Murheita maidosta

 

Maidosta on tullut terveysriski.

Se aiheuttaa allergioita, limaisia infektioita ja astmaa, aknea, sydäntauteja, hedelmättömyyttä, diabetesta, syöpiä kuten eturauhasen ja munasarjojen syöpää ja on ilmeisesti osallisena autismissa ja skitsofreniassa.  Miten entisestä lasten terveyden pelastajasta on päädytty tähän?

 

 

Suomalaiset juovat eniten maitoa maailmassa, 129 litraa vuodessa kansalaista kohti.  Koska kaikki eivät sitä juo, toiset sitten sitäkin enemmän.  Maito on terveellistä, suomalaisille opetettiin jo siihen aikaan, kun maassa oli pienenkin torpan navetassa oma lehmä. Se oli nupopää, ja sen maito juotiin vastalypsettynä. Se oli hyvänmakuista ja kermaista ja monipuolisesti ravitsevaa.

 

Ajat muuttuivat.  Suomeen tuotiin uusia sarvipäitä, jalostettuja lehmärotuja, jotka lypsivät enemmän. Maitoa alettiin kerätä meijereihin, jotka pastöroivat sen mikrobien tuhoamiseksi. Myöhempänä keksintönä tuli maidon homogenointi, jolla estetään kerman kerääntyminen maitotölkin pintaan. Lehmien pidosta tuli kallista yrittämistä, ne eivät enää saaneet luontaisen tarpeensa mukaan vaeltaa haassa ruohoa syöden, vaan pääsivät enintään pellolle oleilemaan. Suurimman osan ajasta ne seisovat nykyään navetassa rivissä maitoa valmistaen, ravintonaan väkirehu. Valtavat utareet estäisivätkin enemmän vaeltamisen.

Nykyään vain yksi prosentti Suomen koko maitotuotannosta on enää peräisin lehmän alkuperäisroduista.

 

Maitoa muokataan

 

Maidon pastörointi oli tarpeen ennen sotia, jolloin ihmisten ja maidontuotannon hygienia oli alkeellista – tautien aiheuttajat tulivat siis maitoon ulkopuolelta, ei lehmästä itsestään. Pastöroinnilla  (nopea kuumennus ja jäähdytys) tuhottiin tuberkuloosibakteerit ja muut mikrobit. Esimerkiksi Turussa oli 20-luvulla paha lavantautiepidemia, jonka lähteeksi osoittautui lähistön suuri maitotila. Myöhemmin pastörointia jatkettiin, koska se paransi maidon säilyvyyttä.

 

Maidon kuumennus 72 asteeseen tuhoaa mikrobit, mutta samalla tuhoutuvat myös hyödylliset bakteerit (probiootit) ja ruoansulatusentsyymit, ne jotka mm. saavat maidon happanemaan. Maidon ruoansulatusentsyymit ovat vasikalle ja ihmisen lapselle tärkeitä, koska heillä ei vielä ole omia ruoansulatusentsyymejä. Siksi vauvat usein oksentavat, jos heille annetaan liian aikaisin pastöroitua lehmänmaitoa. Lehmänmaito on yleensä ensimmäinen vieras proteiini, joka pääsee lapsen elimistöön.

 

Homogenointi näyttää aiheuttavan vielä suurempia ongelmia.  Siinä maidon rasvapallot pilkotaan niin, että niiden mukana kulkevat proteiinimolekyylit pystyvät läpäisemään ruoansulatuskanavan seinämät ja pääsevät verenkiertoon. Samalla rasvan laatu huononee, kun se hapettuu.

 

Vauvojen ja pienten lasten suoliston seinämät ovat erityisen läpäiseviä, joten maidon haitta-aineet vaikuttavat heihin voimakkaasti. Maitoallergia, joka useimmiten on yhteydessä maidon proteiineihin, on meillä yleisin lasten allergia. Lasten vatsavaivat, ihottumat, toistuvat infektiot hengitysteissä ja korvissa ja astma kuuluvat tähän ”maitotautiin” (terveyshoitaja Raija Tukkisen, Lohjan terveyskeskus, antama termi), jonka lasketaan johtuvan etenkin maidon homogenoinnista. Joka 5. suomalaisella on laktoosi-intoleranssi, eli heidän elimistönsä ei pysty hajoittamaan maitosokeria; sekin johtuu pitkälti pastöroinnista ja homogenoinnista.

 

Maitoon päätyy myös kasvinsuojelu- ja tuhoeläinmyrkkyjen jäänteitä ja lehmille annettuja antibiootteja ja muita lääkkeitä. Runsas väkirehun käyttö huonontaa maidon rasvahappoja, soija ja vilja eivät kuulu lehmälle. Ruoho on maidon laadun kannalta paras lehmän ravinto.

 

Tyypillistä on, että maitotautia potevien lasten ja aikuisten vaivat katoavat, kun maito haetaan suoraan maitotilalta. Monilla auttaa jo kaupan luomumaitoon siirtyminen. Mutta aina ei auta puhtainkaan maitotilan raakamaito, ja silloin syynä voi olla lehmiemme maidon proteiinityyppi.

 

 

Väärä lehmärotu

 

Noin 5000 vuotta sitten nautojen maidon aminohappo proliini (tärkeä verisuonten, etenkin valtimoiden terveydelle, ehkäisee siten sydäntauteja) koki mutaation ja muuntui  histadiiniksi, joka tunnetaan myös nimellä beetakasomorfiini-7 (B-CM-7). Alkuperäisrotujen lehmien maidossa on vielä myös proliini mukana, ja tämä proteiinityyppi tunnetaan nimellä A2.  Monien jalostettujen rotujen kuten friisiläiset, Holstein ja Ayrshire  eli A1-lehmien maito  sisältää beetakasomorfiinia.  Lähes kaikki Suomen ja esim. USA:n lehmät ovat tätä jälkimmäistä proteiinityyppiä eli A1, joka on siis A2:n geneettinen muunnelma.

 

A1-lehmien maito on valitettavasti todellinen terveysriski. Lehmän beetakaseiini B-CM-7 on noin tuhat kertaa voimakkaampi narkoottinen aine kuin äidinmaidon beetakaseiiniproteiini. B-CM-7 on voimakas oksidantti ja toimii ihmisessä morfiinin tavoin. Se on yhdistetty autoimmuunisairauksiin, kuten 1-tyypin diabetekseen, jossa keho tuhoaa omia insuliinia tuottavia solujaan, sekä sydänsairauksiin ja mielenterveyden ongelmiin.  Uusseelantilaisen maatalousalan tutkijan, prof. Keith Woodfordin (kirja Devil in the Milk, Paholainen maidossa, 2007) mukaan A1-beetakaseiini  laukaisee lisäksi verisuonissa tulehdusreaktion, heikentää immuunivastetta ja aiheuttaa liiallista limanmuodostusta.

 

Uusseelantilaisessa tutkimuksissa tutkittiin hiirikokeilla maidon mahdollista osuutta ykköstyypin diabeteksen syntyyn  –  johon sairastutaan yleensä lapsena tai nuoruusiässä. Osalle hiiristä annettiin A1-maitoa, ja ryhmästä lähes puolet sairastui diabetekseen 8 kuukaudessa. A2-maitoa saaneista hiiristä yksikään ei sairastunut (M.Laugesen-R.Elliott, J NZ Med J 2003; 116:1168). Samat tutkijat vertailivat myös sydäntautitilastoja ja maidon kulutusta 20 maassa. Suurimmaksi A1-maidon kuluttajaksi  ja korkeimman sydäntautikuolleisuuden maaksi nousi Suomi.  Yhteys maidon ja sydäntautien välillä oli voimakkaampi miehillä kuin naisilla. Euroopan pohjoisosissa sydänsairaudet olivat tutkimuksen mukaan yleisempiä kuin Välimeren maissa, etenkin Ranskassa, jossa lehmät ovat valtaosin A2-tyyppiä.  Vertailu osoitti myös lasten ja nuorten diabeteksen (1-tyyppi) olevan yleisintä siellä, missä juodaan paljon A1-maitoa. Suomessa 1-tyypin diabetesta on suhteellisesti eniten maailmassa.

 

Tutkijoiden mukaan vertailu antaa vahvan näytön, että maissa joissa juodaan eniten A1-maitoa on myös eniten sydänsairauksia ja diabetesta.  Samoin on näyttöä, että maissa joissa lapset juovat paljon maitoa, diabeteksen riski on suurempi kuin muualla.

 

A1-maidon beetakasomorfiini  B-CM-7 ei yleensä pääse läpäisemään suoliston seinämiä, mutta pienillä lapsilla seinämät ovat läpäisevämpiä kuin aikuisilla. Kun pienet lapset tai lapset, joilla suolenseinämät ovat vaurioituneet, saavat lehmänmaitoa tai sitä sisältävää äidinmaidonkorviketta, maidon proteiinimolekyylit pääsevät verenkiertoon ja läpäisevät helposti myös veriaivoesteen (blood-brain-barrier eli BBB), aiheuttaen aivoissa vahvoja reaktioita (B-CM-7 on opiaatti!). Tätä pidetään osatekijänä imeväisikäisten ja pienten lasten neurologisissa häiriöissä, jotka johtavat autismiin ja skitsofreniaan. Rottakokeissa B-Cm-7:ää saaneet rotat tulivat ensin levottomiksi ja kiihtyneiksi, kohta apaattisiksi ja syrjään vetäytyviksi ja lopulta puolustautuivat aggressiivisesti, jos niitä lähestyttiin (Autism, 1999; 3: 85-95). Toinen tutkimus löysi korkeita kaseiinin vasta-ainepitoisuuksia 90 %:ssa autistisia potilaita ja 93 %:ssa skitsofreniapotilaita. Kun autistilapset pantiin gluteiinittomalle ja kaseiinittomalle ruokavaliolle, 81 %:lla ilmeni kolmen kuukauden sisällä kehitystä parempaan useimmissa käytösluokissa (Nutr Neurosci, 2000; 3: 57-72).

 

Lehmän insuliini

 

Maidon sisältämä lehmän insuliini on diabetekselle altistava tekijä.

Jo vuonna 2000 julkaistiin suomalainen tutkimus lehmänmaidon yhteydestä 1-tyypin diabeteksen syntyyn. Kohteena oli joukko vauvoja, joilla oli jo geneettisesti kohonnut riski sairastua diabetekseen. Osa lapsista sai lehmänmaitopohjaista äidinmaidonkorviketta, toinen osa hydrolysoitua kaseiinipohjaista korviketta.  Lisäksi molemmat ryhmät saivat rintamaitoa 6-8 kuukautta.  – Lapsilla, jotka saivat lehmänmaitopohjaista korviketta alle kolmen kuukauden ikäisinä, oli merkittävästi kohonnut T-solureaktio ja enemmän IgC-vasta-aineita lehmän insuliinille kuin toista korviketta saaneilla. Tutkijat päättelivät, että altistuminen vieraalle insuliinille on osallinen autoimmuuniprosessissa, joka johtaa diabetekseen. Toisin sanoen geneettisesti  altistuneilla lapsilla hyvin pienikin määrä lehmän insuliinia varhaisella iällä voi johtaa siihen, että elimistö ei enää siedä ihmisen insuliinia (Diabetes, 2000; 49: 1657-65).

 

Rasvaton maito on erehdys

 

Suomalaisten v.2011 käyttämästä maidosta oli kevytmaitoa noin puolet, rasvatonta maitoa noin 40 % ja loput 10 % täysmaitoa. Täysmaidon kulutus oli pienessä nousussa edellisvuoteen verrattuna, rasvattoman maidon kulutus vähän suuremmassa laskussa.  Voita kului noin 4 kiloa henkeä kohti.

 

Maitorasvassa eli kermassa on yli 400 rasvahappoa. Se on monipuolisesti ravitseva aine, eikä se ole maidossa sattumalta, vaan sillä on useita terveyttä edistäviä tehtäviä.

 

Suomalaiset on kuitenkin muiden länsimaiden ihmisten tavoin opetettu potemaan rasvakammoa, nimenomaan eläinrasvojen, joihin maitorasvakin kuuluu. Harhakäsitys näiden rasvojen haitallisuudesta perustuu  1950-luvulla kehitettyyn ”monipolvisten olettamusten ja yleistysten ketjuun, niin sanottuun rasvahypoteesiin, jota ei laajoista tutkimuksista huolimatta ole todistettu oikeaksi”, sanoo elintarvikekemian professori Kari Salminen maitorasvoja puolustavassa artikkelissa (HS, 2008). ”Se on edelleen sekoitus tosiasioita, puolitotuuksia ja lennokasta mielikuvitusta. Kaiken lisäksi se (hypoteesin pohjana oleva tutkimus) ei edes kohdistu juuri maitorasvaan vaan tiettyihin yksittäisiin rasvahappoihin.”

 

Rasvahypoteesi (tyydytetyt rasvat  > nostavat veren kolesterolipitoisuuksia  > aiheuttavat sydäntauteja) on 50-luvun jälkeen osoitettu kymmenissä tutkimuksissa vääräksi. Lääketeollisuus ja elintarviketeollisuus saivat kuitenkin siitä markkinaraon, joka on tuottanut runsaasti etenkin kolesterolilääkkeitä ja toisaalta miljoonia kevyttuotteita, kaikki kuluttajien pään ja terveyden menoksi. Ja kansantaloudelle se on käynyt hyvin kalliiksi.

 

Rasvaton maito on osa kevyttuotebuumia. Vuosikausia sitä on suositeltu ja markkinoitu terveysjuomana, jossa on kaikki maidon hyvä, ilman sitä pahaa eli rasvaa. Uudemmat tutkimukset osoittavat kuitenkin, että rasvattomasta maidosta saattaa olla enemmän haittaa kuin hyötyä ja että juuri rasvan poisto voi olla syy maidon haitalliseen, jopa toksiseen vaikutukseen.

 

Rasvaton maito syövän aiheuttajana

 

Vuonna 2007 ilmestyi kaksi tutkimusta, jotka osoittivat rasvattoman maitotuotteiden yhteyden eturauhassyöpään.  CLUE 2 –tutkimus koski 4000 miestä Marylandissa, ja sen mukaan  miehillä, jotka söivät viisi tai useamman annoksen maitotuotteita viikossa oli suurempi riski sairastua eturauhassyöpään kuin miehillä, jotka söivät yhden tai ei yhtään (Cancer Causes Control, 2007; 18: 41-50). Suomalaiseen ATBC-tutkimukseen osallistui 29,000 miestä, ja se osoitti, että mitä enemmän miehet söivät maitotuotteita, sitä korkeampi oli eturauhassyövän riski (Int  J Cancer; 2007). Näiden lisäksi, sekä ennen että jälkeen on ilmestynyt monia raportteja maitotuotteiden, etenkin maidon, ja syövän yhteydestä.

 

Aluksi syntipukiksi leimattiin totuttuun tapaan maidon tyydytetty rasva (Salud Publ Mex, 1997; 39: 298-309), mutta nyt on yhä enemmän todisteita päinvastaisesta: rasvan poistaminen maidosta voi olla syynä sen syöpää aiheuttaviin vaikutuksiin. Amerikkalainen 3600 miestä (seuranta-aika 10 vuotta) koskenut tutkimus sekä toinen, Harvard Physicians´Health Study, 20 000 miestä (seuranta-aika 11 vuotta) totesivat, että maitotuotteiden nauttimisesta johtuva eturauhassyöpien lisääntyminen liittyi nimenomaan kevytmaidon ja rasvattomien tuotteiden kulutukseen (yksi tai useampi annos päivässä)(Am J Clin Nutr, 2005; 81: 1147-54, Am J Clin Nutr, 2001; 74: 549-54). Samanlaiseen tulokseen tulivat  norjalainen tutkimus (25,000 miestä, Int J Cancer, l997; 73:634-8) sekä NASA:n  Langley Research Centerin analyysi, joka koski 41 maata (Altern Med Rev, 1999; 4: 162-9).

 

Rasvalla on maidossa tärkeä osa. Siinä on A- ja D-vitamiineja, jotka tarvitaan että kalsium ja maidon proteiini imeytyvät kunnolla. Ilman näitä rasvaliukoisia vitamiineja maidon kalsium ja proteiini voivat olla elimistölle haitallisia. Kalsiumin aineenvaihdunnan häiriintyminen on erityisen hankala juttu: se mm. ehkäisee kalsitrolin muodostumisen. Kalsitroli on  D-vitamiinin hormonaalinen muoto, jolla on syöpää ehkäisevä vaikutus eturauhasen soluihin. Täysmaidon D-vitamiini pystyy ilmeisesti hillitsemään kalsiumin syöpää edistävää vaikutusta, mutta kevytmaidossa tai rasvattomassa maidossa tämä suojaus puuttuu. Runsas kalsiumin nauttiminen ravintolisänä aiheuttaa tutkimusten mukaan saman ongelman, etenkin jos samalla juodaan kevyt- tai rasvatonta maitoa (Cancer Epidemiol Biomarkers Prev, 2006; 15: 203-10 sekä yllämainittu suomalainen tutkimus, Int J Cancer, 2007). Tutkimukset osoittavat myös, että vaikka kevytmaidon tai rasvattoman maidon juominen lisää eturauhassyövän riskiä, täysmaidon juominen ei sitä tee (Am J Clin nutr, 2005; 81, 1147-54, Am J Clin Nutr, 2001; 74: 549-54).

 

Rasvan poistaminen maidosta poistaa siitä samalla tärkeän syöpää vastaan suojaavan ainesosan, konjugoidun linolihapon (CLA), joka myös vaimentaa tulehduksia, edistää laihtumista, poistaa selluliittia, ehkäisee sydäntauteja, reumaa ja allergioita ja vahvistaa luustoa.  Sen on todettu vähentävän etenkin rintasyövän ja paksusuolensyövän soluja (laboratoriokokeet). Eräässä tutkimuksessa todettiin, että naisilla, jotka söivät neljä tai useamman annoksen täysrasvaisia maitotuotteita, todennäköisyys sairastua paksusuolen syöpään oli puolta pienempi kuin naisilla, jotka söivät niitä vain yhden annoksen päivässä; vähärasvaisilla maitotuotteilla ei ollut vaikutusta (Am J Clin Nutr, 2005; 82: 894-900).

 

CLA suojaa elimistöä lehmänmaidon karsinogeenisiltä kasvutekijöiltä, kuten insuliininkaltaiselta kasvutekijä-1:ltä (IGF-1). Tätä esiintyy luontaisesti sekä ihmisessä että lehmässä. Lehmiähän lypsetään sekä raskauden aikana että sen jälkeen, jolloin maidon kasvutekijät ovat korkeimmillaan, ja ne voivat aiheuttaa ihmisessä epänormaalin reaktion, kuten syövän. Useat tutkimukset ovat liittäneet kohonneet IGF-1-arvot ruoansulatuskanavan ja rintasyöpään (Int J Health Serv, 1996; 26: 173-85, Lancet, 1998; 351: 1993-6), keuhkosyöpään, lasten syöpiin, melanoomaan sekä haima- ja eturauhassyöpään (Ann NY Acad Sci, 1995; 766: 402-8, J Natl Cancer Inst, 2000; 92: 1910-7). Erityisen vahva oli yhteys eturauhassyöpään sekä munasarjasyöpään, josta alempana.

 

Ilmeistä on, että maito ilman luonnollista rasvaansa on syöpäriski, ja toisaalta mitä enemmän siinä on rasvaa, sitä suurempi on sen syövältä suojaava vaikutus.

 

Rasvaton maito aiheuttaa hedelmättömyyttä

 

Naiset ovat Suomessa todennäköisesti miehiä alttiimpia vähärasvaisten maitotuotteiden haitoille, he kun syövät niitä miehiä enemmän.

Vähärasvainen ruokavalio näyttää estävän munasolun irtoamisen, mikä aiheuttaa nk. anovulaarisen hedelmättömyyden. Amerikkalaisessa tutkimuksessa seurattiin 18.555 naista vuosina 1991-1999; naiset yrittivät tulla raskaaksi. Kävi ilmi, että naiset jotka söivät kaksi annosta tai enemmän vähärasvaisia maitotuotteita (kuten rasvatonta maitoa tai jugurttia) päivässä, lisäsivät anovulaarisen raskauden riskiä yli 85 % verrattuna niihin, jotka söivät vähemmän kuin yhden vähärasvaisen maitotuoteannoksen viikossa. Toisaalta, kun ruokavalioon lisättiin yksi annos täysmaitoa/päivä, hedelmättömyyden riski väheni yli 50 %. Tutkijat päättelivät, että on olemassa jokin munasarjoille elintärkeä ainesosa, joka vaatii rasvaa imeytyäkseen kunnolla (Hum Reprod, 2.2.2007).

 

Tämä saattaa selittää myös, miksi tutkimuksissa on todettu että vain vähärasvainen ja rasvaton maito – mutta ei täysmaito – lisäävät munasarjasyövän riskiä. Brigham and Women´s Hospital Nurses´ Health Study-tutkimuksessa (yli 80 000 naista) todettiin, että naisilla jotka joivat yhden tai useamman annoksen vähärasvaista tai rasvatonta maitoa päivässä oli 32 % suurempi riski sairastua mihin tahansa munasarjasyöpätyyppiin ja 69 % suurempi riski sairastua seroosiin munasarjasyöpään, joka on näistä syövistä yleisin – verrattuna naisiin, jotka joivat näitä maitoja kolme annosta tai vähemmän kuukaudessa (Int J Cancer, 2004; 110: 271-7). Useat luotettavat kohorttitutkimukset ovat osoittaneet saman: vähärasvainen maito, mutta ei täysmaito, yhdistyy kohonneeseen munasarjasyövän riskiin (Int J Cancer, 2006; 118: 431-41).

 

 

Aknea ja sydäntauteja

 

Suomessa on paljon nuoria, jotka eivät koskaan ole juoneet muuta kuin rasvatonta maitoa. Länsimaisen lääketieteen aknelääkkeillä on raskaita sivuvaikutuksia, joten on hyvä tietää, että ruokavalion muutos voi tuoda akneen ratkaisevan helpotuksen.

 

Edellä mainittu Nurses´ Health Study  osoitti, että teini-ikäisillä tytöillä, jotka söivät usein vähärasvaista tai rasvatonta maitoa ja raejuustoa, oli suurempi riski sairastua vakavaan, lääkehoitoa vaativaan akneen. Vahvin yhteys oli rasvattomalla maidolla, mikä sai tutkijat arvelemaan, että rasvanpoistoprosessi saattoi muuntaa maitoa niin, että se pahensi aknea. Syynä voivat olla maidossa tapahtuneet hormonitasapainon muutokset tai rasvattomiin maitotuotteisiin lisätyn maitoheran proteiinit (J Am Acad Dermatol, 2005; 52: 207-14).

 

Jo vuonna 1998 NASA:n tutkimuslaitoksessa tehtiin teki laaja, 32 maata käsittävän tilastollisen tutkimus ruokavalion osuudesta sepelvaltimotaudin (SVT) syntyyn. Tutkimus  havaitsi, että rasvaton maito oli merkittävin SVT:tä aiheuttava tekijä 45-vuotiailla ja sitä vanhemmilla miehillä ja 75-vuotiailla ja sitä vanhemmilla naisilla, merkittävämpi kuin mikään muu ruokavalion osa, tyydytetyt rasvat mukaan lukien. Selityksenä on, että rasvattomassa maidossa on hyvin vähän B-vitamiineja, mutta paljon proteiineja, ja elimistön ponnistukset kaiken proteiinin metaboloimiseksi ilman B-vitamiinien tukea johtaa homokysteiinin muodostumiseen – ja homokysteiini on tunnettu sydäntaudin riskitekijä.

 

2000-luvulla on ilmestynyt monia tutkimuksia, jotka osoittavat että maitorasva on joko neutraali tai hyväksi sydämen terveydelle, yhä useampi tutkimus jopa näyttää, että mitä enemmän maitorasvoja, sitä vähemmän sydäninfarkteja.  Koskaan ei ole itse asiassa tieteellisesti todistettu, että maitorasva olisi pahaksi sydämelle. Suomen sydän- ja verisuonitautikuolleisuus on Euroopan korkein, mutta rasvahappojen kulutus ja veren rasva-arvot ovat 50-luvulta perityn rasvahypoteesin mukaan kuitenkin lähes parhaat…mitä se kertoo? Rasvahypoteesi (joka tuomitsee tyydytetyt rasvat terveydelle haitallisina) on viallinen, ja siitä johdetut terveyssuositukset eivät tee terveeksi.

 

Maitoa on juotava että luusto vahvistuu – vai onko?

 

Maidossa on kalsiumia ja paljon proteiinia. Pitkään ajateltiin, että hyvin proteiinipitoinen ruokavalio johtaa kalsiumin katoon, koska munuaiset poistavat liikaa proteiinia raivatessaan myös kalsiumia virtsan mukana elimistöstä. Uudemmat tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että tilanne voi olla jopa päinvastoin: hyvin vähän eläinproteiinia ravinnossa edistää osteoporoosia. Esimerkiksi lihan syönnin kaksinkertaistaminen ja hiilihydraattien vähentäminen ei lisännyt kalsiumin poistumista virtsassa, vaan lisäsi luuston kasvutekijöitä veressä (J Bone Miner Res, 2000; 15: 2504-12, J Clin Endocrinol Metab, 2004; 89: 1164-73). (Tässä tutkimuksessa proteiinia edusti liha, mutta proteiinia saa myös vaikkapa kalasta ja kananmunasta.)

 

Luusta noin neljäsosa on vettä, noin 35 % kollageenia ja loput mineraaliaineita, pääasiassa kalsiumpitoista hydroksiapatiittia. Tämä luumassa tekee luun vahvaksi, kollageeni  tekee sen joustavaksi  – kun kollageeni on kunnossa, luu ei murru helposti. Luulla on vilkas aineenvaihdunta, ja sitä muodostuu koko ajan lisää ja myös koko ajan häviää. Kollageeni tarvitsee proteiinia ja C-vitamiinia, joka stimuloi kollageenin muodostusta. Silloin se toimii hyvin ja vangitsee kalsiumfosfaatteja luuston vahvistamiseksi.   Luusto tarvitsee siis proteiinia – mutta juuri oikeassa määrin, ei liikaa eikä liian vähän.

 

Maailmanlaajuisesti lääkärit kehottavat naisia syömään kalsiumtabletteja osteoporoosin ehkäisemiseksi; ne ovat esimerkiksi USA:ssa ostetuin lisäravinne. Mutta kalsiumiin keskittyminen voi olla vaarallista. Kalsiumin liikasaanti tekee luut koviksi ja hauraiksi. Kehitysmaissa, joissa kalsium saadaan etupäässä pavuista, vihanneksista ja viljasta (mukana pieni määrä lihaa), lonkkamurtumat ovat harvinaisia länsimaihin verrattuna. Liika kalsium ei päädy edes luihin, vaan kerääntyy minne tahansa pehmytkudoksiin, niveliin, verisuoniin, munuaisiin, lihaksiin ja aivoihin sekä edistää munuais- ja sappikivien muodostumista. Liika kalsium lisää myös sydänkohtauksia ja halvauksia keski-iän ohittaneilla naisilla (Nainggolan L., 2008: www.medscape.com/viewarticle/569160). Lihasten supistumiskyky on riippuvainen mineraalitasapainosta, ja kalsium on näistä mineraaleista yksi. Esimerkiksi sydänlihas supistuu kalsiumin ja natriumin (suolan) vaikutuksesta ja rentoutuu magnesiumin ja kaliumin avulla: jos kalsiumia (ja suolaa!) on liikaa muihin verrattuna, sykerytmi häiriintyy ja tuloksena voi olla sydämen rytmihäiriö, rintakipua, sydänkohtaus tai –sairaus. Liika kalsium luo suhteellista magnesiumin vähyyttä, mikä ylläpitää ja pahentaa häiriötä.

 

Kalsium ei imeydy kunnolla ilman magnesiumia ja D-vitamiinia (eikä maidosta puheen ollen ilman maidon rasvaa). Luusto tarvitsee lisäksi mangaania, sinkkiä, kuparia, piitä, booria, C-, K- ja B-vitamiineja ja foolihappoa sekä yleensä proteiineja. Magnesium on ilmeisesti luustolle vähintään yhtä tärkeä kuin kalsium. Jokainen ylimääräinen 100 mg magnesiumia vuorokaudessa lisää luuston tiheyttä 2 %.

 

Mitä voi tehdä

 

Rasvattomia maitotuotteita on kohtalaisen helppo välttää. A1-tyypin maidon välttäminen Suomessa vaatii jo enemmän: siirtymistä vuohen tai  lampaan maitoon  ja niistä tehtyihin juustoihin ym. (ne ovat tyyppiä A2) ja esimerkiksi ranskalaisiin maitotuotteisiin ja juustoon. Ranska on nimittäin hylännyt A1-tyypin maidon ja muuttanut lehmäkannan A2-tyyppiseksi. Sama prosessi on ainakin alkanut Uudessa Seelannissa, missä on jo myynnissä A2-maitoa. Proteiinityypin vaihtaminen edellyttää lehmien hedelmöittämistä puhtaasti A2-tyyppisellä siemennesteellä, jolloin lehmien vasikat alkavat tuottaa A2-maitoa.

Mikään ei estä Suomea ryhtymästä tähän jalostustyöhön. Se olisi suuri etu terveydellemme.

Tuloksia odotellessa meille pitää ruveta tuomaan ulkomailta A2-maitoa sitä haluaville, tuodaanhan meille jo nyt muutenkin maitoa. Purkkiin vain merkintä A2.

Ja jos tarjolla on vain huonoa maitoa, parempi olla kokonaan juomatta sitä.

 

Homogenointi on pelkkää kosmetiikkaa, sillä ei paranneta maitoa millään tavalla. Se tuo mukanaan vain terveyshaittoja. Homogenointi voitaisiin lopettaa vaikka tänä päivänä.

 

Pastöroinnin tarpeellisuus nykyaikana on kyseenalaista. Ihmisten, navettojen ja maidon kuljetusten ja säilytyksen hygieenisyys on korkealla tasolla – saksalaisen tutkimuksen mukaan suomalainen raakamaito on EU:n puhtainta.

 

Vain laktoosittomia, rasvattomia ja hyla-maitotuotteita valmistava teollisuus saattaisi pahastua näistä uudistuksista, sillä nämä ”terveysvaikutteiset” tuotteet ovat niille kannattavaa liiketoimintaa.

 

Elina Hytönen, 2013

 

Lähteet

WDDTY-lehti 12/2000, 4/2007, 9/2007, 6/2009, 9/2009, www.healthnz.co.nz/milk.htm (BCM 7 in the milk we drink),  www.tritolonen.fi, HS 2.12. 2007, 16.12.2007 ja 15.6.2008, Hbl 11.1.2013, Pilattu maito, tv-dokumentti, TV 2 21.2.2013, IL 22.2.2013, Wikipedia.