• Influenssarokote on tehoton influenssan ehkäisijä – kaikissa ikäryhmissä
• Turvallisuus ja tehokkuus – ei tieteellistä näyttöä
• Influenssarokote on selvästi vaarallisempi kuin influenssa

Vain 7 – 15 % kaikista flunssista on influenssaviruksen aiheuttamia. Influenssavirus on todettava laboratoriossa, mitä aika harvoin tehdään. Influenssankaltaisia flunssia, lieviä ja ankaria, aiheuttaa yli 200 erilaista virusta ja bakteeria. Rokotteet laaditaan suojaamaan A- ja B-viruksilta, joita on noin 10 % kaikista influenssaviruksista (Cochrane-yhteisön tutkimus, 2010). Näitäkin A- ja B-viruksia on useita tyyppejä, joista WHO yrittää arvata ne oikeat 3 – 4 tyyppiä puoli vuotta ennen flunssakautta. Lisäksi virukset muuntuvat nopeasti, sekä rokotteen valmistusvaiheessa että ympäristössä. Oikeiden virusten metsästys rokotteeseen on onnenpeliä. Tänä vuonna (2018) WHO on suosittanut meille pohjoisen Euroopan asukeille tiettyä neljää influenssavirustyyppiä. Tehoaako rokote? Onko siitä haittaa? Onko se edes tarpeen?

 

Ensimmäinen influenssarokote sai myyntiluvan 1945. Laajemmat rokotuskampanjat alkoivat noin 20 vuotta myöhemmin. Ne ovat aikaa myöten voimistuneet. Nyt influenssarokotus on lähes kansalaisvelvollisuus, jonka suorittamiseen jo puolivuotiaiden vauvojenkin on osallistuttava.

 

Rokotteen teho ei ole ollut kehuttava

 

CDC (Yhdysvaltain THL) ilmoitti 2015 joulukuussa, että vuosina 2005-2015 influenssarokotteen teho oli yli puolet ajasta alle 50 %. Useimpina vuosina influenssarokotteen teho on USA:n viranomaisten mukaan enimmillään 50-60 %. Yleisesti tehot liikkuvat rajoissa 0-60 %. Lisäksi mm. statiinihoito eli kolesterolilääkitys ja lihavuus heikentävät  influenssarokotteen ja muidenkin rokotteiden tehoa.

 

Yllättävää kyllä, rokotteen teho näyttää heikkenevän jokaisella peräkkäisellä kausirokotuksella (STAT News, 2015, 11.11.) Rokotteen antama suoja influenssaa vastaan oli suurin niiden joukossa, jotka eivät olleet saaneet rokotetta edellisenä viitenä vuonna (Clinical Infectious Diseases, 2014; 59 (10): 1375-1385).  Toinen tutkimus havaitsi, että suojateho laski huomattavasti, jos rokotus saatiin kahtena peräkkäisenä vuonna (Clinical Infectious Diseases, 2013, 1.441 rokotettua). Lisäksi tutkimus totesi: ”Ei ollut mitään näyttöä, että rokotus ehkäisi kotitalouden muiden jäsenten sairastumista, kun influenssatartunta oli kerran saatu; aikuiset olivat erityisen riskialttiita rokotuksesta huolimatta.” (http://vaccineimpact.com/2015/getting-yearly-flu-shots-decreases-…) Jo pelkästään tätä taustaa vasten ei ole tieteellisesti perusteltua vaatia keneltäkään kausirokotteen ottamista vuosittain.

 

Laajat riippumattomat tutkimukset osoittavat, että influenssarokotteet eivät näytä estävän influenssaa tai sen komplikaatioita (The Cochrane Library, July 2015, Cochrane Database of Systematic Reviews 2012, Issue 8).

Ei ole olemassa tutkimuksia, jotka pitävästi osoittaisivat, että influenssarokote suojaa lapsia, aikuisia tai vanhuksia influenssalta, influenssankaltaisilta sairauksilta tai lievittää influenssan oireita.

 

• Influenssarokote on vauvaikäisillä tehoton. Arvostettu tutkijayhteisö Cochrane Collaboration kävi läpi 51 tutkimusta, jotka koskivat 6 – 24 kk ikäisiä lapsia (vuosi 2009, 294.000 lasta). Tämä tutkimus osoitti, ettei influenssarokote ollut sen tehokkaampi kuin placebo. (cochrane.org/reviews/en/ab004879.html)
• Influenssarokote ei suojaa lapsia vakavilta hengitystiesairauksilta. Päinvastoin, rokote lisää lasten sairaalahoidon tarvetta. American Thoracic Societyn kansainvälisessä konferenssissa San Diegossa 2009 esiteltiin tutkimus, jonka mukaan ”influenssarokotteen saaneilla lapsilla oli kolminkertainen riski joutua sairaalahoitoon verrattuna lapsiin, jotka eivät saaneet rokotetta. Astmaatikkolapsilla riski oli vielä korkeampi…” (Science Daily, May 2009). Myös koululaisten poissaolopäiviin rokotuksilla ei ole ollut vaikutusta.
• Marshfield Clinic Research Foundation tutki 8 vuoden ajan yli 20-vuotiaita influenssapotilaita, jotka joutuivat sairaalahoitoon laboratorion vahvistaman influenssan takia. Tulos: ”Rokotus ei vähentänyt sairaalaan joutumisen riskiä yhdenkään potilaan kohdalla. Löydökset eivät myöskään tue olettamusta, että rokottaminen lieventää influenssaa tautina.”(4.999 sairaalapotilasta, joista 1.393 laboratoriovahvisteista influenssatapausta, tutkimus 2013, University of Minnesota).

Toinen laaja tutkimus (48 tutkimusta, 66.000 aikuista, www.cochrane.org/reviews/en/ab001269.html) päätteli, että rokotteen antama hyöty oli lähes olematon. ”Terveiden aikuisten rokottaminen vähensi influenssaan sairastumisen riskiä vain 6 % ja rajoitti työstä poissaoloa tuskin päivääkään eli 0,16 päivää”. Siis sellaisinakin vuosina, jolloin influenssarokotteen virukset täsmäävät tavallista paremmin kiertäviin influenssaviruksiin, 33 – 100 henkilön rokottaminen antaa tutkimuksen mukaan tulokseksi influenssatapausten määrän vähenemisen yhdellä (1) henkilöllä. Tämä on ilmaistu myös luvuin 1,5 : 100. Entä jos osuvuus on heikko?

• Vuonna 2006 The Cochrane Database of Systemic Reviews kävi läpi 64 tutkimusta kaikkiaan 98:n influenssakauden ajalta koskien hoitokodeissa asuvia vanhuksia ja totesi, että ”influenssarokotteet olivat merkityksettömiä influenssan ehkäisyssä.”

Vanhuksille suositellaan influenssarokotetta väittämällä, että se myös suojaa keuhkokuumeelta. Tutkimusten mukaan näin ei ole. Influenssarokote ei suojaa vanhuksia keuhkokuumeelta, totesi Lancet-lehdessä julkaistu tutkimus (Jackson M et al. Influenza vaccination and risk of community acquired pneumonia in immunocompetent elderly people. The Lancet 2008;372:398-405). Toinen tutkimus osoitti, että rokote ei suojele vanhuksia influenssan vakavilta komplikaatioilta, sairaalakuolemilta, influenssalta tai keuhkokuumeelta (Manzoli et al., Italia, J Prev Med Hyg. 2009;50 (2): 109-112).

 

Lisäksi influenssarokote ei näytä estävän influenssankaltaisia sairauksia ILI, jotka johtuvat muista viruksista, niistä siis joita on noin 80 – 90 % kaikista hengitystie-maha-suolisto-infektioista flunssakauden aikana (FDA, CDC, JAMA Intern. Med. 2013). CDC totesi 2017, että 3 viiden vuoden aikana nenäsuihke FluMist ei ole suojellut niitä jotka saivat sen.  Ei tiedetä miksi. FluMistin elävä heikennetty virus ilmeisesti myös levittää tehokkaasti influenssaa. Ruiskeena annettava influenssarokote sisältää inaktivoidun eli tapetun viruksen, mutta sekin levittää influenssaa jopa hengityksen välityksellä. Ei siis tarvita edes sylkipisaroita. Toisin kuin meille vakuutetaan, sekä ruiskeena että nenäsuihkeena annettava influenssarokote näyttävät siis tutkimusten mukaan levittävän influenssaa.

 

Influenssarokote näyttää myös lisäävän riskiä saada muita, jopa vaarallisempia influenssainfektioita.

Clinical Infectious Diseases –lehdessä julkaistu tutkimus vuodelta 2012 osoitti, että influenssarokote aiheutti rokotteen saajilla ”ei-spesifisen immuniteettivajauksen muita hengitystieviruksia vastaan” eli heidän vastustuskykynsä muita hengitystieinfektioita vastaan aleni. Tämä aleneminen oli suuri: rokotetut sairastuivat 5,5 kertaa helpommin muihin hengitystietulehduksiin eli muihin ”flunssiin”. Tilastodata osoittaa, että ihmiset jotka saivat kausirokotteen vuonna 2008, saivat kaksi kertaa useammin H1N1 sikainfluenssan kuin ne, jotka eivät saaneet rokotetta (CIDRAP, huhtikuu 2010).

 

• 1968 ja 1997: näinä kahtena vuonna rokotteiden teho oli nolla, koska niiden virukset eivät kerta kaikkiaan ”osuneet” kierteleviin influenssaviruksiin. Käytännössä siis ketään ei rokotettu influenssaa vastaan. Lisääntyivätkö influenssakuolemat? Rokotteiden valmistajat ilmoittavat rokotteen vähentävän kuolleisuutta jopa 50 %, joten tilastoissa olisi pitänyt näkyä kaksi hurjaa piikkiä. Mutta toisin kävi, kuolleisuus ei lisääntynyt lainkaan.
• 1992-93 ja 1997-98 influenssarokotteen teho oli 16%
• 2004-2005 teho 10 %
• 2012-13 teho 56 %, vanhuksilla 9 %
• 2013-2014: 59 % NVICP:n maksamista rokotekorvauksista koski Guillain-Barrén syndroomaa, jota vuoden 2009 Pandemrix-sikainfluenssarokote oli aiheuttanut. VAERS oli saanut 93.000 haittavaikutusilmoitusta, joista 8.800 oli vaatinut sairaalahoitoa, kuolemia oli 1.080. Suomalainen THL:n tutkimus totesi, että rokotteen muunnettu virusnukleotidi aiheutti narkolepsiatapaukset, joita Suomessa oli 79, maailmanlaajuisesti yli 900, 14 maassa. Yhdysvallat ei kuulu näihin maihin, siellä ei käytetty Pandemrixiä. Guillain-Barré on vaikea hermostosairaus, jota influenssarokotteet aiheuttavat suhteellisen runsaasti. Yhdysvalloissa se on toiseksi yleisin influenssarokotevaurioiden korvauskohde. Ensimmäinen on kivulias olkapääsyndrooma SIRVA, johon kuuluu mm. jäätynyt olkapää.
• 2014-15 teho 23 %
• 2015-16 teho 63 %, mutta nenäsuihke Flumistin vain 3 %
• 2017-18 teho 20 %, täysin tehoton yli 75-vuotiailla. Influvac-rokote suojasi viruksia B/Victoria ja A-H3N2 ja H1N1pdmo9 vastaan, mutta liikkeellä olikin B/Yamagata ja A/H3N2, joten rokote osui huonosti. Kausina 2016-17 ja 2017-18 influenssatapauksista vain 3 % oli A-tyyppiä, B-tyyppiä oli 18%.

 

WHO päättää influenssarokotteen koostumuksen puoli vuotta ennen influenssakautta, käyttäen todennäköisyysarviota. Ennustaminen on osoittautunut vaikeaksi myös siksi, että virukset muuntuvat nopeasti. Ne muuntuvat jopa rokotteen kehittelyvaiheessa, yrittäessään sopeutua viljelyalustaansa, joka influenssaviruksilla on nuoren kanan hedelmöitetty muna. Ihmisissä kiertelevä influenssa on joka vuosi geneettisesti erilainen kuin edellisvuoden influenssa. Rokote on siis joka vuosi kokeellinen, sen tehoa ei ole voitu kunnolla tutkia. THL hankkii rokotteen Suomeen hintavertailun perusteella. Kaudelle 2018-2019 THL osti pistettävää influenssarokotetta 1,7 miljoonaa annosta ja nenäsuihketta 71.000 annosta. Yksi influenssahoidon sairaalajakso maksaa Suomessa 7000 – 10.000 euroa (arvio 2018).

 

Kun CDC arvioi kausi-influenssan aiheuttamien kuolemantapausten määriä, se sisällyttää lukuihin kaikki keuhkokuumekuolemat, nekin jotka eivät johdu influenssasta. CDC ei siis laske kuolemien määrää, vaan arvioi määrät matemaattisten tietokonemallien avulla. Sama koskee sairastuvuusennusteita. Ilmeisesti THL toimii samalla tavalla. Vuonna 2001 CDC ilmoitti, että 62.034 amerikkalaista oli kuollut influenssaan ja keuhkokuumeeseen. Todellisuudessa sinä vuonna 257 kuoli influenssaan ja 61.777 keuhkokuumeeseen (väestöä yli 300 milj.) Ja noista 257 kuolemantapauksesta vain 18 kuolemaa varmistettiin CDC:n ilmoituksen mukaan influenssaviruksen aiheuttamaksi. Keväällä 2011 edeltävän influenssakauden laboratoriossa vahvistetut, influenssaviruksen aiheuttamat kuolemantapaukset olivat Yhdysvalloissa 105 lasta ja 206 aikuista. Toisin sanoen vähemmän kuin 2 lasta miljoonasta kuoli influenssaan. Saman verran, alle kaksi miljoonasta, oli lapsikuolemia vuoden 2009 sikainfluenssan aikana (Lancet). Terveet lapset kuolevat erittäin harvoin influenssaan. Yhdysvalloissa noin 30.000 ihmistä joutuu vuosittain sairaalahoitoon laboratoriovahvisteisen influenssan takia, mutta CDC uskottelee edelleen, että 80.000 ihmistä kuolee influenssaan joka vuosi. Tämä siitä huolimatta, että useimmat influenssakauden hengitystietaudit ja vilustumiset johtuvat muista patogeeneistä. Keuhkokuumeet taas voivat johtua mitä moninaisimmista syistä, lääkkeistäkin. Jopa vatsahappoja neutraloivat lääkkeet aiheuttavat keuhkokuumeen todennäköisemmin kuin influenssa (American Society of Registered Nurses ASRN, 2015).

 

Lisäksi CDC ei suostu paljastamaan, kuinka moni influenssaan kuollut on ollut rokotettu influenssaa vastaan. CDC:llä on omat motiivinsa liioitella kausi-influenssan vaarallisuutta, sillä se omistaa yli 20 rokotepatenttia, myös influenssarokotteiden. Valvova viranomainen itse myy vuosittain rokotteita 4,1 miljardin dollarin edestä, arvioitiin kolme vuotta sitten.

 

Harva siis sairastuu vakavasti influenssaviruksen johdosta, ja hyvin harva kuolee influenssaan.

Kanadassa, jossa hengitystieinfektiot tarkistetaan huolellisemmin kuin USA:ssa, virallinen tartuntatautiraportti paljasti, että vuosien 2004 – 2005 influenssakautena maassa tehtiin 68.849 laboratoriotestiä influenssaviruksen varalta, ja näistä vain 14,9 % oli positiivisia. Influenssakautena 2005 – 2006 influenssavirus-positiivisia oli 10,4 % testatuista (testejä 68.439).  Loput eli 89,6 % oli muita taudinaiheuttajia. Jos olisin terveysviranomainen, sanoisin että tämä ei ole oikeaan osunutta terveydenhoitoa eikä kansantaloudellisesti kannattavaa. Kuvaa synkentää entisestään tieto, että influenssarokote aiheuttaa kaikista rokotteista eniten haittailmoituksia, pysyviä terveysvaurioita ja jopa kuolemaa. Influenssarokotuksen hinta yhteiskunnallekin on siten aina enemmän kuin rokoteannoksen hinta.

 

 

Rokotteen laatija pelaa arpapeliä,

rokotteen ottaja pelaa venäläistä rulettia

 

Marraskuuhun 2017 mennessä Yhdysvaltain VAERS:ille oli tullut influenssarokotteen johdosta 142.515 haittavaikutusilmoitusta. Näistä kuolemaan johtaneita oli 1.366. Esimerkiksi Italian viranomaiset varoittivat kansalaisia ottamasta influenssarokotetta vuonna 2014, kun 13 ihmistä oli kuollut rokotteen saatuaan. Puoli miljoonaa rokoteannosta jäi käyttämättä. On huomattava, että rokotehaitoista ylimalkaan ilmoitetaan hyvin heikosti, arviolta vain 1 %:n verran.

 Influenssarokotteet aiheuttavat mm. silmä- ja rintakipuja, huimausta, tajuttomuutta, kuumekouristuksia, keuhkokuumeita, allergioita ja anafylaktisia shokkeja, niveltulehdusta, raajojen halvaantumista, kasvohalvauksia, sikiökuolemia ja keskenmenoja, aivojen turpoamista, enkefaliittia (aivotulehdusta) ja autoimmuunisairauksia kuten Guillain-Barrén sydroomaa, joka on hyvin polion kaltainen kivulias hermoston tulehdus ja johtaa usein halvaukseen. Enkefaliitti voi olla ”lievempää” (kognitiivisia häiriöitä kuten oppimisvaikeuksia, lukemisen ja laskemisen vaikeuksia, ADHD, puhehäiriöt, mielialan heittelyt, unettomuus) tai vaikeampia kuten narkolepsia, Alzheimer, autismi ja muut autoimmuunisairaudet sekä lasten syöpä. Hermostollisia häiriöitä on haittalistassa kaikkein eniten. Influenssarokotteet myös aiheuttavat usein voimakkaita influenssoja rokotetuille. Vuonna 2011 julkaistu tutkimus (International Journal of Medicine) paljasti, että influenssarokotteet aiheuttavat tulehduksellisia sydän- ja verenkiertoelinten muutoksia, jotka viittaavat kohonneeseen vakavien sydänoireiden kuten sydänkohtauksen riskiin. Rokote lisäsi verihiutaleiden aktiviteettia (hyytymistaipumus lisääntyi), nosti CRP:tä ja aiheutti sydämen autonomisen säätelyn häiriintymisen (adrenerginen predominanssi).

Kuten kaikki rokotteet, influenssarokotekin heikentää immuunipuolustusta. Se tarkoittaa suurempaa alttiutta sairastua tartuntatauteihin, kuten flunssiin yleensäkin tai influenssaan vaikkapa seuraavana vuonna. Se tarkoittaa esimerkiksi toistuvia korvatulehduksia tai kuukausikaupalla kestävää flunssamaista oloa ja huonoa yleiskuntoa.

Alzheimer on yhä yleisempi, maailmassa jo 30 miljoonaa ihmistä sairastaa sitä.  Alzheimer ja muut dementiasairaudet lisääntyvät vanhuksilla ja nykyään myös nuoremmissa ikäluokissa. Useat riippumattomat tutkimukset osoittavat rokotusten lisääntymisen olevan siihen yhtenä syynä. Rokotukset käynnistävät aivoissa tulehduksen, joka murtaa niiden normaalin toiminnan. Samalla aivoihin pääsee rokotteiden aineosia, kuten alumiinia ja elohopeaa, jotka ovat voimakkaita hermomyrkkyjä.  Erityisesti monessa influenssarokotteessa on edelleen säilytysaineena elohopeaa, vaikka alumiini niistä olisikin jätetty pois.

 

Tri Hugh Fudenberg, immunologi ja perinnöllisyystutkija, tutki kymmenvuotisen projektin aikana 1971-80 rokotteiden elohopean terveysvaikutuksia ja etenkin elohopean roolia influenssarokotuksissa. Fudenberg toimi siihen aikaan Kalifornian yliopiston bakteriologian ja immunologian professorina. Hän julkaisi myöhemmin kaksi raporttia havainnoistaan International Journal of Clinical Investigation –lehdessä. Vuonna 1997 hän kertoi haastattelussa: ”Jos henkilö sai vuosina 1970 – 1980 influenssarokotteen viitenä (5) vuotena peräkkäin, hänen riskinsä saada Alzheimerin tauti oli 10 kertaa suurempi, kuin jos hän olisi  saanut tuona aikana yhden, kaksi tai ei yhtään rokotusta…Tämä johtuu rokotteiden alumiinin ja elohopean kertymisestä aivoihin. Vaiheittainen kertyminen aiheuttaa kognitiivisia häiriöitä.”

 

Tämä tutkimus oli ensimmäisiä suurta huomiota saaneita paljastuksia rokotteiden elohopean ja alumiinin vaarallisuudesta aivoille. Se oli rokoteteollisuudelle ja terveysviranomaisille suuri järkytys. Seuraukset olivat normaalin kaavan mukaisia. Rokottajat eivät ryhtyneet pohtimaan, miten rokotteet voitaisiin tehdä turvallisemmiksi, vaan Fudenberg, aikansa etevimpiä tutkijoita, lähes 900 tieteellisen artikkelin kansainvälisesti arvostettu tekijä, julistettiin puoskariksi, hänen tutkimuksensa pantiin mustalle listalle ja häneltä vietiin lääkärinoikeudet. Rokoteteollisuudella on arat varpaat. Toinen esimerkki aiheesta on englantilainen tri Andrew Wakefield, jonka tutkimustyöryhmä uskalsi esittää, että kolmoisrokote MPR:llä (sikotauti-tuhkarokko-vihurirokko) SAATTOI OLLA yhteys autismiin ja että asiaa pitäisi tutkia lisää. Häneltä vietiin lääkärinoikeudet ja hänet mainitaan edelleen Wikipediassa huijarina ja puoskarina, kuten Fudenbergkin. Kun alumiinin myrkyllisyyden tutkija prof. Chris Exley julkaisi 2016-17 tutkimukset, jotka osoittivat rokoteperäisen alumiinin kertyneen autismi- ja alzheimerpotilaiden aivoihin, hän sai heti netissä arvonimen puoskari. – Elohopea on poistettu useimmista lasten rokotteista, mutta ei aikuisten, ja sitä on vielä monissa influenssarokotteissa. Alumiinia taas on lähes kaikissa rokotteissa, lastenkin, mutta ei esimerkiksi Suomen 2018-19 influenssarokotteessa, kuten ei valmistajan mukaan elohopeaakaan.

 

Teoreettinen kysymys:

Miksi on rokotettava joka vuosi, jos kerran rokote antaa vastustuskyvyn?

 

Influenssarokotteen virukset on valittu arvaamalla. Se on kokeellinen tuote ja siksi epävarma. Tiedämme myös, että influenssarokotteen virukset levittävät influenssaa.

Otetaan esimerkiksi tilanne, jossa rokote sisältää etenkin B-virusta, mutta liikkeellä onkin paljon A-viruksia: nyt väestössä leviää sekä rokoteperäinen B-influenssa että  ”luonnollinen” A-influenssa, jolloin viranomaiset selittävät, että liikkeellä on ”harvinaisen voimakas” influenssa-aalto ja tarvitaan lisää rokotuksia. Jokainen epäonnistunut kausirokotuskampanja palvelee näin kausirokotusten lisäämistä. Ja tutkimuksen mukaan edellisten kausien influenssarokotteet eivät suojaa uuden kauden influenssalta, vaikka virukset ”osuisivatkin”. Vain luonnollisesti sairastettu influenssa voi antaa suojan. On esitetty myös epäilys, että rokotteet tehdään heikoiksi, että niitä voitaisiin myydä joka vuosi.

 

”Ei ole mitään järkeä rokottaa influenssaa vastaan, koska silloin pitää rokottaa joka vuosi”, sanoo professori Mark Geier, Yhdysvaltain National Institute of Healthin (NIH, joka myös rahoittaa THL:a) rokoteturvallisuuden tutkija. Hänkin myöntää, että kysymyksessä on liiketoiminta. Influenssarokotemarkkinat ovat isot, pelkästään USA:ssa 300 miljoonaa annosta, kun lasten koko rokotusohjelmaan menee siellä vain 20 miljoonaa annosta. Pieni Suomikin osti taas (2018) yli 2 miljoonaa annosta influenssarokotteita. Maailmassa on 7,6 miljardia asukasta, ja kaikki halutaan rokottaa.  Geierin mukaan ”miljardit.”on naurettavaa haaskata miljardeja dollareita rokotteeseen, joka parhaimmillaan pelastaa ehkä 50 ihmishenkeä vuodessa (Yhdysvalloissa, jossa on väkeä yli 300 miljoonaa), kun on paljon vakavampia, kuolemaa tuottavia ongelmia, jotka ansaitsivat paremmin ne miljardit.” (http://healthimpactnews.com/2014/government-pays-compensatio…)

 

Tapaus KYS. Kuopion yliopistollisen sairaalan kaikki työntekijät rokotettiin kaudella 2017-2018 (uuden tartuntalain ankara paikallinen tulkinta). Helmikuussa 2018 sairaalassa oli hätätila. Potilaat sairastuivat influenssaan osastoilla, kolme kardiologia neljästä oli sairaana, toimenpiteitä peruttiin, sairaanhoitajat sairastuivat. Näin luotiin kokeellisen influenssarokotteen käytännön koetilanne. Mutta otettiinko siitä opiksi? Virusnäytteitä lähetettiin THL:een. Mikä lie ollut tulos?  Ymmärtääkseni näytteet joko osoittivat, että sairaalassa riehui rokotteen sisältämä virus/virukset, joita rokotetut levittivät osastoilla, tai sairaalaan oli tullut influenssavirus, jota vastaan rokote ei suojannut – joko se ei ”osunut” tai ei tehonnut. Kaikki kolme vaihtoehtoa ovat ikäviä terveysviranomaisen kannalta. Sairaalan infektiolääkäri tosin arveli, että kiertelevä A-virus oli varmaan muuntunut. Jos tosiaan näin oli, se myös osoittaa influenssarokotteiden avuttomuuden. Virukset muuntuvat kaiken aikaa, se kuuluu niiden eloonjäämisstrategiaan, myös silloin kun niitä stimuloidaan rokotteilla.

Suomen STM joutui esittämään tartuntalain uudistuksen tarkennusta (22.10.2018). Ministeriön mukaan moni terveysalan työnantaja on ollut liian tiukka lain soveltamisessa, ”Suomessa ei ole pakkorokotuslakia”. Lakia täsmennetään joulukuussa 2018. Se on toivon mukaan hyvä uudistus.

 

Raskaana olevat, pienet lapset ja vanhukset – ei hyötyä, vaaroja kyllä

 

Kausirokotteita annetaan paljon, ja ne aiheuttavat myös paljon haittavaikutuksia, kuolemia myöten. Yhdysvalloissa rokotevaurioita korvaa virasto NVICP National Vaccine Injury Compensation Program, koska rokotteita valmistavat lääkeyritykset ovat siellä lailla suojattuja korvausvaatimuksilta (laki vuodelta 1986). NVICP:n korvauksia maksetaan eniten influenssarokotteen aiheuttamista vaurioista ja kuolemista. Vuosina 2014-2015 rokotekorvausten määrä nousi yhdessä vuodessa 4,9 miljoonasta dollarista 61 milj. dollariin, josta valtaosa osa maksettiin influenssarokotteen vaurioittamille. Suomen tilanteesta meillä ei ole tietoa, sillä Fimea ei paljasta rokotehaittatilastojaan muille kuin talon omalle väelle, näin minulle sieltä kerrottiin. Se on häpeällistä. Se myös ehkäisee tieteellistä tutkimusta, jolla rokotukset voitaisiin yrittää tehdä turvallisemmiksi.

 

Raskaana olevien rokottaminen on vaarallista sekä äidille että sikiölle. CDC:n oma tutkimus (2017) on liittänyt keskenmenot kausirokotteisiin, etenkin kun ne annetaan raskauden 1. kolmanneksella. Ja etenkin kun kausirokote otetaan toistuvasti (tutkimus, CIDRAP.UMN.edu, 2017, Vaccine-lehti). Silti CDC ja THL suosittelevat rokotetta raskaana oleville! Influenssarokotuksen on dokumentoitu aiheuttavan odottavissa äideissä tulehdusreaktion, joka voi johtaa mm. lapsen autismiin. Tulehdusreaktion on osoitettu aiheuttavan myös raskausmyrkytyksiä ja keskoslapsia (tutkimus 2011, Vaccine-lehti) sekä sikiökuolemia, joissa havaittiin huomattava nousu esim. sysksyllä 2010 (4.250% Increase in Fetal Deaths Reported to VAERS After Flu Shot Given to Pregnant Women, http://www.fhfn.org, prosenttiluku tarkoittaa ”4,25-kertainen lisäys”). Laaja tutkimus seurasi 50.000 raskaana olevaa naista viiden influenssakauden ajan eikä havainnut mitään eroa influenssatartunnoissa kausirokotteet saaneiden raskaana olevien naisten ja niiden välillä, jotka eivät niitä saaneet.

 

Pienten lasten kausirokotteet eivät näytä hyödyttävän alle 2-vuotiaita lapsia, mutta sen sijaan antavat bonukseksi huomattavasti kohonneen määrän rokotehaittoja. Kaikki rokotteet voivat aiheuttaa vastasyntyneille sydämen ja hengitysteiden ongelmia ja CRP:n nousua; 16 % sai niitä 48 tunnin sisällä rokotuksesta (tutkimus 2007, Journal of Pediatrics) –  ja influenssarokotetta suositellaan jo 6 kuukauden ikäisille. Siinä iässä lapsen immuunijärjestelmä on vielä kykenemätön käsittelemään rokotteen laukaisemaa sytokiinimyrskyä. Vauvaikäisen immuunijärjestelmä ei osaa edes kunnolla käynnistää tulehdusta, jota rokotteen ”teho” eli vasta-aineiden muodostuminen edellyttäisi. Lisäksi moni influenssarokote sisältää edelleen tiomersaalia, josta puolet on etyylielohopeaa. Elohopea on hermomyrkky, jonka monet tutkimukset yhdistävät mm. autismin ja Alzheimerin taudin lisääntymiseen. Vauvaikäisellä elohopea (kuten alumiinikin) läpäisee helposti veriaivoesteen ja pääsee häiritsemään aivojen toimintaa. Terveysviranomaiset ja rokoteteollisuus kieltävät yhteyden, mutta tieteellinen näyttö on voimakas. – Vuonna 2010 Australia keskeytti lasten influenssarokotusohjelman, kun yksi (1) 110:stä lapsesta sai kouristuksia ja muita vakavia  reaktioita muutamia tunteja rokotuksen jälkeen.

 

Influenssarokotetta suositellaan yli 65-vuotiaille. Yhdysvaltain CDC sanoi vuonna 2015: ”Viime influenssakausien aikana 80 % – 90 % kaikista influenssaan liittyvistä kuolemista tapahtui 65-vuotiaille ja sitä vanhemmille.” Tämä lause pitää paikkansa. Tutkimusten mukaan vanhuksista 5 % menehtyy Yhdysvalloissa talvikauden influenssaan.  Valitettavasti ei ole ainuttakaan hyvää tutkimusta, joka osoittaisi, että influenssarokote ehkäisisi vanhuksia saamasta influenssaa tai että se estäisi vanhuksia sairastumasta influenssan jälkitauteihin, kuten keuhkokuumeeseen. Vanhuus on ikä, jossa muutenkin esiintyy paljon kuolemantapauksia, itse asiassa vuosittain noin 65 % kuolemantapauksista sattuu iäkkäille. Jos elämme vanhoiksi, se sattuu meillekin viimeistään silloin. Jonkin verran tavallinen kuolinsyy on keuhkokuume; Suomessa esimerkiksi 4 % iäkkäistä menehtyy keuhkokuumeeseen. Ainakin Yhdysvalloissa viranomaiset laskevat influenssakuolleisuusarvioihinsa mukaan kaikki keuhkokuumeet, sekä virus- että bakteeriperäiset, oli niiden syy mikä tahansa. Ehkä meilläkin. Jos huonokuntoisella vanhuksella on kuollessaan nuha, hän myös todennäköisesti saa kuolinsyyksi influenssan.

 

Useina kausina influenssarokotteen teho on ollut erityisen heikko iäkkäiden kohdalla, kuten viranomaisetkin tunnustavat. CDC: ”Vanhemmilla ihmisillä, joiden immuunijärjestelmä on heikentynyt, on usein heikompi immuunivastesuoja influenssarokotuksen jälkeen kuin nuoremmilla ja terveemmillä. Se voi johtaa rokotteen alentuneeseen suojatehoon.” 2017 julkaistu tutkimus ( University of Nottingham, Vaccine-lehti) osoitti, että yli 50-vuotiaat hyötyivät huomattavasti muita vähemmän influenssarokotteesta. Näyttää siis siltä, että rokottamisesta huolimatta vanhuksia kuolee influenssaan tai keuhkokuumeeseen – mutta tieteellistä näyttöä ei ole, ehkäiseekö rokotus yhtäkään influenssatapausta tai kuinka moni vanhusten vaarallinen influenssa on tosiasiassa rokotteen aiheuttama.

 

Tutkimusten mukaan vanhusten sairaalahoidon tarve influenssakausina on joka tapauksessa kasvanut, myös rokotettujen vanhusten kohdalla. Mutta: vaikka vanhusten influenssarokotukset ovat lisääntyneet Yhdysvalloissa vuodesta 1980 (15 %) aina 65 %:iin tai yli, influenssa- ja keuhkokuumekuolemat eivät siitä huolimatta ole vähentyneet (EurichDT et al. Mortality reduction with influenza vaccine in patients with pneumonia outside ”flu” season..; Am J Respir Crit Care Med.2008; 178:527-533.)  Englannin Daily Mail Online kertoi 2015, että kuolemantapauksia oli yllättäen ollut vuoden aikana 28.000 tapausta enemmän kuin edellisenä vuonna. Näistä ekstrakuolemista 86 % sattui yli 75-vuotiaille ja 38 % yli 90-vuotiaille. Daily Mail Onlinen mukaan vanhusten talvikauden kuolemat johtuivat heidän saamastaan ”huonosta rokotteesta”.

 

Vanhusten, raskaana olevien naisten ja pienten lasten rokottaminen influenssarokotteella näyttää siis olevan lähinnä terveysriski rokotetuille.

 

Statiinit eli kolesterolilääkkeet heikentävät entisestään influenssarokotteiden tehoa. Statiineja määrätään runsaasti iäkkäille, kroonista sydänvaivaa poteville ja lihaville, ja heille myös erityisesti suositellaan influenssarokotuksia. Lokakuussa 2015 julkaistussa kahdessa tutkimuksessa (The Journal of Infectious Diseases) todettiin, että statiinit muuttavat immuunijärjestelmän toimintatapaa. Ne alentavat immuunivastetta, ”mikä ilmeisesti alentaa influenssarokotteen tehoa”, totesi toinen, 7000:ta yli 65-vuotiasta koskenut tutkimus (California University). Toinen, 140.000:ta henkilöä vuosina 2002-2011 koskenut tutkimus havaitsi, että statiinipotilaiden kohdalla influenssarokote ehkäisi huonommin vakavia hengitystiesairauksia (Emory University).

 

Ylipainoiset ja lihavat ovat normaalipainoisia alttiimpia sairastumaan vakavasti influenssan johdosta, koska virus tunkeutuu heillä syvemmälle keuhkoihin. Pohjois-Carolinan yliopiston tutkimuksessa (1.022 aikuista koehenkilöä) tutkittiin influenssarokotuksen tehoa 2013-14 ja 2014-15 flunssakausina normaalipainoisilla, ylipainoisilla ja lihavilla (tutkimus 2017). Rokotetut ylipainoiset saivat kaksi kertaa useammin influenssan tai influenssankaltaisen taudin (ILI) kuin rokotetut normaalipainoiset henkilöt. Sama tulos saatiin, kun aikaisemmassa tutkimuksessa verrattiin normaalipainoisten ja lihavien rokotettujen hiirien sairastuvuutta.

 

Mielenkiintoista kyllä, koehenkilöistä otetut serumnäytteet – sekä ennen että jälkeen rokotusten – eivät osoittaneet mitään eroa vasta-ainepitoisuuksissa sairastuneiden tai terveenä pysyneiden välillä tai ylipainoisten ja normaalipainoisten välillä.  Vasta-aineiden määrä ei siis liittynyt tosiasialliseen vastustuskykyyn. Vasta-aineiden muodostuminen on kuitenkin se, mitä rokotuksilla tavoitellaan ja minkä perusteella rokotuksen teho arvioidaan. Tutkimuksen havainto viittaa siihen, että vasta-aineiden muodostuminen keinotekoisesti manipuloimalla, kuten rokottamalla, ei välttämättä todista, että henkilö on vastustuskykyinen.

 

Rokotteet ovat ainoa lääke, jolta ei vaadita tieteellistä näyttöä turvallisuudesta ja tehokkuudesta

 

Ala-arvoista tutkimusta ja kaunistelua

 

Miksi näin on? Suurin osa rokotetutkimuksista tehdään yhteistyössä rokotevalmistajan kanssa tai rokotteen valmistaja tekee ne itse. Rokoteyritys etsii taloudellista hyötyä, ei tieteellistä totuutta. Taloudellisten tekijöiden voimaa osoittaa, että valvova viranomainen suostuu hämäykseen mukaan. FDA ja CDC eivät vaadi rokotevalmistajilta tieteellistä tutkimusnäyttöä, eivät näköjään EU tai WHO:kaan. Rokotteet tuottavat koko ajan miljardivoittoja, influenssarokotteet kaikkein eniten. Niinpä ei ole olemassa kaksoissokko- ja placebo-kontrolloituja randomisoituja tutkimuksia, jotka osoittaisivat, että rokotteet ovat tehokkaita ja turvallisia. Rokotteiden teho- ja turvallisuusväitteet eivät perustu tieteelliseen näyttöön.

Arvostetun Cochrane-yhteisön tutkija tri Thomas Jefferson kertoi käyneensä v. 2009 perusteellisesti läpi 217 tutkimusta, jotka koskivat influenssarokotteita. Vain 5 % niistä oli luotettavia. Toisin sanoen 95 % julkaistuista influenssarokotetutkimuksista oli puutteellisia ja kelvottomia.

 

Ei ole luotettavaa tutkimusta, joka osoittaisi että influenssarokotteet ehkäisevät influenssaa. Rokote kattaa vain murto-osan kaikista influenssankaltaisia sairauksia aiheuttavista viruksista ja bakteereista. Näitä muita mikrobeja ovat mm. rhinovirukset (RSV), adenovirukset, parainfluenssavirukset ja bakteerit kuten Legionella spp., Chlamydia pneumoniae, Mycoplasma pneumoniae ja Streptococcus pneumoniae. Jopa CDC:n virkamiesten on ollut pakko tunnustaa, että influenssarokotteet ovat ”kaikkein tehottomimpia rokotteita, ja se tuntuu pätevän erityisesti vanhusten kohdalla” (Kidder D, Scmitz R, Measures of costs and morbidity in the analysis of vaccine effectiveness based on Medicare claims, Excerpts Medica 1993; 127-33). Luotettava riippumaton tutkimusnäyttö osoittaa, että influenssarokotteet ovat tehottomia vauvaikäisillä, vahingoittavat lasten immuunijärjestelmää ja aiheuttavat kroonisia sairauksia, ovat jokseenkin hyödyttömiä aikuisilla ja tehottomia vanhuksilla. Tri Anthony Morris, virustutkija ja FDA:n (Amerikan Ruoka- ja Lääkevirasto)  rokoteviraston entinen johtaja:

”Ei ole todisteita, että yksikään tähän mennessä kehitetty influenssarokote ehkäisisi tai lievittäisi influenssaa. Influenssarokotteiden valmistajat tietävät, että ne ovat arvottomia, mutta myyvät niitä silti.” (Patrick Jay, ”Flu Vaccines Worthless Says Eminent FDA Virologist”).

Influenssarokotteet eivät ole hyvin tutkittuja eivätkä turvallisia. Kukaan ei tarkkaan tiedä, miten vaarallisia influenssarokotteet ovat, koska niitä ei ole kunnolla tutkittu. Luotettava näyttö kertoo, että niistä ei ole  hyötyä, ja tilastot kertovat, että ne aiheuttavat rokotteista eniten haittavaikutuksia. Mutta ei ole tutkittu, aiheuttavatko ne syöpää tai mutaatioita tai lisääntymisongelmia kuten hedelmättömyyttä. Niiden, kuten muidenkaan rokotteiden, pitkäaikaisvaikutuksia ei tunneta. Ei ole tutkittu, mitä toistuvasti, peräkkäisinä vuosina annetut rokotteet voivat aiheuttaa, tiedetään vain, että silloin rokotteiden antama suoja heikkenee. Ei ole tutkittu, aiheuttaako raskaana olevan influenssarokotus vahinkoa sikiölle tai lisääntymiskyvylle. Ei tiedetä, erittyykö influenssarokote rintamaitoon. Rokotevalmistajien tuoteselosteissa yleensä mainitaan, ettei valmistaja tiedä, voiko rokote olla raskaana olevalle tai sikiölle haitallinen. Esimerkiksi Yhdysvalloissa runsaasti käytetty Flulaval (valmistaja GSK) sanoo pakkausselosteessa: ”Kontrolloituja tutkimuksia, jotka osoittaisivat että Flulaval-rokote ehkäisee influenssaan sairastumista, ei ole tehty.” ”Raskaana olevien, imettävien naisten ja lasten kohdalla ei  Flulaval-rokotteen turvallisuutta tai tehoa ole varmistettu.”    Valmistaja varoittaa myös yleensä, että rokotetta ei pidä ottaa, jos on jollekin rokotteen aineosalle allerginen. Useimmat ihmiset eivät tiedä, ovatko he jollekin aineosalle allergisia. Sen saa tietää vain kokeilemalla; ensimmäisellä kerralla ei ehkä ole, toisella voi jo olla. Lisäksi influenssarokote vaihtuu vuosittain. Sen vaikutuksia ei ehditä luotettavasti tutkia.

 

Huvittava ja karmiva esimerkki tutkimuksista, joille rokottajien rokotussuositukset perustuvat. Yhdysvaltain lääkärien liiton lehdessä JAMA:ssa julkaistiin 1994 yli 60-vuotiaiden keskuudessa tehty tutkimus, jossa puolet 1838:sta koehenkilöstä sai influenssarokotteen ja puolet suolaliuoksen. Tutkimus totesi, että influenssarokotteet antavat rokotetuille 50 % paremman suojan rokottamattomiin verrattuna. Tavallinen ihminen ajattelee, että aika hyvä rokote, flunssakautena rokotetuista sairastuu tautiin puolta vähemmän kuin rokottamattomista. Mutta miten tulos 50 % saatiin? Tutkimuksessa 2 % rokotetuista eli 1,78 ihmistä sairastui influenssaan, rokottamattomista 3 %  eli 1, 8 ihmistä. Näin ollen rokotetuista 98 % säästyi influenssalta, rokottamattomista 97 %. Ero oli siis 1 %.  Nyt tutkijat laskivat, että 1 % on puolet 2:sta, eli rokote antoi 50 %:n suojan. Tämä on kaunis suhteellisen laskutavan sovellutus. Se antaa todellakin vähemmän luotettavan kuvan todellisuudesta kuin absoluuttinen laskutapa. Absoluuttisen laskutavan mukaan ero on häviävän pieni, 1,8 ihmistä verrattuna 1,78:aan ihmiseen, eli rokote ei käytännössä vaikuttanut sairastuvuuteen. Mutta terveysviranomaiset sanovat edelleen, että influenssarokote antaa 50 – 70 %:n suojan influenssaa vastaan.

 

Saksan Terveydenhuollon laadun ja tehokkuuden instituutti tutki 90 Yhdysvalloissa FDA:n hyväksymää lääkettä ja rokotetta (Trials-lehti, tammikuu 2014), koska tiedetään, että FDA luottaa lääketeollisuuden rahoittamiin tutkimuksiin hyväksyessään lääkkeitä ja rokotteita yleiseen myyntiin. Instituutti havaitsi, että 900:sta tutkimuksesta 60 % oli julkaisemattomia ja osa oli salattu liittovaltion virastoilta. 40-60 % tutkimuksista jätti kliinisiä yksityiskohtia mainitsematta tai muunsi loppupäätelmäänsä. Lääketeollisuuden tutkimuksista 94 % oli julkaisematta ja yliopistojen tekemistä, lääketeollisuuden rahoittamista tutkimuksista 86 %. Mistä tämä kertoo? Jos tulokset olisivat olleet lääketeollisuuden kannalta positiivisia, ne olisi julkaistu heti. Mutta kielteinen tutkimustulos (esimerkiksi lääke/rokote ei tehoa  tai tuottaa ikäviä haittoja) viivyttää ja estää tuotteen hyväksynnän ja myyntiluvan saannin. Se ei kannusta julkaisemaan tutkimusta. Eikä mikään säädös edes pakota julkaisemaan tällaista kielteistä tutkimusta. Siten amerikkalaisilta jää saamatta olennainen tieto myyntiin tulevasta lääkkeestä/rokotteesta (Richard Gale, Gary Null, The Progressive Radio Network (2010), http://www.progressiveradionetwork.com Mutta myös muilta, suomalaisiltakin, sillä meillä käytetään mm. lasten rokotusohjelmassa FDA:n hyväksymiä rokotteita. Lääkkeistä puhumattakaan, esimerkkinä tässä tehottomaksi influenssan estäjäksi todettu Tamiflu.

 

Suomessa kauden 2018-2019 influenssarokotteessa VaxigripTetrassa (nenäsumute FluenzTetra) on neljä virustyyppiä, mukana myös ”A/Michigan/45/2015 (H1N1 pdm09)–kaltainen virus”. Lopputunnukset viittaavat vuoden 2009 pandemiarokotteeseen, siihen voimakkaaseen narkolepsioiden aiheuttajaan. Siis samaan, joka laukaisi autoimmuunireaktion lasten unikeskuksen soluja vastaan. Voi vain toivoa, että rokotteen virusnukleotidi ei ole samanlainen kuin silloin. Muut rokotteen virustyypit ovat A/Singapore/NFIMH-16-0019/2016 (H3N2)–like virus, B/Colorado/2017-like virus (B/Victoria 2/87 lineage) ja B/Phuket/3073/2013-like virus (B/Yamagata/16/88 lineage). Rokotteessa ei valmistajan ilmoituksen mukaan ole elohopeaa eikä alumiinia. THL:n sivuillaan ilmoittamat erittäin positiiviset suojaluvut taas ovat viranomaisen virallista toiveajattelua. Mitenkähän niihin arvioihin on päästy?

 

Varoituksia. Älä ota mitään rokotetta, jos olet vähääkään flunssainen, kuumeinen, edes nuhainen. Tai jos podet ylimalkaan mitään infektiota.  Älä ota rokotetta, jos sinulla tai suvussasi on autoimmuunisairauksia. Niitä ovat diabetes, MS-tauti, Alzheimerin tauti, psoriaasi, keliakia, Parkinsonin tauti, reuma, paksusuolentulehdus, kilpirauhasen autoimmuunitulehdus (Hashimoto), autoimmuuni nokkosihottuma, krooninen väsymyssyndrooma, punahukka SLE, ALS, skleroderma, pälvikalju jne. Rokotteet toimivat autoimmuunisairailla huonosti, sanoo maailman johtava immunologi Yehuda Shoenfeld (kirja Vaccines and Immunity, 2015). Tutkimuksissa reumapotilaiden nivelkivut ja kuume pahenivat influenssarokotuksen  jälkeen, samoin auto-vasta-aineet lisääntyivät, eli elimistön hyökkäys omia kudoksia vastaan voimistui (Vaccines and Immunity). Myös matala D-vitamiinitaso ja tupakointi ovat rokoteperäisen autoimmuunisairauden riskitekijöitä. Älä ota rokotetta, jos olet allerginen, sillä rokotteissa on paljon aineksia, jotka voivat aiheuttaa allergisen reaktion. Influenssarokote kasvatetaan kananmunassa, joka on yksi reaktioiden aiheuttajista, ja siinä on myös formaldehydiä, neomysiiniä jne. Korkea estrogeenitaso on autoimmuunisairauden riskitekijä. Tämä koskee esim. E-pillereitä ja vaihdevuosien hormonihoitoja käyttäviä.

Vältä ehdottomasti parasetamolin (esim. Panadol) käyttöä ennen tai jälkeen rokotuksen. Parasetamoli vaurioittaa maksaa ja estää sitä tuottamasta glutationia, joka on antioksidantti ja hillitsee tulehdusta. Parasetamoli voi nopeasti vaurioittaa lasten maksaa, sitä ei siis pidä muutenkaan antaa lapsille.

 

• a
• vältät sokeria ja makeutteita, ne alentavat välittömästi immuunipuolustusta ja ruokkivat viruksia ja bakteereja
• syöt hyvin eli säännöllisin noin 4 tunnin välein lämpimiä kypsytettyjä aterioita, valmistat itse kotona ruokasi mahdollisimman luomusta – ei kylmiä raakoja ruokia kylmään aikaan! Immuunipuolustuksesta 70-80 % on suolistossa, pidä siitä hellää huolta.
• nukut riittävästi. Hyvä riittävä uni myös hillitsee makeanhimoa.
• ulkoilet ja liikut niin paljon kuin mukavasti jaksat – älä rehki väsyneenä
• olet hyvällä mielellä. Jos masennus uhkaa, tee kaikkesi että pysyt positiivisena. Masennuskin heikentää immuunipuolustusta.
• otat hyvää orgaanista C-vitamiinia, ei synteettistä! Ota mukaan myös D3-vitamiini, sinkki, monivitamiini-hivenainevalmiste, omega 3 (EPA, DHA), probiootit suoliston kunnolle jne. D3 deaktivoi viruksia ja toimii tehokkaasti influenssan estäjänä varsinkin lapsilla. Muutkin hyötyvät. American Journal of Clinical Nutrition julkaisi 2010 aiheesta satunnaistetun kaksoissokkotutkimuksen. Siinä lapset saivat D3-vitamiinia 1200 IU eli 30 mcg päivässä. He sairastuivat influenssaan 4 kertaa harvemmin kuin verrokkiryhmä, joka ei saanut D:tä.a Kun D3 lisättiin 2000 IU:hun asti (50 mcg), influenssaan sairastuminen väheni 100 %. Vain 1 lapsi 144:stä sairastui tämän jälkeen. THL:n olisi syytä lisätä D3-vitamiini vaihtoehdoksi sivustoilleen.

 

Hae lisätietoa – etenkin jos harkitset influenssarokotteen ottamista – osoitteista www.summaries.cochrane.org tai  https://childrenshealthdefense.org tai http://healthimpactnews.com tai articles/mercola.com, greenmedinfo.com

Kirjassa Rokotteet ja vaiettu tieto, 2018, on mm. lueteltu rokotteiden aineosat, uutta kausirokotetta lukuun ottamatta.

 

 

Elina Hytönen