypospadia (siittimen alahalkio). Tutkijat laskivat epämuodostuman  johtuneen äitien nauttimista soijaruoista. Tri Mary Enigin johtama tutkimus v. 1999 osoitti, että odottavien äitien syömä soijaravinto lisää syntyvien tyttärien rintasyöpäriskiä. Syyllisenä pidettiin jälleen genisteiniä, soijassa esiintyvää kasviestrogeeniä.

Soija ja munuaiskivet. Tutkimus vuodelta 2001 osoittaa, että soijapavut ja soijaruoat edistävät munuaiskivien muodostumista niillä, joilla on siihen taipumusta. Washington State Universityn tutkijat analysoivat yli kymmenen soijalaatua ja 13 erilaista soijaruokaa tähtäimessä oksalaatti, joka sitoutuu munuaisissa kalkkiin ja muodostaa kiviä. Oksalaattimäärät olivat jopa 50-kertaisia siihen nähden, mitä munuaiskivipotilaille suositellaan. Korkeimmat oksalaattimäärät löytyivät teollisista soijatuotteista; ne olivat jopa huomattavasti korkeampia kuin pinaatissa, jota munuaiskivipotilaat yleensä tietävät välttää.

Lähteet: Proof, kesä 2000/ What Doctors Don´t Tell You,elokuu 2000/ Proof, toukokuu 2000/Proof, syksy 1999/Chinese Herbal Medicine, Materia Medica, D.Bensky & A.Gamble, Washington, 1986/ Healing With Whole Foods, Paul Pitchford, California, 1993/ Voi Hyvin, 6/98.