JA TAAS SITÄ PUOSKARILAKIA

Elina Hytönen

Ministeriö luopui kiistellystä puoskarilaista, kirjoitti Turun Sanomat kymmenisen vuota sitten 12.12.2010. Silloin Sosiaali- ja terveysministeriö joutui luopumaan kaartoliikkeestään täydentävien hoitojen rajoittamiseksi.

Nyt täydentäviä hoitoja antavien mustamaalausta ja uskomattomien väitteiden heittelyä on jatkunut jo pari vuotta. Lääkäriliitto ja STM ovat tosissaan, jälleen kerran.

Sanon sitä kaartoliikkeeksi, koska koko lakikiistelyn aikana luontaishoitojen edustajia ei päästetty tasa-arvoisena partnerina osallistumaan lain valmistelutyöhön. Mutta ei ole päästetty nytkään.

Suomen ilmapiiri oudoksuttaa monen muun maan luontaishoidon tekijöitä, myös lääkäreitä, joista monet antavat itsekin luontaishoitoja. Täällä onkin pienen paikan ummehtumista: yksi raikulipoika, jonka päähänpistot ja älyttömimmätkin väitteet media nielee sellaisenaan, ja melkein täydellinen sensuuri koskien muita mielipiteitä, jopa asianosaisten eli luontaishoitajien. Suomessa on harvoin ollut keskustelua yhteisistä tärkeistä asioista. Mutta aika on vain tiukentanut sensuuria.

Kymmenen vuotta sitten oli enemmän keskustelua. Media ei ollut täysin lukossa. Joku toimittaja otti vielä hiukan selvää tausta-asioista. Mutta tiedän, että päätoimittajat, Yleä myöten, solmivat pari vuotta sitten epävirallisen sopimuksen, että luontaishoitoja ei mediassa mainita positiivisesti. Päätös on pitänyt!

Vaihtoehtohoitojen vaaroista ja haitoista esitetään huhuluonteisia väitteitä. Ei ihme, sillä konkreettista näyttöä haitoista on vaikea löytää. Luontaishoidot ovat lempeitä, hyvin siedettyjä, myrkyttömiä. Ne auttavat hyvin kroonikkoja kestämään vaivansa. Ne helpottavat elämää, vahvistavat yleiskuntoa, lieivittävät ja poistavat kipuja ja monia muita vaivoja. EU ja WHO suosittelevat vaihtoehtolääketieteen ja koululääketieteen yhteistyön lisäämistä. Saksassa se on virallistettu. Suomessa luontaishoitoala toivoo lainsäädäntöä, joka ottaa huomioon potilaiden tarpeet ja oikeuden valita oma hoitomuotonsa ja joka edistää alan koulutusta, järjestäytymistä, rekisteröitymistä ja yhteistyötä julkisen terveydenhoidon kanssa.

20 vuotta sitten WHO totesi, että jopa 80 % maailman väestöstä käyttää vaihtoehtoisiksi luokiteltavia hoitoja. Syöpää sairastavatkin kuuluvat heihin. Vuonna 2005 terveydenhuollon maisteri Liisa Salmenperä väitteli tohtoriksi täydentävästä ja vaihtoehtoisesta lääkinnästä syöpäsairaanhoidossa. Salmenperän tutkimus, Pertti Arkon tohtorinväitöstutkimus 1980-luvulta ja 2005 tehty laaja tutkimus osoittivat, että 30-36 % syöpäsairaista käytti täydentäviä hoitoja. Niitä suosivat edelleen varsinkin pitkäaikaissairaat usean maan tutkimusten mukaan. Kaksi kolmasosaa Salmenperän haastattelemista potilaista toivoi, että täydentäviä hoitoja olisi myös virallisissa terveydenhoidon toimipisteissä.

Syöpädiagnoosi ei keskeyttänyt täydentävien hoitojen käyttöä. Kymmeneosa naisista ja peräti puolet miehistä lisäsi niiden käyttöä, kun oli saanut syöpädiagnoosin. Suurin osa kertoi kokemusten olleen myönteisiä.

Tästä saamme tiedon, joka luontaishoitajilla jo on ollut aina: luontaishoidot eivät ole este koululääketieteen hoitojen käyttöönotolle. Useimmat potilaamme käyttävät molempia, usein yhtaikaa. Myös syövän kanssa on ollut juuri näin.

Mutta meidän aikamme raikulipoikalääkäri joka on myös vuoden raikulipoika, väittää että luontaishoidot johtavat syöpäkuolleisuuden kymmenien prosenttien nousuun. Se on väärä tieto, ei edes tieto. Entisenä toimittajana tiedän, että kesähelteellä uutisista on pula. Silloin tehdään uutisia aiheista kuten Kana kuoli Kiteellä. Tämä on Kana kuoli Kiteellä -uutinen, paitsi että tästä uutisesta puuttuu kanakin.

Mutta mitä on ajateltava sanomalehdistä, jotka julkaisevat tällaisia ennenaikaisia mätäkuun uutisia? Mikä niitä lehtiä nykyään vaivaa? Ja julkaiseeeko kukaan virhetiedon oikaisun, kun se lähetetään päätoimittajille?

”Kerettiläisen lääkärin mielestä on mahdotonta, että sairaat ihmiset tulevat terveiksi, jos heille syötetään sellaisia kemiallisia aineita, joista terveet ihmiset tulevat sairaiksi,” kirjoitti korvatautien erikoislääkäri Rauli Mäkelä edellisen puoskarilakiyrityksen aikaan 2008 Helsingin Sanomissa. ”Lääkärikoulutuksessahan opetetaan uskomaan, että apteekkilääkkeiden haittavaikutukset ovat vain välttämätön paha, joka on hyväksyttävä jos haluaa tulla ´oikein´ hoidetuksi.”

Mäkelä kertoo tuon jälkeen reseptilääkkeiden haittavaikutuksista ja lääkkeiden aiheuttamista kuolemista, joista luontaishoitajat aina kohteliaasti vaikenevat, kun he yrittävät tuoda julki oman näkemyksensä olemassaolonsa puolustukseksi. Tuoreet tilastotiedot ovat päätähuimaavia, sen voin kohteliaana luontaishoitajana paljastaa. Mäkelä kertoo asiansa tueksi myös lääkärilakkojen vaikutuksesta kuolleisuuteen. Silloin aina kuolleisuus vähenee, sanoo professori Robert S. Mendelsson 1973 ilmestyneessä kirjassaan. Israelissa kuolleisuus väheni 1973 50 %, Bogotassa 1976 35 % ja Kaliforniassa 18 %. Social Science and Medicine -lehti julkaisi arvovaltaisen tutkimuksen, jossa analysoitiin 5 lääkärilakkoa kaikkialta maailmasta vuosina 1976 – 2003. Yksikään tutkimus ei havainnut kuolemantapausten lisääntyvän lääkärien lakkoviikkojen aikana, vaan kuolleisuus joko aleni tai pysyi samana (Psychology Today 17.10.2015).

Rauli Mäkelä pyytääkin päättäjiltä jonkinlaista suhteellisuudentajua. Niin minäkin.

Siunatuksi lopuksi Mäkelällä on hyvä ehdotus. ”Terveyttä hoidettaessa terveys kukoistaa, sairauksia hoidettaessa sairaus kukoistaa…Tämän ymmärsi jo 1950-luvulla presidentti J. K. Paasikivi.”

”Paasikivi ehdotti, että kaikkiin Suomen kuntiin perustettaisiin kunnanlääkärin viran rinnalle uusi virka, jonka haltijan tehtäviin kuuluisi kuntalaisten terveyden hoitaminen kunnanlääkärin huolehtiessa sairaanhoidosta. Virkaan valittavien ei tarvitsisi olla lääkäreitä; sen sijaan heillä tulisi olla erikoiskoulutus aloilla, jotka koskevat nimenomaan terveydenhoitoa (ravitsemustiede, sosiologia, psykologia).” Muun muassa nobelistimme A. I. Virtanen puolusti presidentin esitystä, mutta lääkärikunta voitti, ja horjuvaa kansanterveyttä ruvettiin korjaamaan rakentamalla keskussairaaloita ja lisäämällä lääkärien määrää, ”mutta kansanterveyden parantumisella ei todellakaan voida ylpeillä.”

Niinpä meillä nyt sitten hoitavat sairaita lääkärit, joille on muun muassa opetettu, että syöpäsairaankin kohdalla on aivan sama, mitä hän syö: ravinnolla ei ole mitään merkitystä sairauteen tai terveyteen.

Suhteellisuudentajun lisäksi tarvittaisiin vielä vähän tervettä järkeä.

Eläköön presidentti Paasikivi ja kerettiläinen lääkäri!

Ja Eläköön Suomen tuhannet hyvin koulutetut, vastuuntuntoiset, veronsa maksavat, ihmisiä kuuntelevat ja auttavat luontaishoitajat!

5.7.2021.