Kaksi yritystä
Syyspuolella 2018 kirjoitin vastineen kahteen rokotusaiheiseen artikkeliin, toisen elokuussa ja toisen joulukuussa. Artikkelit ilmestyivät Tekniikan Maailmassa ja Helsingin Sanomissa. Molemmat vastineet ovat luettavissa tässä, sillä lehdet eivät julkaisseet niitä.
Tekniikan Maailma julkaisi elokuussa kaksiosaisen rokoteartikkelin. Ensimmäinen osa Autismiväitteen takana huijaus toisti 20 vuotta sitten kehitellyn panettelun koskien lääkäri Andrew Wakefieldin ja työryhmän tutkimusta. Huijausväite, jota mm. Wikipedia ylläpitää sellaisenaan, on todettu sittemmin täysin perättömäksi. Toinen artikkeliosio oli kooste erilaista rokotetietoa otsikolla Sortuuko Eurooppa tauteihin?, joka korosti rokotteiden merkitystä tautien torjujana, hiukan pelkovalttia käyttäen. Tuttua taktiikkaa siis, niin influenssarokotteitakin ”myydään”.
Kirjoitin lehdelle vastineen, jossa oioin pahimpia asiavirheitä. Lehti torjui vastineen viestimällä, että ”Kirjoituksessasi esität erilaisia yleisluonteisia väitteitä. Ne eivät ole osoitus asiavirheistä.” ”Jos kaipaat oikaisua, sinun täytyy osoittaa tiedeyhteisön kanta vääräksi.”
Kirjoitin vastineesta tiiviimmän version. Sekin torjuttiin. Jätin asian siihen. Mielestäni olin vastineissa nimenomaan osoittanut tiedeyhteisön kannan vääräksi. Lehden kanta ilmeisesti oli sama kuin mainitun ”tiedeyhteisön”, eikä lehti halunnut aiheesta keskustelua.
Onko lehden tulkinta tiedeyhteisöstä oikea? Tiedettä määritellään sanomalla, että se on itseään korjaavaa, että se on aina avoin keskustelulle ja kyseenalaistamiselle. Tiede ei voi koskaan sanoa: tämä on viimeinen totuus tästä asiasta. Tiede on menetelmä maailman tutkimiseksi, ja se kehittyy vain kyseenalaistamalla totuuksia. Maapallo oli litteä, kunnes siitä tuli pallo. Tupakointi oli vaaratonta, minkä moni tiedemies ja lääkäri vannoi oikeussalissakin, kunnes se vastaansanomattomasti osoitettiin terveydelle vaaralliseksi. Nyt Suomi pyrkii savuttomaksi.
Tiedeyhteisössä on jo paljon nykyisen rokoteteorian kyseenalaistajia. Kyseenalaistamisen vastustus on rokotepiireissä kuitenkin ennennäkemättömän voimakasta. Rokotteisiin liittyy niin paljon rahavirtoja hallituksilta rokotevalmistajille ja valmistajilta järjestöille, virkamiehille, lääkäreille, tutkijoille, yliopistoille, poliitikoille, niin paljon lobbausta, palkkioita, arvovaltaa, urakehitystä ja yhteiskunnallista valtaa, korruptiota ja synkkiä salaisuuksia, että rokoteilluusiota halutaan varjella lähes hinnalla millä hyvänsä, jopa lasten ja aikuisten terveyden hinnalla.
Rahan kytkeytyminen julkiseen terveydenhuoltoon on syypää lääketeollisuuden harjoittaman tieteen nykyiseen alennustilaan. Kirjallisuudessa puhutaan korporatiivisesta tieteestä, ”tieteestä” jonka teollisuus kustantaa ja joka tukee teollisuuden tavoitteita. Sellaista ”tiedettä” saamme esimerkiksi kun lääkeyritys rahoittaa yliopistollisia tutkimuksia. Viranomainen tai tutkija, joka omistaa osakkeita rokoteyrityksessä tai saa yrityksiltä tutkimusrahoitusta ja palkkioita, haluaa yleensä edistää rokotteiden käyttöä maailmalla. Jos hän valvoo rokotetutkimusta, hän on altis salaamaan negatiiviset tutkimustulokset, kuten vauriot ja kuolemat. Rokotevalmistajan rahoittama tutkija on altis samaan. Asiantuntijapaneeli, joka päättää pandemiavaarasta, julistaa helposti pandemian, kun rahoittajat painostavat paneelin eturistiriidassa olevia jäseniä. Pandemia tuo suunnattomasti rahaa yrityksille ja monille muille, mutta hallituksia, jotka ostavat rokotteet, se köyhdyttää. Ja – kuten tutkimukset soittavat – moni sairastuu rokotuksesta, joka on usein täysin turha.
Alla on siis luettavissa vastineeni, jota Tekniikan Maailma ei julkaissut.
- WAKEFIELDIN TUTKIMUS JA TUHKAROKKOEPIDEMIAT
Tekniikan Maailma julkaisi 22.8.2018 kaksi artikkelia, jotka liittyvät rokotuksiin. Puutun kirjoituksessani kolmeen asiavirheeseen:
- Wakefieldin tutkimusta koskeva huijausväite on todettu perättömäksi.
- Rokotteiden yhteys autismiin on todettu pitävästi monessa tutkimuksessa.
- Epidemioilla pelottelu rokotevastaisuuden ja rokottamattomuuden nimissä ei perustu tosiasioihin.
Gastroenterologi Adrew Wakefieldin rokotetutkimusta (Ileal-lymphoid-nodular hyperplasia, non-specific colitis, and pervasive developmental disorder in children) on yli kymmenen vuotta syytetty huijaukseksi.
Huijausväite on todettu perättömäksi panetteluksi. Wakefieldin väitetään sanoneen vuonna 1998 tutkimusta esitellessään, että MPR-yhdistelmärokotteen ja autismin välillä on yhteys. Näin hän ei sanonut. Hän päinvastoin totesi, ettei tutkimusryhmä osoittanut tällaisen yhteyden olemassaoloa. Hän jatkoi: ”Jos MPR-rokotteen ja tämän syndrooman (autismin) välillä on kausaalinen yhteys…” Hän suositteli asiasta jatkotutkimuksia ja MPR-rokotteen sisältämien rokotteiden – tuhkarokko, sikotauti, vihurirokko – ottamista erikseen, tietyin väliajoin. Hän ei suositellut rokotteiden ottamatta jättämistä. Wakefieldin ja työryhmän tutkimusesittely on osoitteessa https://www.thelancet.com/journals/lancet/article/PIIS0140-6736(…
Britannian lääkärirekisterin General Medical Councilin eettinen paneeli päätti syyttää Wakefieldiä ja hänen työryhmänsä 12 muuta tutkijaa epäeettisestä ammatinharjoittamisesta ja viedä sen kahdelta jäseneltä, Wakefieldiltä ja prof. John Walker-Smithiltä heidän lääkärinoikeutensa (2010). Tähän antoi sysäyksen freelance-toimittaja Brian Deerin kirjoittama artikkeli (The Sunday Paper, 2004), jossa hän väitti, että Wakefield ja työryhmä olivat väärentäneet dataa ja toimineet petoksellisesti ja että tutkijoilla oli ilmoittamattomia taloudellisia eturistiriitoja. Tutkimus vedettiin pois.
TM:n artikkelin vihjaamat lahjussyytökset juontuvat mahdollisesti tästä artikkelista. Britannian Korkein oikeus kumosi Deerin väitteet 7.3.2012 oikeusjutussa, jonka prof. Walker-Smith nosti General Medical Councilia vastaan. Walker-Smith sai lääkärinoikeutensa takaisin.
Lahjussyytöksistä ei oikeuden päätöksessä ole sanaakaan, ne oli ilmeisesti jo aiemmin todettu aiheettomiksi. Korkein oikeus hylkäsi myös kokonaan syytteen epäeettisestä ammatinharjoittamisesta ja totesi sen sijaan General Medical Councilin syyllistyneen mm. ”epäpätevään ja pinnalliseen ajatteluun ja useassa kohdin vääriin johtopäätöksiin”. Oikeuden päätös, kaikki 70 sivua, on osoitteessa http://www.bailii.org/ew/cases/EWHC/Admin/2012/503.html
Autismitapaukset ovat maailmanlaajuisesti lisääntyneet, ja niiden lisääntyminen korreloi suoraan rokotuskattavuuden laajuuteen. Eri maiden tilastovertailut osoittavat, että mitä enemmän rokotetaan, sitä enemmän tulee autisteja. 1950-luvulla autistilapsia oli Yhdysvalloissa suhteessa 1:10 000 lasta. Vuonna 2017 suhdeluku oli 1:68 (pojat 1:42, tytöt 1:189.) Nämä ovat ovat CDC:n eli Yhdysvaltain korkeimman terveysviranomaisen ilmoittamia lukuja. (Vuonna 2018 tämä luku oli jo 1:36 poikien kohdalla.)
Vuonna 2003 CDC julkaisi elohopea-autismitutkimuksen, johon ilmeisesti TM:nkin juttu viittaa, tosin yksilöimättä (Thimerosal and the Occurrence of Autism, Pediatric-lehti). CDC tarvitsi tämän tutkimuksen sen jälkeen, kun sen oma tutkija, epidemiologi Tom Verstraeten oli laajassa tutkimuksessa osoittanut elohopeapitosten rokotteiden autismiyhteyden. CDC:n tilaustutkimuksen tarkoitus oli todistaa, että rokotteet eivät aiheuta autismia ja ovat turvallisia. Se tehtiin Tanskan vauvoilla, jotka saivat rokotteissa 75% vähemmän elohopeaa kuin Yhdysvaltain vauvat. Monipuolisella tutkimusmanipulaatiolla saatiin tulokseksi, että elohopean (timerosaalin) poiston jälkeen Tanskan lapsissa esiintyi autismia 20 kertaa enemmän kuin aikaisemmin. Tutkimuksen kritiikissä on todettu, että sen tavoitteena oli autismitapausten määrän kasvattaminen keinotekoisesti tutkimuspetoksin, jotta saatiin todistetuksi, että autismi ei johdu rokotteista (Mark Blaxill, The Age of Autism, 2010). Tähän Tanskan erittäin epärehelliseen tutkimukseen vedotaan yleensä, kun halutaan todistaa, että autismi johtuu jostain muusta kuin rokotteista.
Rokotuksen tarkoitus on aikaansaada tulehdus, jonka elimistö sitten teorian mukaan nujertaa, tullen taudille vastuskykyiseksi. Rokotuksen aikaansaama prosessi on kuitenkin keinotekoinen. Etenkään pienten lasten kehittymätön immuunipuolustus ei kykene käsittelemään tulehdusta (aikuisten tavoin). Rokotteen viruksia jää piileksimään soluihin, ja elimistö yrittää päästä niistä eroon ylläpitämällä tulehdusta. Se joutuu silloin hyökkäämään omia solujaan vastaan.
Näin syntyy autoimmuunisairaus. Autismikin on autoimmuunisairaus. On selvä, että mitä enemmän lapsia ja aikuisia rokotetaan, sitä enemmän voi väestössä esiintyä autoimmuunisairauksia. Jos rokotteet, autismi ja autoimmuunisairaudet kiinnostavat, niistä voi lukea maailman eturivin autoimmunologien kirjasta Vaccines & Autoimmunity (Yehuda Shoenfeld et al, 2015). Se on kirjoitettu lääketieteen opiskelijoille ja sisältää monipuolisen tiedon lisäksi satoja tutkimusreferaatteja.
TM:n toinen rokotejuttu koski mm. tuhkarokkoepidemioiden uutta uhkaa. Tuhkarokkoepidemioista Euroopassa ja muualla on saatavissa tilastotietoa, mutta epidemioiden syistä ollaan eri mieltä.
Data-analyysien perusteella 1950-luvun lopun tuhkarokkokuolleisuus oli noin 1/10 000. Suomi on todettu tuhkarokosta vapaaksi vuodesta 1996. Vuosina 1995-2017 tuhkarokkotapauksia oli Suomessa yhteensä 74, joista osa oli rokotettuja. Verikokeella voidaan nykyään selvittää, onko tuhkarokko luonnollinen vai rokoteviruksen aiheuttama.
CDC:n raportti vuoden 1984 Illinoisin tuhkarokkoepidemiasta totesi, että tuhkarokko voi levitä myös sataprosenttisesti rokotettujen koululaisten keskuudessa. Tämä on todettu useasti myöhemminkin. Vuoden 1994 tutkimus Failure to Reach the Goal of Measles Elimination (Miksi tuhkarokkoa ei pystytä eliminoimaan, Poland ja Jacobson, 08/1994) esittää, että tuhkarokosta tulee yhä enemmän rokotettujen sairaus sitä mukaa, kun rokotettujen määrä kasvaa. Mielenkiintoista on, että nämä tutkijat ovat tunnetusti rokotemyönteisiä. Heidän ennustuksensa on toteutunut. Luonnolliset tuhkarokkovirukset ovat lähes jo kadonneet, epidemioiden aiheuttajat ovat valtaosaltaan rokotteiden kierteleviä viruksia, ja epidemiat puhkeavat yleensä rokotetussa väestössä. Epidemioiden loppua ei siis ole luvassa. Tätä taustaa vasten ei ole asiallista pelotella kansalaisia rokotevastaisten ja rokottamattomien aiheuttamalla uhalla. Pikemminkin on syytä miettiä, miten tuhkarokkoepidemioita olisi paras vähentää, jos vähentäminen kerran katsotaan aiheelliseksi, nyt kun rokottaminen ilmeisesti ei enää siihen pysty. Lääketieteellinen ja hyvin dokumentoitu tosiasia on, että esimerkiksi suuri määrä A-vitamiinia pystyy nujertamaan ja ehkäisemään tuhkarokon.
Vuonna 2017 julkaistu tutkimus Pilot comparative study on the health of vaccinated and unvaccinated 6- to 12-year-old U.S. children vertaili rokotettujen ja rokottamattomien lasten terveydentilaa. Tutkimuksen teki ryhmä Jackson State –yliopiston tutkijoita prof. Anthony R. Mawsonin johdolla. (Katso osoite http://www.cmsri.org/wp-content/uploads/2017/05/MawsonStudyHealthOutcomes) Rokottamattomia lapsia oli 261, täysin tai osittain rokotettuja 405. Tutkimus osoitti, että rokotetut ja rokottamattomat potivat yhtä paljon tuhkarokkoa, sikotautia, hepatiitti A:ta ja B:tä, influenssaa, rotavirusripulia ja meningiittiä (aivokalvontulehdusta), sekä virus- että bakteeriperäistä. Rokottaminen ei siis vaikuttanut sairastuvuuteen. Sen sijaan rokotetut potivat merkittävästi enemmän allergioita, korvatulehduksia, keuhkokuumetta ja neurologisia kehityshäiriöitä kuin rokottamattomat. Näitä olivat mm. oppimiskyvyn häiriöt, ylivilkkaus ja autismi.
5.9.201
Elina Hytönen
Rokotteiden turvallisuudesta ja haitoista
Toinen kirjoitukseni oli vastine Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL), Hus:in Uuden lastensairaalan ja Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksen Fimean ylilääkäreiden kirjoitukselle Helsingin Sanomissa 8.12.2018. Se puolestaan oli vastaus äidille, joka oli jättänyt lapsensa rokottamatta. Hanna Nohynek, Harri Saxen ja Tiina Karonen toistivat samoja väitteitä, joita terveysviranomaiset meillä ja maailmalla viran puolesta aina tarjoavat: rokotteiden turvallisuus tutkitaan tarkoin, kansallinen rokotusohjelma perustuu hyötyjen ja haittojen tarkkaan puntarointiin, rokotukset eivät kuormita lapsen puolustusjärjestelmää. Koska HS ottaa vastaan vain hyvin lyhyitä kirjoituksia, en voinut puuttua näihin lähinnä rauhoittaviksi tarkoitettuihin lausuntoihin. Kirja Rokotteet ja vaiettu tieto antaa niistä asioista tutkimustietoa, joka ei ole lääkeyritysten rahoittamaa.
Mutta mitä sanotte tästä:
”Rokotus on luonnollinen ja turvallisempi tapa saada vastustuskyky tautia vastaan kuin taudin sairastaminen. Esimerkiksi tuhkarokon sairastaminen on jopa satoja kertoja vaarallisempaa kuin MPR-rokotteen ottaminen.”
En ole vielä koskaan nähnyt rokotusta väitettävän luonnolliseksi. En missään rokotealan tutkimuksissa tai artikkeleissa, joita olen lukenut jo varmaan tuhansia. Rokotus on jokseenkin yhtä luonnollinen kuin ydinvoimala. Rokotuksessa taudinaiheuttaja ei tule kehoon normaalia reittiä ihon ja limakalvojen kautta, vaan se ruiskutetaan ihon läpi kudokseen. Rokote sisältää myrkkyjä ja vieraita proteiineja eläimistä, kasveista ja ihmisestä, jopa taudinaiheuttajavirus tai -bakteeri on sekin laboratorion käsittelemä vieras proteiini. Vieras proteiini ihon alla eli jossain muualla kuin ruoansulatuskanavassa on allergisoiva tekijä, usein vielä paljon pahempaa. Rokote aikaansaa tulehduksen, jonka pitäisi taata samanveroinen vastustuskyky kuin minkä luonnollinen virus tai bakteeri aiheuttaa. Mutta rokotuksen antama suoja on väliaikainen ja suurella osalla väestöä varsin heikko, toisilla olematon (kts. kirja Rokotteet ja vaiettu tieto, luku Miksi rokotesuoja heikkenee). Siksi rokotetut sairastuvat nykyään tauteihin, joita vastaan heidät on rokotettu. Rokottamalla manipuloidaan luonnonvastaisesti immuunipuolustusta, etenkin lasten kohdalla, joiden immuunijärjestelmä on vielä kehittymätön. Lasten immuunijärjestelmän provosoiminen rokotuksilla on johtanut sairastuvuuden lisääntymiseen, niin meillä kuin muualla. Yhdysvalloissa lapsi saa 70 rokoteannosta 18 ikävuoteen mennessä. Siellä 1 lapsi 2,5 lapsesta potee allergiaa, 1:11 astmaa, 1: 13 vakavia ruoka-aineallergioita, 1:36 autismia (vuoden 2018 tilastolukuja, CDC). Jo 54 % lapsista potee yhtä tai useampaa kroonista sairautta (CDC). Meillä ollaan kapuamassa samaan suuntaan. Lapsilla on siis immuunijärjestelmän häiriöitä keinotekoisen manipulaation seurauksena.
Mihin tutkimukseen perustuu väite, että tuhkarokon sairastaminen on satoja kertoja vaarallisempaa kuin MPR-rokotteen ottaminen? Pelkään, että tämä on vain taktinen väite, jolla tyynnytetään rokotettavia. Ja pelotellaan. Mikäpä siinä, jos rokotusten turvallisuuteen voisi luottaa. Mutta näin ei ole. Kukaan ei voi taata, etteikö rokotus aiheuttaisi lapselle tai aikuiselle jonkinasteista vauriota tai vammaa. Rokotteita on kehitteillä lisää useita satoja, kertovat uutiset. Uusien rokotteiden kehittämisen sijaan terveysviranomaisten pitäisi panostaa nimenomaan jo käytössä olevien rokotteiden turvallisuuden parantamiseen ja ottaa jo tietoon tulleet ja tilastoihin kootut haittavaikutukset todesta. Mutta kun rokotehaittojen olemassaolo halutaan kieltää eikä niitä edes kunnolla koota ja tilastoida, niiden tutkimukseenkaan ei ryhdytä. Tämä jarruttaa turvallisten rokotteiden aikaansaamista.
Alla vastineeni, jota HS ei julkaissut.
- ROKOTTEIDEN HAITOISTA EI PIITATA
Rokotteiden valmistajat kertovat pakkausselosteissaan, että rokotteet aiheuttavat haittavaikutuksia, ne myös luettelevat haittoja. Ei tietenkään kaikkia, koska lopullinen haittatieto saadaan vasta rokottamalla miljoonia lapsia ja aikuisia.
Miten haittatiedot kerätään? Huonosti. Yhdysvalloissa on laskettu, että siellä viranomaisten tietoon tulee 1% rokotehaitoista. Niitä keräävä viranomainen VAERS ottaa vastaan vuosittain noin 30.000 haittaraporttia. Näistä viranomaisten mukaan (CDC, Amerikan HTL) 4.500 on vakavia eli aiheuttanut pysyvän vamman, sairauden tai kuoleman. VAERS on taho, johon saa ilmoittaa vauriosta, kuten meidän Fimea. Ei ole viranomaistahoa, ei meillä eikä siellä, joka aktiivisesti keräisi tietoa rokotehaitoista ja tilastoisi ne. Se haittaa suuresti rokotehaittojen tutkimusta ja on vahva este rokotteiden turvallisuuden kehittämiselle.
Suomessa ei tunneta edes 1 %:a rokotehaitoista, koska Fimea ei paljasta rokotehaittatietojaan yleisölle. Sekä CDC että meidän viranomaiset ovat sitä mieltä, että ”vaikka näitä ongelmia ilmenee rokotuksen jälkeen, ne johtuvat harvoin rokotteesta”. Viranomaiset eivät halua tutkia rokotevaurioita tai kehittää hoitoja vaurioiden parantamiseksi. Sen sijaan toistetaan HS:n kirjoituksen allekirjoittajien tapaan väitteitä, että rokotus on luonnollinen (!) ja turvallinen tapa saada vastustuskyky ja että rokotteet eivät kuormita lapsen puolustusjärjestelmää. Koska minun on vaikea uskoa, että esimerkiksi THL:ssa ei tiedetä, mitä immuunijärjestelmässä rokotettaessa tapahtuu, tämän voi kuitata vain myyntipuheeksi.
Vuoden 2009 sikainfluenssarokotteen jälkeen Suomessa rekisteröitiin 79 narkolepsiatapausta, maailmanlaajuisesti yli 900 (huom. samaa rokotetta ei käytetty Yhdysvalloissa). Silloin Suomessa tunnustettiin, että rokotuksen ja sairastumisen välillä oli syyseuraussuhde. Sen jälkeen ei liene tunnustettu mitään, vaikka rokotuksista sairastuneiden lasten vanhemmat ovat kääntyneet hädässään monen viranomaistahon puoleen. Tämän vuoden alussa (2018) päättyi oikeudenkäynti, joka totesi, että THL ei ole korvausvelvollinen rokotteiden alumiinin aiheuttamista vaurioista, koska rokotus on Suomessa vapaaehtoista. Entä jos se olisi pakollista? Entä niiden terveysalan työntekijöiden kohdalla, joille se THL:n tulkinnan mukaan on käytännössä pakollista? Onko valtio silloin korvausvelvollinen?
Rokotusohjelmamme perustuu hyötyjen ja haittojen tarkkaan puntarointiin, sanovat kirjoittajat. Tämä ei ole mahdollista, niin kauan kun rokotusten haittoja ei haluta myöntää, kartoittaa eikä tutkia.
Elina Hytönen
11.12.2018
Toivon edelleen, että Suomi havahtuu julkiseen keskusteluun rokotuksista. Keskustelu on välttämätöntä, että tiede pääsee eteenpäin immuunijärjestelmän ymmärtämisessä, sen toimintatapojen tutkimisessa ja tautien ja sairauksien torjunnassa. Rokotukset eivät missään nimessä ole tämän tieteen viimeinen sana. Suuri raha sekä viranomaisten ja poliitikkojen asenne ja kytkökset vain ovat jäädyttäneet kehityksen hetkeksi tähän pisteeseen.