Rasvaisen ruoan ylistys – Lyhyt rasva-aapinen 2

Sydäntaudit ovat yleisin kuolinsyy kehittyneissä maissa, ja  ne työllistävät enemmän lääkäreitä kuin mikään muu lääketieteen osa-alue. Silti tuoreet  tutkimustulokset osoittavat, että meidän tavassamme lähestyä sydäntauteja on perustavanlaatuinen virhe – ja se on jo lähtökohdassa eli lääketieteen yksimielisessä käsityksessä, jonka mukaan syyllisiä ovat rasvaiset ruoat ja korkea kolesteroli.

Sepelvaltimotautiin (SVT) kytkeytyy kolme perusväittämää: 1) se johtuu pääasiallisesti ruoasta, jossa on korkea rasvapitoisuus, 2) runsas rasvan nauttiminen johtaa veren kolesteroliin, joka takertuu verisuonten seinämiin ja aiheuttaa sydäntaudin, 3) kolesterolia alentavat lääkkeet pelastavat ihmishenkiä.

Näille kolmelle kulmakivelle perustuu epävirallinen sydäntautilääkäreiden, ravintoteollisuuden ja lääketehtaiden liittoutuma, jossa osatekijät vahvistavat toisiaan. Yhä useampi lääkäri on kuitenkin alkanut ajatella, että  tässä rakennelmassa ei kaikki ole kohdallaan:  koko ajan kertyy nimittäin lisää todisteita, että kaikki kolme väittämää ovatkin vääriä.

Olemme oppineet, että tyydyttyneet rasvat, lähinnä eläinperäiset, ovat SVT:n pääaiheuttajia. Teoria syntyi 1950-luvulla, kun amerikkalainen ravintotieteilijä Ancel Keys teki kansainvälisen tutkimuksen, jossa hän vertaili ruokavaliota ja sairauksia. Hän keskittyi vain kuuteen maahan ja havaitsi, että SVT:a esiintyi eniten maassa, jossa rasvankulutus henkeä kohti oli korkein (Lancet, 1957;i:959).

Tämän kapea-alaisen tutkimustiedon pohjalta lääketiede kehitteli kuuluisan rasvahypoteesinsa eli olettamuksen tyydyttynyt rasva > kolesteroli > ateroskleroosi (verisuonten kalkkeutuminen) > SVT. Mutta tutkimuksen tietopohja oli epätäydellinen. Tiedämme nyt, että jos Keys olisi ottanut mukaan 22 muuta maata koskevat tiedot, jotka myös olivat saatavilla, rasva-SVT-yhteys olisi kadonnut.

Myöhemmin Keys havaitsi virheensä ja yritti tehdä korjauksia aikaisempiin johtopäätöksiinsä, mutta yritys oli turha. Hänen teoriansa oli jo juurtunut lääketieteeseen ja myös ravintoteollisuuteen, jossa vähärasvainen vallankumous oli jo täydessä käynnissä: siellä mainostettiin ja tuotettiin halpaa, vähärasvaista, prosessoitua ruokaa uutena ”terveellisenä” tapana ehkäistä sydäntauteja.

Paljon rasvaa / vähän rasvaa

Framington Heart Study on tutkimus, jota usein käytetään rasva-kolesteroli-SVT-yhteyden todistamiseksi. Framington on pieni kaupunki Massachusettsissa, jonka 6000 asukkaan terveystilastoja on täydennetty viisivuosittain viimeisten 50 vuoden ajan. Tutkimuksessa on löydetty yhteys veren kokonaiskolesterolin ja SVT-riskin välillä, mutta ei rasvahypoteesin mukaista yhteyttä rasvan nauttimisen ja kolesterolin välillä. Framington-tutkimuksen johtajan tri William Castellin mukaan ” …mitä enemmän tyydyttyneitä rasvoja ja kolesterolia henkilö söi, sitä alhaisempi oli hänen veren kolesterolinsa” (Arch Intern Med, 1992;152: 1371-2).

Tätä havaintoa tukee vähän tunnettu, melko tuore kliininen tutkimus, joka räjäyttää uuden reiän perinteiseen teoriaan. Duke University –yliopiston lääkärit vertailivat kahden tiukan dieetin vaikutuksia ryhmään, jossa oli 120 ylipainoista henkilöä, joiden veren kolesteroliarvot olivat korkealla. Kuuden kuukauden ajan 60 henkilöä noudatti vähärasvaista, vähäkolesterolista dieettiä, kun toinen  puoli noudatti vähähiilihydraattista dieettiä ja söi ”rajoittamattomia määriä eläinruokia … ja munia” sekä muutamia valikoituja vähähiilihydraattisia vihanneksia.

Analyysissä tutkijat huomasivat, että vähähiilihydraatti-dieetillä olleet koehenkilöt rupesivat syömään niin paljon lihaa, että heidän päivittäisestä  energiansaannistaan  peräti 68 prosenttia  tuli rasvasta. Ja silti heidän veren triglyseriininsä (rasvansa) oli suorastaan alhaisempi kuin ennen ja, mikä vielä yllättävämpää, alhaisempi kuin vähärasvaista dieettiä syöneillä. Kaiken kukkkuraksi kävi ilmi, että vaikka heidän kolesterolitasonsa oli korkeampi, nousu koski etupäässä ”hyvää” HDLkolesterolia, ”huonon” LDL-kolesterolin noustessa häviävän vähän. Runsas-rasva-dieetillä olleet onnistuivat myös pudottamaan painoaan kaksi kertaa enemmän kuin vähärasva-dieetillä olleet (12,9 % vs. 6,7%) (Ann Intern Med, 2004; 140: 769-77).

SVT-kolesteroli-yhteys koki sitten uuden, hämmästyttävän käänteen, joka vei lisää pohjaa viralliselta rasvahypoteesilta. Jo jonkin aikaa on tiedetty, että tärkeää ei ole niinkään veren kokonaiskolesteroliarvo vaan  HDL-kolesterolin (high density lipoprotein=lipoproteiini jonka tiheys on korkea) ja LDL-kolesterolin (low density lipoprotein=lipoproteiini jonka tiheys on alhainen) keskinäinen suhde. Mitä korkeampi on HDL:n suhteellinen osuus, sitä pienempi on sepelvaltimotaudin riski.

Uusi löytö oli, että ”huonoa” LDL-kolesterolia on kahta tyyppiä, joista toinen kytkeytyy läheisemmin SVT:iin kuin toinen.  Tiheys ei ehkä olekaan ratkaisevaa, vaan koko: mitä pienempi LDL-yksikkö, sitä tappavampi se on. Tutkijat jakoivat LDL-kolesterolin kahteen fenotyyppiin: A (iso ja melko harmiton) ja B (pieni ja ”paha”).

Californiassa sijaitsevan arvovaltaisen Lawrence Berkeley National Laboratoryn tutkijat havaitsivat, että kun terveille miehille annettiin 20 % rasvaa sisältävää ruokaa, dieetin tuloksena veressä oli 50 % ”pahaa” LDL(B)-kolesterolia, mutta tämä osuus putosi 20 %:iin, kun dieettiä korjattiin niin, että siinä oli 45 % rasvaa. On siis olemassa selvä käänteinen suhde ravinnon rasvan ja ”pahan” LDL(B)-kolesterolin välillä. Tutkijat havaitsivat myös, että vähärasvaiset dieetit muunsivat miesten harmittoman A-kolesterolin tappaviksi B-kolesteroleiksi (Am J Clin Nutr, 1999; 69:411-8).

On ilmeistä, ettei kolesteroli ole niin yksinkertainen asia kuin mitä meidät on johdettu uskomaan – eikä liioin ole syytä luottaa hokemaan ”rasva johtaa sydäntauteihin”. Murskaava isku tälle teorialle tuli ruotsalaisilta lääkäreiltä, kun he julkaisivat viisi vuotta kestäneiden tutkimustensa tulokset – tutkimus koski 30,000 keski-ikäistä henkilöä Malmön kaupungissa. Etsiessään rasvan saannin yhteyttä etenkin syövän ja sydäntautien aiheuttamiin kuolemantapauksiin he löysivät korrelaation vain tiettyihin naisten syöpiin, joissa runsasrasvainen dieetti näytti olevan vahingollinen.

Mutta sydäntauteihin tai kuolemantapauksiin yleensä ei yhdistävää linkkiä löytynyt. Runsaasti rasvaa sisältävä ruokavalio ei liittynyt korkeampaan kuolleisuuteen – itse asiassa tilanne oli aivan päinvastainen. Korkeimmat rasvamäärät johtivat vähäisimpiin kuolemantapauksiin – ja päinvastoin. ”Tutkimustuloksemme eivät tue nykyisiä rasvankäyttöä koskevia ravintosuosituksia,” he päättelivät. Toisin sanoen  virallinen ohje, jonka mukaan ruokavalion rasvan olisi pysyttävä alle 30%:n ja  tyydyttyneiden rasvojen alle 10%:n, on yksinkertaisesti väärä (J Intern Med, 2005; 258: 153-65).

Ruotsin tutkimustulokseen rinnastettava tilanne vallitsee monessa maassa ja populaatiossa, joissa korkea rasvamäärä ravinnossa joko edistää terveyttä tai ainakaan ei haittaa sitä (Kts. otsikko Runsas rasva ja terve sydän). Meidän on syytä ruveta ajattelemaan aivan uudella tavalla rasvan, kolesterolin ja terveyden välisiä yhteyksiä.

Runsas rasva ja hyvä terveys

On jo joukko valistuneita lääkäreitä, jotka puhuvat rasvojen puolesta ja tajuavat, että virallinen rasvoja vastustava terveysvalistus on kääntänyt faktat päälaelleen. ”Me tarvitsemme runsaasti rasvaa”, sanoo neurologi Russell Blaylock. ”Rasvat muodostavat monet hormoneistamme, rasvat tekevät solujen kommunikoinnin mahdolliseksi, muodostavat solukalvot ja vahvistavat immuunivastetta, ja rasvoista koostuu 60 % aivoistamme, ja tässä on vain joitakin niiden tehtävistä.”

Keho itse tuottaa tyydyttynyttä rasvaa, jota se käyttää elintärkeänä energiavarastona. Muutama viimeaikainen tutkimus on soittanut, että keho tarvitsee ravinnon tyydyttynyttä rasvaa voidakseen tehokkaasti käyttää omia rasvavarantojaan (esim. FASEB J. 1988; 2: A852).

On myös uusia todisteita, että runsasrasvainen dieetti voi olla avuksi sellaisissa neurodegeneratiivissa (hermojen rappeutumisesta johtuvissa) häiriöissä kuin Alzheimerin ja Parkinsonin taudit – itse asiassa ”monessa häiriössä  joihin liittyy aivosolujen kuolemaa” (Behav Pharmacol, 2006; 17: 431-9). Toisaalta alhainen tyydyttyneiden rasvojen saanti voi aiheuttaa väsymystä, huonoa keskittymiskykyä ja masennusta. Syypäänä ajatellaan olevan kolesterolin puute, koska aivojen serotoniinireseptorit tarvitsevat kolesterolia toimiakseen kunnolla (Br J Psychiatry, 2000; 176: 398-400).

Kolesterolilla on, kuten rasvallakin, monia tärkeitä tehtäviä elimistössä. Se ei suinkaan ole kehon vihollinen, kuten virallinen ajattelu antaa ymmärtää, vaan arvokas aine, jota keho itse valmistaa. Vain pieni osa veren kolesterolista on peräisin ravinnosta, enimmän siitä valmistaa maksa. Se vahvistaa solukalvoja ja suoliston seinämiä, valmistaa sappea ja on elintärkeä  hormonien ja vitamiinien tuotannossa. Se saattaa jopa toimia antioksidanttina ja vahvistaa immuunivastetta.

Ei ihme, että ”henkilöt, joilla on korkea kolesterolitaso, elävät pisimpään”, sanoo lääketieteen tutkija tri Uffe Ravnskov. ”Väite vaikuttaa uskomattomalta, mutta sen sisältämä totuus paljastuu monesta tieteellisestä tutkimuksesta – etenkin tutkimuksista jotka koskevat vanhuksia.” Yhden näistä teki Yalen yliopisto; siinä havaittiin että vanhukset, joilla oli korkea kolesteroli, kuolivat sydänkohtaukseen 50% harvemmin kuin heidän ikätoverinsa, joiden veren kolesteroli oli alhainen (JAMA, 1994; 272: 1335-40).

Toisessa ensiluokkaisessa tutkimuksessa Lontoon Imperial Collegen lääkärit havaitsivat, että korkea kolesterolitaso suojeli henkilöitä, joilla oli krooninen sydämen toiminnanvajaus, ja johti dramaattiseen kuolemantapausten vähenemiseen. ”Eloonjäämisen mahdollisuus kasvaa 25% jokaista veren totaalikolesterolin mmol/L:in (38,6 mg/dl) kohoamista kohti”, he raportoivat (J Am Coll Cardiol, 2003; 1933-40). Hollannissa tiedemiehet ovat tutkineet kahden suvun terveyshistoriaa 200 vuoden ajalta; molemmilla suvuilla on geneettisesti korkea kolesterolitaso. Sydänkuolemia ei näissä suvuissa ollut yhtään enempää kuin suvuissa, joilla tätä tilaa ei esiintynyt (BMJ, 2001; 322: 1019-23).

Eikö siis sydäntautien ja kolesterolitason välillä ole mitään yhteyttä? On kyllä, mutta se ei ole lainkaan niin suoraviivainen kuin virallinen käsitys antaa ymmärtää. Merkittävän suurella vähemmistöllä yhteys on käänteinen: mitä vähemmän kolesterolia, sitä enemmän sydänkohtauksia. Yli 60 % sydänkohtauksista esiintyy henkilöillä, joiden kolesteroli on normaali, ja suurin osa niistä joilla on korkea kolesteroli ei koskaan saa sydänkohtausta. ”Ottakaa huomioon, että yli 90 % kaikista sydän- ja verisuonitaudeista esiintyy yli 60-vuotiailla”, sanoo tri Ravnskov, ”ja että melkein kaikkien tutkimusten mukaan korkea kolesteroli ei ole riskitekijä sen enempää naisille kuin vanhuksille. Tämä tarkoittaa, että korkea kolesteroli on ollut riskitekijä vain alle 5 %:lle niistä, jotka kuolevat sydänkohtaukseen.”

Ja silti sepelvaltimotautia esiintyy yhä enemmän – se on lisääntynyt lähes sadan vuoden ajan. Jos siis rasva ei ole syyllinen eikä kolesteroli, mikä sitten on?

Teollinen ongelma

Moni ravintotieteilijä osoittaa nyt sormella nykyajan prosessoitua ruokaa. ”On varsin vähän tunnettua, että  kehittyneissä maissa kuten Amerikassa sepelvaltimotauti oli harvinainen ennen vuotta 1920”,  sanoo uraauurtava ravintotieteilijä tri Mary Enig, Weston Price Foundationista, ”mutta se lisääntyi dramaattisesti seuraavan 40 vuoden aikana. Jos – kuten meille on sanottu – sydäntaudit johtuvat tyydyttyneiden rasvojen nauttimisesta, eläinrasvojen syönnin olisi tuona aikana pitänyt vastaavasti lisääntyä. Mutta itse asiassa tapahtui päinvastoin. Esimerkiksi Amerikassa vuosina 1910-1970 perinteisen eläinrasvan osuus väestön ruokavaliosssa laski huomattavasti.”

Enig on osoittanut, että sydäntautien lisääntyminen on yhteydessä monityydyttämättömien kasviöljyjen mukaantuloon siihen, mitä syömme. Margariini, joka  keksittiin v. 1916, on varhaisin ja tunnetuin esimerkki, mutta sitä seurasivat pian tuhannet muut tavalliset ruokavalmisteet. ”Yksi syy siihen, että monityydyttämättömät öljyt aiheuttavat terveysongelmia on, että ne kuumentuessaan oksidoituvat (hapettuvat) – näin tapahtuu kun ruokia valmistetaan teollisesti. Tällöin nämä öljyt tuottavat vapaita radikaaleja”, sanoo Enig. ”Ne ovat kemiallisesti äärimmäisen reaktiivisia ja vahingoittavat verisuonia, käynnistäen ateroskleroosin (verisuonten kalkkeutumisen).”

Kaikkein vahingollisimpana ruoan prosessointitekniikkana pidetään hydrogenaatiota, menetelmää jossa monityydyttämätön kasviöljy muunnetaan eläinrasvaa muistuttavaksi aineeksi. Ongelmana on, että hydrogenoiduissa (kovetetuissa) öljyissä on runsaasti toksisia (myrkyllisiä) transrasvahappoja (TFA); ja näitä on kaikissa prosessoiduissa ruoissa.

Enig arvelee, että eläinrasvat eivät ole syyllisiä sydäntautien lisääntymiseen, vaan ennen kaikkea hydrogenoidut öljyt ja niiden sisältämät transrasvahapot. Johtopäätöstä tukee ainakin osittain tuore arvovaltainen tutkimus. Vuonna 2006  Harvard School of Public Healthin tutkijat julkistivat tutkimuksen, jossa analysoitiin yli kymmenen vuoden ajalta koottua tietoa transrasvojen saannin ja sydäntautien välisestä yhteydestä. Tulos oli kuin pommin räjähdys sekä teolliselle ruoanvalmistukselle että sepelvaltimotaudin tutkijoille.

”Transrasvahapot ovat merkittävä tekijä sydäntautien synnyssä”, sanoi tutkimuksen johtaja prof. Walter Willetts. ”Niiden yhteys sepelvaltimotautiin on huomattavasti vahvempi kuin tyydyttyneiden rasvojen.” TFA:t vaikuttavat merkittävän haitallisesti: ne nostavat triglyseridien ja ”huonon” LDL-kolesterolin määrää, vähentävät ”hyvää” HDL-kolesterolia ja aiheuttavat verisuonten tulehduksia – kaikki tekijöitä, jotka edistävät sepelvaltimotaudin syntyä (N Engl J Med,2006; 354: 1601-13).

Lisäksi nyt on olemassa objektiivista, fyysistä todistusaineistoa vaurioista, joita TFA:t voivat aiheuttaa verisuonille. Vähän tunnetussa tutkimuksessa brittiläiset tutkijat tutkivat sepelvaltimotautiin kuolleiden henkilöiden verisuonia ja löysivät odotetusti rasvakertymiä verisuonten seinämistä.

Mutta heidän rasvakertymiä koskevat analyysinsä antoi jälleen uuden iskun runsas rasva-SVT-teorialle. Kävi nimittäin ilmi, että rasvaplakeissa ei ollut lainkaan tyydyttynyttä rasvaa ja tuskin ollenkaan kolesterolia, vaan ne olivat täynnä monityydyttämättömiä rasvoja ja transrasvahappoja (Lancet, 1994; 433: 1195-6). Nämä löydökset on vahvistanut toinen, puolalaisten tekemä tutkimus (Eur J Nutr, 2004; 43: 313-8).

Palapeliin kuuluu vielä yksi ratkaisevan tärkeä osanen. Tehtyään perusteellista salapoliisintyötä sydäntautitutkimusten arkistoissa tri Enig havaitsi, että aina 1980-luvun puoliväliin saakka tutkijat eivät erotelleet tyydyttyneitä ja transrasvahappoja, vaan käsittelivät niitä dieettianalyyseissään yhdessä, yhtenä rasvatekijänä (J Am Coll Nutr, 1990; 9: 471-86). ”Siten luonnolliset tyydyttyneet rasvat ovat historiallisesti saaneet olla epäluonnollisten hydrogenoitujen kasviöljyjen syntipukkina,” hän sanoo.

Tämä antaa viimein vastauksen kysymykseen, miksi niin moni viimeaikainen tutkimus ei löydä korrelaatiota runsaasti tyydyttyneitä rasvoja sisältävän ruokavalion ja sepelvaltimotaudin välillä? Vastaus on yksinkertainen: ei trans-rasvahappoja = ei sepelvaltimotautia.

1. Sepelvaltimotauti

Tautia testaavat kokeet:

* C-reaktiivinen proteiini CRP

Tätä monet väittävät paremmaksi SVT-riskin ilmaisijaksi kuin kolesteroli, koska CRP mittaa tulehdusta, joka on mahdollinen avaintekijä ateroskleroosissa. Tarkin testi on hs-CRP. CRP-tason pitäisi olla vähemmän kuin 1,69 mg/l.

* Homokysteiini

Aminohappo, jonka arvellaan edistävän sepelvaltimotautia. Turvalliset arvot ovat 4,72-7.00 mmol/l.

* Kolesteroli

Nykyiset ohjearvot ovat (2007):

Veren kokonaiskolesteroli: normaali 5,1 mmol/l, korkea 6,2 mmol/l

LDL: normaali 0,75 mmol/l, korkea 4,1 mmol/l

LDL(B): ei saisi olla yli 0,52 mmol/l

HDL: normaali 1,3 mmol/l, liian alhainen 1,03 mmol/l

Kokonaiskolesterolin ja HDL:n suhde (tärkeämpi kuin pelkät arvot) (N Engl J Med, 1999; 341: 410-8): HDL yli 30% kokonaiskolesterolista = turvallinen määrä

20-30 % :n HDL-määrä on vielä OK

alle 20 % : sydäntaudin riski

Huom. vanhuksilla kokonaiskolesterolin määrä saa olla huomattavasti kohonnut, koska korkea kolesteroli ei ole yhteydessä ennenaikaiseen kuolemaan.

* Lipoproteiini

Etupäässä perinnöllinen tekijä, tason pitäisi olla alle 0,25 mmol/l.

* Fibrinogeeni

Ilmaisee veren hyytymistaipumuksen: mitä ”paksumpi” veri, sitä suurempi sydänkohtausriski.

* Sepelvaltimotaudin oireet

–          puristus tai kipu rinnassa rasituksen yhteydessä

–          epätodellinen tunne päässä, pahoinvointi tai hengästyminen

–          virtsan retentio

–          sinertävät kynnet tai huulet

–          selittämätön väsymys.

2. Runsas rasva ja terve sydän

* Kreetalaisten ruokavaliosta 40% on rasvaa, mutta sepelvaltimotautiin (SVT) kuolee vain 5% siitä mitä USA:ssa (Cardiol Prat, 1962; 13:225-44).

* Pohjois-Intian väestö syö 17 kertaa enemmän eläinrasvoja kuin Etelä-Intian väestö, mutta heillä on 7 kertaa vähemmän sepelvaltimotautia (Ind J Industr Med, 1968, 14: 219).

* Vanhimmat Georgian asukkaat Neuvostoliitossa söivät kaikkein rasvapitoisinta ruokaa (Pitskhelauri GZ. The Long Living of Soviet Georgia.New York, NY: Human Sciences Press, 1982).

* Ranskan Gascognessa, missä hanhen ja ankan maksa kuuluu jokapäiväiseen ravintoon, SVT:ia on neljännes siitä mitä USA:ssa.

* Masai-heimolla ei ole SVT:ia, vaikka heimo syö etupäässä eläinlihaa, verta ja maitoa (Am J Epidemiol, 1972; 95: 26-37).

* Itä-Afrikan samburut joivat 1960-luvun alussa 10 l täysrasvaista maitoa päivässä (=400 g rasvaa), mutta heillä ei ollut SVT:ia (Am Heart J, 1962; 63: 437-42).

* Austraalian aboriginaalien ruokavalio koostuu 64 %:sti rasvasta, mutta heillä on hyvin vähän SVT:ia (Lipids, 1986; 21: 684-90).

3. ”Pahat” muunnellut rasvat

Transrasvahappoja (TFA) muodostuu, kun monityydyttämättömät kasviöljyt muunnetaan kovetetuiksi tyydytetyiksi rasvoiksi, mikä yleensä tapahtuu hydrogenoimalla. Prosessissa soija-, maissi-, puuvilla-, auringonkukka- tai rapsiöljyjä (tai rypsiöljyä) uutetaan korkeassa lämpötilassa, sitten niihin sekoitetaan nikkelioksidia ja suihkutetaan vetykaasua, mikä tapahtuu korkeassa paineessa, korkeassa lämpötilassa. Nikkeli erotetaan kemikaaleilla, ja lopuksi lisätään väri-, valkaisu- ja emulsioaineita tuotteen ulkonäön parantamiseksi.

Hydrogenoituja öljyjä lisätään tehdasvalmisteisiin ruokiin antamaan niille ”ylellistä” rasvanomaista tuntua suussa ja pitkää ikää kaupassa; ne ovat myös halpa tapa kasvattaa massaa.

Ruoansulatuskanava ei tunnista niitä mahdollisiksi toksiineiksi, koska TFA-molekyylit muistuttavat luonnollisten rasvojen molekyylejä.

Hydrogenoidut öljyt on ilmoitettava tuoteselosteessa, joten kiinnitä huomiota seuraaviin aineksiin:

* hydrogenoitu (kovetettu) kasviöljy

* osittain hydrogenoitu (kovetettu) kasviöljy

* margariini

* transrasvat tai transrasvahapot.

TFA:ita on 40%:ssa tavallisen supermarketin tuotteista: uppopaistetut ruoat (esim. ranskikset, munkit), useimmat margariinit, useimmat paistetut tuotteet, makeiset ja suklaat, maapähkinävoi, keitot, dipit, salaattikastikkeet, snakit, jäätelö.

Vaikka Tanska on toistaiseksi ainoa maa (näin oli v.2007), joka on kieltänyt TFA:t kokonaan, moni teollinen ruoanvalmistaja on lukenut enteet oikein ja sitoutunut ainakin alentamaan TFA-tasoja. Viime vuonna (2006) USA:n FDA vaati, että TFA:t on ilmoitettava kaikissa tuote-esitteissä.

4. Terve sydän – luonnollisesti

* Elämäntavat: vähennä stressiä, liiku kohtuullisesti äläkä tupakoi. Ole iloinen, ilo vahvistaa sydäntä.

Pidä painosi kurissa, etenkin tarkkaile vyötärönympärystä.

* Dieetti

–          Vältä teollisesti valmistettuja (prosessoituja) ruokia ja jalostettuja hiilihydraatteja (esim. valkoiset vehnäjauhot, valkoinen sokeri).

–          Syö rasvaisia kaloja ja pähkinöitä, vihanneksia ja hedelmiä ja runsaskuituisia ruokia. Kalaruoka 1-2  kertaa viikossa puolittaa vakavan sydänkohtauksen riskin, kalaa 3 kertaa viikossa tekee sydänkohtauksen vielä epätodennäköisemmäksi (Eur J Clin Nutr, 2010;64:587-94).

–          Käytä voita ja oliiviöljyä, unohda monityydyttämättömät kasviöljyt ja kevytlevitteet.

–          Syö raakahunajaa (joka kovettuu) ja vähän tumma suklaata (70-80%:sta).

–          Juo vihreää teetä (paljon antioksidantteja) ja mustaa teetä (hävittää tehokkaasti vapaita radikaaleja, auttaa verensokerin hallinnassa).

* Huolehdi vitamiinien ja mineraalien saannista.

Hyödyllisiä ovat C-vitamiini (mieluiten ei-synteettisessä muodossa), E (samoin luonnollisessa muodossa), omega-3-rasvahapot (kuten kalanmaksaöljy), B6, B12 ja foolihappo (vähentävät homokysteiniä), greipinsiemenuute (100 mg/p) ja coentsyymi Q10.

* Jos sinulla jo on SVT: C-vitamiini (runsaasti, esim. 2,5 g 4xp, näin suuriin annoksiin kannattaa mennä hitaasti, asteittain), lysiiniä ja magnesiumia (300mg/p).

* Jos todella haluat vähentää kolesterolia: koeta valkosipulia, kauraa (jonka kuitu alentaa LDL:ää) ja karpalomehua (joka nostaa HDL:ää). Ja pellavansiemeniä: pari ruokalusikallista pellavansiemeniä ruoan päälle ripoteltuna joka päivä voi alentaa kolesterolia yhtä tehokkaasti kuin statiinilääke. Kun 90 miestä söi 3 rkl pellavansiemeniä ruoan päälle ripoteltuna joka päivä 3 kuukauden ajan, heidän kolesterolitasonsa laski 10 %, mikä vastaa statiinilääkkeen tehoa, mutta ilman niiden sivuvaikutuksia.

Tony Edwardsin artikkeli, hiukan lyhentäen ja loppua muokaten kääntänyt Elina Hytönen

Lähteet: WDDTY February 2007 ja December 2010.

Edellinen artikkeli
Jätä kommentti

1 kommentti

  1. Tuo kyllä kuulostaa mielestäni oikeanlaiselta,
    siltä mitä olen parin-kolmen vuoden ajan tutkinut ja selvittänyt. Miksi muuten suosittelet oliiviöljyä, sehän on kokonaan linoleenihappoa, omega6:sta, mikä osallistuu haitallisesti verisuonten tulehdusreaktioon? Lohta olen syönyt paljon. Viimeksi vaan tuli uutinen, että lohien ruokien lisäaineet (=Norjanlohethan ainakin syövät ja ilmeisesti muutkin myyntilohet niille luonnotonta ravintoa, jos se ei ole kalaa ja luonnon omaa lohen lihan punaiseksi värjäävää äyriäistä) sitoutuvat lohen omega3-rasvahappoon ja aiheuttavat sitä kautta syöjässä diabetesta. Televisiosta tuli ohjelma pari viikkoa sitten, minkä mukaan Suomeen tuotavasta Norjan lohesta 90 % tulee Chilestä. Sikäläisen sukeltajan mukaan hän ei ostaisi kalaa chileläiseltä kalatorilta. Chileen tuli Norjan lohen mukana sairaus, minkä takia kaloja lääkitään kovasti. Sairastuneet kalat jauhetaan kalanruokatehtaalla ja kuumennetaan uudelleen lohien ravinnoksi, vaikka ne pitäisi Chilen lain mukaan tuhota, eikä niitä saa käyttä ravinnoksi eikä rehuksi. Norjan lohen nimellä sitä saa Suomessa myydä, koska tehtaat omistaa norjalainen lohikeisari. Hän omistaa suurimman osan Norjan lohentuotannosta.

    Tuo homokysteiinin vaikutuksen selostaminen oli mielenkiintoista, koska erään USA.:sen tutkimuksen mukaan sen arvo oli merkittävin SVT-riskitekijä.

    Margariinia alettiin valmistaa kynttilätehtaassa 1899 sen jälkeen, kun Thomas Alva Edison keksi hehkulampun. Kynttilöiden menekki romahti ja rasvojen kovettamisen tekniikka tiedettiin. Margariinia alettiin ensimmäisenä valmistaa laardista, kynttilöiden raaka-aineesta.

    V. 1977 USA:ssa tehtiin poliittinen päätös Mc Gowernin komiteassa, missä päätettiin, että kasvirasvat ovat terveellisiä ja eläinrasvat vaarallisia. Päätös ei perustunut mihinkään tutkimukseen, eikä kyseisten rasvojen terveysvaikutuksiin. Päätös otettiin sokeasti vastaan maailmalla, erityisen kuuliaisia oltiin Suomessa. Pekka Puskan epätieteellinen väitöskirja oli pohjana päätökselle. Hänen tutkimuksensa aikana SVT-taudit laskivat merkittävästi Pohjois-Karjalassa, vertailumaakunnassa Pohjois-Savossa ne laskivat täysin samaa tahtia, samoin koko Suomessa, kuten koko maailmassa. Oliko syynä se, että nämä ihmiset vain kuolivat pois tilastoista, ilmeisesti Ancel Keysin virheellisen analyysin perusteella he olivat syöneet margariinia ja sitä kautta transrasvoja, saaneet liian vähän B2-, B6- ja B12 vitamiinia. Kun he kuolivat pois tilastoista, ennen 65 vuoden ikää, jäljelle jäi terveitä ihmisiä, jotka elivät 65 vuoden ikään saakka. Virallinen taho (THL:n ja sen sekä lääketeollisuuden masinoimat lääkärit ja asiantuntijat) käyttää SVT-tautien yleisyyden mittarina vain työikäisten tilastoa. Se osoittaa selvää laskua, statiinikaudesta, 1985 alkaen lasku on loiventunut. Kun nämä ihmiset ovat eläneet 65 ja yli, he jossain vaiheessa kuolevat SVT-tauteihin. Koko väestössä SVT-taudit ovat hieman lisääntyneet vuodesta 1970 alkaen (Antti Heikkilä 2012 blogissaan)

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

* Copy This Password *

* Type Or Paste Password Here *