Lääkäriliiton haamujahti

Elina Hytönen huhtikuu 2019

Lääkäriliitto on ollut aktiivisesti mukana luontaishoitojen mustamaalauskampanjassa, joka alkoi jo syksyllä 2018. Itse asiassa liitto on näyttänyt olevan kampanjan johtaja, niin yhtenäistä, samoja sanontoja käyttävää on ollut tämä maanlaajuinen propaganda.

Tarkoituksena on ollut vakuuttaa yleisölle, että luontaishoidot ovat yhtä kuin hopeavesi ja mustasalva eli heikosti tutkittuja, todennäköisesti haitallisia rahanahneiden puoskarien myyntipuuhia. Parjaaminen on ollut ilmapiirin muokkausta luontaishoitojen käyttöä rajoittavalle lainsäädännölle, jonka valmistelun Sosiaali- ja terveysministeriö on jo aloittanut.

Suomen hierojat, kiropraktikot, naprapaatit, jäsenkorjaajat, akupunktuurikot ja kiinalaisen lääketieteen, ayurvedan ja antroposofisen lääketieteen harjoittajat, homeopaatit, fytoterapeutit, vyöhyketerapeutit, aromaterapeutit, ravintoterapeutit, luontaistuotteiden valmistajat ja kauppiaat jne. jne. – Lääkäriliiton haamujahdissa te olette puoskareita ja teidän palveluitanne käyttävät yli 2 miljoonaa ihmistä höynäytettäviä, yliluonnolliseen uskovia, analyyttiseen ajatteluun pystymättömiä kummajaisia (Duodecim, 19/2008, psykologi Marjaana Lindeman pohtiessaan, miksi hyvin koulutetut ihmiset hakeutuvat luontaishoitoihin). Teihin on sovellettava puoskarilakia, joka rajaa tiukasti työskentelymahdollisuuksianne.

Lääkäriliitto viimeisteli koko talven jatkunutta luontaishoitojen ajojahtia sivustollaan huhtikuussa 2019 (os. https://www.laakariliitto.fi/site/assets/fibs/39279/laakariliittoeduskuntavaalit2019.pdf). Tähtäimessä olivat eduskuntavaalit ja uusi eduskunta. Otsikko kuuluu: ”Uskomushoitojen tarjoaminen kiellettävä lapsille, vakavasti sairaille, raskaana oleville ja muille haavoittuville ryhmille”.

Puutun tässä muutamiin olennaisiin sivuston väitteisiin. Aloitan sananvalinnasta.

# Uskomushoito-sana on Duodecimin skepsisläisten keksintö 80-luvulta.

Se on poikamainen pilkkasana, jonka tilalle on korrektia valita sana luontaishoito tai täydentävä hoito tai kansainväliseen tapaan englannin lyhenne CAM-hoidot (Complementary and Alternative Medicine). Missään muussa länsimaassa ei luontaishoitoja nimitellä tällä tavalla.

# ”Uskomushoitojen vaikuttavuutta ei voida rationaalisesti perustella tieteellisessä viitekehyksessä. Niiden vaikuttavuudesta tai turvallisuudesta ei ole tieteellistä tutkimusnäyttöä. ”

Luontaishoidot lähestyvät ihmistä toisella tavalla kuin vallitseva biolääketiede. Luontaishoitojen hoitonäkemys on holistinen, kokonaisvaltainen. Ne kysyvät esimerkiksi kiinalaisen lääketieteen tavoin: mitä kaikkea tässä ihmisessä tapahtuu nyt? Mistä häiriöistä oireet ja merkit kertovat, miten ne liittyvät toisiinsa ja muuhun elimistöön, psyykeä myöten? Ilman kokonaiskartoitusta ei voida antaa hoitoa, vaikka potilas valittaisi vain yhtä oiretta kuten päänsärkyä tai ummetusta. Jokainen ihminen nähdään siten yksilönä, oman historiallisen kehityksensä tuloksena ja vielä tässä hetkessä, NYT. Seuraavalla hoitokerralla tilanne on jo enemmän tai vähemmän toinen.

Lähestymistavasta johtuen luontaishoitoihin on vaikea soveltaa luonnontieteiden tieteelliselle näytölle asettamaa vaatimusta, että tutkimuskoe on pystyttävä toistamaan tuloksen muuttumatta. Sitä vaatimusta biolääketiede soveltaa ihmiseenkin, subjektiin, jolla on tietoisuus ja taju. Vaatimuksen voi luontevasti täyttää kun tutkimuskohde on objekti, kuten esimerkiksi kemiallinen aine laboratoriossa. Ihmisen, elävän psykofyysisen, tietoisen, tahtovan ja tuntevan olennon kohdalla se on realistisesti ajatellen mahdotonta. Lisäksi jokainen ihminen on erilainen ja vielä muuttuu hetkestä ja päivästä toiseen. Jokaisella on jopa täysin yksilöllinen immuunijärjestelmä, joka reagoi ärsykkeisiin kaiken aikaa ja omalla tavallaan. Käytäntö, tilastot ja tutkimukset osoittavat, että ihminen reagoi lääkkeisiinkin hyvin yksilöllisesti, vaikka biolääketiede mieluummin unohtaa tämän asian. Tutkimusten mukaan pelkästään lääkeaineenvaihduntaa säätelevät monet ympäristöön, yksilön fysiologiseen ja patologiseen tilanteeseen ja perimään liittyvät tekijät, joiden vaikutuksesta yksilöiden väliset erot lääkeaineiden aineenvaihdunnassa ovat hyvin suuria, jopa monikymmen- tai satakertaisia (Olavi Pelkonen ja Miia Turpeinen, Lääkeaineenvaihdunnan perinnölliset erot, Duodecim 2008;124(11):1275-82).

Holistisen näkemyksen vastakohta on reduktiivinen, jota biolääketiede edustaa. Reduktionisti tutkii jakamalla kokonaisuuden erikseen pienempiin osiin. Ihmisenkin kohdalla ollaan nyt jo suunnilleen atomitasolla. Luontaishoitojen vaikutusten tutkimiseen tämä on hankala menetelmä, koska ne hoitavat koko ihmistä. Niiden mielestä myös ihmistä on mahdoton tutkia kokonaisuudesta erotettuina osina. Luontaishoitojen tehokkuustutkimukset, jotka sisältävät kokonaisuudesta erotettuja yksittäisiä hoidon osia ilman perusteellista ymmärrystä kontekstista (asiayhteys, kokonaisuus), ovat tuomittuja epäonnistumaan, sanovat tutkijat (Täydentävien hoitomuotojen kansainvälinen kehitys, WHO:n ja EU:n suositukset jäsenvaltioille, Kaija Helin, 2009).

Luontaishoitojen tutkimuksessa tarvitaan siis erilainen ja monitahoisempi tutkimusstrategia, joka ottaa huomioon luontaishoitojen kontekstuaaliset (kuten synergiavaikutuksen!) ja ainutlaatuiset lähtökohdat. Esimerkiksi satunnaistettu kaksoissokkokoe, joka on biolääketieteellinen tutkimusmalli, antaa usein lumevaikutukseen viittaavia tuloksia (mm. Walach H et al 2006, Launsö L et al., 2000, Haidvogl et al., 2007; Kaija Helin, 2009), kun taas laajat evaluaatio-tutkimukset antavat positiivisen tuloksen ja osoittavat merkittävää kliinistä hyötyä. Muun muassa Norjan luontaishoitojen tutkimuskeskus NAFKAM on selvitellyt tämän ristiriidan syitä ja laatinut uusia tutkimusstrategioita.

Biolääketiede haluaa siis ”tieteen” eli luonnontieteen nimissä uskoa, että ihmiset ovat keskenään samanlaisia ja ihminen tutkimusmaastona muuttumaton ja tieteellisen näytön vaatimus siten nykymuodossaan oikeutettu ja ainoa oikea. Toisaalta biolääketiede ei edes tähtää lääkehoidolla koko ihmisen parantamiseen, vaan oireen hallintaan. Lääkkeellä hyväksytään voimakkaita, jopa kuolemaan johtavia sivuvaikutuksia, jos se voidaan todeta tehokkaaksi oireen hillitsijäksi. Tämä ajattelutapa ei sovellu lainkaan luontaishoitojen viitekehykseen.

Sveitsi on vuonna 2017 integroinut WHO:n ja EU:n suositusten mukaan viisi suurinta luontaishoitoa julkiseen terveydenhuoltoonsa ja sairausvakuutuksesta korvattaviksi. Vaatimuksena oli, että mukaan otettavien hoitomuotojen oli oltava hoitotehokkaita, kustannustehokkaita ja soveltuvia. Sveitsin sisäasiainministeriö totesi integraatiopäätökseen liittyen, että kokonaisvaltaisten hoitomuotojen tehosta on ”mahdoton antaa samanlaista tieteellistä näyttöä” kuin lääkekemian potilashoidoista. Näissä hoitomuodoissa hoidetaan koko ihmistä, ei oiretta. ”Näyttö on tyypillisesti yksilön omassa kokemuksessa, havainnoissa, paranemisen etenemisessä.” (Sisäasiainministeriön tiedote, maaliskuu 2016; swissinfo.ch)

Lääkäriliiton kuuluttaman ”tieteellisen tutkimusnäytön” puute ei siis ole estänyt Sveitsiä luottamasta luontaishoitojen vahvaan kokemusperäiseen näyttöön. Lisäksi Sveitsi monen muun maan tavoin lienee myös lukenut niitä tuhansia tutkimuksia, joita tutkijat, lääkärit ja tiedemiehet kaikesta huolimatta ovat tehneet luontaishoitojen vaikuttavuudesta ja turvallisuudesta. Eniten tutkimuksia löytyy akupunktuurin ja homeopatian laajasta käytöstä. Yksin akupunktuurista on Yhdysvaltain Kansallisen Terveysjärjestön (National Institutes of Health NIH, joka mm. rahoittaa Suomen THL:a) lääketieteellisessä kirjastossa PubMed yli 28 000 tutkimusta. Luontaishoitojen tehosta ja turvallisuudesta on tuhansittain tutkimuksia myös mm. osoitteissa Cochrane Collaboration, GreenMedInfo ja Mercola. Tutkimuksissa on todettu (niissä jotka eivät ole lääketeollisuuden tilaustöitä), että luontaishoidot vahvistavat terveyttä ja immuunipuolustusta, parantavat elämänlaatua, auttavat kestämään stressiä ja vaikeiden sairauksien lääkehoitoja ja jopa toipumaan vaivoista.

Koulutetun luontaishoitajan hoidot ovat hyvin turvallisia. Viimeisten 50 vuoden aikana ei Yhdysvaltain CDC:lle (Amerikan THL, Centers of Disease Control and Prevention) ole tullut ainuttakaan ilmoitusta akupunktuurin aiheuttamasta fataalista haittavaikutuksesta; muissa maissa niitä on ollut tänä aikana yhteensä pieni määrä, kouluttamattomien akupunktuurikkojen aiheuttamina. Akupunktuurin antajia Yhdysvalloissa on kuitenkin paljon, maassa on 60 lisensoitua akupunktuurikoulua ja yli 38.000 lisensoitua akupunktuurikkoa, lisäksi noin 10.000 lääkäriä ja terveydenhuollon muuta ammattilaista antaa akupunktuuria. WHO:n jäsenvaltioista 103:ssa akupunktuuria käytetään rutiininomaisesti. (Medical Acupuncture –lehti, Acupuncture and Whole Health in Veteran Administration, HealthCareNews, 2.12.2018) Lisäksi WHO on päättänyt lisätä kiinalaisen lääketieteen diagnoosit ICD-luokitukseensa (International Statistical Classification of Diseases and Related Health Problems); tälle luokitukselle vakuutusyhtiöt perustavat korvauksensa ja valtioiden terveydenhuoltojärjestelmät osan budjettivarojensa sijoittelusta. Päätös astuu voimaan 1.1.2022.

Homeopaattiset ja antroposofiset lääkeaineet on todettu erittäin turvallisiksi. Monilla yrttilääkkeillä on korkea turvallisuusprofiili, mutta lääketieteellisessä kirjallisuudessa on dokumentoituna muutamia tapauksia yrttilääkkeiden ja reseptilääkkeiden välisestä interaktiosta. Yrttilääkkeitä on myös mahdollista käyttää liian pitkään. Joka tapauksessa niiden sivuvaikutukset ovat paljon harvinaisempia kuin tavanomaisten lääkkeiden, ja koulutettu fytoterapeutti tuntee hoitoon liittyvät varottavat tilanteet. (Täydentävien hoitomuotojen kansainvälinen kehitys, WHO:n ja EU:n suositukset jäsenvaltioille, Kaija Helin, 2009)

Tätä taustaa vasten on pakko nostaa vertailtavaksi toisenlaisia lukuja. Yhdysvaltain tilastot kertovat, että yksinomaan lääkehaittojen takia vuonna 2017 maassa joutui tehohoitoon 1,3 miljoonaa aikuista ja heidän lisäkseen 200 000 lasta, eli kaikkiaan 1,5 miljoonaa henkilöä. Suomessa tilanne on hyvin takapajuinen. Täällä ei kukaan tilastoi kunnolla potilaskuolemia, hoitovirheitä ja lääkkeiden haittavaikutuksia. Meillä olettamukset siitä, kuinka paljon maassamme on haittatapahtumia, esimerkiksi hoitovirheiden aiheuttamia kuolemia, perustuvat muiden maihin lukuihin. Suomessa ei ole koskaan tehty kattavaa tutkimusta potilasturvallisuudesta, sanoo potilasturvallisuusprofessori Risto Roine (YLE Puhe, Ajantasa, 20.2.2018). ”Me olemme potilasturvallisuusasioissa viitisen vuotta jäljessä suurinta osaa muita länsimaita.” Potilasturvallisuus ei ole meillä biomedisiinisessä hoitokäytännössä ykkösprioriteetti, niin kuin sen pitäisi olla.

Biolääketieteen hoitojen turvallisuus on Lääkäriliiton omaa kotikenttää. Liitto palvelisi potilaiden etua paremmin, jos se vaatisi uudelta eduskunnalta tehotoimenpiteitä biolääketieteen potilasturvallisuuden parantamiseksi ja luopuisi kansainvälisesti hyvin turvallisiksi todettujen luontaishoitojen asiattomasta syyttelystä.

Turun hovioikeuden päätöksessä 17.11.1995 todettiin, että perinteisen kiinalaisen lääketieteen pohjalta laadittu, hyvin koulutetun akupunktuurikon (joka ei ole lääkäri) antama hoito ei vaaranna potilaan terveyttä – eli on turvallinen. Oikeuden päätöksen mukaan kiinalaisen lääketieteen pohjalta annettu akupunktuurihoito ei siis ole puoskarointia. Sen sijaan lääkärien ja fysioterapeuttien akupunktiohoito ei juuri koskaan perustu kiinalaiseen lääketieteeseen. Olisiko se oikeuden päätöksen valossa katsottava puoskaroinniksi?

# ”Hoidon haitat ovat suuremmat kuin hyödyt,” vihjaa Lääkäriliitto.

WHO ja EU suosittavat jäsenvaltioilleen luontaishoitojen integroimista julkiseen terveydenhuoltoon juuri siksi, että niistä on hyvin vähän haittoja ja runsaasti hyötyä. (WHO:n strategiat 2002-2005 ja 2014-2023) WHO näkee luontaishoitojen myönteisinä puolina muun muassa seuraavia asioita:

• moninaisuus ja joustavuus
• kasvava suosio kehittyneissä maissa
• suhteellisen matalat kustannukset
• matala teknologinen vaatimustaso
• matala riskitaso

– luontaishoitajien antaman hoidon huomattavan korkea arvostus

– luontaishoitojen kasvava taloudellinen merkitys.

Luontaishoitojen taloudellista merkitystä kasvattaa niiden ennaltaehkäisevä vaikutus. Ne vahvistavat potilaidensa terveydentilaa ja vastustuskykyä. Biomedisiininen lääketiede taas on lähes kokonaan jättänyt ennaltaehkäisyn omalta työlistaltaan. Eivätkä valtiot toimi terveydenhuollossaan sen paremmin. Arvioidaan, että vain 3 % EU-valtioiden terveysbudjeteista kohdistuu sairauksien ennaltaehkäisyyn (OECD:n tilastoa 2016), vaikka ennaltaehkäisyn merkitystä julkisesti korostetaankin.

Luontaishoidot ovat suuri voimavara, jonka avulla valtiot voivat lähteä pienentämään rajusti kasvavia terveyskulujaan. EU:n alueella luontaishoitajia on tällä hetkellä 350 000.

# ”Ongelmana on, että vaikuttava hoito jää saamatta. ”

Vaikuttavalla hoidolla Lääkäriliitto tarkoittaa biolääketieteen hoitoja.

Hyvin koulutetun luontaishoitajan koulutukseen kuuluu myös WHO:n suositusten mukainen, melko suuri oppimäärä länsimaisen lääketieteen anatomiaa, fysiologiaa ja tautioppia. Koulutetut hoitajat osaavat ohjata potilaan tarvittaessa lääkärille. Tosin on niin, että valtaosa luontaishoitoihin tulevista potilaista on jo saanut lääkärin diagnoosin/diagnooseja sekä lääke- ja leikkaushoitoa. Miksi he sitten tulevat luontaishoitoon?

WHO:n mukaan yksi tärkeä syy on lääkkeiden aiheuttamat haittavaikutukset. Moni potilas haluaa vähentää lääkkeiden käyttöä haittavaikutusten vuoksi tai etsii tukea kestääkseen lääkehoidon paremmin. He siis käyttävät luontaishoitoa terveytensä tukemiseen lääkärin määräämän hoidon rinnalla. On myös ihmisiä, joille lääkkeet eivät sovi ja joille luontaishoidot ovat ainoa vaihtoehto. Katso lisää alla.

# ”Sairaiden ihmisten taloudellinen hyväksikäyttö”

Tämä on niin tyypillistä Skepsis-panettelua, että sitä tuskin viitsii kommentoida.

Kuinka Lääkäriliitto, joka tekee yhteistyötä maailman eniten liikevoittoa tuottavan teollisuusalan eli lääketeollisuuden kanssa, keksiikin syyttää rahastamisesta juuri luontaishoitajia. Suurten lääkeyritysten vuosibudjetit ovat monta kertaa Suomen valtion vuosibudjettia suuremmat, ja niiden pelkät lobbausmenot (tutkitusti) tähtitieteellisiä miljardeja. Lääkärit ovat lääketeollisuuden ainoa väylä tuotteiden myyntiin, eivätkä yhteistyöhalukkaat lääkärit jää niin halutessaan teollisuuden hyvityksistä paitsi. Tästäkin on tutkimuksia.

Ylilääkitseminen ja ylihoito, turhat tutkimustoimenpiteet, terveystarkastukset ja seulonnat, joista ei ole osoitettu mitään varsinaista hyötyä, ja turhat leikkaukset vaarantavat lisäksi potilaiden turvallisuutta ja tulevat potilaille ja yhteiskunnalle kalliiksi. Tämän sairaiden ihmisten taloudellisen hyväksikäytön muodon tulisi olla Lääkäriliiton kiireisellä asialistalla.

Luontaishoitojen käyttäjät ovat tutkimusten mukaan yleensä hyvin koulutettuja ihmisiä. He valitsevat luontaishoidon hyvän harkinnan jälkeen. Tekstin ”vaaralliset lieveilmiöt” on samaa ylimalkaista, perustelematonta panettelua. Millaisista lieveilmiöistä mahtaa olla kyse?

# ”Lailla tulee kieltää uskomushoitojen tarjoaminen lapsille, vakavasti sairaille, raskaana oleville ja muille haavoittuville ryhmille. ”

Nyt olemme sitten Lääkäriliiton kaipaaman rajoittavan lainsäädännön parissa.

Biolääketieteen vahvuuksia ovat akuutit sairaustilat ja kirurgia, sen heikkoutena reduktionistinen, mekaaninen lähestymistapa, sanoo WHO.

Tämä viittaa siihen, että lääketiede ja lääkärien koulutus nojaavat voittopuolisesti luonnontieteisiin. Siitä seuraa, että luonnontieteellinen tarkastelutapa leimaa kaikkea lääketieteellistä tutkimusta, myös sellaista, jonka tieto- ja menetelmäperusta on käyttäytymistieteellinen tai muu ihmistieteellinen. Lääketieteen ”tieteellinen totuus” tarkoittaa luonnontieteellistä totuutta. Se rakentuu reduktionistisen ajattelun kautta, jossa ihminen pilkotaan yhä pienempiin osiin, molekyyli- ja geenitasolle. Luonnonlakeja tutkimalla uskotaan voitavan ymmärtää sairauksia. Pyritään yksinkertaisiin kausaalisiin selityksiin. Jokainen sairaus on selitettävissä spesifisellä etiologialla. Kuten sanottu, luonnontiede tutkii jotakin objektiivista, jolla ei ole tietoisuutta eikä tajuntaa. Vain fysiikkaa, kemiaa ja biologiaa opiskeleva lääkäri muodostaa siten automaattisesti ihmiskäsityksen, joka on reduktionistinen ja mekaaninen. (Mikko Niemi, Duodecim, 1995;111(1):91) Hän soveltaa luonnontieteitä ihmiseen, jolla on tietoisuus ja tajunta, eikä hänen koulutuksensa anna hänelle välineitä kritisoida menettelytapaansa ja suhtautumistaan. Hän saattaa reduktionistisen materialismin tapaan luottaa siihen, että ihminen kuten maailmankaikkeus on täysin palautettavissa atomeihin ja muihin pienempiin hiukkasiin, eikä ilmiöiden taustalla ole mitään muuta. Ihmisen tietoisuus voidaan silloin kuvata vaikka binäärikoodilla 01010101. Reduktionisti voi keskittyä lääkitsemään tai leikkaamaan ihmisen sydäntä, aivoja tai polvea kiinnittämättä huomiota muuhun. Tämä ajattelutapa on johtanut moniin ongelmiin, kuten medikalisaatioon eli ylilääkitsemiseen.

Palautan mieliin, että reduktionismin vastakohta on holismi, kokonaisvaltaisuus, joka on tunnusomaista luontaishoidoille.

Lääkärien kouluttaminen ja pakottaminen vain lääkkeiden määrääjiksi tiukoissa käypäsuositus-raameissa on johtanut suurimittaiseen medikalisaatioon jaosaltaan kroonisten sairauksien valtavaan yleistymiseen, jopa lapsia myöten. Joka toinen aikuinen Yhdysvalloissa sairastaa kroonista tautia, joka 4. kahta tai useampaa. Lapsista yli puolet (54 %) potee yhtä tai useampaa kroonista tautia. Neljä viidestä yli 65-vuotiaasta eurooppalaisesta sairastaa ainakin yhtä kroonista tautia. Moni vanhus meillä syö yli 20 eri lääkettä päivässä. Medikalisaatio tarkoittaa myös, että jo monet nuoretkin ihmiset pitävät lääkkeiden syömistä normaalina elämänilmiönä.

Useat tutkijat ovat kartoittaneet kansalaisten syitä luontaishoitojen käyttöön.

1. Tärkeimmäksi syyksi on noussut potilaan tyytymättömyys biolääketieteelliseen hoitoon sen tehottomuuden takia. Suuri enemmistö ottaa yhteyttä luontaishoitajaan väsyttyään biolääketieteelliseen hoitoon tai olosuhteissa, joissa biolääketiede on antanut apua vain rajallisesti tai ei lainkaan.
2. Potilaat ovat yhä enemmän huolissaan lääkkeiden sivuvaikutuksista ja myrkyllisyydestä. Lääkkeet ovat teollisissa maissa suuri sairaalahoidon tarpeen ja ennenaikaisen kuoleman syy. Potilaat etsivät vähemmän myrkyllisiä (haitallisia) vaihtoehtoja.
3. Potilaat haluavat hoitajaltaan aikaa ja tulla kuulluiksi. He näkevät luontaishoidot vähemmän autoritäärisinä, sillä luontaishoidossa heillä on mahdollisuus hallita itse hoitoa koskevaa päätöksentekoa. He haluavat läheisempää suhdetta terveydenhuoltopalveluiden tuottajiin ja näkevät biolääketieteellisen hoidon persoonattomana ja liian teknisesti suuntautuneena.
4. Luontaishoitojen nähdään sopivan hyvin yhteen potilaiden arvojen, etiikan, maailmankatsomuksen, henkisen tai uskonnollisen filosofian kanssa. (Täydentävien hoitomuotojen kansainvälinen kehitys, WHO:n ja EU:n suositukset, raportti, Kaija Helin 2009)

Euroopan täydentävän lääketieteen lääkäriliittojen yhteisjulkaisussa (Complementary Medicine CAM – its current position and its potential for European Healthcare, 2008, Joint publication by ECH, ECPM, ICMART and IVAA) huomautetaan, että vaikka biolääketiede onkin ollut menestyksekäs monien akuuttien sairauksien kuten keuhkokuumeen ja sydänongelmien hoidossa, se ei ole voinut juurikaan tarjota apua kroonisista vaivoista kärsiville potilaille. Se turvautuu lääkkeisiin ja leikkauksiin niissäkin tilanteissa, joissa tarvittaisiin toisenlaista lähestymistapaa. Luontaishoidoilla on tässä paljon tarjottavaa. Niitä voidaan useissa vaivoissa käyttää ensimmäisenä vaihtoehtona, jolloin kalliimpien, voimakkaampien ja mahdollisesti myrkyllisten hoitojen aloittaminen voidaan jättää toiseksi vaihtoehdoksi, sanovat nämä lääkäriliitot.

Kroonikot haluavat enenevästi käyttää luontaishoitoja terveytensä kohentamiseen ja lääkeriippuvuuden vähentämiseen. Lisäksi lääkkeet eivät sovi kaikille – lääkeaineenvaihdunnassa on suuria perinnöllisiäkin eroja (Duodecim, Olavi Pelkonen ja Miia Turpeinen, 2008; 124(11): 1275-82). Nimenomaan kroonikoiden hoidossa biolääketieteen ja luontaishoitojen yhteistyöllä olisi suuri merkitys potilaille.

Luontaishoitajat eivät pyri yksinään diagnosoimaan syöpäsairaita, diabeetikoita, epileptikoita ja psyykkisesti sairaita, jotka Lääkäriliitto haluaa rajata pois luontaishoitojen työkentältä. Mutta luontaishoidoilla voidaan näissäkin sairauksissa tukea ja vahvistaa potilasta ja parantaa elämänlaatua, jopa auttaa toipumaan sairaudesta. Monet vakavasti sairaat haluavat juuri tätä tukea saamansa lääkehoidon lisäksi. Ei ole oikein viedä potilailta tätä mahdollisuutta.

Myös raskaana olevat naiset, lapset, vanhukset ja kehitysvammaiset hyötyvät pehmeistä, myrkyttömistä luontaishoidoista erityisen paljon. Hyvin tutkittua, matalariskistä hoitomuotoa käyttävä hyvin koulutettu hoitaja ei vaaranna heidän terveyttään, siitä on sekä tutkimuksia että valtavaa kokemusperäistä näyttöä.

# Uskomushoitoja käyttäville tulisi suoda nykyistä helpommat mahdollisuudet valittaa saamastaan palvelusta ja hakea vahingonkorvausta.”

Aivan kannatettavaa. Tosin se, että luontaishoidoista tulee kovin vähän vahinkoilmoituksia, ei merkitse sitä että ilmoittaminen olisi vaikeampaa kuin biolääketieteen vahinkojen kohdalla. Se kertoo lähinnä, että vahinkoja tulee hyvin vähän. Toisaalta luontaishoitojen vahingot on helppo ilmoittaa: sen voi tehdä luontaisalan järjestölle, jonka eettinen toimikunta käsittelee valituksen. Järjestäytyneillä luontaishoitajilla on myös vahinkovastuuvakuutus.

Samalla on huomautettava, että esitys koskee kiireellisesti etenkin biolääketieteen hoitojen käyttäjiä. Näistä vahingoista raportointi on meillä melko hankalaa, korvauksen saaminen voi vaatia vuosien oikeuskäsittelyn, eivätkä kaikki ilmoitukset haittavaikutuksista ole edes julkista tietoa. Tiedämme vain, että niitä ei meillä kukaan systemaattisesti kerää.

# Viranomaisten on voitava puuttua tehokkaammin epäasialliseen ja laittomaan toimintaan.”

Tämä on kovin ylimalkainen ja siksi jopa vaarallinen vaatimus, joka tuskin sopii demokraattiseen kansalaisyhteiskuntaan.

Ruotsissa on ainoana teollisena länsimaana ollut voimassa 1960-luvulta peräisin oleva puoskarilaki, joka rajoittaa luontaishoitojen harjoittamista ja joka on toiminut Lääkäriliiton nykyisen mallin esikuvana. Tosin Ruotsi luopui sanasta puoskarilaki v. 1999 ja on nyt muuttamassa rajoittavaa lainsäädäntöään. Se on muuttumassa sallivammaksi ja luontaishoitoja sekä potilaan valinnan vapautta arvostavaksi. Mutta Ruotsista siis löytyy esimerkkejä rajoittavan lain suomista virkavaltaisuuden mahdollisuuksista ja mm. turhista oikeudenkäynneistä.

Luontaishoitajaäiti antoi kotona asuvalle aikuiselle diabeetikkopojalleen luontaishoitoja. Joku ilmiantoi äidin antaman luontaishoidon. Seurauksena oli, että sosiaaliviranomaiset pakottivat diabeetikon muuttamaan pois kotoaan äidin hoitojen ehkäisemiseksi. Koliikkivauva sai luontaishoitajalta vauvahierontaa ja vauva parani. Äiti kertoi iloissaan uutisen neuvolassa. Hoitaja ilmiannettiin ja sai rangaistuksen, äidin vastustuksesta huolimatta. Ruotsalainen lääkäri hoiti diabeetikkopotilastaan myös ravintoterapialla, ja hänet haastettiin oikeuteen. Lääkäri voitti jutun, koska hän pystyi osoittamaan, että hänen käyttämänsä ravintoterapia perustui amerikkalaisiin tieteellisiin tutkimuksiin.

Kaipaammeko me todella tätä? Jos Suomeen päätettäisiin säätää Lääkäriliiton ehdottama puoskarilaki, se olisi länsimaisten teollisuusmaiden ainoa lajissaan, muinaisjäänne viime vuosituhannen puolelta. Muutaman vuoden jälkeen se olisi kuitenkin todettava haitalliseksi ja potilaiden asemaa heikentäväksi, kuten Ruotsissa nyt.

Luontaishoidot ovat kasvava voimavara

Luontaishoitojen ja –hoitajien määrä on jo kauan kasvanut EU:ssa ja muissa teollisissa maissa. On siis olemassa inhimillinen tarve, jolle luontaishoidot ovat vastaus. Tätä tarvetta vastaan asettuu Lääkäriliitonkin edustama halu monopolisoida terveydenhoito biolääketieteelle. Biolääketieteellä ei kuitenkaan ole vastauksia ongelmiin, joita sen oma toiminta on luonut, kuten medikalisaatio, kroonisten sairauksien yleistyminen ja nopeasti kasvavat terveydenhuollon kustannukset.

Luontaishoitoala on jo kauan toivonut alalleen kattavaa lainsäädäntöä. Sen pohjaksi tarvitaan kunnon selvitys luontaishoitojen käytöstä ja siihen liittyvistä kysymyksistä. Ruotsin hallitus ratkaisi asian vuonna 2017 nimittämällä selvityskomitean, jolle se antoi työaikaa kaksi vuotta. Komitean lakisuositusten odotetaan valmistuvan 2019 kesäkuun loppuun mennessä. WHO suosittelee, että luontaishoitoja koskevassa laissa otetaan huomioon muun muassa

• toimialan määrittely
• terapioiden ja valmisteiden turvallisuuden ja laadun varmistaminen
• hoitajien koulutus ja ammattiinharjaannuttaminen, koulutuskriteerit
• luontaishoitojen oikean käytön edistäminen
• alan harjoittajien riittävyyden varmistaminen, mukaan lukien taloudellinen tuki
• terapioiden saattaminen sairausvakuutuksen piiriin
• terveydenhuollon ammattilaisten perehdyttäminen luontaishoitoihin.

”Ensin on huolellisesti selvitettävä luontaishoitojen käyttö ja käytännöt maassa, toiseksi miten parhaiten voidaan käyttää luontaishoitoja maan omia terveydenhuollon tarpeita ajatellen. Kansallisten poliittisten toimintatapojen tulisi hyödyttää potilaita, jotka käyttävät luontaishoitoa,” sanoo WHO. EU:n suositukset jäsenmailleen ovat samansuuntaiset (www.cambrella.eu). Potilaiden turvallisuutta palvelisi parhaiten viranomaisten ylläpitämä koulutettujen hoitajien rekisteri, jollainen nyt on esimerkiksi Sveitsissä ja osittain Portugalissa.

WHO ja EU kehottavat jäsenmaitaan tehostamaan luontaishoitojen tutkimusta ja uusientutkimusmenetelmien kehittämistä. Luontaishoitojen kansallisia tutkimuskeskuksia toimii jo monessa maassa, mm. Tanskassa terveysministeriön alainen Vifab, Norjassa Tromssan yliopistossa NAFKAM ja Ruotsissa karoliinisen instituutin yhteydessä OCIM. Yhdysvalloissa luontaishoitoja tutkii NCCAM (National Center for Complementary and Alternative Medicine), joka on perustanut yli 10 yliopistoissa toimivaa tutkimuskeskusta. Suomeen tutkimuskeskus pitäisi perustaa mitä kiireisimmin. Se voisi luontevasti osallistua uuden laajan luontaishoitoja koskevan lainsäädännön valmisteluun. Vasta kun on huolellisesti selvitetty luontaishoitojen tilanne ja mahdollisuudet, voidaan valmistella tarpeellinen lainsäädäntö.

Potilaat Suomessakin ovat osoittaneet tarvitsevansa luontaishoitojen palveluita. Luontaishoitoja tukemalla valtio voi osoittaa ottavansa potilaiden tarpeet huomioon ja arvostavansa heidän oikeuttaan valita hoitomuotonsa ja määrätä omasta terveydenhoidostaan. Säätämällä uuden laajatahoisen lain luontaishoitoalalle valtio voi myös suunnata terveydenhuollon voimavarat palvelemaan paremmin kansalaisten terveyttä, kuten sairauksien ennaltaehkäisyä ja elämänlaadun parantamista. Samalla saadaan terveyspalvelut kohdistetuksi tehokkaammin sekä hoidollisesti että kustannuksia ajatellen. Lääketiede hoitaa sen minkä se osaa parhaiten, luontaishoidot sen mihin niillä on valmiudet ja taito.