Eu-direktiivi vie yrttituotteet kaupoista

 

Toukokuun alussa 2011 astuu Euroopan maissa voimaan direktiivi eli uusi laki, joka vie kauppojen hyllyiltä useimmat totutut yrttirohdokset.  Uusi direktiivi kieltää mm. kaikki kiinalaisen lääketieteen  ja intialaisen ayurvedan yrttirohdokset. Muitakin menee runsaasti, koska laki vaatii yrttituotteen valmistajalta kalliin rekisteröinnin, jossa lisenssin  hinta voi nousta jopa lähelle 200 000 euroa.

 

Näin katoaa moni kansanomaisessa käytössä ollut yrtti kuten puna-apila (naisten PMS-vaivoihin), mesiangervo (niveltulehduksiin) ja erittäin suosittu orapihlaja (sydän- ja verisuonivaivoihin). Jopa piparminttuteepussi on uhanalainen. Vain 79 yrttituotetta jää näillä näkymin saataville, näiden mukana echinacea ja valeriana. Kolmannes näistä rekisteröijistä on lääketehtaita.

 

Yhtäkään perinteisen kiinalaisen lääketieteen, ayurvedisen lääketieteen tai Amazonin alueen perinteen yrttituotteista ei ole rekisteröity, joten ne katoavat kansalaisten saatavilta.

 

Alliance for Natural Health International (ANH-Intl) on keräämässä varoja  nostaakseen kanteen EU:n  direktiiviä vastaan; direktiivi on nimeltään Traditional Herbal Medicinal Products Directive.

ANH-Intl:n  toiminnanjohtaja  Robert Verkerk perustelee haastetta sanoen, että  direktiivi  on suhteeton, ei-läpinäkyvä ja syrjivä. ANH:hon voi ottaa yhteyttä mm. soittamalla numeroon  44 (Englanti)-1306 646 600.

 

EU:n ja mm. USA:n tarkoituksena on rajoittaa tiukasti yleisön mahdollisuuksia ostaa yrttituotteita, joilla voidaan hoitaa ”vakavia tiloja”. EU ei ole määritellyt, mitä ne tilat ovat. Tätä tarkoitusta silmälläpitäen EU tutkii jokaisen yrtin voidakseen päättää, onko se hiukankin haitallinen tai hyödyllinen. Molemmissa tapauksissa  yrtti joutuu rajoitettavien listalle. Koska piparminttu on hyödyksi ärtyneen paksusuolen hoidossa, se ei enää toukokuun alun jälkeen ole vapaasti saatavilla. Saksanpähkinä on myös rajoitettava  rohdos, koska sillä on terveysvaikutuksia.

Jos et pidä tällaista ajattelua järkevänä  tai kohtuullisena ja haluat vaikuttaa yrttidirektiivin kohtaloon,  mene osoitteeseen www.gopetition.com/petition/39757.html , otsikko Stop the Traditional Herbal Medicine Products Directive. Siellä on myös tärkeää taustatietoa.

 

 

Rasvaisen ruoan ylistys – Lyhyt rasva-aapinen 2

Sydäntaudit ovat yleisin kuolinsyy kehittyneissä maissa, ja  ne työllistävät enemmän lääkäreitä kuin mikään muu lääketieteen osa-alue. Silti tuoreet  tutkimustulokset osoittavat, että meidän tavassamme lähestyä sydäntauteja on perustavanlaatuinen virhe – ja se on jo lähtökohdassa eli lääketieteen yksimielisessä käsityksessä, jonka mukaan syyllisiä ovat rasvaiset ruoat ja korkea kolesteroli.

Sepelvaltimotautiin (SVT) kytkeytyy kolme perusväittämää: 1) se johtuu pääasiallisesti ruoasta, jossa on korkea rasvapitoisuus, 2) runsas rasvan nauttiminen johtaa veren kolesteroliin, joka takertuu verisuonten seinämiin ja aiheuttaa sydäntaudin, 3) kolesterolia alentavat lääkkeet pelastavat ihmishenkiä.

Näille kolmelle kulmakivelle perustuu epävirallinen sydäntautilääkäreiden, ravintoteollisuuden ja lääketehtaiden liittoutuma, jossa osatekijät vahvistavat toisiaan. Yhä useampi lääkäri on kuitenkin alkanut ajatella, että  tässä rakennelmassa ei kaikki ole kohdallaan:  koko ajan kertyy nimittäin lisää todisteita, että kaikki kolme väittämää ovatkin vääriä.

Olemme oppineet, että tyydyttyneet rasvat, lähinnä eläinperäiset, ovat SVT:n pääaiheuttajia. Teoria syntyi 1950-luvulla, kun amerikkalainen ravintotieteilijä Ancel Keys teki kansainvälisen tutkimuksen, jossa hän vertaili ruokavaliota ja sairauksia. Hän keskittyi vain kuuteen maahan ja havaitsi, että SVT:a esiintyi eniten maassa, jossa rasvankulutus henkeä kohti oli korkein (Lancet, 1957;i:959).

Tämän kapea-alaisen tutkimustiedon pohjalta lääketiede kehitteli kuuluisan rasvahypoteesinsa eli olettamuksen tyydyttynyt rasva > kolesteroli > ateroskleroosi (verisuonten kalkkeutuminen) > SVT. Mutta tutkimuksen tietopohja oli epätäydellinen. Tiedämme nyt, että jos Keys olisi ottanut mukaan 22 muuta maata koskevat tiedot, jotka myös olivat saatavilla, rasva-SVT-yhteys olisi kadonnut.

Myöhemmin Keys havaitsi virheensä ja yritti tehdä korjauksia aikaisempiin johtopäätöksiinsä, mutta yritys oli turha. Hänen teoriansa oli jo juurtunut lääketieteeseen ja myös ravintoteollisuuteen, jossa vähärasvainen vallankumous oli jo täydessä käynnissä: siellä mainostettiin ja tuotettiin halpaa, vähärasvaista, prosessoitua ruokaa uutena ”terveellisenä” tapana ehkäistä sydäntauteja.

Paljon rasvaa / vähän rasvaa

Framington Heart Study on tutkimus, jota usein käytetään rasva-kolesteroli-SVT-yhteyden todistamiseksi. Framington on pieni kaupunki Massachusettsissa, jonka 6000 asukkaan terveystilastoja on täydennetty viisivuosittain viimeisten 50 vuoden ajan. Tutkimuksessa on löydetty yhteys veren kokonaiskolesterolin ja SVT-riskin välillä, mutta ei rasvahypoteesin mukaista yhteyttä rasvan nauttimisen ja kolesterolin välillä. Framington-tutkimuksen johtajan tri William Castellin mukaan ” …mitä enemmän tyydyttyneitä rasvoja ja kolesterolia henkilö söi, sitä alhaisempi oli hänen veren kolesterolinsa” (Arch Intern Med, 1992;152: 1371-2).

Tätä havaintoa tukee vähän tunnettu, melko tuore kliininen tutkimus, joka räjäyttää uuden reiän perinteiseen teoriaan. Duke University –yliopiston lääkärit vertailivat kahden tiukan dieetin vaikutuksia ryhmään, jossa oli 120 ylipainoista henkilöä, joiden veren kolesteroliarvot olivat korkealla. Kuuden kuukauden ajan 60 henkilöä noudatti vähärasvaista, vähäkolesterolista dieettiä, kun toinen  puoli noudatti vähähiilihydraattista dieettiä ja söi ”rajoittamattomia määriä eläinruokia … ja munia” sekä muutamia valikoituja vähähiilihydraattisia vihanneksia.

Analyysissä tutkijat huomasivat, että vähähiilihydraatti-dieetillä olleet koehenkilöt rupesivat syömään niin paljon lihaa, että heidän päivittäisestä  energiansaannistaan  peräti 68 prosenttia  tuli rasvasta. Ja silti heidän veren triglyseriininsä (rasvansa) oli suorastaan alhaisempi kuin ennen ja, mikä vielä yllättävämpää, alhaisempi kuin vähärasvaista dieettiä syöneillä. Kaiken kukkkuraksi kävi ilmi, että vaikka heidän kolesterolitasonsa oli korkeampi, nousu koski etupäässä ”hyvää” HDLkolesterolia, ”huonon” LDL-kolesterolin noustessa häviävän vähän. Runsas-rasva-dieetillä olleet onnistuivat myös pudottamaan painoaan kaksi kertaa enemmän kuin vähärasva-dieetillä olleet (12,9 % vs. 6,7%) (Ann Intern Med, 2004; 140: 769-77).

SVT-kolesteroli-yhteys koki sitten uuden, hämmästyttävän käänteen, joka vei lisää pohjaa viralliselta rasvahypoteesilta. Jo jonkin aikaa on tiedetty, että tärkeää ei ole niinkään veren kokonaiskolesteroliarvo vaan  HDL-kolesterolin (high density lipoprotein=lipoproteiini jonka tiheys on korkea) ja LDL-kolesterolin (low density lipoprotein=lipoproteiini jonka tiheys on alhainen) keskinäinen suhde. Mitä korkeampi on HDL:n suhteellinen osuus, sitä pienempi on sepelvaltimotaudin riski.

Uusi löytö oli, että ”huonoa” LDL-kolesterolia on kahta tyyppiä, joista toinen kytkeytyy läheisemmin SVT:iin kuin toinen.  Tiheys ei ehkä olekaan ratkaisevaa, vaan koko: mitä pienempi LDL-yksikkö, sitä tappavampi se on. Tutkijat jakoivat LDL-kolesterolin kahteen fenotyyppiin: A (iso ja melko harmiton) ja B (pieni ja ”paha”).

Californiassa sijaitsevan arvovaltaisen Lawrence Berkeley National Laboratoryn tutkijat havaitsivat, että kun terveille miehille annettiin 20 % rasvaa sisältävää ruokaa, dieetin tuloksena veressä oli 50 % ”pahaa” LDL(B)-kolesterolia, mutta tämä osuus putosi 20 %:iin, kun dieettiä korjattiin niin, että siinä oli 45 % rasvaa. On siis olemassa selvä käänteinen suhde ravinnon rasvan ja ”pahan” LDL(B)-kolesterolin välillä. Tutkijat havaitsivat myös, että vähärasvaiset dieetit muunsivat miesten harmittoman A-kolesterolin tappaviksi B-kolesteroleiksi (Am J Clin Nutr, 1999; 69:411-8).

On ilmeistä, ettei kolesteroli ole niin yksinkertainen asia kuin mitä meidät on johdettu uskomaan – eikä liioin ole syytä luottaa hokemaan ”rasva johtaa sydäntauteihin”. Murskaava isku tälle teorialle tuli ruotsalaisilta lääkäreiltä, kun he julkaisivat viisi vuotta kestäneiden tutkimustensa tulokset – tutkimus koski 30,000 keski-ikäistä henkilöä Malmön kaupungissa. Etsiessään rasvan saannin yhteyttä etenkin syövän ja sydäntautien aiheuttamiin kuolemantapauksiin he löysivät korrelaation vain tiettyihin naisten syöpiin, joissa runsasrasvainen dieetti näytti olevan vahingollinen.

Mutta sydäntauteihin tai kuolemantapauksiin yleensä ei yhdistävää linkkiä löytynyt. Runsaasti rasvaa sisältävä ruokavalio ei liittynyt korkeampaan kuolleisuuteen – itse asiassa tilanne oli aivan päinvastainen. Korkeimmat rasvamäärät johtivat vähäisimpiin kuolemantapauksiin – ja päinvastoin. ”Tutkimustuloksemme eivät tue nykyisiä rasvankäyttöä koskevia ravintosuosituksia,” he päättelivät. Toisin sanoen  virallinen ohje, jonka mukaan ruokavalion rasvan olisi pysyttävä alle 30%:n ja  tyydyttyneiden rasvojen alle 10%:n, on yksinkertaisesti väärä (J Intern Med, 2005; 258: 153-65).

Ruotsin tutkimustulokseen rinnastettava tilanne vallitsee monessa maassa ja populaatiossa, joissa korkea rasvamäärä ravinnossa joko edistää terveyttä tai ainakaan ei haittaa sitä (Kts. otsikko Runsas rasva ja terve sydän). Meidän on syytä ruveta ajattelemaan aivan uudella tavalla rasvan, kolesterolin ja terveyden välisiä yhteyksiä.

Runsas rasva ja hyvä terveys

On jo joukko valistuneita lääkäreitä, jotka puhuvat rasvojen puolesta ja tajuavat, että virallinen rasvoja vastustava terveysvalistus on kääntänyt faktat päälaelleen. ”Me tarvitsemme runsaasti rasvaa”, sanoo neurologi Russell Blaylock. ”Rasvat muodostavat monet hormoneistamme, rasvat tekevät solujen kommunikoinnin mahdolliseksi, muodostavat solukalvot ja vahvistavat immuunivastetta, ja rasvoista koostuu 60 % aivoistamme, ja tässä on vain joitakin niiden tehtävistä.”

Keho itse tuottaa tyydyttynyttä rasvaa, jota se käyttää elintärkeänä energiavarastona. Muutama viimeaikainen tutkimus on soittanut, että keho tarvitsee ravinnon tyydyttynyttä rasvaa voidakseen tehokkaasti käyttää omia rasvavarantojaan (esim. FASEB J. 1988; 2: A852).

On myös uusia todisteita, että runsasrasvainen dieetti voi olla avuksi sellaisissa neurodegeneratiivissa (hermojen rappeutumisesta johtuvissa) häiriöissä kuin Alzheimerin ja Parkinsonin taudit – itse asiassa ”monessa häiriössä  joihin liittyy aivosolujen kuolemaa” (Behav Pharmacol, 2006; 17: 431-9). Toisaalta alhainen tyydyttyneiden rasvojen saanti voi aiheuttaa väsymystä, huonoa keskittymiskykyä ja masennusta. Syypäänä ajatellaan olevan kolesterolin puute, koska aivojen serotoniinireseptorit tarvitsevat kolesterolia toimiakseen kunnolla (Br J Psychiatry, 2000; 176: 398-400).

Kolesterolilla on, kuten rasvallakin, monia tärkeitä tehtäviä elimistössä. Se ei suinkaan ole kehon vihollinen, kuten virallinen ajattelu antaa ymmärtää, vaan arvokas aine, jota keho itse valmistaa. Vain pieni osa veren kolesterolista on peräisin ravinnosta, enimmän siitä valmistaa maksa. Se vahvistaa solukalvoja ja suoliston seinämiä, valmistaa sappea ja on elintärkeä  hormonien ja vitamiinien tuotannossa. Se saattaa jopa toimia antioksidanttina ja vahvistaa immuunivastetta.

Ei ihme, että ”henkilöt, joilla on korkea kolesterolitaso, elävät pisimpään”, sanoo lääketieteen tutkija tri Uffe Ravnskov. ”Väite vaikuttaa uskomattomalta, mutta sen sisältämä totuus paljastuu monesta tieteellisestä tutkimuksesta – etenkin tutkimuksista jotka koskevat vanhuksia.” Yhden näistä teki Yalen yliopisto; siinä havaittiin että vanhukset, joilla oli korkea kolesteroli, kuolivat sydänkohtaukseen 50% harvemmin kuin heidän ikätoverinsa, joiden veren kolesteroli oli alhainen (JAMA, 1994; 272: 1335-40).

Toisessa ensiluokkaisessa tutkimuksessa Lontoon Imperial Collegen lääkärit havaitsivat, että korkea kolesterolitaso suojeli henkilöitä, joilla oli krooninen sydämen toiminnanvajaus, ja johti dramaattiseen kuolemantapausten vähenemiseen. ”Eloonjäämisen mahdollisuus kasvaa 25% jokaista veren totaalikolesterolin mmol/L:in (38,6 mg/dl) kohoamista kohti”, he raportoivat (J Am Coll Cardiol, 2003; 1933-40). Hollannissa tiedemiehet ovat tutkineet kahden suvun terveyshistoriaa 200 vuoden ajalta; molemmilla suvuilla on geneettisesti korkea kolesterolitaso. Sydänkuolemia ei näissä suvuissa ollut yhtään enempää kuin suvuissa, joilla tätä tilaa ei esiintynyt (BMJ, 2001; 322: 1019-23).

Eikö siis sydäntautien ja kolesterolitason välillä ole mitään yhteyttä? On kyllä, mutta se ei ole lainkaan niin suoraviivainen kuin virallinen käsitys antaa ymmärtää. Merkittävän suurella vähemmistöllä yhteys on käänteinen: mitä vähemmän kolesterolia, sitä enemmän sydänkohtauksia. Yli 60 % sydänkohtauksista esiintyy henkilöillä, joiden kolesteroli on normaali, ja suurin osa niistä joilla on korkea kolesteroli ei koskaan saa sydänkohtausta. ”Ottakaa huomioon, että yli 90 % kaikista sydän- ja verisuonitaudeista esiintyy yli 60-vuotiailla”, sanoo tri Ravnskov, ”ja että melkein kaikkien tutkimusten mukaan korkea kolesteroli ei ole riskitekijä sen enempää naisille kuin vanhuksille. Tämä tarkoittaa, että korkea kolesteroli on ollut riskitekijä vain alle 5 %:lle niistä, jotka kuolevat sydänkohtaukseen.”

Ja silti sepelvaltimotautia esiintyy yhä enemmän – se on lisääntynyt lähes sadan vuoden ajan. Jos siis rasva ei ole syyllinen eikä kolesteroli, mikä sitten on?

Teollinen ongelma

Moni ravintotieteilijä osoittaa nyt sormella nykyajan prosessoitua ruokaa. ”On varsin vähän tunnettua, että  kehittyneissä maissa kuten Amerikassa sepelvaltimotauti oli harvinainen ennen vuotta 1920”,  sanoo uraauurtava ravintotieteilijä tri Mary Enig, Weston Price Foundationista, ”mutta se lisääntyi dramaattisesti seuraavan 40 vuoden aikana. Jos – kuten meille on sanottu – sydäntaudit johtuvat tyydyttyneiden rasvojen nauttimisesta, eläinrasvojen syönnin olisi tuona aikana pitänyt vastaavasti lisääntyä. Mutta itse asiassa tapahtui päinvastoin. Esimerkiksi Amerikassa vuosina 1910-1970 perinteisen eläinrasvan osuus väestön ruokavaliosssa laski huomattavasti.”

Enig on osoittanut, että sydäntautien lisääntyminen on yhteydessä monityydyttämättömien kasviöljyjen mukaantuloon siihen, mitä syömme. Margariini, joka  keksittiin v. 1916, on varhaisin ja tunnetuin esimerkki, mutta sitä seurasivat pian tuhannet muut tavalliset ruokavalmisteet. ”Yksi syy siihen, että monityydyttämättömät öljyt aiheuttavat terveysongelmia on, että ne kuumentuessaan oksidoituvat (hapettuvat) – näin tapahtuu kun ruokia valmistetaan teollisesti. Tällöin nämä öljyt tuottavat vapaita radikaaleja”, sanoo Enig. ”Ne ovat kemiallisesti äärimmäisen reaktiivisia ja vahingoittavat verisuonia, käynnistäen ateroskleroosin (verisuonten kalkkeutumisen).”

Kaikkein vahingollisimpana ruoan prosessointitekniikkana pidetään hydrogenaatiota, menetelmää jossa monityydyttämätön kasviöljy muunnetaan eläinrasvaa muistuttavaksi aineeksi. Ongelmana on, että hydrogenoiduissa (kovetetuissa) öljyissä on runsaasti toksisia (myrkyllisiä) transrasvahappoja (TFA); ja näitä on kaikissa prosessoiduissa ruoissa.

Enig arvelee, että eläinrasvat eivät ole syyllisiä sydäntautien lisääntymiseen, vaan ennen kaikkea hydrogenoidut öljyt ja niiden sisältämät transrasvahapot. Johtopäätöstä tukee ainakin osittain tuore arvovaltainen tutkimus. Vuonna 2006  Harvard School of Public Healthin tutkijat julkistivat tutkimuksen, jossa analysoitiin yli kymmenen vuoden ajalta koottua tietoa transrasvojen saannin ja sydäntautien välisestä yhteydestä. Tulos oli kuin pommin räjähdys sekä teolliselle ruoanvalmistukselle että sepelvaltimotaudin tutkijoille.

”Transrasvahapot ovat merkittävä tekijä sydäntautien synnyssä”, sanoi tutkimuksen johtaja prof. Walter Willetts. ”Niiden yhteys sepelvaltimotautiin on huomattavasti vahvempi kuin tyydyttyneiden rasvojen.” TFA:t vaikuttavat merkittävän haitallisesti: ne nostavat triglyseridien ja ”huonon” LDL-kolesterolin määrää, vähentävät ”hyvää” HDL-kolesterolia ja aiheuttavat verisuonten tulehduksia – kaikki tekijöitä, jotka edistävät sepelvaltimotaudin syntyä (N Engl J Med,2006; 354: 1601-13).

Lisäksi nyt on olemassa objektiivista, fyysistä todistusaineistoa vaurioista, joita TFA:t voivat aiheuttaa verisuonille. Vähän tunnetussa tutkimuksessa brittiläiset tutkijat tutkivat sepelvaltimotautiin kuolleiden henkilöiden verisuonia ja löysivät odotetusti rasvakertymiä verisuonten seinämistä.

Mutta heidän rasvakertymiä koskevat analyysinsä antoi jälleen uuden iskun runsas rasva-SVT-teorialle. Kävi nimittäin ilmi, että rasvaplakeissa ei ollut lainkaan tyydyttynyttä rasvaa ja tuskin ollenkaan kolesterolia, vaan ne olivat täynnä monityydyttämättömiä rasvoja ja transrasvahappoja (Lancet, 1994; 433: 1195-6). Nämä löydökset on vahvistanut toinen, puolalaisten tekemä tutkimus (Eur J Nutr, 2004; 43: 313-8).

Palapeliin kuuluu vielä yksi ratkaisevan tärkeä osanen. Tehtyään perusteellista salapoliisintyötä sydäntautitutkimusten arkistoissa tri Enig havaitsi, että aina 1980-luvun puoliväliin saakka tutkijat eivät erotelleet tyydyttyneitä ja transrasvahappoja, vaan käsittelivät niitä dieettianalyyseissään yhdessä, yhtenä rasvatekijänä (J Am Coll Nutr, 1990; 9: 471-86). ”Siten luonnolliset tyydyttyneet rasvat ovat historiallisesti saaneet olla epäluonnollisten hydrogenoitujen kasviöljyjen syntipukkina,” hän sanoo.

Tämä antaa viimein vastauksen kysymykseen, miksi niin moni viimeaikainen tutkimus ei löydä korrelaatiota runsaasti tyydyttyneitä rasvoja sisältävän ruokavalion ja sepelvaltimotaudin välillä? Vastaus on yksinkertainen: ei trans-rasvahappoja = ei sepelvaltimotautia.

1. Sepelvaltimotauti

Tautia testaavat kokeet:

* C-reaktiivinen proteiini CRP

Tätä monet väittävät paremmaksi SVT-riskin ilmaisijaksi kuin kolesteroli, koska CRP mittaa tulehdusta, joka on mahdollinen avaintekijä ateroskleroosissa. Tarkin testi on hs-CRP. CRP-tason pitäisi olla vähemmän kuin 1,69 mg/l.

* Homokysteiini

Aminohappo, jonka arvellaan edistävän sepelvaltimotautia. Turvalliset arvot ovat 4,72-7.00 mmol/l.

* Kolesteroli

Nykyiset ohjearvot ovat (2007):

Veren kokonaiskolesteroli: normaali 5,1 mmol/l, korkea 6,2 mmol/l

LDL: normaali 0,75 mmol/l, korkea 4,1 mmol/l

LDL(B): ei saisi olla yli 0,52 mmol/l

HDL: normaali 1,3 mmol/l, liian alhainen 1,03 mmol/l

Kokonaiskolesterolin ja HDL:n suhde (tärkeämpi kuin pelkät arvot) (N Engl J Med, 1999; 341: 410-8): HDL yli 30% kokonaiskolesterolista = turvallinen määrä

20-30 % :n HDL-määrä on vielä OK

alle 20 % : sydäntaudin riski

Huom. vanhuksilla kokonaiskolesterolin määrä saa olla huomattavasti kohonnut, koska korkea kolesteroli ei ole yhteydessä ennenaikaiseen kuolemaan.

* Lipoproteiini

Etupäässä perinnöllinen tekijä, tason pitäisi olla alle 0,25 mmol/l.

* Fibrinogeeni

Ilmaisee veren hyytymistaipumuksen: mitä ”paksumpi” veri, sitä suurempi sydänkohtausriski.

* Sepelvaltimotaudin oireet

–          puristus tai kipu rinnassa rasituksen yhteydessä

–          epätodellinen tunne päässä, pahoinvointi tai hengästyminen

–          virtsan retentio

–          sinertävät kynnet tai huulet

–          selittämätön väsymys.

2. Runsas rasva ja terve sydän

* Kreetalaisten ruokavaliosta 40% on rasvaa, mutta sepelvaltimotautiin (SVT) kuolee vain 5% siitä mitä USA:ssa (Cardiol Prat, 1962; 13:225-44).

* Pohjois-Intian väestö syö 17 kertaa enemmän eläinrasvoja kuin Etelä-Intian väestö, mutta heillä on 7 kertaa vähemmän sepelvaltimotautia (Ind J Industr Med, 1968, 14: 219).

* Vanhimmat Georgian asukkaat Neuvostoliitossa söivät kaikkein rasvapitoisinta ruokaa (Pitskhelauri GZ. The Long Living of Soviet Georgia.New York, NY: Human Sciences Press, 1982).

* Ranskan Gascognessa, missä hanhen ja ankan maksa kuuluu jokapäiväiseen ravintoon, SVT:ia on neljännes siitä mitä USA:ssa.

* Masai-heimolla ei ole SVT:ia, vaikka heimo syö etupäässä eläinlihaa, verta ja maitoa (Am J Epidemiol, 1972; 95: 26-37).

* Itä-Afrikan samburut joivat 1960-luvun alussa 10 l täysrasvaista maitoa päivässä (=400 g rasvaa), mutta heillä ei ollut SVT:ia (Am Heart J, 1962; 63: 437-42).

* Austraalian aboriginaalien ruokavalio koostuu 64 %:sti rasvasta, mutta heillä on hyvin vähän SVT:ia (Lipids, 1986; 21: 684-90).

3. ”Pahat” muunnellut rasvat

Transrasvahappoja (TFA) muodostuu, kun monityydyttämättömät kasviöljyt muunnetaan kovetetuiksi tyydytetyiksi rasvoiksi, mikä yleensä tapahtuu hydrogenoimalla. Prosessissa soija-, maissi-, puuvilla-, auringonkukka- tai rapsiöljyjä (tai rypsiöljyä) uutetaan korkeassa lämpötilassa, sitten niihin sekoitetaan nikkelioksidia ja suihkutetaan vetykaasua, mikä tapahtuu korkeassa paineessa, korkeassa lämpötilassa. Nikkeli erotetaan kemikaaleilla, ja lopuksi lisätään väri-, valkaisu- ja emulsioaineita tuotteen ulkonäön parantamiseksi.

Hydrogenoituja öljyjä lisätään tehdasvalmisteisiin ruokiin antamaan niille ”ylellistä” rasvanomaista tuntua suussa ja pitkää ikää kaupassa; ne ovat myös halpa tapa kasvattaa massaa.

Ruoansulatuskanava ei tunnista niitä mahdollisiksi toksiineiksi, koska TFA-molekyylit muistuttavat luonnollisten rasvojen molekyylejä.

Hydrogenoidut öljyt on ilmoitettava tuoteselosteessa, joten kiinnitä huomiota seuraaviin aineksiin:

* hydrogenoitu (kovetettu) kasviöljy

* osittain hydrogenoitu (kovetettu) kasviöljy

* margariini

* transrasvat tai transrasvahapot.

TFA:ita on 40%:ssa tavallisen supermarketin tuotteista: uppopaistetut ruoat (esim. ranskikset, munkit), useimmat margariinit, useimmat paistetut tuotteet, makeiset ja suklaat, maapähkinävoi, keitot, dipit, salaattikastikkeet, snakit, jäätelö.

Vaikka Tanska on toistaiseksi ainoa maa (näin oli v.2007), joka on kieltänyt TFA:t kokonaan, moni teollinen ruoanvalmistaja on lukenut enteet oikein ja sitoutunut ainakin alentamaan TFA-tasoja. Viime vuonna (2006) USA:n FDA vaati, että TFA:t on ilmoitettava kaikissa tuote-esitteissä.

4. Terve sydän – luonnollisesti

* Elämäntavat: vähennä stressiä, liiku kohtuullisesti äläkä tupakoi. Ole iloinen, ilo vahvistaa sydäntä.

Pidä painosi kurissa, etenkin tarkkaile vyötärönympärystä.

* Dieetti

–          Vältä teollisesti valmistettuja (prosessoituja) ruokia ja jalostettuja hiilihydraatteja (esim. valkoiset vehnäjauhot, valkoinen sokeri).

–          Syö rasvaisia kaloja ja pähkinöitä, vihanneksia ja hedelmiä ja runsaskuituisia ruokia. Kalaruoka 1-2  kertaa viikossa puolittaa vakavan sydänkohtauksen riskin, kalaa 3 kertaa viikossa tekee sydänkohtauksen vielä epätodennäköisemmäksi (Eur J Clin Nutr, 2010;64:587-94).

–          Käytä voita ja oliiviöljyä, unohda monityydyttämättömät kasviöljyt ja kevytlevitteet.

–          Syö raakahunajaa (joka kovettuu) ja vähän tumma suklaata (70-80%:sta).

–          Juo vihreää teetä (paljon antioksidantteja) ja mustaa teetä (hävittää tehokkaasti vapaita radikaaleja, auttaa verensokerin hallinnassa).

* Huolehdi vitamiinien ja mineraalien saannista.

Hyödyllisiä ovat C-vitamiini (mieluiten ei-synteettisessä muodossa), E (samoin luonnollisessa muodossa), omega-3-rasvahapot (kuten kalanmaksaöljy), B6, B12 ja foolihappo (vähentävät homokysteiniä), greipinsiemenuute (100 mg/p) ja coentsyymi Q10.

* Jos sinulla jo on SVT: C-vitamiini (runsaasti, esim. 2,5 g 4xp, näin suuriin annoksiin kannattaa mennä hitaasti, asteittain), lysiiniä ja magnesiumia (300mg/p).

* Jos todella haluat vähentää kolesterolia: koeta valkosipulia, kauraa (jonka kuitu alentaa LDL:ää) ja karpalomehua (joka nostaa HDL:ää). Ja pellavansiemeniä: pari ruokalusikallista pellavansiemeniä ruoan päälle ripoteltuna joka päivä voi alentaa kolesterolia yhtä tehokkaasti kuin statiinilääke. Kun 90 miestä söi 3 rkl pellavansiemeniä ruoan päälle ripoteltuna joka päivä 3 kuukauden ajan, heidän kolesterolitasonsa laski 10 %, mikä vastaa statiinilääkkeen tehoa, mutta ilman niiden sivuvaikutuksia.

Tony Edwardsin artikkeli, hiukan lyhentäen ja loppua muokaten kääntänyt Elina Hytönen

Lähteet: WDDTY February 2007 ja December 2010.

Lyhyt rasva-aapinen

Virallinen lääketieteellinen ravinto-ohje on jo noin 40 vuotta  kuulunut: kaikki turha rasva pois. Turhaksi on sanottu etenkin tyydyttyneitä rasvoja. On tullut muodikkaaksi jopa välttää kaikkea rasvaa tai ainakin suosia ”kevyitä” eli tehtaassa valmistettuja, pitkälle muunneltuja muka-rasvoja. Luonnollisten rasvojen välttäminen ei kuitenkaan ole tuonut lisää terveyttä tai hoikkuutta, vaan mm. elintapasairaudet ja ylipainoisuus ovat voimakkaasti lisääntyneet. Maailmalla onkin ruvettu tarkastelemaan uudella silmällä rasvoja ja niiden merkitystä terveydelle. Myös kevytrasvatuotteiden menekki on kääntynyt laskuun.

Nyt näyttää siltä, että rasvat ovat meille välttämättömiä, että niitä on nautittava oikeassa määrin ja keskenään oikeassa suhteessa, ja niiden laadun tulee olla hyvä. Täysin huonoja rasvoja ovat vain transrasvahapot (joita on mm. margariinissa ja syväpaistetuissa ruoissa). Ja edelleen pätee myös, että liika rasva etenkin runsaiden hiilihydraattien kanssa voi olla terveydelle haitallista.

MIHIN RASVAA TARVITAAN

* Rasvat antavat energiaa ja lämpöä. Kehon oma rasva (joka on tyydyttynyttä rasvaa) suojelee luita ja sisäelimiä. Se pitää kehon lämpimänä, etenkin talvella, sillä rasvan palaminen luo lämpöä. Rasvalla on tärkeä tehtävä luunmuodostuksessa, koska se suojelee ja edistää kalkin imeytymistä luuhun (rasvoja tarvitaan, jotta rasvaliukoiset vitamiinit A, D, E ja K voivat imeytyä ja varastoitua kudoksiin; näistä etenkin D-vitamiini on luille tärkeä, sillä sen avulla kalsium imeytyy suolista). Ilman hyvänlaatuisia rasvahappoja luukadon riski kasvaa.  Rasva myös suojelee maksaa alkoholilta ja antaa energiaa sydämelle, munuaisille ja lihaksille ja suojelee niitä vaurioilta. Rasvat pitävät myös solukalvot vahvoina. Itse asiassa kehon rasvojen tehtävät vaihtelevat sen mukaan, missä ne sijaitsevat. Jotkut tutkijat ovatkin sitä mieltä, että rasva pitäisi luokitella sisäelimeksi.

* Rasvat säätelevät hormoneja, ne tukevat kilpirauhasen ja lisämunuaisten toimintaa. Etenkin naisten hormonitoiminta on hyvin riippuvainen oikeasta rasvansaannista, ja rasvojen puute voi aiheuttaa keskenmenotaipumuksen, hedelmättömyyttä ja anoreksiaa. Rasva myös tuottaa leptiiniä, tärkeää hormonia, joka välittää aivoille viestejä kehon energiatasosta ja on yhteydessä lihomiseen ja laihtumiseen. Jos haluaa laihduttaa, hyvä neuvo on nostaa luonnollisten rasvojen (voin, kerman, lihan rasvan ja kalarasvan) osuutta ja vähentää hiilihydraattien syönti esim. 20 grammaan päivässä.

* Rasvat parantavat immuunivastetta. Ne myös helpottavat allergia-oireita – oikeissa määrin nautittuina

* Hermosto tarvitsee rasvoja, nimenomaan tyydyttyneitä rasvoja kuten voita. Aivot koostuvat 70%:sesti rasvamolekyyleistä. Eläinrasvat ovat elintärkeitä hermoston toiminnalle ja säätelevät tietoisuutta, älyä, mielikuvitusta, muistia ja intuitiota sekä liikkumiskykyämme eli emotionaalista ja motorista tasapainoamme. Etenkin lasten aivojen kehitykselle (jo kohdussa, jossa 50 % lapsen aivoista muodostuu) rasvat ovat tärkeitä. Siksi lapsen hankintaa suunnittelevan on tärkeää syödä voita, maksaa, kermaa, lohta jne. jo ennen hedelmöitystä ja jatkaa näiden syömistä koko odotusajan ja vielä imetysvaiheessa, jotta  rintamaidossa on runsaasti lapselle välttämättömiä tyydyttyneitä rasvoja. Näin mm. varmistetaan että lapsesta tulee älykäs.

* Eläinrasvojen (kuten voin) puute voi aiheuttaa lapsille autismia, ylivilkkautta sekä Aspergerin ja Touretten syndroomaa. Nuorille tyydyttyneiden rasvojen puute tuo lisäksi käytös- ja mielialahäiriöitä, väkivaltaisuutta, aggressiivisuutta, sosiaalista eristäytymistä ja itsensäsilpomista ja luki-vaikeuksia. Masennus ja uupumus ovat kasvavia työkyvyttömyyden syitä ja voidaan liittää rasvaköyhän ruokavalion yleistymiseen. Hermoston rappeutumissairauksien (esim. Altzheimer tai Parkinsonin tauti) on lisäksi arveltu olevan seurausta omega-6- ja omega-3-rasvahappojen tasapainottomasta saannista.

* Rasvat ravitsevat ihoa, hiuksia ja kynsiä ja pitävät ne nuorekkaina ja vahvoina.

* Luonnolliset rasvat (voi ja oliiviöljy) ovat tärkeitä ruuanvalmistuksessa, ne parantavat makua ja ruoan ”tuntua” suussa ja antavat kylläisyyden tunteen.

Erityisesti:

JOKAINEN LAPSI TARVITSEE VOITA, JOTTA AIVOT  JA MUU HERMOSTO KEHITTYVÄT  NORMAALISTI.

Nykyään margariineja ja kasviöljyjä käytetään viisi kertaa enemmän kuin voita.

”Tästä on aiheutunut vakavaa terveyshaittaa koko väestölle ja tuhansia potilaita, joilla on mielialahäiriöitä, masennusta ja työuupumusta, liikuntakyvyn alenemista ja ylipainoa” (dosentti Thomas Tallberg, Hbl15.11.2009).

RASVOJEN PUUTARHASSA

Rasvoja on monenlaisia, eikä niiden kaikkia ominaisuuksia tunneta vieläkään tarkasti.

Rasvat luokitellaan neljään ryhmään: tyydyttyneet rasvahapot, kertatyydyttämättömät rasvahapot (myös käytetään termiä monotyydyttämättömät – monounsaturated fatty acids eli MUFA), monityydyttämättömät rasvahapot (polytyydyttämättömät – polyunsaturated fatty acids eli PUFA) ja transrasvahapot, jotka ovat ihmisen tekemiä.

Käsittelen alla kolesterolikysymystä tyydyttyneiden rasvojen yhteydessä.

* Tyydyttyneet rasvat ovat ns. kovia rasvoja eli ne ovat huoneenlämmössä kiinteitä. Nämä rasvat ovat 30-40 vuotta olleet länsimaisten lääkäreiden ja  terveysgurujen pannassa. Nyt on ruvettu ajattelemaan, että ne ovat kehon omia luonnollisia rasvoja, jotka hoitavat monia hyvälle terveydelle olennaisia tehtäviä. Ne antavat energiaa sydämelle ja muille lihaksille, lujittavat solukalvoja, vahvistavat immuunivastetta, taistelevat mikrobeja vastaan, osallistuvat luiden muodostumiseen, ovat tärkeitä aivojen kehittymiselle, mielialalle jne. Tyydytetyt rasvat, kuten voi, muuntuvat helpommin energiaksi. Ne ovat tarpeen olennaisten rasvahappojen (EFA) ja  A-,  D- ja K-vitamiinien imeytymiselle. A- ja D-vitamiinit ovat välttämättömiä terveen luuston kasvulle ja kehittymiselle sekä synnynnäisten vaurioiden ja esim. paksusuolisyövän ja MS-taudin ehkäisyssä.

Tyydyttyneet rasvat ovat myös vakaampia kuin monityydyttämättömät rasvahapot. Ne eivät härskiinny niin nopeasti (eivät nappaa mukaansa happea eli oksidoidu yhtä herkästi kuin nämä) ja sopivat siksi paremmin kuumentamiseen. Ne eivät siis yhtä helposti muodosta sydäntä vahingoittavia ja syöpää aiheuttavia vapaita radikaaleja.

Ne lisäävät kudosten herkkyyttä kilpirauhashormonille T 3 (kun taas monityydyttämättömien rasvojen on todettu vaikuttavan monella tapaa haitallisesti kilpirauhaseen, tuloksena kilpirauhasen vajaatoimintaan viittaavia oireita) (J Biol Chem.1986;261:13997-4004).

Tyydyttyneitä rasvoja on pidetty yhtenä syypäänä sydän- ja verisuonitauteihin sekä syöpään. (Kts. myös artikkeli Rasvaisen ruoan ylistys) Kuitenkin sydänsairaudet ja syöpäkin ovat yleisesti lisääntyneet sitä mukaa kun tyydyttyneiden rasvojen kulutus maailmalla on vähentynyt.  Maissa, joissa syödään paljon tyydyttyneitä rasvoja, rinta- ja  paksusuolisyöpää on kuitenkin vähemmän kuin muualla. Eläinrasvoilla näyttää  siis olevan suojeleva vaikutus syöpää vastaan. Monityydyttämättömät rasvahapot (kasviöljyt kuten maissi-, soija-, saflori- jne.) taas näyttävät altistavan ihmisen syövälle, kuten myös sydänsairauksille ja 2-tyypin diabetekselle (J Indian Med Assoc1998;96:304-7 ja Am J Clin Nutr,1981;34: 1552-61). Kolmivuotisessa, vaihdevuodet ohittaneita,  sydänsairautta potevia naisia koskevassa tutkimuksessa kävi ilmi, että vastoin yleisiä käsityksiä niillä naisilla, jotka säännöllisesti käyttivät tyydyttyneitä rasvoja, sydänsairaus pysyi paremmin kurissa kuin niillä joiden ruokavaliossa oli enemmän monityydyttämättömiä öljyjä ja hiilihydraatteja.

Tyydyttyneitä rasvoja on lihassa, voissa, juustossa, munankeltuaisessa, kokomaidossa ja kookos- ja seesamöljyssä.

KOLESTEROLI on rasvantapainen aine, jota syntyy maksassa ja myös aivoissa. Kaikista elimistä juuri aivoissa on eniten kolesterolia. Vain noin 5 %  kolesterolin saannista tulee ravinnosta. Kolesteroli on solunseinämien, sukupuoli- ja steroidihormonien tärkeä rakentaja ja muodostaa D-vitamiinia ja sappinestettä, jota tarvitaan rasvojen sulattamiseen. Hermosolujen keskinäinen kommunikointi perustuu suureksi osaksi kolesteroliin.

Maksa säätelee kolesterolin määrää ja käyttäytymistä. Mitä vähemmän kolesterolia on ruokavaliossa, sitä enemmän maksa sitä tuottaa, ja päinvastoin.  LDL-lipoproteiini – se ”huonoksi” leimattu – kuljettaa kolesterolia maksasta kehon kudoksiin ja soluihin, ”hyvä” lipoproteiini HDL vie liian tai käyttämättömän kolesterolin takaisin maksaan, missä se muuntuu sappihapoiksi poistuakseen kehosta. Näitä kahta on siis oltava oikeassa suhteessa. Kohtalaisen tuore tutkimus  osoittaa, että niin kauan kuin HDL:n osuus on riittävä, verisuonisairauksien ja halvauksien riski ei kohoa (N Engl J Med,1999; 341:410-8). Riittävä osuus on yli 30 % kokonaiskolesterolista; alle 20%:n osuus on jo riskitekijä, jolloin on siis syytä kiinnittää huomiota ruokavalioon.

Aivoissa glia-solut tuottavat kolesterolia, joka sitten aktivoi neuronit muodostamaan uusia kontakteja eli synapseja. Kolesterolia alentavat statiinilääkkeet lamauttavat tämän synaptogeneesin eli hermosolujen kommunikoinnin. Siitä seuraa muistiongelmia, mitkä ovat yksi statiinien haittavaikutuksista (Pfieger et al., Science 2001).

Kolesterolia alentavien lääkkeiden rutiininomainen määrääminen vanhoille ihmisille on tästäkin näkökulmasta katsoen vastuutonta toimintaa. Tri Beatrice Golombin, joka johtaa USA:n National Insitutes of Healthin simvastatin-tutkimusta, mukaan “on tekijöitä, joiden ansiosta korkeampi kolesteroliarvo voi olla selektiivisesti hyödyllinen vanhuksille. Yli 75- tai 80-vuotiaiden kohdalla korkeampi kolesteroli itse asiassa liittyy kykyyn elää vanhemmaksi” (WDDTY July 2003). Hollannissa yli 700 vanhuksen otanta osoitti, että ne joilla oli korkeimmat kolesteroliarvot elivät vanhimmiksi – ensisijaisesti koska eivät sairastuneet syöpään eivätkä tulehdustauteihin (Lancet, 1997;350:1119-23).

Alhaiset kolesteroliarvot ovat terveysongelma. Alhainen kolesteroli liittyy tutkimusten mukaan masennukseen ja aggressiivisuuteen (Hbl 6.12.2010). Sen puute aiheuttaa jopa itsemurhataipumuksen. Autistisilla lapsilla on hyvin alhainen kolesteroli (tri William Shawn luento, Chicago, tammik.2009). Kun lasten kolesteroliarvoja kohotettiin voimakkaasti, lapset rauhoittuivat, oppivat uusia asioita ja rupesivat kommunikoimaan. Tri Harlan Krumholzin tutkimus (Yale University) osoitti jo vuonna 1994, että vanhukset joilla oli alhaiset kolesteroliarvot kuolivat kaksi kertaa useammin sydänkohtaukseen kuin ne, joilla oli korkeat kolesteroliarvot.

Tuoreiden tutkimusten mukaan (amerikkalaiset sydäntautilääkärit Stephen T. Sinatra ja James C. Roberts, kirja Reverse Heart Disease Now) verisuonissa esiintyvät vauriot eivät johdu kolesterolista vaan tulehduksista, joita kehossa on ollut. Kolesteroli on niiden jälkeen kiirehtinyt paikkailemaan tulehdusten aiheuttamia arpimuodostumia verisuonissa. Kardiologit Sinatra ja Roberts kieltäytyvät nyttemmin suorittamasta ohitus- tai muita sydänleikkauksia, vaan suosittavat potilailleen antioksidantteja, vitamiineja ja erilaisia kivennäisaineita fantastisin tuloksin (Henrik Nyberg, Hbl 6.12.2009).

Nykyisen kolesterolilääkinnän puolustajat vetoavat tutkimuksiin, jotka heidän mukaansa osoittavat, että seerumin korkea kolesterolitaso on tärkeä riskitekijä verisuonivaurioille ja dementiasairauksille. Näin sanovat myös meidän Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksemme (THL) edustajat. Mitkään lukuisat uudet, hyvin tehdyt ja riippumattomat tieteelliset tutkimukset eivät ole saaneet heitä toisiin ajatuksiin.

Aina kun näin käy, herää kysymys: hyötyykö joku tästä hämäyksestä?

Useimmat kolesterolilääkintää puoltavat tutkimukset ovat lääketeollisuuden rahoittamia. Kun lääketehdas rahoittaa lääketutkimuksen, se tarkoittaa että se valitsee tutkimuksen suorittajat, valvoo sen suorittamista, kontrolloi sen tulosta ja valitsee, mitä julkistetaan ja mitä ei. Lopuksi mainostoimisto tai PR-toimisto viimeistelee tutkimusraportin julkaisukuntoon siivoamalla pois ikävät asiat, kuten tutkijoiden mahdolliset varoitukset, koehenkilöiden oireet jne., ja korostamalla lääkkeen tarpeellisuutta. Aniharvoin modernin lääketieteen  historiassa on  julkistettu lääketeollisuuden rahoittama, tutkittavalle lääkkeelle epäedullinen lopputulos.

Kolesterolilääkkeiden markkina-arvo on nykyään yli 40 miljardia dollaria. Kolesterolilääkkeitä määrätään usein ”varmuuden vuoksi” muuten terveille ihmisille, jo hyvin nuorillekin lapsille. Koska ne ovat meillä Kela-korvattavia, kaikki Suomen kansalaiset tukevat veroeuroillaan kolesterolilääkkeiden myyntiä eli lääketeollisuutta. Myytti kolesterolin haitallisuudesta on lääketeollisuudelle kultakaivos, mutta käy meille kalliiksi, sekä rahassa että terveydessä.

Niissä erityistapauksissa joissa on tarpeen vaikuttaa kolesterolin tasoon ja etenkin kun halutaan vaikuttaa HDL:n ja LDL:n keskinäiseen suhteeseen, voi nauttia omega-3-rasvahappoa, jota saa pellavansiemenöljystä, lohesta, makrillista, tonnikalasta, kalaöljykapseleista, manteleista ja saksanpähkinöistä. Tehoa lisää B6-vitamiini, joka samalla vähentää verestä homokysteiiniä (yhdessä B12:n ja foolihapon kanssa), jota pidetään sydäntautiriskinä. Hyödyllisiä ovat myös kokojyvävilja kuten kaura, omenat, avocado, kurkku, inkivääri, vihreä tee, pavut ja linssit ja tomaatin lycopeeni ja C-vitamiini (joka suomalaisen tutkimuksen mukaan estää halvauksia, Stroke, 2002;33:1568-73). Eräässä tutkimuksessa kookosöljy (tyydytetty rasvahappo) lisäsi ”hyvää” HDL:ää, kun taas soijaöljy (monityydyttämätön) vähensi sitä (Br J Nutr,1990; 63:547-52). Pahimpia huonon kolesterolin tuottajia ovat hapettunutta kolesterolia aiheuttavat ruoka-aineet kuten  margariinit ja muut transrasvahapot ja kaikki kuumennetuissa monityydyttämättömissä (PUFA) öljyissä valmistetut ruoat. Kun chipsipussin kyljessä sanotaan, että auringonkukkaöljyn ansiosta perunalastut sisältävät 65 % vähemmän tyydyttyneitä rasvoja, valistunut kuluttaja tietää, että transrasvahappoja on vastaavasti runsaasti enemmän.

* Monotyydyttämättömät eli kertatyydyttämättömät rasvahapot MUFA  kestävät PUFA-öljyjä paremmin kuumentamista, ts. ne eivät helpolla härskiinny ja altista elimistöä sairauksille kuten syöpä ja sydäntaudit. Tästä syystä oliiviöljy on suositeltavin kasviöljy ruoanlaittoon. MUFA:t alentavat huonoa kolesterolia, mutta sen sijaan ne eivät vähennä hyvää kolesterolia kuten PUFA:t tekevät.  MUFA-öljyjä on myös avocadossa, manteleissa, sesaminsiemenissä, cashew-pähkinöissä, maapähkinöissä ja macadamia-pähkinöissä. Tukholman Karolinska Institutetin tutkimuksessa seurattiin lähes 61,500 naista, iältään 40-76-vuotiaita, neljän vuoden ajan; siinä havaittiin, että PUFA:t eli monityydyttämättömät öljyt lisäsivät rintasyövän riskiä, tyydyttyneet rasvat eivät vaikuttaneet sitä eikä tätä, ja MUFA-öljyt (oliivi-, maapähkinäöljyt) jopa näyttivät suojelevan syövältä (Arch Intern Med, l998; 158:41-5).

* Polytyydyttämättömät eli monityydyttämättömät rasvahapot PUFA ovat ainoat rasvat, jotka sisältävät olennaisia rasvahappoja (essential fatty acids EFA). Niitä keho ei voi itse valmistaa, joten ne on saatava ravinnosta. Niitä on kaksi ”sukua”, omega-3 ja omega-6. Monet näistä muuntuvat kehossa edelleen muiksi rasvahapoiksi.

Omega-3-perheeseen kuuluu linoleeni- tai alfalinoleenihappo (LNA tai ALA), jota saamme ruuasta. Tämä rasvahappo muuntuu kehossa EPA:ksi (eicosapentaenoic acid) , ja tämä puolestaan DHA:ksi (docosahexaenoic acid).

Omega-6-perheen linolihappo (LA) tulee myös ravinnosta, ja kokee sekin kehossa monia muutoksia. Linolihappo muuttuu gammalinolihapoksi (GLA), joka puolestaan muuntuu dihomogammalinolihapoksi (DGLA), tämä edelleen arachidonihapoksi (AA) ja tämä lopulta DPA:ksi (docosapentaenoic acid). DGLA on välttämätön hormoninkaltaisen kemikaalin prostaglandiini E 1:n synnylle. Olennaiset rasvahapot ovat välttämättömiä solujen normaalille toiminnalle.

Omega-3-rasvahappoja on runsaasti kaloissa, kuten lohessa, makrillissa ja sardiinissa, anjoviksessa ja tonnikalassa. Pellavansiemenöljystä 53% on omega-3:a, kurpitsansiemenistä 15%, rypsistä 10% , saksanpähkinöistä 5%. Pellavansiemenöljy on ainoa kasvisöljy, jossa omega-3:a on enemmän kuin omega-6:a. Kaikissa vihreissä vihanneksissa on myös omega-3:a (kaalit, persilja, vehnänoras jne.). Tästä syystä myös vihreää ruohoa syövien eläinten maito ja liha on terveellisempää kuin rehulla ravittujen. Kylmien maiden kasveissa on enemmän omega-3:a kuin lämpimien. Luomumunissa on enemmän omega 3:a kuin stressikananmunissa, joissa omega 6:n osuus voi olla suuresti ylipainottunut.

Omega-3-rasvahapot alentavat veren rasvapitoisuutta ja verenpainetta, säätelevät sydämen rytmihäiriöitä ja helpottavat oppimisvaikeuksia ja vaihdevuosioireita sekä edistävät lasten aivojen kehittymistä. Ne vähentävät verenkierron häiriöitä ja lisäävät verenkiertoa jo vahingoittuneissa kudoksissa. Niiden on todettu auttavan syövästä toipumista ja olevan hyödyksi AIDS:in, reuman ja muiden heikosta immuunivasteesta johtuvien sairauksien hoidossa. Niillä on myönteinen vaikutus Crohnin ja Raynaudin sairauksiin, munuaissairauksiin  sekä depressioon.

Mutta: tutkimus vuodelta 1996 osoitti, että pitkäaikainen hoito, esim. kuusi kuukautta, mega-annoksilla omega-3:a saattaa jopa  johtaa verisuonten kalkkeutumiseen (Am J Clin Nutr, l996; 64: 297-304). Toisen tutkimuksen mukaan (Lancet, 1994; 344: 1195-6) ateroomat, jotka ovat ateroskleroottisten eli verisuonten kalkkeutumiseen johtavien plakkien esiasteita, koostuvat 74%:sesti polytyydyttämättömistä rasvahapoista ja vain 26%:sesti tyydyttyneistä rasvoista. Korkeat omega-3-arvot on yhdistetty myös kohonneeseen sydänkohtausriskiin ja rintasyöpäriskiin.

Omega-6-rasvahappojen lähteitä ovat pähkinät, siemenet, jyvät, useimmat vihannekset, hedelmät, liha, maitotuotteet, munat, maapähkinät, helokkiöljy, auringonkukkaöljy, rypsiöljy, maissiöljy jne. Tyypillisessä länsimaisessa ruokavaliossa on ylivoimaisesti enemmän omega-6:a kuin omega-3:a, suhteessa 10:1 ja siitä ylöspäin aina 25:1 ja enemmän. Useat tutkijat ovat arvelleet, että puutoshäiriöiden estämiseksi omega-6:a pitäisi saada 4,5 g/p ja omega-3:a noin 3 g/p eli suhteessa1,5:1. Tarkkoja parhaita saantimääriä ei kukaan ilmeisesti tiedä, ja ne voivatkin vaihdella yksilöllisen kunnon, elämäntavan ja ilmaston mukaan – kylmässä maassa elävä fyysisesti aktiivinen ihminen luultavasti tarvitsee kaikkia rasvoja enemmän kuin lämpimässä maassa rauhallisesti istuskeleva. Perinteisessä Välimeren dieetissä tämä omegojen suhde on 2:1 eli varsin sama kuin jo kivikauden ihmisten ruoassa, mutta Länsi- ja Pohjois-Euroopassa se on 15:1 (J Nutr, 2001;131:3065S-73S).

Omega-6-rasvahapot auttavat tulehduksissa, diabeteksen neuropatiassa, reumassa, premenstruaalivaivoissa, psoriasiksessa ja atooppisessa ihottumassa sekä tukevat syövän hoitoa. Niiden tuottama prostaglandiini E1 alentaa verenpainetta ja vähentää tulehduksia, kohentaa immuunivastetta, parantaa verisuonten seinämien tonusta ja estää verihiutaleiden takertumista toisiinsa.

Toisaalta liiallinen omega-6:n saanti on kytketty esim. hengitysteiden tulehdusalttiuteen. Suurimmat terveysvaarat koituvat kuitenkin kasviöljyjen kuumentamisesta (oliiviöljyä lukuunottamatta, sehän on MUFA) sekä omega-rasvahappojen suhteen painottumisesta liikaa omega-6:n puolelle.

Toukokuussa 2005 Minnesotan yliopiston tutkijat A.Saari Csallany ja Christine Seppanen osoittivat, että kun korkeasti tyydyttämättömiä kasviöljyjä (soija, maissi, auringonkukka) kuumennetaan paistolämpöön 172 astetta (C) puoleksikin tunniksi, syntyy yhdiste HNE, joka siirtyy paistettavaan ruokaan. HNE:n määrä lisääntyy joka kuumennuskerralla. HNE on hyvin toksinen (myrkyllinen) yhdiste, joka liitetään mm. ateroskleroosiin, halvauksiin, Parkinsonin ja Alzheimerin tautiin ja maksasairauksiin (Proof, July 2005).

Olennaiset rasvahapot ovat siis tärkeitä terveydelle, mutta niiden epäsuhtainen saanti tuottaa terveysongelmia. Koska PUFA:t ovat välttämättömiä varsinkin aivosolujen hyvinvoinnille, olennaisten rasvahappojen epätasapainon on arveltu johtavan mm. Parkinsonin ja Altzheimerin tauteihin (Int J Dev Neurosci, 2000;18:383-99). Omega-6:n ylipainottumisesta ajatellaan myös johtuvan  kroonisten sairauksien kuten diabetes, syöpä, ylipaino ja sydäntaudit. Kun suhde on väärä, rasvahapon suotuisa vaikutus kääntyy päälaelleen.

Liiallisen omega-6-rasvahapon saannin välttämiseksi kannattaa jopa välttää PUFA-kasvisöljyjen kuten auringonkukka-, maissi-, soija-, rypsi- ja safloriöljyjen käyttöä. Nämä öljyt lisäsivät Tukholman Karolinska Institutetin tutkimuksessa myös rintasyövän riskiä (katso yllä, kappale Monotyydyttämättömät rasvahapot). Ne  käynnistävät elimistössä tulehdusprosesseja, ja mm. sydän- ja verisuonitautien katsotaan olevan tulehduksellisia sairauksia. Koska ne oksidoituvat eli härskiintyvät helposti, ne jouduttavat vanhenemista ja lisäävät syövän riskiä. Näiden kasvisöljyjen ja margariinin teollinen valmistus tekee tuotteista hyvin haitallisia. Öljyt hajoitetaan korkeassa lämpötilassa ja paineessa heksaanilla (bensiinin kaltainen aine), jolloin E-vitamiini katoaa ja öljy härskiintyy (oksidoituu). Margariinien valmistuksessa prosessi viedään vielä pitemmälle.

*Transrasvahapot ovat ainoita yksinomaan pahoja rasvoja. Ne ovat ihmisen aikaansaannoksia, ja niitä saamme hydrogenoiduista (kemiallisesti muunnellen kovetetuista) kasvisöljyistä, margariineista, syväpaistetuista ruoista, munkeista ja donitseista ja erilaisista snack-tuotteista kuten keksit, pikkuleivät, leivonnaiset ja makeiset. Niiden on jatkuvasti eri tutkimuksissa osoitettu aiheuttavan verisuonten kalkkeutumista, sepelvaltimotautia, syöpää ja muita terveysongelmia.

Margariinin valmistuksessa kasvisöljyjä käsitellään lipeällä, niitä valkaistaan ja hydrogenoidaan, niihin lisätään nikkeliä ja emulgointiaineita ja taas valkaistaan. Harmaa massa höystetään sitten väri- ja makuaineilla. Hydrogenoinnin yhteydessä syntyvät transrasvahapot ovat juuri niitä rasvapaholaisia, joina viralliset ravintosuositukset nyt ja yhä  pitävät tyydyttyneitä rasvoja (Hbl 6.1.2010). Margariini lisää astmaa, ekseemaa, allergioita ja paksusuolen haavaumia. Useat tutkimukset osoittavat, että margariinia ja muita omega 6-ruokia syövillä lapsilla on kohonnut tulehdustautien riski. Tuoreen ruotsalaisen tutkimuksen mukaan lapsilla jotka syövät voita on muita vähemmän astmaa (Hbl 4.12.2009).

Minusta on käsittämätöntä, että terveysviranomaiset voivat suositella margariineja, kevytlevitteitä, kevytmaitoja ja vastaavia lapsille ja nuorille, ylipäätään kenellekään. Ja käsittämätöntä on, että lasten on pakko syödä niitä päiväkodeissa ja kouluissa.

Täysipainoisen rasvan kaihtaminen ravinnossa

ei siis tuo terveyttä. Se ei myöskään laihduta. Hiilihydraattien suosiminen ja luonnollisen rasvan välttäminen ovat viimeisten vuosikymmenien aikana lihottaneet väestöä ennennäkemättömästi läntisissä teollistuneissa maissa ja lisänneet ylipainoon liittyviä sairauksia. Toisaalta tyydyttyneiden rasvojen syönnin on voitu todeta auttavan painonhallinnassa. Esimerkiksi tuore tohtorinväitöstutkimus Sahlgrenska sjukhusetissa Ruotsissa kertoo, että täysrasvaista maitoa juovat lapset painavat keskimäärin neljä kiloa vähemmän kuin kevytmaitoa juovat lapset (Hbl 4.12.2009).

(Katso lisää aiheesta rasva ja laihduttaminen artikkelista Rasvaisen ruoan ylistys.)

Luonnollinen rasva, esimerkiksi eläinrasva ravinnossa antaa kylläisyyden tunteen – tunteen että olemme syöneet tarpeeksi. Ellei rasvaa ole, kylläisyyden tunne saattaa tulla vasta kun olemme toivottoman täynnä ja saaneet paljon enemmän kaloreita, kuin jos ruoassa olisi ollut oliiviöljyä tai leivällä vähän voita. ”Rasvattomissa” ruoissa tai vastaavissa kevyttuotteissa rasva on yleensä korvattu kumeilla, sokereilla ja tärkkelyksellä. Ruokana nämä tuotteet ovat sekä tasapainottomia että epätyydyttäviä,  saavat aina ihmisen syömään liikaa ja lisäävät sokerinhimoa. Puoli teelusikallista oikeaa rasvaa pitää ihmisen tiellä paremmin kuin kaksi ruokalusikallista korvikemössöä.

Miten menetellä?

Päivittäinen rasvansaanti tyydyttyy hyvin syömällä 2-3 ruokalusikallisen verran hyvälaatuista, luonnollisessa tilassa olevaa rasvaa, mielellään useasta eri ravintolähteestä. Kuumentamiseen käyvät oliiviöljy ja voi. Omega-3:n saantia ravinnosta voivat häiritä vitamiini- ja hivenainepuutokset ja transrasvat, joten ruokavaliota on parannettava yleiselläkin tasolla, jos haluaa omega-3:a ravinnosta. Hätätilassa voi käyttää  (esim. muutaman viikon kuureina) kaupan öljykapseleita.

Luomuruokaa kannattaa suosia. Siinä rasvahappotasapaino voi olla parempi  (esimerkiksi munien omega-6/omega-3 –suhde on luomumunissa noin 2:1 tai vähän enemmän, mutta stressikananmunissa jopa 30:1) ja rasvaan sitoutuvien ympäristömyrkkyjen osuus huomattavasti pienempi – näitä ovat tuholaismyrkyt, dioksiini, PCB ja xenoestrogeenit.

Luonnollinen ruoka on rasvalähteenä myös parempi kuin pillerit ja kapselit. Kaksi annosta öljyistä kalaa viikossa antaa yhtä paljon omega-3:a kuin 3-4 kpl 1000 mg:n kalaöljykapselia – ja kala ovat ravintona monipuolisempaa ja ruokana tyydyttävämpää.

Yhteenvetona: syö vain hyvänlaatuisia, luonnollisia rasvoja ja vältä transrasvoja, tasapainota rasvahappojen omega-6 ja omega-3 saanti ja nauti ravinnoksi mahdollisimman laajalti erilaisia puhtaita, mieluimmin orgaanisesti viljeltyjä ja kasvatettuja  ruokia. Vältä tehdasvalmisteisia, pitkälle jalostettuja ruokia aina kun voit.

Elina Hytönen

Lähteet: What Doctors Don´t Tell You, January 2006, May 2003, July 2003, January 2001, February 2007 ja December 2010, Proof July 2005 ja April 2002, Healing with Whole Foods, Paul Pitchford, HS 15.6.2008, Hbl 15.11.09, 4.12.09, 6.12.09.

Aspartaami

 

 Aspartaami on keinotekoinen makeutusaine, jonka useimmiten saa vatsaansa kun nauttii sokerittomia tai rasvattomia tuotteita. Näitä ovat light-virvokkeet ja –mehut, kahvin ja teen makeuttajat (kuten Canderel, NutraSweet, Hermesetas Gold ja Pirkka-makeutus), monet makeiset ja purukumit, jugurtit, kaakao- ja muut instant-juomat, teolliset jälkiruoat jne., sokerittomat mutta makeat lääkkeet ja jopa jotkut vitamiini- ja hivenainevalmisteet.  Aspartaamia on USA:ssa yli 9000:ssa valmisteessa, Englannisa monissa sadoissa ja meilläkin yhä useammassa tuotteessa. Se on käytössä yli 90:ssä maassa, mutta Itävalta, Ranska, Belgia, Kreikka, Italia ja Hollanti ovat sen kieltäneet (tieto vuodelta 1998-2003).

 Aspartaamin läsnäoloon valmisteessa viittaavat ”aspartaamin” lisäksi koodi E 951, maininta ”sisältää fenyylialaniinin lähteen” sekä sana ”asparaatti”.

Aspartaamin uskomaton historia. Diabetes-spesialisti tri H.J.Roberts, joka on maailmanlaajuisesti tunnettu aspartaamin tutkija, kertoo, että aspartaamista kaavailtiin alun perin mahahaavalääkettä, kunnes lääkekemisti nuolaisi sormeaan ja havaitsi sen makeaksi. Vuonna 1974 aspartaami oli USA:ssa markkinoilla sadassa tuotteessa puoli vuotta, minä jälkeen se poistettiin myynnistä. Sen oli havaittu aiheuttavan ihmisille mm. näönmenetystä ja erilaisia hermostohäiriöitä sekä rottien aivoissa syöpää ja reikiä. V. 1981 aspartaamia valmistavan jättiläisyrityksen Monsanton johtaja nimitettiin USA:n elintarvikeviraston (FDA) johtoon. Asia otettiin uudelleen käsittelyyn, eikä aspartaamia taaskaan hyväksytty. FDA:n johtaja kumosi yksin tämän kieltävän päätöksen. Monsanto saattoi taas valmistaa aspartaamia elintarvike- ja lääketeollisuudelle, jotka myös saattoivat sitä nyt käyttää. Koska aspartaamista on kertynyt runsaasti tutkimustietoa ja paljon karvasta käyttäjäkokemusta, sekä FDA:n että Monsanton täytyy olla tietoisia aspartaamin myrkyllisyydestä.

Aspartaami on myrkky. Aspartaami koostuu kahdesta aminohaposta, fenyylialaniinista (50%), aspargiinista (40%) sekä metanolista (10%). Aspartaamin puolustajat väittävät, että kaksi ensimmäistä komponenttia ovat täysin samanlaisia kuin ne, joita elimistössä syntyy proteiinipitoisen ruoan sulamisen jälkeen, ja että ne hajoavat ja katoavat itse nopeasti. Niitä esiintyy myös luonnonmukaisina, joten aspartaamikin on väitteen mukaan luonnollinen aine ja vaarallinen vain niille harvoille, jotka sairastavat fenylketonuriaa. Siksi aspartaamista on mainittava tuoteselosteessa joko sen omalla nimellä tai elintarvikekoodilla E951 tai maininnalla ”sisältää fenyylialaniinin lähteen”.Tosin etenkin vitamiinivalmisteissa aspartaami saatetaan jättää mainitsematta.

                      Aspartaami on kuitenkin synteettinen valmiste ja näyttää elimistössä käyttäytyvän aivan omalla tavallaan. Synteettinen fenylalaniini ilmeisesti aiheuttaa muitakin ongelmia kuin vain hengenmenon mahdollisuuden fenylketonuriaa sairastaville (Roberts et al.). Mutta lisäksi fenylalaniinilla on taipumus muuntua metanoliksi, joka tunnetusti aiheuttaa mm. sokeutta ja maksavaurioita. USA:n ympäristönsuojeluviraston suosittelee metanolin päivittäisen saannin rajoittamista 7,8 mg:aan/päivä, mutta jo yksi tölkki kevytvirvokejuomaa sisältää metanolia kaksinkertaisesti tämän määrän, ja litra Coca Cola Lightia 75 mg. Aspartaamia käyttävä diabeetikko saattaa päivän mittaan saada yli 30 kertaa tämän annoksen.

Aspartaamin ADI-arvo on 40 mg painokiloa kohti. ADI-arvo tarkoittaa hyväksyttävää päivittäistä saantimäärää, jolle ihminen voi altistua koko ikänsä ilman terveydellisiä haittavaikutuksia. Esimerkiksi  60 kg painava henkilö voisi tämän mukaan turvallisesti juoda päivittäin 4 litraa kevytjuomaa, joka on makeutettu suurimmalla sallitulla määrällä aspartaamia. Tällä suosituksella pelkästään metanolin saanti on 300 mg päivässä. Suomen Elintarvikevirasto on tämän ADI:n kannalla.

Aspartaamin metanoli muuntuu formaldehydiksi, tunnetuksi karsinogeeniksi, kun lämpötila saavuttaa tai ylittää 30 astetta. Tämä aine on – paitis ruumiiden palsamoinnissa käytetty – myös voimakas myrkky, joka jo pieninä annoksina voi aiheuttaa geneettisiä ja immuunijärjestelmän vaurioita. Formaldehydi taas muuntuu muurahaishapoksi, joka aiheuttaa aivoverisuonten laajentumista ja estää kudosten hapensaantia. Muurahaishappoa käytetään teollisuudessa aktivaattorina, kun irrotetaan epoksi- ja uretaanipinnoitteita. Persianlahden sodan jälkeen USA:n ja sen liittolaisten joukoissa ilmeni outoa sairautta, jota alettiin nimittää Persianlahden syndroomaksi. Joukoille oli toimitettu useita tuhansia autolavallisia dieettijuomia, jotka makasivat Arabian auringon alla, 50 asteen kuumuudessa viikkokausia. Palveluksesa olleet miehet ja naiset joivat niitä kaiken päivää. Kaikki heidän oireensa viittaavat aspartaamimyrkytykseen. Merkillistä kyllä FDA on hyväksynyt aspartaamin käytön monessa ruokavalmisteessa, joka vaatii kuumentamista. Toisaalta muuntuminen metanoliksi ja formaldehydiksi tapahtuu aivan normaalioloissakin varastossa ja kaupan hyllyllä jo 2-3 kuukauden kuluttua tuotteen valmistamisesta.

 Aspartaami on ollut Pentagonin kemiallisten aseiden listalla. Sillä on 92 virallisesti dokumentoitua haittavaikutusta sokeutta, MS-tautia, Alzheimeria, aivosyöpää ja kuolemaa myöten. Yli 75 prosenttia kaikista FDA:han tulleista, ruoka-aineiden haitallisuutta koskevista raporteista koski aspartaamia v. 1994 (Department of Health and Human Services, Report on All Adverse Reactions in the Adverse Reaction Monitoring System, 25-28).  Vuonna 1997 kerrottiin ainakin 7.300:n amerikkalaisen valittaneen FDA:lle vakavista reaktioista (WDDTY, January 1997). Jotkut reaktioista olivat hyvin vakavia, jopa kuolemaan johtaneita.

Aspartaamimyrkytyksen yleisiä ensioireita ovat jatkuva väsymys, ruuansulatusvaivat  kuten pahoinvointi, turpoaminen, vatsakipu ja ripuli, muistin ja ajattelukyvyn huomattava heikentyminen, persoonallisuusmuutokset, käsien ja jalkojen tunnottomuus ja pistely, näköhäiriöt ja tajuttomuus. Muita tavallisia ovat allergiat, kouristukset, fibromyalgia-oireet, nivelsäryt, äkilliset kivut, lihominen, selluliitti, huimaus, päänsärky ja migreeni, tinnitus, ahdistus, masennus, paniikkihäiriöt, halvaus, sydämen verisuonten sairaudet, verenpaineen nousu, parkinsonismi ja puhehäiriöt.

Aspartaami vahingoittaa etenkin aivoja ja muuta hermostoa.  Aspartaamin aspargiini ja fenylalaniini ovat neurotoksiineja. Ne pystyvät läpäisemään aivojen suojana olevan veriaivoesteen ja tunkeutumaan aivoihin, missä ne vaurioittavat neuroneja. Aivoissa aspartaami estää serotoniinin (säätelee aivojen vireystilaa ja mielialaa) muodostumista, mikä aiheuttaa ahdistuneisuutta, ärtyneisyyttä, huimausta, unettomuutta, masennusta, maanisdepressiivisyyttä, paniikkihäiriöitä, käytöshäiriöitä kuten raivoa ja väkivaltaisuutta, muistinmenetystä, sekavuutta ja tajuttomuutta sekä kuukautisiin liittyviä mielen ja kehon ongelmia (PMS). Eräässä yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa selvitettiin aspartaamin vaikutusta mielentilaan tutkimuksella, jossa oli 40 masennuspotilasta ja 40 tervettä ihmistä. Koehenkilöt saivat aspartaamia 30 mg painokiloa kohden vuorokaudessa (sallittu enimmäismäärä on nykyään 40 mg/painokilo). Masennuspotilaiden oireet pahenivat ja heidän käytöksensä muuttui niin oudoksi, että tutkimus oli keskeytettävä. Tutkijat totesivat, että masennukseen taipuvat henkilöt ovat erityisen herkkiä aspartaamin haittavaikutuksille, ja heidän tulisi välttää sen käyttöä (Biological Psychiatry, 1993; 34: 13-7). Amerikassa tehdyssä, useita satoja lentäjiä koskeneessa tutkimuksessa lentäjät, jotka olivat kevytjuomien suurkuluttajia, valittivat muistinmenetystä ja sekavuutta, päänsärkyjä, epileptisiä kohtauksia, näköhäiriöitä ja mahalaukun ja suoliston vaivoja (Aspartame Consumer Safety Network). Nykyään USA:n ilma- ja merivoimien sekä useiden lentoyhtiöiden lentäjät eivät saa käyttää aspartaamia sen aiheuttamien vaaratilanteiden takia; koneita ja ihmishenkiä on menetetty. Toinen tutkimus osoitti aspartaamin nauttijoilla olevan huomattavasti muita enemmän päänsärkyjä (Neurology, 1995; 45: 1631).

Washingtonin yliopiston professori John Olney analysoi USA:n Kansallisen syöpäinstituutin tilastoja vuosilta 1975-l992  ja havaitsi 10%:n nousun aivokasvainten (glioblastoomat) esiintymisessä kolme vuotta sen jälkeen, kun aspartaami oli tullut markkinoille (J Neuropathol Exp Neurol, 1996; 55: 115-23). Olneyn mukaan syynä on aspartaamin aineenvaihduntaprosesseissa syntyvä diketopiperatsiini (DKP). Näitä aivokasvaimia on esiintynyt erityisen runsaasti juuri nuorilla ihmisillä. DKP:n määrä kasvaa sitä mukaa kun aspartaamilla makeutettu tuote vanhenee: jos sitä on kuuden kuukauden kuluttua tietyssä määrässä juomaa 135,66 mg, niin 30 kk:n kuluttua vastaava määrä on 173,28 mg (J Agric and Food Chem, 33 (4):734-8). Itselläni on ollut potilaana nuori mies, joka laihdutti vuoden kevyt-Colalla, minkä jälkeen hänellä todettiin aivokasvain.

          Kun laboratoriorotille ja –hiirille syötettiin aspartaamia niiden koko elinkaaren ajan eli ne saivat aspartaamia jo ennen syntymää ja siitä eteenpäin kuolemaansa asti, niissä havaittiin maksan ja keuhkojen syöpää (Am J Ind Med, 2010; 53: 1197-206).

Englannissa aspartaamilla makeutettua maitoa juoneet apinat saivat 218:n päivän jälkeen voimakkaita epileptisiä kohtauksia. Kohtaukset loppuivat, kun aspartaamista luovuttiin, eikä niitä esiintynyt enää kolmen kuukauden tarkkailuvaiheen aikana. Suuret annokset aspartaamia aiheuttavat epileptisiä kohtauksia myös aikuisilla ihmisillä, pienemmät lapsilla. 

Aspartaami lihottaa. Ironista kyllä, laihduttajien suosima kevyen linjan makeuttaja lisää sokerin ja hiilihydraattien himoa (prof.R.Wurtman, Massachusetts Institute of Technology; Wurtman on tutkinut aspartaamin vaikutuksia aivojen biokemiaan). Aspartaami on addiktoiva aine, siitä tulee riippuvaiseksi. Aspartaamin hajoamistuote formaldehydi varastoituu rasvasoluihin, etenkin lantion ja reisien alueelle. Tri Roberts kertoo potilaista, jotka ovat laihtuneet huomattavasti sen jälkeen, kun ovat lakanneet käyttämästä aspartaamia.

Aspartaami on vaarallista diabeetikoille. Aspartaami on lähes energiaton makeute, minkä vuoksi se ei nosta verensokeria. Sitä suositellaan siksi diabeetikoille, asesulfaami-K:n ohella. Sakariiniin ja syklamaattiin kohdistuu syöpäepäilyjä, ja niiden käyttöä on rajoitettu. Kun diabeetikko yrittää ruokavaliossaan välttää sokeria ja muita hiilihydraatteja, hänestä tulee helposti aspartaamin suurkuluttaja, jossa riskitkin moninkertaistuvat. Toisaalta aspartaamin tiedetään itsekin aiheuttavan diabetestä. Diabetes saattaa rappeuttaa verkkokalvon (retinan) ja aiheuttaa sokeutta; aspartaamin nauttiminen on siten diabeetikolle leikkiä tulen kanssa, koska aspartaami vaikuttaa huomattavan haitallisesti silmiin, aiheuttaen mm. juuri retinopatiaa. Diabeetikot ovat myös alttiita aspartaamista johtuville akuuteille muistikatkoille ja lihomiselle. Aspartaami saa verensokerin heittelehtimään, niin että sokerin kontrolli vaikeutuu ja shokkitilan uhka kasvaa; näistä johtuvia kuolemantapauksia on raportoitu monia. Tietysti diabeetikkolapset ovat erityisen alttiita kaikille aspartaamin haittavaikutuksille, jo ikänsä ja sairautensa vuoksi ja siksi, että heille todennäköisesti tarjotaan tasaiseen tahtiin kemiallisia virvokejuomia ja makeis

Monsanto, aspartaamin valmistaja, rahoittaa Amerikan Lääketieteellistä yhdistystä (American Medical Association), Amerikan Ruokavalioyhdistystä (American Dietary Association), Amerikan Lääkäriliiton konferenssia (Conference of the American College of Physicians) sekä Amerikan Diabetesyhdistystä (ADA): siksi näiltä tahoilta ei kuulu protesteja tai varoituksia. Mutta ei niitä ole kuulunut juuri Suomessakaan. Edessäni on Diabetes-lehti vuodelta 1998, jossa todetaan, että ”aspartaamia ja asesulfaami-K:ta voi turvallisin mielin nauttia suurehkojakin määriä” (Diabetes 1-2/98). Sama lehti suosittelee aspartaamia myös raskaana oleville!                 Diabetes-liiton kanta ei tiettävästi ole tästä muuttunut.

Aspartaami ja lapset. Äidin nauttima aspartaami hedelmöityksen ja raskauden aikana voi aiheuttaa lapselle syntymävaurioita, esim. henkistä jälkeenjääneisyyttä (H.J.Roberts, kirjat Aspartame (NutraSweet): Is It Safe?  ja Defense Against Alzheimer´s Disease). Myrkky välittyy lapseen myös imetyksessä. Robertsin mukaan on tieteellistä näyttöä, että fenylalaniini ja metanoli kertyvät raskauden aikana istukkaan ja siirtyvät siitä sikiöön. Lisäksi aspartaamin hajoamistuote formaldehydi on myös geneettisiä vaurioita aiheuttava  korkean luokan myrkky. Odottava äiti, joka juo kevytjuomia välttääkseen lihomista, joutuu myös itse aliravitsemustilaan aspartaamista johtuvien vatsaongelmien ja ripulin vuoksi.

Aspartaamin haittavaikutukset kärjistyvät lapsissa. Aikuisten oireiden lisäksi lapsilla voi esiintyä ihottumia, astmaa, painon putoamista tai nousua, ylivilkkautta, masennusta, epäsosiaalista käytöstä, ärtyneisyyttä sekä matalaa älykkyyttä ja huonoa koulumenestystä. Epileptisiä poissaolokohtauksia sairastavilla lapsilla on todettu aivosähkökäyrän muutoksia aspartaamin annon jälkeen. Vuoden 2001 lopulla lehdissä kerrottiin Norjan luonnontieteellisen ja teknisen yliopiston hyväksymästä tutkimuksesta, jonka mukaan aspartaami vaikuttaa lapsilla erityisesti siihen aivojen osaan, jossa oppiminen tapahtuu. Aspartaamilla näkyy olevan sama ominaisuus kuin fluorilla, molemmat alentavat lasten älykkyyttä.

USA:ssa senaattori Howard Hetzenbaum teki muutama vuosi sitten lakialoitteen, joka tähtäsi lasten ja odottavien äitien varoittamiseen aspartaamin vaaroista. Aloite sisälsi myös ehdotuksen väestötutkimuksesta, jolla olisi kartoitettu aspartaamin aiheuttamat sairastumiset (halvauskohtaukset, aivokemian muutokset, hermostolliset muutokset ja käytöshäiriöt). Lääke- ja kemiallisia aineita markkinoivat lobbausryhmät estivät aloitteen hyväksymisen.

Aspartaamia sisältävissä tuotteissa pitäisi ehdottomasti olla varoitus, että ainakaan raskaana olevien naisten, lasten ja diabeetikkojen ei tulisi sitä nauttia.

Aspartaami vaurioittaa silmiä.  Sen raportoituja haittavaikutuksia ovat heikentynyt näkö, ”salamointi”, tunnelinäkö, kaksoiskuvat, mustat täplät, kipu, kuivat silmät, näköhermon surkastuminen, harmaakaihi, retinopatia ja retinan ohentuminen ja irtoaminen. Aspartaamin metanoli on sokeuden aiheuttaja (lisää tietoa  H.J. Robertsin kirjoista). Toisaalta aspartaamin aiheuttamat näköhäiriöt saattavat korjautua, kun aspartaamin käyttö lopetetaan.

Aspartaami luo uusia epidemioita. Maailman ympäristökonferenssissa (EPA) v.2001 kerrottiin, miten USA:ssa  MS-tauti ja systeeminen lupus erytematosis (SLE) ovat lisääntyneet epidemian luontoisiin mittasuhteisiin. Betty Martinin (kansainvälisesti toimiva aspartaami-asiantuntija) mukaan metanolimyrkytys voi muistuttaa multippeliskleroosia ja johtaa siten lääkärit harhaan. Kun tällainen ”MS-potilas” luopuu aspartaamista, hänen oireensa katoavat. SLE, lupus-taudeista vaikein ja yleisin, taas on autoimmuunisairaus, jossa sidekudokset tulehtuvat; etenkin tauti kohdistuu ihoon ja nivelten ja sisäelinten kalvoihin (munuaiset, keuhkot, sydän tai mikä tahansa elin). Tunnusomaista on punainen ihottuma poskilla. Lupus-epidemian kohdalla voi olla kysymys aspartaamin ja fluorin yhteisvaikutuksesta, sillä fluori häiritsee kollageenin synteesiä ja johtaa kollageenin katoamiseen sidekudoksista, kuten ihosta, lihaksista ja jänteistä, luusta, keuhkoista, munuaisista, henkitorvesta, rustosta jne. (Toxicological Letters, 1982, Toxicol Euro Res, 1981). Näiden henkilöiden on varottava käyttämästä aspartaami- ja fluoripitoisia tuotteita missään muodosssa.

 Aspartaami voi myös aiheuttaa äkillisen, jopa kuolemaan johtavan hengenahdistuskohtauksen. Linkki aspartaamiin löytyi tutkimuksessa, joka koski 110:tä vakavaa hengenahdistusta potevaa henkilöä, joista useimmat olivat laihduttavia 20-40-vuotiaita  naisia. Oireet ja kohtaukset loppuivat, kun he lopettivat aspartaamin käytön. Eräällä 27-vuotiaalla naisella, joka menehtyi aspartaami-hengenahdistukseen, todettiin korkea verenpaine. Tutkijat esittävät, että hengenahdistusta potevien on elintärkeää luopua aspartaamista, etenkin jos heillä on korkea verenpaine tai he käyttävät tai aikovat käyttää verenpainelääkkeitä (H.J.Roberts, Aspartame Disease: An Ignored Epidemic, 2001).

Aspartaamia tulee lisää – mutta vaihtoehtojakin on.  Suomessa kevytjuomien osuus vähittäiskaupan virvoitusjuomamyynnistä oli jo noin kolmannes huhtikuussa 2002 (HS 25.4.02); vuonna 1998 se oli vielä 19 prosenttia. Yhdysvalloissa sokerittomat dieettijuomat olivat vastaavasti kokeneet jo myynnin laskun, 30 prosentista v.1990 23 prosenttiin v.1998, ilmeisesti juuri aspartaamin haittavaikutusten vuoksi. Kevytjuomien suurkuluttajia ovat erityisesti naiset ja nuoret.

Ei voi välttää ajatusta, että nuorten käytöshäiriöt, sekoilu ja väkivaltaiset teot voidaan ainakin osittain laskea aspartaamin tiliin – toinen tärkeä tekijä on liiallinen valkoisen sokerin käyttö makeisten ja muiden virvoitusjuomien muodossa, näiden erilaiset muut lisäaineet sekä huonon ravinnon aiheuttama aliravitsemustila. Kun esimerkiksi USA:n muutamassa nuorisovankilassa siirryttiin sokeriköyhään dieettiin ja annettiin vangeille vitamiini- ja hivenainevalmisteita, väkivaltainen käytös väheni huomattavasti.

 Yhdelläkään keinotekoisella makeutteella ei ole täysin puhtaita papereita. Myös 1998 lanseerattuun asesulfaami-K:hon,  jota käytetään usein aspartaamin makeutta korostamaan, kohdistuu syöpäepäilyjä. Valkoiseksi jalostettu sokeri ei ole hyvä vaihtoehto keinotekoisille makeille, koska silläkin on huomattavia terveyshaittoja säännöllisesti käytettynä. Jäljelle jää luonnollisia, pehmeämpiä vaihtoehtoja.

 Kuumentamaton eli aito raakahunaja ei järkytä kievennäistasapainoa niin rajusti kuin valkoinen sokeri, vaikka imeytyykin nopeasti vereen. Sitä voi käyttää pienissä määrin, veteen tai ruokaan sekoitettuna. Alle puolitoistavuotiaille sitä ei pidä antaa botuliinimyrkytysvaaran vuoksi. Vaahtera-, riisi-, mallas- ja hedelmäsiirapit ovat luonnonmukaisia makeuttajia, joita elimistö kestää hyvin.

Tärkeä luonnollinen makeutusaine on Stevia, jota saadaan Stevia rebaudiana –kasvista. Se on noin 30 kertaa makeampi kuin ruokosokeri tai sakkaroosi, mutta siinä on vain 1/300-osa näiden kalorimäärästä. Se kestää kuumentamista ja käy kaikkeen ruuanlaittoonkin. Diabeetikoille se on oivallinen tuote, sillä se alentaa verensokeria eikä lihota (terveillä Stevia ei alenna verensokeria, ihme kyllä). Se myös vahvistaa sydäntä ja ehkäisee haitallisten bakteerien ja mikrobien lisääntymisen ja kasvun. Kiinassa sitä käytetään painonhallintaan ja ruuansulatuksen edistämiseen, Paraguaissa ja Brasiliassa lääkärit määräävät sitä diabeetikoille. Japanilaiset ovat olleet Stevian suurkuluttajia, ilman raportoituja haittavaikutuksia. USA:n Elintarvikevirasto piti pitkään Steviaa pannassa, mutta hyväksyi sen yleisön käyttöön viime vuonna (2002). EU ei ole toistaiseksi hyväksynyt Steviaa alueelleen, mutta Norjassa sitä saa luontaistuotekaupoista.

 Luonnonmukainen makeuttaja on myös ruokosokerin mehusta kuivattu pulveri (jos sokeri on kidemäistä, se ei enää ole täysipainoinen) eli täysruokosokeri, jossa on runsaasti vitamiineja ja hivenaineita. Kiinalaisen lääketieteen termein se vahvistaa Perna-Mahalaukkua ja harmonisoi Maksaa, ts. sen syöminen – kohtuullisesti – on terveellistä. Stevian tavoin täysruokosokeri myös pitää hampaat terveinä. Tätä sokeria (Intiaanisokeria) saa Suomessa luontaistuotekaupoista ja maahantuojalta Matti Kuosmaselta, puh. 09-27691050.

 Jos epäilet, että oireesi johtuvat aspartaamista, tee koe: jätä aspartaami kokonaan pois ainakin kahdeksi-kolmeksi viikoksi. Useampi aspartaamioire saattaa kadota jo siinä ajassa. Toiset voivat vaatia kauemmin.

Lisää tietoa aspartaamista saa seuraavista osoitteista, joista löytyy informaatiota oireista, asprtaamia koskevista tutkimuksista ja aspartaamin uhrien tukiryhmästä (myös joidenkin aspartaamin uhrien kotisivut): 

http://www.nancymarkle.com

http://www.ethicalinvesting.com/monsanto/markle.stml

http://www.aspartametruth.com

http://www.holisticmed.com/aspartame

http://www.wddty.co.uk/search/infodatabase.asp

Lähteet: What Doctors Don´t Tell You, 1997, 1998. WDDTY e-News 17.1.2003. Ladyfit, 4/99.Diabetes 1-2/98. Net-tiedostot, WDDTY helmikuu 2011.                                                                                                             

 

                       

Fluori – suuri valhe

 Lähes kaikki ihmiset Suomessa altistuvat fluorille, elleivät tietoisesti osaa sitä välttää, vaikka meillä ei (enää) fluoria lisätäkään vesijohtoveteen. Fluoria on pohjavedessä alueittain vaihtelevia määriä, ja sitä lisätään hammastahnoihin, suuvesiin ja hammaslankoihin. Hammaslääkärit käsittelevät hampaita fluorilla ja lapsille syötetään fluoritabletteja. Fluoria on myös lääkkeissä, virvokejuomissa, oluissa, hedelmämehuissa, teollisuuden saasteissa, tupakansavussa ja erilaisissa tuhoaineissa.  Pohjaveden luonnollinen fluori on ihmiselle harmittomampaa kuin se, mitä ihminen itse tuottaa, mutta myös luonnollisesti esiintyvän fluorin alueilla ihmiset sairastuvat luuston fluoroosiin, mikä johtaa selkärangan epämuodostumiin, lihasten surkastumiseen ja halvauksiin.

 

Fluori on myrkky, ei ravintoaine. On hämmästyttävää, että fluoria yleensä on alettu käyttää valmisteissa, joita pannaan suuhun ja niellään, vahingossa tai tahallaan. Hammastahnoissa käytetty fluori on natriumfluoridia, alumiiniteollisuuden jätettä. Veteen lisätään (esim. Irlannissa, USA:n ja Englannin joillakin alueilla ja Kiinassa) hydrofluoropiihappoa tai silicofluoridia, jotka ovat lannoite- ja lasiteollissuuden jätetuotteita. Esimerkiksi tämä fluori on 20-25 kertaa myrkyllisempää kuin pohjaveden kalsiumfluori.

Fluori on myrkyllisempää kuin lyijy ja vain hiukan vähemmän myrkyllistä kuin arsenikki (Clin Toxicol Commerc Prod, 1984). Sitä on käytetty tuholaismyrkkynä sekä home- ja rotanmyrkkynä. Yli viisikymmentä vuotta sitten se oli erittäin myrkyllinen teollisuusjäte, jonka turvalliseksi eliminoimiseksi kehitettiin kalliita menetelmiä. Sitten jäteongelma sai ainakin osittaisen ratkaisun, kun fluoria ruvettiin Austraaliassa, Uudessa Seelannissa, USA:n ja Englannin tietyillä alueilla lisäämään vesijohtoveteen.

Fluori tunkeutuu koko elimistöön. Fluorin pieni fluoriini-ioni on hyvin ärhäkkä ja pystyy tunkeutumaan kehon jokaiseen soluun (GL Walbott et al, Fluoride: The Great Dilemma, 1978). Se häiritsee kalsiumin ja fosforin aineenvaihduntaa, mutta yhdistyy myös mielellään magnesiumin ja mangaanin ioneihin ja pääsee siten vahingoittamaan monen sadan entsyymin toimintaa. Näiden entsyymijärjestelmien murtuminen häiritsee vuorostaan hiilihydraattien aineenvaihduntaa, luun muodostumista ja lihasten toimintaa. Kaikki kehon elintoiminnat ovat itse asiassa riippuvaisia entsyymeistä, ja koska fluori helposti saavuttaa luut ja pehmytkudokset, suuret sisäelimet ja aivotkin, jokaisen sisäelimen, tuloksena voi olla laaja kirjo toksisia oireita.

Fluori ei poistu nopeasti elimistöstä. Kauan uskottiin, että fluori poistuu elimistöstä 3,5:ssä tunnissa.  Sittemmin lukuisat tutkimukset ovat osoittaneet, että fluorilla on taipumus kertyä, etenkin luustoon, mutta myös pehmytkudoksiin. Noin puolet päivittäisestä fluoriannoksesta jää kehoon, koska terveetkään munuaiset eivät pysty eliminoimaan sitä sen enempää. Loput imeytyvät luihin ja hampaisiin, sisäelimiin jne. Kun fluorin kasautuminen alkaa pikkulapsena, se saavuttaa toksisen rajan, jossa se alkaa vahingoittaa luustoa, 38:ssa vuodessa. Siten monet ihmiset saavuttavat elinaikanaan huomattavan korkean myrkytystason.

Fluori ja entsyymit. Fluorin vaikutuksesta toiset entsyymit aktivoituvat, toiset estyvät, osa tuhoutuu kokonaan, tutkimusten mukaan jopa 66 entsyymiä 83:sta (Judd GF, Good Teeth Birth to Death, Glendale, AR: Research Publications, 1997, ss. 19, 53). Lipaasit (tärkeitä rasvan ruuansulatuksessa) ja fosfataasit (tarpeen fosfaattien pilkkomisessa) ovat fluorille erityisen herkkiä. Kun fluorin kertyminen on aiheuttanut luuston fluoroosia – tila johon liittyy selkäkipua ja josta kehittyy osteoporoosi ja niveltulehduksia – entsyymien häiriintyminen johtaa lihasten heikkouteen, jopa surkastumiseen. Veren kolinesteraasi estyy 61 %:n verran jo hyvin pienestä fluorimäärästä (0.95 ppm, määrä joka on suositusten rajoissa; ppm = ”parts per million”), mikä vaurioittaa hermostoa. Toisten entsyymien häiriintyminen vahingoittaa luuston kasvua ja maksan toimintaa, toisten aiheuttaa syöpää ja muita vakavia sairauksia sekä kätkytkuolemaa (J Biol Chem, 1984). Fluorin toiminta kehossa haittaa myös proteiinien muodostusta, josta voi seurata kromosomivaurioita  ja allergisia iho- tai suolisto-oireita.

Fluori aiheuttaa rauhasissa sekasortoa. Kun fluori tunkeutuu pehmytkudoksiin, helpoimmin tunnistettava oire on huomattava yleinen väsymys, mikä usein yhdistetään kilpirauhasen vajaatoimintaan. Kilpirauhanen tarvitsee jodia tuottaakseen tyroksiini-hormonia, joka pitä huolen siitä että aineenvaihdunta on sopivan vauhdikas; fluori taas estää jodin saapumisen kilpirauhaseen, jolloin se ei voi toimia normaalisti ja aineenvaihdunta hidastuu. Lisäkilpirauhanen, joka säätelee kalsiumin ja fosforin jakelua, on erittäin herkkä fluorille ja voi sen johdosta joutua liikatoimintatilaan. Aivolisäke säätelee kilpirauhashormonin tuotantoa ja sitä kautta kasvua. Kun eläimet saavat fluorattua vesijohtovettä,  niiden kilpirauhashormonin tuotanto laskee alle normaalin. Käpyrauhanen säätelee ihmisillä ja eläimillä vanhenemista ja melatoniinin tuotantoa; melatoniini huolehtii uni/valve-syklistä. Kun hamstereille annettiin fluoria, niiden melatoniin tuotanto laski aiheuttaen vakavia unihäiriöitä, ja niissä havaitiin ennenaikaista sukuelinten kypsymistä.

Fluori kertyy sydämeen, munuaisiin ja virtsarakkoon.  USA:ssa juomaveden fluoraus aloitettiin koeluontoisesti Grand Rapidsissa, Michiganissa jo 40-luvulla. Siellä on mitattu kaikkien aikojen korkein fluorikertymä – 8400 ppm – paikallisten ihmisten aortassa. Kun viisi vuotta oli kulunut veden fluorauksen alkamisesta, alueen sydäntautikuolemat olivat lähes kaksinkertaistuneet. Myös kuolleisuus syöpään, diabetekseen ja verisuonten kalkkeutumiseen oli huomattavasti lisääntynyt osavaltion muihin alueisiin verrattuna. Japanilainen tutkimus (1995) on osoittanut suoran yhteyden sydänvaurioiden ja hampaiden fluoroosin (fluorin kertyminen hampaisiin, jolloin hampaiden pinnasta tulee laikukas ja kuoppainen) välillä lapsilla, jotka joivat fluorisoitua vettä (taso 0,5 – 6.2 ppm).

Fluori ja immuunivaste. Tri John McLaren Howard (Lontoo, 1994) on havainnut, että kroonista väsymyssyndroomaa eli myalgista enkefalomyeliittia (ME) potevilla henkilöillä esiintyi valkosolujen liikkeiden heikkenemistä, kun he altistuivat hyvin pienille määrille fluoria. Fluori häiritsee myös fagosytoosia ja aiheuttaa ns. vapaiden radikaalien erittymistä levossa olevista valkosoluista.Tämä merkitsee, että fluori hidastaa ja heikentää juuri niitä soluja, joiden tehtävänä on kehon puolustus sairautta vastaan. Bakteerit, virukset, kemikaalit ja kehon omat vahingoittuneet tai syöpäsolut pääsevät silloin vapaasti mellastamaan. Pienet infektiot paranevat hitaasti ja voivat aiheuttaa vakavampia sairauksia. Juuri näin näyttää tapahtuvan kroonisessa väsymyssyndroomassa. Syndrooman oireet ovat huomattavan samanlaisia kuin ne, joita esiintyy fluorimyrkytyksen alkuvaiheessa.

Fluori on voimakas keskushermostomyrkky.  On ilmeistä, että fluori kerääntyy aivokudokseen ja että nuoret yksilöt ovat sen haitoille alttiimpia kuin vanhemmat. Tämä on käynyt ilmi sekä ihmis- että eläinkokeissa. Jo hyvin pienet määrät fluoria aiheuttavat aivoissa muutoksia. Nämä ilmenevät älykkysosamäärän alentumisena ja /tai oppimisvaikeuksina, ylivilkkautena ja muina käytöshäiriöinä ja motorisina häiriöinä, kuten raajojen spasmeina ja liikkeiden dysfunktioina (Fluoride, 1975, Townsend Letter for Doctors, 1996). Päänsäryt, huimaus, näköhäiriöt, muistin huononeminen, ajattelun  huono koordinointi ja heikentynyt kirjoituskyky kuuluvat oireisiin (Vet Hum Toxicol, 1976; 21:4-8).  Fluori läpäisee siis veri-aivo-esteen ja samalla näyttää tutkimusten valossa avaavan tien myös alumiinille, joka on hermoston rappeuttaja ja jota nykyään pidetään osatekijänä mm. Altzheimerin taudin synnyssä. Toisaalta fluori edistää myös lyijyn imeytymistä aivoihin. Tämä on mm. todettu USA:ssa alueilla, joissa veteen on lisätty silikofluoridia. Lyijy haittaa tiettyjen aivojen välittäjäaineiden, kuten dopamiinin ja serotoniinin tuotantoa; näiden taas katsotaan olevan tärkeitä väkivaltaisen, aggressiivisen ja autistisen käyttäytymisen ehkäisijöitä. Tätä fluoria on lisätty juomaveteen vsta 1954 sellaisissa paikoissa kuin Paducah, Kentucky ja Fayetteville, Tennessee, jotka ovat nousseet otsikoihin traagisten kouluampumakohtausten vuoksi. Silikofluoridi-lyijy-väkivalta-ketjun olemassaolon vahvisti myös tilastollinen tutkimus, jossa vertailtiin 25 Massachusettsin ja 129 Georgian kuntaa muuhun väestöön. Näissä kunnissa ihmisten veren lyijypitoisuus oli korkeampaa kuin muualla, ja vastaavasti niissä tehtiin myös väkivaltarikoksia muita enemmän. Tämä yhteys on havaittu myös Englannissa.

Fluori ja odottavat äidit. Keskushermosto kehittyy koko sikiökauden ajan sekä vielä varhaisina elinkuukausina. Fluori pystyy tunkeutumaan istukasta sikiöön ja siellä läpäisemään lapsen veri-aivo-esteen. Kiinassa, missä syntyvyyden säännöstelyyn kuuluu lasten abortointi, sikiöiden aivokudoksesta on löydetty fluoria; samalla on havaittu, että aivojen hermosolujen erikoistuminen on ollut vajaata ja aivojen kehittyminen normaalista jäljessä. Sikiön aivojen ja älykkyyden vaurioituminen tapahtuu jo hyvin pienillä fluoripitoisuuksilla – määrillä jotka eivät ole äidille haitallisia. Äidin säännöllinen fluorihammastahnan käyttö, muutama hammaslääkärin lisäfluoraus ja ympäristön ja ravinnon fluorisaasteet voivat yhdessä tehdä lapselle korvaamatonta vahinkoa.

Fluori ja lapset. Lapset joutuvat jo varhaisina vuosinaan säälimättömän fluoripommituksen kohteeksi. Heille annetaan fluoria hammastahnassa ja tabletteina ja hammaslääkärissä ja ties missä. Kuitenkin fluorin PTD  (probably toxic dose eli annos, jonka nauttiminen aiheuttaa hoitotoimenpiteen tai sairaalaan joutumisen) on niin pieni kuin 32-64 mg painokiloa kohti. Akuutteja myrkytystiloja on sattunut jo 0.1 – 0.8 mg annoksilla painokiloa kohti tai 6-48 mg annoksilla 60 kiloa painavilla aikuisilla. Nämä numerot koskevat puhdasta fluoria eivätkä ole sellaisenaan vertailtavissa esim. hammastahnan fluoriin, joka esiintyy yhdisteinä, esimerkiksi natriumfluoridina. Nykyisissä hammastahnoissa on kuitenkin niin paljon fluoria, että se riittää pienillä lapsilla ylittämään PTD:n. Jos 10 kiloa painava lapsi nielee 50 mg fluoria (vastaa noin kolmasosaa 100 ml:n tuubista 1500 ppm:n hammastahnaa), hän on jo todennäköisesti saanut toksisen annoksen. Pienten lasten intoa niellä hammastahnaa lisätään vielä vastuuttomasti höystämällä tahnat appelsiinin, purukumin tai mansikan makuiseksi.

Kiinassa vertailtiin 1990-luvulla kahta Shanxin maakunnan kylää, joiden vedessä esiintyy kalsiumfluoridia, toisessa vain vähän (0.91 ppm), toisessa neljä kertaa enemmän (4.12 ppm). Luonnollisesti jälkimmäisessä kylässä havaittiin huomattavasti enemmän hampaiden fluoroosia (86% vs. 14%) ja luuston fluoroosia, mutta erityisen merkittävät erot koskivat lasten älykkyyttä. Kummastakin kylästä valittiin umpimähkään 160 muuten tervettä lasta, joiden äiti oli asunut kylässä raskausaikana, ja lapsille tehtiin tavanomainen, 40 minuutin älykkyystesti. Korkean fluoripitoisuuden kylässä Simassa lasten älykkyys oli kauttaaltaa matalampi kuin vertailukylässä Xinghuassa; 69 tai sen alle oleva älykkyysosamäärä oli kuusi kertaa yleisempi Siman lapsilla, ja 120 tai sen ylittävä ÄO taas vastaavasti 26 % harvinaisempi (Chin J Control Endem Dis Suppl, 1991, Fluoride, 1996, Alive Can J Health Nutr, 1998). Muut tutkimukset Kiinassa ovat vahvistaneet tämän tutkimustuloksen. Niinpä Kiinassa on lasten älykkyyden suojelemiseksi ryhdytty poistamaan fluoria pohjavedestä.

Fluori alentaa lasten älykkyyttä ja heikentää oppimiskykyä, mutta se tekee paljon muutakin. Se aiheuttaa anemiaa ja hyvin usein ruuansulatuskanavan limakalvojen vaurioita – aikuisillekin – ja siksi mm. ärtynyttä paksusuolta, jopa verenvuotoa. Lukuisissa tutkimuksissa on todettu fluorin osuus lasten käytöshäiriöiden lisääntymisessä. Prof. Roger Masters raportoi konferenssissa 1998 (Washington) tutkimuksesta, joka koski 280 000:ta lasta Massachusettsissa; siinä todettiin yhteys lasten veren lyijypitoisuuden ja veden silikofluorauksen välillä. Fluori lisää lyijyn imeytymistä ja myrkyllisiä vaikutuksia, kts. yllä. Samassa konferenssissa tri Phyllis Mullinix selosti tutkimusta, jossa testattiin kahta kortisonia lasten leukemian hoidossa; toisessa näistä oli mukana fluoriatomi. Tämä kortisoni aiheutti lapsissa ylivilkkautta. Seurantatutkimus osoitti näissä lapsissa huomattavan älykkyysosamäärän laskun verrattuna niihin lapsiin, joiden kortisonissa ei ollut fluoria.

Tämä kaikki tehdään lapsille – miksi? Että hampaisiin ei tulisi reikiä. Paljon terveempiäkin tapoja on. Lisäksi on ilmeistä, ettei fluori edes tee sitä, mitä siltä odotetaan.

Fluori ei estä hampaiden reikiintymistä. Amerikassa, Kanadassa ja Uudessa Seelannissa tehdyt tutkimukset osoittavat, ettei fluoratun veden ja fluoraamattoman veden alueiden hammasmätätapausten määrissä ole eroa (Fluoride, 1990). Jotkut tutkimukset jopa toteavat, että lasten kariesta eli hammasmätää on vähemmän niillä alueilla, joissa vettä ei fluorata tai fluorataan hyvin vähän. (J Can Dent Assoc, 1987, Am J Phys Anthropol, 1989). Fluoratuilla alueilla hampaiden fluoroosia saattaa esiintyä yli kolmanneksella lapsista (Health and Homeopathy, 1998). 

Sveitsin Baselissa hammashoidon ja hammaslääkärien määrä enemmän kuin kaksinkertaistui vuodesta 1960, jolloin veden fluoraus aloitettiin, vuoteen 1970, täysin odotusten vastaisesti.  Samaan aikaan purentavirheiden korjaamiseksi tehdyt ortodontiset hoidot lisääntyivät 25 %. Purentavirheet ovat seurausta fluorin hampaistossa aiheuttamista muutoksista.

Fluoria on sanottu meidän aikamme suurimmaksi tieteen valheeksi. Sen tehoa ei ole pitävästi osoitettu, sen haitoista on vastaansanomatonta tietoa. Se tiedetään myrkyksi. USA:ssa tämä tieto jopa tunnustetaan liittämällä fluoria sisältäviin tuotteisiin, kuten hammastahnapakkauksiin, myrkkyvaroitus. Mutta kukaan ei valvo tai aseta rajoja fluorinkäytölle, päinvastoin, sen huonosti informoituja lobbaajia on runsaasti hammaslääkäreissä ja lehdistössä.

Ja kuitenkin fluorin käyttö on täysin tarpeetonta, jos tavoitteena ovat terveet hampaat.

Hammasmädän aiheuttaa huono ruoka. Karies oli kallolöydösten perusteella harvinaista antiikin aikaan, sitä esiintyi kolmessa hampaassa sadasta. Vasta 1600-luvulla karies alkoi yleistyä Euroopan maissa, ja nyt sitä on 80%:ssa hampaista. Hammasmätä on sairaus, mutta se on niin tavallinen, että sitä pidetään normaalina.

Karieksen yleistyminen johtuu ruokatottumusten muutoksista. Sveitsin eristyneiden vuoristokylien asukkainen hampaiden tila huononi dramaattisesti, kun kyliin rakennettiin rautatie. Tutkimusten mukaan syynä oli se, että kyläläiset luopuivat täysjyväjiljan käytöstä ja alkoivat ostaa kaupasta valkoista vehnää ja valkoista sokeria sekä näitä aineita sisältäviä valmisteita. Sveitsiläisten koululaisten karies väheni puoleen vuosina 1939-1945, jolloin ruoka-aineet, kuten valkoinen vehnä ja sokeri olivat säännöstelyn alaisia. Sodan jälkeen kariestapaukset lisääntyivät nopeasti entiselle tasolleen. Valkoinen sokeri on kemiallisesti lähes ”puhdas” aine, jossa ei ole lainkaan sokeriruo´on mehun vitamiineja ja mineraaleja (magnesium, kalium, kalsium, fosfori, rauta, seleeni, kromi, C-, B-vitamiinit jne.). Jäljellä on vain elimistöä ja psyykeä vahingoittava kemiallinen tuote. Jalostettu vehnä ei myöskään enää ravitse eikä suojaa, vaan on vahvasti allergisoiva ja melkoisesti Kosteutta luova aine.

Paras keino välttää kariesta on tarjota lapsille (ja aikuisille) täysipainoista, mahdollisimman puhtaasti kasvatettua ravintoa, täysjyväviljaa, täyssokeria eli sokeriruo´on mehusta kuivattamalla tehtyä sokeria (jota saa Suomestakin, minulta voi kysyä osoitteen, EH), käyttää hammastahnaa jossa ei ole fluoria, varmistaa B 6- ja C-vitamiinin  sekä magnesiumin, molybdeenin, kalsiumin ja boorin  saanti. Boori on fluorin luonnollinen vastalääke ja luuston kannalta tärkeä mineraali, mm. välttämätön sen kalkin saannille.  On tärkeää varmistaa, ettei valmisruoissa ja vitamiineissa ole fluoria, ja välttää ei-orgaanisia kaupan mehuja ja jopa hedelmiä, koska niissä voi olla runsaasti tuholaismyrkkyjen ja lannoitteiden fluoria. Kuplivien virvoitusjuomien ja esim. makkaroiden fosfaatit edistävät fluorin – ja alumiinin! – imeytymistä. On myös tärkeä välttää lääkkeitä jotka sisältävät fluoria. Näitä ovat mm. Prozac, vaikuttava aine fluoxetine – fluoripitoisuuteen viittaavat kirjaimet flu vaikuttavan aineen nimessä.

Fluorimyrkytyksen varhaisia oireita

(tutkijat kävivät läpi 112 fluoroositapausta Ontariossa, Ohiossa, Italiassa ja British Columbiassa, Fluoride 1998)

Lihakset ja luusto: artriitti (etenkin kaula- ja lannerangassa), lihaskipu, pistely, kyvyttömyys hallita raajoja.

Ruuansulatuskanava: (nämä oireet ovat usein ensimmäisiä ja voivat olla hyvinkin ankaria): mahakipu, pahoinvointi, oksennus, vatsan turvotus, ripuli, ummetus, akuutit vatsaongelmat, suun tulehdukset.

Neurologiset: migreenin kaltaiset päänsäryt, sumea näkö ja leijuvat laikut näkökentässä, kouristukset, lihasvärinä.

Hengitystiehyet: nenään liittyvät ongelmat, nenäverenvuoto, emfyseema, astma.

Iho: dermatiitti, tulehdusta hiusverisuonten ympärillä.

Muita oireita: Yskä, runsas lima, hengitysvaikeudet, suun haavaumat, ienverenvuoto, palpitaatiot, huimaus, univaikeudet, kova jano, liiallinen virtsaaminen, virtsatiehyiden ja –rakon vaivat, käsien ja nilkkojen ödeema, nivelkivut, kankeus, reumaattiset kivut, ihottumat, mentaalikykyjen rappeutuminen, etenkin muistinmenetys ja huono keskittymiskyky, tinnitus, väsymys ja syvä uupumus. Moni joutui vuodepotilaaksi.

Euroopan komission alainen Scientific Committee on Health and Environmental Risks (SCHER, Terveys- ja ympäristöriskien tieteellinen komitea) kuuli loppukesästä tiedemiesten ja johtavien terveys- ja ympäristöasiantuntijoiden muodostamaa ryhmää, joka toi komitealle uutta tietoa ja uusia todisteita juomaveden fluoraamisen vaaroista. Ryhmän mukaan juomaveden fluori vahingoittaa hampaita, mutta on vahingollista myös aivoille, munuaisille, kilpirauhasen toiminnalle ja hormonitasapainolle. Irlanti ja UK ovat tätä nykyä ainoat Euroopan maat, jotka fluoraavat juomaveden. Jo ennen tiedemiesten ja asiantuntijoiden lausuntoa SCHER on epäröinyt suosittaa muille maille veden fluorausta todeten mm., että fluoraus on alkeellinen ja varsin tehoton systeeminen fluorihoito hammaskarieksen ehkäisemiseksi (VOICE: September 2010; http://voiceireland.org/general-news/eu-commission-hearing-exposes-fatal-flaws-in-water-fluoridation/).

Lähteet: What Doctors Don´t Tell You, maaliskuu 1999, heinäkuu 2000, elokuu 1996, joulukuu 1998, kesäkuu 1998, lokakuu 2002/ ARNTRA – The Arthritis and Rheumatism natural Therapy Research Association, Newsletter, summer 1999/Aliments naturels, dents saines, M-H Béguin, Edition de l´Etoile, Sveitsi, 1979, What Doctors Don´t Tell You, marraskuu  2010.

Soija-ongelmaruokaa

 

Perinteisen kiinalaisen lääketieteen harjoittaja kohtaa nykyaikana ongelmia, joista meidän muinaiset kiinalaiset edeltäjämme eivät tienneet mitään.

Aloitan soijasta, josta viimeisten kymmenen vuoden aikana on tullut huomattava osa teollista ruoanvalmistusta. Siihen liitetään myös suuria terveysväittämiä, minkä takia monet potilaamme, etenkin naiset, käyttävät runsaasti soijaruokia. Soijaa on lisäksi jo monissa muissakin valmisruoissa varsinaisten soijapohjaisten ruokien lisäksi. Sitä on lisukkeena nakeissa, lihapiirakoissa, lihapullissa, leivässä jne., minkä voi nähdä valmisteen tuoteselostuksesta. Ruokavalio-ohjeita antaessaan kiinalaisen lääketieteen terapeutti ei voi sivuuttaa soijaa – siitä on paras tietää joitakin perusasioita.

Soija oli Kiinassa Chou-dynastian aikaan (1134-246 e.Kr.) yksi viidestä pyhästä ”viljasta”, ohran, vehnän, hirssin ja  ja riisin rinnalla. Sitä ei kuitenkaan syöty, vaan sitä käytettiin maanviljelyksessä typen sitojana. Ruoaksi se kelpuutettiin vasta, kun siitä opittiin valmistamaan hapattamalla eli fermentoimalla soijakastiketta, tempehiä ja misoa. Myöhemmin, ehkä toisella vuosisadalla e. Kr. soijasta ruvettiin valmistamaan kalkin tai magnesiumsulfaatin avulla saostamalla tofua. Näiden tuotteiden käyttö levisi pian muihin Aasian maihin.

Kiinalaiset (ja muut Aasian kansat) eivät ole syöneet soijapapuja sellaisenaan, koska ovat pitäneet niitä terveydelle haitallisina. Yrttilääkinnässä soijapapuvalmisteella on torjuttu Ulkoista Tuuli-Kuuma- ja Tuuli-Kylmä-syndroomaa. Soijan runsaasta käytöstä on varoitettu, koska se on Kosteutta luovaa. Tämä varoitus pätee tänäkin päivänä, ja sen voi ulottaa koskemaan kaikkia soijatuotteita.

Soijassa on runsaasti luontaisia toksiineja ja muita haitallisia aineita. 

1) Siinä on voimakkaita entsyymien estäjiä, jotka estävät trypsiinin ja muiden entsyymien toiminnan proteiinien eli valkuaisaineiden sulatuksessa. Nämä estäjät eivät neutraloidu keitettäessä, mistä voi seurata pahojakin ruuansulatusvaivoja sekä valkuaisaineiden ja tärkeiden aminohappojen vajausta sekä ongelmia haimalle.

2) Soijapavuissa on hemagglutiinia, joka aiheuttaa punaisten verisolujen hyytymistä.

Trypsiinin estäjät ja ja hemagglutiini ovat molemmat kasvun estäjiä, mikä on todettu eläinkokeissa. Kun soija fermentoidaan kastikkeeksi, nämä kasvun estäjät menettävät tehonsa,  tofussa taas ne ovat vain jonkin verran heikentyneet. Niitä on jäljellä myös muulla tavalla valmistetuissa soijaruoissa.

3) Soijassa on goitrogeenejä – isoflavoneja jotka aiheuttavat kilpirauhasen vajaatoimintaa. Kilpirauhasen vajaatoiminnan oireet muistuttavat kovasti vaihdevuosien aiheuttamia oireita, eikä niitä usein osata erottaa toisistaan. Näitä ovat esim. osteoporoosi, korkea kolesterooli, väsymys, lihominen, ummetus, kuiva iho ja hauraat hiukset sekä kuukautishäiriöt. Vajaatoiminnan vaara luonnollisesti kasvaa, jos vaihdevuosivaivoja aletaan hoitaa soijatuotteilla. Jo vuosia tiedemiehet ovat tienneet, että soijapohjainen äidinmaidonkorvike voi aiheuttaa vauvoilla kilpirauhasen ongelmia, kuten vajaatoimintaa ja struumaa. Japanilainen tutkimus (1991) osoitti, että aikuisilla struumaa ja kilpirauhasen vajaatoimintaa ilmaantui, kun he söivät kolmen kuukauden ajan päivittäin 30 g  paahdettuja, suolattuja soijapapuja. Jo 45 mg isoflavoneja aiheutti naisissa, jotka eivät vielä olleet vaihdevuosissa, huomattavia biologisia muutoksia, näiden mukana sellaisten hormonien vähenemisen, joita kilpirauhanen tarvitsee toimiakseen kunnolla. Haitallista vaikutusta riitti vielä kolme kuukautta sen jälkeen, kun soijan nauttiminen oli lopetettu (American Journal of Clinical Nutrition, 1994). Myöhemmin on osoitettu, että soijan isoflavonit haittaavat kilpirauhasen hormonisynteesiä (Biochem Pharmacol, 1997). On siis todennäköistä, että melkoinen osa nykyään erittäin yleisesti esiintyvästä  kilpirauhasen vajaatoiminnasta on soijatuotteiden aiheuttamaa (USA:ssa kilpirauhasen vajaatoiminnan hoitoon määrätyt lääkkeeet ovat kaikkein suurin reseptilääkeryhmä). Etenkin kun tämä vaiva on lähes täysin naisten ongelma, ja aikuisista juuri naiset ovat soijan suurkuluttajia

4) Soijapavun kasvihappopitoisuus kuuluu korkeimpiin, mitä viljoista ja pavuista on voitu mitata, eikä sen kasvihappo katoa edes pitkän, hitaan keittämisen aikana. Vain pitkäaikainen fermentointi pystyy vähentämään sitä. Kasvihappo estää voimakkaasti tärkeiden mineraalien kuten kalkin, magnesiumin, raudan, kuparin ja sinkin imeytymistä suolistosta. Kasvihappoja on tutkittu runsaasti, ja tutkijat arvioivat, että kehitysmaiden ihmisten huomattavat mineraalipuutokset johtuvat niiden vahvasti kasvihappopitoisesta, viljoihin ja papuihin perustuvasta ruokavaliosta. Vaikka mineraaleja saattaa olla runsaasti näiden alueiden kasveissa, kasvihapot salpaavat niiden saannin elimistöön. Kun saostamalla valmistettu soijatuote kuten tofu syödään lihan ja kalan kanssa, kasvihappojen salpaava vaikutus heikkenee. Kasvissyöjät, jotka käyttävät lihan ja maidon sijaan tofulihaa, tofujäätelöä, tofujuustoja, tofujugurtteja jne., voivat ajautua vakaviin mineraalien puutostiloihin. Tutkijat ovat havainneet, että sekä Aasian että länsimaiden lapset, jotka eivät saa tarpeeksi lihaa tai kalaa ruoan kasvihappojen vastapainoksi, kärsivät usein riisitaudista ja erilaisista kasvuhäiriöistä.

Soijatuotteiden kasvihapot estävät erityisesti sinkin imeytymistä. Sinkkiä kutsutaan äly-mineraaliksi, koska se on välttämätön aivojen ja hermoston kehittymiselle. Se on mukana yli 300:ssa entsyymisysteemissä ja mm. verensokerin kontrollimekanismissa, joten se suojaa diabetesta vastaan, ja sitä tarvitaan sukuelinten terveessä kehittymisessä ja immuunivasteen ylläpidossa. Miehillä sen puute aiheuttaa eturauhasen ongelmia.

5) Soijaruoat aiheuttavat myös D-vitamiinin (tärkeä luustolle) ja B12-vitamiin (tärkeä anemian ja vanhuusiän aivojen surkastumisen ehkäisyssä) sekä A-, B-, C- ja E-vitamiinien puutosta.

6) Soijatuotteiden teollisessa valmistuksessa mukaan tulee haitallisia aineita. Kun soijapapuja muutetaan soijalihaksi tai –maidoksi tai muiksi maitotuotteita muistuttaviksi valmisteiksi, niitä käsitellään emäksisillä aineilla, saostetaan, pestään hapoilla ja neutraloidaan taas emäksisessä liuoksessa. Happopesu tapahtuu alumiinisäiliöissä, jolloin soijatuotteeseen imeytyy runsaasti alumiinia, ja siellä se myös pysyy. Alumiini on hermostomyrkky ja vahingollista munuaisille. Tämän jälkeen soijatahna kuivataan korkeassa lämpötilassa, niin että tulokseksi saadaan proteiinipitoinen pulveri. Seuraa lisää kuumennusta ja käsittelyä korkeassa paineessa, minkä jälkeen lisätään keinotekoisia makuja, etenkin aromivahventeita. Kuivausvaiheessa syntyy nitrosamiineja, vahvoja syövän aiheuttajia, ja vaikka osa trypsiinin estäjistä katoaa, ne eivät kuitenkaan poistu kokonaan. Sen sijaan muut soijan proteiinit vahingoittuvat valmistuksessa niin, että ne ovat käytännössä tehottomia. Siksi soijarehulla ruokitut eläimet tarvitsevat lysiiniä lisäravinteeksi, että kasvaisivat normaalisti.

7) Soijassa on runsaasti kasviestrogeeniä eli erilaisia isoflavoneja, etenkin genisteiniä. Kasviestrogeeneja pidettiin pitkään vaikutukseltaan heikkoina, mutta tuoreimmat tutkimukset ovat antaneet viitteitä, että pienetkin määrät kasviestrogeenejä voivat vaikuttaa voimakkaasti elimistöön. Ilmeistä on kuitenkin, että luonnollisesta ravinnosta saadut kasviestrogeenit eivät varastoidu elimistöön pitkäksi aikaa. Mutta mitä tapahtuu, kun kehoa pommitetaan tietoisesti tiivistetyillä, tehostetuilla ja yksipuolisilla kasviestrogeenituotteilla ruokavalmisteiden tai lisäravinteiden muodossa? Tyypillinen Englannissa tai USA:ssa myytävä kasviestrogeenikapseli tai –pilleri sisältää tätä ainetta 250 mg. Saksassa taas suositettu määrä on 40 mg, ja naisia varoitetaan ottamasta valmisteita kuutta kuukautta kauempaa, koska niiden pitkäaikaisen käytön vaikutuksia ei ole tutkittu.

 In vitro-tutkimukset osoittavat, että isoflavonit estävät estradiolin ja muiden lisämunuaisten tuottamien hormonien synteesin. Niinpä useilla eläinlajeilla (hiiret, apinat, viiriäiset, siat, rotat, kalat ja lampaat) tehdyissä kokeissa on havaittu, että isoflavoneja sisältävä ravinto aiheutti niillä sukuelinten häiriöitä, hedelmättömyyttä ja maksasairauksia. Kaksi uusi-seelantilaista lintujen kasvattajaa luopui lintujen soijarehun käytöstä, kun muutaman vuoden ruokinnan aikana niillä alkoi esiintyä hedelmättömyyttä, ennenaikaista sukukypsyyttä, epämuodostuneita tai kuolleena syntyneitä poikasia, naaraiden ennenaikaista kuolemaa, luiden epämuodostumia, struumaa, immuunivasteen heikkenemistä ja aggressiivisuutta. Heidän kahta lastaan oli ruokittu soijaäidinmaidonkorvikkeella, ja näissä lapsissa esiintyi useita samoja oireita kuin linnuilla. Tämän jälkeen kootuista tiedoista ilmenee, että soijamaidolla ruokituilla lapsilla esiintyy emotionaalisia käytöshäiriöitä, astmaa, immuunivasteen ongelmia, aivolisäkkeen vajaatoimintaa, kilpirauhasen häiriöitä ja ärtynyttä paksusuolta.

V.1998 tehty tutkimus osoitti, että soijaäidinmaidonkorviketta päivittäin saavat lapset joutuvat 6-10 kertaa voimakkaamman hormonipommituksen kohteeksi kuin soijaruokia syövät aikuiset. On arvioitu, että yksinomaan soijamaidolla ravittu vauva saa soijan isoflavonien muodossa päivittäin estrogeeniä ainakin viiden ehkäisypillerin verran (New Zeeland Medical Journal, 1995). Noin 25% pullomaidolla ruokituista amerikkalaislapsista saa soijamaitoa äidinmaidonkorvikkeena, ja kasviestrogeenien vaikutus alkaa jo näkyä tilastoissa. Melko tuore tutkimus (Pediatrics, 1997) osoittaa, että huolestuttava määrä tyttöjä tulee murrosikään normaalia paljon aikaisemmin. Yhdellä prosentilla kaikista tytöistä  esiintyy rintojen kasvua ja häpykarvoitusta jo alle 3-vuotiaana; 8-vuotiaana 14,7 %:lla valkoihoisista tytöistä  ja melkein 50%:lla Amerikan mustaihoisista tytöistä oli yksi tai molemmat näistä tunnusmerkeistä. Soijaäidinmaidonkorvike on toisessakin tutkimuksessa todettu liian varhaisen seksuaalisen kehittymisen tärkeimmäksi ravintoon liittyväksi tekijäksi (Puerto Rico Premature Thelarche –tutkimus 1986).

Suojaako soija vaihdevuosivaivoilta? Viimeaikaisten tutkimusten mukaan näin ei ilmeisesti ole.

-Kaksoissokkotutkimus, jotka tehtiin rintasyövästä toipuneilla, osoitti että 150 mg soijaestrogeenia päivässä helpotti kuumia aaltoja vähemmän kuin lumelääke (J Clin Oncol, 2000). Toisessa tutkimuksessa seurattiin kuuden kuukauden aikana soijan vaikutuksia lisämunuaisen hormoneihin; mitään muutoksia ei havaittu estrogeenipitoisuuksissa. Sen sijaan vaikutuksia kilpirauhasen hormonitoimintaan kyllä esiintyi. (Am J Clin Nutr, 2002).

– Soijan isoflavonien on väitetty suojaavan osteoporoosilta. Tämä on perin kummallinen väite, kun otttaa huomioon että soija estää kalkin imeytymisen ja aiheuttaa D-vitamiinin ja  magnesiumin puutosta. Aasian kansoilla on vähemmän osteoporoosia siksi, että he saavat ravinnostaan runsaasti D-vitamiinia (katkaravut, ihra ja kalat ja merilevät) ja kalkkia luukeitosta, eivätkä nauti juuri lainkaan maitotuotteita. Soijan syömisestä se ei johdu, sillä esim. japanilaiset ja kiinalaiset syövät tutkimuksen mukaan (1998) soijaa varsin pieniä määriä, keskimäärin alle kaksi teelusikallista päivässä, ruoan mausteena tai lisukkeena (soijakastike, miso, tofu). Vain yksi ihmisryhmä idässä on syönyt säännöllisesti enemmän soijaa esim. tofuna, ja se on luostareiden munkit, joiden mielestä soijaruoka on hyödyllistä, koska se heikentää sukupuoliviettiä.

Soija ja syöpä. Soijan on myös väitetty suojaavan syöpää vastaan. Väitteen tueksi on esitetty, että Aasian kansoilla on (soijaravinnon ansiosta) vähemmän rintojen, kohdun ja eturauhasen syöpää kuin länsimaiden väestöllä. Näin tilastollisesti onkin, mutta samalla näillä kansoilla on paljon enemmän muita syöpiä, etenkin ruokatorven, mahalaukun, haiman ja maksan syöpää ja silmiinpistävästi enemmän kilpirauhasen syöpää. Tutkimukset ovat antaneet ristiriitaisia tuloksia, kun on selvitetty soijan vaikutusta syövän ehkäisyyn ja syntyyn. Kasviestrogeenit saattavat toisten tutkimusten mukaan ehkäistä rintasyövän leviämistä jo sairaassa rinnassa. Toisaalta 1996 soijan isoflavonien todettiin aiheuttavan rintojen epiteelistä hyperplasiaa eli kiihottavan rintojen ihosolujen lisääntymistä (kaksi viikkoa runsaasti soijaravintoa). V.1997 genisteinin (yksi soijan isoflavoneista) todettiin vaikuttavan rintojen soluihin tavalla, joka sai tutkijat päättelemään, että naisten ei pitäisi syödä soijaa rintasyövän ehkäisemiseksi (Environ Health Perspect, 1997).

Soija ja kolesteroli. Tieto soijan kolesterolia alentavasta vaikutuksesta on suurelta osalta peräisin tri James Andersonin tekemästä tutkimusyhteenvedosta (1995), jonka sponsoroi Protein Technologies International eli myönteisestä tuloksesta taloudellista hyötyä saava taho. Raportissa todettiin, että henkilöt, joiden kolesterolitaso oli yli 250mg/ dl, kokisivat 7-20 %:n seerumin kolesterolitason alenemisen, jos he korvaisivat eläinrasvat soijaproteiinilla. 250 mg/dl:aa alemmalla tasolla soijasta ei olisi hyötyä. Tutkimuksen sponsoroija suositteli kolesterolin alentamiseksi 100 g soijaproteiinia, määrää joka sisältää lähes 600 mg isoflavoneja. Näin suuri annos on kiistattomasti toksinen (myrkyllinen, haitallinen) (Food Technology, 1982).

Soija ja aivot. Japanilais-amerikkalaisten keskuudessa tehty tutkimus Hawaijilla osoitti, että kaksi tai useampi annos tofua viikossa voi johtaa aivojen nopeutuvaan vanhenemiseen. Keski-iässä tofua syöneiden kognitiiviset kyvyt (ajattelukyky) olivat vanhemmiten heikompia kuin vertailuryhmällä, ja heillä oli enemmän Alzheimerin tautia ja dementiaa. Tri Lon White ja hänen kollegansa – jotka johtivat tutkimusta – sanoivat, että samat henkilöt myös näyttivät viisi vuotta vanhemmilta. Tutkijat syyttivät kielteisistä muutoksista soijan isoflavoneja. Tulos tukee varhaisempaa tutkimusta, jonka mukaan naislla, joiden elimistössä oli vaihdevuosien jälkeen korkeampia estrogeenipitoisuuksia, esiintyi myös voimakkaampaa ajattelukyvyn rappeutumista.

Soija ja tulevat sukupolvet. Eläinkokeet tukevat epäilystä, että myös ihmisten kohdalla isoflavonit, etenkin genistein, voivat merkitä vaaraa raskaana olevan naisen sikiölle. Tri Claude Hughes: ”Jos äiti syö jotain joka toimii sukupuolihormonin tavoin, on loogista ajatella että se saattaa muuttaa lapsen kehitystä”. Muutokset saattavat ilmetä hermostollisina ja käytökseen vaikuttavina, ne voivat ilmetä immuunivasteessa ja sukupuolihormonitasoissa. Kun kasvissyöjä-äideille syntyneitä lapsia tutkittiin v. 2000 ilmestyneessä tutkimuksessa, todettiin että näiden äitien poikalapsilla oli viisinkertainen riski saada synnynnäinen hypospadia (siittimen alahalkio). Tutkijat laskivat epämuodostuman  johtuneen äitien nauttimista soijaruoista. Tri Mary Enigin johtama tutkimus v. 1999 osoitti, että odottavien äitien syömä soijaravinto lisää syntyvien tyttärien rintasyöpäriskiä. Syyllisenä pidettiin jälleen genisteiniä, soijassa esiintyvää kasviestrogeeniä.

Soija ja munuaiskivet. Tutkimus vuodelta 2001 osoittaa, että soijapavut ja soijaruoat edistävät munuaiskivien muodostumista niillä, joilla on siihen taipumusta. Washington State Universityn tutkijat analysoivat yli kymmenen soijalaatua ja 13 erilaista soijaruokaa tähtäimessä oksalaatti, joka sitoutuu munuaisissa kalkkiin ja muodostaa kiviä. Oksalaattimäärät olivat jopa 50-kertaisia siihen nähden, mitä munuaiskivipotilaille suositellaan. Korkeimmat oksalaattimäärät löytyivät teollisista soijatuotteista; ne olivat jopa huomattavasti korkeampia kuin pinaatissa, jota munuaiskivipotilaat yleensä tietävät välttää.

Lähteet: Proof, kesä 2000/ What Doctors Don´t Tell You,elokuu 2000/ Proof, toukokuu 2000/Proof, syksy 1999/Chinese Herbal Medicine, Materia Medica, D.Bensky & A.Gamble, Washington, 1986/ Healing With Whole Foods, Paul Pitchford, California, 1993/ Voi Hyvin, 6/98. 

VOIMARUOKAA

Ruoka olkoon lääkkeemme, sanoi Hippokrates, länsimaisen lääketieteen isä.  Se on ajatus, jota länsimaissa ei juuri ole muistettu. Aivan viime aikoihin asti.

Varmaa on kuitenkin, että kaikki mitä suun kautta nielemme, vaikuttaa elimistöömme ja siten myös mieleemme. Kiinalaisessa lääketieteessä sairauksia hoidetaan akupunktuurin lisäksi yrteillä ja ravinnolla, ja yrttien ja ruokien vaikutustavoista on tarkkaa tietoa. Länsimainen kulttuuri on kauan suhtautunut välinpitämättömästi  yrteillä hoitamiseen, eikä ravinnolla parantaminen ole koskaan kehittynyt tieteeksi niin kuin Kiinassa. Ei ole ihme, että valtaosa länsimaiden ihmisistä syö päivittäin jokseenkin mitä sattuu, tietämättä syömisensä seurauksista.  Tehtaan prosessoima, valmiina ostettava einesruoka edistää tällaista tapaa ravita itseään. Viimeinen niitti on pikakuumennus mikrouunissa – silloin lähes elottomassa tilassa oleva ravinto tapetaan lopullisesti. Useimmat dieettimuotimme eivät myöskään ota ihmistä huomioon kokonaisuutena ja ihmisiä yksilöinä. On epärealistista kuvitella että yksi dieetti sopisi kaikille. Perinteisen kiinalaisen lääketieteen näkökulmasta se on lapsellista yksinkertaistamista..

Viime vuosien lukuisat ravintotutkimukset ovat osoittaneet, että nykyinen lähes vakioksi muodostunut länsimainen ruokavalio (prosessoitua ruokaa ja kolajuomia) on yksi kroonisten sairauksien pääaiheuttajista. Terveellisimmäksi ruokavaliotyypiksi on osoittautunut ns. Välimeren ruokavalio, jossa syödään paljon vihanneksia, oliiviöljyä, kalaa ja hedelmiä (kylmän pohjoisen maan asukkaiden on kuitenkin hyvä rajoittaa raakojen hedelmien syöntiä ja yleensä välttää – sitruunaa ehkä lukuun ottamatta – sitrushedelmiä sekä tropiikin hedelmiä ainakin talvella).

Välimeren ruokavalion on todettu auttavan sydäntautien, syövän ja monen muun kroonisen vaivan torjunnassa. Tuoreen tutkimuksen mukaan se torjuu jopa aivotoimintojen heikkenemistä kuten dementiaa ja Alzheimerin tautia (Arch. Neurol, 2010; 67; 699-706). Ja jos kolesteroliarvot huolettavat, Välimeren ruokavalio näyttää olevan ratkaisu siihenkin. Toronton St.Michaels Hospitalin tutkijat kokeilivat dieettiä 24 potilaalla, joilla oli matalat tai kohtuullisen korkeat LDL-kolesteroliarvot. Henkilöt olivat noudattaneet vähärasvaista dieettiä (ei tyydyttyneitä rasvoja) onnistumatta alentamaan arvoja. Ne kuitenkin korjautuivat ”merkittävästi”, kun potilaat noudattivat Välimeren dieettiä kaksi kuukautta.  ”Huono” kolesteroli (LDL) aleni 35 %, ja ”hyvä” kolesteroli (HDL) kohosi 12 %. Tiedemiesten mukaan ratkaisevia ovat dieetin kertatyydyttämättömät öljyt eli MUFA:t (kuten oliiviöljy) (Can Med Assoc J,2010;doi:10.1503/cmaj.092128). On muistettava, että vain oliiviöljy kestää myös kuumentamisen.

Monet tutkijat maailmalla ovat viime vuosina kiinnittäneet katseensa ruoka-aineisiin, ja ruoan tutkimiseen on ruvettu myöntämään enemmän määrärahoja. Moni  tuttu ruoka-aine on osoittautunut arvokkaaksi aseeksi sekä sairauksien ehkäisemisessä että jopa niiden parantamisessa. Toiset parantavat sairauksia yhtä tehokkaasti kuin lääkkeet.

Näitä ruokia on alettu nimittää voimaruoiksi (power foods). Tässä  lista joistakin tutkimuksen uusista voimaruokalöydöistä.

¤ Kaura. Kaurapuuro ehkäisee verisuonitauteja. Kaura ehkäisee kroonisia tulehduksia, jotka voivat johtaa verisuonten kovettumiseen, koska sen avenantramideilla on tulehduksia vastustavia ominaisuuksia ja sen fenoliset antioksidantit estävät verisoluja takertumasta verisuonten seinämiin. Kaura voi myös alentaa kolesterolia (US Department of Agriculture (USDA)/Agricultural Research Service (ARS), 16.2.2010; www. ars.usda.gov/is/pr/2010/100216.htm).

Kauralla on myös matala GI eli glykeeminen indeksi, ts. se sulaa hitaasti  ja päästää siksi hitaasti sokeria vereen. Kaurapuuro saa elimistön tuottamaan GLP-1-hormonia, joka antaa kylläisyyden tunteen, niin että napostelun tarve vähenee (Esitelmä Society for Endocrinology BES:n kokouksessa 18.3.2009, Harrogate UK). Kaurapuuro on lisäksi lämmin, mikä aamulla lämmittää sisäelimiä ja vahvistaa niiden energiaa, niin että aina palelevat ja väsyneet alkavat virota. Kylmä tai raaka ravinto aamulla on mahdollisimman huono startti päivälle (EH).

¤ Kananmunat. Kananmunat ovat vuosia olleet kolesterolimörkö, jota on kehotettu välttämään. Nyt kun kolesterolimyytti on murtumassa, kananmunan syöntiin voi taas käydä hyvin omintunnoin. Siinä on mm. A-vitamiinia ja omega-3 ja omega-6 –rasvahappoja – luomumunissa näiden suhde on vielä optimaalinen. Tutkimukset ovat osoittaneet että munat ovat sittenkin sydämelle hyväksi ja alentavat korkeaa verenpainetta. Keitetyt ja paistetut munat tuottavat peptidejä, jotka ovat luontaisia ACE-estäjiä (nämä ovat ryhmä verenpainetta alentavia lääkkeitä jotka estävät angiotensiiniä convertoivia entsyymejä). Paistetut munat etenkin ehkäisevät tehokkaasti sydän- ja verisuonitauteja ja korkeaa verenpainetta (J Agric Food Chem, 2009;57;471-7).

¤ Greippi. Greippi aamuaterialla on hyödyksi henkilölle jolla on krooninen C-hepatiitti.  Greipin vaikuttava aine naringeniini salpaa tietyn väylän C-hepatiittiviruksen elämänsyklissä (JAMA, 2008;299:1532). Muutkin sitrushedelmät voivat auttaa.  Greipin naringeniini – joka tekee hedelmän maun karvaaksi – voi myös ehkäistä 2-tyypin diabetestä, koska se auttaa maksaa pilkkomaan rasvaa,  lisäten samalla insuliiniherkkyyttä (PLoS ONE, 2010;5:e12399). Kosteuden ja Liman poistoon voin suositella greipinsiemenuutetta, jolla myös on voimakkaat antibioottiset vaikutukset, ts. se parantaa virusten, bakteerien ja sienten aiheuttamia tulehduksia (EH).

¤ Vesimeloni on yhtä tehokas kuin statiinilääke verenpaineen alentajana – tosin meloneja pitäisi syödä kolme päivässä tulosten aikaansaamiseksi.  Vesimelonissa on runsaas L-citrulliinia, aminohappoa joka on L-arginiinin helpommin siedettävä muoto; L-arginiini vaikuttaa verenpainetta alentavasti.  Eräässä tutkimuksessa yhdeksän verenpainetautia potevaa henkilöä sai  verenpaineensa normaaliksi kuudessa viikossa syömällä vesimeloniuutetta L-citrulliini/L-arginiini-muodossa 2,7 g/1,3 g päivässä.

Muuten vesimeloni on viilentävä ja kehon  nesteitä ravitseva ja sopii siten kuumuudesta kärsiville ja kuiville ihmisille, esimerkiksi monille vanhuksille helleaikaan. Kiinalaisessa lääketieteessä sillä hoidetaan masennustakin. Vesimelonia ei pidä syödä henkilöiden. joilla on anemia tai liiallista tai kontrolloimatonta virtsaamista.

¤ Vaahterasiirapissa on 20 erilaista hyödyllistä ainesosaa, muun muassa fenolisia antioksidantteja; ne auttavat kamppailussa syöpää, bakteeri-infektioita ja diabetesta vastaan. Siirapin on oltava aitoa vaahterasiirappia, ei sellaiseksi maustettua siirappia, ja sitä voi lisätä vaikka kaurapuuron päälle makeutteeksi (esitelmä American Chemical Societyn kokouksessa maaliskuussa 2010, San Francisco, CA). Aitoa kanadalaista vaahterasiirappia saa Suomestakin.

¤ Jogurtissa on ”ystävällisiä” bakteereja, jotka tehostavat suolen toimintaa. Ne myös torjuvat diabetesta ja ylipainoa. Itse asiassa jogurtin bakteerit kommunikoivat suolistobakteerien kanssa ja ”muistuttavat” niille miten pysyä terveenä (tutkija Jeremy Nicolson, Mol Syst Biol,2008; 4:205). Maustamaton, makeuttamaton luomujogurtti on tietysti paras. Useat laktoosi-intolerantikot sietävät Välimeren maiden maitotuotteita ja niiden jugurtteja, esim. kreikkalaista. Älä osta kevytjogurtteja tai muita kevytmaitotuotteita– rasva on tärkeä suojatekijä lehmänmaitotuotteissa ja myös välttämätön kalkin imeytymiselle luihin (EH).

¤ Vesikrassi näyttää olevan tehokas rintasyövän etenemisen lopettaja.  Siinä on ainesosa, joka häiritsee syöpäsolujen viestintää, niin että ne eivät enää saa kehosta tuoretta verta ja happea. Kun tuumori ei saa tarvitsemaansa ravintoa, se lakkaa kasvamasta.

Noin 80 g vesikrassia päivittäin riittää katkaisemaan syöpäsolujen signaalit, toteavat Southamptonin yliopiston tutkijat. Rintasyövästä selvinneiden verikokeet vahvistivat, että vesikrassi oli vaikuttanut syöpäsoluja ruokkivaan proteiiniin (University of Southampton press conference 14.9.2010. www.soton.ac.uk/promotion/watercress_breast_cancer_01.shtml).

¤ Saksanpähkinä ja saksanpähkinäöljy. Jos olet stressaantunut, lisää lautaselle saksanpähkinöitä tai käytä saksanpähkinäöljyä (älä kuumenna). Molemmissa on runsaasti omegea-3-rasvahappoa, joka auttaa elimistön stressinsietokykyä. Ne myös alentavat korkeaa verenpainetta ja ”huonoa”  LDL-kolesterolia (Penn State University press release 4.10.2010. http://live.psu.edu/story/48843).

Kiinalaisessa dietetiikassa saksanpähkinöillä ravitaan aivoja ja Munuaisten Yiniä, joka on osa elimistön peruselinvoimaa (EH).

¤ Tomaatit voivat alentaa syövän ja sydäntautien riskiä. Säännöllisesti tomaatteja ja esim. tomaattisosetta syövät miehet voivat alentaa eturauhassyöpäriskiään  35 %:lla (J Natl Cancer Inst, 1995; 87:1767-76).

¤ Oliiviöljy auttaa torjumaan Alzheimerin tautia ja voi jopa lievittää sen oireita. Paras on extra neitsytöljy; siinä on erityisen paljon oleocantaleja, polyfenoleja jotka muuntavat Alzheimerin tautiin liittyvien neurotoksiinien rakennetta niitä heikentäen (Toxicol Appl Pharmacol, 2009;240:189-97).

¤ Parsakaali, vihannesten kuningas, on monella tapaa hyödyllinen kasvis. Se ja muut ristikukkaisten heimoon kuuluvat vihannekset  sisältävät runsaasti sulforafaani-nimisiä kemikaaleja, jotka voimistavat immuunivastetta. Sulforafaani pysäyttää solujen immuunifunktion rappeutumisen ja auttaa sitä toipumaan (University of Californian tutkijat, LA,  J Allergy Clin Immunol, 2008;121:1255-61). Niinpä parsakaali kuten muut Brassica-suvun vihannekset (kaalit) pystyvät pysäyttämään syövän leviämisen.

¤ Ruusukaali (brysselinkaali) stimuloi kehoa tuottamaan ainetta nimeltä ”I3C” (indole-3-carbinol), joka pystyy taistelemaan syöpää vastaan ja salpaamaan syöpäsolujen kehittymisen. Ohio State Universityn tutkijat ovat tähän mennessä testanneet I3C:n tehoa vain rintasyövän soluihin, mutta uskovat että se pystyy kukistamaan myös muita syöpätyyppejä, kuten eturauhasen, maksan ja paksusuolen syöpää sekä non-Hodgkin-tyypin lymfoomaa.

Laboratoriokokeissa tutkijat havaitsivat, että 13C tuhoaa rintasyövässä esiintyviä molekyylejä. Tutkijat ovat myös arvelleet kaalien voivan lievittää  joitakin Alzheimerin taudin oireita (Cancer  Prev Res, 2010;3:813-28).

¤ Merilevissä on fucoidania, sulfapitoista polysakkaridia, joka tuhoaa syöpä- ja tuumorisoluja. Jordanian Hashemite Universityn tutkijat testasivat merileväuutetta non-Hodgkin-lymfoomaa potevilla potilailla ja havaitsivat, että se salpasi lymfooman kasvun jättäen samalla terveet solut rauhaan (Esitelmä kokouksessa AACR Dead Sea International Conference on Advances in Cancer Research maaliskuussa 2010, Jordan).

¤ Täysjyväriisi. Jos syöt usein valkoista riisiä, pelkkä siirtyminen täysjyväriisiin voi olla ratkaiseva tekijä ja säästää sinut 2-tyypin diabetekselta. Näin sanovat tutkijat. Täysjyväriisiin siirtyminen vähentää 2-tyypin diabeteksen riskiä 16 %, mutta  riski vähenee 36 %, jos siirryt muihinkin kokojyväviljoihin kuten kokojyvävehnään ja ohraan (Arch Intern Med, 2010;170:961-9). Kokojyväruis voitaneen hyvin liittää tähän ryhmään (EH).

¤ Äyriäiset ovat erinomaisia B 12-vitamiinin lähteitä, ja B 12 on tärkeä mielen terveelle toiminnalle – vielä  vanhuusiässäkin. B 12-vitamiinin vajausta potevilla esiintyy vanhana kaikkein todennäköisimmin aivojen surkastumista, mikä taas yhdistetään dementiaan ja Alzheimerin tautiin. Kun Oxfordin yliopiston tutkijat seurasivat 107 henkilöä (iältään 61-87-vuotiaita) viiden vuoden ajan, he havaitsivat että aivojen surkastumista esiintyi  kuusi kertaa todennäköisemmin niillä joilla oli B 12:n puutosta. Arvellaan, että B 12-vitamiinin puutosta esiintyy 40 %:lla väestöstä. Päätutkija David Smith: ”Vanhetessa tapahtuvan aivojen surkastumisen nopeus saattaa osittain riippua siitä, mitä syömme” (Neurology,2008;71:826-32). Maksa on myös hyvä B 12:n lähde.

¤ Kalan syöminen 2-3 kertaa viikossa voi alentaa riskiä saada sydänkohtaus; vaikutus tehostuu, jos samalla syöt omega-3-öljyä, sanovat Alabaman yliopiston tutkijat. Ne jotka syövät kalaa 1-2 kertaa viikossa lähes puolittavat mahdollisuutensa saada kohtalokas tai  sairaalahoitoa vaativa sydänkohtaus. Tutkijat totesivat tämän seurattuaan 36,234 naisen ruokavaliota ja terveyttä yhdeksän vuoden ajan. Ne jotka söivät kalaa 3 kertaa viikossa saivat kaikkein epätodennäköisimmin sydänkohtauksen, ja jopa vain yksi kala-ateria – etenkin omega-3-kapselien kera – pystyi antamaan hyvän suojan (Eur J Clin Nutr,2010; 64:587-94).

Toisessa tutkimuksessa, joka antoi saman tuloksen, tutkijat korostivat öljyisen kalan – kuten lohen, sardiinin ja taimenen –  syömisen tärkeyttä, kun halutaan suojella sydäntä. Vaikka sinulla jo olisi ollut sydänkohtaus, toisen kohtauksen saaminen käy 30% epätodennäköisemmäksi, jos vain syöt öljyistä kalaa (J Am Coll Cardiol, 2009;54:585-94).

Kala on myös hyvä stressin alentaja. Kun olemme stressaantuneita tai masentuneita, elimistömme alkaa tuottaa enemmän tulehdusta lisääviä kemikaaleja sytokiineja, esim. interleukin-6:a. Kalojen Omega-3-rasvahapot ovat luontaisia tulehdusten poistajia ja pystyvät kumoamaan kovankin stressin vaikutukset (Perspect Psychol Sci,2009;4:367-9).

¤ Raparperi uunissa kypsytettynä. Perinteinen kiinalainen lääketiede (PKL) on tuhansia vuosia ollut tietoinen raparperin syöpää parantavasta vaikutuksesta. Nyt on lännessä keksitty oma versio raparperin käytöstä lääkkeenä, versio joka on samalla mukava jälkiruoka: rhubarb crumble eli suomalaisittain esimerkiksi raparperipiirakka uuniin 20 minuutiksi. Sheffield Hallam Universityn tutkijat huomasivat, että 20 min. paisto  uunissa kehittää raparperissa polyfenoleja, voimakkaita syöpää tuhoavia kemikaaleja, jotka pystyvät estämään syöpäsolujen kasvun ja jopa tappamaan ne (Food Chem, 2010;119:758-64).

JUOMAT

¤ Sitruunatiiviste. Jos podet toistuvia  munuaiskivivaivoja, juo päivittäin  sitruunajuomaa jossa on 2 litraa vettä ja 1,2 dl sitruunatiivistettä, ja kivien muodostuminen loppuu vähitellen. Tavallinen kaupan sitruunatiiviste käy. Hoitoa testattiin 11 potilaalla, joiden kivien muodostuminen väheni 87 % (J Urol, 2007;177:1358-62). Kiinalaisen lääketieteen kannalta kivet ovat seurausta kroonisesta Kuuma-Kostea-tilasta, jossa Kuumuus vähitellen saostaa Kosteuden niin että muodostuu kiviä. Sitruuna viilentää ja poistaa Limaa ja pystyy siksi eliminoimaan Kuuma-Kostean tilan eli tulehduksiakin (EH).

¤ Karpalomehun kyky parantaa tulehduksia on hyvin tunnettu. Tutkijoiden mukaan se voi olla hyödyllinen myös vakavissa stafylokokkien aiheuttamissa tulehduksissa, jopa sairaalabakteerin (MRSA – methicillin-resistant Staphylococcus aureus) ollessa kyseessä.  Kun naisille annettiin karpalomehua ja sitten heidän virtsaansa lisättiin Escherichi coli- eli kolibakteeria ja S. aureusta, jotka molemmat voivat aiheuttaa monenlaisia tulehduksia, karpalomehu katkaisi kummankin lisääntymisen. Mehu tehosi etenkin stafylokokkiin (Esitelmä American Chemical Societyn 240. kokouksessa Bostonissa, elokuu 2010). Puolukka toimii virtsatietulehduksissa samansuuntaisesti (EH).

¤ Punajuurimehu alentaa nopeasti korkean verenpaineen. Eräässä kokeessa tämä tapahtui 24 tunnissa.  Punajuuren nitraatti on tässä aktiivinen ainesosa, sanovat Lontoon Queen Mary Universityn tutkijat. Nitraatti muuntuu kudoksissa nitriitiksi, joka on voimakas vasodilaattori eli verisuonten laajentaja. 2,5 dl mehua riittää alentamaan verenpaineen jopa vaikeissa hypertensiotapauksissa (Hypertension, 2010;56:274-81). Punajuurten syömisellä on myös kohonnutta verenpainetta alentava vaikutus.

¤ Tee. Vihreällä teellä on monia terveyttä edistäviä vaikutuksia. Sen syöpää torjuvista ominaisuuksista on tehty useitakin tutkimuksia, mutta tuore tutkimus kertoo sen kyvystä vastustaa parantumattomaksi luokiteltua kroonista lymfosyyttista leukemiaa (CLL).  Avaintekijä on vihreän teen polyfenoli nimeltä EGCG (epigallokatekiini 3-gallaatti). Tutkijat antoivat 31:lle CLL-potilaalle EGCG-uutetta kaksi kertaa päivässä 400 mg – 2000 mg annoksina. Korkeimmat annokset saaneilla imusolmukkeiden koko pieneni huomattavasti, ilman haittavaikutuksia (J Clin Oncol,2010;28 (suppl): 7s, abstr 6522).

Vihreä tee estää suusyöpää, niilläkin joilla jo on maligni esiaste.  Tutkimuksen 41 potilaasta 58% prosentilla niistä, jotka saivat korkeimman annoksen vihreä tee –uutetta, esiaste ei kehittynyt syöväksi, kun taas pienintä annosta saavilla syöpä jäi kehittymättä 36 %:lla (Cancer Prev Res (phila),2009;2:931-41).

Vihreä tee myös suojelee silmiä, suojelemalla niitä sairauksia, kuten glaucomaa vastaan. Teen antioksidantit tunkeutuvat silmän kudoksiin ja vahvistavat linssiä ja retinaa (J Agric Food Chem,2010;58:1523-34).

Musta tee taas on parempi diabeteksen hallinnassa, parempi kuin vihreä ja oolong-tee.  Mustassa teessä on runsaimmin polysakkarideja, joiden ominaisuuksiin kuuluu glukoosin esto.

Musta tee taisteli myös tehokkaimmin vapaita radikaaleja vastaan, ja ne ovat osallisia syövän ja reuman synnyssä (J Food Sci,2009;74:C469-74).

Sydäntaudin riski vähenee 45 %, kun juo 3-6 kuppia mustaa teetä päivittäin – yksi kuppi päivässä ei tuo tätä hyötyä. Toisaalta jos juo enemmän kuin 6 kuppia/p, teen suojaava vaikutus alkaa vähetä /Arterio-scler Thromb Vasc Biol,2010;30:1665).

Teen polyfenolit vahvistavat myös luita – kolme teekupillista päivässä lyhyen ajan sisällä alkaa jo vaikuttaa tähän suuntaan, sanovat British Nutrition Foundationin tutkijat (Daily Telegraph, 10.6.2008; www.telegraph.co.uk/news/uknews/2104561/Drinking-tea-can-reduce-heart-attack-risk.html).

¤ Mustikkamehulla on voimakas antidiabeettinen vaikutus; se voi myös auttaa ylipainoa vastaan, kunhan marjan kuoret ovat mehussa mukana. Juoma alentaa diabeetikon verensokeria ja toisaalta suojelee diabetestä ja ylipainoa vastaan (Int J Obes (Lond),2009;33:1166-73). Ymmärtääkseni sama teho on myös kotoisilla metsämustikoilla. Kiinalaisen lääketieteen mukaan ne vahvistavat Munuaisten Yiniä, joka on osa elimistön peruselinvoimaa ja jota diabetes muiden kroonisten sairauksien tavoin kuluttaa (EH).

¤ Omenamehua kaksi lasillista päivässä pystyy lievittämään joitakin Alzheimerin taudin pahimpia oireita.

Kun 21 Alzheimer-potilasta joi 2 neljän unssin (eli 2x38g) lasillista menua päivässä  kuukauden ajan, ahdistus, levottomuus ja harhat vähenivät merkittävästi. Potilaita hoitavat henkilöt arvelivat, että omenamehu lievitti sekä käytös- että psykoottisia oireita 27 %:n verran (Amm J Alzheimers Dis Other Demen,2010;25:367-71).

¤ Granaattiomenamehu pystyy hidastamaan eturauhassyövän etenemistä ja voi jopa ehkäistä syöpää. Eturauhassyöpää sairastavalla 48 miehellä mehu alensi  PSA-arvoja (prostate specific antigen) peräti 60 %. Tutkijoiden mukaan granaattimehu voisi olla varteenotettava vaihtoehtoinen hoitomuoto tilanteissa, joissa leikkaus on epäonnistunut (J Urol,2009;(suppl):181,4,abstr 826).

Mehun on todettu myös alentavan kolesterolitasoa ja kohonnutta verenpainetta. Nyt tutkijat ovat todenneet, että se auttaa dialyysihoidossa olevia munuaispotilaita vastustamaan tulehduksia ja sydänongelmia. Haifan Technion-Israel Institute of Technologyn tutkijat jakoivat 101 dialyysipotilasta kahteen ryhmään; toinen ryhmä joi granaattimehua, toinen placebojuomaa kolme kertaa viikossa vuoden ajan. Granaattimehua juoneet saivat vähemmän tulehdusongelmia ja tarvitsivat vähemmän sairaalahoitoa tulehdusten vuoksi. Tutkijat pitävät granaattimehua voimakkaana antioksidanttina ja tulehdusten vastustajana (Esitelmä American Society of Nefrologyn 43. vuosikokouksessa, Denver,Co, 19.11.2010).

MUUT

¤ Tumman suklaan flavanolit edistävät verisuonten terveyttä ja voivat siten merkittävästi  alentaa kohonnutta verenpainetta, sanovat tutkijat. Pieni pala tummaa suklaata päivittäin viiden vuoden ajan voi myös alentaa sydänkohtauksen ja sydänsairauden riskiä 20 %:lla ((BMC Med,2010;8:39;doi:10.1186/1741-7015-8-39).

40 g tummaa suklaata päivittäin kahden viikon ajan pystyy myös vähentämään ahdistuksen oireita jopa kaikkein stressaantuneimmilla henkilöillä (J Proteome Res,2009,8:5568-79).

¤ Rypäleiden flavonoidit voivat dramaattisesti vähentää vakavan sydänkohtauksen riskiä. Yhdeksän kourallista rypäleitä päivittäin voi alentaa verenpainetta ja edistää sydänlihaksen toimintaa ja voi jopa kumota huonon ruokavalion vaikutuksen.

Rypäleiden syönti voi myös katkaista kehityksen joka johtaa 2-tyypin diabetekseen ja sydäntautiin. Suotuisat vaikutukset näkyvät jo kolmen kuukauden sisällä, sanovat University of Michigan Health Systemin tutkijat, joiden havaintojen mukaan rypäleiden fytokemikaalit pystyvät pysäyttämään joukon sairausprosesseja, jotka tunnetaan nimellä metabolinen syndrooma. Siihen kuuluvat paksu vyötärö, kohonnut verenpaine, alentunut glukoositoleranssi  ja kohonnut C-reaktiiviproteiinin taso (CRP), joka on tulehdusten ilmaisija (esitelmä Experimental Biology 2010 Conferencessa, 26.4.2010, Anaheim, CA).        Muutenkin tummat rypäleet lisäävät ja vahvistavat verta hoitaen mm. anemiaa, reumaa ja artriittia sekä vahvistaen munuaisia ja maksaa.

Jos haluaa välttää viinirypäleiden viljelyssä käytettyjä lukuisia myrkkyjä, voi juoda ekologisesti viljeltyjen tummien rypäleiden mehua, 1-2 dl/p antaa jo monipuolisen hyödyn (EH).

¤ Mantelit. Manteleita pidetään välipaloista parhaina monestakin syystä.  Vain 73 grammaa manteleita voi alentaa ”pahaa” kolesterolia  24 %, alentaa insuliinin eritystä ja jopa parantaa suoliston terveyttä. Edulliset vaikutukset näkyvät vielä 4 kuukauden kuluttua, tutkijat sanovat. Mantelit tehoavat hyvin etenkin kun ne syödään kohta aterian jälkeen (Townsend Letter,20088;305:24).

¤ Pellavansiemenet. Ne alentavat kolesterolitasoa, kun niitä ripottelee kolme ruokalusikallista ruoan päälle joka päivä. Siemenissä on runsaasti  omega-3-rasvahappoa ja lignaaneja (fytoestrogeeni).  Tutkimuksen 90  miehen kolesterolitaso  laski 10% kolmen kuukauden aikana. Sama alentava vaikutus on statiinilääkkeillä, mutta pellavansiemenillä ei ole haittavaikutuksia (esitelmä American Society for Nutritionin vuosikokouksessa 24-28.4.2010, Anaheim,CA).

¤ Mustaherukat lievittävät keuhkotulehdusta ja voivat helpottaa hengitystä astmakohtauksen aikana. Niissä on runsaasti epigallokatekiinia (antioksidantti), joka tekee yhteistyötä immuunijärjestelmän kanssa tulehdusten taltuttamiseksi (Mol Nutr Food Res,2010; 54 suppl 2:S159-70).

¤ Omenat ovat hyviä sulavan kuidun lähteitä. Ne auttavat kehon paranemisprosesseja muuntamalla sairaita soluja. Yleensä omenat ovat yksi parhaista välineistä kun halutaan vahvistaa immuunijärjestelmää (Brain Behav Immun,2010;doi:10.1016/j.bbi.2010.01.015).

¤ Mustikat pystyvät rauhoittamaan pahimpiakin vatsaongelmia kuten kipua ja turvotusta; ne hoitavat jopa paksusuolentulehdusta. Ne voivat myös suojata kehittymässä olevia ruuansulatuskanavan ongelmia vastaan. Mustikoissa on polyfenoleja, joilla on antimikrobiaalisia ja antioksidanttisia ominaisuuksia (AlphaGalileo,2010;www.alphagalileo.org/Viewltem.aspx?ItemlD=678148&CultureCode=en).

Elina Hytönen

Lähteet: WWDTY 21;9, joulukuu 2010 ja 21;10, tammikuu 2011.

Hei!

Tervetuloa uusille sivulleni! Olen vasta ottamassa sivujani käyttöön, joten kaikki ei ole vielä valmista.