Luontaishoidot tarvitsevat erillisen lainsäädännön

 

Terveydenhoidon valinnanvapaus on turvattava

 

Luontaishoitojen rajoittamista alettiin taas vaatia keväällä  ja kesällä 2013. Vaatimus ei ole uusi, luontaishoitoja vastustavat tahot esittivät niitä viimeeksi 2008-09. Perustelukin on sama: potilasturvallisuus. Luontaishoitojen vastustajat – pieni mutta äänekäs ja vaikutusvaltainen joukko – haluavat antaa kuvan, että kansalaisia, etenkin vakavasti sairaita, vanhuksia, lapsia ja esimerkiksi raskaana olevia on suojeltava luontaishoidoilta. Niinpä luontaishoitojen vastustajat vaativat rajoituksia luontaishoidoille.

Me luontaishoitojen edustajat olemme myös sitä mieltä, että tarvitaan lainsäädäntöä. Mutta potilasturvallisuus saavutetaan vain laatimalla oma laki, joka koskee koko luontaishoitokenttää ja jossa määritellään koulutusvaatimukset, valvontajärjestelmä ym. hoitoja antavia koskevat säädökset.

 

Suomessa on etenkin 1980-luvulta lähtien ollut ajoittain voimakasta kampanjointia luontaishoitoja eli CAM-hoitoja (Complementary and Alternative Medicine, täydentävä ja vaihtoehtoinen lääketiede) vastaan. Kampanjaa ovat käyneet varsinkin Skepsis ry:n edustajat ja Suomen Lääkäriliiton johto (Ruotsin vastaavien tahojen kanssa), ja ne ovat saaneet näyttävästi äänensä kuuluviin mediassa. Perusteluina on käytetty ristiriitaisesti sekä hoitojen vaarallisuutta ja että niiden tehottomuutta. Esimerkkinä luontaishoitojen vaarallisuudesta käytetään jatkuvasti yli kaksikymmentä vuotta sitten tapahtunutta yksittäistapausta, diabetesta sairastaneen lapsen kuolemaa, joka johtui epäpätevän Kühne-hoitajan suosittelemasta lääkityksen lopettamisesta. Hyvin koulutettu hoitaja ei Suomessa kehota potilasta lopettamaan lääkityksiään, mutta voi kehottaa häntä keskustelemaan lääkärin kanssa, onko jokin lääke edelleen tarpeellinen tai voisiko lääkitystä vähentää.

Eri viranomaisilta keräämiemme tietojen mukaan CAM-hoitajien aiheuttamia vakavia hoitovahinkoja ei viimeisten vuosikymmenten aikana ole tapahtunut. Sen sijaan kaksi terveydenhuollon ammattihenkilöä, akupunktiossa pikakoulutuksen saanutta fysioterapeuttia on pistänyt neulan keuhkoihin ja aiheuttanut potilaalle ilmarinnan. Kaikille ihmisiä hoitaville voi sattua virheitä ja virallisen lääketieteen puolella niitä tapahtuu valitettavan paljon: hoitovirhe johtaa haittaan noin yhdellä kymmenestä potilaasta ja vakavan haittaan tai kuolemaan noin yhdellä sadasta (Amos Pasternack, Duodecim 2006). Vuosina 2000-2008 Potilasvakuutuskeskukseen oli tullut luontaishoidoista neljä valitusta, joista kaksi koski tuotteita (tuotetiedot, ravintolisä), akupunktuuria yksi ja osteopatiaa yksi. Kaikki päättyivät sovintoon ilman lautakunnon käsittelyä. (Tietoja voi luontaishoitojen osalta katsoa Kuluttajalautakunnan, Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen, Potilasvakuutuskeskuksen ja Potilasvahinkolautakunnan sivuilta; koululääketieteen vahingoista löytyy tietoja hakusanalla potilasvahingot.)

Mitä CAM-hoidot ovat

Maailman terveysjärjestö WHO jaottelee länsimaisen lääketieteen ohella toimivat lääketieteet kahteen kategoriaan: perinteiset lääketieteet TM (traditional medicine) ja täydentävät tai vaihtoehtoiset lääketieteet CAM (complementary or alternative medicine). Kehittyneissä maissa, joissa vallitseva terveysjärjestelmä perustuu länsimaiseen konventionaaliseen lääketieteeseen, perinteiset lääketieteet lasketaan usein ryhmään CAM, kuten meillä perinteinen kiinalainen lääketiede.

Suomessa ammattimaisessa käytössä olevia hoitomuotoja ovat perinteinen kiinalainen lääketiede, homeopatia, antroposofinen lääketiede, refleksologia l. vyöhyketerapia, fytoterapia eli kasvilääkintä, aromaterapia, osteopatia, naprapatia, Kajava-terapia ja perinteinen jäsenkorjaus. Yhteistä näille hoidoille on, että ne ovat luonnonmukaisesti terveyttä edistäviä; niihin kuuluu käsillä painelua, hierontaa, kudosten käsittelyä, paikalleen laittamista ja lisänä luontaiset lääkkeet kuten homeopatiassa, antroposofisessa ja kiinalaisessa lääketieteessä. Hoidossa tuetaan ihmisen elimistön kykyä parantaa itse itseään. CAM-hoidoista puhuttaessa emme tarkoita kylpylöissä ja kauneushoitoloissa annettavia hemmotteluhoitoja tai pikakurssitettuja harrastajia, vaan koulutettua ammattikuntaa, jonka työ on veronalaista siinä kuin muidenkin. Kun luontaishoitojen vastustajat käyttävät luontaishoidoista termiä uskomushoito, he lainaavat Skepsis ry:n 1980-luvulla luomaa herjasanaa, jolla terveyttä luonnollisesti edistävät hoidot halutaan leimata huuhaaksi (toinen skepsisläisten suosima termi).

CAM-hoitojen koulutukset Suomessa kestävät vähintään 3-4 vuotta ja ne täyttävät WHO:n asettamat kansainväliset koulutusvaatimukset. Rekisteröidyn terapeutin koulutukseen kuuluu myös koululääketieteen opintoja eli anatomia, fysiologia ja tautioppi, ja hänellä tulee olla hoitovastuuvakuutus vahinkojen varalta. Yleensä hoitajat käyvät jatkokoulutuksissa vuosittain ja myös perehtyvät tervehdyttävään ravitsemukseen, luontaistuotteiden käyttöön ja liikuntaan; asiakkaat eli potilaat saavat neuvoja myös itsehoitoon terveytensä ylläpitämiseksi.

Suomessa toimii nykyään arviolta viidestä kuuteen (5-6) tuhatta hyvin koulutettua CAM-alan ammattilaista. Näitä henkilöitä luontaishoitoja vastustavat tahot kutsuvat loukkaavasti uskomushoitajiksi, puoskareiksi, huijareiksi jne. Dosentti Myllykankaalla on myös aidosti hupaisa termi outohoitaja. CAM-hoitoja käyttävät  Suomessakin jo sadattuhannet ihmiset, arviolta puolet väestöstä, hyvin usein ne, jotka eivät ole saaneet apua koululääketieteen hoidoista tai eivät halua tai voi käyttää niitä (esim.  kemiallisia lääkkeitä). Hoitojen vastustajat pitävät heitä helposti höynäytettyinä. CAM-hoitajien kokemusten ja esim. USA:n tilastojen mukaan he ovat pääasiassa valistuneita, hyvin koulutettuja ihmisiä, sekä miehiä että naisia, nuoria ja vanhoja, jotka ovat kiinnostuneita oman terveytensä hoitamisesta ja tietävät milloin on mentävä lääkäriin ja milloin kannattaa kääntyä luontaishoitajan puoleen.

Teollistuneissa maissa yhä useammat käyttävät CAM-hoitoja, esimerkiksi Ruotsissa 60 % ja USA:ssa 70% väestöstä. Syitä CAM-hoitojen suosion suureen kasvuun maailmalla on tutkinut Steffano Maddalena väitöskirjassaan (WHO, 2008). Niitä ovat länsimaisen lääketieteen kykenemättömyys vastata potilaiden kaikkiin tarpeisiin, lääkkeiden, hoitojen ja teknologian haittavaikutukset sekä lääkärien autoritaarinen asenne; potilaiden lisääntynyt halu saada informaatiota ja vaikuttaa omaan hoitoonsa ja halu valita itse oma hoitomuotonsa, oli se koululääketieteen tai CAM-hoitojen piiristä (potilaat haluavat käyttää itsemääräämisoikeuttaan myös terveydenhuollossa, kuten ovat tottuneet käyttämään sitä mm. opiskelussa, harrastuksissaan ja poliittisen kannan ja uskonnollisen näkemyksen muodostamisessa), ja kolmanneksi CAM-hoitojen saajien suuri kuluttajatyytyväisyys – niihin liittyy matala riskitaso ja ne koetaan miellyttäviksi ja tehokkaiksi. WHO suositteleekin luontaishoitojen CAM sisällyttämistä  teollistuneiden maiden julkiseen terveydenhuoltoon (WHO: strategia vuosille 2000-2005 sekä uuden strategian valmisteluun liittyvä päätös v. 2012). Suosituksen perusteena on CAM-hoitojen turvallisuuden ja tehokkuuden lisäksi se, että ne ovat edullisia potilaalle ja kansantaloudelle.

Suomessa Kela korvasi v. 2008 reseptilääkkeitä 1.2 miljardilla eurolla. Kun arviolta puolet väestöstä käytti samana vuonna luontaishoitoja (omalla kustannuksellaan), Suomi lienee säästänyt sairauskuluissa kymmeniä miljoonia.  Vähävaraisilla potilailla ei ole mahdollisuus käyttää luontaishoitoja, vaikka ne eivät olekaan kalliita (tavanomainen 1 h kestävä hoito 40-65 €), ja tämä luo eriarvoisuutta.

Tieteellinen näyttö

CAM-hoitoja on tutkittu ja tutkitaan edelleenkin paljon, ja niistä on runsaasti tieteellistäkin näyttöä, lähes yhtä paljon (30 %) kuin länsimaisesta lääketieteestä, jonka hoidoista 40 %:lla on tieteellistä näyttöä (Cochrane-instituutin tieto, Englanti).  Virallisen terveydenhuollon ammattijärjestöt ja viranomaiset Suomessa kuten muuallakin maailmassa pitävät mielellään vain lääketehtaiden ja kemianteollisuuden tuottamaa tutkimusta tieteellisenä.  Osoitteessa http://science.naturalnews.com on tuhansia luontaishoitoja ja luontaistuotteita koskevia tieteellisiä, ei lääketeollisuuden rahoittamia tutkimuksia.

CAM-hoitoihin on usein vaikeampi soveltaa länsimaisen lääketieteen tutkimuskriteerejä, esim. toistettavuuden periaatetta ja kaksoissokkotutkimusta. Luontaishoidot tehdään yleensä aina yksilöllisesti ja hoidettavan kokonaistilan mukaisesti. Oireet voivat olla samanlaiset, mutta eri ihmisillä ne voivat johtua eri asioista ja silloin hoitokin on erilainen. Länsimaisen lääketieteen premissin mukaan samalla tulehduskipulääkkeellä hoidetaan miljoonien ihmisten särkyä, kun esim. kiinalaisessa lääketieteessä päänsärkysyndroomia tunnetaan 23. Periaatteena on, että jokaisella on oma särkynsä, jonka hoitotapa määritellään potilaan kokonaistilanteesta käsin. Hoidetaan siis koko ihmistä ei vain yksittäistä oiretta, tietäen että elimistön tilanne vaihtelee päivästä ja vuorokaudenajasta toiseen.

CAM-hoitoja tutkittaessa tutkimusasetelman tulee siis olla erilainen. Miten tehdä lume-vyöhyketerapiaa tai muita lumehieronta/painantahoitoja? Vitamiinitkin toimivat eri tavalla kuin lääkkeet, eikä niiden tehoa voi luotettavasti tutkia lääkkeisiin soveltuvilla menetelmillä. Moderni terveydenhuolto ei sekään rajoitu ”tieteellisesti testattuihin” tekniikkoihin tai lääkitykseen. Niiden ulkopuolelle jäävät sellaiset länsimaisen lääketieteen osa-alueet kuin psykosomatiikka, funktionaalinen ja psykososiaalinen alue sekä koko ihmissuhteiden kenttä. On myös todettava, että useimmista CAM-hoidoista on kokemuksellista tietoa ja näyttöä useamman sadan, jopa usean tuhannen vuoden ajalta. Kemiallisiin  lääkkeisiin sovellettavan tutkimusnäytön puuttuminen ei niiden kohdalla tarkoita, että ne olisivat tehottomia.

Erillislaki vai rajoittavia säädöksiä

CAM-alan järjestöt ovat jo useamman vuosikymmenen ajan olleet yhteydessä Sosiaali- ja terveysministeriöön ja muihin terveydenhoitoalan virkamiehiin ja vaatineet lainsäädäntöä, jossa säädetään alan koulutuksesta, ammattinimikkeistä, valvonnasta ym. menettelytavoista koskien hoitoja ja hoitajia. Vuonna 2008 ministeri Paula Risikko asetti työryhmän tutkimaan, tarvitaanko alalle lainsääntöä ja jos niin millaista. Työryhmän enemmistö koostui CAM-hoitoja vastustavista tahoista, eikä se ollut halukas suunnittelemaan alalle erillislakia. Se pysyi väitteessä että luontaishoidot vaarantavat potilasturvallisuuden ja halusi nykyisiin lakeihin Ruotsin mallin mukaisia rajoittavia säädöksiä.  Mitään näyttöä hoitojen vaarallisuudesta tai potilasvahingoista ei kuitenkaan pystytty osoittamaan, joten ministeri Risikko ei katsonut aiheelliseksi viedä ehdotusta hallituksen esityksenä eduskuntaan.

Luonnonlääketieteen keskusliitto LKL jätti työryhmän esitykseen eriävän mielipiteen, jossa perustellaan, miksi rajoittavat säädökset eivät takaa potilasturvallisuutta. Se löytyy Sosiaali- ja terveysministeriöstä työryhmän esityksen yhteydestä. Rajoittavat säädökset kieltäisivät mm. lasten ja raskaanaolevien hoitamisen, eli juuri niiden ihmisten, joita pitäisi hoitaa mahdollisimman myrkyttömin ja lempein keinoin.  Homeopatialla ja ravitsemusmuutoksilla saadaan erittäin hyviä tuloksia esim. lasten korvatulehduksissa, jotka ovat hyvin yleisiä ja johtavat usein antibioottikierteeseen. Vauvojen koliikkivaivoihin auttaa vyöhyketerapia ja akupunktuuri (yksi kiinalaisen lääketieteen hoitomenetelmistä) (Kajsa Landgren: väitöskirja 2011,Uppsalan yliopisto). Raskauspahoinvointiin, turvotuksiin, selkäkipuihin ym. raskausajan vaivoihin sekä synnytyksen helpottamiseen käytetään yleisesti jo Suomessakin mm. akupunktuuria. Norjassa Bergenin syöpäsairaalassa potilaille tarjotaan mahdollisuus saada akupunktuuria ja muita luontaishoitoja veriarvojen normalisoimiseksi ja kemoterapian ja sädehoitojen sivuvaikutusten kestämiseksi. Diabeteksen aiheuttamien vaurioiden hoidossa CAM-hoidot ovat tehokkaita. Tässä vain muutamia esimerkkejä.

Rajoittavia säädöksiä emme tarvitse, vaan erillislain, jonka pohjalta potilaat ja hoitoja haluavat voivat löytää itselleen sopivan hoitomuodon ja luotettavan hoitajan.  Ammattitaitoinen hoitaja tietää, milloin potilas on lähetettävä lääkäriin ja lääketieteellisiin tutkimuksiin. CAM-hoidoilla edistetään ihmisten terveyttä ja voidaan auttaa erityisen hyvin myös kroonisia vakaviakin  sairauksia potevia ihmisiä.

Oikeaa tietoa

CAM-hoidot ovat yleisesti käytössä jo kaikissa maanosissa, ja mm. tuhannet lääkärit Euroopassa käyttävät niitä luontevana osana terveydenhoitoa koululääketieteen rinnalla. Molempia tarvitaan ja niiden parhaat puolet tulisi olla käytössä ihmisten terveyden edistämiseksi.

Yhdysvalloissa integratiivinen eli luontaishoidoilla täydennetty länsimainen lääketiede on edennyt niin pitkälle, että vuonna 2010 sairaaloista jo 42 % tarjosi konventionaalisten hoitojen lisäksi akupunktuuria, hierontaa, terapeuttista kosketusta ja ohjattua kuva-ajattelua. Monet yliopistolliset syöpäsairaalat tarjoavat näitä täydentäviä hoitoja osana syövän perushoitoja. Toiset sairaalat antavat näitä hoitoja osana naistentautien, sydäntautien ja kipujen hoitoa. USA:n National Institutes of Health (NIH) on perustanut keskusorganisaation täydentävälle ja vaihtoehtoiselle lääketieteelle (National Center for Complementary and Alternative Medicine). Keskus rahoittaa CAM-hoitoalaa koskevaa tutkimusta sekä hoitojen opetusohjelmia. Viime vuonna (2012) CAM-hoitoja opettavien yliopistollisten oppilaitosten järjestöön Consortium of Academic Health Centers for Integrative Medicine kuului 54 oppilaitosta USA:sta, Kanadasta ja Meksikosta. ”Integratiivinen lääketiede on nykyään vahvasti läsnä lääkärien koulutuksessa”, todetaan American Journal of Medicinen pääkirjoituksessa helmikuulta 2013. Siihen on lehden mukaan ollut syynä suuren yleisön osoittama kasvava kysyntä, lääketieteen opiskelijoiden ja erikoistuvien lääkärien kiinnostus, oppilaitosten antama tuki ja uudet koulutusohjelmat. Suomessa taas professori varoittaa jo ensimmäisellä luennolla lääketieteen opiskelijoita uskomasta luontaishoitoihin.

Myös Suomessa kiinnostus CAM-hoitoja kohtaan lisääntyy jatkuvasti, ja siksi viranomaisten ja terveydenhuollon ammattilaisten olisi syytä jo perehtyä niihin ja keskustella niistä asiallisesti.  Suomen Lääkäriliiton toiminnanjohtaja Heikki Pälve, dosentti Markku Myllykangas ja psykiatri Hannu Lauerma  ovat  vuosikymmenestä toiseen antaneet samoja halventavia ja perättömiä lausuntoja koskien CAM-hoitoja. Nämä lausunnot koetaan erittäin loukkaaviksi luontaishoitajien ja  niiden  terveydenhuollon ammattilaisten keskuudessa (lääkärit, terveydenhoitajat, fysioterapeutit, sairaanhoitajat),  jotka ovat hankkineet CAM-alan koulutuksen palvellakseen paremmin potilaitaan. Samoin kokevat myös ne monet tuhannet ihmiset, jotka ovat saaneet CAM-hoidoista avun vaivoihinsa ja jotka luontaishoitojen vastustajat leimaavat helposti höynäytettäviksi ja kehitykseltään lapsen tasolle jääneiksi. Täällä tulee idiootti, sanoi potilas tullessaan luontaishoitajan vastaanotolle viime parjausryöpyn aikana. Millaista arvostusta tämä osoittaa terveydenhoidostaan kiinnostuneita kohtaan?

Voitaisiinko tämä propaganda jo jättää omaan arvoonsa? Kuluttajat tarvitsevat ja haluavat oikeaa tietoa eri hoitomuodoista ja niiden mahdollisuuksista. Suomessakin voitaisiin varmaan nostaa keskustelu CAM-hoidoista muiden sivistysvaltioiden tasolle. Tässä medialla on tärkeä rooli.

Maailman terveysjärjestön WHO:n sivuilta  löytyy runsaasti tietoa CAM –lääketieteistä.  Martin J Walker on kirjoittanut kirjan Dirty Medicine, the Handbook, jossa kerrotaan maailman lääke- ja kemianteollisuuden rahoittamasta kampanjoinnista CAM-terapioita vastaan. Netissä mm. http://science.naturalnews.com –sivuilla on tietopankki, jossa on miljoonia tutkimuksia ravintolisistä, luontaishoidoista, myrkyllisistä kemikaaleista ja lääkkeiden haittavaikutuksista. Samoin www.WDDTY.com (What Doctors Don’t Tell You) antaa valtavirrasta poikkeavaa tietoa lääketieteellisistä tutkimuksista, myös CAM-hoidoista.

Elina Hytönen, Suomen perinteisen kiinalaisen lääketieteen yhdistys FinnAcu, kunniapuheenjohtaja

Tutteli Hammermann, Suomen perinteisen kiinalaisen lääketieteen yhdistys FinnAcu, varapuheenjohtaja

 P.S. Hannu Lauerma väittää, ettei sellaista lääketieteen alaa kuin kiinalainen lääketiede ole olemassakaan. Kiinassa sekä perinteistä että länsimaista lääketiedettä opetetaan yliopistoissa rinnakkain tasavertaisina lääketieteinä.  Molemmista valmistutaan lääkäreiksi ja hallitaan myös toisen linjan tietoja riittävästi. 95 %:ssa Kiinan sairaaloista on molempien lääketieteiden osastot, ja potilaita hoidetaan tarpeen mukaan kummankin menetelmin. (SMA News, April 2009). Myös Euroopan ja USA:n yliopistoissa opetetaan kiinalaista lääketiedettä omana tieteenalanaan, kuten edellä on käynyt ilmi.

Seuraava artikkeli

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

* Copy This Password *

* Type Or Paste Password Here *